perjantai 17. elokuuta 2018

Kuinka lopetan kanan?

Joskus tulee eteen tilanne, että rakas siivekäs tulee päästää paremmille matomaille. Tässä muutamia ohjeita ja apuja lopetukseen.





Miksi kanailijan tarvitsisi osata lopetus?

Moni kananpitäjä kokee kohtuuttomana ajatuksen oman rakkaan lemmikin lopettamisesta.

Eläintenpitoon kuitenkin kuuluu aina ne raskaatkin päätökset- Ilon hetkien lisäksi kanailijan sydäntä voi joskus kalvaa pohjaton ikävä, suru ja huoli. Varsinkin onnettomuudet tulevat ennalta arvaamatta ja hätälopetuksen tarve voi tulla juuri silloin kun siihen itse ei olisi valmis. Siksi on tärkeää, että asiaa on ajatellut ja mielikuvissaan jopa harjoitellut ennen kuin varsinainen hätä iskee.

Kana poikkeaa vaikkapa koirasta siinä, että luontaisena saaliseläimenä kana saattaa joutua kiipeliin ja vammautumisiin herkemmin kuin saalistajalajit koira tai kissa. Koiran viimeinen matka alkaa tyypillisesti aina eläinlääkärin kädestä ja eläinlääkäri on monelle koiralle jo tuttu ihminen ja autossa kulkeminen rutiinia. 

Kanoilla taasen monesti tuttuja ovat vain oma hoitaja tai saman tontin asukkaat. Kanan pakkaaminen kuljetuslaatikkoon ja kuljetus eläinlääkäriin on tyypillisesti kanalle aivan jotain uutta.  Rutiinielämästään turvan muodostanutta kanaa kaikki uusi kammottaa, pelottaa ja stressaa. 

Kanan kannalta lähtö vihreämmille matomaille on turvallisinta omissa ympyröissä ja oman tutun ja turvallisen ihmisen kainalossa. Yksi syy lisää miksi minun mielestäni kanoja tulisi käsitellä ja pyrkiä vähintäänkin luottamukselliseen ja pelottomaan vuorovaikutukseen. Lue lisää: Miksi ja miten kanoja tulisi kesyttää


Suunniteltu lopetus vai hätälopetus?

Käydään ensiksi läpi suunnitellun lopetuksen ja hätälopetuksen ero. 

Suunniteltu lopetus on esimerkiksi teurastus, ylimääräisten kukkojen lopetus tai vanhaksi käyneen munimattoman kanan lopetus. Tilanne, jossa eläimellä ei ole hätää tai kipuja, mutta syystä tai toisesta ihminen on päättänyt sen elonpäivien määrän olevan täynnä.

Hätälopetus
Hätälopetuksessa tulee toimia heti. Hätälopetus on tarpeen silloin kun eläin kärsii merkittävästi ja hoito ei kärsimystä lopettaisi tai edes helpottaisi.

Hätälopetuksessa olennaisempaa on lopettaa eläimen kärsimys kuin lopettajan tunne-elämän herkkyydet. Jälkikäteen ehtii sitten itsensä tyynnyttää kun kärsijä on ensin päässyt tuskistaan. Mielestäni kananpitäjän tulisi kyetä tekemään hätälopetus tarpeen vaatiessa. 

Tarpeen vaatiessa tilanne on sellainen, että eläin haukkoo henkeään viimeisillään, vuotaa voimakkaasti verta, raaja on poikki tai irti, silmä on selvästi puhki ja silmäkuoppa vuotaa verta tms erittäin vakavaa. Huomaa kuitenkin, että linnuilla, niin kanoilla kuin viiriäisilläkin, kilmän ympäryksen kudos helposti ja nopeasti turpoaa suojaamaan silmää esim lajitoverin nokkimiselta. Turvonnutta silmää ei tule koittaa avata silmän tutkimiseksi. Yleensä turvotus laskee päivässä parissa ja sitten silmän tilanteen näkee ilman ronkkimisia. 

Huomaathan myös, että harja ja heltta voivat vuotaa erittäin voimakkaasti verta, mutta harvoin kuitenkaan hengenvaarallisesti. Harjan ja heltan haavat rupeutuvat vuorokaudessa ja paranevat äärimmäisen nopeasti. Haavojen putsaamiseen suihkutettava, ihmisillekin sopiva, apteekista saatava perusdesinfiointi aine on kätevin.

Henkitoreissaan oleva eläin ei jaksa laittaa vastaan. Jos eläin kamppailee ja pinkoo karkuun, niin elinvoimaa on olemassa ja lopetuksen tarvetta voi rauhassa harkita ja arvioida uusiksi tai kutsua paikalle jonkun kokeneemman lopettajan. 

Silloin kun eläin ei jaksa tai kykene pakenemaan ja kamppailemaan vastaan, ovat voimat tyypillisesti jo niin vähissä, että armeliainta on pikainen lopetus. Tällöin hengitys voi jo olla vaikeaa ja silmät luppaavat kiinni. Eläin hoipertelee, kyyhöttää tai makaa maassa.

Hätälopetuksen teen vahvoilla ja terävillä Fiskarsin keittiösaksilla tai terävillä ohileikkaavilla oksasaksilla. Molemmat ovat yleensä lähellä kanalaa tai kanalassa, joten  niitä ei tarvitse montaa kymmentä sekuntia etsiä. Pitelen lintua mahdollisuuksien mukaan niin, että en enempää satuta loukkaantuneita kohtia, nostan linnun pois muiden eläinten näkösältä ja leikkaan pään nopeasti irti.

Suunniteltu lopetus
Suunniteltu lopetus ei ole akuutti tilanne vaan siihen voi pyytää kaverin tai tutun metsästäjän apuun. Suunniteltu lopetus käy kun eläin jaksaa itseä syödä ja juoda ja vaikka paeta kiinniottajaa, tällöin eläin ei ole henkitoreissaan, vaikka saattaa olla kivuissaan.

