Juttua kloaakista eli linnun yhteissuolesta

 

Pari sanaa kloaakista. Tähän aiheeseen minut muistutti jo toinen viiriäinen, jolla oli kloaakin ulospullistuma tänä vuonna.

Kloaakki on se reikä mistä kana pissii. Ja kakkii. Ja munii.

Jep, kaikki ne ulkoistetaan samasta putkesta, eikä niinku meillä nisäkkäillä, joilla on joka toiminnolle omat putken pätkät. Tai siis eihän meillä ole munalle omaa kanava, tai niinku, no tavallaan on, mutta ei niinku silleen semmoselle munalle. Vaan sille pahimmoilleen 41+2 viikkoa haudotulle geeniperimän jatkajalle, paljon isommalle ku muna. Ei siis en tarkoita että, eikö munatkin olisi tosi silleen oikeen kokoisia vaan niinku... 

No niin, nyt punastelen jo niin rajusti, että kiitän vain onneani ettei minusta tullut peruskoulun biologian opettajaa, vaan ihan vain tämmönen kanamuija, joka osaa kertoaa paremmin lintujen lisääntymisvehkeistä kuin nisäkkäiden.

Eli mennääs takaisin sinne kloaakkiin.

Kloaakki on linnun yhteissuolen allas, johon suoli, virtsatiet ja munanjohtimen tiehyet (kukolla sukupuolielimen tiehyet) tuovat oman lastinsa. Ulosteen poiston lisäksi kloaakkia pitkin tulee ulos muna, jonka kuoreen linnun munintaprosessin aikana muodostuu luontainen kerros säilöntäaineita. Niin hyviä säilöntäaineita, että ihminen kaikessa taitavuudessaan ei ole onnistumat luomaan keinotekoisesti yhtä hyvin säilyttävää ainesosien summaa. Tämä suojaava aines poistuu kuoren pinnasta jos munat pestään, jolloin ne eivät säily lähellekään yhtä hyvin kuin pesemättömät.

Teharikanoilla ja viiriäisillä, eli voimakkaasti munivilla lyhytikäisillä lajeilla voi tulla ongelmia kloaakin kanssa. Linnun, joka munii päivittäin parikin vuotta yhteen menoon, ilman lepopäiviä JA lepokausia, elimistö joutuu todella, todella tiukoille.

Hitaammalla tahdilla munivat lajit, kanoissa esim 4-6 munan viikkotahdilla munivat saavat väliin lepopäiviä, jolloin kloaakin ei tarvitse tehdä töitä niin kovasti, eli punnertaa ulos munaa. Lepokaudet, esimerkiksi hautoessa, hoitaessa tipuja tai sulkasatoillessa, antavat lepoa jo isommallekin osaa kanan lihaksistoa sekä munanjohtimille. Sen takia harvemmin munivilla linnuilla ei ole näitä ongelmia läheskään samassa mittakaavassa.

 

Munanjohtimen tulehdus 

Munanjohtimen tulehdus on erittäin kivulias ja yleensä kuolemaan johtava tauti, jolle runsas ja tauoton muninta altistaa.

OIREET:

• kana on silminnähden kipeä, vaisu
• kana seisoo paikallaan, mahdollisesti jalat hivenen harallaan 
• kana on peräpään ja alavatsan alueelta kuuma
  

HOITO:

Armeliainta on päästää kana tuskistaan erittäin nopeasti!

Munanjohdinten tulehdusta voitaisiin hoitaa antibioteeilla, mutta käytännössä tämä tarkoittaisi jatkuvaa antibiooteilla koko parven ruokkimista, jotta antibiootti ehtisi vaikuttaa jo siinä vaiheessa kun kana on vielä pelastettavissa. 

Ja ei, älä luulekaan, että kymmenien tuhansien munintakanojen kanaloissa antibiootteja syötettäisiin siksi, että kana ei joutuisi kitumaan kivussa, ehei. Kyllä ne kaikki ulkomailla eläimille jatkuvasti rehun seassa syötettävät antibiootit ovat takaamassa sitä, että TUOTANTOA hidastavia tulehduksia ei tulisi, sekä tietysti sitä, että lopulta pallollamme kasvaa paljon antibiooteille vastustuskykyisiä bakteereja, jeij!

