Päiväkirjamaisia merkintöjä Supersorsan elämästä - OSA 1

3.5.2025 lauantai

No tulihan sitä hautomisasiaa tähänkin aamuun...

Koneesta kuului eilen piipitystä, tänään harvakseltaan. Ryhdyttävä kätilöksi. Koputtelin viimeisimmän erän munia, nostin korvalle ja nostin kauemmas, että hoksaisin mikä muna puhuu.

Ei kukaan.

Piipitystä silti kuului. Kävin välillä ulkonakin kuuntelemassa, että varpusen zirpsutus on edelleen erilaista kuin kuoriutujan huhuilu.

Ja kas, sieltä sitten löytyi särö ja äänenlähde vanhemmista munista, niistä joiden sisarukset on jo 5vrk ikäisiä. Huoh. Jotain siinä haudonnassa sitten oli, sähkökatko ehkä, että viiriäisiä ja kanoja tuli kauheen pitkällä viiveellä.

Sen sijaan viivettä ei ollut äänen loppumisessa. Kun olin kuorinut pienen kuoreen juuttuneen Maransin esiin ja lämpimällä vedellä kastellulla sormella pyyhkinyt kuivat krämmäleet irti, pääsi tipu kuivuttuaan samanikäisempien kääpiökoch tipujen seuraan mamman alle.

Vaan edelleen jatkui ääni koneessa ja lisää koputtelua ja munaa korvaan. Rairai, on mulla jutut. Mutta on myös puuhat

Ei löytynyt tämä toinen kakkossopraano. Otin noin viikon toisessa koneessa olleet ankanmynat vessaan läpivalaistavaksi. Että josko se kana sieltä sitten kuuluisia taas. Ja jösses!

Ääni kuului ankanmynista. Eli varmana mun omasta päästä. Ei se ole ihme. Eilinen oli taas sellaista polkkaa, sambaa, valssia ja tuomiokapitulin parvella salaa kameran kanssa hiippailua (kunnes kanttori lukitsi minut takaisin rahvaan puolelle).

Liekkö siis ihme, että tuollaisten kokemusten jälkeen päässä laulaa vähemmän taivaallisia kuoroja.

Läpivalaisin munia ja Batman oli hoitanut Cayuga-akkojensa aviollisia iloja huomattavasti ahkerammin kuin Onni omiensa. Onni olikin kovasti Batmanin akkain perään. Liekkö sitten aisurina toiminut kuitennii

Sitten valaistumisen vuoroon asettui yksi todella tumma Cayugan muna. Ihmettelin, että onko siinä paskaa vai mitä, että pinnassa kumma kohta, ja valaisun perusteella mätä, koska valo ei tunkeutunut yhtään läpi.

Höhähdin siinä sitten varmaan jotain ääneen, koska muna vastasi minulle. Sillä lailla. Nyt aletaan olla leveleillä, jopa minuksi. Viikon haudonnassa olleet munat ei puhu, nippa nappa vasta alkaa ankkasen sydän pompottaa, eikä sen ääntä minun kuulollani tavoiteta.

Että missä lie olosuhteissa tuo tummin ankanmuna on ottanut etumatkaa, ja minkälainen maantiekiitäjä sieltä oikein tulee? Kun nää normaalisti 28vrk haudonnassa viihtyneet lättäjalatkin on ihan turkasen nopeita.

No, tervetuloa sitten vaan! Äkkiä meni munat takaisin koneeseen ja kosteutta jelpiksi. Niin, ja se valaistu kakka munan pinnassa mitä ihmettelin, se oli tuon piipparin nokan aikaansaannoksia. Kyllä minä sentään vähän huolellisemmin valitsen puhtaat tai pyyhin puhtaiksi haudontaan menevät mulkkuset. Nih!

4.5.2025 

Ihan oikeesti! Mulla on nyrjähtänyt aivo ja mieli jo monta kertaa kun oon koittanut tässä pähkiä, että miten tää ankka voi olla olemassa!?!?!!?

Faktat:

Ankanmunien haudonta ja poikasten kuoriutuvuus tarvitsee hyvin tarkat ja samana pysyvät olosuhteet: 37,7 astetta lämpöä ja kosteutta jopa 55% ja enempi.

Hyvin spesiaalit olosuhteet siis, ja niiden pitäisi suht vakaina pysyä vähintään sen 28vrk ajan.

Todellisuus:

Ankanmunat ovat olleet olosuhteissa noin viikon.

