torstai 9. huhtikuuta 2020

Herne kanojen ja viiriäisten ruokinnassa

Muna on proteiinipitoista voimaruokaa. Voimailijat tarvitsevatkin kovasti proteiinipitoista ruokaa pystyäkseen tuottamaan somia herkkumunia. 

Tehokanojen, viiriäisten ja muiden voimakkaasti munivien rotujen ja lajien ruokinnassa huomiota tulee kiinnittää proteiiniin JA kalsiumin saantiin. Kun munintatahti on kova täytyy linnun saada nokittua tuhtia ruokaa. Pullamössöllä ei toinna kupua täyttää, sillä pelkällä hiilarilla ei munia pitkään pungeta pihalle. 
 
Tiesitkö muuten, että viiriäinen munii ahkerammin kuin tehokana? Viiriäisen munantuotannon sykli on 14-18 tuntia, eli viikon aikana hyvin ruokittu, terve ja munintaikäinen viiriäinen paukkasee pihalle yli 9 munaa.


Kanat ja viiriäiset ovat sekasyöjiä, joten proteiiniksi kelpaa myös eläinproteiini, mutta tässä artikkelissa vetäistään herneet kitusiin. Eli keskitytään maukkaaseen kasviproteiiniin. Artikkelin lopusta löydät linkkejä muihin Ravitsemus - kategorian juttuihin.

Kokonainen riistaherne on edullista

Riistaherne on kuivattua hernettä ja sitä myydään säkkitolkulla maatalouskaupoissa tai mahdollisesti myös viljelijöiltä suoraan. Riistaherne nimitys on erona elintarvikkeeksi myytäville herneille ja osittain viljelylajikkeet eroavat elintarvike- ja riistaherneiden osalta. Samaa palkokasvia kuitenkin pienillä eroilla. 

Herne on edullista ja ravintorikasta syötävää eritoten talvella, kun vihreän saanti on rajallista. Vihreän lisäksi herneessä on paljon B-vitamiineja, joita tarvitaan muun muassa kuoriutuvien tipujen evääksi munaan mukaan. Yleensä kaikki Suomessa myytävä riistaherne on vieläpä kotimaista ja viljelykasvina herne rikastuttaa peltomaata typensitomisominaisuudellaan. Eli kaikin puolin mainio pikkupallero!
Jos haluat syöttää lintusillesi kokonaisen riistaherneen, niin liota kuivia herneitä yön yli, jotta ne turpoavat ja ovat näin ollen helpommin sulavassa muodossa. Kuivana syötetyt herneet turpoavat linnun mahassa ja vaativat valtavasti juomista ja voimakkaan kivipiiran, etteivät aiheuttaisi tukosta tai tukalaa oloa. Pienille roduille ja viiriäisille kokonaista hernettä tulisi tarjota vain liotettuina tai keitettyinä. 

Isoille- ja jättikanaroduille, sekä aikuislle ankoille kuivan herneen voi tarjoilla sellaisenaan. Kokemukseni mukaan kuitenkin liotettuna vihreät pienet miehet matkaavat livakammin kohti ääntä. Oletan liotetun maistuvan maukkaammalta.

Viiriäisille herneet ovat suurta herkkua ja syövät niitä paljon, siksi on tärkeää, että kuivattu kokonainen herne on hyvin liotettu tai kiehautettu ennen tarjoilua. Kahden nyrkin kokoinen viiriäinen voi jopa kuolla kuivien kokonaisten herneiden syömiseen, joten toistan vielä väsytyksenkin uhalla: viiriäisille vain hernerouhetta tai kokonaiset kuivaherneet hyvin liotettuina/kiehautettuina.

Tuore- tai pakasteherneissä tätä ongelmaa ei tietenkään ole, koska neste on vielä herneessä mukana.

Herneherkuttelijoille tulee olla myös kivipiiran toiminnalle tärkeää hiekkasoraa saatavilla, sillä kova ruoka kuluttaa kivipiiran kiviä nopeammin kuin pehmeä mössöruoka. 

Herkkuherne rouheena

Kuivattua hernettä voi mieluusti tarjota myös rouheena, jolloin turpoavat partikkelit eivät ole liian suuria linnun kokoon suhteutettuina.

