sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

Tarvitsevatko kanat kukkoa?



Kana on parvilintu. Parvi tarkoittaa vähintään kolmea tai useampaa saman lajin edustajaa. Tyypillisesti parvessa on yksi tai useampi kukko ja useita kanoja. 




Muniakseen kanat eivät tarvitse kukkoa. Munanmuodostus on kanan oma homma ja munia tulee oli kukkoja tai ei. Sen sijaan munasta ei tule tipua, ellei kukko-ukko käy hommiaan hoitamassa. Munien takia siis kukkoa ei tarvita. Kukolla kuitenkin on monia muitakin tehtäviä parvessa kuin tipun siementen kylväminen. 

Kukon tehtäviin kuuluu kanoille ruuan etsiminen, hyvän ja turvaisan pesäpaikan löytäminen ja vaaroista varoittaminen. Useamman kukon parvissa tehtäviä on monesti jaettu. 

Ruuan etsintä on tyypillisin kukkojen työ. Herkkuja löytäessään alkavat potpottaa ja kanaset ryntäävät paikalle. Herrasmieskukot tarjoilevat herkut nokastaan tai tiputtavat lempikanansa eteen maahan. Toisinaan ukkoset ovat niin herrasmiehiä, että eivät itse herkkuja nielaise ollenkaan vaan jakelevat kaiken kaunokaisilleen. 

Isällistä huolenpitoa

Parven biologinen tehtävä on lisääntyä. Kukkojen toimenkuvaan kuuluu paljon muutakin kuin vain polkeminen. Monet kukot rakentavat frouvilleen munintapesää ja kutsuvat sinne kanoja munimaan kujertamalla ja pesässä pehmikkeitä möyhimällä. Jotkut jopa vahtivat pesän suulla tärkeän toimituksen ajan ja olenpa kuullut kukosta, joka hautoi rakkaan kanasensa rinnalla.

Jotkut kukot myös osallistuvat tipujen hoitoon. Viimeistään siinä vaiheessa kun emo vierottaa tipusensa ottaa hyvä parvenpää nuorison hoiviinsa ja varmista, että nämä nokkimajärjestyksen alhaisimmatkin saavat apetta ja pääsevät lämpöön nukkumaan. 

Meidän Hyrräri kukko tyypillisesti nukkui korkeimmalla tasolla kanalassa, mutta aina kun oli emon vierottamia tipuja meni Hyrris niiden kanssa pehkun nurkkaan nukkumaan ja varmistamaan, että nämä pienet parven alut pysyvät yön lämpiminä. Sellainen se vasta on todellinen tunkion kuningas! 

Suojaa pedoilta

Ellu-kukkomme oli vahtijoista varmin. Riitti, että vaahteran lehti leijaili pihanurmelle, niin pikkuinen kääpiökoch Ellu varoitti ja koko seurakunta vaimeni hetkeksi, kunnes vaahtera-peto oli vaarattomaksi todettu. Ellu päivysti väsymättömänä ikkunalaudalla ja ilmoitti lehtien lisäksi vierailijoista, kissoista, koirista, harakoista ja yli lentävistä lentokoneista.

Ei ole ollenkaan tavatonta kuulla, että haukka tai kettu vei kukon. Valitsiko peto pulleimman saaliin? Tuskin. 

Hyvä kukko on parveaan varoittanut lähestyvästä pedosta ja jäänyt varmistamaan, että parven pienin, heikoin ja hitainkin on ehtinyt turvaan. Kukko on ollut parven ja pedon välissä, mahdollisesti jopa petoa hyökkäyksillään hidastanut. Kukon saaliikseen saanut peto ei ole saanut parven muita jäseniä. Kukko on uhraamalla itsensä puolustushommissa varmistanut parven elämän jatkuvuuden. Urhean kukon luonne jatkaa maailman valloitustaan munista haudottavilla pojilla. 

http://eepurl.com/czw7wn


Seuraapa huviksesi parvesi käytöstä kun paikalle tulee vieras ihminen, kissa tai koira. Kukko asettuu aina parven ja vierailijan väliin. Jos kukko tuntee vierailijan uhkaksi nokkii se maasta jonninjoutavia pää alhaalla, mutta koko ajan katse tiukasti vierailijassa. Tämä on kukon valmiusasento. Se näyttää harmittomalta ruuan nokkimiselta, mutta puolustaja on täydessä valmiudessa käymään päälle. Parasta onkin tällöin päästää kukko pälkähästä ja ohjata vierailija kauemmaksi.

Voisinko ottaa hiljaisen kukon?

Taajama-alueella kukon pitäminen voi olla luvanvaraista, mutta jos tilaa on, niin suosittelen kukkoa parven kaitsijaksi, ihan jo kanojen lajityypillisen elonkin vuoksi. On toki kohteliasta kysäistä naapureilta lupa kukon ottamista varten. Hiljaisia kukkoja kun ei oikeasti ole olemassa. 

