perjantai 18. elokuuta 2017

Pitääkö emo ja tiput eristää muusta parvesta?


Kananmunien hautominen kestää 21 päivää, eli kolme viikkoa. Edelliset julkaistut jutut Hirmuinen hautomavietti ja Kuinka autan hautovaa kanaa olivat ensimmäisten hautomaviikkojen ohjeistuksia. Nyt lähestytään H-hetkeä!


Kolmannella hautomaviikolla nostan hautovan kanan pesineen ja munineen tipulaan. Tipulana meillä toimii isohko kaninhäkki jossain tasolla tai kesäaikaan joku kanalan osastoissa. Tässä artikkelissa käyn läpi sitä miksi eristän tiput ja emo(t), mutta vilkaistaanpa ensin vähän pesää.


Minkälainen pesä on hyvä elämänalku?

Helposti puhdistettava ja irrotettava pesä on kätevin. 

Puisia munintapesiä kannattaa kalkkimaalata parikin kertaa vuodessa. Kevätsateilla pesä ulos huuhteleutumaan ja viikon verran kuivaa hellettä kuivaa puun ja tuhoaa mahdollisia lepovaiheessa olevia loisten munia. Kuivuus ja kuumuus ovatkin parhaita puupintojen putsaajia! 

Kalkkimaalauksesta oli tarkemmat ohjeet elokuun Kanakirjeessä.

Moni ulkoloisten kanssa taistellut kanailija on vaihtanut kauniista pärekoreista ja puusta tehdyt rustiikkiset munintapesät muovisiin laatikoihin. Muoviin ei öttiäiset pesiydy ja mahdolliset kakkaroiskeet on helppo pestä pois. Muovi on yksinkertaisesti hygieenisempää. 

Minä käytän usein pesinä pahvilaatikoita, syystä että: 
  1. Tontilleni kertyy julmettu määrä pahvilaatikoita. 
  2. Kakkiintuneen pahvilaatikon saa näppärästi hävitettyä kompostoimalla.
Pahvilaatikoita on vaikka minkä kokoisia ja niitä saa helposti puukolla leikeltyä sopiviksi munintapesiksi. Kanaseni ovat jo yhtä ihastuneita pahvilaatikkoviritelmiin kuin minäkin ja kun eräs petojen hyökkäyksen takia yksinäiseksi jäänyt viiriäinen muutti meille pikkiriikkisessä viiriäisen mentävässä pahvilaatikossaan, niin eivätkös käppänät siihen ihastuneet ikihyviksi ja ryhtyivät käyttämään sitä munintapesänä, vaikka ihan ei meinannut koko kilonkokoinen kääpiökochin peräsin pahvilaatikkoon mahtuakaan.

Muovisia ja pahvisia rumiluspesiä voi tuunata kaunispintaisilla DC-fix-kalvoilla tai vahakankaalla, joista myös on helppo pyyhkiä liat ja pölyt pois. DC-fix on kuin vahvaa kontaktimuovia, joka tarttuu puhtaaseen pintaan hyvin. DC-Fix on toki kontaktimuovia kalliimpaa mutta värivaihtoehtoja onkin hurjasti ja jösses ne ovat kauniita! 

Tästä pesästä tiput eivät tipu, mutta ainahan voi aidan läpi kurkkia.
Myös vahakankaissa pintoja ja värejä on valinnanvaikeuteen asti. Vahakankaista suosittelen vähän paksumpaa laatua, kestää paremmin ja ei ime itseensä niin hyvin kosteutta. Vahakankaan saa kiinnitettyä vaikka nitomalla tai jesarilla.

Aika ajoin on syytä repiä kuluneet ja pinttyneet kalvot ja kankaat pois ja nakata ne roskiin. Sillä kalvojen ja kankaiden väleihin ja ruttuihin saattaa joku ötökkäarmeija jemmata muniaan, vaikkakaan ei yhtä ansiokkaasti kuin puunkoloihin. 

Pesän tulisi olla myös riittävän korkealaitainen, jotta kuoriutuvat pienokaiset eivät pääse tippumaan. Tippunut tipu kylmettyy nopeasti, mutta ei välttämättä ole kuollut. Lue tarkemmin miten tulee toimia kylmettyneen tipusen kanssa: Kuolleista ylösnoussut tipu 

Hautovien rotujen takia Sirkuksen kaikki munintapesät ovat irrotettavia ja muutamaa lukuunottamatta myös tipuhäkkeihin helposti mahtuvia.


Miksi eristän emon ja tiput?

Eristän emon ja tiput muutamiksi ensimmäisiksi viikoiksi koska haluan varmistaa:
  1.   Tipujen turvallisuuden 
  2.   Emon tarjoamassa lämmössä pysymisen
  3.   Tipujen ruuan tipuille ja emoille

Turvallisuus
Kanalan lattialla tipu saattaisi hortoilla jonnekin kylmettymään tai tallautua kuoliaaksi. 

Tipujen kiusaajia meillä ei juurikaan ole koskaan ollut, mutta pienissä ja epäkäytännöllisissä tiloissa tallaantumisriski on todellinen, sillä tiput liikkuvat paljon livakammin kuin minun näköhavaintoni pupilleista kumppareihin. Puhumattakaan jos kumpparien yläpuolella raahaan purupaalia, heinäpaalia tai muuta tasapainoa ja näkökenttää häiritsevää hommaa.

Olen kuullut, että isompia rotuja kasvattavien luona tiput ovat jääneet kookkaampien kömpelysten litistämiksi, vaikkapa kun iso lintu jympsäyttää alas orrelta.

Jotkut rodut ovat tipuja kohtaan inhottavampia kuin toiset. Tehokanojen ja Plymouth Rockien on sanottu olevan kovakouraisia parven nokkimajärjestyksen opettajia. Vaikka emo tipujaan suojelee ja puolustaakin, niin ison linnun tarttuessa pienokaista niskavilloista ja retuttaessa voi päänahka revetä ja jos veri tirskahtaa esiin, niin muu parvi voi ryhtyä nokkimapuuhiin myös. 

Pääsääntöisesti kuitenkin kotikanaloissa kotkottaa lempeitä ja tipuhalukkaita siivekkäitä ja harvoin kiusaamalla ketään kiusataan, mutta vahinkoja voi sattua.