Suomalaisen kotikanan sairastuessa munanjohtimen tulehdukseen, on kana siinä vaiheessa jo todella kipeä kun asia havaitaan. Havaitsemisesta menisi vielä tunteja, että eläinlääkäri saataisiin kiinni ja reseptillä apteekista apua. Sanoisin, että aivan liian monta tuntia kanalle kitumista, joten paras keino on nopea tuskasta armahtaminen, eli hätälopetus.

EHKÄISY:

Suosimalla kotikanalassa terveempiä rotuja kuin munintahybridit, voidaan ongelmaa ehkäistä omassa kanalassa. 

Munintahybrideille, eli tehokanoille kannattaa järjestää munintatauko. Luontaisesti kanat pitävät munintatauon syksyllä kun valon määrä vähenee ja ilma viilenee. Tällöin kannattaa antaa kanalan keinotekoisen valaistuksen olla himmeämpää ja lyhyemmän ajan päällä, jotta myös teharit pitäisivät munintatauon. 

Munintatauko ei vähennä munien määrää, vaan siirtää munittavien munien määrän eteenpäin. Ja ennenkaikkea suo tehomunijalle mahdollisuuden fyysiseen lepoon ja mahdolliseen sulkapuvun uusimiseen.  

Tiesitkö muuten, että voimakas kauraruokinta lisää tutkitusti munittavien munien kokoa? Siksi voimakkaasti munivilla voisi olla ihan hyväksi lisätä viljaruokinnan lomaan mahdollisimman paljon vihreää, esimerkiksi ruohoa, kaalia, hernettä, idätettyä viljaa jne. Tai korvata osa kaurasta ohralla, jolla ei ole samaa vaikutusta munien kokoon.

Kloaakin ulospullistuma tai luiskahdus

Kloaakin ulospullistuma on myös runsaan ja/tai isoja munia munineiden lintujen ongelma. Se on samankaltainen olemukseltaan ja kivultaan kuin ihmisen peräpukamat. 

Tosin kanan kloaakki on kanan kokoon verrattuna hurjan paljon suurempi kuin ihmisen vastaavaan omaansa verrattuna. Siksi kuvittelisin ja linnun käytöksestä tulkitsen, että se on myös hurjan paljon kivuliaampi vaiva.

OIREET:

• lintu on selvästi kipeä, paikoillaan, apaattinen tai hätäisen oloinen
• takapäästä roikkuu rämmäleitä, pullottaa pinkkiä suolen sisäseinämää ja mahdollisesti valuu vertakin

HOITO:

Kloaakin pullistumaa kannattaa hoitaa ja hoito helpottaa linnun oloa nopeahkosti.

Takapää pestään hellästi lämpimällä vedellä ja miedolla saippualla. 

Rämmäleet irrotellaan VAROVASTI! 

Osa massasta saattaa olla vielä suolessa sisällä syvemmällä, tai osa saattaa olla kuivunut kiinni suolen seinämään ja sen irti nyppäsy voi repiä myös palan suolen sisäseinämän limakalvoa. 

Eli lämpimällä vedellä irrotellaan ja liotellaan pois rämmäleet, jotka saattavat olla munan keltuaista, valkuaista, kuorta, kuorikalvoa ja/tai ulostemassaa sekä verta.

Samalla kun toisella kädellä peset, niin toisella hellästi tue linnun kloaakkia ja sitä ympäröiviä pehmytkudoksia tavallaan linnun sisäänpäin. Lopuksi painele hellästi ja varovaisesti ulospullahtanut suolenseinämä sisään, käytä apuna/liukasteena vettä, ruokaöljyä, kosteusrasvaa, peräpukamavoidetta tms käden ulottuvilla olevaa liukastetta.

Lopuksi suihkuta desinfiointiainetta kloaakin ympäristön iholle. 

