Sivut

lauantai 22. lokakuuta 2016

Kanalan lämmitys kestopehkulla

Kylmästä lämpimään, aion tulla kanan viereen köllimään...

 

Ihan ensimmäiseksi haluan sanoa, että itse kanalaa ei ole tarve lämmittää, olennaista on, että kanat lämmitetään. Tämä eritoten niille, joilla on ISO ja mahdollisesti vetoisa tila käytettävissään. 

Monen kuution tilaa voi olla mahdoton saada pidettyä lämpimänä kovimmilla pakkasilla, ellei ole mahdollisuutta tehdä korjaus- ja eristystöitä. Silloin järkevintä on panostaa muutamaan lämpölamppuun, jotka on asetettu niin, että kanat pääsevät niiden alle lämmittelemään. Esimerkiksi orren päälle ripustettu ja toinen lattiatasosta noin 60cm korkeudessa oleva lämpölamppu pitää pienen parven lämpimänä. 

http://siltajoensirkus.mycashflow.fi/category/8/lammitys

Siltajoella kanala lämpiää kestopehkulla. Minulla on pieni kanala, jonka kuutiot on tarkasti käytetty hyväksi: seiniä kiertää viiriäisten ja hautojien kerrostalot, joihin lämpölamppujen paloturvallinen tunkeminen ei ole mahdollista. Iso eläinmäärä pienessä tilassa tuo jo itsessään tilaan paljon lämpöä, mutta asettaa myös haasteensa ilmanvaihdolle. 

Kestopehkun lisäksi käytän säädettäviä ja paloturvallisia lämpölamppuja. Varsinkin terraariossa kasvaville tipuille ja kylmänaroille silkkikanoille on lämpölamppu, jota napsautan tehokkaammalle tai miedommalle lämmölle tarpeen tullen.

Kestopehku lisää ilmanvaihdon tarvetta rutkasti

Kestopehku toimii kuin komposti: hajoava biomassa luovuttaa lämpöä kompostoituessaan. Lämmön lisäksi kestopehku luovuttaa kosteutta ja mahdollisesti myös ammoniakkihuuruja. Jotta sisäilma pysyy raikkaan hengitettävänä täytyy ilmanvaihdon olla kunnossa ja sanoisin myös, että säädeltävissä, koska kompostoituva pehku ei ole helposti säädeltävissä. Jos aamulla kanalan ovea avatessa kasvoille iskee tympeä ammoniakin haju, ei ilmanvaihto ole riittävä. 

Onneksi ilmanvaihtoreikiä on helpohko porailla rakennuksiin, myös sähkö- tai tuulikäyttöiset poistoilmapuhaltimet ovat osoittautuneet toimiviksi ratkaisuiksi. Reikiä ei kuitenkaan kannata porailla ihan miten sattuu, vaan ilmankierron perusasiat tulee olla hallussa: kuuma ilma nousee ylös ja pyrkii rakennuksesta ulos (kohti kylmempää ilmaa), eli poistoräppänän on oltava ylhäällä ja korvausilma räppänän josta puhdas ilma tulee on oltava alhaalla. Kun räppänät ovat eri puolilla rakennusta, niin ilma kiertää koko rakennuksen läpi. Näin ainakin teoriassa.

Kuinka rakennan kestopehkun?

Haravointi-apulaiset
Syksyn lähestyessä kerään pihan haravointijätteet: lehdet ja oksat ja kannan kanalaan. Ei pelkästään, että kantajan perässä kanalaan ryntäävät kanat innostuvat lehtikasasta, niin lehdet ovat ilmaista pehkumateriaalia. 

Oksia ja karkeampaa ainesta tarvitaan, jotta pehku ei heti tiivisty liikaa. Jos lehdet ovat kovin kuivia, niin nakkelen kanalaan myös kukkapenkkien kitkuujätteitä, jotka kanat kyllä mieluummin syövät kuin jättävät pehkuun tallottavaksi. 