Lämpö ja hygienia  
Eristämällä varmistan myös tipuille sitä ravintoa ja hygieniatasoa mitä haluan. Kanalaani lämmittää kestopehku, jonka kanssa saa olla muutoinkin tarkkana hygieniasta, niin en halua vastakuoriutuneita altistaa mahdolliselle kokkidi-tartunnalle. 

Tipuhäkin purut ja heinät siivoan lähes päivittäin. Jos en kaikkia alusia vaihtamalla vaihda, niin vähintäänkin päivittäin kerään pois löröt, kikkareet, kakkareet ja muut tuotokset, joita hautomaurakasta palautuvan emon toimintaansa aloitteleva suolisto tuottaa. Tipuhäkin päällä on aina vahakangas, vesivaneri tai muu suoja, että muun parven tuotokset eivät tipujen päälle puksahtaisi.

Kanaemo pitää tipuset lämpiminä, mutta ison kanalan lattialla saattaisivat hortoilla vetoisiin nurkkiin vilustumaan (ainakin unettomien öideni mielikuvissa). 

Tipuhäkit ovat lattiatasoa korkeammalla ja koska lämpö nousee aina ylöspäin, niin talvella lattianrajan ja tipuhäkin lämpötilaero voi olla jopa 10 astetta. Mukavampi tipusten opetella elämän aakkosia kun ei koko ajan tarvitse nuhjottaa emon masun alla.

Ravinto
Tipujen ensimmäisten viikkojen ruoka: keitetty munakeltuainen, tipurehu ja Progut ovat kaikkien mielestä niin ylimaallista herkkua, että jos tarjoilisin sen kaiken kaakattajakansan saataville, niin tiput eivät näkisi vilaustakaan keltuaisesta. Keltuainen on tipun haudonnanaikainen ravinto munassa ja siinä on optimaalisesti kaikki mitä tipunen kasvaakseen tarvitsee.

Lisäksi eristettynä emo saa rauhallisemman äitiysloman kun ei tarvitse keskittyä muuhun parveen vaan voi rauhassa hoidella ihania untuvapallojaan. 

Hautoja pesineen ja munineen matkalla tipulaan
Helpointa eristäminen on hoitaa niin, että kun kana on alkanut hautoa, niin nostaa koko pesän munineen, kanoineen eristysselliin. Jos yrittää siirtää kanan ja munat, niin ketuiksi voi mennä. Vaikkei kettu kanalaan pääsisikään, niin kanaemo on varma, että kettu on pesän vienyt ja saattaa hylätä munatkin. Siksi siirto on varminta suorittaa pesän kanssa. Asia, joka kannattaa ottaa huomioon munintapesiä rakentaessa. 

Muista tarkastaa pesä ja tiput

Tiput ja pesä tarkastetaan päivittäin. Likaantuneet pesämateriaalit vaihdetaan ja tiput ainakin katsomalla todetaan vauhdikkaiksi, hyväkuntoisiksi ja puhdas pyllyisiksi. Ripuli on ehdottomasti suurin vaara ja tipujen niittäjä. Siksi puhtaus, puhtaus ja vielä kerran puhtaus!

Hyvin pitkäsulkajalkaisten kanojen jalkasulkia voi olla syytä lyhentää. Karmeaa on löytää jalkasulkiin kuristunut tipu raahautumassa emon perässä. Puhtaus on ehdottomuus! Jo pienikin tipun kakkakökkäre kuivuessaan emon jalkasulkiin voi aiheuttaa pikkiriikkisen takkusulkamyttysen, johon joku kohtalokas saattaa jäädä jumiin. 

Emo tottakai sinua hakkaa, motkottaa ja näyttelee verisesti loukkaantunutta kun sohlaat ja sörkit pesään, mutta kestät kanan hakkaamisen paremmin kuin pikkuisen uhrin hautaamisen. Tarkastuksen ajaksi emolle ja pienokaisille voi tarjota juurikin sitä keitettyä keltuaista, murskattuja maapähkinöitä, silputtua apilaa tai muuta herkkua, jotta saavat nokkia kupunsa täyteen lempiruokaa sillä aikaa kun toimitat siivoajan virkaa.


http://eepurl.com/czw7wn





perjantai 11. elokuuta 2017

Kuinka autan hautovaa kanaa

Kana on litteänä pesässä, suhisee, pörhistelee ja nokkii munien kerääjää. Onneksi olkoon! Kanasi on sitä mieltä, että hoidat häntä erinomaisesti ja haluaa saattaa näin hyvään maailmaan lisää hoidettavia. Hautomahalukkuuteen vaikuttaa toki kanan rotu ja vuodenaika, mutta jotkut kanaset ovat innokkaampia hautojia kuin toiset. 

Tässä artikkelissa käydään läpi miten autat kanaa raskauskilvoittelun ja mammaloman aikana. Hautomaviettisistä roduista kirjoitin viime viikolla: Hirmuinen hautomavietti



Milloin siitosmunat alle?

Kun kana alkaa osoittaa hautomisen merkkejä: pesässä istuskelua, pörhistelyä ja tuimaa nokalla koputtelua kopeloivaa kättä kohtaan, niin kerää vielä munat pois. Vasta kun kana on parisen päivää pesässä istunut, niin voit olla varma, että hautomahimot ovat heränneet ja pysyvät päällä niin vankasti, että haudonta voi onnistua. 

Vie kanan alle vähintään 5-6 munaa. Miksi niin monta? Jos kaikki eivät idäkään, jos kaikki eivät kuoriudukaan, tai jos joku tipu heittää henkensä niin, että kanaemo saisi ne kaipaamansa tiput, jotka hautomisen lopettavat. Tiput ovatkin ainut varma ja eläinystävällinen keino lopettaa hautominen. Muista keinoista voit lukaista tarkemmin tästä: Kuinka saadaan kana lopettamaan hautominen.

Kanan koosta riippuen alle voi mahtua enemmänkin munia. Silkille ja kääpiökochille, pienille roduille noin 6-8 munaa on maksimi. Isompikokoinen kana voi hautoa enemmänkin. Ei ole mitenkään ennenkuulumatonta, että kana jemmaa alleen jopa 30 munaa. Tällaista määrää ei saa yksi kana pidettyä lämpimänä ja reunamunat voivat kylmettyä ja tipun kehitys katketa. 