Siilossa myytävä hernerouhe on oikean kokoista niin kana- kuin ankkatipuille sekä aikuisille viiriäisille. Herkkuherne rouhe maistuu mainiosti myös aikuisille kanoille.

Hernejauhe on sopivaa ihan vauvaviiriäisille, joiden nokkaan jauhe mahtuu, mutta viikon ikäisestä eteenpäin jauhe on hyvä tarjota vesitilkkaan turvotettuna puurona, jolloin lintu saa sen nokittua.

Herkkuherne nimitys rouheellemme tulee hernelajikkeen valinnasta. Suomessa viljeltäviä hernelajikkeita on muutamia. Siltajoen ja viljelijän omien lintusten mielestä vihreä lajike on kaikista maistuvinta. Makutesteihin on osallistunut kolmisen sataa nokkijaa ja kolme hernelajiketta, joten luotamme nokkaporukan valintaan.

Yleisin viljeltävä lajike, kellertävä väriltään, on ravintoarvoiltaan hyvin samanlainen, mutta maistuvuudessa oli selkeä ero. Nirsoja tai ei, niin kuvitelmani on, että vihreässä pallerossa on enemmän lehtivihreää, jonka saanti varsinkin Suomen pitkän ja pimeän talven aikana on rajallista, siitä varmaan johtunee myös maistuvuus ero. Samaa herkkuhernerouhetta käytetään Maukas-rehussamme. Vihreällä ruokinnalla taasen on suora yhteys keltuaisten väriin ja makuun.

Siilossa myytävien kotimaisten nokittavien periaatteena on maistuvuus, oikeat ravintoarvot ja raekoko sekä viljelijäreiluus. Siilon tuotteista viljelijän kukkaroon jää isompi siivu kuin teollisuudelle myytäessä. Tämä on minulle henkilökohtaisesti tärkeää, koska haluan uskoa suomalaiseen ruuantuotantoon niin eettisistä kuin ilmastollisistakin syistä. Jos jaat kanssani samansuuntaiset arvot, niin vilkaisehan valikoimamme: Siltajoen Siilo - Kanailijan kauppa


Reseptejä ja vinkkejä herneen syöttöön

Avaa kesähelteillä pakastehernepussi vadilliseen vettä ja kutsu munamaakarisi bileisiin. Saat koko päivän vesiastian ympärillä puuhastelevat kanasi ikionnellisiksi ja viilentyneiksi kun vesisoikosta noukitaan kylmiä herkkuja kilvan. Ja voi sitä marmatuksen määrää, jos joku herne sattuu vajoamaan vesitilkan pohjalle ja sitä ei sieltä saa!

Talven pakkasiin iloa ja lämpöä tuo kattilallinen keitettyjä juureksia. Kiehauta porkkanaa, lanttua, naurista tai pottuja, pyöräytä juurekset pehmeiksi tehosekoittimella ja lisää muussiin herne- ja/tai papurouhe turpoamaan. Päälle tilkka ruokaöljyä tai nokare voita, ja kun keitos on jäähtynyt noin kädenlämpöiseksi kanna vasu nokkailijoillesi. Kiittävät sinua kilvan niin kaakatuksellaan kuin maistuvilla munillaan.

Syksyn ja talven viileillä lämpimän ruuan/juoman tarjoilu sitä paitsi auttaa lintusia lämpimänä pysymisessä. Muista vain kokeilla ruuan lämpötila omin näpein, sillä kana ei pysty sylkäisemään kurkkuunsa hotkaisemaa palasta, joten polttava ruoka oikeasti polttaa!

Fermentointi on yksi mainio tapa tarjota erilaisia kasviksia kanasilleen, silloin kun kasvisten säilyvyys muuten olisi ongelma. Kotirinteen kanablogista löydät ohjeet fermentointiin

Kokemukseni mukaan kanaemot valitsevat mieluusti poikastensa kasvatukseen hernerouhetta tai Maukas – Pikkunokkaisten seosta. Voit tarjota molempia sellaisenaan tai hieman liotettuna vesitilkassa. Minulla on tapana lisätä liotettaviin rouheisiin tippa B-vitamiinia tai omegakalaöljyä, talviaikaan myös D-vitamiinia, jonka saanti pimeässä pohjolassa ei onnistu kuin T-paita keleillä.

