Kaupallisia tiedonantoja

 

Meitin eläintenhoitaja Taina tuossa eilen aamutuimaan mainitsi, että siihen Savo-Pohjois-Karjala rundille ei ole tullut ku vasta yksi tilaus. Johon minä totesin, että ei varmaan ookkaan kun en mää oo siitä kertonu ku yhelle. Eli olin unohtanut laittaa someen asiasta tietoa. Se yksi kelle olin kertonut, oli itse kysellyt milloin seuraavan kerran kuljetaan. 

 

Hetki siinä sitten Tainan kanssa naureskeltiin sille tosiasialle, että markkinoinnin tarkoitus olisi helpottaa asiakasta hommaamaan tarvittavan, mutta että meidän markkinoinnin tarkoitus tuntuu olevan uutuuksien piilossa pitäminen ja asiakkaalta tietojen salailu

Lupasin sitten, että aivan takuulla muistan laittaa tästä someen tietoa. Taina vielä varmisti, että laitat sitten muuten tänään!

Tämmöstä tää mun elämä on: työntekijät komentelee ja jälkikasvu komentelee ja itseasiassa naapurikin komentelee

 

Nimittäin yks ukon rohjake tuosta kyliltä marssi tänään porstuaan aamutuimaan kahvia kyselemään. Minä siinä hieman ällömyllystyneenä reikäisissä kanalakalsareissani ulkohommiin lähtiessä, että eikö teillä ole itellä kahvia. Mutta oli kuulemma tullut laittamaan tuon meitin vanhan biokaasupakun myyntiin. Minä kun oon sen myyntiaikeita huhhaillut tässä jo puolisen vuotta ja ainakin melkein kaks kertaa yrittänytkin tunkea tietoa nettiauto piste fiihin, mutta jostain syystä ne minun laittamat ilmot ei ikinä sinne näkyville ilmesty, niin nyt oli naapuri kyllästynyt kuuntelemaan (tai katselemaan) autonmyyntiaikeitani ja tuli sorvaamaan myynti-ilmon bittien mukaisesti.

 

Niin jos minä tässä sitten samoilla myyntimarkkinointi-innostuksillani kerron ja mainostan KOVAAN ÄÄNEEN molemmista aiheista? Käypikö?

 

Siilon kimppatilaukset eli rehureittisuhailut ovat sellaisia, mihin voit ostaa isojakin määriä rehua, heinää, siitosmunia tai lintuja, eli kaikkea sellaista mitä ei Postin matkaan lykätä joko painon tai paleltumavaaran takia. Tilaus toimii niin, että poimit verkkokaupasta tarvitsemasi (HUOM: lintujen ostosta sovitaan aina etukäteen Mariannen kanssa), valitset toimitustavaksi paikkakuntasi kimppatilauksen ja tulet noutamaan ko aikana ko paikasta. Myös reittien varrelle voi tilata: laita tilauksen kommenttikenttään selvästi mistä kohti nappaset tilauksesi, jotta kuski osaa jarruttaa oikeilla huudeilla.

Vakioreitti noin 1,5kk välein:

Ma 29.1.2024

klo 15.30 Pieksämäen ABC:n parkkipaikka

klo 16:15 Varkauden ABC:n parkkipaikka

klo 17:45 Marjalan ABC:n parkkipaikka Joensuu

klo 18:30 Polvijärven K-kaupan parkkipaikka

 

Ke 31.1.2024

klo 13:00 Kunnonpaikan parkkipaikka Siilinjärvi

klo 13:45 Matkuksen parkkipaikka, katsastuskontin vieressä, Kuopio

 

Muitakin reittejä ajetaan, esim: Jkl-Mikkeli-Savonlinna ja Jkl-Heinola-Lahti-Kerava-Järvenpää-Vantaa ja tarvittaessa Helsinki. Näitä ajellaan noin 2-4 kk välein. Reitteihin vaikuttaa tilausmäärät, ymmärrettävästi ihan muutaman kaurasäkin kanssa emme pysty ajelemaan. 

 

Mietin miten näistä reiteistä ja aikatauluista tieto tavottaisi vakiasiakkaat ja uudet asiakkaat parhaiten. Toisinaan olemme laittaneet asiakkaille tekstiviestiä ja osa asiakkaista tekee tilauksen verkkokauppaan kommentilla: "Seuraava Lahden reitti", jolloin sitten ilmoittelemme heille suoraan aikatauluista. Jos keksit jonkun kätevän lisätavan, niin kerro ihmeessä!

 

Ja sitten siirrytään siihen toiseen kaupalliseen tiedonantoon. 

Biokaasulla ja bensalla puskeva paku:

 

163 tuhatta kilometriä ajeltu, talvi ja kesärenkailla, kahdella penkillä hytissä (kolmas on viljelijän ladon ylisillä), ilmastointi ja oikeat vaihteet. Valkoinen sieltä mistä on ja mistä maali ei ole lähtenyt lätkimään. Pelkääjän puolen ovesta on, ja helmoistakin silleen hieman hienostuneesti.