Tilanteesta riippuen saatat joutua toistamaan tuon ulospullahtuman takaisin painelun useaan kertaan ensimmäisten vuorokausien ajan. Toipumisen aikana on hyvä tarjota jotain helposti sulavaa ja potilaan oloa helpottavaa erityisherkkua. Keitetyt ja mössätyt munat vesitilkkaan sekoitettuna ovat aina kaikenlaisten potilaiden paras lohtu. Sokerivesi antaa potilaalle nesteen lisäksi energiaa.

Tyypillisesti kloaakkien ongelmia voi ilmetä ahkerasti munineiden vanhuksien kuluneille munavälineille, mutta myös juuri munintaansa aloittaneille. Aloittavien hoitoennuste on hyvä, jos ulospullistuma johtuu vain ylisuuresta munasta tai jostain muusta munan häikästä, mutta jos ulospullistuma johtuu jostain kananeidin rakenteellisesta ongelmasta, niin silloin ennuste on hyvin synkkä ja neiti ei ehdi elää rouvan ikään asti.

Milloin on oikea aika lähettää lintunen kohti saateenkaarta ja milloin vielä kannattaa tehdä kaikkensa eläimen olon helpottamiseksi? Sanoppa se!

Lintujen kivun voimakkuutta on vaikea arvioida, koska luontaisina saaliseläiminä ne koittavat peittää kipunsa. Kun omia lintujaan tarpeeksi tarkkailee, niin oppii kunkin yksilön tyypillisen käytöksen, ja sitten jos käytös onkin poikkeavaa, niin siihen tulee kiinnittäneeksi huomiota ja osaa ottaa hänet tarkemmin tutkittavaksi.

Ja alussa mainitsemani kaksi viiriäistä kloaakin ulospullistumalla. Toinen oli vanha, jo lähes 2 vuotias, jonka olo heikkeni puolessa vuorokaudessa niin olennaisesti, että ei kunnolla pystynyt edes seisomaan ja hänet päästin kivuista. 

Toinen on nuori, juuri munintaa aloitteleva ja vaikka takapää vielä on kurainen ja viiriäisen olemus noivea, niin nopsaan rientää ruokakupille kun murskaan keitettyä munaa. Juo omatoimisesti ja käyskentelee pitkin pientä potilasyksiötään kurkkien oman parvensa puolelle. Uskon, että toisen yön yli nukuttuaan tämä nuori alkaa olla jo selvästi paremmassa kunnossa.

Aiheeseen liittyviä artikkeleja:

Miksi ja miten kanoja tulisi kesyttää?

Kuinka lopetan kanan?

Rotuesittely: munintahybridit 

Lisää kakkajuttuja ja kloaakin hoitotoimenpiteitä  

 

Kanojen kutsumattomat vieraat

Niin ihanaa kuin omien kanojen munien kerääminen ja kuopsuttelujen seuraaminen onkin, niin ennemmin tai myöhemmin kanailija kohtaa jotain kutsumattomia vieraita. Kanat ja kanojen rehut houkuttelevat ulkoloisia, sisäloisia, hiiriä, rottia, supikoiria, kettuja ja muita pienpetoja.

 

 

Sanonkin aina aloittaville kanaharrastajille, että kanojen ulkoloiset ovat samankaltainen asia kuin ulkoilevaa ihmistä häiritsevät hyttyset, mäkäräiset tai punkit. Niitä tulee ja niistä pääsee eroon.

Samalla tavalla esimerkiksi kanatäi tai rehuja nakertavat hiiret löytävät nopeasti sinne missä on kanoja. Ensimmäinen kohtaaminen loisten tai hiiren (saatikka rotan) papanoiden kanssa on aina kaikista kammottavin, lähes sydämen pysäyttävä. Mutta siitä selviää ja seuraava kerta ei enää ole niin kauhistuttava. Kolmannen havainnon jälkeen alkaa jo oppia ehkäisemään kutsumattomia vieraita.

 

Ensimmäinen loishavaintoni salpasi hengen!

Muistan kuinka minusta tuntui, että kuolen siihen paikkaan kun ekan kerran äkkäsin loisia ensimmäisenä kanasyksynäni. 