Ja toki hernerouheen voi antaa sellaisenaan, joko muun rehun joukkoon sekoitettuna tai erillisestä kiposta tai kädestä tarjoiltuna.

Muita artikkeleja ravitsemuksesta:


Kanojen ja viiriäisten tukiruuat

Oliko jutusta hyötyä? Haluaisitko jakaa sen muidenkin kanalailijoiden iloksi oman kanalasi tai profiilisi somessa, kiitos :) Tai onko sinulla joku hyvä resepti herneruokinnasta ja tahtoisit jakaa sen muillekin?






keskiviikko 12. kesäkuuta 2019

Syötä näitä maltilla kanoille


Edellinen kanojen ja viiriäisten ravitsemus aiheen artikkeli oli lista vahingollisista ja myrkyllisistä ruoka-aineista, joita ei tule kanalinnuilleen tarjota. Tässä artikkelissa käydään läpi ruoka-aineita, joiden tarjoilussa maltti (ja tieto) on valttia. 


Ensiksi käyn läpi syitä miksi alla esiteltyjä ruoka-aineita tulee välttää tai syöttää maltilla.
Kana syö paljon kaikkea sitä mitä tarjotaan, varsinkin jos tarjolla ei ole vaihtoehtoja. Kuitenkin osa ruoka-aineista ei sovi kanan ruaansulatukselle, tyydytä kasvun tai muninnan ravintoainetarpeita tai jokin ruoka suurina määrinä aiheuttaa ongelmia. Tyypillisin ja nopein ongelma on löysä ja vetinen uloste. 

Rai rai ripaskaa

Ripulointi ei ole pelkästään esteettinen haitta perssulkien sottaajana vaan myös terveydellinen haitta. Kana, joka hoitaa henkilökohtaista hygieniaansa sukimalla, eli nokalla sulkiaan siistimällä, saa ripulipyllyn hoidossa nokkaansa ulostebakteereja. Vaikka kanan suolisto kestää ihmisnisäkästä paremmin maaperän ja ulosteperäisen bakteeriston, niin on ilmiselvää, että haitallisia bakteereja ei minkään elikon suuhun tarkoituksella tule toimittaa.

Lisäksi ripuli on suoliston tila, jossa haitalliset ruoka-aineet nopealla aikataululla poistetaan ruuansulatuselimistöstä. Ripuli on siis häiriötila. Häiriötilassa ruuansulatus ei toimi oikein, eli suolistosta poistetaan myös tarpeelliset ravintoaineet, vitamiinit, hivenaineet ja runsaasti nestettä. Tämä tarkoittaa sitä, että ravinto ja neste, jota kana tarvitsee henkensä pitimiksi ja munantuotantoon poistuu plörönä pehkuun. 
Näistä syistä ripulia aiheuttavia ruoka-aineita tulee välttää. 

Jotkin ruoka-aineet taasen vaikuttavat kalsiumin imeytymiseen hidastavasti. Kasvavien, munivien ja sulkasatoilevien kanojen kalsiumin tarve on aika suurta. Muna vaatii kalkkipitoiset kuoret, sulkien kasvatus vaatii paljon kalsiumia ja luihin ja ytimiinkin täytyisi kanasen jokin kalkinhippunen varastoida. Siksi kanojen ruokinnassa kalkin ja sen imeytymisen merkitys on olennainen kanan hyvinvoinnin ja tuottavuuden kannalta.

Maitotuotteet

Kana on laktointoleerantikko, eli maitosokeri ei pilkkoudu kanan ruuansulatuselimistössä kunnolla vaan aiheuttaa vatsavaivoja. Kana ei pysty piereskelemään vaan paukkujen sijasta pyllystä plurpsahtaa pihalle ripulia. 

Poikkeuksen tekevät hapanmaitotuotteet, eli viili, piimä, rahka tai kypsytetty maito, eli juustot. Hapanmaitotuotteet sopivat kanalle ja ovat helpommin sulavia, jolloin kanan elimistö saa maitotuotteen proteiinia ja kalsiumia käyttöönsä.