Siksi on olennaista merkitä munat, että tietää kerätä uudet munitut munat pois. Hautojan kaverit nimittäin mielellään käyvät munimassa lisää. Helpointa on merkitä vaikka tussilla rinkula munan ympäri, jotta äkkivilkaisulla näkee haudottavien ja uusien munien eron. Halutessaan munaan voi kirjoittaa myös allelaitto päiväyksen ja vaikka kirjainlyhenteen ko munan munineesta kanasta/rodusta, jos haluaa vielä 21 päivän jälkeen muistaa mitä tuli laitettua.

Helmikki, Mymeli ja alla monta pientä yhteishoidettavaa
Hautoja myös voi houkutella kavereita hautomaan. En tiedä miten kana sen tekee, mutta yleisesti puhutaan, että hautomakuume tarttuu. 

Samaan pesään voi tunkea hautomaan useampikin kana. Munataistelun tuoksinassa munat vaan saattavat tallaantua ja mennä rikki. Siksi ihmisen on hyvä vähän katsoa perään, että koko seurakunta ei samoja munia alkaisi hautoa, vaan antaa vaikka toiseen pesään toiset munat tipunhimoisille kanssasisarelle. Kahden kanan yhteishuoltajuus toimii usein hyvin, mutta kolmas pyörä voi jo olla liikaa.


Millaisia munia haudottavaksi?

Ei ole ihan se ja sama millaisista munista tipuja mielii. Tärkeintä toki on, että munat on kerätty parvesta, jossa kukko on hommansa hoitanut. Ei ole väliä ovatko munat saman rodun vai eri rodun, kanaemo hoitaa kyllä vaikka ankanmunistakin kuoriutuneita. 

Sen sijaan viiriäisten munia en voi neuvoa hautomaan kanan alla, vaikka joidenkin olen kuullut siinäkin onnistuvan. Onnistuneiden kanakeinoemojuttujen lisäksi valitettavasti olen kuullut myös kuinka kana on tallonut rikki pienet viiriäisenmunat, syönyt munat tai syönyt jopa elävät kuoriutuneet poikaset. Kana ei välttämättä ymmärrä pikkiriikkistä viiriäisenmunaa tai kuoriutunutta tipua hoidettavakseen, vaan tiputtaa sen pesästä omia muniaan uhkaavana ötökkänä, oli omia munia alla tai ei. Tai pieni rääpäleviiriäinen voi näyttäytyä kanalle heikkona tipuna, jonka se armotta hylkää.

Haudottavien munien tulee olla puhtaita, muodon ja kuoren tulee näyttää normaalilta. Likaiset, liian pienet, poikkeavakuoriset tai oudonmuotoiset munat jätetään suosiolla pois haudonnasta.
 
Hyvin nuorten kanojen munien ei myöskään tule hautoa. Nuorikko vasta harjoittelee munintaa ja munassa voi olla tai voip olla olemattahhii tarpeeksi tipulle keltuaisen vararavintoa, liian ohut tai liian paksu kuori.  Nuorikon munat yksinkertaisesti ovat pieniä ja pienistä munista tulee pienempiä tipuja, joiden elinodotukset voivat olla heikommat.

Kanan olisi hyvä ollut muninut vähintään noin 6kk, ennen kuin munia aletaan kerätä haudottaviksi. Tällöin munintaprosessi on vakiintunut ja tuotoksen voi olettaa olevan vakio. Kokeneet kasvattajat keräävät haudottavaksi munia vasta yli 1,5 vuotiailta kanoilta, koska tällöin kana on altistunut yhdelle vuodenkierrolle ja mahdollisille taudeille, jolloin luonto on karsinut parvesta ne heikoimmat pois. Uusia tipuja kannattaakin hautoa vain kaikista vahvimpien ja terveimpien kanojen munista.

Siitosparvien valinta ja ruokinta ovatkin sitten aivan oma maailmansa, joista aiheet eivät yhteen postaukseen mahdu. Tyydynkin nyt vain toteamaan, että tarkkuutta siitosmunien ostamiseen, jokainen munittu muna ei ole siitosmuna!

Läpivalaisu

Itämättömät ja keskenmenneet munat kannattaa poistaa haudonnasta. Munat voivat mädäntyä hautovan kanan alla, jos ne eivät ole lähteneet itämään. Mätämuna ei ole pelkästään karmean hajuinen vaan myös bakteeripesäke, joka poksahtaessaan sotkee pesän, munat, tiput ja emon. Usko minua! Tätäkään et halua itse kokea. Sotkusta pääsee pesemällä ja vaihtamalla pesän heinät/purut, mutta koska kuoriutumattomia munia ei voi pestä, voi niiden pinnalle pyyhkimisestä huolimatta jäädä mädän munan bakteereja, jotka aiheuttavat hygieniariskiä kuoriutuville tipusille, joiden bakteerikanta on vielä olematon. Joten tyhjät munat pois viimeistään haudonnan puolivälissä! 

Munien kehitystä voi kurkkia pimeässä taskulampun avulla. Kananmunista näkee läpivalaisemalla noin 5-7 haudontapäivänä hämähäkin mallisen verisuonimöykyn, eli kehittymään alkaneen tipun alun.

Läpivalaisuun soveltuu kännykän taskulampputoiminto tai voimakas taskulamppu. Minä käytän otsalamppua, joka on sopivan kokoinen mahtumaan nyrkkiini. Lamppu nyrkkiin niin, että valo tulee nyrkistä ulos, muna nyrkin päälle ja töllistelyä, ihmettelyä ja iloitsemista. Läpivalaisun teen pimeällä tai kiikutan munat vessaan, johon suomen suvi ei yllä. Pesää on parasta ropeloida hämäräällä tai pimeässä, koska tuolloin kana nukkuu eikä niin pahasti ota nokkiinsa munien kopeloijan toimista.

Haudonnasta poistettavat munat ovat ihmisten ruuaksi kelpaamattomia, mutta ne voi halutessaan syöttää eläimille.

Emon hoitotoimet

Hautova kana syö, juo ja kakkaa vain noin kerran päivässä. Muun ajan nököttää puuduttavassa asennossa pesässään. 

Varsinkin ensikertalaista hautojaa kannattaa tarkemmin vahtia, että homma hoituu, eikä kana unohda käydä syömässä. Syömässä käynnin huomaat kyllä jäätävän kokoisesta ja hajuisesta hautojakakasta. Nyrkinkokoinen hajupommi ei jää helposti huomaamatta. Kana sen sijaan hoitaa syömisen ja juomisen huomaamatta silloin kun munavarkaita ei ole lähistöllä. 

