Viiriäisparven muodostaminen

Japanin- ja lihaviiriäiset ovat parvieläimiä, toisin kuin siniviiräiset, jotka elävät mieluummin pareittain. Parvi tarkoittaa kolmea tai enempää lintua. Tyypillisesti parvi on yksi kukko ja useampi kana. Kukkoja voi olla enemmänkin mikäli ne tulevat toimeen keskenään ja kanoja on riittävästi. 

Viiriäisillä kuten kanoillakin on nokkimisjärjestys: ylhäisimmästä alhaisimpaan. Parvi luo yksilöilleen turvaa ja yksilöt oppivat nopeasti toisiltaan henkiinjäämisen kannalta tarpeellisia taitoja. 

Viiriäiset osaavat olla todella julmia toisilleen ja parveen lisäykset ja poistot voivat johtaa tappeluun ja ongelmiin. Käyn tässä artikkelissa läpi kuinka onnistut vähemmillä vahingoilla muodostamaan parvia.

Viiriäinen saaliseläimenä on rutiineja rakastava. Saaliseläimelle rutiinit luovat turvaa: toimimalla näin jäin eilen henkiin, toimimalla näin jään henkiin tänäänkin. Muutos on uhka ja saaliseläin kokee muutoksen hyvin stressaavana. Onkin parempi tehdä muutokset kertarytinällä  kuin muutos silloin ja toinen tällöin. Oli muutos iso tai pieni, niin se häiritsee parvieläimen rutiinien rakastamaa eloa. Muutoksiin sopeutuminen voi viedä 2 päivästä 2 viikkoa. Sopeutumisaikana jopa muninta voi olla tauolla, koska kanan keho stressaa ja voimia ei riitä munintaan.

Kukolle erisukuiset kanat

Vaikka kanalinnut kestävät verrattain hyvin sukusiitosta, niin en sitä käytä enkä suosittele.  On parempi nähdä vaivaa hommatakseen tai hautoakseen eri sukuisia lintuja kuin pilata jälkeläispolvien elinvoima sukurutsalla. Jos sukurutsaa kuitenkin päätyy käyttämään, niin heikoin tulos on isä-tytär ja poika-äiti yhdistelmät. Serkukset, tädit tai sedät/enot on jo vähemmän ongelmia tuottava. 

Viiriäisten käyttäytymisen kannalta olisi helpointa muodostaa parvet jo ennen sukukypsyyttä, jolloin linnut ehtivät kasvaa yhdessä ja aikuistuminen ei tuo mukanaan suuria kähinöitä. Harvoin tämä on kuitenkaan mahdollista: monella ei ole tiloja hautoa ja kasvattaa eri sukuisia erillään. Toisekseen kaikista väreistä sukupuolta ei tunnista ennen kuin tulevat sukukypsiksi. 

Minä teen niin, että haudon eri sukuja peräkkäin. Ensin satsi A, josta sitä mukaa kun tunnistan sukupuolia nostan kukot kasvamaan erilleen kerrostalojen alahäkkeihin, kanalan lattialle tai ulkotarhaan. 

Kukkojen kasvatuspaikka saa olla hämärähkö. Hämärässä kasvattaminen hidastaa sukukypsyyden kehitystä, ei olennaisesti, mutta hieman. Tämä huomiona myös lihakasvattajille. Myöhemmin sukukypsäksi tuleva kukko ehtii ottaa painoa, ennen kuin energiaa vievät poikain leikit alkavat. Valoa tulee olla kuitenkin sen verran, että pojan jolpit näkevät syödä kunnolla.

Kun satsi B laitetaan koneeseen heti edellisten kuoriuduttua, jää ikäeroa vain vajaa kolmisen viikkoa. Parven muodostaminen on helpompaa kun kukko on sen muutaman viikon vanhempi ja odottaa morsiantensa kypsymistä, kuin toisin päin. Viiriäisiltä puuttuu puumageeni ja yleensä vanhemmat kanat voivat olla nuorelle kukolle turhan julmia.

Parveen lisäykset

Jos aikuiseen parveen joudutaan lisäämään tai vaihtamaan yksilöitä kannattaa tilat laittaa täysin uusiksi. Vanhat linnut otetaan pois tilasta vaikka pahvilaatikkoon siksi aikaa kun muutoksia tehdään. Vaihda aluset, juoma- ja ruoka-automaattien paikat, muuta tasojen, piilojen ja mökkien paikkoja. Paras olisi jos saisit vaihdettua sisustuksen kokonaan tai häkin toiselle seinustalle tai muutoin valon tulemaan eri suunnasta. 

