keskiviikko 12. kesäkuuta 2019

Syötä näitä maltilla kanoille


Edellinen kanojen ja viiriäisten ravitsemus aiheen artikkeli oli lista vahingollisista ja myrkyllisistä ruoka-aineista, joita ei tule kanalinnuilleen tarjota. Tässä artikkelissa käydään läpi ruoka-aineita, joiden tarjoilussa maltti (ja tieto) on valttia. 


Ensiksi käyn läpi syitä miksi alla esiteltyjä ruoka-aineita tulee välttää tai syöttää maltilla.
Kana syö paljon kaikkea sitä mitä tarjotaan, varsinkin jos tarjolla ei ole vaihtoehtoja. Kuitenkin osa ruoka-aineista ei sovi kanan ruaansulatukselle, tyydytä kasvun tai muninnan ravintoainetarpeita tai jokin ruoka suurina määrinä aiheuttaa ongelmia. Tyypillisin ja nopein ongelma on löysä ja vetinen uloste. 

Rai rai ripaskaa

Ripulointi ei ole pelkästään esteettinen haitta perssulkien sottaajana vaan myös terveydellinen haitta. Kana, joka hoitaa henkilökohtaista hygieniaansa sukimalla, eli nokalla sulkiaan siistimällä, saa ripulipyllyn hoidossa nokkaansa ulostebakteereja. Vaikka kanan suolisto kestää ihmisnisäkästä paremmin maaperän ja ulosteperäisen bakteeriston, niin on ilmiselvää, että haitallisia bakteereja ei minkään elikon suuhun tarkoituksella tule toimittaa.

Lisäksi ripuli on suoliston tila, jossa haitalliset ruoka-aineet nopealla aikataululla poistetaan ruuansulatuselimistöstä. Ripuli on siis häiriötila. Häiriötilassa ruuansulatus ei toimi oikein, eli suolistosta poistetaan myös tarpeelliset ravintoaineet, vitamiinit, hivenaineet ja runsaasti nestettä. Tämä tarkoittaa sitä, että ravinto ja neste, jota kana tarvitsee henkensä pitimiksi ja munantuotantoon poistuu plörönä pehkuun. 
Näistä syistä ripulia aiheuttavia ruoka-aineita tulee välttää. 

Jotkin ruoka-aineet taasen vaikuttavat kalsiumin imeytymiseen hidastavasti. Kasvavien, munivien ja sulkasatoilevien kanojen kalsiumin tarve on aika suurta. Muna vaatii kalkkipitoiset kuoret, sulkien kasvatus vaatii paljon kalsiumia ja luihin ja ytimiinkin täytyisi kanasen jokin kalkinhippunen varastoida. Siksi kanojen ruokinnassa kalkin ja sen imeytymisen merkitys on olennainen kanan hyvinvoinnin ja tuottavuuden kannalta.

Maitotuotteet

Kana on laktointoleerantikko, eli maitosokeri ei pilkkoudu kanan ruuansulatuselimistössä kunnolla vaan aiheuttaa vatsavaivoja. Kana ei pysty piereskelemään vaan paukkujen sijasta pyllystä plurpsahtaa pihalle ripulia. 

Poikkeuksen tekevät hapanmaitotuotteet, eli viili, piimä, rahka tai kypsytetty maito, eli juustot. Hapanmaitotuotteet sopivat kanalle ja ovat helpommin sulavia, jolloin kanan elimistö saa maitotuotteen proteiinia ja kalsiumia käyttöönsä.

Siltajoella nokkaporukka herkuttelee viili/piimä puurolla noin kerran pari viikossa. Lähitilan lypsytuoreesta ja mainion rasvaisesta tankkimaidosta tehty viili toivotetaan ilolla vastaan. Viiliin liotan vaaleaa leipää, murskattua kauraa tai jos haluan pestä lintuja, niin tarjoan viilin sellaisenaan. Viiriäiset ja ahneet nuorikot nimittäin hyppäävät rinnuksiaan myöten viilikuppiin ja siinäpä sitä sitten on sotkua kerrakseen ;)

Piimäruokinnan jälkeen kuitenkin varsinkin viiriäisten muninnassa on huomattavissa kasvupiikki. Uskallan siis olettaa, että rasvainen ja sotkuinen herkkuhetki on pienille munatykeille tarpeen. 

Ruis

Ruis on rankka vilja. Rukiin sulattaminen on monelle eläinlajille vaikeaa tai jopa mahdotonta. Kana kuuluu porukkaan vaikeaa. Kanat saattavat ruiskänttyä nokkia jonkin nokallisen, mutta tyypillisesti jättävät ruisleivän syömättä, koska runsaasti ruista sisältävällä appeella saadaan ripaskat rallattamaan. Joten ei ruista toinna kanalaansa kantaakaan. Ei edes vaalean leivän joukkoon sotkettuna.