Suunnitellun lopetuksen teen niin, että tarjoilen aamuruualla jotain erityisherkkua, lopetettavat saavat syödä rauhassa ja käydä päivälevolle. Sitten haen rauhallisesti. Silittelen sylissä ja juttelen samalla kun kannan sille puolelle pihaa, missä ei ole muita lintuja tai eläimiämme, jotta muut eivät näe, eivätkä haista verta. Varmistan, että lintu on rauhallinen ja sitten vahvalla ja varmalla leikkauksella pää irti. Se on kaikista nopein, varmin ja kivuttomin tapa.

Uuteen eläinsuojelulakiin on tulossa uusittuja pykäliä lintujen tainnuttamisesta ennen lopetusta, mutta laki ei ole vielä valmis. Annoin lain valmistelijoille asiantuntijalausunnon viiriäisten lopetuksesta, että tainnutus olisi vain turhaa linnun kidutusta ja lopetuksen pitkittämistä, kun kyseessä on niin pieni lintu, jonka tainnuttaminen on oikeasti vaikeaa, ilman, että esim kallo murskautuu. Kallohan voi murskaantua, vaikka taju ei heti lähde, hengestä puhumattakaan.

Millä työkaluilla ja tekniikalla?

Lopetuksiin käytän isoja ja teräviä Fiskarsin keittiösaksia viiriäisillä ja pienillä kanoilla. Isommilla kanoilla/kukoilla lopetusapunani on ystävä. Toinen pitelee lintua, toinen leikkaa isoilla, terävillä oksasaksilla. 

Ohi leikkaavat ja terävät sakset ovat tarpeen, sillä kaulan iho on sitkeä. Jos sakset ovat tylsät, eivät ne leikkaa kunnolla vaan kaula jää  linkkuun saksien väliin. Tällaisen tilanteen ehkäisemiseksi hollilla on hyvä olla toiset sakset, joilla siinä tapauksessa leikataan HETI. Linkkuun jääneet sakset pidetään painettuna pohjaan, ja toisilla saksilla apuun saman tien. Samatkin sakset voivat käyttäytyä eri tavalla eläimen koosta riippuen.

Lopetukseen voi käyttää myös kirvestä tai puukkoa, mutta tällöin näiden työkalujen tulisi olla käyttäjälleen tuttuja ja osumatarkkuus hyvä. Suosittelen harrastelopettajille ja ensimmäiseen lopetukseen saksia. Isompi rotuisille kanoille ja esimerkiksi kalkkunoille on kiinnipitelijän apu tarpeen ja terävä kirves kovaa pölkkyä vasten toimivin. Lyönnin pitää olla napakka ja riittävästi voimaa, sekä luonnollisestikin kirveen terävä. Lopetusapua voi kysellä tuttavapiirin metsästäjiltä tai paikallisilta kanaharrastajilta, jotka ovat jo teurastuksia tehneet. Myös Ellun kanat ja munat yritys opastaa kanakursseillaan asianmukaisen lopetuksen.

Juoksee kuin päätön kana, miten sen saa kiinni?

Lopetettavan kiinni saaminen on helpointa, jos parvi on ehdollistunut kutsuhuutoon, herkkuja ojentavaan käteen tai muuten syliin tuloon. Mikäli näin ei ole, niin lopetettava kannattaa ottaa kiinni illalla orrelta. Kanoilla on huono hämäränäkö ja siinä missä ihminen näkee hiippailla ja puuhastella vielä ihan mainiosti illan hämyssä on kana jo puolisokea. 

Otsalamppua en avuksi ottaisi, sillä liikkuva kirkas valo pelottaa ja voi saada koko torkkuparven lehahtamaan sataan eri suuntaan. Helpompi on asettaa vaikka taskulamppu kanalan porstuaan, josta valo kajastaa maahan ja rauhallisin ja varmoin liikkein nostaa lähtijä orrelta syliin. 

Ihan pilkkopimeässä ei todellakaan tarvitse haahuilla vaan noin tunti pari sen jälkeen kun kanat ovat itse asettuneet orrelle on niiden mielestä jo niin pimeää, että eivät itse liikkelle lähtisi. Tämänkin asian voi kokeilla etukäteen käymällä kanalassa iltasella ja todeta, että mihin aikaan yökukkujaan ei enää huomiota kiinnitetä. Silloin on rauhallisin hetki tuudittaa ikiuneen.

Mistä se sanonta päätön kana tulee? Kaulan katkaisun jälkeenkin kanan ruumiissa on jäljellä hermoimpulsseja, vaikka sydämen ja aivojen yhteys on katkennut ja eläin on kuollut. Hermoimpulssit laittavat raajat ja siivet liikkumaan nykäyksittäin, mikä todella näyttää ja  tuntuu karmealta. Neuvoisin pitämään edelleen ruhosta kiinni nytkähtelyn ajan, jotta kaulasta valuva veri ei sotke lopettajaa ja muuta ympäristöä. Nytkähtelyt kestävät puolesta minuutista minuuttiin. 

Tämä kaunis kukkopoika kasvoi kesän Siltajoella ja muutti sitten oman kanaparven kaitsijaksi Kuusaaseen Hakolan tilalle. Kuva: Mika Pulkkinen, Kuvakartano

Siltajoella itketään vasta kun rakas on rauhassa ja jäljet siivottu

Minä en ole syönyt lihaa noin 35 vuoteen, mutta ajattelen, että ihmisen tähän maailmaan saattaman eläimen kuuluu elää mahdollisimman hyvä elämä ja kuoleman jälkeenkin päätyä arvokkaammaksi kuin matojen ruuaksi. Ajattelen, että eläimen elämä ei saa olla turha. Liha, kaunis sulkapuku ja ihmiselle ravinnoksi kelpaamattomat osat, kaikki tulee päätyä hyvään. 