Kiekuminen on kukolla reviirin merkkaamista. Kiekumisellaan kukko kuuluttaa, että tämä alue on hänen kotinsa ja hänen parvensa. Kiekumalla kukko houkuttelee paikalle mahdollisia lähellä asustavia kanoja ja ilmoittaa kilpailijoille, että sopii pysyä poissa. Kiekumisesta on myös ehdotonta etua. Jos joku parven haahuilija on joutunut liian kauaksi kotikolostaan, niin kiekumalla kukko johdattaa eksyneen lampaan (kanan, tipun ja jopa naapurin muksut) takaisin siipiensä suojaan.

Siltajoella kukkojen kieunta on pelastanut hengen, ehkä useammankin, mutta tämä tarina on jäänyt tiukasti mieleeni:

Kuvasimme jokunen vuosi sitten kolmenkympin helteillä kuvituskuvia linnuistani. Yksi lempikuvistani on oma poikaseni riippukeinussa tipusia hoivaamassa. Eräs tipuista ei tykännyt valokuvamallin urastaan vaan otti ritolat kesken salamavalojen räiskeen. 

Riippukeinusta on alle kananlennon verran matkaa kukkapenkkeihini, jotka heinäkuun helteillä vähintäänkin rehottivat runsaina. Tipu hävisi ennen kuin ehdimme kissaa sanoa. Monta tuntia tipua etsittiin niin oman väen kuin naapuruston lapsityövoimankin avustuksella. Silloinen kissamme loisti poissaolollaan tipun etsijäisistä. Onneksi.

Sellainen 3 päivän ikäinen tipu on mahdottoman kukkapenkin värinen, nopea ja kova ääninen. Kamalaa oli kuulla tuntien ajan tipun ääni. Vaan vielä kamalampaa oli kun ääntä ei enää kuulunut. Raskain sydämin kävin yöllä nukkumaan. Kova oli hinta kuvauksilla. Pieni raasu, paleltui yön aikana kuoliaaksi, joutui suden suuhun tai ilveksen raatelemaksi.

Vaan kattia kanssa, aamulla pikkuinen karkulainen hölkkäsi tarhan verkkoseinän vierustaa eessun taassun etsien pääsyä pilli suorana kiekuvien kukkojen luokse. Piiperö oli selvinnyt yöstä ja matkannut pihan toiselta puolelta, avoimen nurmikentän läpi toista sataa metriä takaisin oman parven luo. Aidan vierestä se oli helppo napata kiinni ja toimittaa takaisin terraarioon lämpölampun alle. Kiitetetyt kukkoseni, jotka laulullaan olivat ohjanneet vauhtivarpaan takaisin turvaan. Kyllä on luonto viisas!





Kuvat: Kuvakartanon Mika Pulkkisen käsialaa

Miten hankin kukon?

Kukon hankinta ei olekaan ihan heittämällä tehty temppu, vaikka kukkoja aina yllinkyllin tyrkyllä onkin. Kukon hinta on kahvipaketin luokkaa, harvinaisemmissa roduissa muutaman kympin luokkaa. Nuoria kukkopoikia saattaa saada hakupalkalla. Nuoren kukon luonne vaan ei ole vielä selvillä. Toisaalta taas nuori oppii ja kiintyy aikuista paremmin uuteen omistajaansa, joten puolensa ja puolensa. Noin puolivuotiaan kukon luonne on jo selvillä ja sen kukkotaidoista tai taidottomuudesta on vihiä.

Kanakaupoilla vaan valitettavasti ei ole harvinaista, että aloittajalle myydään tukollinen kukkoja kanoina. Myöskin sukupuolitunnistamattomina myytävistä valtaosa voi osoittautua kukoiksi, sillä kokenut kasvattaja osaa arvella sukupuolen jo muutaman päivän ikäisestä untuvikosta. Joten ei ole pahitteeksi, että ostaja osaa itse katsoa ”kanaa” sillä silmällä tai vaikka sopia palautuksesta/vaihdosta jos kana osoittautuukin kukoksi. Enkä nyt tietenkään tarkoita, että joka kulmalla tarkoituksellisia huijauksia tapahtuu, vaan virheitä sattuu ja toisista roduista linnun sukupuolen tunnistus on oikeasti vaikeampaa kuin toisista. Itsellä eniten sukupuolihuteja on sattunut Araucanoissa ja silkkikanoissa. 

Kana-asiakkaani 4-v tytär vieraisilla
Sukupuolivarmistuksen lisäksi haluan kasvattaa lintusiani vähän vanhemmiksi, jotta varsinkin kukkojen luonne ja ulkomuoto tulevat esiin. Siltajoelta myydään paljon "lapsiperhekukkoja", jotka ovat kilttejä ja syliintunkevan kesyjä. Sellaisia, jotka uskaltaa antaa pienenkin lapsen syliin. 

Kuitenkin aina kun kyseessä on luontokappale, ei takuuta voi antaa, vaan eläimen käytökseen vaikuttaa moni seikka. Kasvattajana teen parhaani neuvoakseni lintusteni uusia omistajia juuri heidän lintujensa luonteen, rodun ja tottumusten mukaiseen yhteiseloon.

