sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Kannattaako kuoriutuvaa tipua auttaa?

Yleensä kuoriutumisongelma kertoo tipun heikkoudesta TAI huonoista kuoriutumisolosuhteista: liian kuiva tai liian kostea kuoriutumiskosteus. 



Heikon tipun auttamisesta ei juurikaan ole hyötyä. Heikot, elinkelvottomat tiput lähes poikkeuksetta kuolevat ensimmäisten elinviikkojen aikana, vaikka niitä kuinka auttaisi. Luonto on syystäkin tarkoittanut, että heikot karsiutuvat.

Sen sijaan tipua, joka hautomakoneen säätöjen takia kohtaa kuoriutumisongelmia, on syytä jelppiä. Toisinaan myös tipu voi syystä tai toisesta lähteä kuoriutumaan väärästä päästä, jolloin myös apu on tarpeen. Niin kuin perätilassa syntyvä vauvakin tarvitsee enemmän kätilöintiä kuin pää edellä maailmaan puskeva, niin väärästä päästä munaa ulos punkeva tipukin tarvitsee kätilön hellää jelppiä.


Normaalisti tiput kuoriutuvat munan tylpästä päästä ja munat ovat sen kokoisia, että kun tipu on munan kannen kairannut auki, mahtuu se sieltä punkemaan hyvin ulos. Väärästä kohdasta kairauksen aloittanut ei mahdu kääntymään kairatakseen kunnon reitin tai ei mahdu pinnistämään ulos. Näissä tilanteissa autan tipua. 


Kastelen märällä pumpulilla kuorta, jotta se rapsahtaisi paremmin auki. Varovasti kynnellä rikon kuoren. 

Kastelen pumpulilla myös munankalvoa. Kuiva kalvo tarttuu nopeasti tipuun kiinni, ja tipu jää munankalvoon jumiin. Kuiva, tarttunut kalvo on niin tiukasti kiinni, että sitä ei saa repiä irti. Kalvon irroittaminen voi pahimmoilleen repiä tipun untuvien lisäksi irti ihoa. 

Kalvoa kastellaan ja kastellaan ja tavallaan liotetaan irti tipusta, mikäli se on ehtinyt tarttua kiinni. Varo, ettet kastele nokkaa/sieraimia.

Mikäli kalvoa kuoriessa tirskahtaa verta, niin kuoriminen pitää heti lopettaa ja kokeilla jatkaa vasta tunnin tms päästä. Kalvoissa kulkevat verisuonet ovat tällöin vielä kiinni tipun verenkierrossa. Kalvosuonet kuivuvat tipun kuoriutuessa. Kalvot voivat olla kyllä hieman verisehköt/möhnäiset, mutta eivät vuotavat silloin kun verisuonisto ei enää ole kiinni tipussa. 


Olisi hyvä, että tipu itse tekee töitä ponnistellakseen ulos kuoresta, sillä ponnistelu vahvistaa niskaa ja auttaa ruskuaispussia vetäytymään tipun sisään. Ruskuaispussi on tipun kehitykselle ensiarvoisen tärkeä. Tipun ulkopuolle jäänyt ruskuaispussi heikentää olennaisesti tipun elämän aloitusta. 


Lisää aiheesta:


Video aiheesta löytyy:
Youtube kanavaltamme

Muita haudonta ja tipunhoito aiheisia juttuja:
Hirmuinen hautomavietti - hautovia rotuja
Salahautoja
Kuinka autan hautovaa kanaa
Kloaakin ulospullistuma hautojalla
Miten kanan saa lopettamaan hautomisen
Miksi eristän emon ja tiput?
Kuolleista ylösnoussut tipunen - kuinka pelastat kylmettyneen tipusen


Siitosmunia, testattuja tiputuotteita, oppaita ja muuta tarpeellista:
Siltajoen Siilo - kanailijan sekatavarakauppa





torstai 17. tammikuuta 2019

Kanalan lämmitysratkaisuja


Tammikuussa viimeistään pakkaset saapuvat Suomen joka niemeen ja notkelmaan. Oli alueellasi kovia paukkupakkasia tai pelottavia tulipalopakkasia, niin lisälämmityksen tarpeeseen on hyvä varustautua SILLOIN kun pahin ei ole vielä päällä. Tässä vinkkejä paloturvalliseen kanalan lämmittämiseen.