Ravinnoksi menevät osat kulinaristi ystävilleni, sulat askarteluihin ja loput koiran ja kissan ravinnoksi. Kissan, joka vahtii kanojen rehuja. Ja koiran, joka on pitänyt huolta parven turvallisuudesta ja etsinyt eksyneitä vaeltajia milloin nokkospöpeliköstä ja milloin kaivanut esiin lautakasaan jumiin jääneitä tipusia.

Ensimmäiset teuraaksi lähtevät kukkoni lähtivätkin ison itkun kanssa. Pakkasin ylimääräiset poijjaat pahvilaatikkoon, lauloin koko ajomatkan itkun sumentaessa silmiä ja perillä päästin kukkopojat isoon ihanaan tarhaan kesäksi kasvamaan ystävän pataan. Pelkkä tietoisuus, että kaiffarit eivät talvea näe oli minulle liikaa. Tunsin syyllisyyttä, etten kaikkia voinut pitää tai kaikille löytänyt kotia.

Seuraavan patalaisen kanssa oli vähän helpompaa. Iso silkkikukko Piipipiipi oli kahden kuukauden ajan hyökkäillyt, pörhistellyt ja ärhistellyt niin minulle kuin kanoja hoitaville lapsilleni. Äkäinen kukko oli helpompi laittaa ystävän matkaan ja grilliin, varsinkin kun pohkeessani oli jo siinä vaiheessa 7cm pituinen vuotava haava. 

Jälkikäteen ajateltuna Piipipiipi olisi pitänyt laittaa aiemmin. Ihanan kesy silkkinen sylikukko muuttui tipujen myötä raivokkaaksi parvensa vartijaksi. Jopa vesiastian täyttö oli Piipipiipin mielestä epäilyttävää. Kukko toki teki vain vaistojensa mukaan ja mietin, että olisiko tiputon paikka ollut Piipiäiselle parempi. Kun kuulin, että hyökkijän veli toisaalla oli alkanut käydä ihmisten päälle ihan ilman tipujakin, niin tajusin, että kyseisessä sukulinjassa on aggressiivisuutta, jota ei voi kasvattaa eteenpäin. Ei ole eläimen etu kokea ruokkivaa kättä uhkaksi.

Nykyään kun viiriäisiä ja kanoja haudotaan meillä myyntiin asti on kevät-kesä-syys-kaudella kukkojen teurastukset kuukausittaista hommaa.Tunteet mylläävät edelleen, mutta nykyään saan pidettyä itseni rauhallisena ja uskon, että tunteeni eivät eläimiin tartu.

Teuraspäivinä tarjoilen erityisesti kukkosille herkkuja: piimäpuuroa, jauhelijaa, keitettyä kananmunankeltuaista tai maapähkinöitä. Kun ovat syöneet ja käyneet päivälevolle, menen rauhallisesti ja otan lähtijän syliini. Silittelen, sylittelen, suukottelen ja juttelen samoja höpöttelyjä kuin aina ennenkin sylitellessäni. Rauhoitan syliläisen, kiitän kun tuli meille ja samalla rauhallisesti kävelen tontin toiselle laidalle. Teurastukset tapahtuvat lähellä vesipistettä tontin laidalla, jossa ei asu eläimiä, jotta muut eivät kuule, näe eivätkä haista verta. Sinne on laitettu valmiiksi teurastuksessa käytettävät sakset, veitset, hanskat ja ämpärit sekä lopetuksessa auttava kaveri, jonka lautaselle hyvä elämää eläneet päätyvät. 

Vaikka minulle olisi helpointa huikkaista havukkoon ja käskeä tappajaa jahtaamaan itse ruokansa, niin kukkojen kannalta tutun ja turvallisen samoina toistuvat rutiinit ovat paras ja rauhallisin lähtö. Omaa mieltäni lääkitsen sitten illalla nestemäisellä kukolla tölkistä ja soimaan, että olisinko vielä kuitenkin voinut ahkerammin etsiä kukoille kotia tai rakentaa kolmannen kanalan tai tai tai. Jäähyväisiin ei ehkä ikinä totu eikä turru, mutta niistä voi koittaa tehdä parhaat mahdolliset. Ja muistoissanihan nuo kaikki kiekukaulat elävät edelleen <3


Kuvan kana ja täti elävät ja voivat paksusti edelleen. Kuva: Raisa Vehkala

Aihetta liippaavia artikkeleja muualla blogissa:

Miksi ja miten kanoja tulisi kesyttää
Kukkoiluja - kukon aggressiivinen käytös 
Kanojen ulosmuutto (viimeinen kappale: Rutiinit suojaavat parvieläintä)


sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

Tarvitsevatko kanat kukkoa?



Kana on parvilintu. Parvi tarkoittaa vähintään kolmea tai useampaa saman lajin edustajaa. Tyypillisesti parvessa on yksi tai useampi kukko ja useita kanoja. 




Muniakseen kanat eivät tarvitse kukkoa. Munanmuodostus on kanan oma homma ja munia tulee oli kukkoja tai ei. Sen sijaan munasta ei tule tipua, ellei kukko-ukko käy hommiaan hoitamassa. Munien takia siis kukkoa ei tarvita. Kukolla kuitenkin on monia muitakin tehtäviä parvessa kuin tipun siementen kylväminen. 

Kukon tehtäviin kuuluu kanoille ruuan etsiminen, hyvän ja turvaisan pesäpaikan löytäminen ja vaaroista varoittaminen. Useamman kukon parvissa tehtäviä on monesti jaettu. 

Ruuan etsintä on tyypillisin kukkojen työ. Herkkuja löytäessään alkavat potpottaa ja kanaset ryntäävät paikalle. Herrasmieskukot tarjoilevat herkut nokastaan tai tiputtavat lempikanansa eteen maahan. Toisinaan ukkoset ovat niin herrasmiehiä, että eivät itse herkkuja nielaise ollenkaan vaan jakelevat kaiken kaunokaisilleen. 