Poistopommi on niin tujua tavaraa, että se kyllä tulee siivottua pois ihan ilman kenenkään neuvomista. Jos kanalta pääsee pommituspaukahdus pesään, niin pesä pitää siivota ja munat pyyhkiä puhtaaksi. 

Vauvojen pyllypyyhkeet ovat käteviä kanan putsaamiseen. Hautojaa voi olla hankala saada vesipesulle, koska hautoja pitää kynsin hampain kiinni siitä, ettei jätä munia oman onnensa nojaan.

Joku mamma saattaa ehtiä ottaa pienen kylpytuokionkin syömisen ohessa, varsinkin jos parvitoveri on pesässä munimassa ja munia lämmittämässä. Kaikki hautojat eivät kylve, eivätkä varsinkaan joka päivä. Siksi ihmisen tulee tarkastaa, parisen kertaa hautomaurakan aikana, kanan ulkoloistilanne. Paikallaan kököttävä kana on oiva saalis verenhimoisille ulkoloisille. Tarvittaessa hoida loiset pois Coopersectillä tai Ivomecilla. Lisää juttua loishäädöstä syksyn mittaan. 

Loisia voi ehkäistä vaihtamalla pesiin säännöllisesti puhtaita heiniä, purua, rutirexia, mitä käytätkään pesien pehmukkeena. Lisäksi pesiin voi tupsauttaa pikkuisen tuhkaa. Tosin sitten kannattaa muistaa laittaneensa tuhkaa, eikä saada sätkyjä pienistä munan pinnalla liikkuvista harmaista otuksista. Eräs nimeä mainitsematon kanailija on nimittäin poukkoillut pitkin seiniä ja vaatinut opastajiltaan tietoa ja myrkkyjä harmaita hiihtäjiä torjuakseen. Kunnes havaitsi hiihtohippusten liikkuvan vain hengityksensä tahtiin. Tulipahan keuhkottua!

Tuhka on emäspitoista ja vaikka ei täysin hysteriaa torjukaan, niin on monen öttiäisen henkeä uhkaavaa ja tukahduttavaa. Myös minttu, meirami ja oregano ovat voimakkaasti tuoksuvina yrtteinä torjuntaan sopivia. Yrtit voivat olla kuivia tai tuoreita. Tuhka ja yrtit ovat vain torjuntaa ja eivät itsessään estä tai hoida loistartuntaa. Mutta eräs hysteerikko on valmis vaikka palavien sädetikkujen kanssa huitomaan, jos vain kuvittelee, että niistä on apua. Ja onhan mintun tuoksuinen kanala kerrassaan idyllinen paikka haaveilla tipusista :)

Hyvin pitkäsulkajalkaisten kanojen jalkasulkia voi olla syytä lyhentää. Karmeaa on löytää jalkasulkiin kuristunut tipu raahautumassa emon perässä. Puhtaus on ehdottomuus! Jo pienikin tipun kakkakökkäre kuivuessaan emon jalkasulkiin voi aiheuttaa pikkiriikkisen takkusulkamyttysen, johon joku kohtalokas saattaa jäädä jumiin. 

Eli muistuttelen väsyksiin asti pesän, emon ja tipujen tarkastamisen tärkeydestä! Emo tottakai sinua hakkaa, motkottaa ja näyttelee verisesti loukkaantunutta kun sohlaat ja sörkit pesään, mutta kestät kanan hakkaamisen paremmin kuin pikkuisen uhrin hautaamisen.  

http://eepurl.com/czw7wn

Hautojalle ravinnepitoisia herkkuja

Anna hautojalle  hyvää ja ravintopitoista ruokaa. Koska kana käy vain pikaisesti tankkaamassa, niin on tärkeää, että tankkauspisteellä tarjoillaan kunnon evästä. Yhden pysähdyksen taktiikkaan tarjoan jotain vetelää ruokaa, jotta hautojan seuraavan pysähdyksen väännöstuotos tupsahtaisi ulos helpommin. Kaikki suolistossa kovasti turpoavat jätän nyt pois mamman ruokinnasta. 

Raejuusto, piimä, jauheliha ja iso tukko tuoretta vihreää pesän lähelle, sekä vedessä tai piimässä turvotettu leipämössö, johon olen sekoittanut vitamiinia, hernejauhetta, keitettyä valkosipulia ja kanan- tai viiriäisenmunia, jotta tankkaajan ei tarvitse kaukaa ruokiaan onkia. Ruuat ja raikkaat vedet laitan pesän lähelle, en pesään, jotta kana nousee pois pesästä, verryttelee jalkojaan, pommittaa pois pesästä ja syö kunnolla. Munat eivät kylmene kanan ruokailujen aikana.

Hautoessa kanan paino laskee ja sulkapuku rispaantuu, siksi tarjoan vahvaa evästä, että hautoja jaksaa ja ruokinta tukee vastustuskykyä. Riutuminen jatkuu kun tiput kuoriutuvat. Emo tarjoilee kaikki herkut tipusilleen ja unohtaa itse syödä. Joten pidä huoli, että tarjolla on runsaasti hyvää ja ravinnepitoista apetta. Haudonta on aina kanan elimistölle stressi. Loistartunta, kylmyys, paljon muutoksia tai kanalassa riehuva ripaska tahi joku muu tauti on lisästressi, joka voi olla hautojalle kohtalokas isku.

Pesän nostaminen tipulaan

Tupsutukka Tupsari pesineen matkalla kanalaan, alla 8 munaa
Noin haudonnan puolivälin jälkeen nostan emon pesineen ja munineen erilleen. Talvella emo pääsee erilliseen tipuhäkkiin, kesällä kanalaan, muun parven asuessa ulkotarhassa.

Ensi viikolla paatostan tarkemmin, että miksi eristän emon ja tiput. Julkaisen jutut yleensä aina loppuviikosta. Kuulemiin! Vai kuuluisiko sanoa lukemisiin? 


