Talviasuttava kanala - Hankevaihe nro 1

Soitin männä viikolla kunnan rakennustoimistoon rakennustarkastaja Pertille. Yllätyin kovin Pertin yhteistyöhalusta. Tiedättehän ennakkoasenteen: pieni maalaispitäjän kunta, rakennustoimi, tarkastaja nimeltä Pertti ja äänikuulemalta ikä +60. En minä stereotyyppisen ennakkoluuloinen ole, mutta jos olisin, niin olisin soittoa jännittänyt etukäteen. Rakennustarkastaja Pertti kuitenkin lupasi heti lähettää lupapaperit postissa, kannusti soittamaan jos (kun?) tarvitsen apua lupalappujen täyttämisessä, vinkkasi asian sujuvan sutjakammin jos saman tien liitän eläinlääkärin lausunnon lupalappuihin mukaan, ohjeisti hakemaan erityislupaa paikallisesta Ely-keskuksesta jos haluan rakentaa kanapirttini likemmälle kuin 20 metriä tien keskiviivasta, muistutti naapurien kuulemisesta eikä kertaakaan tokaissut, että: "älä akka höpäjä" tai kysynyt, että: "onkos isännältä lupa tähän hupelointiin". Olin ihan otettu. Rakennustarkastaja Pertti piti minua varteenotettavan rakennuttajana. Vaikutti hyvältä alulta.

Samoilla lämmöillä soitin nuorelle eläinlääkärille, joka ei ollut koskaan kuullutkaan lausunnontarpeesta eläinsuojaa rakennettaessa, mutta lupasi lausunnon laittaa kun vaan toimitan riittävästi tietoa hankkeeni suunnitelmista. Edelleen homma eteni ihan kiitettävän ja hyvän arvosanan rajamaastossa. Vaan samaa ei voinut sanoa ensimmäisestä valmiselementtimökkejä tarjoavasta lafkasta johon rimpautin, tahikka perustustenvalajasta, jolta aikataulua tiedustellessani tuli vastakysymys: "saako olla ilman paitaa". Otin puhelun seuraavan valmiselementtiyritykseen, myöskään valajan kanssa ei päästy yksimielisyyteen aikataulusta eikä paidattomuudesta. Varsinkaan kun en aivan saanut täyttä varmuutta, että koskiko paidattomuuskysely tulevaa rakennusprojektia vai kysymishetkellä käsillä ollutta ilmalämpöpumpun huoltohetkeä.

Seuraavaksi turvauduinkin (taas) avioliitto-oikeuteeni ja pyysin mittaa. Oikein sellaista pitkää mittaa, jolla voi mitata kymmeniä metrejä. Mitan kotiintoimitusta odotellessani vilkuilin kuusiaitaa sillä silmällä, että mistä välistä pääsen mitan ujuttamaan läpi. Myöskin lienee hyvä ottaa huomioon autoliikenne tiellä, jonka keskikohdasta se 20 metrin mitta olisi otettava. Alan salaa mielessäni miettiä, että käyköhän tarkastajat paikan päällä vai uskooko ne jos sanon rakentavani riittävän kauas. Mietinnät loppuvat siihen kun muistan naapurin puuliiteri-episodin, jonka aikana kunnan päärakennustarkastaja mainitsi ajavansa kyseistä tietä pitkin työmatkaansa joka ikinen arkipäivä. Kuulopuhemuistumani mukaan päätarkastaja ei kuulostanut yhtään yhtä kannustavalta kuin rakennustarkastaja Pertti. Parempi siis runnoa lupa läpi päätarkastajan kesäloman aikana. Kuinkas sattuikaan ;)