Isällistä huolenpitoa

Parven biologinen tehtävä on lisääntyä. Kukkojen toimenkuvaan kuuluu paljon muutakin kuin vain polkeminen. Monet kukot rakentavat frouvilleen munintapesää ja kutsuvat sinne kanoja munimaan kujertamalla ja pesässä pehmikkeitä möyhimällä. Jotkut jopa vahtivat pesän suulla tärkeän toimituksen ajan ja olenpa kuullut kukosta, joka hautoi rakkaan kanasensa rinnalla.

Jotkut kukot myös osallistuvat tipujen hoitoon. Viimeistään siinä vaiheessa kun emo vierottaa tipusensa ottaa hyvä parvenpää nuorison hoiviinsa ja varmista, että nämä nokkimajärjestyksen alhaisimmatkin saavat apetta ja pääsevät lämpöön nukkumaan. 

Meidän Hyrräri kukko tyypillisesti nukkui korkeimmalla tasolla kanalassa, mutta aina kun oli emon vierottamia tipuja meni Hyrris niiden kanssa pehkun nurkkaan nukkumaan ja varmistamaan, että nämä pienet parven alut pysyvät yön lämpiminä. Sellainen se vasta on todellinen tunkion kuningas! 

Suojaa pedoilta

Ellu-kukkomme oli vahtijoista varmin. Riitti, että vaahteran lehti leijaili pihanurmelle, niin pikkuinen kääpiökoch Ellu varoitti ja koko seurakunta vaimeni hetkeksi, kunnes vaahtera-peto oli vaarattomaksi todettu. Ellu päivysti väsymättömänä ikkunalaudalla ja ilmoitti lehtien lisäksi vierailijoista, kissoista, koirista, harakoista ja yli lentävistä lentokoneista.

Ei ole ollenkaan tavatonta kuulla, että haukka tai kettu vei kukon. Valitsiko peto pulleimman saaliin? Tuskin. 

Hyvä kukko on parveaan varoittanut lähestyvästä pedosta ja jäänyt varmistamaan, että parven pienin, heikoin ja hitainkin on ehtinyt turvaan. Kukko on ollut parven ja pedon välissä, mahdollisesti jopa petoa hyökkäyksillään hidastanut. Kukon saaliikseen saanut peto ei ole saanut parven muita jäseniä. Kukko on uhraamalla itsensä puolustushommissa varmistanut parven elämän jatkuvuuden. Urhean kukon luonne jatkaa maailman valloitustaan munista haudottavilla pojilla. 

http://eepurl.com/czw7wn


Seuraapa huviksesi parvesi käytöstä kun paikalle tulee vieras ihminen, kissa tai koira. Kukko asettuu aina parven ja vierailijan väliin. Jos kukko tuntee vierailijan uhkaksi nokkii se maasta jonninjoutavia pää alhaalla, mutta koko ajan katse tiukasti vierailijassa. Tämä on kukon valmiusasento. Se näyttää harmittomalta ruuan nokkimiselta, mutta puolustaja on täydessä valmiudessa käymään päälle. Parasta onkin tällöin päästää kukko pälkähästä ja ohjata vierailija kauemmaksi.

Voisinko ottaa hiljaisen kukon?

Taajama-alueella kukon pitäminen voi olla luvanvaraista, mutta jos tilaa on, niin suosittelen kukkoa parven kaitsijaksi, ihan jo kanojen lajityypillisen elonkin vuoksi. On toki kohteliasta kysäistä naapureilta lupa kukon ottamista varten. Hiljaisia kukkoja kun ei oikeasti ole olemassa. 

Kiekuminen on kukolla reviirin merkkaamista. Kiekumisellaan kukko kuuluttaa, että tämä alue on hänen kotinsa ja hänen parvensa. Kiekumalla kukko houkuttelee paikalle mahdollisia lähellä asustavia kanoja ja ilmoittaa kilpailijoille, että sopii pysyä poissa. Kiekumisesta on myös ehdotonta etua. Jos joku parven haahuilija on joutunut liian kauaksi kotikolostaan, niin kiekumalla kukko johdattaa eksyneen lampaan (kanan, tipun ja jopa naapurin muksut) takaisin siipiensä suojaan.

Siltajoella kukkojen kieunta on pelastanut hengen, ehkä useammankin, mutta tämä tarina on jäänyt tiukasti mieleeni:

Kuvasimme jokunen vuosi sitten kolmenkympin helteillä kuvituskuvia linnuistani. Yksi lempikuvistani on oma poikaseni riippukeinussa tipusia hoivaamassa. Eräs tipuista ei tykännyt valokuvamallin urastaan vaan otti ritolat kesken salamavalojen räiskeen. 

Riippukeinusta on alle kananlennon verran matkaa kukkapenkkeihini, jotka heinäkuun helteillä vähintäänkin rehottivat runsaina. Tipu hävisi ennen kuin ehdimme kissaa sanoa. Monta tuntia tipua etsittiin niin oman väen kuin naapuruston lapsityövoimankin avustuksella. Silloinen kissamme loisti poissaolollaan tipun etsijäisistä. Onneksi.

Sellainen 3 päivän ikäinen tipu on mahdottoman kukkapenkin värinen, nopea ja kova ääninen. Kamalaa oli kuulla tuntien ajan tipun ääni. Vaan vielä kamalampaa oli kun ääntä ei enää kuulunut. Raskain sydämin kävin yöllä nukkumaan. Kova oli hinta kuvauksilla. Pieni raasu, paleltui yön aikana kuoliaaksi, joutui suden suuhun tai ilveksen raatelemaksi.