 

Vaan sittenhän se tarkkasilmäinen naapuri sattui huomaamaan, että katsastus oli vuosi sitten, vaikka minäolin ihan varma, että se oli 31.1.202NELJÄ. Mutta käytetään leimalla ja vaikka kaasutankillakin ennen myyntiä. Rahassa sen arvo on kolmisentoistatuhatta nykyrahaa, mutta arvokkaampi se on uskollisena ja toimivana kansan työkaverina, mitä nyt joitain vähäisiä Wolkkarin tyyppivikoja saattaa kantaa mukanaan. Esim, että yksiäkään ylinopeussakkoja en tällä maantiekiiturilla ole onnistunut saalistamaan. Tämä kun ei varppina kiirehdi ylinopeuksille, ei vaikka minä ja pienisuulikoila nojaisimme eteenpäin alamäessä. 

 

Etulasissa kyllä on toisen nojausjälki, semmonen ei ihan selfie vaan kiveniskemän muotoinen, varmaan siksi kun toisen meistä nimi onkin DarROCK. Selitys jäljelle on minun hitauteni koirapuiston parkkipaikalla, vaikka syöksyin ulos autosta ja kiersin avaamaan Darrockin puolen oven valonnopeudella, niin silti innokas puistoilija ehti kokeilla josko tuulilasin läpi pääsisi nopeammin koirakamuja moikkaamaan.

Tavaratila sen sijaan on tilava ja sinne mahtuu nippa nappa kaikki se mitä naisen käsilaukkuun kuuluukin: yli kolmisenkymmentä heinäpaalia ja muutamahko sata kiloa rehua, taikkapa vaikka kanoja ja lampaita enempi ku mitä kumppanisi ikinä antaa lupaa hankkia. Elukoihen kuletus onkin tässä turvallista, koska tavaratilaankin saa ilmastoinnin tai lämmityksen.

 

Muista ajoneuvon, verkkokaupan tuotteiden tahikka kana- ja/tai viiriäisnuorikkojen (muistin tässä vielä viime metreillä, että myydäänhän me myös näitä höyhenpylleröitä) tiedoista voi kysellä lisää allekirjoittaneelta. Tekstari tai Whatsappi tavoittaa nopeammin kuin maili.

 

Kaupallisin tiedonanto terveisin,

Marianne, Siltajoen Sirkuksen Tirehtööri 

marianne@siltajoensirkus.fi

0449750415

 

P.S. tässäpä vielä kuva juuri muninnan aloittaneiden kääpiökoch nuorikkojen munista: kahdella keltuaisella, hyvin hyvin pienellä keltuaisella ja erilaisilla kuorilla ja muodoilla. 

 

Joten muistutanpa taasen, että nuorikkojen munia EI HAUDOTA! 

 

Nuorikko vasta harjoittelee munimista ja välillä munankuoret voivat olla liian heikot ja tipu menee kesken; välillä liian vahvat ja tipu ei pääse kuoriutumaan; välillä ketuaista voi olla liikaa, liian vähän tai jotain siltä väliltä; nuorikkojen munat ovat yleensä pienempiä ja pienistä munista kuoriutuu pieniä tipuja, joiden elinodotukset ovat pienemmät.

 

Kanan on hyvä antaa munia vähintään 4-6kk ennen kuin sen munia kerätään haudontaan, tällöin kana on tyypillisesti jo vuoden-puolentoista ikäinen, jolloin myös mahdollinen Marek-herkkyys on tullut esille. Tuölevaisuuden kanakannan takia on erityisen tärkeää, että Marekille herkkien sukulinjojen lintuja ei lisättäisi. Se on oikeastaan ainut keino taistella Marekia vastaan.

 

Noin, sainpas ujutettua asiaakin tähän kaupalliseen tiedonantoon.

 

Heips, jos luit tänne opastukseen asti, niin jätä joku kommentti tai vaikka emojeina mitä kaikkia eläimiä parvilaumaasi kuuluu, jotta tiedän, että opastus on arvokkaampaa kuin markkinointi. Lisää opastuksia myös Kanakirjeessä, jonka tilaajaksi voit liittyä tästä

 

 

 

Ruokintarutiinit Siltajoen Sirkuksessa

 

Sirkuksessa parvien ruokinta perustuu ikään ja rotuun. Tässä jutussa kerron kanojemme arkiruokinnasta. Viiriäiset, ankat ja kanit saavat luonnollisestikin vähän erilaisia eväitä. Niistä lisää tuonnempana.

Perusta kuntoon

Kaikilla parvillamme on koko ajan erillisissä automaateissa saatavilla:

• Kauraa
• Rehua

Rehustus perustuu kanojen ikään, rotuun ja hieman myös vuodenaikaan.