Pesistä keräyksen jälkeen munat olivat vadissa kotvasen ulkona ja sitten eteisessä pakastimen päällä. Kennoissa työhuoneen lattialla ehtivät istua ainakin 1vrk, ellei 2, kun huhhailin, että pitäs laittaa ankanmunat koneeseen, mutta silti huitelin jotain muuta.

Kukaan ankoista ei varmana ole hautonut, eikä kukaan kanakaan ankanmunia. Sen kyllä huomaisi, viimeistään munia kerättäessä niiden lämmöstä. Ja lämpimiä munia ei kerätä, koska se tarkoittaa, että joku niitä hautoo. Yleensä se jokunen itse ilmoittaa hyvin selvästi, että munia ei passaa näpelöidä.

Oisko mulkutin voinut jotenkin pesässä omatoimihautoutua? Onhan meillä ankkojen tarhassa kuutiotolkulla kanalan pehkua kompostoitumassa ja lämpöä luovuttamassa.

Mutta ankkojen itsevalitsema kohta munintapesälle on tarhan ulkoseinän ja kaura-automaatin välissä maassa. Vaikka tarhassa vielä hieman jossain kohdin kompostit pöhisee ja lintuja lämmittää, niin kyllä yöpakkaset varmasti ovat vierailleet siellä maan rajassa.

Joten mä en tajua!!!!

Mitä tämän ankkavauvan munalle on tapahtunut ja missä, että se on voinut kehittyä???

Ja koska mulle on tärkeää tietää ja tajuta aina ja kaikki, niin tää kyllä ny kalvaa. En jaksa uskoa, että kukaan ankkaihminen olisi källiäkään tehnyt ja sujauttanut mun koneeseen jo haudotun yhden munan. Ihan liian riskaabelia keneltäkään eläinihmiseltä, toisekseen tuo on ihan selvästi meitin Cayugan muna ja poikanen. Ihmepentu siis!

Että ihmeitä sitten vaan alkavaan viikkoonne! Jos haluat lukea lisää ihmetipuista:  

Kuolleista ylösnoussut tipunen

 

5.5.2025

Supersorsan kuulumisia! Jos et oo kärryillä aiheesta, niin kertaa edellisten päivien julkaisuista…

No niin. Yksinäinen sorsa, geneettisesti ehkä ankka tai maantiekiitäjä, odotteli hautomakoneessa kolme viikkoa nuorempien sisarustensa kanssa kun me Taina Taikurin kanssa pähkittiin, että minnepä yks yksinäinen vaakku kasvamaan.

Viiriäistipujen viereen terraarioon tämä nopea tapaus on liian iso, kukaan kolmesta kanatipuja hoitavasta emosta ei näyttänyt mielenkiintoa lättänokkaisen rumiluksen hoitoon, eikä sillä, jokaisella on yli 10 tipueen poikue huollettavana, että eipä pyydellä liikoja ensikertalaisilta.

Viritettiin isompaan häkkiin pikkulaatikko terraarioksi ja tiilillä nostettiin laatikkoa ylemmäs lämpölamppua. Mittarin mukaan lämpöä +34, vähän liian alhainen. Tuohon häkkiin viirutiput muuttaisivat parin viikon päästä, jolloin ankkojen OIKEAOPPISEN kuoriutumisaikataulun mukaan vauvavaakut pääsisivät terraarioon, toki putsauksen jälkeen vasta.

Kolmeakymppiä hipova lämpö ei ole riittävä vastakuoriutuneelle ankkavauvalle, vaikka kuinka olisi nopeakasvuista ihmeankkojen sukua. Ja yöllä kanalan lämpö tippuu tuosta vielä, niin emme uskaltaneet majoittaa reipasta alokasta sinne, vaikka kuuakuden ikäiset ankat innoissaan pienelle huutelivatkin.

SS vietti päivän ja yön hautomakoneessa, käyden välillä läpyttelemässä lattialämmityksen päällä sanomalehdllä (ettei räpylät luista laattalattialla ja nilkat nitkahda) sekä maistamassa B-vitamiinilla maustettua munarehuvelliä.

Maistamisen lisäksi Supersorsa pulahti velliin pari kertaa. Inhainen rehumunavellinen ötökkä. Koitin jopa pyytää Darrockia nuolemaan ankan pinnasta töfnän, mutta tämä herkkusuu koirapa oikein nipisti huulet yhteen ja käänsi pään pois, että: ”Täällä ei syödä eläviä otuksia, ei edes maistella!” Vaikka vasta eilen haisteli ja nuoleskeli pientä vesilintua ihan ihastuksissaan. Joo, ei. Mun sotkun kiertelyvätystely ei menny läpi, niinpä Sorsa otti jo het tänään ennen kuutta suihkua lavuaarissa.