Lämpölamppu eli lämpösäteilijä
Lämpölamput ovat kaikista kätevin ja turvallisin tapa lisätä kanasilleen lämpöä jos ratiritiralla yrittää hiipiä nurkkia hipomaan.
Lämpölampun tarjoama lämpö lämmittää ensisijaisesti eläimiä, ei niinkään tilaa. 

Varsinkin kylmänkestäville roduille voi tilan koosta riippuen riittää talveksi 1-3 lämpölamppua, joiden alle pääsevät tarvittaessa. 

Esimerkiksi Maransit, Araucanat, jättirodut ja suomalaiset maatiaiset ovat hyvin sopeutuneita viileisiin talviin. Kylmänkestävät rodut elävät, voivat hyvin ja jopa munivat mainiosti vaikka lämpötila on vain muutaman asteen tietämissä.

Käyttö
Lämpölamppu tuottaa lämpöä alleen ja se asetetaan noin 50-60cm päähän pehkusta, jotta vältetään kuivan pehkumateriaalin syttymisriski. 

Orren päälle voi asettaa toisen, punaisella polttimolla varustetun lampun, jolloin kanaset saavat nukkua rauhassa ilman häiritsevää valoa ja samalla lämmössä. Jos parvessa on paljon yksilöitä, tilaa ei muuten juuri lämmitetä, niin on paikallaan tarjota vähintään kaksi lämpölamppua, jotta parven jokainen yksilö pääsisi lämpöön.

Liian korkealle asetettu lämpölamppu ei lämmitä riittävästi. Tai liian lähelle ortta kiinnitetty lamppu voi polttaa kanoja tai sen alle ei mahdu lämmittelemään. 40-60cm lämmitettävästä kohteesta on oikea etäisyys. Lämmön tuntua voi kokeilla paljaalla kädellä, että minne asti lämpö ”yltää”.

Lämpösäteilijä tulee kiinnittää vahvalla koukulla tms turvallisesti roikkumaan, niin ettei tippumisvaaraa ole. 

Johto tulee kiinnittää/sijoittaa niin, etteivät linnut pääse siihen keinumaan tai takertumaan. Usko pois, keinuvat kyllä. Olen nähnyt kuinka kukkopoika onnellisena kiikkuu sähköjohdossa sillä aikaa kun kipaisin varastoon hakemaan johdonkiinnikkeitä.

Säteilijä tulee puhdistaa vähintään kerran kuukaudessa. Säteilijä irrotetaan pistorasiasta, annetaan jäähtyä, viedään ulos ja imuroidaan, pyyhitään tai suihkutetaan vedellä puhtaaksi (vesipesu ohjeistus koskee IP-luokitukseltaan vesisuihkun kestäviä tuotteita). Paineilmalla puhdistaminen on myös kätevä ja turvallinen tapa.

Anna säteilijän kuivua kunnolla suihkutuksen jälkeen ja lämpötilan tasaantua kanala-oloihin ennen pistorasiaan tökkäämistä. 

Siltajoen Siilossa myytävät lämpösäteilijät ovat testattuja, CE-hyväksyttyjä ja paloturvallisia käyttää. Niiden IP-luokitus on X4, mikä tarkoittaa, että ne kestävät vesiroiskeita, mukana tuleva kumitiiviste suojaa sähköosia pölyltä. Ne ovat olleet markkinoilla vuosikymmeniä, valmistaja on tunnettu eurooppalainen tehdas ja ko tuotteita on käytössä miljoonia eri puolella Eurooppaa eläinsuojissa pienistä harrastekanaloista isoihin tuotantoyksiköihin.

Punaista vai kirkasta lämpöä?
 

Punaiset polttimot on tarkoitettu vuorokauden ympäri lämmittämiseen, sillä punainen valo ei häiritse kanojen nukkumista. Kanat eivät juurikaan näe punaisen valon turvin, eli pelkäksi valaistukseksi se ei riitä. Kanalla on heikko hämäränäkö ja siinä missä ihminen näkee vielä hyvinkin hiippailla on kana jo ihan sokkona.

