Vilttejä ja virityksiä

Valokuvaajan käynnin jälkeen innostuin selaamaan omia kuvakansioitani. Huomasin, että laitteistani ei juurikaan löydy kivoja kanakuvia, koska aina taustalla näkyy toinen toistaan villimpiä virityksiä, aloitettuja projekteja, tekemistä odottavia töhellyksiä tai villaisella painettuja kokeiluja. Koska kantapäiden kautta on meille joillekuille ainut keino, ja sitten on niitä toisia, niin niiden toisten vuoksi jaan nyt jotain omien lipokkaideni kuluttamia kovettumia...

Räsymatot  

Naapurin anopin vanhat räsymatot pelastivat tammikuussa 2016 kolmen kanan tipueet. Kun ei riitä, että kanaset ovat niin höperöitä, että alkavat hautomaan joulukuun vesisateiden aikaan, eikä edes se, että tipuset kuoriutuvat tammikuulle parhaimpiin kolmenkympin pakkasiin, niin on vain hyvä, että muistaa naapurinsa huhhailleen anopiltaan saamien mattojen tunkkaista tuoksua. Kipaisu naapuriin ja matot löytyvät rullalta autotallista, pesuista huolimatta tunkkaiselta tuoksuvina. Rullat kainaloon. 

Vasaralla naulat ovenkarmeihin (sisäpuolelle, jottei naapurin anoppi vieraillessaan nosta älämölöä. Jokaiselle riittäköön oman anopin mölötykset), harjanvarsi poikki ja nauloihin kuin verhotanko. Tässä kohdin voisin ohjeistaa laittamaan riittämän skrodet naulat, koska ajan oloon vääntyvät ja kääntyvät ja aiheuttavat yhdellä kädellä ovenraossa taiteilua. Sitten matto/matot harjanvarren yli verhoksi ovi-aukkoon ja kas, kanalan ulko-ovi on saanut kauniin, paksun ja monta astetta eristävän sisäoven. Todella oikeasti toimiva! 

Oven ja mattojen väliin jäi noin 5cm ilmatila. Ulko-ovi saattoi pahimmilla keleillä olla kuurassa ja mattokin ulko-oven puoleiselta osaltaan. Silti pakkasesta matto-ovien välistä kanalaan puikahtaessa lämpötilaeron todella huomasi kasvoillaan. Ala-osastaan rullasin pitkät matot moninkertaisiksi jotta alhaalta sisään puskeva kylmä ilma kulkisi heman hitaammin.

Wilppu-kana esittelee sävyihin sointuvaa mattoeristettämme

Mainittakoon, että kyllä naapurini tiesi mattorullan hakemisestani. Vaikka tavarahamsteri olenkin, niin en minä sentään käy viuhahtamassa toisten autotalleissa ilman lupia. Anoppinsa sen sijaan tuskin tietää vieläkään miksi vanhat matot eivät koristakaan miniän uuden mökin lattiaa. Kun kosteus talven kuluessa tiivistyi mattoihin niin kannoin ne ensin hankeen pakastumaan ja sitten kuivumaan kuusiaidan katveeseen niin, ettei mahdollisesti naapurissa kyläilevä anoppi niitä näe. Salaiset mattoeristeet. On muuten aika hauska sellainen tönkköjäätynyt räsymatto hankien keskellä nojaamassa trampoliinin alastomaan tukikehikkoon. Lähestulkoon ratkaisuani voisi siis sanoa käytännölliseksi ja kauniiksi. Mutta hyvänen aika, eihän niitä roskiinkaan voi heivata! Taidokkaat vuosikymmeniä sitten kudotut hyväkuntoiset räsymatot, ainoana haittana varastossa tarttunut tunkkainen tuoksu, jota kukaan ei halua asuintiloihinsa. Ei tarvinne mainita, että kanalassa tunkkainen tuoksu ei haitannut. Ja niin matot saivat vielä palvella kaatopaikkaa paremmassa toimessa.

 

Vakaa aikomukseni on kutoa naapurilleni korvaavat matot. Musti-kissa varmistaa, että näistä räsyistä tulee tuoksuttomat.

Vaan tokihan mattodyykkaukseni on kantautunut muidenkin naapureideni korviin. Kevätsiivousten korvalla sain sylillisen uusia vanhoja sinisävyisiä mattoja ensi talveksi. Eli ethän vaan sinäkään kanna vanhoja mattojasi roskikseen, ethän ;)

Omatekemiäni vanhoja pikkuräsyjä kanaset käyttävät hautomapesissä verhoina ja innokkaiden kurkkijoiden suojana.

                                                                                                             

Koitko jonkun kirjoittamani artikkelin hyödylliseksi? Haluatko saada jatkossa tiedon kun jaan jotain oppimaani? Liity blogin seuraajaksi ja saat muistutuksen aina kun julkaisen jotain uutta, kuka tietää, ehkä minun toilailut säästävät myös sinun kantapäitäsi (ja eläimiäsi, rahaasi, aikaasi ja hermojasi...).