Ihmiset, kanit ja heposet sen sijaan nauttivat ruisleivästä ja näiden suolisto saa siitä myös ravintoaineita eroteltua, joskin joku paukku poistuu ruuansulatuksen tuloksena. Kanit, jotka eivät pumpsauttele, saakoot myös ruista maltillisesti.

Kertaus: ruis ei kuulu kanojen ruokavalioon. Viljoista kotoinen kuorimaton kaura on paras mahdollinen valinta! Kauran hyvistä vaikutuksista on tulossa lisää juttua RUOKINTA aiheen alle.  Pysy kuulolla.

Sitrushedelmät

Sitrushedelmistä kanojen ruokinnassa varoitellaan. Syystä, että voimakas sitrusruokinta voi estää tai hidastaa kalkin imeytymistä. Kalkkiahan kanalintu tarvitsee omien luidensa lisäksi munankuoriin ja uusien sulkien kasvattamiseen sulkasadon aikana. Voimakkaasti muniva tarvitsee voimakkaasti kalkkia. 

Viiriäisvauvat hörppimässä mandariinista nestettä ja vitamiinia

Olen myös huomaavinani rotukohtaisia eroja kalkin tarpeessa. Araucanat tyhjentävät kalkkikuppiaan paljon tiheämmin kuin vaikkapa samaa tahtia munivat ja jopa kookkaammat Maransit. Vuoden päivät olen asiaa pähkäillyt pienten parvieni kanssa ja olisi kiva kuulla ovatko muut Araucanojen kasvattajat huomanneet saman suuntaisia havaintoja.

Takaisin sitruksiin. Talviaikaan appelsiinin tai mandariinin puolikkaasta saa mukavasti C-vitamiinia ja hedelmäsokerikin tuntuu maistuvan kivasti. Kanaemot tykkäävät syöttää tipuilleen mandariininpuolikasta nokkimis- ja hörppyharjoituksena. 

Sitruuna ja greippi ei näytä kelpaavan, ehkä voimakkaan happaman makunsa puolesta, mutta appelsiini, mandariini, klementiini, veriappelsiini ja mitä näitä maukkaampia pikkuaurinkoja onkaan, maistuvat mainiosti. Sanoisin, että Siltajoen nokkaporukka osaa itse valita minkä verran ja milloin syövät. Jos tarjoan sitrushedelmiä kolmena päivänä peräkkäin, niin kolmannen päivän tarjoilut viskotaan pehkuun. Sielläpähän pöhisevät kanalaan lämpöä kestopehkun käynnistäjinä. 

Noin kerran viikkoon tai harvemmin talvikaudella muutama appelsiini pilkottuna parvelle on herkkua ja puoliksi pistetty hedelmä nokitaan nopeasti tyhjäksi. Uskaltaisin tässäkin sanoa kokemusteni perusteella, että maltillinen sitrushedelmien tarjoaminen on hyväksi. Pelkän appelsiinin jatkuva syöttäminen saa kenet tahansa potkimaan oranssit pallerot pitkin pientareita.

Toki mainioita C-vitamiinin lähteitä löytyy kotimaisinakin: viinimarjat, karviaiset, puolukat, tyrni, pihlajanmarjat, aroniat, vadelmat, karhunvatukat, kirsikat, nokkonen, voikukka jne. 

Syksyn 2019 projektini onkin opettaa kanat keräämään marjoja talven varalle. Tontilla kasvaa ja rehottaa yhtä jos toista ja marjastajat kyllä ne syksyllä käyvät tarkkomassa nokkiinsa, mutta kun tämä pitkä ja pimeä talvi… Säilöisivät vähän, niin ei tarvitsisi etelän hetelmiin Tirehtöörin puukkoaan tylsyttää (tai sitten vaan vihdoin toteutan unelmani ja pakkaan sortinsakin autoon ja ajaa hurautamme Kreikkaan appelsiinipuun alle munimaan…).

Peruna, vehnä ja ohra

Nämä voimakkaat hiilihydraattipommit voivat olla toisinaan paikallaan, mutta kanojen ruokinnan ei pitäisi perustua pelkkään hiilaritankkaukseen. 

Sokerit ovat myös pelkkää hiilihydraattia ja suoraan sanottuna turhaa energiaa ilman ravintoaineita. Kanat eivät kaadu jos saavat silloin tällöin marjapiirakan tai pullan jämät, mutta turhaa on täyttää kupua ravintotyhjällä hötöllä. 

Erityisesti tehokanat ja viiriäiset, joiden munintatahti on hurja tarvitsevat kuvun täytteeksi ravinto- ja proteiinirikasta ruokaa. Jos lintu täyttää itseään ravintoköyhällä perunalla tai esim makaroonilla, niin munien tuottoon napataan kalsiumia ja proteiinia linnun luista ja lihaksista. Linnunluinen sana kuvaa siroa ja heiveröistä ihmistä, mikä tarkoittaa, että linnun luut ovat jo valmiiksi sirot ja somat, ei niistä toinna munankuoriin kalkkia verottaa. 