Minulla on ollut tuuria saada kanalaani ihanaa isämäistä luonnetta osoittavia kukkoja. Ilokseni olen huomannut, että isällisyys myös periytyy. Hömppis kukko poikineen osoittaa ihanaa hellyyttää tipuja ja nuorikoita kohtaan, hoitaen, lämmittäen ja tarjoillen herkkuja. Ja ovathan nuo aika hauskoja kainaloon tunkevia kavereita myös ihmistä kohtaan. 

Tuurin lisäksi kukkojen kasvattaminen on vaatinut kärsivällisyyttä, lempeyttä, ymmärrystä kukkojen käytöksestä ja myös niitä raskaita ratkaisuja kirvesterapian suhteen. Siltikin: suosittelen kukkoa kanaparven turvaksi, iloksi ja hyödyksi!

Lue lisää aiheesta muualta blogista:


Reissussa rähjääntyy - erään kukon jahtaus operaatio




lauantai 7. huhtikuuta 2018

Ensimmäisiä kanoja hankkimassa


Kuinka hankin kanoja? Ottaisinko munivia kanoja, nuorikkoja vai hommaisinko siitosmunia haudontaan? Tästä artikkelista saat vinkkejä miten, mistä ja milloin omia kanoja kannattaa hankkia ja mitä tulee ottaa huomioon kanakaupoille lähtiessään.


Minä ehdottomasti suosittelen aloittelijalle munivia kanoja tai nuorikkoja. Vaikka keväisin siitosmunia on tyrkyllä mitä ihmeellisimmistä roduista ja kennollisen hinta on halvempi kuin aikuisen kanan, saatikka kanaparven, niin haudonnassa ja tipujen hoidossa on kokeneellekin kanailijalle niin monta mutkaa matkassa, että metsään menon vaara on liian suuri. Enkä nyt tarkoita pelkästään sitä ihmisen mielipahaa epäonnistumisen suhteen vaan sen pienen piipittävän elämän alun tyssäämistä.

Hankkimalla aikuisen kanan kanaharrastuksen alkuun pääsee heti. Kana osaa jo elää, olla ja munia. Hyväkuntoiselle nuorelle aikuiselle uuteen paikkaan muutto ei ole niin rasittava kokemus kuin vaikkapa liian nuorelle, vielä lämpöä kasvamiseensa tarvitsevalle tipuselle. Alle 6 viikon ikäistä tipua ei pitäisikään muuttaa, koska sen ikäinen tarvitsee vielä kaiken energian kasvuun ja elämän opetteluun. Kanaemo ei yleensä alle 6 viikkoisia vieroita ja sitä voisi pitää samanlaisena ikärajana kuin esim kissan- tai koiranpentujen ikärajoja, vaikka tipuja usein hautomakoneilla ilman emokanaa synnytetäänkin. 

Muutto on aina stressi ja aiheuttaa eläimelle turhaa jännitystä. Myös yksinään muuttaminen parvieläimelle on kova koettelemus. Kaksin aina kaunihimpi ja kaverista on turvaa ja tukea uuteen paikkaan tutustuessa. Siksi on suositeltavaa ostaa vähintään kaksi toisilleen tuttua kerrallaan, mieluummin toki koko konkkaronkka samasta paikasta jos vain mahdollista.

Tipuilla kanaharrastuksen aloittavalle munien odotus on pitkä. Rodusta riippuen tipunen aloittaa muninnan vasta 4-9kk iässä.

Milloin?

Kevät on kanamyynnin sesonkia ja silloin monessa paikassa myydään ei oota. Keväällä muninnan aloittava nuori kana olisi pitänyt hautoa talven aikana ja kasvattaa pakkasilla lämpölamput turvanaan. Toki moni kasvattaakin, mutta nämä kanat ovatkin sitten monella tarpeen omaan parveen jatkajiksi tai sitten ne on jo varattu kevään korvalla.  

Varaamalla kanansa hyvissä ajoin, varmistaa, että saa sitä rotua mitä mieliikin. Ajoissa voi olla jopa tammi-helmikuulla, kasvattajasta ja rodusta riippuen. Se milloin kanaset pääsevät muuttamaan sovitaan yleensä kelien ja tilojen mukaan. Toki kanojen ulkotarhan tulee olla valmiina ennen kanojen hakua ja muutkin tykötarpeet ja ruokinta valmisteltuna. Myyjältä saat parhaat ohjeet juuri sinun kanojen ruokinnasta, tarpeista ja tavoista.

Syksyllä kesäkanoja ja ylisuuria parvia karsitaan ja kelvollisia kanoja on tarjolla yllin kyllin. Syksyllä on ostajan markkinat ja mukavia kanoja voi saada lähes puoli-ilmaiseksi tai jonkun toisen kesäkanoille voi tarjota talvipaikan. Mikäli sinulla on kanoille ympärivuotinen paikka, niin syksy on erittäin varteenotettava kanaostosten ajankohta!

http://eepurl.com/czw7wn

Mitä kannattaa kysyä?