Sitä mä vaan, että tuleeko tästä yksinäisestä ötökästä meille joku sisäsorsa? Ja oppiiko se tavoille minulta vai Darrockilta? Kummalta vaan, niin sotkua tulee. Siitä oon varma! Just eilen sain robotti-imurinkin kiinni sisällä kenkien käytöstä. Huoh!

Paras olisikin kun Supersorsa saisi lajitovereita… Jos jollakulla lähellä olisi yksinäinen ankka- tai sorsavauva tai vaikka kanatipu, niin vastakuoriutunut poikue, johon tämä pääsisi, tai meille joku yksinäinen, niin saisi kasvun ja parveutumisen hyvin käyntiin toverien kanssa. Lämmöt myö säädellään niin, ettei tarvihe kenenkään varpaiden palella.

Autatko Supersorsaa löytämään (minua ja Darrockia sopivampia) kasvukumppaneita? Tykkäys, kommentti, jako auttaa julkaisua näkymään ja tovereita löytymään

8.5.2025 Supersorsan kuulumisia!

Nokkaan on mennyt sisään munaa, vettä, B-vitamiinia, liotettua kauraa ja rehua, sekä hiekkaa ja munankuorta. Eli kaikkea mitä pitääkin, toki on nokalla kokeiltu myös kylpytakista rispaantunutta lankaa, mun hiuksia, Darrockin häntäkarvoja ja lattialaattojen saumojen välejä, jotka on just pikkunokan kokoisia.

Mies on ahkerasti imuroinut, ettei pikkunokkaan mene mitään väärää. Pikkunokka on kovaääninen ja NOPEA! Jos ihminen tai koira kävelee eri huoneeseen, niin vauhdilla tulee pikkuläpsy perässä ja sen kuulee! noin niinku muuten tää on ihan normivauva-arki: edes vessassa e voi käydä yksin. Nyt kun kirjoitan, niin otus on tässä sylissä ja nokalla kokeilee niin näppistä, kelloa kuin tätä kylpytakkia, jossa on paljon rispaantuneira lankoja

Ulos ötökästä on tullut muutama oikein terveen näköinen kikkare, joten eiköhän kasvukin saada käyntiin.

Eilen sattui unohdus. Oli siitosmunien hakija tulossa, Joensuusta, ajattelin että ehdin pyörähtää kaupungilla palaverissa ja palata kotiin, sillä Jyväskylässä pyörähdys on nopeampi kuin Joensuusta tänne ajo. Kuvitelmanani toki oli mainita miehelle mitkä munat antaa joensuulaiselle, jos en ehdikään takas. Kuvitelma unohtu.

Lisäksi ehdin palaverin jälkeen soittaa miehelle, että poika tuo nyt vihdoin Kottaraisensa (jep, tyttiksellä on tuommoinen lintumainen lempinimi) näytille, että köyhiä ritareita tulille ja edustusilme kasvoille. Ja sitten ovella olikin tämä joensuulainen munien hakija, jota mieheni luulee Markkon tyttöystäväksi ja ihmettelee, että rohkee tytsy kun tulee ovelle yksin, ovelle jonka avaa köyhien ritarien paistaja ankka kädessä, ja josta yleensä ryntää isohko koira tervehtimään. Siis ovesta ryntää, ei kädestä.

"Miks sulla oli ankka kädessä?" kysyn naurua tyrskyen kun tarinaa kuulen selostettuna jälkikäteen. ”No ei kai sitä voinu tänne yksin jättää itkemään ja häviämään ku mä menin eteiseen!” Taloni kuulostaa melkoiselta kartanolta, jos yks ötökkä katoaa länsisiipeen pohjoisovella käydessä.

Ei kai voi paljoa muuta odottaa jos on tulossa hakemaan siitosmunia Sirkuksesta, että saa osakseen sirkushuveja. Tarina ei kerro saiko munanhakija ritareita, mutta siitosmunia sai kun saavuin ihan hetken päästä pihaan. 

Ja mitä tyttöystävän esittelyyn tulee, niin se siirtyy kauemmas. Jotenkin en kauheesti soimaa poikaani, koittanee kai antaa normaalin kuvan itsestään. Kuvaa saattaisi hieman muuttaa käynti meillä jossa yks heiluu keittiössä ankka kädessä, koira pusuttelee otsaan ja emäntä kuulustelee kaiken kesätöistä kouluarvosanoihin ja hiimailee puol päivää ankkaisessa kylpytakissa. Vanhempien häpeäminen on ikuista, luulen… Tai saattaa se riippua vanhemmistakin, tai näiden toilailuista.