Lisäksi kaikilla parvilla ja poppoilla on aina tarjolla hiekkaista soraa ja kuivattuja, murskattuja munankuoria. Mikäli munankuoria ei ole riittävästi, saavat Milkan Kanakalkkia

Munivat isot rodut

joita meillä ovat Maransit, Araucanat, teharit, Maraut ja näiden kaikkien sekulit.

Kaura-automaatissa on pääsääntöisesti kokonaista kauraa ja/tai ohraa, sekä mukana hieman myös rouhittua kauraa. Siilossakin myynnissä oleva rouhittu kaura on nimensä mukaisesti kokonaista kauraa, joka on vedetty valssimyllyn läpi, jolloin kuori hieman rikkoutuu, mutta ei täysin irtoa pois. Kokonaisen kauran hyödyistä kanan ruuansulatukselle voit lukea lisää TÄSTÄ

Rehu on pääsääntöisesti omaa Maukas-pikkunokkaisten rehuamme, johon lisään Milkan ADE-pellettiä ja Hankkijan Proguttia. Talvella vitamiinipellettiä laitan muutaman kourallisen enemmän kuin kesällä, jolloin parvet ulkoilevat vapaana saamassa auringosta niin D-vitamiinia kuin pihasta kaikkea muutakin ravinteikasta.

Syksyllä kun maa alkaa olla märkää ja maabakteerit alkavat ilakoimaan, sekä keväällä ulkoilukauden alkaessa, lisään Proguttia pari kourallista enemmän. Progut tukee suoliston hyvinvointia ja auttaa ruokinnan muutosten ja stressin aiheuttamien oireiden lievittämiseen. Äkillinen maabakteerien lisääntyminen (kun kana nokkii maasta) voi aiheuttaa ripulia ja nuorikoilla jopa kokkidioosia, joka pahimmillaan tappaa linnun.

Selvästi ripulioireiselle linnulle tarjoan Proguttia kädestä ja laitan lisäksi koko parvelle pikkukuppiin tarjolle.

Talvella isot rodut saavat lisäksi auringonkukan siemeniä ja liotettuja kokonaisia herneitä, koska talvehtivat viileissä tiloissa ja lisäenergia on paikallaan varmistamaan muninta ja/tai sulkasadosta toipuminen.

Noin kerran pari kuukaudessa ostan myös säkillisen Suomen Rehun Punaheltta Munitusta, joka on ns puolitiiviste. Teollista rehua sekoitan tuon oman joukkoon joskus enempi, joskus vähempi. Ihan siksi, että eräänä vuonna sain palautetta meiltä muuttaneista lintusista, että eivät osanneet syödä teollista rehua. Ja koska meillä kasvatetaan näitä rotuja myyntiin, niin on se hyvä, että muuttajat tajuavat, että teollistakin rehua voi (paremman puutteessa) syödä. Toki koitan muistaa myydä aina muuttajille mukaan pussillisen Maukasta 😉

Kääpiörodut ja nuoriso

Näitä meillä ovat silkit ja kääpiökochit, jotka myös ovat hurjan hautovia rotuja ja näiden parvissa onkin aina, aina, aina myös nuorisoa. Joten ruokintakin on hieman monimuotoisempaa.

Automaattejahan meillä on joka parvella useita, ihan sillä, että parven jokainen nokkimajärjestyksen mukainen kuono saisi suunsa ja kupunsa täyteen.

Nuorisolla on tapana hengata aina suht samoissa paikoissa, joten niihin kulmiin automaattiin menee Maukkaan lisäksi Punaheltan Paras Poikanen rehua, sekä enempi Proguttia ja ADE-pellettiä. Näiden emoviettisten parvissa on myös noita isojen rotujen lapsosia, koska meillä kanaemot hautovat ja hoitavat mitä vaan. Ja kun emo vierottaa, niin en heti erottele rotuja omiinsa, vaan muutot tapahtuvat mieluiten isoina kertamuutoksina, jolloin parvesta lähtee tai saapuu muitakin.

Siksi nopeasti ja isoiksi kasvavia saattaa olla pientenkin puolella ja heidän ravinnontarve on suurempi kuin näiden lilliputin kokoisten siivekkäiden. Tämän takia Maukas onkin erinomainen yleisrehu kotikanalaan: Maukas sisältää rouhittuna kauraa, ohraa, hernettä ja härkäpapua, ja toisin kuin pelletöidyissä rehuissa, tästä seoksesta lintunen saa valita omaan nokkaansa tarpeellisimmat rakeet. Vastakuoriutuneen munahampaan nokkaan sujahtaa pieniä paloja ja 5 kiloisen Hurjantai kukon kitaan isoimpia. Ihan pussin pohjan pölyt varistelen talteen tarjottavaksi vauvaviiriäisille (mutta siitä lisää toisessa postauksessa).

Kaura-automaatit näille pienille roduille täytetään pääsääntöisesti rouhitulla kauralla, mutta mukana on myös kokonaista kauraa ja silloin tällöin kun myllyllä käydessä käy flaksi niin kelkon mukanani myös säkillisen kauranydintä, sitä jyvän parasta osaa, jolla kanaemot hellivät tipusiaan, mutta jota ei määräänsä enempää tarvitse tuputtaa, koska kanankin suoli kaipaa kuitua.