Kylmillä ilmoilla ja munintatauon aikana voi olla paikallaan tarjota parvelle kattilallinen keitettyä perunaa tai makaroonia, mutta siihenkin kehottaisin lorauttamaan mukaan ruokaöljyä ja keitinveteen turpoamaan desin pari papua tai hernettä proteiineja tuomaan.

Perunaa ravintorikkaampia juureksia on olemassa yllin kyllin ja mieluummin liputankin niiden puolesta: porkkana, nauris, lanttu ovat kotimaisia, edullisia ja maistuvia vaihtoehtoja, jotka kiehautettuna tuovat muniin makua ja tarjoavat linnuille ns ”hyviä hiilareita”. Myös kaaleista löytyy paljon kotimaista ja ravinnepitoista vihreää talven keskelle. Kokonaiset keräkaalit parvi nokkii sellaisenaan, parsakaalin kannat nakkaan keittokattilan kautta. 

Siltajoen sirkuttajien talvista lemppariruokaa ovatkin keitetyt ja mössätyt porkkanat hernejauheella tai –hernerouheella. Ämpäriin sirottelen mukaan valkosipulirouhetta ja lorauksen ruokaöljyä. Maukkaiden munien kannalta aivan loistava ateria, joka sisältää vihreää, proteiinia, rasvaa ja lämpimänä tarjoiltuna myös kylmän karkoitusta.

Ohra on hyvä ja edullinen vilja, mutta parempi lisäke kuin pääruoka. Ohran hiilihydraattipitoisuus on kauraa suurempi ja sen osuus tulisi olla kanojen ruokinnassa kauraa maltillisempi. 

Seuraavaksi sitten vedetään herneet nokkaan, eli juttua herneistä ja vähän myös härkäpavusta. Pysyhän kuulolla!

Mietityttääkö jokin kanojen hoitoon liittyvä asia? 


Haluaisitko jakaa kokemuksiasi muiden kanaharrastajien kanssa? Tervetuloa mukaan hyvän ilmapiirin keskusteluryhmään, jossa saa kysyä, kertoa ja kommentoida pelkäämättä netissä niin tyypillistä teilaamista ja rumaa käytöstä. 

Kanailijan tiedonjyvät - asiallinen keskusteluryhmä kanaharrastajille 

Tervetuloa mukaan!

 

sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

Kevään ja kesän 2019 kurssit

Kevään ja kesän kurssiaikataulut Siltajoella. Keväällä 2019 järjestämme muutamia käytännön kursseja, joissa opiskellaan lintujen hoidon aiheita letkeässä tunnelmassa ja hyvässä hengessä. Teoriaturinoiden lisäksi kurssilaiset saavat käpäliinsä kanoja, kukkoja ja viiriäisiä ja opettelemme kädestä pitäen tärkeitä rutiinitoimenpiteitä. Silittelyä ja sylittelyä unohtamatta.

Viiriäiskurssit
Lauantai 11.5.2019 klo 14:00-19:00

Helatorstai 30.5.2019 klo 14.00- 19.00

Lauantai 1.6.2019 klo 14.00-19.00

Kanailijan ensi-askeleet

Sunnuntai 2.6.2019 klo 14.00-19.00 

 

Kurssisisältö viiriäiskurssit:


Innostava, opastava ja käytännön toimiin pureutuva päiväkurssi pienistä maakanoista, viiriäisistä.

Päivän aikana tutustutaan viiriäisiin, niiden kasvatukseen ja hoitoon kädestä pitäen.
  • Tilantarve, turvallisuus ja viihtyvyys
  • Talvetus 
  • Ruokinta
  • Hoitotoimenpiteet ja ongelmatilanteet
  • Haudonta
  • Tipujen hoito
  • Sukupuolitunnistus ja parvien muodostaminen
  • Lopetus

Joka päivälle on sama kurssikokonaisuus, eli valitse vain yksi päivä:
Lauantai 11.5.2019 klo 14:00-19:00

Helatorstai 30.5.2019 klo 14.00- 19.00

Lauantai 1.6.2019 klo 14.00-19.00

Hinta: 50€/hlö, toinen henkilö samasta perheestä 10€ 
Hinta sisältää alv:n, kahvit ja munamaistiaiset. 