Kanaa ostaessa tulisi siitä saada selville ainakin ikä, terveys ja alkuperä. Mielellään myös rotu tai sekarotuisesta mitä mahdollisia rotuja kanan verissä virtaa. Rotu vaikuttaa kanan kokoon, munintaan, hautomahalukkuuteen, kylmänkestävyyteen ja jopa terveyteen. Erilaisia rotuja on Suomessakin pitkälti toista sataa ja niihin kannattaa tutustua etukäteen, jotta löytää omiin tarpeisiinsa ja haluihinsa soveltuvat kotkottajat.

Lue lisää eri roduista: rotuesittelyt

Alkuperällä on merkitystä myös. Onko kana kuoriutunut myyjän kanalassa vai onko se heittopussikiertolaisena kuopsutellut jo useammassakin paikassa. Kanaharrastajapiireissä on ikävä sivujuonne, jossa varsinkin halpoja ja hauskan näköisiä kanoja ostellaan/otetaan harkitsematta ja seuraavan hauskemman löytyessä laitetaan entiset kiertoon.

Myös tuotantokanaloista ”pelastettuja” tehareita tuntuu kiertolaisina kulkevan paljonkin. Ostamalla kiertolaisen tulee tukeneeksi kierrätystä, aivan kuin koirien pentutehtaassakin. Vaikka sydän sanoisi, että kiertolainen täytyy pelastaa loppuelämän kotiin, niin toivottavasti järki kuiskaa, että pelastamalla tämän mahdollistat seuraavien kiertolaisten sisääntulon, ja seuraavien ja seuraavien ja…

Iällä on merkitystä. Rodusta riippuen kana aloittaa muninnan 4-9kk ikäisenä ja munii rotutyypillisesti 2-4 vuotiaaksi asti. Myös vanhemmat kanat munivat joskus ja jouluna, mutta niiltä ei kennon täytettä voi odottaa samaan tahtiin kuin nuoremmilta. Vanhemmilla kanoilla taasen saattaa olla paikkansa parvessa hautojina ja keinoemoina. 

Kanan ikä, luonne ja kesyys selviää myyjältä kysyttäessä. Jos ei selviä, niin on ehkä syytä ottaa askel taaksepäin ja katsastaa joku muu myyjä.

Mistä kana pissii ja muita tarkastettavia aiheita

Kun on muuton aika tarkasta kana. Tai pyydä myyjää näyttämään kuinka se tarkastetaan. 

Olennaista on katsoa kanan silmät ja nokka, näyttävätkö ne terveiltä ja puhtailta? Vuotavat, turvonneet tai räkäiset sieraimet ei saa olla. Osa kanojen sairauksista on tarttuvia ja osa on hoidettavia. Kanojen sairaudet tai loiset eivät ihmiseen tartu, mutta eläimen kannalta sairaana tai loisten kuppaaman muuttaminen on liian rankkaa.
Sairas eläin ei muuta! Sairaus ja muuttostressi ovat varmoja kuolemanlaukauksia.

Tarkasta jalat, ovatko kynnet soveliaan pituiset ja suomut siistit ja tiivisti kiinni jalassa? Kuivat ja harottavat jalkasuomut kertovat loisista. Ei kannata ostaa kanan mukana salamatkustajia.

Tarkasta pylly. Onko pylly puhdas ja iho siisti? Kurainen pylly kertoo mahdollisista ripuliongelmista. Ripulia voivat aiheuttaa jotkin ruoka-aineet, mutta myös sairaudet. 

Ulkoloiset kerääntyvät pyllysilmän, eli kloaakin ympäristöön ja takapuolen höyhenien tyveen tai pyrstön sulkiin. Tarkasta iho ja höyhenet pyllyn ympäristöstä huolellisesti. 

Vastuullinen myyjä on kanat tarkastanut ja mahdolliset loiset häätänyt jo hyvissä ajoin ennen myyntipäivää, mutta ei vara venettä kaada. 

Siltajoella linnuille tehdään kerran kuukaudessa rutiinitarkastus. Muuttajat syynätään aina muutama päivä ennen muuttopäivää ja vielä ennen kuin lintu pakataan uuden ihmisensä matkaan. Samalla opastan ostajaa miten tarkastus tehdään.Säännöllisillä tarkastuksilla mahdollisiin loisiin tai oireisiin päästään puuttumaan ennen kuin ongelma on hallitsematon.

Hauska sattumus oli kun maatiaiskanani Peruna oli muuttamassa uuteen kotiin ja pidin häntä sylissä ja selostin uudelle omistajalle Perunan edesottamuksia, niin yht´äkkiä Peruna nostaa pyrstönsä ja pyllistää, että ”Katto nyt miten puhas peräsin”. Riitti meillä ihmisillä siinä naurua, että tainnut tulla kurkittu pyrstön alle tiuhaan tahtiin. 