Näin minä sentään neidistä pitkät hiukset ja vienon hymyn, oikein kivan näköinen Kottarainen, ja vieläpä kesätyötön, joten eiköhän tuo jotenkin tontille houkutelle…

Kuitennii pikkuankka vaikuttaa kaikkinensa oikein hyväkuntoiselta ja pätevältä Sirkuksen tyypiltä. Tänään käydään vähän lajitovereita moikkaamassa kanalassa, kunnes jatkuu hautomakoneessa nukkuminen ja lattioilla läpyttely. Ensi viikolla tämä sitten muuttaa kanalaan muiden lintujen luo.

Lisään vielä sen, että hitsinpimpula miten ton räpylät on somat, kaikkien vauva-ankkojen on, mutta tätä on nyt tullut enempi tuojoteltua ja läärättyä. Tuon räpylät on ihan kuin semmoset mustat vanhan ajan merkkarit, jotka on suussa lionnut ihan ohuiksi. Tiiäkkö? Semmoiset ne on. Tosin ehkä eri makuiset, en tiiä, en oo sentään maistanut.

p.s: videosta editoitu pois lause, josta voisi luulla, että nimittelen pikkukampaaja täiksi, ei saa sanoa toisia täiksi. Ihan vaan kiharojen tekopuuhissa lienee tämä multitalentti.

 

11.5.2025 Hyvää äitienpäivää kaikille äideille, emoille, mammoille, mummoille, kummeille ja jokkaiselle näihen mussukalle ja kultalussukalle, no reippaille muorin kainaloisille myös!

Siilon verkkokauppa haluaa muistaa tätä päivää kukkasin, ja lisätäänkin tämän päivän tilauksiin kimppu varjoliljoja. Tai oikeastaan, ei ihan kimppu, vaan sipulinippu. Sipulit kun tyrkkäät kukkapenkkiisi noin 10-15cm syvyyteen ja annat kanasten skeidoa päälle, niin sitten ne kukkii tuossa kesän parin päästä. Liljat, ei kanat. Jösses. Onpas taas jutut.

Varjolilja on vanha ja kestävä perennamaisesti vuodesta toiseen kukkiva ja komistuva sipulikasvi. Siilon sipuleista kasvaa valkoisin ja pinkin kukin kukkivia liljoja, korkeus noin 80-100cm. Näyttävä ja pitkäkestoinen kukinta, myös maljakossa, mutta nuo keltaoranssit törpökkeet kandee poistaa ennen sisälle tuontia, koska niissä oleva siitepölyn väri ei lähde edes pommilla pesemällä tekstiileistä.

Jatkossa kandee rekisteröityä meitin kanta-astujaksi, eiku asiakkaaksi, niin sitten tuo verkkokauppa automaagisesti lisäilee pisteitä ja kaupan päällisiä. 

Rekisteröitymällä Siilon KANTA-ASIAKKAAKSI saat tilauksistasi pisteitä, joilla saat alennuksia, ostokuponkeja ja/tai kaupanpäällisiä, joskus ylläreitäkin.

Kurkkaa esim Suosituimmat ja Uutuuksia valikko, taikka nuo Taimet, juurakot ja sipulit valikko: 

https://siltajoensirkus.mycashflow.fi/categ…/24/suosituimmat

Supersorsa juhli äitienpäivää muuttamalla kanalaan muutamassa päivässä kasvussa kiinni ottaneiden viiriäisvauvojen pariin. Ajattelin, että olkoon siellä parisen tuntia ja stten takaisin sylisorsaksi sisälle. 

 

Kattia kanssa, ei läksenyt vaakku enää fölyyn kun oli päässyt viirujen kanssa riehumaan ja munankeltuaista ahmimaan. Sinne se sitten muutti terraarioon omankaltaistensa pariin.

13.5.2025 Uimahyppyjä ja sukelluspelastajia

Keväinen aurinko nosti lämmöt 17 asteeseen ja niin Supersorsa pääsikin uimaan mustaan ämpäriiin, jonka vesi päälle parikymppistä. Silti Sorsa huusi torvi suoralla niin lujaa, että suurpetojen torjuntaan erikoistunut laumanvartijaopiskelija rynnisti paikalle ja noukki huutajan pois hyytävästä vedestä. Se siitä uinnista sitten sillä erää.