Aiheesta lisää muissa artikkeleissa:

Hirmuinen hautomavietti
Kuinka saan kanan lopettamaan hautomisen
Lisää kakkajuttuja ja kloaakin hoitotoimia
Rotuesittely: Marans osa 2 - munat ja kuoriutuminen




lauantai 5. elokuuta 2017

Hirmuinen hautomavietti


Männä viikolla torppasin erään silkkikanan ostajan haaveet. Silkkikanat hautovat. Hautovat kuin hullut. Ei ole mitenkään tavatonta, että silkki hautoo 3-4 kertaa vuodessa. Jos kanalaasi on osunut silkki, joka hautoo vain 1-2 kertaa vuodessa, niin sehän on jo suorastaan luonnonoikku! Ahkerimmat silkit saattavat munia vain viikon pari, lätsähtävät, hoitavat tipusia 5-8 viikkoa ja aloittavat alusta. 


Kyseinen kananostaja halusi munivan kanan, mutta arvioi, että heidän talvikanalaansa ei tipuja mahdu. Tulimme siis tulokseen, että katselee kotkottiparveensa jonkun muun rotuisen munailijan kuin silkkikanan.

Eli jos sinäkin mielit parvesi kaunistukseksi kaunista ja pehmoista silkkikanaa, niin saat samalla aimoannoksen tipuja ja kanakauppiaan harrastukset kaupanpäälle. Halusit tai et. Sinä eläimen omistajana olet vastuussa laji- ja rotutyypillisen elämän tarjoamisesta. Toisille roduille hautominen on tärkeää ja niiden tulee saada toteuttaa perimäänsä kirjoitettua lisääntymisviettiä. Lue lisää Silkkikanoista tästä rotuesittelystä.

Turuilta ja toreilta löytyy kyllä yllinkyllin niitäkin rotuja, sekoituksia ja hybrideja, jotka ihminen viisaudessaan on jalostanut vain munia tykittämään. Mainittakoon, että esim viiriäisiä on erittäin hankala saada hautomaan ja pieni parvi viiruja pitää kyllä perheen jos toisenkin munassa. 

Toisaalta taas jos olet hikoillut riittämiin hautomakoneiden kanssa, niin ehkäpä hautomainnokas kana olisikin juuri oikeilla lämpö- ja kosteussäädöillä varustettu hankinta. Totuushan lienee, että hautovan kanan onnistumisprosentit ovat kalleimpiakin masiinoita mellevämmät.


Silkkikana - maaliman paras hautomakone

Tupsutukka Tupsari on kaunis musta silkkikanani. Tai olisi oikein kaunis, jos ei koko ajan riuduttaisi itseään hautomisella. Tupsuttajan elämäntehtävä on nimittäin tipuilu. Jos tipuilusta jaettaisiin kruunuja, niin Tupsarin palkintokaappi olisi tonttiamme kiertävän kuusiaidan mittainen. Kuusiaidan koosta kertoo jotain, että sitä ei yksi ihminen yhdessä viikossa kevätkuntoon leikkaa, ei vaikka surauttaisi Husqvarnalla.

Ei pelkästään ahkera hautoja, vaan myös erinomainen tipujen hoitaja. Jos joku tipusista sattuu kuoriutumaan liian aikaisin, niin Tupsis ei hylkää munia tipunkiilto silmissä vaan hoitaa tipusta pesässä lämmittäen munia samalla. 

Tupsis on kakkinut pesään VAIN kerran. Yleensä hautova kana käy hoitamassa tarpeensa pois munien luota, jotta munat eivät likaannu.  

Kun tipuja alkaa kuoriintumaan, niin emolla voi mennä pasmat sekaisin ja jaskat jöpsähtävätkin pesään. Kun tipuset ovat koputteleet esiin yksiöistään niin on tärkeää tarkastaa pesä muutamiakin kertoja päivässä. Hanskat käteen, nokkaa tulee. 

Tarkastuksen syy on ensisijaisesti litistyneiden tai likaantuneiden poikasten hoitaminen, ja vasta toissijaisesti söpöliinien ihastelu ja kuvailu. Kanastasi riippuen emo joko luottaa, että et tipuja varasta tai on kovin hädissään. Älä pitkitä emon hätää tipuja hellimällä (vaikka ne kovin vastustamattomia ovatkin!)

Pesän lisäksi on syytä nopeasti vilkaista emoakin. Hyvin pitkäsulkajalkaisten kanojen jalkasulkia voi olla syytä lyhentää. Karmeaa on löytää jalkasulkiin kuristunut tipu raahautumassa emon perässä. Puhtaus on ehdottomuus! Jo pienikin  kakkakökkäre kuivuessaan emon jalkasulkiin voi aiheuttaa pikkiriikkisen takkusulkamyttysen, johon joku kohtalokas saattaa jäädä jumiin. 

Jalkasulkien lisäksi ulostetta on voinut jäädä roikkumaan pyllysulkiin. En lähtisi viemään emoa pesulle kuin ääritilanteessa, sillä tipusten ja munien pesään jättäminen on kanalle aivan kamalaa. Talouspaperilla tai vauvapyyhkeillä saa emonkin perssulat näppärästi pyyhkäistyä riittävän puhtaiksi.

Muistuttelen siis pesän, emon ja tipujen tarkastamisen tärkeydestä. Emo tottakai sinua hakkaa, motkottaa ja näyttelee verisesti loukkaantunutta kun sohlaat ja sörkit pesään, mutta kestät kanan hakattavana olon paremmin kuin pikkuisen uhrin hautaamisen. Kirjoitan ensi viikolla lisää hautovan kanan hoidosta ja auttamisesta.

Usein sekarotuiset, joissa on silkkikanaa taustalla ovat myös hyvin hautomainnokkaita. Meidän tehokanojen tyttäret, joiden isänä on silkki-koch sekoitus ovat lähes yhtä hautomainnokkaita kuin aidot silkkikanat.  


Kääpiökochit - kilpailevat kruunusta

Kun puhutaan hautomisesta, niin ei mitenkään voida ohittaa pikkiriikkistä rotua: kääpiökocheja. Nämä pallopyllyiset menijät ovat luotuja emoiksi. Silkkien ohella yksi tunnetuimpia hautomahulluja ja erinomaisia emoja. 

Meillä on hautominnokkaan käppänien pesästä löytynyt sämpylänpuolikas, pyöreähköksi nakerrettu porkkanan pätkä ja omenan puolikkaita jatkuvalla syötöllä. Käppänät olettavat, että omenat lisääntyvät hitaanlaisesti, joten he auttavat lajien välisen solidaarisuuden nimissä. Pikkuomppuja ei vilistä pitkin tonttia, mutta kääpiökocheja senkin edestä.