Uudet ja vanhat linnut laitetaan muutettuun tilaan kerralla. Kun tila ei muistuta ollenkaan vanhaa, niin kenelläkään ei ole tarvetta puolustaa omaa reviiriään. Aina tämäkään ai auta ja kähinöitä ilmenee. 

Joskus viiriäiset ovat värirasisteja, joskus kukkoa ärsyttää, joskus joku kana räksyttää. Jos muutos onnistuu, niin tilanne tasaantuu parissa päivässä. Pahimmoilleen voi alkaa sota, josta ei vammoitta selvitä. Seuraa tilannetta ja ole valmis toimimaan jos jonkun henki on uhattuna. Kiusatun poisotto ei välttämättä auta, kiusaajan poisottaminen sen sijaan voi auttaa. 

Parhaat hetket lisätä parveen yksilöitä on kun talvitiloista muutetaan keväällä ulkotiloihin. Oletettavasti ulkotilat ovat isommat ja tekemistä riittää, jolloin toisten kiusaamiseen ei niin kovasti riitä aikaa. Tilan koon lisäksi tilan sisutuksella on merkitystä. Käyn tarkemmin läpi viiriäisten tilojen sisutusta, turvallisuutta ja viihtyisyyttä Ekirjassa Viiriäisten Kasvatus 

Kun parven alhaisin pääsee kunnolla väistämään muita, niin muilla ei ole niin tarvetta höykyttää.  Jos kiusatulta veri tirskahtaa esille, niin yleensä kiusaajan lisäksi muukin parvi hyökkää vertavuotavan kimppuun. Saaliseläimille vertavuotava yksilö on uhka, joka pitää ajaa pois houkuttelemasta petoja. Kun suljetussa tilassa vertavuotava ei pääse karkuun, niin ajojahti kestää kunnes ajettu on ajettu loppuun. Joten muutosten jälkeen muista tarkastaa parvesi tavallista useammin!

Parvesta poistamiset

Parvieläimiä ei tulisi eristää kuin ihan äärimmäisen syyn takia. Poissa silmistä, poissa mielestä. Eristetyn takaisin palauttaminen sotkee tilanteen ja saa arjen järkkymään. Paras keino ottaa yksilö erilleen olisi järjestää näkö- ja kuuloyhteys, esimerkiksi verkkoväliseinällä. Jolloin ”eristetty” on näkösällä, mutta muiden ulottumattomissa. Viiriäisten tilan sisustuksella ehkäistään esimerkiksi tappeluista johtuvia eristämistarpeita.
 
Jos parvi on kovin hermostunut ja säikky ja mukana on selkeästi yksi, joka terrorisoi tai pelkää kaikkea mahdollista, niin parven hyvinvoinnin kannalta voi olla hyvä poistaa tämä säikyttelijä. Kun hermoheikko poistetaan, niin parven elo saattaa rauhoittua ihan jo yhdessä yössä. Kasvattajan tulisikin puntaroida aina ensisijaisesti parven etuja yksilöiden etujen edelle.

Kaipaatko lisää tietoa viiriäisistä?

Viiriäisten Kasvatus Ekirjassani käyn läpi miten minä muodostan siitosparvia ja mitä otan valinnassa huomioon. Kerron myös miksi emoparvien ruokinta on niin olennaista vahvojen tipueiden aikaansaamiseksi.

Kirjassa on perehdytty seikkaperäisesti tilantarpeen lisäksi ruokintaan, haudontaan ja tipujen hoitoon. 

Ekirjan hinta on 28,20€

Ekirja on PDF-tiedosto, jonka saat laskun maksettuasi sähköpostin liitteenä. Pystyt lukemaan sen näppärästi koneesi tai tablettesi näytöltä tai voit halutessasi tulostaa sen paperille.

Tilaukset: siltajoensirkus@gmail.com

Lisätietoa kirjasta löydät tästä

Kevään kurssiaikatauluja

MUOKATTU: Kevään 2017 kurssien opit on jo omaksuttu ja pitkälti käytäntöön vietykin. 

Jos tuhdin tietosisällön ja letkeän tunnelman kurssit kiinnostavat, niin ilmoittaudu jonotuslistalle: siltajoensirkus@gmail.com
  Jonotuslistalla saat ensimmäisten joukossa tiedon seuraavista järjestettävistä kursseista. Jonotus ei sido sinua mihinkään. Päätät itse ilmoittaudutko kurssille vai ei et.

Sirkuksesta eläimiä ostaneille olen aina antanut mukaan ohjeistusta. Joillekin liikaa, joillekin liian vähän, jollekulle on ehkä tullut sopivalla kauhalla. Kyselen aina muuttaneiden perään ja ilokseni saan myös uusilta eläintenpitäjiltä kuulumisia ja kysymyksiä. 