Tuo on muuten jännä, meitin rottakoira Teukka reagoi myös voimakkaammin ankkavauvojen ääniin kuin kanatipujen. Liekkö syynä, että kanatipuilla on yleensä emo hommia hoitamassa, mutta vaakut paiskataan lämpölamppujen armoille. Tai ehkä jokin taajuus ankkojen nuoressa äänessä herättä raavaan tappajauroksen hoivavietit. Ekan ankkueeni kun myin, niin Teukkahan koitti kaivaa pahvilaatikkoa auki sitä mukaa kun immeiset sitä teippasivat kiinni. Hätävaruiksi hyppäsi vielä ankkojen viejän farkkuun, tutki takatilat, tarkasti kuorman kiinnityksen, haukkui ostajat ja varmaan merkkasi perävalot. 

Vaan eipähän meiltä parvilauman jäseniä joutaviin paikkoihin päästetäkään, jos meneekin alkutarkista löperösti läpi, niin kyllä sirkuslaiset tavoille opettavat. Eräälle muuramelaiselle tilalle muutti pari alle kiloista kääpiökoch kukkoa kanoineen, heti ekana iltana olivat pistäneet isännän kalastamaan, keittämään ja RUOTIMAAN heille kalanperkeitä. Että ei se kanojen hoito ole samaa kuin heinäpellon katselu. Hommia saa painaa ilmaisten munien eteen ihan hartia voimin, ja sittenkin menevät ja munivat piiloon tai leipovat enempi tipuja ku aamupaloja possun pyllin viereen pannulle.

14.5.2025 Supersorsa sai lisää nokakasta seuraa

Jos tämä olisi opetusteksti, niin avaisin aarioitani aiheesta munat kanan alle kerralla ja ei lisämunaajia huudeille. Koska tämä on päiväkirja ja opettajan itsensä opastaminen on rankkaa, varsitenkin kun kantapäät on verhottu aivan uusilla ja puhtailla villasukkasilla, niin jätän vaan linkin asianmukaisista kanaemon haudonnoista tähän tälleesti näin, oppikaa te nuoremmat räksyttäjät ja hännän heiluttajat: Kanaemo hautoo

Kuitennii kävi niin, että koneesta kuoriutui eräs tipunen, jonka muna oli viikon muita myöhässä. Ja sitten kysellään, että miten Supersorsan muna on ollut siinä ajassa missä on. Meitin aikavyöhyke ja digiportaalihypyt aiheuttaa viikkojen viiveitä ja varppeja, carpe diem ja muuta läsnäolon taitoa.

Kanapienokainen kuoriutui muita myöhemmin ja ei oikein vielä seuraavien hautojien alle olisi sovelias. Tyrkkäsin sen sitten terraarion kaksviikkoiseksi kasvaneen Supersorsan ja kolmiviikkoisten viiriäisten seuraan. Kyllähän tuosta multilingual nokkaa kasvaa, jos ei muuta.

Lapsille on tärkeää karkkipäivä, lintulapsille on tärkeää lajitoverit, tai edes toverit. Äitikin kai ois aika tärkee, mutta äitienpäivä meni jo ja siitä vinguin niin pal, että ei toinna enempää.

Nyt on viirunuorisolla ankkaa ja kanaa, kotvasen kulutta kanalla ja ankallakin omaa lajiseuraa. Ja kyllähän nuo kuulee ja näkee niin vanhempiaan kuin sukulaisiaan tuolta terraariosta. etä näihin kuviin ja tunnelmiin, Sirkuksen karavaanissa sattuu ja tapahtuu!

 

Siilosta sörsselit ja lämpövermeet niin lättänokille, pikkunokille kuin suursyömäreille ;)

Kuinka autan hautovaa kanaa

Kana on litteänä pesässä, suhisee, pörhistelee ja nokkii munien kerääjää. Onneksi olkoon! Kanasi on sitä mieltä, että hoidat häntä erinomaisesti ja haluaa saattaa näin hyvään maailmaan lisää hoidettavia. Hautomahalukkuuteen vaikuttaa toki kanan rotu ja vuodenaika, mutta jotkut kanaset ovat innokkaampia hautojia kuin toiset. 

Tässä artikkelissa käydään läpi miten autat kanaa raskauskilvoittelun ja mammaloman aikana. Hautomaviettisistä roduista kirjoitin viime viikolla: Hirmuinen hautomavietti

Milloin siitosmunat alle?

Kun kana alkaa osoittaa hautomisen merkkejä: pesässä istuskelua, pörhistelyä ja tuimaa nokalla koputtelua kopeloivaa kättä kohtaan, niin kerää vielä munat pois. Vasta kun kana on parisen päivää pesässä istunut, niin voit olla varma, että hautomahimot ovat heränneet ja pysyvät päällä niin vankasti, että haudonta voi onnistua. 