Onnekseni tukenani oli kokenut kanamuija puhelinsoiton päässä, joka rauhoitteli, ohjeisti ja opasti. Ja silloin kun paniikissa selitin miten näen hirmuisen pieniä harmaita munanpinnalla liikkuvia öttiäisiä, niin tuo konkari osasi kysäistä oikeat kysymykset ja auttaa loisten tunnistuksessa. Diagnoosi oli, että öttiäiset liikkuivat aina kun hengitin: munien pinnalla oli tuhkahiukkasia.

Olin sirotellut edellisenä päivänä tuhkaa munintapesiin ja pehkuun, juurikin loisia ehkäistäkseni. Ja koska tämän kanailijan muisti on lähes yhtä pitkä kuin kananlento, niin minun ensimmäinen loishavaintoni ei aiheuttanut muita toimenpiteitä kuin rauhoittumisen ja lopulta valtavan naurunremakan.

Kanatäit, kalkkijalkapunkit ja rotat sen sijaan ovat vieraita joiden kanssa olen joutunut kohtaamisiin jo useamman kerran ja joiden torjunnassa olenkin jo aika haka! Yhden rotan tapoin jopa ajamalla autolla päälle. Kyllä, ihan oikeasti!

Suurin osa rotista ei kuitenkaan odottele parkkipaikalla nilkkani ojennusta, vaan lymyilevät rakennusten alle kaivamissaan onkaloissa. Loukkujen (ja/tai myrkkyjen) asettaminen rakennusten alle ja rottien onkaloiden suulle onkin tehokkaimpia tapoja päästä eroon noista p*rkeleistä. 

 

Ehkäisy kannattaa ja tulee halvemmaksi

Siilon Puodista löytyy erilaisia loukkuja sekä myös kanojen ulko- ja sisäloisten ehkäisyyn tarkoitettuja tuotteita. Varsinainen loishavainto hoidetaan sitten aina asianmukaisesti eläinlääkärin ohjeiden ja reseptilääkkeiden avulla, mutta ehkäisy on aina halvempaa ja kannattaa, jotta loisinvaasio ei pääse pahaksi. 

Hiirien ja rottien kohdalla pätee sanonta, että jos näet yhden, niin näkymättömissä on sata toveria. Ei ole ollenkaan liioittelua pitää 1-2 loukkua viritettynä rehuvarastossa, kanalan lähistössä tai rakennusten alla ihan koko ajan. Jos ja kun loukkuun jää tuholainen, niin tietää tomistautua loukkujen, myrkkyjen, kissojen ja koirien avulla. 

Myrkkyjen käyttö on ollut jo useamman vuoden ajan luvanvaraista ja luvan saadakseen tulee suorittaa kasvinsuojelututkinto, joka sisältää paljon opeteltavaa viljelykasveista ja joka käytännössä on (vain) maanviljelijälle hyödyllinen, ei kotikanalan pitäjälle. Tämä on harmillista, sillä varsinkin rottaongelmaan pureutuminen vaatii kaikki keinot käyttöön. Ammattilaisfirmojen käyttö on erittäin kallista ja kaikkialla eivät kissat voi liikkua vapaasti metsästämässä. 

Tästäkin syystä suosittelen erittäin vahvasti ennaltaehkäisemään rottien pesiytymisen tontille, believe me!

Ulkoloisten torjuntaan parhaita keinoja ovat jo mainittu tuhka sekä piimaajauhe, joiden emäksinen ja erittäin hienojakoinen olemus vaikuttavat ulkoloisten ihon kautta, kuivattaen öttiäisen kuoliaaksi. Tuhka tai Piimaajauhe sirotellaan munintapesiin, kanojen kylpypaikkoihin ja ihan vaikka vaan suoraan pehkun päälle. Sieltä ne kulkeutuvat kanojen iholle kanojen kylpiessä ja näin tarttuvat mahdollisten kanatäiden tai -punkkien iholle.