Siltajoella nokkaporukka herkuttelee viili/piimä puurolla noin kerran pari viikossa. Lähitilan lypsytuoreesta ja mainion rasvaisesta tankkimaidosta tehty viili toivotetaan ilolla vastaan. Viiliin liotan vaaleaa leipää, murskattua kauraa tai jos haluan pestä lintuja, niin tarjoan viilin sellaisenaan. Viiriäiset ja ahneet nuorikot nimittäin hyppäävät rinnuksiaan myöten viilikuppiin ja siinäpä sitä sitten on sotkua kerrakseen ;)

Piimäruokinnan jälkeen kuitenkin varsinkin viiriäisten muninnassa on huomattavissa kasvupiikki. Uskallan siis olettaa, että rasvainen ja sotkuinen herkkuhetki on pienille munatykeille tarpeen. 

Ruis

Ruis on rankka vilja. Rukiin sulattaminen on monelle eläinlajille vaikeaa tai jopa mahdotonta. Kana kuuluu porukkaan vaikeaa. Kanat saattavat ruiskänttyä nokkia jonkin nokallisen, mutta tyypillisesti jättävät ruisleivän syömättä, koska runsaasti ruista sisältävällä appeella saadaan ripaskat rallattamaan. Joten ei ruista toinna kanalaansa kantaakaan. Ei edes vaalean leivän joukkoon sotkettuna.

Ihmiset, kanit ja heposet sen sijaan nauttivat ruisleivästä ja näiden suolisto saa siitä myös ravintoaineita eroteltua, joskin joku paukku poistuu ruuansulatuksen tuloksena. Kanit, jotka eivät pumpsauttele, saakoot myös ruista maltillisesti.

Kertaus: ruis ei kuulu kanojen ruokavalioon. Viljoista kotoinen kuorimaton kaura on paras mahdollinen valinta! Kauran hyvistä vaikutuksista on tulossa lisää juttua RUOKINTA aiheen alle.  Pysy kuulolla.

Sitrushedelmät

Sitrushedelmistä kanojen ruokinnassa varoitellaan. Syystä, että voimakas sitrusruokinta voi estää tai hidastaa kalkin imeytymistä. Kalkkiahan kanalintu tarvitsee omien luidensa lisäksi munankuoriin ja uusien sulkien kasvattamiseen sulkasadon aikana. Voimakkaasti muniva tarvitsee voimakkaasti kalkkia. 

Viiriäisvauvat hörppimässä mandariinista nestettä ja vitamiinia

Olen myös huomaavinani rotukohtaisia eroja kalkin tarpeessa. Araucanat tyhjentävät kalkkikuppiaan paljon tiheämmin kuin vaikkapa samaa tahtia munivat ja jopa kookkaammat Maransit. Vuoden päivät olen asiaa pähkäillyt pienten parvieni kanssa ja olisi kiva kuulla ovatko muut Araucanojen kasvattajat huomanneet saman suuntaisia havaintoja.

Takaisin sitruksiin. Talviaikaan appelsiinin tai mandariinin puolikkaasta saa mukavasti C-vitamiinia ja hedelmäsokerikin tuntuu maistuvan kivasti. Kanaemot tykkäävät syöttää tipuilleen mandariininpuolikasta nokkimis- ja hörppyharjoituksena. 

Sitruuna ja greippi ei näytä kelpaavan, ehkä voimakkaan happaman makunsa puolesta, mutta appelsiini, mandariini, klementiini, veriappelsiini ja mitä näitä maukkaampia pikkuaurinkoja onkaan, maistuvat mainiosti. Sanoisin, että Siltajoen nokkaporukka osaa itse valita minkä verran ja milloin syövät. Jos tarjoan sitrushedelmiä kolmena päivänä peräkkäin, niin kolmannen päivän tarjoilut viskotaan pehkuun. Sielläpähän pöhisevät kanalaan lämpöä kestopehkun käynnistäjinä. 

Noin kerran viikkoon tai harvemmin talvikaudella muutama appelsiini pilkottuna parvelle on herkkua ja puoliksi pistetty hedelmä nokitaan nopeasti tyhjäksi. Uskaltaisin tässäkin sanoa kokemusteni perusteella, että maltillinen sitrushedelmien tarjoaminen on hyväksi. Pelkän appelsiinin jatkuva syöttäminen saa kenet tahansa potkimaan oranssit pallerot pitkin pientareita.