Vie kanan alle vähintään 5-6 munaa. Miksi niin monta? Jos kaikki eivät idäkään, jos kaikki eivät kuoriudukaan, tai jos joku tipu heittää henkensä niin, että kanaemo saisi ne kaipaamansa tiput, jotka hautomisen lopettavat. Tiput ovatkin ainut varma ja eläinystävällinen keino lopettaa hautominen. Muista keinoista voit lukaista tarkemmin tästä: Kuinka saadaan kana lopettamaan hautominen.

Kanan koosta riippuen alle voi mahtua enemmänkin munia. Silkille ja kääpiökochille, pienille roduille noin 6-8 munaa on maksimi. Isompikokoinen kana voi hautoa enemmänkin. Ei ole mitenkään ennenkuulumatonta, että kana jemmaa alleen jopa 30 munaa. Tällaista määrää ei saa yksi kana pidettyä lämpimänä ja reunamunat voivat kylmettyä ja tipun kehitys katketa. 

Siksi on olennaista merkitä munat, että tietää kerätä uudet munitut munat pois. Hautojan kaverit nimittäin mielellään käyvät munimassa lisää. Helpointa on merkitä vaikka tussilla rinkula munan ympäri, jotta äkkivilkaisulla näkee haudottavien ja uusien munien eron. Halutessaan munaan voi kirjoittaa myös allelaitto päiväyksen ja vaikka kirjainlyhenteen ko munan munineesta kanasta/rodusta, jos haluaa vielä 21 päivän jälkeen muistaa mitä tuli laitettua.

Helmikki, Mymeli ja alla monta pientä yhteishoidettavaa

Hautoja myös voi houkutella kavereita hautomaan. En tiedä miten kana sen tekee, mutta yleisesti puhutaan, että hautomakuume tarttuu. 

Samaan pesään voi tunkea hautomaan useampikin kana. Munataistelun tuoksinassa munat vaan saattavat tallaantua ja mennä rikki. Siksi ihmisen on hyvä vähän katsoa perään, että koko seurakunta ei samoja munia alkaisi hautoa, vaan antaa vaikka toiseen pesään toiset munat tipunhimoisille kanssasisarelle. Kahden kanan yhteishuoltajuus toimii usein hyvin, mutta kolmas pyörä voi jo olla liikaa.

Millaisia munia haudottavaksi?

Ei ole ihan se ja sama millaisista munista tipuja mielii. Tärkeintä toki on, että munat on kerätty parvesta, jossa kukko on hommansa hoitanut. Ei ole väliä ovatko munat saman rodun vai eri rodun, kanaemo hoitaa kyllä vaikka ankanmunistakin kuoriutuneita. 

Sen sijaan viiriäisten munia en voi neuvoa hautomaan kanan alla, vaikka joidenkin olen kuullut siinäkin onnistuvan. Onnistuneiden kanakeinoemojuttujen lisäksi valitettavasti olen kuullut myös kuinka kana on tallonut rikki pienet viiriäisenmunat, syönyt munat tai syönyt jopa elävät kuoriutuneet poikaset. Kana ei välttämättä ymmärrä pikkiriikkistä viiriäisenmunaa tai kuoriutunutta tipua hoidettavakseen, vaan tiputtaa sen pesästä omia muniaan uhkaavana ötökkänä, oli omia munia alla tai ei. Tai pieni rääpäleviiriäinen voi näyttäytyä kanalle heikkona tipuna, jonka se armotta hylkää.

Haudottavien munien tulee olla puhtaita, muodon ja kuoren tulee näyttää normaalilta. Likaiset, liian pienet, poikkeavakuoriset tai oudonmuotoiset munat jätetään suosiolla pois haudonnasta.
 
Hyvin nuorten kanojen munien ei myöskään tule hautoa. Nuorikko vasta harjoittelee munintaa ja munassa voi olla tai voip olla olemattahhii tarpeeksi tipulle keltuaisen vararavintoa, liian ohut tai liian paksu kuori.  Nuorikon munat yksinkertaisesti ovat pieniä ja pienistä munista tulee pienempiä tipuja, joiden elinodotukset voivat olla heikommat.

Kanan olisi hyvä ollut muninut vähintään noin 6kk, ennen kuin munia aletaan kerätä haudottaviksi. Tällöin munintaprosessi on vakiintunut ja tuotoksen voi olettaa olevan vakio. Kokeneet kasvattajat keräävät haudottavaksi munia vasta yli 1,5 vuotiailta kanoilta, koska tällöin kana on altistunut yhdelle vuodenkierrolle ja mahdollisille taudeille, jolloin luonto on karsinut parvesta ne heikoimmat pois. Uusia tipuja kannattaakin hautoa vain kaikista vahvimpien ja terveimpien kanojen munista.