Kirkkailla lämpöpolttimoilla saadaan lämmön lisäksi lisättyä kanalan valaistusta. Tyypillisesti tammi-helmikuussa on aika lisätä ja ajallisesti piidentää kanalan valaistusta, jotta tauon jäljiltä saadaan muninta käyntiin ja kukkojenkin hormoonit hyrräämään muniin hyviä itävyyksiä. Kirkkaalla polttimolla varustettu lämpölampu on nopea, helppo ja lämmittävä valaistuksen lisäys.
 

Esimerkiksi vauvaviiriäisille suosittelen pelkästään kirkasta lämpölamppua ensimmäisille elinviikoille, koska viirulaisten täytyy syödä aina kun ovat valveilla. Myös ilman emoa kasvavilla kanatipuilla pidän jatkuvasti kirkasta lämpöpolttimoa, mutta emon alla kasvavat elävät kanalan ajastetun valaistuksen mukaan.

Nyrkkisäännöt:

  • Lämmitetään ensisijaisesti kanoja, ei kanalaa
  • Sijoita lämpölamput niin, että lämpöä riittää orrella nukkujille ja lattialla kukkujille
  • Noin 40-60cm päähän alla olevista eläimistä/pehkusta
  • Orren päälle punaisella polttimolla ja lattiatasolle kirkkautta antavalla


Muita paloturvallisia lämmitysvaihtoehtoja

Veneissäkin käytettävät Lokki-ylläpitolämmittimet ovat korkean IP-luokituksen sähkölaitteita. Kanalassa, jossa pöly on kosteutta suurempi riski ei tulisi käyttää mitään IP-luokitus 55 alittavaa vehjettä.

Hienojakoinen eläinpöly tunkeutuu vaikka ja minne ja voi aiheuttaa kuumentuessaan tulipalovaaran. Lokki-lämmittimissä lämpöteho on hyvin matala ja kovin isoa tilaa niillä ei saa lämpimän lämpimäksi, mutta pakkasta vastaan ne kyllä tappelevat ja toimivat mainiosti vaikkapa aikuisilla kylmänkestävillä roduilla lisälämmön lähteenä hyvin eristetyssä tilassa.

Ylläpitolämmitin lämmittää tilaa ja sen lisäksi kovimmille pakkasille on hyvä napsauttaa päälle lämpölamppu, jonka alle kanaset pääsevät ottamaan extralämpöä.


Ei niitä parhaita ratkaisuja

Mitkä lämmitysmuodot sitten eivät toimi parhaiten eläinsuojissa ja miksi?

Lämpöpatteri lämmittää tilaa ja tulisi asentaa paloturvallisesti riittävän etäälle kuivikkeesta ja niin, että kanat eivät pääse sen päälle istumaan ja ulostamaan. Käytännössä tämä tarkoittaa patterin asentamista verrattain ylös, jolloin tilan yläosa lämpenee, mutta lattialla elävät kanavat pysyvät viileässä tai jopa liian kylminä. Lisäksi patteripinnat keräävät paljon pölyä ja niiden puhtaana pito voi olla työlästä, eivätkä kanat voi oikein mennä patterin päälle lämmittelemään.

Lämpöpuhaltimet puhaltavat lämmintä ilmaa. Rakennuspuhallin voi olla tulipalopakkasilla hätäratkaisu hengenpitimiksi, mutta jatkuvaan käyttöön sitä ei oikein voi suositella. Oikeaan kohtaan asetettuna puhallin toki voi olla paloturvallinen ratkaisu, mutta tila, jossa on lentäviä lintuja voi tuottaa haasteita turvalliselle asentamiselle/paikalle. 

Toisekseen lämmintä ilmaa puhaltava puhallin pöyhöttää pölyisen eläintilan pölyä jatkuvasti. Kanalassa kuivikepuru tai –turve ei ole ainoa joka pölisee, vaan sulkautuvat linnut tuottavat valtavat määrät hienojakoista eläinpölyä. Jatkuva pölypuhuri ottaa niin eläinten kuin hoitajien silmiin ja keuhkoihin.