Kun lehtikasasta on revitty huumoria riittävästi, alan kauhoa päälle purua, hamppukuiviketta tai pöpelikön haketusmursketta mukaan. Yleensä tässä vaiheessa kippaan myös mahdollisten tipujen tai viiriäisten käytettyä purua kasaan. Kanat tarkkovat viiruilta syömättä jäänet jyvät. 

Tavaraa tarvitaan useampi kymmensenttinen, jotta kompostoitumiselle muodostuu riittävä massa. Mikäli lehtimassa ja muu ryönä on riittävän kosteaa, alkaa pehku itsekseen pöhistä, eli kompostoitua, viimeistään kun kanaset ovat kotvasen pehkuun kakkineet. Yleensä kosteutta tarvitsee kuitenkin lisätä. 

Minä saatan silloin tällöin huljauttaa pehkuun juoma-astian pohjat tai lisätä kosteutta ja typpeä hieman brutaalimmalla tavalla. Herkimmät voinevat hypätä seuraavan kappaleen alkuun, mutta ne joille elämän eritteet eivät aiheuta puistatuksia, niin kerrottakoon, että pissiä kusaisen pehkuun kun haluan saada sen käynnistymään nopeasti. Kanailijapiireissä pehkuun pissiminen on aika yleistä ja aloittelijat lähinnä pelkäävät, että entäs jos kana nokkasee pissijän pyllyyn. Minä en niinkään pelkää nokkaisua vaan sitä, että kusasen jonkun uteliaan tipun päälle. Tiput nimittäin härräävät ja pörräävät aina ja kaikkialla. Ja ovat muuten nopeita! Pissa sisältää niin typpeä kuin kosteutta, joita molempia tarvitaan liian kuivan kompostimassan käynnistämiseen.

Kestopehkua ei talven mittaan varsinaisesti siivota. Päälle vain lisätään puhdasta kuiviketta, niin että kanat ovat vasten puhdasta kuiviketta ja pöhisevä pehku sen alla. Minulla on ollut kuivikkeina hamppukuiviketta, mutta sitä oli hankalaa saada kotimaisena ja erien välillä oli suuria eroja. Ei pehkun toimivuuden kannalta vaan viiriäisten kynsipaakkujen takia. 

Nykyään käytän pääsääntöisesti vain puupurua ja juoma-automaattien alla olki- tai ruokohelpipellettiä, koska siellä kuitenkin loiskuu ja lätisee ja pelletti imee hyvin ylimääräistä kosteutta.Turve on yhtä hyvää myös, mutta minä en pidä turpeen pölyisyydestä ja tumman värin pimentävästä vaikutuksesta, mutta pehkun kannalta se on ihan jees.

Kuivikkeiden levityksessä riittää apureita yllinkyllin:
                         


Silkkikana Lumi Lumpsukka vahtii, että kuivikkeita ei levitellä kuitenkaan ennen aikojaan


Pehkun huoltaminen

Eläinmäärästä riippuen puhdasta purua tulee lisätä viikoittain. Olennaista on, että eläimet ovat puhdasta kuiviketta vasten. Kosteassa pehkussa bakteerit ja öttiäiset elävät herkemmin kuin kuivassa, joten ulosteiden täyttämä pehku ei voi olla vasten kanoja. Kanalassa talvehtiville kaneille kestopehkun bakteerimäärä voi olla liikaa. Eli huolehdi puhtaan kuivikkeen levityksestä riittävän usein!

Talven mittaan, varsinkin nollakeleillä, kaavin kuivempaa ja kompostoitumatonta päällipehkua sivuun ja kaivan alta hyvin kompostoitunutta osaa pois. Kaivaessa huomaan ihan kumihanskojenkin läpi kuinka kuumaa kompostoituva pehkumassa on. Kanat innostuvat aina kaivuupuuhista hurjasti ja ovat heti apuna. Yleensä painavan kylpyhiekka-astian tai juomatelineen alta löytyy pehkussa itäneitä kauran jyviä kaivajien iloksi. 