Siitosparvien valinta ja ruokinta ovatkin sitten aivan oma maailmansa, joista aiheet eivät yhteen postaukseen mahdu. Tyydynkin nyt vain toteamaan, että tarkkuutta siitosmunien ostamiseen, jokainen munittu muna ei ole siitosmuna!

Läpivalaisu

Itämättömät ja keskenmenneet munat kannattaa poistaa haudonnasta. Munat voivat mädäntyä hautovan kanan alla, jos ne eivät ole lähteneet itämään. Mätämuna ei ole pelkästään karmean hajuinen vaan myös bakteeripesäke, joka poksahtaessaan sotkee pesän, munat, tiput ja emon. Usko minua! Tätäkään et halua itse kokea. Sotkusta pääsee pesemällä ja vaihtamalla pesän heinät/purut, mutta koska kuoriutumattomia munia ei voi pestä, voi niiden pinnalle pyyhkimisestä huolimatta jäädä mädän munan bakteereja, jotka aiheuttavat hygieniariskiä kuoriutuville tipusille, joiden bakteerikanta on vielä olematon. Joten tyhjät munat pois viimeistään haudonnan puolivälissä! 

Munien kehitystä voi kurkkia pimeässä taskulampun avulla. Kananmunista näkee läpivalaisemalla noin 5-7 haudontapäivänä hämähäkin mallisen verisuonimöykyn, eli kehittymään alkaneen tipun alun.

Läpivalaisuun soveltuu kännykän taskulampputoiminto tai voimakas taskulamppu. Minä käytän otsalamppua, joka on sopivan kokoinen mahtumaan nyrkkiini. Lamppu nyrkkiin niin, että valo tulee nyrkistä ulos, muna nyrkin päälle ja töllistelyä, ihmettelyä ja iloitsemista. Läpivalaisun teen pimeällä tai kiikutan munat vessaan, johon suomen suvi ei yllä. Pesää on parasta ropeloida hämäräällä tai pimeässä, koska tuolloin kana nukkuu eikä niin pahasti ota nokkiinsa munien kopeloijan toimista.

Haudonnasta poistettavat munat ovat ihmisten ruuaksi kelpaamattomia, mutta ne voi halutessaan syöttää eläimille.

Emon hoitotoimet

Hautova kana syö, juo ja kakkaa vain noin kerran päivässä. Muun ajan nököttää puuduttavassa asennossa pesässään. 

Varsinkin ensikertalaista hautojaa kannattaa tarkemmin vahtia, että homma hoituu, eikä kana unohda käydä syömässä. Syömässä käynnin huomaat kyllä jäätävän kokoisesta ja hajuisesta hautojakakasta. Nyrkinkokoinen hajupommi ei jää helposti huomaamatta. Kana sen sijaan hoitaa syömisen ja juomisen huomaamatta silloin kun munavarkaita ei ole lähistöllä. 

Poistopommi on niin tujua tavaraa, että se kyllä tulee siivottua pois ihan ilman kenenkään neuvomista. Jos kanalta pääsee pommituspaukahdus pesään, niin pesä pitää siivota ja munat pyyhkiä puhtaaksi. 

Vauvojen pyllypyyhkeet ovat käteviä kanan putsaamiseen. Hautojaa voi olla hankala saada vesipesulle, koska hautoja pitää kynsin hampain kiinni siitä, ettei jätä munia oman onnensa nojaan.

Joku mamma saattaa ehtiä ottaa pienen kylpytuokionkin syömisen ohessa, varsinkin jos parvitoveri on pesässä munimassa ja munia lämmittämässä. Kaikki hautojat eivät kylve, eivätkä varsinkaan joka päivä. Siksi ihmisen tulee tarkastaa, parisen kertaa hautomaurakan aikana, kanan ulkoloistilanne. Paikallaan kököttävä kana on oiva saalis verenhimoisille ulkoloisille. Tarvittaessa hoida loiset pois Coopersectillä tai Ivomecilla. Lisää juttua loishäädöstä syksyn mittaan. 

Loisia voi ehkäistä vaihtamalla pesiin säännöllisesti puhtaita heiniä, purua, rutirexia, mitä käytätkään pesien pehmukkeena. Lisäksi pesiin voi tupsauttaa pikkuisen tuhkaa. Tosin sitten kannattaa muistaa laittaneensa tuhkaa, eikä saada sätkyjä pienistä munan pinnalla liikkuvista harmaista otuksista. Eräs nimeä mainitsematon kanailija on nimittäin poukkoillut pitkin seiniä ja vaatinut opastajiltaan tietoa ja myrkkyjä harmaita hiihtäjiä torjuakseen. Kunnes havaitsi hiihtohippusten liikkuvan vain hengityksensä tahtiin. Tulipahan keuhkottua!