Paikka: Lintutila Siltajoen Sirkus, Siltajoentie 2, Leppävesi (Jyväskylästä noin 12km Laukaan suuntaan)

Kurssit toteutetaan mahdollisuuksien mukaan kokonaan ulkotiloissa, joten varaudu kelinmukaisella vaatetuksella. 
Kullekin kurssille mahtuu 12 osanottajaa ja paikat täytetään varausjärjestyksessä. Kurssipaikan varaus ja lunastus tapahtuu verkkokaupan kautta. Kurssimaksu tulee olla maksettuna ennen kurssin alkua. Varaa paikkasi TÄSTÄ


 

Kurssisisältö: Kanailijan ensi-askeleet 

Innostava, opastava ja käytännön toimiin pureutuva päiväkurssi, jossa opiskellaan kanaharrastuksen alkeita kanoja silitellen ja sylitellen. 
  • Tilantarve
  • Talvikanala
  • Ruokinta ja ruuansulatus
  • Parvikäyttäytyminen ja kukon tarkoitus
  • Lyhyt katsaus erilaisiin rotuihin
  • Kanojen hankinta: munat, tiput vai kanat
  • Ongelmatilanteet ja poikkeustapaukset
  • Viranomaisilmoitukset ja luvat 
  • Lopetus


Aika:
Sunnuntai 2.6.2019 klo 14.00-19.00

Hinta: 50€/hlö, toinen henkilö samasta perheestä 10€ 
Hinta sisältää alv:n, kahvin ja käntyn.


Paikka: Lintutila Siltajoen Sirkus, Siltajoentie 2, Leppävesi (Jyväskylästä noin 12km Laukaan suuntaan)

Kurssit toteutetaan mahdollisuuksien mukaan kokonaan ulkotiloissa, joten varaudu kelinmukaisella vaatetuksella. 
Kullekin kurssille mahtuu 12 osanottajaa ja paikat täytetään varausjärjestyksessä. Kurssipaikan varaus ja lunastus tapahtuu verkkokaupan kautta. Kurssimaksu tulee olla maksettuna ennen kurssin alkua. Varaa paikkasi TÄSTÄ





perjantai 15. maaliskuuta 2019

Idätä kanoille ja viiriäisille kauraa

Viherruokinta tuo muniin makua ja lintujen ruokavalioon vaihtelua lisäten vitamiinien ja kivennäisaineiden saantia. Eritoten talvella viherruokinnan merkitys korostuu kun kanat eivät pääse pihalle laiduntamaan.

Kauran idätys on helppoa, halpaa ja pitkän pimeän talven jälkeen lyhyetkin vihreän idut häviävät nokkiin nopeammin kuin ehdit kiljaista kukkokiekuu.




Idätä kauraa näin:

Täytä laakea astia, esim vanha tarjotin, tarjoiluastia tai foliovuoka kauranjyvillä. Pohjanpeitto tai korkeintaan puolen sentin kerros riittää.

Kastele kaurat niin, että lilluvat vedessä oikein kunnolla. Anna kaurasten uiskennella vuorokauden verran. Kaada sen jälkeen ylimääräinen vesi pois. Kaurat saavat jäädä märiksi, mutta uiskentelu pitää jo lopettaa.

Jätä idätysastia viileään paikkaan. Tässä vaiheessa ei ole väliä ovatko hämärässä vai valoisassa. Ihan pilkkopimeä ei ole paras, eikä huoneenlämpö. Viileä ja valoisa olisi optimaalisin, mutta itää kaura muissakin olosuhteissa.

Idätyspaikan lämpötilasta riippuen joudut kastelemaan tai suihkepullolla ruiskuttelemaan joka, joka toinen tai joka kolmas päivä. Lämpimässä vettä tarvitaan useammin, viileässä harvemmin. Liika kosteus homehduttaa. Liika kuivuus tappaa. Älä huoli, kosteuden tarpeen kyllä näkee silmämääräisesti, tai huomaa vähintäänkin kauroja kopeloimalla. 


Jyvät saavat olla hieman kosteita, mutta vesi ei saisi loiskua kun astiaa kallistelee. Liiallisen kastelun voi varovasti valuttaa pois.

Ensin kaura kasvattaa juuret, jotka näyttävät valkoisilta homelonkeroilta, älä siis tässä vaiheessa heitä idätyksiäsi mäkeen. Kääntelemällä ja ravistamalla lonkerohemmoja voit varmistua, että kaurat ovat oikean kosteita ja jokainen pikkujyvä saa ilmaa ja kosteutta riittävästi.

Idätyslämpötilasta riippuen vihreää alkaa näkyä 4-6 päivän päästä aloituksesta. Yleensä kuitenkin vasta sitten kun olet jo autuaasti ehtinyt unohtaa jyväset oman onnensa nojaan.

Nosta itäjät valoisalle ikkunalle ja jatka kastelua kunnes vihreät versot ovat 4-8cm pituisia.


Parempiin suihin


Tarjoile itäjät nokkaporukalle. Tarjoilu on paras hetki opettaa parvelle luoksekutsuhuutoa. Tämä herkku on talviaikaan ehdoton hitti ja nopeuttaa oppimista takuulla. Lisää kanojen kesyttämisestä voit lukea tästä

Jos tilat tai kärsivällisyys eivät riitä vihreän oraan kasvattamiseen, niin myös ihan vasta itänyt 3pv ikäinenkin jyvä on kanojen mielestä herkullinen. Tosin vihreään töröttäjään on ehtinyt muodostua lehtivihreää ja ravintoaineita piirun verran enemmän.