Emot ja vastakuoriutuneet tiput 

Tästä olen kirjoittanut oman artikkelinsa ja löydät sen TÄSTÄ 

Nämä on ne mitä Sirkuksen kanasilla on tarjolla koko ajan. Sitten mennään herkkuihin. Sillä mitäpä olisi elo ilman herkkuja!

Herkut ja ruuantähteet

Joka aamuisiin rutiineihimme kuuluu ns ämpäriruoka, jonka jakamisella on ravitsemuksen lisäksi myös sosiaalinen tarkoitus. Eilisen kippoja tiskiin tarkkoessa ja päivän apetta lappaessa on aikaa jutskailla, tarkkailla, kysellä ja kertoa siivekkäille niitä näitä kaalinpäitä. 

Ruokaämpärin luokse rientävät kukkopojat näyttävät merkkejä luonteestaan, tipusilleen maapähkinää komentavat kanaemoset varmistavat, että yhteishuoltajaihminen on tehtäviensä tasalla, ja nälkäiset nuorikot varmistavat pääsevänsä apajille hyppäämällä hoitajan olkapäälle. Lisäksi munakasan päälle piiloon pujahtaneet hautojat tulee havaittua ja mahdolliset nuupottajat noukittua tarkempaan tutkimukseen.

Ja tämä on meidän työpäivissä olennainen osa, koska kun eläimiä kasvatetaan uusiin koteihin, on olennaista, että tiedämme ja tunnemme niin parvemme kuin yksilömme, jotta osaamme sitten valita heille oikeat kodit ja ihmiset. Meillä käyneet tietävätkin, että myös kukkoset osallistuvat tähän valintaprosessiin huolellisesti. Uusien ihmisten sylit testataan ja kädet tutkitaan herkkupalojen varalta. Onpa joskus joku pikkukukko ottanut päikkäritkin tutustujan sylissä, kun sen hyväksi ja turvalliseksi kainalonmutkaksi havaitsi.

Mutta ämpäriin.

Ämpäriruoka on yleensä joko kaupan tai ravintolan hävikkiruokaa, jota kanalamme saa satunnaisen säännöllisesti. Se voi myös olla ruohonleikkurin kerääjästä litratolkulla ammennettua ruohosilppua, rikkaruohoja, keitettyä porkkanaa, maahan pudonneita omenia, luumuja tai kanojen itsensä pihasta poimimia viinimarjoja, ruusunmarjoja tai aronioita. Kesäisin ne parvet jotka ulkoilevat nokkivat itse ämpäriruokansa pihasta, vaikka toki käyvät kyllä ämpäriin kurkkaamassa ja ankkojen vatiin vaklimassa. 

 

 

 

 

Pointti ämpäriruuassa on juurikin monipuolisuus JA ruokahävikin minimointi. Kanoille haitalliset ruoka-aineet toki jätetään pois, ja niistä löytyy lisätietoa TÄSTÄ

Tällaiselta kuulostaa Sirkuksen arki ruokailujen osalta. Onko jotain mitä kopsaisit teidän kanalaan tai jotain mitä et ainakaan tekisi samoin? Olisi kiva kuulla, jätä kommentti :) 

Jos haluat oppia lisää kanojen ravitsemuksesta ja ruokinnasta, niin olen tehnyt aiheesta 45minuutin opasvideon, jonka voit ostaa käyttöösi hintaan 19,50€. Tilaa opasvideo TÄSTÄ

 

 

Rotta - uhka tipuille, rakenteille ja elintarvikkeille

Rotat ovat tehokkaasti levinneet liki jokaiseen maailmankolkkaan ihmisen mukana, Kanailijalle ne yleensä tulevat ikävä kyllä tutuksi ennemmin tai myöhemmin, kanaloiden ja ulkotarhojen luodessa rotille erinomaisen elinpiirin.

 

Ensimmäiset merkit kutsumattomista vieraista tahtovat näkyä rehunkulutuksessa, kun automaatti tyhjenee normaalia nopeammin, tai munia alkaa häviämään, tai kun näkyy rotan jätöksiä tai rottien tekemiä rakennustöitä, kuten pureskelujälkiä rakenteissa, tunneleita, reikiä. Onpa joillain ensimmäiset havainnot kutsumattomista vieraista tehty vasta kun tipuja tai viiriäisiä löytyy tapettuina ja kenties osin syötyinäkin.

 

Sen lisäksi, että rotta ei ole se toivotuin vieras, se voi olla potentiaalinen vaaratekijä tuhotessaan rakenteita, aiheuttaen oikosulkuja tulipaloineen. Rotta voi myös levittää mukanaan tauteja ja loisia, syödä munia ja tappaa tipuja. Suurin riski kohdistuu tuohon rakenteiden tuhoamiseen, kun vastaantulevat sähköjohdot saavat armotta kyytiä ja onpa noita ajoneuvopalojakin ollut tihulaisten jäljiltä.