Lattialämmitys on energian (ja rahan) tuhlausta tilassa, jossa eletään pääsääntöisesti kuivikkeen päällä, koska kuivike toimii eristyksen tavoin. Jo 5cm kuivikekerros eristää lämpöä alleen, niin että huomattava määrä lämmöstä jää lattian ja kuivikkeen väliin eikä ulotu kaikessa energiamäärässään asuintilan ilmaan.

Muita keinoja kylmän pitämiseen loitolla


Kanalarakennuksen eristys on ensimmäinen ja tärkein seikka, jolla varmistetaan lämmön säilyminen sisällä. Kun suunnittelet, rakennat ja remontoit joko uutta rakennusta tai vanhaa tilaa kanojen käyttöön, niin panosta eristykseen. 10cm villat tai uretaanilevyt säästävät olennaisesti lämmityskustannuksissa.

Kesken talven ja kotkojen jo tiloissa asuessa on lisäeristeitä enää hankala laittaa, mutta jotain on tehtävissä silti. Lattianrajassa on aina kylmintä, sillä lämmin ilma nousee ylös ja ulkoa tuleva korvausilma pujahtaa sisään alhaalla olevista ilmastointiaukoista sekä raoista ja kynnyksen välistä.

Siltajoen kanalassa on kynnyksen eteen naulattu kaksi lautaa. Laudat saa nostamalla irti. Toimittavat lisäkynnyksenä pehkun pitelijän virkaa, niin etteivät kuopsutukset jää oven väliin aiheuttamaan oven sulkemisen hankaluuksia, sekä pienenä lisä esteenä kylmän ilman hujellukselle kanojen nilkkoihin. Lämpötila eron huomaa paljain sormin kun sujauttaa käden ulko-oven ja lautojen väliin. Erittäin helppo ja halpa konsti (ja ihan itte keksin!)

Sääennustusten luvatessa kovempia pakkasia asetan kanalan puolelle ulko-oven eteen välioveksi räsymaton, joka myös eristää ällistyttävän hyvin. Lue tarkemmin mattovirityksistä
TÄSTÄ

Tipuset ja emot nostelen ylemmäs seinille tai tasoina toimiville pöydille asetettuihin tipuhäkkeihin. Lämpötilaero on jopa 5 astetta kun mittaa lattianrajassa tai hikipäänä heiluvan tirehtöörin (170cm) silinterin korkeudelta. Lämmin ilma nousee ylös, eli pienimmät ylimmäs.

Paksu kerros kuiviketta pitää myös paljasjalkaiset kanaset hieman irti mahdollisesta kylmästä lattiasta.

Kylmänarkoja rotuja silkkejä ja friseesulkaisia saa tarkemmalla syynillä vahtia. Jos linnut kököttävät pörröisinä lämpölampun alla yhdessä mytyssä, niin silloin niillä on kylmä. Lisää lämpöä! Silkeille ja friseesulkaisille suositellaan 8-10 asteen lämpöä, sillä hahtuvainen silkkikarva tai kehosta ulospäin kihartuva friseesulka ei eristä kanan kehonlämpöä samalla tavalla kuin normisulka.

Eläinmäärä lämmittää
Siellä täällä kanaloissa loikkii myös kaneja ja mikä olisikaan ihanampi lämpöpatteri kuin pulska ja karvainen kaveri, jonka kylkeen nukahtaa. Vuohet tai lampaat samoissa tiloissa kanojen kanssa, ehkä kuitenkin eri karsinoissa, pitävät myös tilaa lämpimänä. Eli eläinmäärä itsessään lämmittää tilaa ja vaikka täyteen ahdettu pilttuu ei olekaan se mitä suosittelen, niin jos sopu sijaa antaa, niin suodaan ylimääräisten kukkojenkin höyrytä hormooniensa kanssa kanalaa lämpimämmäksi.

Kestopehku
Sähkökatkojen runtelemilla alueilla kestopehku tai eläinsuojia varten hommattu aggregaatti voi olla todellinen hengenpelastaja. Kestopehkusta olen jo höpissyt varmaan kaikki kuuntelijat väsyksiin asti ja siitä löytyykin paljon juttua blogin puolelta.