Tuhka on emäspitoista ja vaikka ei täysin hysteriaa torjukaan, niin on monen öttiäisen henkeä uhkaavaa ja tukahduttavaa. Myös minttu, meirami ja oregano ovat voimakkaasti tuoksuvina yrtteinä torjuntaan sopivia. Yrtit voivat olla kuivia tai tuoreita. Tuhka ja yrtit ovat vain torjuntaa ja eivät itsessään estä tai hoida loistartuntaa. Mutta eräs hysteerikko on valmis vaikka palavien sädetikkujen kanssa huitomaan, jos vain kuvittelee, että niistä on apua. Ja onhan mintun tuoksuinen kanala kerrassaan idyllinen paikka haaveilla tipusista :)

Hyvin pitkäsulkajalkaisten kanojen jalkasulkia voi olla syytä lyhentää. Karmeaa on löytää jalkasulkiin kuristunut tipu raahautumassa emon perässä. Puhtaus on ehdottomuus! Jo pienikin tipun kakkakökkäre kuivuessaan emon jalkasulkiin voi aiheuttaa pikkiriikkisen takkusulkamyttysen, johon joku kohtalokas saattaa jäädä jumiin. 

Eli muistuttelen väsyksiin asti pesän, emon ja tipujen tarkastamisen tärkeydestä! Emo tottakai sinua hakkaa, motkottaa ja näyttelee verisesti loukkaantunutta kun sohlaat ja sörkit pesään, mutta kestät kanan hakkaamisen paremmin kuin pikkuisen uhrin hautaamisen.  

Hautojalle ravinnepitoisia herkkuja

Anna hautojalle  hyvää ja ravintopitoista ruokaa. Koska kana käy vain pikaisesti tankkaamassa, niin on tärkeää, että tankkauspisteellä tarjoillaan kunnon evästä. Yhden pysähdyksen taktiikkaan tarjoan jotain vetelää ruokaa, jotta hautojan seuraavan pysähdyksen väännöstuotos tupsahtaisi ulos helpommin. Kaikki suolistossa kovasti turpoavat jätän nyt pois mamman ruokinnasta. 

Raejuusto, piimä, jauheliha ja iso tukko tuoretta vihreää pesän lähelle, sekä vedessä tai piimässä turvotettu leipämössö, johon olen sekoittanut vitamiinia, hernejauhetta, keitettyä valkosipulia ja kanan- tai viiriäisenmunia, jotta tankkaajan ei tarvitse kaukaa ruokiaan onkia. Ruuat ja raikkaat vedet laitan pesän lähelle, en pesään, jotta kana nousee pois pesästä, verryttelee jalkojaan, pommittaa pois pesästä ja syö kunnolla. Munat eivät kylmene kanan ruokailujen aikana.

Hautoessa kanan paino laskee ja sulkapuku rispaantuu, siksi tarjoan vahvaa evästä, että hautoja jaksaa ja ruokinta tukee vastustuskykyä. Riutuminen jatkuu kun tiput kuoriutuvat. Emo tarjoilee kaikki herkut tipusilleen ja unohtaa itse syödä. Joten pidä huoli, että tarjolla on runsaasti hyvää ja ravinnepitoista apetta. Haudonta on aina kanan elimistölle stressi. Loistartunta, kylmyys, paljon muutoksia tai kanalassa riehuva ripaska tahi joku muu tauti on lisästressi, joka voi olla hautojalle kohtalokas isku.

Pesän nostaminen tipulaan

Tupsutukka Tupsari pesineen matkalla kanalaan, alla 8 munaa

Noin haudonnan puolivälin jälkeen nostan emon pesineen ja munineen erilleen. Talvella emo pääsee erilliseen tipuhäkkiin, kesällä kanalaan, muun parven asuessa ulkotarhassa.

Ensi viikolla paatostan tarkemmin, että miksi eristän emon ja tiput. Julkaisen jutut yleensä aina loppuviikosta. Kuulemiin! Vai kuuluisiko sanoa lukemisiin? 

Aiheesta lisää muissa artikkeleissa:

Hirmuinen hautomavietti
Kuinka saan kanan lopettamaan hautomisen
Pitääkö emo ja tiput eristää?
Lisää kakkajuttuja ja kloaakin hoitotoimia
Rotuesittely: Marans osa 2 - munat ja kuoriutuminen