Peruna on muuten tämä kana, josta kloaakinhoitojuttu kertoo.

Mistä?

Kanoja on myytävänä niin kasvattajilla, maatiaisten säilyttäjillä kuin harrastajillakin. Kun olet päättänyt mitä rotua haluat, voit etsiä kyseisen rodun kasvattajia Munanetistä, Facebookin myynti/osto ryhmistä tai kyseisen rodun ryhmistä, Tori.fistä tai kyselemällä tutuilta.

Tässä blogissa julkaistujen kanarotuesittelyjen kasvattajat ovat tunnettuja ja luotettuja kasvattajia, joille eläinten hyvinvointi, terveys ja rodunomaisuus ovat tärkeitä aiheita. Uskallan heitä suositella lämpimästi.

Mitä lähempää pystyt kanasi noutamaan sen parempi sinulle ja kanoille. Matkustus on aina eläimelle ihmetys, pitkä matka isompi ihmetys ja jännitys. Lähellä sijaitsevasta kanailijasta on hyötyä myös sinulle: saat kysellä ja oppia ja luot mahdollisesti elinikäisen kanakaverisuhteen. Minulla yksi tällainen kanakaveruus johtaa tänä kesänä alttarille asti. Kipittelen kaasona iki-ihanan kanakaverini edellä ja varmistan, että tätä morsiota ei ryöstetä ;)

Mihin hintaan?

Kanojen hintaan vaikuttaa rotu, ikä, sukupuoli ja kasvattaja. Tuotantokanaloiden poistoeriä on silloin tällöin saatavissa muutamalla eurolla per kana. Hinta tuntuu halvalta ja kulut nousevatkin kun tuotantokonetta aletaan ruokkia eläjäksi. Poistokanat ovat nimensä mukaisia: tuotannosta poistettavia raaskuleita. Yleensä nämä tuhansien lajiyksilöiden parvissa elävät ovat erittäin arkoja ja pelokkaita, eivät heti kättelyssä niitä ihania leppoisia pihamaan koristuksia. Pikkuisen vaivaa ja osaamista käyttäen näistäkin saa uskollisia ystäviä, jotka kiittävät hoidosta runsaalla muninnalla.

Kasvattajilla ja kotikanaloitsijoilla kananuorikoiden hinnat vaihtelevat noin 20-40€ tienoilla. Munivat kanat hieman enemmän. Harvinaisemmissa roduissa muniva kana voi maksaa jopa 50-70€ ja onpa esimerkiksi puhdasrotuisissa näyttelytasoisissa kanoissa 150€ hintojakin. Eli ilmaisten omien munien takia tähän harrastukseen ei kannata haksahtaa!

Mitä muuta pitää muistaa?

Lemmikkikanakin on lainsäätäjän näkökulmasta tuotantoeläin ja kananpitäjän pitääkin rekisteröityä.  

Tästä löydät juttua rekisteröitymisestä

Tässä vielä Eviran muistilista kanojen hankkimisesta.

Näistäkin artikkeleista voi olla hyötyä valmistautuessasi auvoiseen kanailijan elämään:





lauantai 17. helmikuuta 2018

Rotuesittelyt - artikkelisarja kanaroduista

Tervetuloa kaikenkarvaisten ja sulkaisten kaakattajien maailmaan! 

Tämä viime keväänä alkanut artikkelisarja esittelee eri rotuja ja niiden kasvattajia. Osa artikkeleista on Vieraskynä-juttuja, eli kasvattajan itsensä kirjoittamia, osaa olen haastatellut. 

Osa roduista on yleisiä suomalaisissa harrastekanaloissa, osaa löytyy vain jokunen yksilö tai pieniä parvia asiaan omistautuneiden kasvattajien kätköistä.


Historian pintaraapaisu

Kana on ollut hyvin kauan ihmisen käyttöeläimenä. Alkuaikoina muinaisessa Aasiassa arvellaan punaista viidakkokanaa kasvatetun uskonnollisista syistä ja vasta myöhemmin munia ja lihaa on osattu alkaa hyödyntämään. Jo Raamatun ajoilta on selvää, että kana on ollut vakiintunut ihmisen kasvattama tuotantoeläin: Jeesus puhuu kukon laulusta ja käyttää elämän vertauskuvana kananmunaa. 

Suomeen kana on tullut tiettävästi jo ennen keskiaikaa, eli rautakaudella. Mielenkiintoista olisi tietää missä kanat tuolloin talvehtivat. Savutupien aikaan ainakin historian kirjoissamme on piirroskuvia ihmisasunnon eteisestä, jossa karja ja kanat talvehtivat. 1800-luvulla kanoja on kasvatettu herrojen ja talonpoikain pihoissa ja käsite kanala on ollut jo olemassa. 

1900-luvulla sotien jälkeen alkoi laajamittainen teollinen muna- ja lihatuotanto, johon viimeisimpien vuosikymmenien aikana on tullut kuluttajien valveutumisen ansiosta suurta muutosta tukahduttavan kokoisista häkkikanaloista kohti lattiakanaloita, Luomua ja free range kasvatusta.