Koko kanalan lattia-alaa ei ole pakko pehkuttaa. Käytännöllistä ja kätevää on kasta kestopehku vaikkapa orren alle, jonne yölliset kikkareet joka tapauksessa tippuvat. Aika ajoin vain mättää päälle likaantunutta kuiviketta, huljauttaa perään vähän nestettä ja antaa pehkun pöhistä.

Pehkun kasaamisen voi aloittaa ja laittaa käyntiin missä vaiheessa vuotta tahansa. 

Lue lisää:
Kanalan lämmitys kestopehkulla
Pehkun välityhjennys
Ongelmia kestopehkun kanssa - syyt ja ratkaisut

Talviulkoilijat - Erään aamun tarina Siltajoella

Millaisia kokemuksia sinulla on kanalan lämmityksestä? Mikä toimii ja mikä ei? Jaa kokemuksesi ja jätä kommentti.

http://eepurl.com/czw7wn


Osa tästä artikkelista on julkaistu tammikuun 2018 kanakirjeessä. Kanakirje on kuukausittain ilmestyvä ilmainen vinkkipankki kanailijan arkeen. Liity mukaan Kanakirjeen tilaajiin TÄSTÄ





torstai 6. joulukuuta 2018

Talviulkoilijat - erään aamun tarina Siltajoella


Tämä on kertomus erään aamun aloituksesta, juttu sisältää enemmän tarinaa ja vähemmän asiaa. Tosin montaakin tärkeää kanan käytöstä tai turvallisuutta sivuavaa aihetta matkalla kolhaistaan ja linkit asiateksteihin onkin koottu jutun loppuun. 



Eilen oli Siltajoella semmoinen +3 astetta lämmintä ja vesikeli. Kanala, jossa kestopehku pöhisee oli kuuma ja kusenhajuinen jo heti aamutuimaan. Availin ikkunoita ja luukkuja ja jätin ovenkin horottamaan auki, jotta eivät ihan paistu ja tukehdu kun ruokin koko seurakunnan ja palaan sitten lapioimaan osan käyvästä pehkusta pois.

Kestopehku on mainio ja lähes ilmainen lämmitysmuoto, mutta vaatii käyttäjältään vähän ylimääräistä duunia, varsinkin jos talvet ovat tätä mitä ovat, eli lämmöt vaihtelevat eessun taassun. Siltajoella kestopehku on ollut lämmitysmuotona joka talvi, ihan jo siksikin, että asumme haja-asutusalueella, jossa mahdollisten myrskyjen aiheuttamat sähkökatkokset voivat kestää vuorokausia. Toisekseen kestopehku lämmittää puutarhurin mieltä, kun sen saa käytön jälkeen lähes suoraan pihan voimanlähteeksi.

Kääpiökochit tietysti näkivät avoimessa ovessa mahdollisuutensa ja painoivat ulos sulkajalat vipattaen. Ulkona kun nuoskalumen seasta törröttää vielä näin joulukuussakin muutamia ruohonkorsia. Nopeasti alkoivat korret kadota kohti kaakatusvälinettä.

Minä en ihan riemurinnoin suhtautunut käppänien ulos pelmahdukseen, sillä kääpiörotuisten kanojen lyhyet sulkajalat tarkoittavat sitä, että nämä tappijalat kastuvat masuaan myöten. Kauaa en niiden antanutkaan nokkia vaan usutin takaisin sisälle kuiville puruille luvaten iltapalaksi salaattia. 
 
Toisinaan olen ihan pyyhkeellä kuivaillut sulkajalkoja, koska kostealla iholla viihtyy bakteereiden lisäksi kalkkijalkapunkki. Kalkkijalkapunkin ehkäisyssä kuivuus, puhtaus ja terve iho ovat avain asemassa. Kosteus kuivattaa niin ihmisen kuin kanan ihoa ja kuivan, suomut kohollaan olevan ihon alle pääsee punkki tai bakteeri paremmin pujahtamaan. Muita kalkkijalan ehkäisy ja hoitokeinoja voit lukea tästä artikkelista: Kalkkijalkapunkki, hoito ja ehkäisy

Usein kysytään, että miten kylmässä kanat voivat ulkoilla. Tähän on vaikea antaa yksiselitteistä vastausta, koska kylmyyteen vaikuttaa niin tuuli kuin kosteus, kanojen ikä, koko ja rotu, sisätilojen lämpötila ja jopa ruokinta. Monta piippua ja monta vaikutinta.