 

Ennaltaehkäisy on tässäkin parasta!

 

Miten ennaltaehkäistä?

Ei kasata tavaravuoria tontille ja pidetään varsinkin eläinsuojan seinustat siisteinä, niin tavaroiden kuin kasvillisuudenkin osalta. Näin luodaan avointa tilaa, jota rotta luontaisesti välttelee.

 

Ei jätetä ruokia talttahampaiden ulottuville, eikä heitellä ulkona maahan ruokaa sen enempää mitä kanat kerralla syövät.

 

Eritoten rehujen säilytyksessä tulee olla huolellinen. Muoviset, kannelliset säilytysastiat paitsi pitävät rehun kuivana, myös talttahampaat loitolla.

 

Myös kompostointi tulee tehdä suojatuissa paikoissa. Siltajoella pehkun kompostointi hoituu ulkotarhoissa, joiden verkko on kaivettu maan sisään. Talousjätteet kompostoidaan umpinaisessa muovikompostorissa.

 

Kanalan rakenteiden verkottaminen hidastaa kulkua, mutta verkon tulisi olla riittävän tiheää ja vahvaa (kanaverkko ei rottaa pidättele), seinien/lattian saumojen pellittäminen hidastaa jo paremmin. Yleensä rottien kulkuaukot muodostuvat juuri siihen lattian ja seinän väliseen saumaan tai nurkkiin, joista on helpoin pääsy seinän läpi. Avoin tuuletuskanava on sekin suosittu kulkureitti, mutta nehän kannatta tukkia jo pikkulintujenkin takia.

 

Rotta toki halutessaan syö itsensä vaikka betonista läpi, mutta esteiden kanssa "murtoyrityksiin" ehtii paremmin reagoida.

 

Verkottamisessa ja tilkitsemisessä kannattaa huomioida että rotta mahtuu parin sentin raosta.

 

Ennen kaikkea, ennalta ehkäisevä loukutus joka syksy on syytä tehdä, ihan varmuuden vuoksi.

 

Mitä tehdä jos epäilee rottia?

Kätevä keino todentaa yöllinen liikenne on joko virittää riistakamera, tai ripotella jauhoja reiteille joissa olettaa rottien käyvän. Papanat ovat varma merkki läsnäolosta, mutta silloin ollaan torjunnassa jo myöhässä.

 

Vanha sanonta, että kun näet yhden rotan, on niitä kymmenen piilossa, pitää aika hyvin paikkaansa. Mitä kesymmäksi rotat käyvät, sitä pidempään ne ovat todennäköisesti tontilla pyörineet eivätkä enää pelkää ihmisen läsnäoloa.

 

Loukut ovat myrkytön vaihtoehto joita jokainen voi hankkia varastoon valmiiksi, jolloin ne ovat heti käden ulottuvilla kun niitä tarvitaan.

 

Uuden säädöksen mukaan rotanmyrkkyjä ei enää kuluttaja saa ostaa, vaan myrkyn hankintaan tarvitaan kasvinsuojelulupa.

 

Kolmas vaihtoehto on käyttää ammattimaista tuholaistorjujaa, jotkin kotivakuutukset korvaavat torjunnan tai osan siitä.

 

Loukkuja on elävänä pyytävää, perinteistä metallista räpsää sekä muovisia erimallisia hetitappavia loukkuja. Suosittelen hankkimaan erilaisia loukkuja, jokaisella loukkumallilla on omat etunsa ja ne sopivat erilaisiin paikkoihin. Lisäksi osa tuntuu olevan paremmin ottavia kuin toiset, ja tämä voi vaihdella ihan paikoittain. 

 

Muovinen, tunnelimainen on kätevä sijoittaa seinän viereen jossa epäilee liikehdintää olevan.

 

Tässä yksi esimerkki, joka on myös turvallinen käyttää.

Perinteiset avomallit voi asettaa myös kulkuaukon läheisyyteen, tai sijoittaa johonkin hämärämpään paikkaan syötteineen.

 

Syöttinä houkuttelevia ovat mm.maapähkinävoi, suklaa, kissan märkäruoka, pähkinät ja ennen kaikkea se tuttu eväs jota rotta on tottunut varastamaan.

Rotta karttaa aluksi kaikkea uutta, joten saalista saadakseen suuria muutoksia kannattaa välttää.

 

Loukkuja asetettaessa tulee huomioida ettei niihin pääse käsiksi kanat eivätkä muut eläimet, räpsämallinen loukku voi olla kanallekin kohtalokas.

 

Jos on erityisen helläsydäminen, löytyy markkinoilta myös elävänä pyytäviä loukkuja, kuten vaikkapa tämä:

 

Kiinnisaatuja tosin ei kotinurkkiin kannattane vapauttaa, tai sama kööri on kohta tontilla takaisin.

