Rotta - uhka tipuille, rakenteille ja elintarvikkeille

Rotat ovat tehokkaasti levinneet liki jokaiseen maailmankolkkaan ihmisen mukana, Kanailijalle ne yleensä tulevat ikävä kyllä tutuksi ennemmin tai myöhemmin, kanaloiden ja ulkotarhojen luodessa rotille erinomaisen elinpiirin.

 

Ensimmäiset merkit kutsumattomista vieraista tahtovat näkyä rehunkulutuksessa, kun automaatti tyhjenee normaalia nopeammin, tai munia alkaa häviämään, tai kun näkyy rotan jätöksiä tai rottien tekemiä rakennustöitä, kuten pureskelujälkiä rakenteissa, tunneleita, reikiä. Onpa joillain ensimmäiset havainnot kutsumattomista vieraista tehty vasta kun tipuja tai viiriäisiä löytyy tapettuina ja kenties osin syötyinäkin.

 

Sen lisäksi, että rotta ei ole se toivotuin vieras, se voi olla potentiaalinen vaaratekijä tuhotessaan rakenteita, aiheuttaen oikosulkuja tulipaloineen. Rotta voi myös levittää mukanaan tauteja ja loisia, syödä munia ja tappaa tipuja. Suurin riski kohdistuu tuohon rakenteiden tuhoamiseen, kun vastaantulevat sähköjohdot saavat armotta kyytiä ja onpa noita ajoneuvopalojakin ollut tihulaisten jäljiltä.

 

Ennaltaehkäisy on tässäkin parasta!

 

Miten ennaltaehkäistä?

Ei kasata tavaravuoria tontille ja pidetään varsinkin eläinsuojan seinustat siisteinä, niin tavaroiden kuin kasvillisuudenkin osalta. Näin luodaan avointa tilaa, jota rotta luontaisesti välttelee.

 

Ei jätetä ruokia talttahampaiden ulottuville, eikä heitellä ulkona maahan ruokaa sen enempää mitä kanat kerralla syövät.

 

Eritoten rehujen säilytyksessä tulee olla huolellinen. Muoviset, kannelliset säilytysastiat paitsi pitävät rehun kuivana, myös talttahampaat loitolla.

 

Myös kompostointi tulee tehdä suojatuissa paikoissa. Siltajoella pehkun kompostointi hoituu ulkotarhoissa, joiden verkko on kaivettu maan sisään. Talousjätteet kompostoidaan umpinaisessa muovikompostorissa.

 

Kanalan rakenteiden verkottaminen hidastaa kulkua, mutta verkon tulisi olla riittävän tiheää ja vahvaa (kanaverkko ei rottaa pidättele), seinien/lattian saumojen pellittäminen hidastaa jo paremmin. Yleensä rottien kulkuaukot muodostuvat juuri siihen lattian ja seinän väliseen saumaan tai nurkkiin, joista on helpoin pääsy seinän läpi. Avoin tuuletuskanava on sekin suosittu kulkureitti, mutta nehän kannatta tukkia jo pikkulintujenkin takia.

 

Rotta toki halutessaan syö itsensä vaikka betonista läpi, mutta esteiden kanssa "murtoyrityksiin" ehtii paremmin reagoida.

 

Verkottamisessa ja tilkitsemisessä kannattaa huomioida että rotta mahtuu parin sentin raosta.

 

Ennen kaikkea, ennalta ehkäisevä loukutus joka syksy on syytä tehdä, ihan varmuuden vuoksi.

 

Mitä tehdä jos epäilee rottia?

Kätevä keino todentaa yöllinen liikenne on joko virittää riistakamera, tai ripotella jauhoja reiteille joissa olettaa rottien käyvän. Papanat ovat varma merkki läsnäolosta, mutta silloin ollaan torjunnassa jo myöhässä.

 

Vanha sanonta, että kun näet yhden rotan, on niitä kymmenen piilossa, pitää aika hyvin paikkaansa. Mitä kesymmäksi rotat käyvät, sitä pidempään ne ovat todennäköisesti tontilla pyörineet eivätkä enää pelkää ihmisen läsnäoloa.

 

Loukut ovat myrkytön vaihtoehto joita jokainen voi hankkia varastoon valmiiksi, jolloin ne ovat heti käden ulottuvilla kun niitä tarvitaan.

 

Uuden säädöksen mukaan rotanmyrkkyjä ei enää kuluttaja saa ostaa, vaan myrkyn hankintaan tarvitaan kasvinsuojelulupa.

 

Kolmas vaihtoehto on käyttää ammattimaista tuholaistorjujaa, jotkin kotivakuutukset korvaavat torjunnan tai osan siitä.

 

Loukkuja on elävänä pyytävää, perinteistä metallista räpsää sekä muovisia erimallisia hetitappavia loukkuja. Suosittelen hankkimaan erilaisia loukkuja, jokaisella loukkumallilla on omat etunsa ja ne sopivat erilaisiin paikkoihin. Lisäksi osa tuntuu olevan paremmin ottavia kuin toiset, ja tämä voi vaihdella ihan paikoittain. 

 

Muovinen, tunnelimainen on kätevä sijoittaa seinän viereen jossa epäilee liikehdintää olevan.

 

Tässä yksi esimerkki, joka on myös turvallinen käyttää.

Perinteiset avomallit voi asettaa myös kulkuaukon läheisyyteen, tai sijoittaa johonkin hämärämpään paikkaan syötteineen.

 

Syöttinä houkuttelevia ovat mm.maapähkinävoi, suklaa, kissan märkäruoka, pähkinät ja ennen kaikkea se tuttu eväs jota rotta on tottunut varastamaan.

Rotta karttaa aluksi kaikkea uutta, joten saalista saadakseen suuria muutoksia kannattaa välttää.

 

Loukkuja asetettaessa tulee huomioida ettei niihin pääse käsiksi kanat eivätkä muut eläimet, räpsämallinen loukku voi olla kanallekin kohtalokas.

 

Jos on erityisen helläsydäminen, löytyy markkinoilta myös elävänä pyytäviä loukkuja, kuten vaikkapa tämä:

 

Kiinnisaatuja tosin ei kotinurkkiin kannattane vapauttaa, tai sama kööri on kohta tontilla takaisin.

 

Samainen loukku on muuten erinomaisen hyvä karanneen lemmikkijyrsijän, kuten vaikkapa hamsterin kiinniotossa  

Joka tapauksessa loukkuja kannattaa olla useita, eri paikkoihin asennettuina, ja syöttejäkin kannattaa kokeilla erilaisia, mikä parhaiten toimii. Loukkuja voi pitää tyrkyllä vaikka ympäri vuoden, vaikkei ylimääräistä liikennettä näkyisikään, kunhan välillä tarkastaa toimivuuden ja uusii tarvittaessa syötit.

 

Kanailijalle ennaltaehkäisy ja tarkkailu on se paras lääke. Varustautuminen ennakkoon oikein välinein mahdolliseen rottasotaan on paljon pienempi hinta kuin löytää kanalansa rakenteista rottien kairaamia kulkureikiä saatikka tapettuja tipuja.