Tiedän olevani vähän pölöhökustaa kun stressaan postipaketissa muuttavista siitosmunista, kyselen kanien painonkehitystä ja varmistelen, että kuivajalkainen viiriäinen saa sääriinsä kosteusrasvaa. Kuitenkin olen huomannut, että pölöhökustaan puoleen on helppo kääntyä jos ja kun uuden eläimen kanssa herää kysymyksiä ja ihmetyksiä. 

Olen mm iltayhdeksän aikaan jutellut puhelimessa viiriäisasiakkaani naapurin kanssa, jonka kennelkasvatuksen ansioista pienelle riiviäiselle saatiin murunen lääkettä turvaamaan yön tunnit. Nykyään Wilhelmiina voi hyvin, ja omistajakaan ei panikoi (kennelin pitäjästä en kyllä tiedä). 

Olen myös käynyt kylän toisella puolella näyttämässä kuinka ulkoloistarkastus kanoille tehdään ja opastanut kädestä pitäen viiriäisten värejä ja sukupuolipatteja. Silti minusta aina tuntuu jälkikäteen, että muistinkohan varmasti sanoa sen ja sen, ja ainakin se ja se pitää vielä muistaa kertoa. Näistä alzheimer oireistani johtuen aloin blogiakin kirjoittaa: kun ajan kanssa ja keskeytyksettä laitan pururadalla poukkoilevat aatokset puhki poikki ja pinoon, niin ehkäpä muisti ei tee peipposia (vai tepposia?). 

Puhelimessa on kuitenkin kovin vaikeaa opastaa kanin sukupuolitunnistusta (vaikka sitäkin olen tehnyt), niin tulin siihen aatoksen, että entäs jos kutsuisin ihmiset mutavellin kuorruttamaan keväiseen pihaani ja käpälöitäisiin aiheita ihan livenä, kasvokkain. Mitäs sanot? Tulisitko? Minä kirjaan ylös mitä kaikkea haluan muistaa kertoa ja sinä olet ihan vaitiolovelvollisena hipihiljaa, kuuntelet, et keskeytä, etkä kysy. (Höpö! Tottakai saat ja pitää kysyä!)

Pia Pitkäkaula tarkastaa muistiinpanoja

Elikkäs kevään ja kesän aikana järjestän käytännön opiskeluna kokonaisuuksia, jotka on etukäteen suunniteltu ja riittävän pieniin kokonaisuuksiin palasteltu, ettei kerralla isketä uutta kanailijaa tai viiruilijaa ähkyn partaalle. Näin haluan varmistaa, että olet varustettu tuhdilla, mutta omaksuttavalla tietotujauksella kun olet aloittamassa elämäsi ihaninta harrastusta ;)  

3-osainen kurssi: Kanailijan ensiaskeleet

Kurssi on tarkoitettu aloittavalle kanaharrastajalle perusteiksi. Kurssilla käymme kolmena eri kertana läpi eri kanaharrastuksen osa-alueita. Voit omien tarpeidesi mukaan osallistua yhdelle, kahdelle tai kolmelle kerralle.

1. OSA: Ulkotarhan suunnittelu ja rakentaminen, kanojen turvallisuus 

Käymme läpi käytännössä toimiviksi ja toimimattomiksi todettuja ulkotarharatkaisuja. Tutustumme neljään erilaiseen kiinteään ulkotarhaan ja katsastamme muutamia siirrettäviä, ns laiduntarhoja.

Suunnittelun lisäksi pohdimme erilaisia rakenteita ja materiaaleja käytännöllisyyden ja turvallisuuden näkökohdista käsin. 

Aika: lauantai 22.4.2017 klo 13-15
Hinta: 20€, voit ottaa myös hanslankarisi mukaan 5€ kahvilipulla

2. OSA: Kanojen hoidon perusteet

• Ruokinta ja ruuansulatus
• Parvikäyttäytyminen
• Lyhyt katsaus erilaisiin rotuihin
• Kanojen hankinta: munat, tiput vai kanat
• Ongelmatilanteet ja poikkeustapaukset
• Viranomaisilmoitukset ja luvat 

Aika: lauantai 20.5.2017 klo 13-17  
Hinta: 30€/hlö

3. OSA: Talvikanalan rakenteet, sisäviihtyvyys ja hygienia

Käymme läpi rakenneratkaisuja tutustuen kahteen erilaisin ratkaisuin toteutettuun kanalaan: perustus, eristys, ilmanvaihto, sähköt, valaistus, pinnat ja sisätilojen tarkoituksenmukainen sisustus. 