Joskus joku tippapullo tai juomalaite vuotaa ja sen alle voi olla kätevää asettaa kupillinen kauraa. Kaura imee tippuvat vedet ja saattaa ehtiä jopa itää. Ainakin viiriäisille liotetut kaurat maistuvat kuivajyvää paremmin.

Kauran lisäksi mainiota ja edullista idätettävää ovat herneet, auringonkukan siemenet ja ohra. Ohra ja herne itävät jo ihan parissa päivässä. Eikäpä idut ja versot pahaa tee myöskään influenssakaudesta toipuvan kanailijan terveydelle!



Lue lisää ruokinta-aiheesta:

5 ruoka-ainetta, joita ei tule syöttää kanoille
Kanojen ja viiriäisten tukiruuat
Kanojen ja viiriäisten talviruokinta
5 munintaan vaikuttavaa seikkaa

Muistathan D-vitamiinin?


Kesällä kanatkin saavat D-vitamiinin auringonsäteistä, jos pääsevät aurinkoon ulkoilemaan. Talvella D-vitamiini täytyy nokkia tai hörppiä. D-vitamiini vaikuttaa kalsiumin imeytymiseen ja kalsiumia kanat tarvitsevat munankuorien lisäksi omiin luihinsa. Joten varmista D-vitaminointi viiemistään nyt kun kesän vitamiinitankkauksesta on monta kuukautta aikaa.

Tutustu Siltajoen Siilon lisäravinteisiin.






sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Kannattaako kuoriutuvaa tipua auttaa?

Yleensä kuoriutumisongelma kertoo tipun heikkoudesta TAI huonoista kuoriutumisolosuhteista: liian kuiva tai liian kostea kuoriutumiskosteus. 



Heikon tipun auttamisesta ei juurikaan ole hyötyä. Heikot, elinkelvottomat tiput lähes poikkeuksetta kuolevat ensimmäisten elinviikkojen aikana, vaikka niitä kuinka auttaisi. Luonto on syystäkin tarkoittanut, että heikot karsiutuvat.

Sen sijaan tipua, joka hautomakoneen säätöjen takia kohtaa kuoriutumisongelmia, on syytä jelppiä. Toisinaan myös tipu voi syystä tai toisesta lähteä kuoriutumaan väärästä päästä, jolloin myös apu on tarpeen. Niin kuin perätilassa syntyvä vauvakin tarvitsee enemmän kätilöintiä kuin pää edellä maailmaan puskeva, niin väärästä päästä munaa ulos punkeva tipukin tarvitsee kätilön hellää jelppiä.


Normaalisti tiput kuoriutuvat munan tylpästä päästä ja munat ovat sen kokoisia, että kun tipu on munan kannen kairannut auki, mahtuu se sieltä punkemaan hyvin ulos. Väärästä kohdasta kairauksen aloittanut ei mahdu kääntymään kairatakseen kunnon reitin tai ei mahdu pinnistämään ulos. Näissä tilanteissa autan tipua. 


Kastelen märällä pumpulilla kuorta, jotta se rapsahtaisi paremmin auki. Varovasti kynnellä rikon kuoren. 

Kastelen pumpulilla myös munankalvoa. Kuiva kalvo tarttuu nopeasti tipuun kiinni, ja tipu jää munankalvoon jumiin. Kuiva, tarttunut kalvo on niin tiukasti kiinni, että sitä ei saa repiä irti. Kalvon irroittaminen voi pahimmoilleen repiä tipun untuvien lisäksi irti ihoa. 

Kalvoa kastellaan ja kastellaan ja tavallaan liotetaan irti tipusta, mikäli se on ehtinyt tarttua kiinni. Varo, ettet kastele nokkaa/sieraimia.

Mikäli kalvoa kuoriessa tirskahtaa verta, niin kuoriminen pitää heti lopettaa ja kokeilla jatkaa vasta tunnin tms päästä. Kalvoissa kulkevat verisuonet ovat tällöin vielä kiinni tipun verenkierrossa. Kalvosuonet kuivuvat tipun kuoriutuessa. Kalvot voivat olla kyllä hieman verisehköt/möhnäiset, mutta eivät vuotavat silloin kun verisuonisto ei enää ole kiinni tipussa. 


Olisi hyvä, että tipu itse tekee töitä ponnistellakseen ulos kuoresta, sillä ponnistelu vahvistaa niskaa ja auttaa ruskuaispussia vetäytymään tipun sisään. Ruskuaispussi on tipun kehitykselle ensiarvoisen tärkeä. Tipun ulkopuolle jäänyt ruskuaispussi heikentää olennaisesti tipun elämän aloitusta. 