Pehkumassaa ei välttämättä tarvitsisi poistaa kesken talven, mutta minun tiloissa pehku nousisi niin korkeaksi, että en mahtuisi itse kanalaan sisälle, jos en välillä vajuttaisi enimpiä pois. Toisekseen Suomen oikkuilevat talvet aiheuttavat sen, että välillä pehkun lämmitystehoa on vain ihan pakko kääntää vaisummalle, muuten kanalani muuttuisi saunaksi. Pöhisevän osan poisto tai kuiva-aineksen sekoittaminen sekaan hillitsevät kompostoitumisprosessia, kun taas vastaavasti kosteus pöhäyttää sen käyntiin.

Puolikäyneen massan nakkaan talvella suoraan kukkapenkkien ja istutusten päälle tai kompostiin. Keväällä sitten onkin suuremmat lapiointitalkoot, joihin saan onneksi apua naapuruston puutarhureilta. Heiluttavat lapioita ihan vain paskapalkalla. 


http://eepurl.com/czw7wn

 

Kokemuksia

Useampana talvena kestopehkulla kanalan lämpötilat pysyvät pahimmillakin keleillä koko ajan yli 10 asteen. Mittaan lämpöä noin polveni korkeudelta, koska kanat kuitenkin viettävät paljon aikaa lattialla. Kun ulkolämpötila nousi nollan pintaan jouduin pitämään kanalan molempia ikkunoita raollaan yötä päivää, muutoin lämpö sisällä pyrki yli kahdenkympin. -5 asteen pakkasellakin toinen ikkunoista oli auki varmistamassa ilmanvaihdon ja ehkäisemässä lämmön liiallista nousemista. 

Kovat lämpötilan vaihtelut rasittavat kanan kehoa ja voivat aiheuttaa ongelmia munintaan, joten olennaista on saada pidettyä lämpö tasaisena. Minä tähtäsin pehkullani sinne 15 asteen tietämille, useimmiten osuin 18 asteeseen ja vain -34 asteen pelkopakkasilla tiputtiin 10 asteeseen kanalan sisällä. 

Kestopehkun lisäksi minulla on muutamia lämpölamppuja, jotka törkkäsin päälle kun mittari ulkona hipoi -30:ä. Niille keleille lisävarustelin pikkukanalaani muillakin keinoilla

Jatkuvasta lämpötilan vahtaamisesta, kosteuden nousemisesta, ikkunoiden aukomisesta ja lapiointikänsistä huolimatta aion jatkaa pehkun kanssa seuraavinakin talvina. Lähinnä siksi, että elukkamääräni on sellainen, että kohtalokkaan sähkökatkoksen aikana en saa kaikkia siivekkäitä ja töpöhäntiä mahdutettua olkkariin takan ääreen selviämään. Täällä haja-asutusalueen ulkopuolella sähkökatkoja on perinteisesti riittänyt ympäri vuoden. 

Aiheesta lisää muissa artikkeleissa:
Pehkun välityhjennys
Ongelmia kestopehkun kanssa - syyt ja ratkaisut
Pitääkö emo ja tiput eristää muusta parvesta?

            






1 kommentti:

  1. Haaveissa olisi joskus saada meillekkin kotkotteja nurkkia kuopsuttelemaan. Meillä olisi käytössä vanha navettarakennus, jonne haaveilen joskus pienen kanalan perustavani. Lämmitysasiat juuri siinä ehkä eniten mietityttää, varmasti palaan vielä lukemaan kanalan lämmityksestä, jos joskus kanalan perustaminen tulee ajankohtaiseksi. (ja toivon, että tulee)

    Lokoisia pakkaspäiviä sinne teidän kanoille! :)

    VastaaPoista