Aika: 1.7.2017 klo 13-15
Hinta: 20€, voit ottaa hanslankarisi mukaan 5€ kahvilipulla 

Kurssit toteutetaan ulkotiloissa. Kaikki päivät sisältävät luennoinnin lisäksi kysymyksille ja keskustelulle varattua aikaa sekä kahvittelut. 

Osat 1. ja 3. on erityisesti tarkoitettu kanailijaperheen sille jäsenelle, jonka käsissä vasara viuhuu ja porakone päräjää. Kurssin näissä osioissa paneudumme rakenteisiin, toimiviin ratkaisuihin ja materiaaleihin sekä rakenteiden toteutukseen.

Osa 2 on eläimiin perehtymistä teoriassa ja käytännössä, osa koulutuksesta toteutetaan tipu/kana/kukko sylissä, joten säänmukaiset ja kanailijan elämää kestävät kamppeet päälle! Kurssikirjeessä saat tarkemman ohjeistuksen.

Paikka: Lintutila Siltajoen Sirkus, Siltajoentie 2, Leppävesi (Jyväskylästä noin 12km Laukaan suuntaan)

Pakettialennukset: 
Osallistuminen kaikkiin osioihin hintaan 60€/hlö, samasta taloudesta toinen osallistuja hintaan 40€. 

Ilmoittautumiset: 

sähköpostilla siltajoensirkus@gmail.com, paikat täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä. Sitovat ilmoittautumiset viikkoa ennen kurssipäivää. 

Viiriäisten kasvatus

Innostava, opastava ja käytännön toimiin pureutuva päiväkurssi pienistä maakanoista, viiriäisistä.

Päivän aikana tutustutaan viiriäisiin, niiden kasvatukseen ja hoitoon kädestä pitäen.

Kurssisisältö:

• Tilantarve, turvallisuus ja viihtyvyys
• Talvetus 
• Ruokinta
• Hoitotoimenpiteet ja ongelmatilanteet
• Haudonta
• Tipujen hoito
• Sukupuolitunnistus ja parvien muodostaminen

Aika: sunnuntaina 21.5.2017 klo 13-17 
Hinta: 40€/hlö, sisältää kahvit ja munamaistiaiset

Paikka: Lintutila Siltajoen Sirkus, Siltajoentie 2, Leppävesi (Jyväskylästä noin 12km Laukaan suuntaan)

Kurssi toteutetaan ulkotiloissa, sää on tilattu aurinkoiseksi, mutta varaudu kelinmukaisella vaatetuksella. Kurssille mahtuu 10 osanottajaa ja paikat täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä. Ilmoittautumiset 7.5. mennessä: siltajoensirkus@gmail.com

Ojentaisitko auttavan kätesi?

Nuorison poseerausharjoitukset

Onko kanailu ja viiriäiset sinulle jo tuttua ohraa? Jakaisitko tämän postauksen kavereillesi facessa, instassa tai sähköpostilla? Ehkäpä kaverisi juuri nyt harkitsee omia siivekkäitä ja ilahtuisi kurssin opeista. 

Kiitos kaunis :)

Viiriäisten sukupuolitunnistus

Niin kanojen kuin viiriäistenkin sukupuolitunnistus liian aikaisin on arvan heittoa. Tai oikeammin: arpaa heittämällä voi päästä samaan tai jopa parempaan tulokseen. 

Silti jokainen lintuilija haluaa sukupuolia arvailla mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Osa aloittaa arvailut jo haudottavan munan muodosta. Sitkeässä istuvat legendat ja "vanhan kansan tiedot", että suippokärkisestä munasta tulee kukkotipu ja pyöreästä munasta tulee kanatipu. Munanmuodolla on tipun sukupuoleen yhtä paljon vaikutusta kuin kirveellä sängyn alla ihmistainta alulle pantaessa, vaan hauskaahan se on. Niin arvailu kuin...

Tässä kuitenkin muutamia todellisuuteen ja faktoihin perustuvia keinoja tunnistaa viiriäisten sukupuolet.

Tunnistus väristä

Kullan ja  riistan väreistä pystyy sukupuolen tunnistamaan linnun värityksen perusteella. Joiltain yksilöiltä jo 2-3 viikon iässä. Muissa väreissä ei sukupuolitunnistusta värin perusteella pysty käyttämään. 

Riista
Riistan värissä kukolla on rintakehä punertavampi ja tasaisen värinen. Kanalla rinnassa on mustia pilkkuja. Sulkapuvun väritys näkyy sitä mukaa kun peukaloinen kasvaa ja sulkautuu. Viimeistään 4 viikon iässä sulkapuku alkaa olla niin valmis, että pilkut ja punertavuudet näkyvät selvästi. Toki riistan väristäkin on värimuunnoksia, joissa edellä esitetty ei päde ja kanoilla voi olla rinnassa punertavaa. Katso kuvat. Find us on Facebook kuvassa tuossa oikealla on nuori riistanvärinen kukko.
 