Nykyään kotitarve- ja kesäkanaharrastus on suorastaan räjähtänyt iloisen kaakattavaan mittakaavaan ja kana onkin lunastamassa paikkaansa koiran rinnalla ihmisen parhaana ystävänä. Eikä ihme!

Ellun kanoista Laitilan Kukkoon

Kanarotuja on olemassa yli 300, ja Suomessakin löytyy puolen sataa eri rotua. Osa roduista on meillä yleisiä, osaa löytyy vain jokunen yksilö tai pieni parvi asiaan omistautuneen kasvattajan kätköistä. Suosittelen lämpimästi tutustumaan eri rotuihin harkitessasi kesäkanoja, omia kanoja tai vaan mielenkiinnosta näitä siipiveikkoja kohtaan.

Asiaan paneutumalla löydät takuulla omiin käyttötarkoituksiin ja tiloihin oikeanlaiset kotkottajat. Tiesitkö, että pieniä maakanoja, viiriäisiä, voi kasvattaa vaikkapa sisällä? 

Rotujen jaotteluja on olemassa useaita, vaikkapa koristerodut, munintarodut ja liharodut. Tähän artikkelisarjan sisällysluetteloon jaottelin rodut koon mukaan, jotta lukija saa saman tien jonkinlaisen käsityksen minkä kokoisesta kottaraisesta on kyse. 

Siinä kun Serama on korkeudeltaan vain parikymmentä senttiä, on Jättikoch kukko helposti ihmisen reiden korkuinen, jos ei jopa vyötärölle asti yltävä komistus. 


Pienet ja kääpiörodut:

Pienet ja kääpiörodut ovat nimensä mukaan pieniä. Painoltaan tyypillisesti alle kilon kokoisia ja korkeudeltaan 20-30cm korkeita, rodusta riippuen. Munat ovat vastaavasti pieniä ja somia. Pienet ja kääpiörodut ovat enimmäkseen koristerotuja ja lemmikkimäisen kesyjä, joista löytyy hautomainnokkuutta kosolti.

Kääpiökoch
Mille Fleur
Serama - VIERASKYNÄ: Hannamari Röntynen
Silkkikana - VIERASKYNÄ: Jenni Tanskanen

Keskisuuret kanarodut:

Keskisuuret ovat noin 2-3 kilon kokoisia "normikanoja". Eli sen kokoisia millaiseksi kana tyypillisesti mielletään. Ulkonäöltään ja ominaisuuksiltaan hajontaa onkin sitten yllin kyllin. Keskisuurista löytyy tukkakanoja ja sinisen munan munijoita, sekä lähes kaikkea siltä väliltä.

Araucana - HAASTATTELU Sari Kemppainen 
Ayam Cemaine - VIERASKYNÄ: Helis Kallaspolik
Hollannin valkohuntu - VIERASKYNÄ: Hannamari Röntynen
Tuotantohybridit eli tehokanat
Sekulit (voivat olla kooltaan ihan mitä vaan)
Suomalaiset maatiaskanat kuuluvat keskisuuriin rotuihin
  • Alhonkanta
  • Ilmajoenkanta
  • Hornionkanta
  • Hämäläinen
  • Kiuruveden kanta 
  • Piikkiönkanta - VIERASKYNÄ: Vuonue ja Viipsinpuu
  • Savitaipaleen kanta 
  • Tyrnävänkanta

Suuret rodut

Suuriin rotuihin lasketaan noin yli 3-4 kiloiset kanat. Suuret rodut ovat monesti duall purpose rotuja, eli niistä löytyy hyviä muninta ominaisuuksia, mutta kokonsa puolesta niitä käytetään myös lihakasvatukseen. Aikuinen Marans tai Plymouth Rock kukko on jo kunnioitusta herättävän kokoinen ja kukon varpaat ovat naisen sormien kokoluokkaa, ja kynnet vetävät vertoja parhaimmillekin rakennekynsille, ainakin vahvuudeltaan.

Faverolle - VIERASKYNÄ: Krista Virenius-Rantalaiho
Marans osa 1
Marans osa 2
Plymouth Rock  - VIERASKYNÄ: Saija Eklund-Virtanen
Sussex
Wyandotte - HAASTATTELU Jonna Tikka


Jättirodut:

Jättirodut ovat lajin jättiläisiä. Kooltaan todellisia hätkäyttäjiä. Jättikochia vilkaistessaan saa äkkiseltään ihan katsastaa uudestaan, että onkosse kana vai kalkkuna, sen verran komea näky on jättikana. Korkeutta jäteillä voi olla helposti jopa yli puoli metriä ja painoa 5-7 kiloa tai yli. Tämmöiset kaakattajat eivät ihan pieneen leikkimökkiin mahdu talvehtimaan.