 

Samainen loukku on muuten erinomaisen hyvä karanneen lemmikkijyrsijän, kuten vaikkapa hamsterin kiinniotossa  

Joka tapauksessa loukkuja kannattaa olla useita, eri paikkoihin asennettuina, ja syöttejäkin kannattaa kokeilla erilaisia, mikä parhaiten toimii. Loukkuja voi pitää tyrkyllä vaikka ympäri vuoden, vaikkei ylimääräistä liikennettä näkyisikään, kunhan välillä tarkastaa toimivuuden ja uusii tarvittaessa syötit.

 

Kanailijalle ennaltaehkäisy ja tarkkailu on se paras lääke. Varustautuminen ennakkoon oikein välinein mahdolliseen rottasotaan on paljon pienempi hinta kuin löytää kanalansa rakenteista rottien kairaamia kulkureikiä saatikka tapettuja tipuja.

 

 

Kanojen ja viiriäisten tukiruuat ja vitamiinit

Toisinaan kanailijalle voi tulla eteen tilanne kun kanoilleen on hyvä tarjota vähän extraa. Kylmyys, kosteus, parven muutokset, elinpaikan muutokset, haudonta, loishäätölääkityksen jälkeen ja muut fyysiset tai psyykkiset stressit ovat tilanteita, jolloin immuunisysteemiä ja hyvinvointia voi olla tarve boostata perusrehuja rikkaammilla nautintoaineilla. Nautintoaineista ihmisen terveyttä tukevaa on tietysti lasillinen punaista punkeroa, mutta ennen kuin korkkaat kanasillesi punkkupullon, niin lukaise läpi muita keinoja.

Valkosipuli ja omenaviinietikka

Valkosipuli ja omenaviinietikka tukevat kanojen terveyttä ja vahvistavat yleiskuntoa.

Valkosipulin terveyttä tukevia ominaisuuksia on paljon tutkittu niin ihmisillä kuin eläimillä. Valkosipulin antibioottiset ja bakteereja tappavat vaikutukset ovat kiistattomia. Aiheesta löytyy niinkin seikkaperäisiä tutkimuksia kuin, että valkosipulia paljon syövien eläinten veri ei maistu loisille yhtä hyvin kuin "maustamaton".

Helpointa valkosipuli on syöttää kanoille kuivarouheena tai jauheena rehun seassa. Valkosipulin voi tarjoilla myös myös muun ruuan seassa pilkottuna tai kevyesti kiehautettuna. Kiehautus hieman laskee antibioottisia vaikutuksia, mutta tekee valkosipulista helpommin suolistossa sulavamman. Kolmas vaihtoehto on murskata valkosipulin kynsi tai pari juoma-astiaan ja antaa kanasten hörppiä valkosipulinsa.

Omenaviinietikalla on antiseptisia ja myös antibioottisia vaikutuksia ja se pitää suoliston kunnon hyvänä. Hyväkuntoinen suolisto kestää paremmin bakteerien tai sisäloisten hyökkäykset. Omenaviinietikan teho perustuu sen suoliston PH:tä laskevaan vaikutukseen, mikä tekee olosuhteet haitallisille bakteereille hankalammaksi elää. Näin omenaviinietikka auttaa myös kalsiumia ja ravinteita imeytymään paremmin, jolloin kana hyötyy täysvaltaisemmin syömästään ruuasta. 

Helpointa OVE on antaa juomaveden mukana. OVE-hömpsyt voi juottaa kuureina tai tarjoilla kerran pari viikossa. Kuuriluontoisesti annostellessa noin ruokalusikallinen litraan. Jatkuvassa käytössä annostussuositus on muutama tippa litraan.

Muna ja munankeltuainen

Kananmunankeltuaisessa on C-vitamiinia lukuunottamatta kaikki ravintoaineet. Onhan se tipun elämän ensiravintoa niin munassa kehittyessä kuin ensimmäisten päivien kehityksenkin aikana. Keitetty muna pilkottuna on kanojen ja tipujen herkkua. 

Keitetty keltuainen rauhoittaa ripuloivan tipun vatsan. 

Loisten vaivaama isäntäeläin tarvitsee kunnon kohotusta, voimaruokaa ja vitamiinia. Mahdollisesti myös lämpöä, jottei energiaa kulu lämpimänä pysymiseen.

Jos kana munii, niin lääkityksen jälkeiset munat voi syöttää kanalle takaisin, jolloin lääkeaineen varoaikana munitut munat eivät mene munat hukkaan ja kana saa munan enrgiat takaisin käyttöönsä. 

Syötä muna raakana tai keitettynä, pelkiltään tai muuhun ruokaan sekoitettuna. Muista rikkoa munan muoto kanan tarkkojen silmien ulottumattomissa, ettet tule opettaneeksi munansyönnin vihuliasta taitoa. 