Kylmää kestävät rotuni: Marans ja Araucana


Kanilassa, jossa Maransit, Araucanat ja Maraut talvehtivat ei ollut hajukasta, mutta lämmintä ja kosteaa, sieltäkin siis ovi auki. Marans ja Araucana ovat rotuja, jotka munivat värikäskuorisia munia, Marans suklaanruskeita ja Araucana sinivihreitä. 

Marans on isokokoinen ja vanha rotu, alun perin vähän niin kuin ranskalainen maatiainen: ajan saatossa luonnonkarsinnalla vahvaksi jalostunut rotu, monen eri rodun kombinaatio, kylmänkestävä ja paksulla höyhenpeitteellä varustettu. Araucana on keskisuuri rotu ja myös erittäin vanha ja kylmänkestävä rotu.

Marau on minun oma (suuruudenhullu) projektini, jossa koitan luoda kylmänkestävää, tervettä, rauhallista ja suht nopeakasvuista ”rotua”, joka munii oliivinvihreitä munia ja olisi vieläpä hyvä talvimunija.

Terveys ja kylmänkestävyys lienevät itsestään selviä syitä. Rauhallisella tarkoitan sellaista linjaa, joka soveltuu lemmikki- ja harrastekäyttöön lapsiperheille, eli aggressiivisuus tai säikkyys ei sovellu tähän hippusen tippuista. 

Marans ja Araucana, joita käytän Maraun luomiseen ovat isohkoja rotuja. Iso ja aggressiivinen kukko ei istu ajatusmaailmaani. Siltajoella aggressiiviset eivät pääse jatkamaan sukua, mutta toki eläimen käytökseen vaikuttaa perimän lisäksi myös ihmisen käytös. Tarkemmin juttua aiheesta tässä artikkelissa: Kukkoiluja – kukon aggressiivinen käytös

Nopeakasvuisuus taas on etu kun kukkoja aina kuitenkin kuoriutuu ”liikaa”, jotta ne saadaan yhden kesän aikana kasvatettua patakokoon ja parempiin suihin. Värikäskuoriset munat taas, no se on sitten tätä minun hihhulointia ja haaveilua. Saahan sitä haaveilla, aikuinen ihminen, valmiissa maalimassa…

Araucanat painelivat ulos saman tien kun reitti oli selvä ja niiden annankin ulkoilla ihan oman olon mukaan. Araucana on Etelä-Amerikasta kotoisin oleva pitkäsäärinen ja kylmänkestävä, suht kookas rotu, niin niiden ulkoilu näillä keleillä on ihan jees. Tai ainakin niin luulin.

Maransit tietysti nostivat kovan metakan kun Araut pääsivät ulos. Koska Maransien puolen ikkuna oli turvonnut kosteudessa niin, etten saanut sitä kunnolla auki, niin päätin kantaa jytkyleet ulkotarhaan. Kana tai pari kerrallaan koppasin paksupyllyjä kainaloon ja kipitin ulkotarhaan, jossa Teukka koira piti vahtia ja laski, että kukaan ei häviä matkalla. Koirat kun eivät kovin hyvin osaa laskea, niin Pikkumaccokukko livahti rakennuksen ja tarhan välistä vapaaseen ulkoiluun. Artsi Arau tietysti toivotti sen hevonkuuseen omien lyyliensä läheisyydestä, ja koska tontilla ei ponien havuja juuri kasva parkkeerasi Pikkumacco itsensä trampoliinin alle.

Artsi ehkä ei pitänyt kolmeakymmentä varometriä riittävänä vaan johdatti omat frouvansa Kanilan alle. Toivoin vain, että lokakuun sijaistaneet apurit eivät ole laittaneet sinne rotanmyrkkyä kanasten löydettäväksi, ja jatkoin kantokyytiläisten palvelemista.