Kääpiökochit ovat pieniä alle kiloisia vaappujia, mutta ihmeen hyvin saavat piilotettua piskuisen masunsa alle valtavia munakasoja. Sulkaiset jalat auttavat pitämään munakasaa lämpimänä. Tyypillistä on myös, että käppänämamma houkuttelee kaverin mukaan hautomapuuhiin. Yhdessä on mukavampaa lätsöttää ja munia lämmittää. Puhumattakaan jaetusta tipujen hoitovastuusta.

Pikkutikku on tähän mennessä ollut ahkerin hautojamme. Alle vuoden iässä Pikkiksellä oli ehtinyt olla kolme tipuetta. Pikkutikku piti tipujen väleissä vain muutaman viikon vapaata, pyöräytti puolen tusinaa munaa ja ryhtyi taasen mammalomaurakkaan. 

Pikkutikku jopa MUUTTI munineen ja pesineen uuteen kotiin. Missään tapauksessa en voi suositella kanan muuttamista ja stressaamista kesken haudonnan, mutta uudessa kodissa kukko oli jo kuukausitolkulla odottanut Pikkutikkua ja koska kyydit eivät osuneet juuri sen kahden viikon jaksolle, jolloin Pikkis oli tipunsa vieroittanut, niin nostimme pesän munineen ja emoineen auton kyytiin ja niin Pikkutikku hautoi muuttomatkan ja kasvattelee nykyään onnelisena tipusiaan Ellu-kukon vartoidessa pesuettaan. 

Miten kanan saa hautomaan?

Miten se terävänokkainen hautomakone sitten käynnistetään? Tuhannen taalan temppu! 

Leikilläni sanon aina, että parhaiten kanojen hautomakuume kohotetaan ostamalla kallis hautomakone, värkkäämällä säädöt, iskemällä kone täyteen tyyriitä Tyyris Tylleröisen ostomunia ja kah, päivä pari niin kanalassa alkavat emot lätsähdellä pesiin. Toki muitakin keinoja on.

Järjestä pesään viihtyiset oltavat: rauhallinen ja hämärähkö pesän paikka, puhtaan tuoksuvat heinät/kuivikkeet. 

Jätä muutamia munia pesään näkösälle, niin jonkun kanan halu hautoa voi herätä. Kasa munia on varmin keino saada kanaset hautomaan. Valitettavasti vain munien pois kerääminen ei toimi päinvastoin. Tästä voit lukaista lisää: Kuinka saada kana lopettamaan hautominen. 

Maatiaisilla hautomahalut heräävät monesti valon lisääntyessä. Kevättalvella. 

Ystäväni, vuosikymmeniä maatiaisia kasvattaneena, kertoo tekevänsä vuoden vaihteessa perusteellisen kanalan siivouksen, vaihtavansa heinät pesiin ja kantavansa joulukuusen kanalaan. Näillä toimilla on useimpina vuosina käynnistyneet alhomerkkiset hautomakoneet. 


http://eepurl.com/czw7wn


Rotu vaikuttaa hautomahaluihin

Silkkejä, kääpiökocheja ja maatiaisista varsinkin alhoja pidetään erittäin hautomainnokkaina rotuina, joidenkin mielestä jopa liiankin. Hautomahalukkuutta löytyy myös muista roduista. Kohtalaisen voimakasta vauvaviettiä on myös: 
Kuva: Krista Virenius-Rantalaiho. Jättikochit.
Sen sijaan hautomavietti puuttu kokonaan tai on äärimmäisen harvinaista seuraavilla roduilla:
Rotua valitessaan tulisikin Kanailijan miettiä mitä haluaa ja millaiset olot on valmis kanoilleen järjestämään. Pelkkä hauska ulkonäkö ei saisi olla ainoa valintakriteeri, sillä monesti hauska ulkonäkö vaatii erityistoimenpiteitä: jalkojen ja tukkakampausten tarkastamista, hoitoa ja jopa pesemistä. Myöskään ei kannata tuudittautua kuvitelmaan, että "ei se varmaan meillä haudo". Kana hautoo kun niin haluaa. 

Hautomainnokkuutta voi vaientaa vain huonolla kohtelulla: liian paljon lajitovereita pienessä tilassa, stressiä, pelkoa, kylmää, pimeää, liian vähäistä ruokintaa, likaa ja tauteja. Sellaisessa ympäristö luonto kyllä kertoo kanalle, että tähän ei kannata lisää eläjiä toimittaa. Luonnollisestikaan kukaan ei halua varta vasten lemmikeilleen huonoja oloja tarjota! Joten suosittelen lämpimästi perehtymään eri rotujen luonteisiin ja tarpeisiin ennen kanojen hankintaa.


Pysyhän mukana! 

Ensi viikolla julkaisen artikkelin: Kuinka autan hautovaa kanaa. Sen jälkeen seuraa juttua tipujen hoidosta. Ja syksymmällä mulkoillaan ulkoloisia ja kauhistellaan niiden häätöön liittyviä yökötyksiä (Oikeesti, ei se ihan nii-iin kamalaa ole. Hoitotoimi toisten joukossa). 







lauantai 29. heinäkuuta 2017

Kanakirjeen maistiaisia


Keski-Suomessa soratiet raikaavat kun tuhannet hevosvoimat jylläävät. Minäkin kaahaan, ruovin ja soraa pöllytän. Runoratsullani. Tällä hetkellä piehtaroidaan ja teutaroidaan Kanakirjeen parissa. Siksi tämän viikon blogipäivitys jääkin nyt vain tällaiseksi teaseriksi, eli maistiaiseksi, Kanakirjeen sisällöstä.

Kirjeen väliotsikot ja aihe-alueet ovat tällaiset:
  • Pintojen siivous ja tarkistus
  • Kalkkimaalaus
  • Kesäkanoille ajoissa talvikoti
  • Talveen valmistautuminen

Ote kappaleesta Kalkkimaalaus:


Kalkkimaalia käytetään eläinsuojissa kahdesta syystä:

  1. Loisehkäisy ja desinfiointi
  2. Valaistuksen tehostaminen

Kalkkimaali on valmistettu sammutetusta tuhkasta, teit sen itse tai ostit valmiin pönikän, niin teho on sama. Sammutettu tuhka on niin hurjan emäspitoista, että se tappaa hyönteisiä. Kalkkimaali lälli täyttää hyvin kaikki puunkolot ja raot tukahduttaen mahdollisia rakenteissa eläviä ulkoloisia. 