Lisää aiheesta:


Video aiheesta löytyy:
Youtube kanavaltamme

Muita haudonta ja tipunhoito aiheisia juttuja:
Hirmuinen hautomavietti - hautovia rotuja
Salahautoja
Kuinka autan hautovaa kanaa
Kloaakin ulospullistuma hautojalla
Miten kanan saa lopettamaan hautomisen
Miksi eristän emon ja tiput?
Kuolleista ylösnoussut tipunen - kuinka pelastat kylmettyneen tipusen


Siitosmunia, testattuja tiputuotteita, oppaita ja muuta tarpeellista:
Siltajoen Siilo - kanailijan sekatavarakauppa





torstai 17. tammikuuta 2019

Kanalan lämmitysratkaisuja


Tammikuussa viimeistään pakkaset saapuvat Suomen joka niemeen ja notkelmaan. Oli alueellasi kovia paukkupakkasia tai pelottavia tulipalopakkasia, niin lisälämmityksen tarpeeseen on hyvä varustautua SILLOIN kun pahin ei ole vielä päällä. Tässä vinkkejä paloturvalliseen kanalan lämmittämiseen.




Lämpölamppu eli lämpösäteilijä
Lämpölamput ovat kaikista kätevin ja turvallisin tapa lisätä kanasilleen lämpöä jos ratiritiralla yrittää hiipiä nurkkia hipomaan.
Lämpölampun tarjoama lämpö lämmittää ensisijaisesti eläimiä, ei niinkään tilaa. 

Varsinkin kylmänkestäville roduille voi tilan koosta riippuen riittää talveksi 1-3 lämpölamppua, joiden alle pääsevät tarvittaessa. 

Esimerkiksi Maransit, Araucanat, jättirodut ja suomalaiset maatiaiset ovat hyvin sopeutuneita viileisiin talviin. Kylmänkestävät rodut elävät, voivat hyvin ja jopa munivat mainiosti vaikka lämpötila on vain muutaman asteen tietämissä.

Käyttö
Lämpölamppu tuottaa lämpöä alleen ja se asetetaan noin 50-60cm päähän pehkusta, jotta vältetään kuivan pehkumateriaalin syttymisriski. 

Orren päälle voi asettaa toisen, punaisella polttimolla varustetun lampun, jolloin kanaset saavat nukkua rauhassa ilman häiritsevää valoa ja samalla lämmössä. Jos parvessa on paljon yksilöitä, tilaa ei muuten juuri lämmitetä, niin on paikallaan tarjota vähintään kaksi lämpölamppua, jotta parven jokainen yksilö pääsisi lämpöön.

Liian korkealle asetettu lämpölamppu ei lämmitä riittävästi. Tai liian lähelle ortta kiinnitetty lamppu voi polttaa kanoja tai sen alle ei mahdu lämmittelemään. 40-60cm lämmitettävästä kohteesta on oikea etäisyys. Lämmön tuntua voi kokeilla paljaalla kädellä, että minne asti lämpö ”yltää”.

Lämpösäteilijä tulee kiinnittää vahvalla koukulla tms turvallisesti roikkumaan, niin ettei tippumisvaaraa ole. 

Johto tulee kiinnittää/sijoittaa niin, etteivät linnut pääse siihen keinumaan tai takertumaan. Usko pois, keinuvat kyllä. Olen nähnyt kuinka kukkopoika onnellisena kiikkuu sähköjohdossa sillä aikaa kun kipaisin varastoon hakemaan johdonkiinnikkeitä.

Säteilijä tulee puhdistaa vähintään kerran kuukaudessa. Säteilijä irrotetaan pistorasiasta, annetaan jäähtyä, viedään ulos ja imuroidaan, pyyhitään tai suihkutetaan vedellä puhtaaksi (vesipesu ohjeistus koskee IP-luokitukseltaan vesisuihkun kestäviä tuotteita). Paineilmalla puhdistaminen on myös kätevä ja turvallinen tapa.

Anna säteilijän kuivua kunnolla suihkutuksen jälkeen ja lämpötilan tasaantua kanala-oloihin ennen pistorasiaan tökkäämistä. 

Siltajoen Siilossa myytävät lämpösäteilijät ovat testattuja, CE-hyväksyttyjä ja paloturvallisia käyttää. Niiden IP-luokitus on X4, mikä tarkoittaa, että ne kestävät vesiroiskeita, mukana tuleva kumitiiviste suojaa sähköosia pölyltä. Ne ovat olleet markkinoilla vuosikymmeniä, valmistaja on tunnettu eurooppalainen tehdas ja ko tuotteita on käytössä miljoonia eri puolella Eurooppaa eläinsuojissa pienistä harrastekanaloista isoihin tuotantoyksiköihin.

Punaista vai kirkasta lämpöä?
 