 

Orsiin kiinnitettävä punkkiansa

Piimaajauhe

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Suosittelen levitystä kostealla kelillä ja hengityssuojaimella varustautuneena, sillä niin tuhka kuin piimaajauhe ovat pöliseviä ja hengitysteitä ärsyttäviä. Sirottelua kuvaavampi ohjeistus onkin laittaa ainesta hitain liikkein lusikalla tai pikkulapiolla paikkoihin joissa uteliaat siivekkäät apurit eivät juuri sillä hetkellä temua. Levityksen voi hoitaa vaikkapa ilta-aikaan kun apurit ovat jo orrella nukkumattia odottelemassa. 

Sisäloisten ehkäisyyn sopii valkosipuli, omenaviinietikka ja erilaiset yrttilinimentit, jotka muokkaavat suoliston bakteerikantaa terveemmäksi ja/tai tuoksullaan karkottavat loisia. 

 

Omenaviinietikka tukee suoliston toimintaa

Valkosipuli ehkäisee sisäloisia

Juuri nyt onkin vuodenkierron toiseksi tärkein hetki:

1.  Tarkastaa linnut loisten varalta
2.  Ehkäistä loisia lisääntymästä

Helmikuun pakkasilla kanalan sisätiloissa on vietetty jo useampi kuukausi ja jos syksyn tarkastus- ja torjuntakierroksella onkin öttiäinen tai kaksi jäänyt havaitsematta, niin nyt ne ovat ehtineet jo lisääntyä sekä viipottaa parven jäsenestä toiseen. 

Joten otahan ihan lähiviikkoina kanaa kainaloon ja ryhdy perssulkia ja skeidoja tsekkailemaan! Jutun lopussa linkit ohjeisiin.

Eritoten ennen hautomakautta on tärkeää tarkastaa ja torjua loiset, sillä hautovan kanan aineenvaihdunta hidastuu ja pesässä kököttävää kanaa on loisten helppo kupata. Ja jos reseptilääkkeisiin tarvitsee tarttua, niin lääkintöjen jälkeen on syytä pitää 28vrk varoaika ennen kuin munia kerätään haudontaan, sillä osa loislääkkeistä on kovia hermomyrkkyjä ja niiden kulkeutumisesta muniin ja tipuihin ei ole olemassa tutkimustietoa.

Kettujen ja muiden pienpetojen ehkäisyyn toimii parhaiten tukevat tarhojen rakenteet, joiden ali kettu tai karannut koira ei pääse kaivautumaan. 

Toki myös oma vahti- tai laumanvartijakoira tontilla voi olla ketun karkoittaja, mutta meillä esimerkiksi tuo 6-8kg terrieri ei riittänyt karkottamaan supeja, jotka tulivat tontille keskellä päivääkin vaikka Teukka terrieri päivysti pihapiirissä.

Sen sijaan irlanninsusikoira Darrockin (hermoja raastava) ulvonta tuntuu tepsivän ja supit ovat pysytelleet etäämmällä (kop, kop, koputtaa puuta).

Haukka on nopea ja peloton ja saattaa napata ulkoilevan kanan, vaikka ihminen hyörisi muutaman metrin päässä. Haukkoja vastaan en osaa oikein ohjeistaa muutoin kuin pitämällä kanat katetussa tarhassa.

Siltajoella onneksi on ilmatorjuntajoukot omasta takaa. Pihamme takana on ryteikkö, jonka isossa tuomessa pesii harakoita. Harakat ovat useampanakin kesänä pitäneet haukat ilmassa. Lentävät vuorotellen haukan eteen häiriten haukan lentoreittiä ja kai ne ihan käyvät sitä nokkasemassa tms kiusaamassa ja joukolla ajavat saalistajan pois. Arvannet, että en ekan kerran tuon nähtyäni enää soimannut harakoita kanojen herkkujen kärkkymisestä, vaan jätän välillä noille mustavalkoisille käkättäjillekin leivänpalasia kiitokseksi ilmatilan puolustamisesta.

 

Aiheista lisää: 

Kanojen ulkoloiset: tarkastus, ehkäisy ja hoito 

Suolinkainen - kanoja kalvava sisäloinen

Rotta - uhka tipuille, rakenteille ja elintarvikkeille

Miten suunnittelen kanojen ulkotarhan

Rottakoira töissä lintutilalla 

Lois- ja tuholaistorjunta