Kalkkimaali sopii käsittelemättömälle puulle ja betonille. Vanerissa tai lakatussa puussa kalkkimaali ei pysy (montaakaan viikkoa). 

Käsiteltäviä pintoja ei tarvitse pestä, eikä vanhoja kalkkimaaleja rapsia pois. Minä puolihuolimattomasti hankaan märällä sienellä kakkaroiskeita pois ja harjalla humautan pölyt vex ja muutoin vain vetelen uuden lällin vanhan päälle.


Jotkin kohdat tarvitsevat muutaman lällättelykerroksen, puhtaimpiin pintoihin (esim katto) riittää kerta vetely. Kalkkimaali on aika vetelää ja sitä ei tavallaan maalata, vaan lätkitään, töpötellään tai vedellään pinnoille. Märkänä kalkkimaalin peittävyys ei näy, mutta valkaistuu kuivuttuaan. Kuivumisen jälkeen näkee jos joku kohta kaipaa lisäystä.



Kanakirje ilmestyy sähköpostiisi 1.8.2017. Muistahan mulkoilla mailiasi, etteivät vinkit vilistä sivu suun. Jos et vielä ole tilannut Kanakirjettä, mutta haluaisit maksuttomia ohjeita ja opastuksia kanamaiseen arkeesi, niin hyppää mukaan tästä linkistä

Jos et jaksa odotella tiistaihin asti, niin vilkuileppa viikonloppupuhteinasi vaikka jokin seuraavista opastuksista:

Kivipiira - Kanojen ruuansulatus tarvitsee soraa  
Kuollut tipu ei ollutkaan kuollut  
Kuinka saadaan kana lopettamaan hautominen
Kana ei ole vesilintu - sateelta suojaaminen

Kuulemisiin!




lauantai 22. heinäkuuta 2017

Kana ei ole vesilintu - sateelta suojaaminen



Kostea ja kolea keli altistaa kanaa vilustumiselle tai paleltumiselle, ihan niin kuin ihmistäkin. Kanailijan tulee huolehtia, että vaikka taivaalta sataisi esterin varpaita niin kanoilla on ulkotarhaissaankin aina kuivia ja sateensuojaisia kohtia. 



Vesisade on kanalinnulle vaaraksi kahdella tapaa:
  1. Linnun kastuminen
  2. Märässä maassa eläminen
Tässä artikkelissa käydään läpi kuinka kanojaan voi auttaa sadeviikkojen aikana, ilman kanalaan telkeämistä tai kosteuden aiheuttamia ongelmia.

Roduissa on eroja 

 

Toiset rodut ovat sateelle herkempiä, eivätkä tykkää ulkoilla märällä. Esimerkiksi sulkajalkaisille roduille jatkuva kastuminen ja sulkien takia jalkojen pidempään märkänä pysyminen altistavat jalkasuomujen kuivumiselle. Kuivana harottavan suomun alle kertyy helpommin likaa tai pääsee pesiytymään kalkkijalkapunkki.

Hyvin lyhytjalkaisilla roduilla mahakin viistää märkää maata, jolloin lintu voi jalkojen lisäksi kastua alapuoleltakin. 

Isot, pitkäjalkaiset rodut ja maatiaiset eivät ole moksiskaan pienestä sateesta, vaan painavat harja putkella pitkin pihamaata tonkimassa sateen esiin houkuttelemia kastematoja. Pinnalta kastuneet sulat vain ravistellaan kuiviksi ja sulkapuku hieman suojaakin sateelta. 

Tästä pääsenkin eiliseen tarinaan Maranseistani, joita väitetään hyvin kosteutta kestäväksi roduksi. 

Jo viikon verran Keski-Suomea on muistuteltu arkin rakentamisen tarpeellisuudesta, mutta koska minulla ei ole kaikkia eläimiä pareittain vaan parvittain, niin päädyin taas turvautumaan pressuihin. 

Maranseilla on iso ulkotarha, joka on osittain katettu valokatteella. Minun kävi sääliksi isoja lintuja, jotka yöllisissä mielikuvissani yrittivät valokatteiden alla väistellä sivuvihmontaa. Auttaakseni elukoitani selviämään vedenpaisumuksesta ja rakeista raahasin tarhaan tikapuut, monta pitkää lautaa, riukua ja rankaa, ja ryhdyin viritelemään pressusta lisäkattoa. Aputoimenpiteet tein tietysti sen sankimman kuuron aikana.

Ylöspäin kurottelu ja virityksen kiinnityksen näkeminen on vaikeaa kun vesipisarat pommittavat suoraan pupilleihin, mutta mitäpä sitä ei lintustensa vuoksi tekisi. Nämä paksut lintuseni osasivatkin arvostaa läpimärkänä urakointiani ja lähtivät tarhan katetulta alueelta ja ovesta ulos ihan suoraan rankkasateeseen nurmikolle bilettämään. Luulisi, että kova vesirytke pelottaisi tai saisi paksupyllyt palaamaan suojaan, mutta kattia kanssa. Onnellisena painelivat pakoon paimennusyrityksiäni ja päädyinkin yksin nököttämään tarhaan pressuni alle. Jatkossa kutsun näitä kelejä kananilmoiksi!

Kastuminen tulee estää ja kastunut kuivata


Ihan täysin märäksi kastunut kana täytyy kuivata ja ottaa lämpimään siksi aikaa, että sulkapuku kuivuu. Kuivattelua voi nopeuttaa ihan pyyhkeellä pyyhkimällä ja hiustenkuivaajalla lämmittämällä. 

Märkä sulkapuku kanalla vastaa ihmisellä märkää paksua puuvillapukua: kuivuu hitaasti, eikä lämmitä tippaakaan. Mitä nuorempi, pienempi tai heikompikuntoinen lintu on kyseessä, sitä huolellisempi pitää olla kastumiselta ehkäisyssä.

Eikä kastuminen ei ole haitaksi paitsi linnuille, vaan myös lintujen asujaimistolle. Suomen kesä jossa ripsii ja vihmoo joka suunnasta kastelee parhaitenkin katetun ulkotarhan. Märkä maa on kylmä ja koska kanaset eivät käytä kumppareita voi viikkotolkulla kylmässä seisoskelu alkaa ottaa pattiin. Ainakin kylmässä säässä lämpimänä pysyminen haukkaa hieman enemmän energiaa, joten huolehdi energiapitoisesta ruokinnasta sadeviikkojen aikana.