Maransit sen sijaan ryhtyivät heti kylpemään ulkotarhan kuivassa, mutta takuulla viileässä maassa. Muistattehan nämä raukat jotka vasta viikko sitten pakotin sisälle puhtaille ja hyvin hyvin epäilyttäville puruille. Onneksi nyt sää armahti kanaset kamalalta sisäkohtalolta. Rakennusmuovilla vuorattu ulkotarha, jossa muutama kuutio kompostipehkua pöhisee pysyy hyvin plussalla nollakeleillä ja pikkupakkasilla.

Kanalla on pieni reviiri ja tiukat rutiinit


Kun kaikki suklaamunienmunijat olivat saaneet kyydityksen, huomasin sivusilmällä, että Araucanat ovat kadonneet. Normaalisti en olisi asiaan kiinnittänyt huomiota, sillä kanat kyllä osaavat ulkoilla ja palata takaisin kotiinsa. Mutta koska Araucanojen ulkotarha sijaitsee ihan eri puolella pihaa ja ovat oppineet sillä puolella ulkoilemaan ja tulemaan takaisin tarhaan, niin nyt ensimmäistä kertaa talvipaikasta ulkoilua pidän vähän silmällä, etteivät eksy tielle, pöpelikköön tai muuten pahoille teille. Oikeastihan kanoilla on hyvin pieni reviiri, pysyvät huudeilla ja varsinkin meillä missä kukot ovat jakaneet pihan osat, reviireillä pysytään visusti.

Kun kanan asuttaa uuteen paikkaan on sen hyvä antaa olla viikon pari uudessa paikassa kotiutumassa ennen vapaata ulkoilua, jotta oppii mieltämään uuden paikan kodikseen ja turvakseen. Jos kana pääsee vapaaksi liian aikaisin niin se voi koittaa etsiä reittiään vanhaan kotiin, eli eksyä, varsinkin jos ei ole ehtinyt uuteen parveensa parveutua tai kukko ei osaa vielä uudesta pitää huolta.

Kun kanat päästetään ensimmäisiä kertoja vapaaksi ulkoilemaan uudesta paikastaaan, on hyvä toimia näin muutamien ensimmäisten kertojen ajan, jotta oppivat. Ovi jätetään auki ja annetaan kanan mennä omatoimisesti ulos sillä aikataululla kun utelias itse haluaa. Ovi, ikkuna tai kulkuluukku, mikä oven virkaa toimittaakaan, jätetään auki, jotta kana saa itse palata takaisin kun siltä tuntuu.

Jos ekalla ulkoilukerralla ovi on läimähtänyt kiinni niin kana hätäänty eikä opi löytämään reittiä takaisin kotiin. Kun reitti on tuttu ja tiedossa, ei ovella niin ole väliä. Osaavat mennä kiinni olevan oven eteen runkumaan ja marmattamaan, jolloin kanailija saa laittaa hippulat vinkumaan tarjotakseen ovimiehen palveluksia paheksuvan motkotuksen saattelemana.

Kastuminen on hengenvaarallista


Joten lähdin etsimään Araucanojani varmistaakseni, että ulkoilijat eivät eksy liian kauas ja löytävät aikanaan takaisin Kanilan ovelle ja sisälle omaan karsinaansa. Kanat löytyivätkin nopeasti kaninpissakompostia tarkkomasta, mutta onneksi kiersin myös rakennuksen toiselle puolen. Kukko Artsi Arau oli löytänyt sadevesiasian. Luojan lykky, että plussakeliä oli kestänyt vasta vuorokauden ja sadevesiastiassa kellui kohtalaisen kokoinen jäämöykky, joka varmisti, että Artsi yrityksistään huolimatta jäi vain puolisukeltajaksi.

Kukkoa sadevesitynnyrissä
Yhtään ei uimamaisteri laittanut hanttiin kun kaappasin märkäläisen kainaloon ja juoksujalkaa sisälle kuivattelemaan. 

Ja taas sai Teukka-koira töitä: vahti Arau matameja, joille tällä puolen pihaa ulkoilu oli aivan uusi kokemus ja kukoton ulkoilu ennen kuulumatonta. Tämä oikeasti rotantappajan ja vahtijan hommia hoitava nelijalkainen sai nyt omatoimisesti opetella laumanpaimennusta. Tiedän jo, että se ei eläviä kanoja syö, ei edes nirhaise, joten asialle ajatustakaan uhraamatta uskalsin jättää sen kanasten kaveriksi.