Toki mainioita C-vitamiinin lähteitä löytyy kotimaisinakin: viinimarjat, karviaiset, puolukat, tyrni, pihlajanmarjat, aroniat, vadelmat, karhunvatukat, kirsikat, nokkonen, voikukka jne. 

Syksyn 2019 projektini onkin opettaa kanat keräämään marjoja talven varalle. Tontilla kasvaa ja rehottaa yhtä jos toista ja marjastajat kyllä ne syksyllä käyvät tarkkomassa nokkiinsa, mutta kun tämä pitkä ja pimeä talvi… Säilöisivät vähän, niin ei tarvitsisi etelän hetelmiin Tirehtöörin puukkoaan tylsyttää (tai sitten vaan vihdoin toteutan unelmani ja pakkaan sortinsakin autoon ja ajaa hurautamme Kreikkaan appelsiinipuun alle munimaan…).

Peruna, vehnä ja ohra

Nämä voimakkaat hiilihydraattipommit voivat olla toisinaan paikallaan, mutta kanojen ruokinnan ei pitäisi perustua pelkkään hiilaritankkaukseen. 

Sokerit ovat myös pelkkää hiilihydraattia ja suoraan sanottuna turhaa energiaa ilman ravintoaineita. Kanat eivät kaadu jos saavat silloin tällöin marjapiirakan tai pullan jämät, mutta turhaa on täyttää kupua ravintotyhjällä hötöllä. 

Erityisesti tehokanat ja viiriäiset, joiden munintatahti on hurja tarvitsevat kuvun täytteeksi ravinto- ja proteiinirikasta ruokaa. Jos lintu täyttää itseään ravintoköyhällä perunalla tai esim makaroonilla, niin munien tuottoon napataan kalsiumia ja proteiinia linnun luista ja lihaksista. Linnunluinen sana kuvaa siroa ja heiveröistä ihmistä, mikä tarkoittaa, että linnun luut ovat jo valmiiksi sirot ja somat, ei niistä toinna munankuoriin kalkkia verottaa. 

Kylmillä ilmoilla ja munintatauon aikana voi olla paikallaan tarjota parvelle kattilallinen keitettyä perunaa tai makaroonia, mutta siihenkin kehottaisin lorauttamaan mukaan ruokaöljyä ja keitinveteen turpoamaan desin pari papua tai hernettä proteiineja tuomaan.

Perunaa ravintorikkaampia juureksia on olemassa yllin kyllin ja mieluummin liputankin niiden puolesta: porkkana, nauris, lanttu ovat kotimaisia, edullisia ja maistuvia vaihtoehtoja, jotka kiehautettuna tuovat muniin makua ja tarjoavat linnuille ns ”hyviä hiilareita”. Myös kaaleista löytyy paljon kotimaista ja ravinnepitoista vihreää talven keskelle. Kokonaiset keräkaalit parvi nokkii sellaisenaan, parsakaalin kannat nakkaan keittokattilan kautta. 

Siltajoen sirkuttajien talvista lemppariruokaa ovatkin keitetyt ja mössätyt porkkanat hernejauheella tai –hernerouheella. Ämpäriin sirottelen mukaan valkosipulirouhetta ja lorauksen ruokaöljyä. Maukkaiden munien kannalta aivan loistava ateria, joka sisältää vihreää, proteiinia, rasvaa ja lämpimänä tarjoiltuna myös kylmän karkoitusta.

Ohra on hyvä ja edullinen vilja, mutta parempi lisäke kuin pääruoka. Ohran hiilihydraattipitoisuus on kauraa suurempi ja sen osuus tulisi olla kanojen ruokinnassa kauraa maltillisempi. 

Seuraavaksi sitten vedetään herneet nokkaan, eli juttua herneistä ja vähän myös härkäpavusta. Pysyhän kuulolla!

Mietityttääkö jokin kanojen hoitoon liittyvä asia? 


Haluaisitko jakaa kokemuksiasi muiden kanaharrastajien kanssa? Tervetuloa mukaan hyvän ilmapiirin keskusteluryhmään, jossa saa kysyä, kertoa ja kommentoida pelkäämättä netissä niin tyypillistä teilaamista ja rumaa käytöstä. 

Kanailijan tiedonjyvät - asiallinen keskusteluryhmä kanaharrastajille 

Tervetuloa mukaan!