Riista kukko vasemmalla, kana oikealla

Hopeariistan muunnos kana punertavasta rinnasta huolimatta

Kulta
Myös kullan värissä kanalla on rinnassa mustia pilkkuja ja kukolla rintakehän sulat punertavammat. Kullassa tosin punertavan sävyjä voi olla myös kanalla, mutta mustat pilkut ovat selkeä merkki. Lisäksi kultaisilla viiriäisillä on hatut, vai sanoisinko mieluummin korvaläpät. Kanalla päätä korvien korkeudella kiertää musta hattu, kukolla ruskea. Hatun muoto voi vaihdella ja kullan muunnoksilla kukoilla voi olla koko pää tai päätä peittävä ruskea hattu. Katso kuvat.

Kultakukko ruskealla kypärällä

Nuori kultakukko, poskilla näkyy ruskea hattu

Kullanvärinen kana

Tunnistus kloaakista 

Tunnistus kloaakinseudusta on varmaa tai edes mahdollista vasta linnun saavuttaessa sukukypsyyden. Japaninviiriäisillä sukukypsyys saavutetaan noin 6-8vkon ikäisinä, lihaviiriäisillä muutaman viikon vanhempina. Kevät ja kesäpoikaset saavuttavat sukukypsyyden aiemmin, talvipoikasilla menee sinne 8 viikon tietämille tai yli.

Kukolla tulee kloaakinaukon, eli pyllysilmän, ja pyrstön väliin noin sormenpään kokoinen kohouma, patti, josta hellästi painamalla tulee vaahtoa. Myös viiriäiskukkojen kakassa voi olla vaahtoa. Ensimmäistä poikuettani sukupuolitunnistaessa koitin patteja löytää ja puristella liian aikaisin. Myös tekniikka oli metsässä. Olin lukenut, että kloaakkia puristamalla kukolta tulee vaahtoa. Puristelin mielestäni hellästi, mutta niin sitä vaan tuli puristettua paskat pihalle eräältä lintuparalta. En tiedä kumpi säikähti kovemmin, mutta siihen jäivät puristelut. Kokemus oli karmiva. Ja liian nuorelle linnulle suoritettu. Sittemmin olen oppinut hellävaraisemmaksi, eikä vaahdon painelua oikeastaan edes tarvitse kun patti silmillä havaittava. Patti sijaitsee suoraan kloaakin aukon ja pyrstön välissä. Pattia ei, eikä aukkoakaan tarvitse puristella, hellä patin sormella painaminen riittää. 

Ja jottei tämäkään keino menisi liian helpoksi, niin mainittakoon, että myös naarailta voi tulla vaahtoa mikäli kukko on juuri käynyt naarasta polkaisemassa. Naaraalla ei ole pattia ja vaahtokin on kyllä vetisempää, uroksella kiinteämpää. 

Munivan viiriäisen (ja kanan) kloaakin aukko on kostea ja pehmeä. Sellainen, että sen voi olettaa helposti venyvän munan tupsahtaessa esille. Munimattoman nuoren viiriäisen (ja kanan) kloaakin aukko on kuiva suppu ja korkeintaan jarrutusjälkien koristama.

 

Tunnistus käytöksestä

Kukon kovaääninen, tirauttava kiekuminen on varma merkki. Kanat eivät juurikaan ääntele, mutta voivat peloissaan seistä suorana lähes varpaillaan ja titittää kovalla äänellä. Varpaillaan titittäminen on hädän merkki: jotain vaarallista on aistittavissa ja siitä kerrotaan toisille. 

Yleensä kukot astelevat pystymmässä ja kanat matalammalla, mutta tämä ei ole kovin varma tai edes helposti huomattava sukupuolitunnistuskeino, varsinkaan kun yksilöllisiä erojakin löytyy.

Pääsääntöisesti vain kukot polkevat, eli hyppäävät kanan selkään, pitävät nokalla kiinni niskahöyhenistä ja tupsauttavat viiruvauvojen siemeniä kanan pyrstön alle. Tosin polkeminen on myös alistamisen merkki ja jotkut ärhäkät kanayksilöt voivat selkään hyppäämällä näyttää nokkimisjärjestystä. Se ei kuitenkaan ole järin yleistä, vaan enemmänkin yksilökohtaista tai sitä voi ilmetä jos parvesta puuttuu voimakastahtoinen kukko (tai kukko on hyvin nuori).

Muninta on myös mainio sukupuolitunnistuskeino, mutta voi olla hankalaa nähdä kana itseteossa, koska viiriäiskanakin haluaa suorittaa muninnan kaikessa rauhassa.  