Brahma - HAASTATTELU Hokkasen Hannele
Orpington - VIERASKYNÄ: Kristiina Parkkila
Jättikoch - VIERASKYNÄ: Krista Virenius-Rantalaiho


Linkit uusiin artikkeleihin päivittyvät sitä mukaa kun niitä julkaistaan. 

Jos sinulla on kokemusta ja osaamista jonkun maatiaiskannan tai kanarodun kasvattamisesta ja olisit innokas kirjoittamaan Vieraskynä-artikkelin tai antautumaan haastateltavakseni, niin otathan yhteyttä ja kerrotaan näistä ihanista kaksijalkaisista muillekin. 

Tavoitat sähköpostilla siltajoensirkus@gmail.com

Rehuja, ruokinta-automaatteja ja muita tarpeellisia tarvikkeita kana-arkeen löydät Siltajoen Siilon verkkokaupasta.

http://siltajoensirkus.mycashflow.fi/


perjantai 22. joulukuuta 2017

5 parasta kanojen joululahjaa

Kautta aikain on jouluiloa jaettu kotieläimille ja lemmikeille. Kanojen joulu kestää pitkään. Poimi tästä vinkkejä, joilla voit hemmotella kotkottajiasi joulunpyhinä.





1.    Uusi kylpypaikka

Vaihda kuivikkeet kanalaan tai jos kanalasi lämpenee kestopehkulla, niin vie vati tai pahvilaatikko täytettynä puhtailla kuivikkeilla. Kylpykuivikkeiksi käy turve, puupuru, hamppupuru, hieno hiekka tai vaikka ihan säkillinen kukkamultaa, jos viherpeukaloa niin pahasti pakottaa, että siemenkataloogien odotus tarvitsee mullan pelmuuttelua. 

Lisää kylpyyn tuhkaa. Parasta on puhdas puutuhka. Tuhka on emäksistä ja se tekee hankalaksi monien ulkoloisten olon. Tuhka ei häädä ulkoloisia, mutta auttaa kanoja omissa häätöhommissa. Lue tarkemmin ulkoloisista ja niiden ehkäisystä TÄSTÄ 


Tiesitkö, että koivuhalon hiiltynyt kannikka on kanojen vatsanhoidolle mainio? Kanat nokkivat hiiltä suolistonsa putsaukseen, jos tuntevat siihen tarvetta. Toimii samoin periaattein kuin hiilitabletit ihmisellä.



2.    Munintapesiin jouluverhot

Moni vaihtaa kotona jouluverhot ja liinat. Myös kanalaan voi munintapesiin ripustaa verhoja, jos haluaa. Kana tykkää hoitaa munaushommat piilossa ja hämärässä. Verhoilla on siis sisustuksellisuutta olennaisempikin tarkoitus: kanan oma rauha tärkeän toimituksen yhteydessä.

Samalla kannattaa pesä siivota ja vaikka hangata puhtaaksi lumella. Vaihtaa puhtaat heinät, oljet, rutirexit tai purut, mitä käytätkään. Huomaathan, että pesien viihtyvyyteen panostaminen on myös kanojen ulkoloisten torjunnalle olennaista. Tosin viihtyisä pesä voi myös laukaista haudontavietin päälle. Hautomisesta juttuja löydät TÄÄLTÄ


3.    Soihdut sammuu, valot syttyy

Vielä voidaan mennä syysvalaistuksella, mutta monesti joulun aikoihin mennessä kanaset ovat sulkansa satoilleet ja alkavat virittäytyä uuteen munintakauteen. Tätä luonnonkiertokulun mukaista kanan elämää voi tukea lisäämällä kanalan valaistusta. Niin luonnotonta kuin valo maassamme tähän aikaan onkin. 

Jos ripustat jouluvaloja kanalaan, niin pidä huoli, että kanaset eivät pääse niihin kiipeämään, kuristumaan tai keinumaan. Juu-u, meillä on yksi kääpiökoch kana Mymeli keinunut sähköjohdossa, jonka eräs, kröhöm, sisustussuunnittelija jätti kiinnittämättä riittävän tiheästi niillä turkasen hankalasti hakattavilla kiinnikkeillä.


Kanojen valontarpeesta ja kanalaan soveltuvista tuikuista löytyy lisää jutuntynkää TÄSTÄ



4.    Joulukuusi

Kun kuusi kannetaan pois pirtistä on siitä vielä pitkään iloa eläinsuojassa. 

Kanat, viiriäiset ja kanit herkuttelevat kuusen neulasilla mielellään, joten katsothan jo kuusikaupoilla, että ostat kotimaisen myrkyttömän kuusen. Ja vaikkei koko kuusi katoa koukkunokkiin, niin iloa siitä riitä ensin ihmetyskaakatuksen muodossa, sitten tutkimiseen ja lopulta hutkimiseen. 


Varsinkin nuorikot rakastavat kuusipuun pikkuoksia, joista jokaisen kelpoisuus orreksi tulee testata. Mikäpä sen ihanampaa kuin nuoriso, joka nukkuu päiväunia joulunpyhinä. Millä vaan saisi tämän muodin tarttumaan pirtissä pomppijoillekin?