Vaan kattia kanssa, aamulla pikkuinen karkulainen hölkkäsi tarhan verkkoseinän vierustaa eessun taassun etsien pääsyä pilli suorana kiekuvien kukkojen luokse. Piiperö oli selvinnyt yöstä ja matkannut pihan toiselta puolelta, avoimen nurmikentän läpi toista sataa metriä takaisin oman parven luo. Aidan vierestä se oli helppo napata kiinni ja toimittaa takaisin terraarioon lämpölampun alle. Kiitetetyt kukkoseni, jotka laulullaan olivat ohjanneet vauhtivarpaan takaisin turvaan. Kyllä on luonto viisas!





Kuvat: Kuvakartanon Mika Pulkkisen käsialaa

Miten hankin kukon?

Kukon hankinta ei olekaan ihan heittämällä tehty temppu, vaikka kukkoja aina yllinkyllin tyrkyllä onkin. Kukon hinta on kahvipaketin luokkaa, harvinaisemmissa roduissa muutaman kympin luokkaa. Nuoria kukkopoikia saattaa saada hakupalkalla. Nuoren kukon luonne vaan ei ole vielä selvillä. Toisaalta taas nuori oppii ja kiintyy aikuista paremmin uuteen omistajaansa, joten puolensa ja puolensa. Noin puolivuotiaan kukon luonne on jo selvillä ja sen kukkotaidoista tai taidottomuudesta on vihiä.

Kanakaupoilla vaan valitettavasti ei ole harvinaista, että aloittajalle myydään tukollinen kukkoja kanoina. Myöskin sukupuolitunnistamattomina myytävistä valtaosa voi osoittautua kukoiksi, sillä kokenut kasvattaja osaa arvella sukupuolen jo muutaman päivän ikäisestä untuvikosta. Joten ei ole pahitteeksi, että ostaja osaa itse katsoa ”kanaa” sillä silmällä tai vaikka sopia palautuksesta/vaihdosta jos kana osoittautuukin kukoksi. Enkä nyt tietenkään tarkoita, että joka kulmalla tarkoituksellisia huijauksia tapahtuu, vaan virheitä sattuu ja toisista roduista linnun sukupuolen tunnistus on oikeasti vaikeampaa kuin toisista. Itsellä eniten sukupuolihuteja on sattunut Araucanoissa ja silkkikanoissa. 

Kana-asiakkaani 4-v tytär vieraisilla
Sukupuolivarmistuksen lisäksi haluan kasvattaa lintusiani vähän vanhemmiksi, jotta varsinkin kukkojen luonne ja ulkomuoto tulevat esiin. Siltajoelta myydään paljon "lapsiperhekukkoja", jotka ovat kilttejä ja syliintunkevan kesyjä. Sellaisia, jotka uskaltaa antaa pienenkin lapsen syliin. 

Kuitenkin aina kun kyseessä on luontokappale, ei takuuta voi antaa, vaan eläimen käytökseen vaikuttaa moni seikka. Kasvattajana teen parhaani neuvoakseni lintusteni uusia omistajia juuri heidän lintujensa luonteen, rodun ja tottumusten mukaiseen yhteiseloon.

Minulla on ollut tuuria saada kanalaani ihanaa isämäistä luonnetta osoittavia kukkoja. Ilokseni olen huomannut, että isällisyys myös periytyy. Hömppis kukko poikineen osoittaa ihanaa hellyyttää tipuja ja nuorikoita kohtaan, hoitaen, lämmittäen ja tarjoillen herkkuja. Ja ovathan nuo aika hauskoja kainaloon tunkevia kavereita myös ihmistä kohtaan. 

Tuurin lisäksi kukkojen kasvattaminen on vaatinut kärsivällisyyttä, lempeyttä, ymmärrystä kukkojen käytöksestä ja myös niitä raskaita ratkaisuja kirvesterapian suhteen. Siltikin: suosittelen kukkoa kanaparven turvaksi, iloksi ja hyödyksi!

Lue lisää aiheesta muualta blogista:


Reissussa rähjääntyy - erään kukon jahtaus operaatio




lauantai 7. huhtikuuta 2018

Ensimmäisiä kanoja hankkimassa


Kuinka hankin kanoja? Ottaisinko munivia kanoja, nuorikkoja vai hommaisinko siitosmunia haudontaan? Tästä artikkelista saat vinkkejä miten, mistä ja milloin omia kanoja kannattaa hankkia ja mitä tulee ottaa huomioon kanakaupoille lähtiessään.


Minä ehdottomasti suosittelen aloittelijalle munivia kanoja tai nuorikkoja. Vaikka keväisin siitosmunia on tyrkyllä mitä ihmeellisimmistä roduista ja kennollisen hinta on halvempi kuin aikuisen kanan, saatikka kanaparven, niin haudonnassa ja tipujen hoidossa on kokeneellekin kanailijalle niin monta mutkaa matkassa, että metsään menon vaara on liian suuri. Enkä nyt tarkoita pelkästään sitä ihmisen mielipahaa epäonnistumisen suhteen vaan sen pienen piipittävän elämän alun tyssäämistä.

Hankkimalla aikuisen kanan kanaharrastuksen alkuun pääsee heti. Kana osaa jo elää, olla ja munia. Hyväkuntoiselle nuorelle aikuiselle uuteen paikkaan muutto ei ole niin rasittava kokemus kuin vaikkapa liian nuorelle, vielä lämpöä kasvamiseensa tarvitsevalle tipuselle. Alle 6 viikon ikäistä tipua ei pitäisikään muuttaa, koska sen ikäinen tarvitsee vielä kaiken energian kasvuun ja elämän opetteluun. Kanaemo ei yleensä alle 6 viikkoisia vieroita ja sitä voisi pitää samanlaisena ikärajana kuin esim kissan- tai koiranpentujen ikärajoja, vaikka tipuja usein hautomakoneilla ilman emokanaa synnytetäänkin. 