Kourallinen kukkoja

Kilautus kaverille

Kilautus tai kuvaus. Linnun valokuvaaminen ja kuvan postaus toiselle viiriäiskasvattajalle tai keskustelupalstalla voi auttaa saamaan selkoa ja ainakaan siitä ei ole haittaa. Useammat kokeneemmat silmät voivat nähdä merkkejä tarkemmin tai ainakin toisten mielipiteillä voi omaa mielipidettänsä pönkittää. Lintu itsehän ei ole moksiskaan arvailijoiden puuhista. Toiset tykkäävät poseerata kameralle, toiset eivät.


Tunnistuskuvaus kannattaa ottaa niin, että rintakehä ja pää näkyvät hyvin, ainakin niillä kullan ja riistan värisillä, joilta tunnistus kuvan perusteella onnistuu. Viime kesänä en malttanut olla heittämättä herjaa kun Viiriäiset-facebook ryhmässä ohjeistettiin aloittelijoita kuvaamaan niin, että rinta näkyy ;)

Kaipaatko lisää tietoa?

Tuhti pakkaus kokemuksellista tietoa ja teoria viiriäisistä. Yli 80-sivuiseen suomenkieliseen ekirjaan: Viiriäisten kasvatus, on koottu kattavasti tietoa tilantarpeesta, ruokinnasta, haudonnasta, tipujen hoidosta ja katsaus yleisimmistä väreistä. Ekirjan saat hintaan 28,20€. 
  
Tutustu oppaaseen tästä

Ekirja on PDF-tiedosto, jonka saat sähköpostiisi ja voit lukea sen laitteeltasi tai halutessasi tulostaa paperille.
 

Uusia tulokkaita

Tutustuin viiriäistouhissani erääseen paikalliseen kanahurahtaneeseen. Kun menin ensimmäistä kertaa käymään kerjäysviiriäisiä hakeakseni olin ihan hikinen, multapölyinen ja kunnolla rikkinäisiin pihakamppeisiin verhoutunut mörönpuolikas. Vastassa oli kevyeen kesämekkoon pukeutunut kuvankaunis keijukainen. Tiedättekö tyypin? Sellainen oikeasti häkellyttävän kaunis ihminen, jota täytyy katsoa toisenkin kerran, että onko näkymä totta. Ja sitten joutuukin oikein keskittymään, ettei jäisi tuijottamaan. Näkymän uskomattomuutta pönkittivät kanaset. Ei niinkään, että kananp*ska ja kauneus olisivat yllättävä kontrasti vaan kanasetkin olivat suoraan pilvilinnasaduista, niistä missä My Little Ponyt syövät hattaraa ja kisailevat ruusunpunaisilla pilvillä. Kanoja ja tipuja oli toinen toistaan pörröisempiä, pehmeämpiä ja villitukkaisempia. Aiemmin ollut nähnyt sellaisia kuin kuvissa. Netissä. Mutta, että tuollaisiakin oikeasti on olemassa. Suomessa. Takahikiän perillä. Omakotitalon takapihalla. Todellisuus ON tarua ihmeellisempää.

Pöllämystyneenä sain viiriäiset matkaani ja aloin somesta stalkkaamaan keijukaisen kanakuvia. Oikeasti kerrassaan kuinka KANAT voivatkaan olla hauskan näköisiä, ilmeikkäitä, kauniita. Siis toki omat maatiaiseni ovat ihan ylivetoja, mutta vähän niinkuin ponit on kivoja, hevoset on kivoja, niin samalla tavalla maatiaiset on kivoja ja rotukanat on kivoja. Ihan kivoja. 

Kesän edetessä tämän kanaemokeijukaisen yksi kukkonen oli karannut ja käynyt polkaisemassa aivan toisen sorttista kanarouvaa. Karkausrakkaudenhedelmät eivät sitten sopineet Keijukaisen jalostussuunnitelmiin, mutta olivat syötävääkin söpömpiä (oikeasti, ne hunajamarinaadi broilerit on söpöjä pörröisiä tyyppejä ennen marinaadia). Kinusin ja kinusin ja lopulta Keijukainen tuli siihen tulokseen, että nuoret saisivat hyvä kodin Siltajoen Sirkuksesta. Kahden mustan silkki/kochin kukon ja paduaanikanan tuotosten lisäksi matkustuslaatikkoon sujahti valkoinen silkin ja kochinin sekoitus. Kaikki friseerattuja, eli höyhen on kaartuva ulospäin. Friseerattu kana näyttääkin siltä kuin se olisi ottanut permanentin tai saanut sähköiskun, eli hirmuisen silitettävän hellyttävältä. 

Friseerattu kana on friteerattua olennaisesti pörröisempi.