 

sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

Kevään ja kesän 2019 kurssit

Kevään ja kesän kurssiaikataulut Siltajoella. Keväällä 2019 järjestämme muutamia käytännön kursseja, joissa opiskellaan lintujen hoidon aiheita letkeässä tunnelmassa ja hyvässä hengessä. Teoriaturinoiden lisäksi kurssilaiset saavat käpäliinsä kanoja, kukkoja ja viiriäisiä ja opettelemme kädestä pitäen tärkeitä rutiinitoimenpiteitä. Silittelyä ja sylittelyä unohtamatta.

Viiriäiskurssit
Lauantai 11.5.2019 klo 14:00-19:00

Helatorstai 30.5.2019 klo 14.00- 19.00

Lauantai 1.6.2019 klo 14.00-19.00

Kanailijan ensi-askeleet

Sunnuntai 2.6.2019 klo 14.00-19.00 

 

Kurssisisältö viiriäiskurssit:


Innostava, opastava ja käytännön toimiin pureutuva päiväkurssi pienistä maakanoista, viiriäisistä.

Päivän aikana tutustutaan viiriäisiin, niiden kasvatukseen ja hoitoon kädestä pitäen.
  • Tilantarve, turvallisuus ja viihtyvyys
  • Talvetus 
  • Ruokinta
  • Hoitotoimenpiteet ja ongelmatilanteet
  • Haudonta
  • Tipujen hoito
  • Sukupuolitunnistus ja parvien muodostaminen
  • Lopetus

Joka päivälle on sama kurssikokonaisuus, eli valitse vain yksi päivä:
Lauantai 11.5.2019 klo 14:00-19:00

Helatorstai 30.5.2019 klo 14.00- 19.00

Lauantai 1.6.2019 klo 14.00-19.00

Hinta: 50€/hlö, toinen henkilö samasta perheestä 10€ 
Hinta sisältää alv:n, kahvit ja munamaistiaiset. 

Paikka: Lintutila Siltajoen Sirkus, Siltajoentie 2, Leppävesi (Jyväskylästä noin 12km Laukaan suuntaan)

Kurssit toteutetaan mahdollisuuksien mukaan kokonaan ulkotiloissa, joten varaudu kelinmukaisella vaatetuksella. 
Kullekin kurssille mahtuu 12 osanottajaa ja paikat täytetään varausjärjestyksessä. Kurssipaikan varaus ja lunastus tapahtuu verkkokaupan kautta. Kurssimaksu tulee olla maksettuna ennen kurssin alkua. Varaa paikkasi TÄSTÄ


 

Kurssisisältö: Kanailijan ensi-askeleet 

Innostava, opastava ja käytännön toimiin pureutuva päiväkurssi, jossa opiskellaan kanaharrastuksen alkeita kanoja silitellen ja sylitellen. 
  • Tilantarve
  • Talvikanala
  • Ruokinta ja ruuansulatus
  • Parvikäyttäytyminen ja kukon tarkoitus
  • Lyhyt katsaus erilaisiin rotuihin
  • Kanojen hankinta: munat, tiput vai kanat
  • Ongelmatilanteet ja poikkeustapaukset
  • Viranomaisilmoitukset ja luvat 
  • Lopetus


Aika:
Sunnuntai 2.6.2019 klo 14.00-19.00

Hinta: 50€/hlö, toinen henkilö samasta perheestä 10€ 
Hinta sisältää alv:n, kahvin ja käntyn.


Paikka: Lintutila Siltajoen Sirkus, Siltajoentie 2, Leppävesi (Jyväskylästä noin 12km Laukaan suuntaan)

Kurssit toteutetaan mahdollisuuksien mukaan kokonaan ulkotiloissa, joten varaudu kelinmukaisella vaatetuksella. 
Kullekin kurssille mahtuu 12 osanottajaa ja paikat täytetään varausjärjestyksessä. Kurssipaikan varaus ja lunastus tapahtuu verkkokaupan kautta. Kurssimaksu tulee olla maksettuna ennen kurssin alkua. Varaa paikkasi TÄSTÄ





perjantai 15. maaliskuuta 2019

Idätä kanoille ja viiriäisille kauraa

Viherruokinta tuo muniin makua ja lintujen ruokavalioon vaihtelua lisäten vitamiinien ja kivennäisaineiden saantia. Eritoten talvella viherruokinnan merkitys korostuu kun kanat eivät pääse pihalle laiduntamaan.