Muutto on aina stressi ja aiheuttaa eläimelle turhaa jännitystä. Myös yksinään muuttaminen parvieläimelle on kova koettelemus. Kaksin aina kaunihimpi ja kaverista on turvaa ja tukea uuteen paikkaan tutustuessa. Siksi on suositeltavaa ostaa vähintään kaksi toisilleen tuttua kerrallaan, mieluummin toki koko konkkaronkka samasta paikasta jos vain mahdollista.

Tipuilla kanaharrastuksen aloittavalle munien odotus on pitkä. Rodusta riippuen tipunen aloittaa muninnan vasta 4-9kk iässä.

Milloin?

Kevät on kanamyynnin sesonkia ja silloin monessa paikassa myydään ei oota. Keväällä muninnan aloittava nuori kana olisi pitänyt hautoa talven aikana ja kasvattaa pakkasilla lämpölamput turvanaan. Toki moni kasvattaakin, mutta nämä kanat ovatkin sitten monella tarpeen omaan parveen jatkajiksi tai sitten ne on jo varattu kevään korvalla.  

Varaamalla kanansa hyvissä ajoin, varmistaa, että saa sitä rotua mitä mieliikin. Ajoissa voi olla jopa tammi-helmikuulla, kasvattajasta ja rodusta riippuen. Se milloin kanaset pääsevät muuttamaan sovitaan yleensä kelien ja tilojen mukaan. Toki kanojen ulkotarhan tulee olla valmiina ennen kanojen hakua ja muutkin tykötarpeet ja ruokinta valmisteltuna. Myyjältä saat parhaat ohjeet juuri sinun kanojen ruokinnasta, tarpeista ja tavoista.

Syksyllä kesäkanoja ja ylisuuria parvia karsitaan ja kelvollisia kanoja on tarjolla yllin kyllin. Syksyllä on ostajan markkinat ja mukavia kanoja voi saada lähes puoli-ilmaiseksi tai jonkun toisen kesäkanoille voi tarjota talvipaikan. Mikäli sinulla on kanoille ympärivuotinen paikka, niin syksy on erittäin varteenotettava kanaostosten ajankohta!

http://eepurl.com/czw7wn

Mitä kannattaa kysyä?

Kanaa ostaessa tulisi siitä saada selville ainakin ikä, terveys ja alkuperä. Mielellään myös rotu tai sekarotuisesta mitä mahdollisia rotuja kanan verissä virtaa. Rotu vaikuttaa kanan kokoon, munintaan, hautomahalukkuuteen, kylmänkestävyyteen ja jopa terveyteen. Erilaisia rotuja on Suomessakin pitkälti toista sataa ja niihin kannattaa tutustua etukäteen, jotta löytää omiin tarpeisiinsa ja haluihinsa soveltuvat kotkottajat.

Lue lisää eri roduista: rotuesittelyt

Alkuperällä on merkitystä myös. Onko kana kuoriutunut myyjän kanalassa vai onko se heittopussikiertolaisena kuopsutellut jo useammassakin paikassa. Kanaharrastajapiireissä on ikävä sivujuonne, jossa varsinkin halpoja ja hauskan näköisiä kanoja ostellaan/otetaan harkitsematta ja seuraavan hauskemman löytyessä laitetaan entiset kiertoon.

Myös tuotantokanaloista ”pelastettuja” tehareita tuntuu kiertolaisina kulkevan paljonkin. Ostamalla kiertolaisen tulee tukeneeksi kierrätystä, aivan kuin koirien pentutehtaassakin. Vaikka sydän sanoisi, että kiertolainen täytyy pelastaa loppuelämän kotiin, niin toivottavasti järki kuiskaa, että pelastamalla tämän mahdollistat seuraavien kiertolaisten sisääntulon, ja seuraavien ja seuraavien ja…

Iällä on merkitystä. Rodusta riippuen kana aloittaa muninnan 4-9kk ikäisenä ja munii rotutyypillisesti 2-4 vuotiaaksi asti. Myös vanhemmat kanat munivat joskus ja jouluna, mutta niiltä ei kennon täytettä voi odottaa samaan tahtiin kuin nuoremmilta. Vanhemmilla kanoilla taasen saattaa olla paikkansa parvessa hautojina ja keinoemoina. 

Kanan ikä, luonne ja kesyys selviää myyjältä kysyttäessä. Jos ei selviä, niin on ehkä syytä ottaa askel taaksepäin ja katsastaa joku muu myyjä.

Mistä kana pissii ja muita tarkastettavia aiheita

Kun on muuton aika tarkasta kana. Tai pyydä myyjää näyttämään kuinka se tarkastetaan. 

Olennaista on katsoa kanan silmät ja nokka, näyttävätkö ne terveiltä ja puhtailta? Vuotavat, turvonneet tai räkäiset sieraimet ei saa olla. Osa kanojen sairauksista on tarttuvia ja osa on hoidettavia. Kanojen sairaudet tai loiset eivät ihmiseen tartu, mutta eläimen kannalta sairaana tai loisten kuppaaman muuttaminen on liian rankkaa.
Sairas eläin ei muuta! Sairaus ja muuttostressi ovat varmoja kuolemanlaukauksia.

Tarkasta jalat, ovatko kynnet soveliaan pituiset ja suomut siistit ja tiivisti kiinni jalassa? Kuivat ja harottavat jalkasuomut kertovat loisista. Ei kannata ostaa kanan mukana salamatkustajia.

Tarkasta pylly. Onko pylly puhdas ja iho siisti? Kurainen pylly kertoo mahdollisista ripuliongelmista. Ripulia voivat aiheuttaa jotkin ruoka-aineet, mutta myös sairaudet. 

Ulkoloiset kerääntyvät pyllysilmän, eli kloaakin ympäristöön ja takapuolen höyhenien tyveen tai pyrstön sulkiin. Tarkasta iho ja höyhenet pyllyn ympäristöstä huolellisesti. 