Punaiset polttimot on tarkoitettu vuorokauden ympäri lämmittämiseen, sillä punainen valo ei häiritse kanojen nukkumista. Kanat eivät juurikaan näe punaisen valon turvin, eli pelkäksi valaistukseksi se ei riitä. Kanalla on heikko hämäränäkö ja siinä missä ihminen näkee vielä hyvinkin hiippailla on kana jo ihan sokkona.

Kirkkailla lämpöpolttimoilla saadaan lämmön lisäksi lisättyä kanalan valaistusta. Tyypillisesti tammi-helmikuussa on aika lisätä ja ajallisesti piidentää kanalan valaistusta, jotta tauon jäljiltä saadaan muninta käyntiin ja kukkojenkin hormoonit hyrräämään muniin hyviä itävyyksiä. Kirkkaalla polttimolla varustettu lämpölampu on nopea, helppo ja lämmittävä valaistuksen lisäys.
 

Esimerkiksi vauvaviiriäisille suosittelen pelkästään kirkasta lämpölamppua ensimmäisille elinviikoille, koska viirulaisten täytyy syödä aina kun ovat valveilla. Myös ilman emoa kasvavilla kanatipuilla pidän jatkuvasti kirkasta lämpöpolttimoa, mutta emon alla kasvavat elävät kanalan ajastetun valaistuksen mukaan.

Nyrkkisäännöt:

  • Lämmitetään ensisijaisesti kanoja, ei kanalaa
  • Sijoita lämpölamput niin, että lämpöä riittää orrella nukkujille ja lattialla kukkujille
  • Noin 40-60cm päähän alla olevista eläimistä/pehkusta
  • Orren päälle punaisella polttimolla ja lattiatasolle kirkkautta antavalla


Muita paloturvallisia lämmitysvaihtoehtoja

Veneissäkin käytettävät Lokki-ylläpitolämmittimet ovat korkean IP-luokituksen sähkölaitteita. Kanalassa, jossa pöly on kosteutta suurempi riski ei tulisi käyttää mitään IP-luokitus 55 alittavaa vehjettä.

Hienojakoinen eläinpöly tunkeutuu vaikka ja minne ja voi aiheuttaa kuumentuessaan tulipalovaaran. Lokki-lämmittimissä lämpöteho on hyvin matala ja kovin isoa tilaa niillä ei saa lämpimän lämpimäksi, mutta pakkasta vastaan ne kyllä tappelevat ja toimivat mainiosti vaikkapa aikuisilla kylmänkestävillä roduilla lisälämmön lähteenä hyvin eristetyssä tilassa.

Ylläpitolämmitin lämmittää tilaa ja sen lisäksi kovimmille pakkasille on hyvä napsauttaa päälle lämpölamppu, jonka alle kanaset pääsevät ottamaan extralämpöä.


Ei niitä parhaita ratkaisuja

Mitkä lämmitysmuodot sitten eivät toimi parhaiten eläinsuojissa ja miksi?

Lämpöpatteri lämmittää tilaa ja tulisi asentaa paloturvallisesti riittävän etäälle kuivikkeesta ja niin, että kanat eivät pääse sen päälle istumaan ja ulostamaan. Käytännössä tämä tarkoittaa patterin asentamista verrattain ylös, jolloin tilan yläosa lämpenee, mutta lattialla elävät kanavat pysyvät viileässä tai jopa liian kylminä. Lisäksi patteripinnat keräävät paljon pölyä ja niiden puhtaana pito voi olla työlästä, eivätkä kanat voi oikein mennä patterin päälle lämmittelemään.

Lämpöpuhaltimet puhaltavat lämmintä ilmaa. Rakennuspuhallin voi olla tulipalopakkasilla hätäratkaisu hengenpitimiksi, mutta jatkuvaan käyttöön sitä ei oikein voi suositella. Oikeaan kohtaan asetettuna puhallin toki voi olla paloturvallinen ratkaisu, mutta tila, jossa on lentäviä lintuja voi tuottaa haasteita turvalliselle asentamiselle/paikalle. 

Toisekseen lämmintä ilmaa puhaltava puhallin pöyhöttää pölyisen eläintilan pölyä jatkuvasti. Kanalassa kuivikepuru tai –turve ei ole ainoa joka pölisee, vaan sulkautuvat linnut tuottavat valtavat määrät hienojakoista eläinpölyä. Jatkuva pölypuhuri ottaa niin eläinten kuin hoitajien silmiin ja keuhkoihin.

Lattialämmitys on energian (ja rahan) tuhlausta tilassa, jossa eletään pääsääntöisesti kuivikkeen päällä, koska kuivike toimii eristyksen tavoin. Jo 5cm kuivikekerros eristää lämpöä alleen, niin että huomattava määrä lämmöstä jää lattian ja kuivikkeen väliin eikä ulotu kaikessa energiamäärässään asuintilan ilmaan.