Kauran idätys on helppoa, halpaa ja pitkän pimeän talven jälkeen lyhyetkin vihreän idut häviävät nokkiin nopeammin kuin ehdit kiljaista kukkokiekuu.




Idätä kauraa näin:

Täytä laakea astia, esim vanha tarjotin, tarjoiluastia tai foliovuoka kauranjyvillä. Pohjanpeitto tai korkeintaan puolen sentin kerros riittää.

Kastele kaurat niin, että lilluvat vedessä oikein kunnolla. Anna kaurasten uiskennella vuorokauden verran. Kaada sen jälkeen ylimääräinen vesi pois. Kaurat saavat jäädä märiksi, mutta uiskentelu pitää jo lopettaa.

Jätä idätysastia viileään paikkaan. Tässä vaiheessa ei ole väliä ovatko hämärässä vai valoisassa. Ihan pilkkopimeä ei ole paras, eikä huoneenlämpö. Viileä ja valoisa olisi optimaalisin, mutta itää kaura muissakin olosuhteissa.

Idätyspaikan lämpötilasta riippuen joudut kastelemaan tai suihkepullolla ruiskuttelemaan joka, joka toinen tai joka kolmas päivä. Lämpimässä vettä tarvitaan useammin, viileässä harvemmin. Liika kosteus homehduttaa. Liika kuivuus tappaa. Älä huoli, kosteuden tarpeen kyllä näkee silmämääräisesti, tai huomaa vähintäänkin kauroja kopeloimalla. 


Jyvät saavat olla hieman kosteita, mutta vesi ei saisi loiskua kun astiaa kallistelee. Liiallisen kastelun voi varovasti valuttaa pois.

Ensin kaura kasvattaa juuret, jotka näyttävät valkoisilta homelonkeroilta, älä siis tässä vaiheessa heitä idätyksiäsi mäkeen. Kääntelemällä ja ravistamalla lonkerohemmoja voit varmistua, että kaurat ovat oikean kosteita ja jokainen pikkujyvä saa ilmaa ja kosteutta riittävästi.

Idätyslämpötilasta riippuen vihreää alkaa näkyä 4-6 päivän päästä aloituksesta. Yleensä kuitenkin vasta sitten kun olet jo autuaasti ehtinyt unohtaa jyväset oman onnensa nojaan.

Nosta itäjät valoisalle ikkunalle ja jatka kastelua kunnes vihreät versot ovat 4-8cm pituisia.


Parempiin suihin


Tarjoile itäjät nokkaporukalle. Tarjoilu on paras hetki opettaa parvelle luoksekutsuhuutoa. Tämä herkku on talviaikaan ehdoton hitti ja nopeuttaa oppimista takuulla. Lisää kanojen kesyttämisestä voit lukea tästä

Jos tilat tai kärsivällisyys eivät riitä vihreän oraan kasvattamiseen, niin myös ihan vasta itänyt 3pv ikäinenkin jyvä on kanojen mielestä herkullinen. Tosin vihreään töröttäjään on ehtinyt muodostua lehtivihreää ja ravintoaineita piirun verran enemmän.


Joskus joku tippapullo tai juomalaite vuotaa ja sen alle voi olla kätevää asettaa kupillinen kauraa. Kaura imee tippuvat vedet ja saattaa ehtiä jopa itää. Ainakin viiriäisille liotetut kaurat maistuvat kuivajyvää paremmin.

Kauran lisäksi mainiota ja edullista idätettävää ovat herneet, auringonkukan siemenet ja ohra. Ohra ja herne itävät jo ihan parissa päivässä. Eikäpä idut ja versot pahaa tee myöskään influenssakaudesta toipuvan kanailijan terveydelle!



Lue lisää ruokinta-aiheesta:

5 ruoka-ainetta, joita ei tule syöttää kanoille
Kanojen ja viiriäisten tukiruuat
Kanojen ja viiriäisten talviruokinta
5 munintaan vaikuttavaa seikkaa

Muistathan D-vitamiinin?