Apila, voikukka, nokkonen

Apila ja voikukka ovat helposti ja halvalla kädenulottuvilla olevia proteiinilisiä. Proteiinien lisäksi nämä kaikkien nurmikkojen kaunistajat sisältävät C- ja E-vitamiineja ja lehtivihreää, joka pitää keltuaiset herkullisen oransseina. Niin tuore kuin kuivattu apila ja voikukka ovat erinomaisia pääruokia tai lisäherkkuja. Puna-apila on proteiinipitoisinta ja sitä kannattaakin kuivata kimpuittain talven herkkuhetkiin.

Nokkonen on vahvan maan kasvi ja kompostinlaidat yleensä pursuavatkin nokkosta. Jos et kerää ja kuivata tätä herkkua omiin lettuihin, niin tee nokkosesta kerppuja kanoille. Nokkonen sisältää runsaasti A-, C-, E- ja K-vitamiineja sekä rautaa, kalsiumia ja mangnesiumia.

Ilmavassa ja kuivassa paikassa nokkoskimppu kuivuu muutamassa päivässä. Kuivattu kasvi säilyttää parhaiten ravintoarvonsa kuivassa ja pimeässä säilöttynä. Vanha kansa tietää kertoa nokkosen siementen lisäävän munintaa. Uskon, että muninnan lisäys on perustunut nokkosen siementen korkeisiin ravintoarvoihin ja energian saannin lisäyksen talvikaudella kun muuta ruokaa ehkä oli niukahkosti saatavilla.

Oluthiiva

Kuivattu oluthiiva on proteiinipitoista, mutta koska sitä annostellaan hyvin pieniä määriä, niin sen varaan ei kanojen proteiinia kannata kummemmin tupsautella. Olennaisin hyöty oluthiivasta on B-vitamiinien ja sinkin lisääjänä ruokavalioon. Oluthiiva tasapainottaa myös suoliston toimintaa. 

B-vitamiinien puutokset näkyvät eritoten tipuilla hermo-oireina, sivulle tai taakse kääntyvänä päänä ja peruutteluna. Näissä tapauksissa on jo kiire lisätä B-vitamiineja juomaveteen. Tilanteen saattaa saada korjautumaan pikaisella puuttumisella, mutta parasta on varmistaa B-vitaminointi emoparven kautta ja tipujen ruokinnassa. Emoparven iällä ja ruokinnalla on suuri merkitys seuraavan sukupolven elinvoimaisuuten ja kehitykseen. 

Viriilit kukot rakastavat runsaasti B-vitamiinia sisältäviä ruokia. Siihenköhän perustuu sohvasiitosorhienkin mieltymys oluttuotteisiin? Mene ja tiedä, mutta meillä on kana- ja viiriäisparvilla tarjolla oluthiivapohjaista Proguttia, jota varsinkin kukot nappailevat mielellään selvästi kanoja ahnaammalla ruokahalulla.

Vitamiineja purkista tai pullosta

Vitamiinivalmisteilla korjataan nopeasti mahdollisia aliravitsemustiloja tai vahvistetaan loisten kuppaaman linnun vointia. Talvikaudella voi myös olla aihetta tukea ravintoa vitaminoiduilla tuotteilla.

Kuvituskuva

Minulta kysytään usein mikä on paras  vitamiinivalmiste ja millaisella annostuksella. Valitettavasti en pysty siihen vastaamaan. Vitamiinien ja hivenaineiden tarve vaihtelee kanojen iän, rodun, elämäntilanteen (haudonta, siitos, sulkasato jne) ja jopa sukupuolen mukaan.


Apteekit, eläintarvikekaupat, maatalouskaupat ja ruokakaupat, kaikkien hyllyjä olen kolunnut ja purtiloita pussukoihini keräillyt. Olen käyttänyt useita eri vitamiinivalmisteita, niin ihmisten kuin eläintenkin (niin itselleni kuin elukoilleni ;) ) Mistään valmisteesta minulla ei ole varsinaisesti huonoja kokemuksia.

Hevosten valmisteet tulevat edullisiksi, koska niiden annostus on niukka kanaparvelle ja isosta pönikästä riittää boostia vuosikausiksi. Annostelu tosin voi olla vaikeaa kun heponen on noin 600 kiloinen heinänsyöjä ja harva kanaparvi pääsee samoihin kilomääriin. Lisäksi kanat ovat sekasyöjiä, joten kaikki vitaminointi ei ole aivan yks yhteen.

Voisin olettaa koirille tarkoitettujen vitamiini- ja hivenainevalmisteiden vastaavan vähän paremmin kanan ruokavaliota ja tarpeita. Annostuskin on helpompi kun purkkien kyljessä ohjeistetaan kilojen tarkkuudella, ei kymmenien tai satojen. Ihmisille tarkoitetut valmisteet ovat tarkimmin tutkittuja, mikä näkyy myös hinnassa. Tosin pikkuiselle parvelle ei montaa pilleriä tarvitse vuosittain pilkkoa, joten tuskinpa siitä(kään) kanailijan pohjaton kukkaro alkaa kurttuilemaan.