Vastuullinen myyjä on kanat tarkastanut ja mahdolliset loiset häätänyt jo hyvissä ajoin ennen myyntipäivää, mutta ei vara venettä kaada. 

Siltajoella linnuille tehdään kerran kuukaudessa rutiinitarkastus. Muuttajat syynätään aina muutama päivä ennen muuttopäivää ja vielä ennen kuin lintu pakataan uuden ihmisensä matkaan. Samalla opastan ostajaa miten tarkastus tehdään.Säännöllisillä tarkastuksilla mahdollisiin loisiin tai oireisiin päästään puuttumaan ennen kuin ongelma on hallitsematon.

Hauska sattumus oli kun maatiaiskanani Peruna oli muuttamassa uuteen kotiin ja pidin häntä sylissä ja selostin uudelle omistajalle Perunan edesottamuksia, niin yht´äkkiä Peruna nostaa pyrstönsä ja pyllistää, että ”Katto nyt miten puhas peräsin”. Riitti meillä ihmisillä siinä naurua, että tainnut tulla kurkittu pyrstön alle tiuhaan tahtiin. 

Peruna on muuten tämä kana, josta kloaakinhoitojuttu kertoo.

Mistä?

Kanoja on myytävänä niin kasvattajilla, maatiaisten säilyttäjillä kuin harrastajillakin. Kun olet päättänyt mitä rotua haluat, voit etsiä kyseisen rodun kasvattajia Munanetistä, Facebookin myynti/osto ryhmistä tai kyseisen rodun ryhmistä, Tori.fistä tai kyselemällä tutuilta.

Tässä blogissa julkaistujen kanarotuesittelyjen kasvattajat ovat tunnettuja ja luotettuja kasvattajia, joille eläinten hyvinvointi, terveys ja rodunomaisuus ovat tärkeitä aiheita. Uskallan heitä suositella lämpimästi.

Mitä lähempää pystyt kanasi noutamaan sen parempi sinulle ja kanoille. Matkustus on aina eläimelle ihmetys, pitkä matka isompi ihmetys ja jännitys. Lähellä sijaitsevasta kanailijasta on hyötyä myös sinulle: saat kysellä ja oppia ja luot mahdollisesti elinikäisen kanakaverisuhteen. Minulla yksi tällainen kanakaveruus johtaa tänä kesänä alttarille asti. Kipittelen kaasona iki-ihanan kanakaverini edellä ja varmistan, että tätä morsiota ei ryöstetä ;)

Mihin hintaan?

Kanojen hintaan vaikuttaa rotu, ikä, sukupuoli ja kasvattaja. Tuotantokanaloiden poistoeriä on silloin tällöin saatavissa muutamalla eurolla per kana. Hinta tuntuu halvalta ja kulut nousevatkin kun tuotantokonetta aletaan ruokkia eläjäksi. Poistokanat ovat nimensä mukaisia: tuotannosta poistettavia raaskuleita. Yleensä nämä tuhansien lajiyksilöiden parvissa elävät ovat erittäin arkoja ja pelokkaita, eivät heti kättelyssä niitä ihania leppoisia pihamaan koristuksia. Pikkuisen vaivaa ja osaamista käyttäen näistäkin saa uskollisia ystäviä, jotka kiittävät hoidosta runsaalla muninnalla.

Kasvattajilla ja kotikanaloitsijoilla kananuorikoiden hinnat vaihtelevat noin 20-40€ tienoilla. Munivat kanat hieman enemmän. Harvinaisemmissa roduissa muniva kana voi maksaa jopa 50-70€ ja onpa esimerkiksi puhdasrotuisissa näyttelytasoisissa kanoissa 150€ hintojakin. Eli ilmaisten omien munien takia tähän harrastukseen ei kannata haksahtaa!

Mitä muuta pitää muistaa?

Lemmikkikanakin on lainsäätäjän näkökulmasta tuotantoeläin ja kananpitäjän pitääkin rekisteröityä.  

Tästä löydät juttua rekisteröitymisestä

Tässä vielä Eviran muistilista kanojen hankkimisesta.

Näistäkin artikkeleista voi olla hyötyä valmistautuessasi auvoiseen kanailijan elämään:





lauantai 17. helmikuuta 2018

Rotuesittelyt - artikkelisarja kanaroduista

Tervetuloa kaikenkarvaisten ja sulkaisten kaakattajien maailmaan! 

Tämä viime keväänä alkanut artikkelisarja esittelee eri rotuja ja niiden kasvattajia. Osa artikkeleista on Vieraskynä-juttuja, eli kasvattajan itsensä kirjoittamia, osaa olen haastatellut. 

Osa roduista on yleisiä suomalaisissa harrastekanaloissa, osaa löytyy vain jokunen yksilö tai pieniä parvia asiaan omistautuneiden kasvattajien kätköistä.


Historian pintaraapaisu

Kana on ollut hyvin kauan ihmisen käyttöeläimenä. Alkuaikoina muinaisessa Aasiassa arvellaan punaista viidakkokanaa kasvatetun uskonnollisista syistä ja vasta myöhemmin munia ja lihaa on osattu alkaa hyödyntämään. Jo Raamatun ajoilta on selvää, että kana on ollut vakiintunut ihmisen kasvattama tuotantoeläin: Jeesus puhuu kukon laulusta ja käyttää elämän vertauskuvana kananmunaa. 

Suomeen kana on tullut tiettävästi jo ennen keskiaikaa, eli rautakaudella. Mielenkiintoista olisi tietää missä kanat tuolloin talvehtivat. Savutupien aikaan ainakin historian kirjoissamme on piirroskuvia ihmisasunnon eteisestä, jossa karja ja kanat talvehtivat. 1800-luvulla kanoja on kasvatettu herrojen ja talonpoikain pihoissa ja käsite kanala on ollut jo olemassa. 