Kesällä kanatkin saavat D-vitamiinin auringonsäteistä, jos pääsevät aurinkoon ulkoilemaan. Talvella D-vitamiini täytyy nokkia tai hörppiä. D-vitamiini vaikuttaa kalsiumin imeytymiseen ja kalsiumia kanat tarvitsevat munankuorien lisäksi omiin luihinsa. Joten varmista D-vitaminointi viiemistään nyt kun kesän vitamiinitankkauksesta on monta kuukautta aikaa.

Tutustu Siltajoen Siilon lisäravinteisiin.






sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Kannattaako kuoriutuvaa tipua auttaa?

Yleensä kuoriutumisongelma kertoo tipun heikkoudesta TAI huonoista kuoriutumisolosuhteista: liian kuiva tai liian kostea kuoriutumiskosteus. 



Heikon tipun auttamisesta ei juurikaan ole hyötyä. Heikot, elinkelvottomat tiput lähes poikkeuksetta kuolevat ensimmäisten elinviikkojen aikana, vaikka niitä kuinka auttaisi. Luonto on syystäkin tarkoittanut, että heikot karsiutuvat.

Sen sijaan tipua, joka hautomakoneen säätöjen takia kohtaa kuoriutumisongelmia, on syytä jelppiä. Toisinaan myös tipu voi syystä tai toisesta lähteä kuoriutumaan väärästä päästä, jolloin myös apu on tarpeen. Niin kuin perätilassa syntyvä vauvakin tarvitsee enemmän kätilöintiä kuin pää edellä maailmaan puskeva, niin väärästä päästä munaa ulos punkeva tipukin tarvitsee kätilön hellää jelppiä.


Normaalisti tiput kuoriutuvat munan tylpästä päästä ja munat ovat sen kokoisia, että kun tipu on munan kannen kairannut auki, mahtuu se sieltä punkemaan hyvin ulos. Väärästä kohdasta kairauksen aloittanut ei mahdu kääntymään kairatakseen kunnon reitin tai ei mahdu pinnistämään ulos. Näissä tilanteissa autan tipua. 


Kastelen märällä pumpulilla kuorta, jotta se rapsahtaisi paremmin auki. Varovasti kynnellä rikon kuoren. 

Kastelen pumpulilla myös munankalvoa. Kuiva kalvo tarttuu nopeasti tipuun kiinni, ja tipu jää munankalvoon jumiin. Kuiva, tarttunut kalvo on niin tiukasti kiinni, että sitä ei saa repiä irti. Kalvon irroittaminen voi pahimmoilleen repiä tipun untuvien lisäksi irti ihoa. 

Kalvoa kastellaan ja kastellaan ja tavallaan liotetaan irti tipusta, mikäli se on ehtinyt tarttua kiinni. Varo, ettet kastele nokkaa/sieraimia.

Mikäli kalvoa kuoriessa tirskahtaa verta, niin kuoriminen pitää heti lopettaa ja kokeilla jatkaa vasta tunnin tms päästä. Kalvoissa kulkevat verisuonet ovat tällöin vielä kiinni tipun verenkierrossa. Kalvosuonet kuivuvat tipun kuoriutuessa. Kalvot voivat olla kyllä hieman verisehköt/möhnäiset, mutta eivät vuotavat silloin kun verisuonisto ei enää ole kiinni tipussa. 


Olisi hyvä, että tipu itse tekee töitä ponnistellakseen ulos kuoresta, sillä ponnistelu vahvistaa niskaa ja auttaa ruskuaispussia vetäytymään tipun sisään. Ruskuaispussi on tipun kehitykselle ensiarvoisen tärkeä. Tipun ulkopuolle jäänyt ruskuaispussi heikentää olennaisesti tipun elämän aloitusta. 


Lisää aiheesta:


Video aiheesta löytyy:
Youtube kanavaltamme

Muita haudonta ja tipunhoito aiheisia juttuja:
Hirmuinen hautomavietti - hautovia rotuja
Salahautoja
Kuinka autan hautovaa kanaa
Kloaakin ulospullistuma hautojalla
Miten kanan saa lopettamaan hautomisen
Miksi eristän emon ja tiput?
Kuolleista ylösnoussut tipunen - kuinka pelastat kylmettyneen tipusen


Siitosmunia, testattuja tiputuotteita, oppaita ja muuta tarpeellista:
Siltajoen Siilo - kanailijan sekatavarakauppa