Kun Artsi oli kuivailtu, löytyivät paimennetut Kanilan alta yhdestä rivistä lautakasan päältä kurkkimasta. Paimentajan kököttäessä säädyllisen välimatkan päässä, mutta yhtä lailla rakennuksen alla ja rivimuodostelman mukaisesti nokka kohti etupihaa.

Entäs sitten Pikkumacco? Huuteli päivän valoisat tunnit trampoliinin alla, jonne välillä huikkasin: ”Menehän nyt jonnekin syömään, etnää siellä voi töröttää koko päivää”. Illan tullen kiekaisut hiljenivät ja ajattelin käydä hämärän turvin nappaamassa syliä karttavan kukkosen omaan parveensa. Vaan illan tullenpa ei trampan alla näkynyt kukon kukkoa. 

Pyörähdin katsastamassa kesätarhankin, jossa pikkukukot välillä koittavat edelleen yöpyä, vaikka se on ollut pois käytössä elokuun lopusta asti. Kesätarha on iso ja kattamaton laiduntarha alapihalla, jonne syksyiset sadevedet kivasti valuvat tehden vihreästä maasta mutaista mössöä. Ei näkynyt Maccosta mutavellissäkään.

Tässä vaiheessa hain otsalampun ja ryhdyin pyörittelemään päätäni kuin pöllö, jotta valokeila tavoittaisi karkulaisen. Katselin puut, pinot ja muut. Ei näkynyt. Yleensä karkulaiset menevät jonnekin korkeahkolle, mutta lähelle omia reviirejään nukkumaan. Meidän peltotontin pikkupuut oli nopeasti katseltu. Moni niistä ei pikkuisen, 4 kiloisen, kukkosen painoa kestäisikään.

Lopulta Macconen löytyi oman parvensa muovitarhan ulkokulmalta pinottujen kukkaruukkujen päältä tihkusadetta niskaan valuttavan räystään alta. Sain siis jo toisen kukon kuivailun samalle päivälle. Mielessä kyllä kävi, että pitäisikö siirtyä vesilintujen kasvatukseen, kun tämä kerta on tällaista jatkuvaa vesileikkiä. Kuivailujen jälkeen vein Pikkumacconi takin sisässä omaan parveensa yöksi. Pääkukko Macho sille hieman urahti, että missäs olet eksynyttä lammasta esittänyt.

Lämpölamput edullisesti Siilosta


Kanalle kastuminen kylmillä keleillä voi olla vaarallista, koska märkä höyhenpuku ei lämmitä. Höyhenten lämmittävyys perustuu ilmaan höyhenten ja sulkien lomassa. Ilmava höyhenpuku eristää kanan kylmältä ulkoilmalta. Olet varmasti nähnyt pakkaskelissä pörhenteleviä punatulkkuja. Samalla efektillä kana pitää itsensä lämpimänä. Märkä höyhen ei pörhisty vaan päinvastoin on kylmä ja kylmentää kanan kehon nopeasti. 

Märkä höyhenpuku on sama kuin ihmisellä olisi märkä puuvillainen paita päällä. Montaa tuntia ei kroppa lämpimänä pysy ja varmana saa hyvät yskätaudit aikaiseksi. Siksipä märän kanan kuivaus pyyhkeellä ja föönillä ei ole mitenkään liioittelua. Saman tekisit koirallesi tai kissallesikin, eikö?

Että tämmöinen itsenäisyyspäivän aatto vietettiin Siltajoella. Toivotan mukavaa (ja rauhallisempaa) itsenäisyyspäivää koko Suomenniemelle ja ulkosuomalaisille myös!

Jutussa mainituista aiheista löydät lisätietoa näistä artikkeleista:

Kukkoiluja – kukon aggressiivinen käytös
Tarvitsevatko kanat kukkoa? 

Rotuesittely Araucana – ei julkaistu
Rotuesittely Kääpiökoch – ei julkaistu


Kanakirje