1900-luvulla sotien jälkeen alkoi laajamittainen teollinen muna- ja lihatuotanto, johon viimeisimpien vuosikymmenien aikana on tullut kuluttajien valveutumisen ansiosta suurta muutosta tukahduttavan kokoisista häkkikanaloista kohti lattiakanaloita, Luomua ja free range kasvatusta.

Nykyään kotitarve- ja kesäkanaharrastus on suorastaan räjähtänyt iloisen kaakattavaan mittakaavaan ja kana onkin lunastamassa paikkaansa koiran rinnalla ihmisen parhaana ystävänä. Eikä ihme!

Ellun kanoista Laitilan Kukkoon

Kanarotuja on olemassa yli 300, ja Suomessakin löytyy puolen sataa eri rotua. Osa roduista on meillä yleisiä, osaa löytyy vain jokunen yksilö tai pieni parvi asiaan omistautuneen kasvattajan kätköistä. Suosittelen lämpimästi tutustumaan eri rotuihin harkitessasi kesäkanoja, omia kanoja tai vaan mielenkiinnosta näitä siipiveikkoja kohtaan.

Asiaan paneutumalla löydät takuulla omiin käyttötarkoituksiin ja tiloihin oikeanlaiset kotkottajat. Tiesitkö, että pieniä maakanoja, viiriäisiä, voi kasvattaa vaikkapa sisällä? 

Rotujen jaotteluja on olemassa useaita, vaikkapa koristerodut, munintarodut ja liharodut. Tähän artikkelisarjan sisällysluetteloon jaottelin rodut koon mukaan, jotta lukija saa saman tien jonkinlaisen käsityksen minkä kokoisesta kottaraisesta on kyse. 

Siinä kun Serama on korkeudeltaan vain parikymmentä senttiä, on Jättikoch kukko helposti ihmisen reiden korkuinen, jos ei jopa vyötärölle asti yltävä komistus. 


Pienet ja kääpiörodut:

Pienet ja kääpiörodut ovat nimensä mukaan pieniä. Painoltaan tyypillisesti alle kilon kokoisia ja korkeudeltaan 20-30cm korkeita, rodusta riippuen. Munat ovat vastaavasti pieniä ja somia. Pienet ja kääpiörodut ovat enimmäkseen koristerotuja ja lemmikkimäisen kesyjä, joista löytyy hautomainnokkuutta kosolti.

Kääpiökoch
Mille Fleur
Serama - VIERASKYNÄ: Hannamari Röntynen
Silkkikana - VIERASKYNÄ: Jenni Tanskanen

Keskisuuret kanarodut:

Keskisuuret ovat noin 2-3 kilon kokoisia "normikanoja". Eli sen kokoisia millaiseksi kana tyypillisesti mielletään. Ulkonäöltään ja ominaisuuksiltaan hajontaa onkin sitten yllin kyllin. Keskisuurista löytyy tukkakanoja ja sinisen munan munijoita, sekä lähes kaikkea siltä väliltä.

Araucana - HAASTATTELU Sari Kemppainen 
Ayam Cemaine - VIERASKYNÄ: Helis Kallaspolik
Hollannin valkohuntu - VIERASKYNÄ: Hannamari Röntynen
Tuotantohybridit eli tehokanat
Sekulit (voivat olla kooltaan ihan mitä vaan)
Suomalaiset maatiaskanat kuuluvat keskisuuriin rotuihin
  • Alhonkanta
  • Ilmajoenkanta
  • Hornionkanta
  • Hämäläinen
  • Kiuruveden kanta 
  • Piikkiönkanta - VIERASKYNÄ: Vuonue ja Viipsinpuu
  • Savitaipaleen kanta 
  • Tyrnävänkanta

Suuret rodut

Suuriin rotuihin lasketaan noin yli 3-4 kiloiset kanat. Suuret rodut ovat monesti duall purpose rotuja, eli niistä löytyy hyviä muninta ominaisuuksia, mutta kokonsa puolesta niitä käytetään myös lihakasvatukseen. Aikuinen Marans tai Plymouth Rock kukko on jo kunnioitusta herättävän kokoinen ja kukon varpaat ovat naisen sormien kokoluokkaa, ja kynnet vetävät vertoja parhaimmillekin rakennekynsille, ainakin vahvuudeltaan.

Faverolle - VIERASKYNÄ: Krista Virenius-Rantalaiho
Marans osa 1
Marans osa 2
Plymouth Rock  - VIERASKYNÄ: Saija Eklund-Virtanen
Sussex
Wyandotte - HAASTATTELU Jonna Tikka


Jättirodut:

Jättirodut ovat lajin jättiläisiä. Kooltaan todellisia hätkäyttäjiä. Jättikochia vilkaistessaan saa äkkiseltään ihan katsastaa uudestaan, että onkosse kana vai kalkkuna, sen verran komea näky on jättikana. Korkeutta jäteillä voi olla helposti jopa yli puoli metriä ja painoa 5-7 kiloa tai yli. Tämmöiset kaakattajat eivät ihan pieneen leikkimökkiin mahdu talvehtimaan.

Brahma - HAASTATTELU Hokkasen Hannele
Orpington - VIERASKYNÄ: Kristiina Parkkila
Jättikoch - VIERASKYNÄ: Krista Virenius-Rantalaiho


Linkit uusiin artikkeleihin päivittyvät sitä mukaa kun niitä julkaistaan. 

Jos sinulla on kokemusta ja osaamista jonkun maatiaiskannan tai kanarodun kasvattamisesta ja olisit innokas kirjoittamaan Vieraskynä-artikkelin tai antautumaan haastateltavakseni, niin otathan yhteyttä ja kerrotaan näistä ihanista kaksijalkaisista muillekin. 

Tavoitat sähköpostilla siltajoensirkus@gmail.com

Rehuja, ruokinta-automaatteja ja muita tarpeellisia tarvikkeita kana-arkeen löydät Siltajoen Siilon verkkokaupasta.

http://siltajoensirkus.mycashflow.fi/