Olin tuunannut kanin vanhasta ulkoiluhäkistä Pörriäiselle ensikodin. Uusien lintujen tullessa on hyvä antaa tulokkaille ja jo oleville aikaa tutustua toisiinsa pikkuisen välimatkan ja verkon läpi. Kana on parvilintu ja parvessa on tarkka arvojärjestys, jota uudet tulokkaat aina muuttavat. Arvojärjestyksen, eli nokkimisjärjestyksen selvittelyt voivat olla joskus rajuja yhteenottoja, siksi on varsinkin pienempien ja nuorempien kannalta turvallisempaa antaa linnuille aikaa tutustua ilman fyysistä kontaktia. Muuttostressistä ja uuteen paikkaan kotoutumisen rauhasta puhumattakaan. Tulokkaiden pitäminen erillään myös varmistaa, että mahdolliset taudit tai tuhoeläimet eivät leviä koko parveen. Yritän uusia tulokkaita ja häkin vaihtajia aina hemmotella herkuilla, jotta uusi paikka alkaisi heti tuntua mukavalta. Hyvä ruoka, parempi mieli. Pörriäisille tukko silputtua ruohoa oli herkku ylitse muiden. Herkut rauhoittivat uuteen ihmeelliseen paikkaan saapuneita.

Sen sijaan muu jengi ei meinannut pysyä pelihousuissaan:
Pörriäisille varattuun aitaukseen olin pelastanut toipumaan nuoren viiriäiskukon, joka omassa parvessaan oli saanut pääkukolta verisen selkäsaunan. Kun pörriäiset tulivat, pikkuinen viirukukko yritti kiekaista too-oosi hiljaisella äänellä, että "tämä on oikeastaan mun paikka". Toinen mustista Pörriäisistä säikähdyksissään hyppäsi suoraan viirukukon yli. Ihan kuin sarjakuvissa: pomppu suorilta jaloilta.

Nuori ja viriili maatiaiskukko Rokki meni tulokkaista ihan sekaisin ja meinasi tulla tarhastaan läpi. Muut maatiaiskanat olivat jo tulokkaiden tullessa yöpuulla, mutta Rokki ja Poju-pupu saivat hepakan. Varmaan haistoivat uudet tyttelit ja yrittivät päästä hyville kurkkimisholleille. Koska hollit olivat rajalliset, eikä kukko ja kani vieläkään mahdu samoille mestoille oli kurkkimispaikkojen hakeminen melkoista rallia. Kani kyllä kovasti aina yrittää ottaa kanoja kiinni haistellakseen, mutta kanaset ja kukkoset eivät antaudu haistelluiksi. Pelkäävät varmaan joutuvansa maistelluiksi. Niinpä Rokki-kukko istui korkealla, kuikuili ja kiekui minkä palkeista lähti. Poju päivysti maassa, hypähdellen verkkoseinältä toiselle. Ihan kuin siinä ei olisi ollut sirkusta tarpeeksi, niin soma valkoinen Pörriäinen vielä alkoi piipittää Rokille. Mitä lie kertonut. 

Kani on ominut kanojen munintakopin

Kun lopulta olin saanut kaikki yöpuulle: Pörriäiset orrelle, pupun munintakoppiin ja maatiaiset viiriäisten häkin päälle, niin paikalle hyppii pihaharakkamme. Pihaharakka on nopea, tehokas ja äärimmäisen tarkka kissavahti. Vahtii häkkilintuja naapurien kissoilta. Antaa aina kovanokkaiset lähdöt kissoille, jos ne edes yrittävät pihan lintupuolelle. Minun puolesta pihaharakka voisi lähettää kissoja pois myös kasvimaalta. Kaippa harakalla on kontrahti räkättien kanssa, jotka pitävätkin hyvää huolta kasvimaasta, mansikkamaasta, kirsikkapuista, marjapensaista ja oikeastaan kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta. Harakka siis hyppelehti Pörriäisten häkin lähellä ja pää kenossa katseli tulokkaita. Liekkö vahtinut koko yön, koska oli vielä aamullakin häkin lähellä lähes hievahtamatta. On siinä tunnollinen ja väsymätön työläinen!

Mustat pörriäiset, toisella muodikas liukuvärikampaus.

Että ainakin suurella innolla ja uteliaisuudella pikkuiset on uuteen kotiinsa vastaan otettu.