Joten summasummarum: mielestäni mainioin on monivitamiini, jossa on mahdollisimman laajasti kaikkia kivennäis- ja hivenaineita. Ellei sitten halua tehdä elämästään hankalaa kuten eräs tirehtööri jossain päin suomenniemeä, ja lirauttele ja lorauttele sitä sieltä ja tätä täältä ja pikkuisen tupsauttaa joukkoon jotain jostain. Annostuksille on syynsä ja monivitamiinivalmisteissa annostusta on mietitty, tutkittu ja testattu, eli mieluummin valmis valmiste kuin sakea soppa mitä sattuu.Voi kun jonain päivänä kynsiini osuisikin kanojen monivitamiinivalmiste kategorioissa: tiput, kasvavat, munivat, siitosparvet ja erityistilanteet. Sitä päivää odotellessa lurauttelen ja hurauttelen, testaan ja töpeksin (toivottavasti en kuitenkaan pahasti).

Testausten, kokemusten ja erityisesti kasvatuskokemusten (vitamiinia annettu emoparvelle ja seurataan poikasten kasvua ja kehitystä) perusteella valitsen Siltajoen Siiloon minun mielestäni toimivimmat vitamiinivalmisteet. Vilkaise valikoima tästä

Suomen Rehulta löytyy myös kanoille suunniteltuja ja tutkittuja vitaminoituja rehuja: ADE-rehu ja ADE-hivenrehu, jossa on mainittujen vitamiinien lisäksi myös kivennäis- ja hivenaineita. Rehua on helppo heittää ruokinta-automaattiin, mutta kyseisen rehun ongelma vaan on se, että maku on turkasen paha. Niin minun kuin kanojenkin mielestä. Kanit eivät sitä suostuneet edes maistamaan ja hyvä niin, sillä kanien suolisto on erikoistunut käyttämään tehokkaasti heinän ravintoarvoja ja vitaminoiduilla rehuilla kaninsa voi vaikka tappaa. Joten ei vitamiineja ristihuulten ulottuville! Mutta viiriäiset, nuo pienet hölkkipölkit, nehän syövät vaikka kengännauhoja. Mutta 15kg säkkiä vitamiinirehua, jonka annostus on hyppysellinen viikossa per viiruparvi saa pupeltaa parisen vuotta ennen kuin säkistä pohja pilkottaa.  
 

Milloin buustataan?

Milloin sitten lisävitaminointi tai suolistoa tukevat omenaviinietikka ja valkosipuli ovat paikallaan? 

Kun ruokinta on monipuolista ja elinolot kunnossa ei lisävitaminointeja välttämättä tarvita ollenkaan. Minusta Suomen pitkä ja pimeä talvi on kuitenkin niin rankka, että itse en selviäisi pursuavien pakastimien antimien lisäksi ilman purkista nappailtavia vitamiineja. Onko kaamos kanoille yhtä rankkaa, mene ja tiedä. 

Kun markkinoilla olevat teolliset rehut on optimoitu muninta- tai broilerikanaloita varten, joissa lintujen elinikä on 6 viikosta maximissaankin 1,5 vuoteen, niin uskoni ei riitä rehujen kaikkivoipaisuuteen kun puhutaan koti- ja rotukanojen hyvinvoinnista. Päinvastoin jaksan epäillä tehokanojenkin munantuotannon laskun johtuvan liian "köyhästä" ravinnosta. Mutta ennen kuin lähden aukomaan päätäni rehutuotannon tutkimusosastoja vastaan, niin tyydyn toteamaan, että kotikanaloiden kanoilla voi tulla eteen tilanteita kun kauran ja rehun lisäksi on hyvä tarjota lisävitamiineja ja suolistoa tukevia ruoka-aineita mm seuraavissa tilanteissa:

• Loishäätöjen jälkeen
• Sulkasadon aikaan
• Haudonnan ja tipujen hoidon aikaan
• Sairastelun ehkäisyyn ja eritoten sairauden aikana ja jälkeen
• Talvikaudella
• Muutosten yhteydessä
• Siitosparvien siitosmunien tuotannon aikaan

Mitä vielä?

Loppukaneettina vielä muistetaan se, että hyvinvoivalla ja onnellisella kanailijalla kasvaa onnellisia kanasia. Eli ehkäpä haluat itsekin mutustaa muutaman valkosipulin kynnen ja naukkasta palan painikkeeksi omenaviinietikkaa tai sitä punaviiniä ;) 

Siltajoen Siilosta löytyy sitten se isomman puoleinen kanisteri omenaviinietikkaa josta riittää kanasillekin.  

Kilon pussukka kuivattua valkosipulirouhetta riittää pikkuparvelle helposti vuodeksi jos kotikokki ei käy ammentamassa omaan pataan. Siihenkin se sopii. Puhdasta kuivattua, säilöntäaineetonta valkosipulia.