Kylmyyden lisäksi märässä maassa bakteerit ja virukset elävät railakkaammin kuin kuivassa. Koska kanat kuopsuttavat maasta suuhunsa yhtä jos toista, niin maaperässä muhivat monen vuoden muhennokset voivat avata riehakkaan ripaskahanan.


Ulkotarhan suunnittelulla ja rakenteilla pystytään kastumista ehkäisemään paljon, mutta jälkikäteenkin on jotain tehtävissä.



http://eepurl.com/czw7wn

Kuiva alusta

 

Hiekka tai hiekkainen sora on hygieenisin pohja kanoille. Hiekka kuivuu nopeasti, on lämmintä ja siitä kakkojen haravointi pois on helppoa. Lisäksi kanat rakastavat kylpemistä lämpimässä hiekassa ja löytyyhän sieltä myös kivipiiraan täytettä. 
 
Minä lapioin pari peräkärryllistä hiekkaa ulkotarhoihini joka kevät. Syksyisin tai kevättalvella lapioin sen saman hiekan pois kukkamaiden ja nurmikon kevennykseksi ja lannoitteeksi. Työlästä kyllä, mutta satakertaa miellyttävämpää kuin ripuloivien kanojen lääkitseminen ja avuttomana vaivaisten vieressä vaikerointi.

Rinne tai harjuksi muotoiltu maa kuivaa myös nopeasti kun vesi pääsee valumaan pois. Kastunutta tarhan pohjaa voi kuivittaa purulla, turpeella tai vaikka parilla paalilla heinää. Olennaista on, että kanat eivät ole jatkuvalla syötöllä vasten märkää maata. 

Minä en myöskään tarkoituksella nakkaa kanoille maahan nokittavia, vaan jyvät, siemenet ja muut ruuat tarjoillaan astioista. Hoitavat kyllä ihan kiitettävästi astioiden kaatelun, automaattien availun ja ylenmääräisen kauran kylvämisen sekä maan tonkimisen. 

Ylivarovaisuuteeni märän maan kanssa on syynä tonttimme savikkoinen pohja. Savikko kastuttuaan pysyy märkänä kauan ja aiheutti eräänä sadekesänä kokkidioosi-epidemian. Kokkidioosi on kanojen hoitoa vaativa ripulitilanne, josta kirjoitan artikkelin tuonnempana. Siihen asti usko minua: et halua kanojesi kokevan vastaava!

Suojaaminen

 

Sateella valtaosa kanailijoista pitää lintujaan katetuissa tai ainakin osittain katetuissa tarhoissa. Aina katekaan ei riitä estämään tarhan kastumista vaan tarvitaan väliaikaisia virityksiä. Minä olen toimivien ja toimimattomien viritysten kruunaamaton maaliman mestari. Eikähän se ole mestari eikä mikään, joka ei haali opetuslapsia. Siksipä suu vaahdossa tyrkytän aina virityskokemuksiani muillekin.

Hölpötyksistäni huolimatta pressut ovat nopea ja helposti kaikkien ulottuvilla oleva edullinen ratkaisu kanatarhojen suojaamiseen. Pressuja on vaikka minkä kokoisia ja värejäkin löytyy ruhtinaalliset vihreä ja valkoinen. Vihreä pimentää, jos on tarvetta myös varjostukselle, mutta kaupasta hohtavan valkoisena haettu pressu ei kauaa hohtele.


Tarhan rakenteisiin voi nakuttaa nauloja tai koukkuja joihin pressuja ripustaa. Näin saa nopeasti tarhaan tuulelta ja roiskevedeltä suojaavan seinämän. Auringon taas jakaessa armoaan voi pressun käydä nostamassa pois naulasta. Jos myrskyjen jälkeen pressujaan joutuu useinkin keräilemään naapurien pelloilta, niin ehkä kannattaa kokeilla kiinnitystä nippusiteillä. Suosittelen riittävän kokoisia nippareita, sillä kylmässä syysmyrskyssä salamavalojen rytkeessä pienten nippusiteiden ährääminen kohmeisin sormin pressu silmillä on kokemus, jota ei tahdo toistaa (joka kesä).


Jos pressua käyttää tarhan katteena, niin alle kannattaa laittaa useampikin lauta ja lankku, sillä pienikin kuuro kerää isolle pressulle ihmeen paljon vettä. Vesilämpäre painaa pressun kuopalle ja raskas vesimassa laittaa kiinnikkeet koville. Seisova vesi alkaa pikkuhiljaa tihkua halvimpien pressujen läpi. Siksi täytyy muistaa töniä vesiä pois päivittäin. Meillä vedentönimiset ovat aina yleisöä keräävää sadepäivän virikettä.

Jos pressua käyttää jatkuvana katteena, niin kannattaa rakentaa tarpeeksi kallistuskulmaa ja riittävän pitkälle ulottuva ”räystäs”, että säästyy vedentönimisiltä ja räystäältä tippuvan veden räiskymiseltä tarhaan. Pressun saa pingotettua kireälle kun renkaisiin ripustaa painot roikkumaan. Tällöin vettä ei pääse kerääntymään ja painamaan pressua kuopalle. 

Kaneille rakentamiini ulkotarhoihin olen aukeavan katon tehnyt pelkästä pressusta. Pressun alla on puukehikko ja kanaverkkoa, joka estää pressua painumasta kuopalle. Kaikesta kauneudestaan huolimatta erittäin toimiva ratkaisu!

Yhteenveto 


  • Estä kastuminen tarhojen etukäteissuunnittelulla ja fiksuilla rakenteilla
  • Rajoita vapaata ulkoilua sateella ja märällä
  • Kuivaa ja lämmitä kastuneet kanaset
  •  Viritä hätäapuja ääriolosuhteissa
  • Tanssi riittävän usein helletansseja, jotta koko Suomenniemi saisi jo kaipaamaansa hellettä. Ugh!

Tämä artikkeli on ilmestynyt ensimmäisen kerran 1.7.2017 Kanakirjeen tilaajille. 

Kanakirje on kerran kuussa ilmestyvä ilmainen tietoisku vuodenajanmukaisia vinkkejä Kanailijan arkeen. Sadeosion lisäksi heinäkuun kirjeessä oli vinkkejä helteeltä suojaamiseen. Haluatko saada vinkit sähköpostiisi? Liity mukaan tästä 


http://eepurl.com/czw7wn