Kun kuusesta on enää jäljellä ranka, niin voit pätkiä oksat pehkun joukkoon pöhisemään. Kuusi maatuu erittäin hitaasti ja on vallan hyvä antaa sille tehokas lähtölaukaus kestopehkussa köllöttelemällä. Jos et ole vielä pöhäyttänyt kestopehkuasi käyntiin, niin vilkaise TÄÄLTÄ lisävinkit pehkulla lämmittämiseen.


Kuusi on myös mainiota orsimateriaalia pihkaisuutensa takia, monet loiset välttävät pihkaa ja männynpihkalla on ihan tutkitusti antibioottisia vaikutuksia. Allekirjoittanut odottaa kieli pitkällä, että Suomen Rehun kehittämä pihkapohjainen suoliston hyvinvointia tukeva rehu saapuisi maistelu-ulottuvilleni. 



5.    Kystä kyllä ja herkkuja on siinä monenlaista

Herkkujen tarjoilussa kannattaa muistaa, että kinkku on sikasuolaista. Suola ei ole hyväksi eläimille (jos nyt ihmisellekään). Siksi kinkunjämiä ei kannata kantaa kanalaan kilotolkulla. Ainakaan kaikkea kerralla. 

Siltajoen siipijengi kyllä nakuttaa naapurustonkin kinkun jämät, mutta ei koko kylän röhkijöitä vielä tapanina. Jos kelit suosivat, niin käärin käntyt muovipusseihin ja pakkaan suljettaviin muovilaatikoihin. Laatikot säilytän ulkotarhassa, jossa Kerttu kissamme käy hiekkalaatikolla ja vetää päikkäreitä lihalaatikon päällä. Kerttu hoitaa siis kutsumattomien syöjien kurissa pidon ja pakkanen säilyvyyden. 


Annostelen nokkaporukalle kinkkua noin nyrkin kokoisen möykyn per parvi (parvemme sisältää noin kymmenkunta kanaa). Eli ei makeaa mahan täydeltä eikä liikaa. Joinain hysteerisinä vuosina olen liotellut kinkkua vesikattilassa ja kuvitellut suolan huuhtoutuvan pois. Enpä tiedä. 


Kinkun rasvat taas täälläpäin kiikutetaan Metenerille tai Mustankorkealle, joissa niistä tehdään polttoainetta biokaasuautojen pöristeltäväksi. Suositus on, että rasvat toimitetaan kävellen, jolloin ekologisuuden lisäksi sulatellaan sitä sisäkautta nautittua kinkkua myös.


Suklaa on myrkkyä suurimmalle osalle eläimiä, eli leivonnaisia tai konvehteja ei kipata kanoille! Itse täytyy nekin urakoida tai kiikuttaa anopille säilöön. Sokerin kanssa olisin muutenkin erittäin maltillinen, jos en joulupöydässä, niin ainakin eläinten ruokinnassa. Sokeri on turhaa hiilihydraattia, joka pistää kanasten mahat sekaisin. 


Pullankäntyt liotettuna piimään taasen ovat ihan ok herkku, kunhan pullaa ei joka sunnuntai syötetä. Tolkku ja talkkuna, siitä oli olemassa joku tokaisu, jota juuri nyt piparkakkutaikinaa nakertaessani en muista…



http://eepurl.com/czw7wn

Laatikon laittaja sen sijaan säästää juuresten kuoret kanasille, porkkana ja lanttu häviävät hetkessä, mutta peruna raakana taasen ei maistu kuin sioille. Laatikoiden loput, joulukalan perkeet, rosollin roippeet ja muut jouluyön rauhaa pöydällä juhlineet jämät sen sijaan käyvät mainiosti ahnaiden kotkojen nokkaan. 


Maltti on kuitenkin hyvä valtti jos kanasesi eivät arkena saa vaihtelevaa ruokaa, niin kerralla kipattu pyhäruoka voi olla vatsalle shokki. Kotkot, jotka ovat tottuneet kaikenlaiseen särpimeen, nokkivat perinnepöperöt aivan tyytyväisinä ja kellahtavat kupunsa viereen koisaamaan. 


Näillä lahjuksilla saat nokkapokkaporukkasi mellevään joulunviettoon ja kukkokin saattaa antaa ylimääräisen vartin nukkumisaikaa. Jos ei anna, niin haluat ehkä jotain lukemista joulunpyhiksi itsellesi tai läheisellesi. Joulukuun ajan tarjoan alennuksen E-kirjastani Viiriäisten Kasvatus. Tarjous on voimassa uuden vuoden rakettiraipaloihin asti. Lue lisää oppaasta ja tarjouksesta TÄSTÄ


http://siltajoensirkus.blogspot.fi/p/viiriaisten-kasvatus.html


Oikein ihanaa joulun aikaa toivotellen kaikille Kanailijoille ja kaakattajille. Ensi vuonna taas uusin jutuin ja kujein kohti kevättä, pysyhän kyydissä ;)