Jengin esittelyä: Kekkonen

Kaiken rakennusdokumentaation jalkoihin on jäänyt itse sirkusväki. Porukkaa on joltisenkin ylenpaljon ja moni ansaitsisi oikeuden olla esittelyissä ensimmäinen, mutta tänä aamuna puolikuudelta herätessäni mieleni valtasi Kekkonen. Pieni japanin viiriäiskukko, joka tuli Sirkukseeni kanana. Ei sentään jäniksenä. Kekkonen pysyi kanana kokonaisen pari päivää ja muuttui kukoksi yhdessä yössä kun oli tullut yhdistetyksi kahden kukon Kanelin ja Suklaan naisvoittoiseen parveen.

Voinet kuvitella kohdallesi: kanelia ja suklaata koko yö, niin ei ole aamu ruusuilla tanssimista. Kekkonen oli kulmakarvat veressä ja pää putipuhtaan kalju. Säikähdin jalkapohjiani myöten, mutta puolikkaassa minuutissa kävi selväksi, että surkuttelua ei tarvittu kuin ulkonäköön. Kekkonen oli voimansa tunnossa. Kajautteli riemastuttavaa TUTTURII kieuntaansa parin minuutin välein. Hiljeten vain kiekaisujen välissä polkemaan Kanelin ja Suklaan tyttösiä. Meno oli kaikessa riemukkuudessaan lähes rietasta. Vanhan kansan mielestä 12 senttisen maakanan nimeäminen Kekkoseksi oli pelkästään pahennusta herättävää. Mutta tarkoitukseni oli tehdä nimellä kunniaa edesmenneelle suurmiehelle: maine ja mielikuva elää vahvana, vaikka olin pahainen taapero U. K. Kekkosen ja YYA-aikakauden aikana. Toisekseen pikkueläjällä on niin suurmiehen elkeet ja loistava kyky pitää jengi tyytyväisenä lähes kakofonisessakin tilanteessa, että viiriäisKekkonen on kyllä ur(h)otöillään nimensä ansainnut!

Viiriäiskukot Kaneli ja Kekkonen

Se olikin sitten ainut yhteenotto kukkokolmikon välillä. Lisäsin parveen muutaman tyttösen ja nyt yhteiselo sujuu hyvinkin mallikkaasti. Kekkosen kalju pää sai muutamassa viikossa takaisin pörheät sulkansa ja kulmakarvojen ruvet paranivat päivissä. Kekkonen on väritykseltään yleinen, ellei yleisin japanin viiriäinen: riista. Erittäin hyvin pöpelikköön maastoutuva ja yksi harvoja värityksiä, joista kanan ja kukon erottaa helposti toisistaan. Tai pitäisi erottaa. Riistan värisellä kanalla on rinnassaan pilkkuja, kukolla rinta on pilkuton ja punertavaan vivahtava. 

Riistaväritys viiriäiskukolla: punertava, pilkuton rinta

Riistaväritys viiriäiskanalla: tummia pilkkuja rinnassa (oik ja takana keskellä)

Edelleenkin Kekkonen on kovaäänisin viiriäinen. Vaikka Kekkonen on hieman hillinnyt kiekumistahtiaan, niin edelleen osaa säikäyttää vetelät housuun kuusiaidan toisella puolella lenkkeileville maalaismiljöönautiskelijoille. Viiriäiskukon kieunta on luonnonlinnuista niin poikkeava ääni ja kanakukon kieuntaa muistuttamaton, että järjestään jokainen vieraamme äimähtää ja kysyy, että mikä TUO ääni oli. Epäuskoa aiheuttaa äänen ja linnun koon epäsuhta. Viiriäiskukon kieunta ei ole pelkästään hauskan kuuloista vaan myös naurettavan näköistä. Pieni maata myöten lyllertävä ja melkoisen mitättömän näköinen otus yht'äkkiä varvistaa ja kajauttaa ilmoille erittäin kovan äänen niin, että koko yläruumis, kaula ja pää tärisevät. Kekkonen vielä kieuntansa päälle katsoo, että "kuulitkos varmasti" ja sitten palaa maan pinnalle pötpöttelemään matkaansa. 

Kekkosella on asenteen lisäksi myös hurjasti rohkeutta. Kiekuu päin näköä myös maatiaiskanan kukkonuorikoille. Kerran pitivät ilta konsertin: musta Rokki-kukko istui hautomamökin katolla ja kiekaisi, Kekkonen kiekaisi maasta, Gamer-kukko istui toisella puolella ulkotarhaa niin ikään korkealla ja kiekaisi. Tätä kilpalaulantaa jatkui pitkään, järjestys pysyi ja ääni kantoi. Kekkonen kaikista lentokyvykkäimpänä oli maassa ja kiekui ylös paenneille itseään viisi kertaa isommille teinikukkosille. Toivon todellakin, että Kekkosella on nimikaimansa mukaisesti tolkkua päässä, eikä lähde härnäämään tai haastamaan itseään rökäleen paljon isompia kanssaeläjiä.