Muita keinoja kylmän pitämiseen loitolla


Kanalarakennuksen eristys on ensimmäinen ja tärkein seikka, jolla varmistetaan lämmön säilyminen sisällä. Kun suunnittelet, rakennat ja remontoit joko uutta rakennusta tai vanhaa tilaa kanojen käyttöön, niin panosta eristykseen. 10cm villat tai uretaanilevyt säästävät olennaisesti lämmityskustannuksissa.

Kesken talven ja kotkojen jo tiloissa asuessa on lisäeristeitä enää hankala laittaa, mutta jotain on tehtävissä silti. Lattianrajassa on aina kylmintä, sillä lämmin ilma nousee ylös ja ulkoa tuleva korvausilma pujahtaa sisään alhaalla olevista ilmastointiaukoista sekä raoista ja kynnyksen välistä.

Siltajoen kanalassa on kynnyksen eteen naulattu kaksi lautaa. Laudat saa nostamalla irti. Toimittavat lisäkynnyksenä pehkun pitelijän virkaa, niin etteivät kuopsutukset jää oven väliin aiheuttamaan oven sulkemisen hankaluuksia, sekä pienenä lisä esteenä kylmän ilman hujellukselle kanojen nilkkoihin. Lämpötila eron huomaa paljain sormin kun sujauttaa käden ulko-oven ja lautojen väliin. Erittäin helppo ja halpa konsti (ja ihan itte keksin!)

Sääennustusten luvatessa kovempia pakkasia asetan kanalan puolelle ulko-oven eteen välioveksi räsymaton, joka myös eristää ällistyttävän hyvin. Lue tarkemmin mattovirityksistä
TÄSTÄ

Tipuset ja emot nostelen ylemmäs seinille tai tasoina toimiville pöydille asetettuihin tipuhäkkeihin. Lämpötilaero on jopa 5 astetta kun mittaa lattianrajassa tai hikipäänä heiluvan tirehtöörin (170cm) silinterin korkeudelta. Lämmin ilma nousee ylös, eli pienimmät ylimmäs.

Paksu kerros kuiviketta pitää myös paljasjalkaiset kanaset hieman irti mahdollisesta kylmästä lattiasta.

Kylmänarkoja rotuja silkkejä ja friseesulkaisia saa tarkemmalla syynillä vahtia. Jos linnut kököttävät pörröisinä lämpölampun alla yhdessä mytyssä, niin silloin niillä on kylmä. Lisää lämpöä! Silkeille ja friseesulkaisille suositellaan 8-10 asteen lämpöä, sillä hahtuvainen silkkikarva tai kehosta ulospäin kihartuva friseesulka ei eristä kanan kehonlämpöä samalla tavalla kuin normisulka.

Eläinmäärä lämmittää
Siellä täällä kanaloissa loikkii myös kaneja ja mikä olisikaan ihanampi lämpöpatteri kuin pulska ja karvainen kaveri, jonka kylkeen nukahtaa. Vuohet tai lampaat samoissa tiloissa kanojen kanssa, ehkä kuitenkin eri karsinoissa, pitävät myös tilaa lämpimänä. Eli eläinmäärä itsessään lämmittää tilaa ja vaikka täyteen ahdettu pilttuu ei olekaan se mitä suosittelen, niin jos sopu sijaa antaa, niin suodaan ylimääräisten kukkojenkin höyrytä hormooniensa kanssa kanalaa lämpimämmäksi.

Kestopehku
Sähkökatkojen runtelemilla alueilla kestopehku tai eläinsuojia varten hommattu aggregaatti voi olla todellinen hengenpelastaja. Kestopehkusta olen jo höpissyt varmaan kaikki kuuntelijat väsyksiin asti ja siitä löytyykin paljon juttua blogin puolelta.

Koko kanalan lattia-alaa ei ole pakko pehkuttaa. Käytännöllistä ja kätevää on kasta kestopehku vaikkapa orren alle, jonne yölliset kikkareet joka tapauksessa tippuvat. Aika ajoin vain mättää päälle likaantunutta kuiviketta, huljauttaa perään vähän nestettä ja antaa pehkun pöhistä.

Pehkun kasaamisen voi aloittaa ja laittaa käyntiin missä vaiheessa vuotta tahansa. 

Lue lisää:
Kanalan lämmitys kestopehkulla
Pehkun välityhjennys
Ongelmia kestopehkun kanssa - syyt ja ratkaisut

Talviulkoilijat - Erään aamun tarina Siltajoella

Millaisia kokemuksia sinulla on kanalan lämmityksestä? Mikä toimii ja mikä ei? Jaa kokemuksesi ja jätä kommentti.

http://eepurl.com/czw7wn


Osa tästä artikkelista on julkaistu tammikuun 2018 kanakirjeessä. Kanakirje on kuukausittain ilmestyvä ilmainen vinkkipankki kanailijan arkeen. Liity mukaan Kanakirjeen tilaajiin TÄSTÄ