Kana nimeltä Kreetta ja harjan ja helttojen ensiapu

Kreetta on alhonkannan maatiainen ja tuli meille poliittisena pakolaisena, ei, ei suinkaan paennut suomalaisuuttaan vaan rivakkaa ja tuittua luonnettaan. Eräs kanailija osti meiltä 2 kääpiökoch nuorikkoa ja pikkukukon. Vietyään nuo pienet rimpulat Kreetan kanalaan, toimi hän niin kuin kuka tahansa suomalainen arvorouva: antoi mekkaloivalle ja kuikuilevalle nuorisolle oppiläksyä olan takaa ja pakarasulat paukkuen.

Immeinen ei tästä tykännyt ja kertoi minulle lyhentävänsä Kreetan egoa kaulan verran. Johon minä tietysti älähdin, että älähän hoppua sen kirvesterapian kanssa, tuumaillaan ja tutkitaan. Meillä kun on monta parvea ja kaiken ikäistä ja kokoista kaksjalkasta, niin ehdotin, että nakkasee Kreetan meille ja minä kokkeilen josko jossain parvessa olisi tuollaisen luonteen mentävä kolonen. Ja olihan meillä.

Kreetta saapasteli ylväänä Marans-Marau parveemme, jossa pääkukko Hurjantai vain vilkaisi omaa rotuaan pienempää kanasta ja käänsi selkänsä. Sen sijaan nuoret Marans jantterit hurmaantuivat blondista Kreetasta ja alkoivat liehitellä, ehdotella ja tarjoilla herkkuja. Kreettaahan ei nuoret pojan klopit mitenkään kiinnostaneet, mutta kävi yhden Maransin ja yhden Araucanan kanssa tuijotus ja yhden nokan kopautus keskustelun, ja sen jälkeen eleli parvessa kuin olisi siellä ikänsä ollut. 

 

Seurasin tätä kaikkea uuden yksilön parveen laittamista tarhassa parven lähellä, jotta puutun jos tutustumiskeskustelut olisivat äityneet tukkanuottasille, kummallakaan rodulla kun ei ole tukkaa ja harjasta nokkastu kohta vuotaa verta PALJON.

Monesti kanojen pään alueen vammat näyttävät ihmisestä kauhistuttavilta ja kirveen varteen kiiruhdetaan. Olisikin hyvä TIETÄÄ, että harjan ja heltan alueet ovat lähes pelkkää verisuonikudosta, hippusella hyaluronihappoa, joten niistä vuotaa verta ihan turkasen runsaan näköisesti. Kuitenkin kanalinnun harja-heltta aines ragoi niin, että muualta kehosta ei pumpata kudoksiin verta, ennen kuin kudosvaurio on korjattu, eli rupeentunut ja kuivuneen veren suojassa. Ja tämä rupeutumis- ja paranemisprosessi tapahtuu ihan tunneissa. Illalla tapelleen kukon harja on aamulla jo rupeutunut tai lähes parantunut ja tappelun jäljet näkyvät vain kuivuneena verenä sulissa, kynsissä, nokassa sekä irronneina sulkina.

Siksi pään alueen vammat tulee ensin suihkuttaa vedellä ja desinfiointiaineella puhtaiksi ja seurata vähintään 2 vuorokautta, jona aikana lintu silmin nähden paranee nopeasti.

Mutta takaisin Kreettaan. Kreetta ei siis ollut mikään riitapukari muuttaessaan uuteen parveen, kunhan nyt vaan oli tullut hieman kovakouraisesti opettaneeksi omaan parveensa tunkeutujia. Sillä täytyy muistaa, että ei olemassa oleva parvesi ole innoissaan uudesta ihanasta rotukanasta tai -kukosta, vaan ensisijaisesti kokee tunkeilijan uhkaksi, kunnes parven rohkeimmat ottavat selvää tulokkaasta ja asettavat sen sille kuuluvaan nokkimajärjestykseen. Lue lisää Nokkimajärjestyksestä

Illalla vielä kävin tietysti tarkastamassa, että oliko elo sujunut samaan malliin mihin lähti käyntiin. Hieman kummastuneena nostelin (huolimattomahkosti nypitttyjä) kulmakarvojani kun näin Kreetan nukkumassa pääkukko Hurjantain vieressä orrella. Klassisesti ykköskanan paikalla. Hoksasin samalla, että eihän Hurjantailla ole ollutkaan ykköskanaa hetkeen.

 

 

Hurstilainen on vanha ukko, eikä niin enää jaksa edes kanojen pylsimisestä tai muistakaan kukon velvollisuuksista kiinnostua saati niitä hoitaa. Vetelee mieluummin herkut omaan napaansa ja jopa ajaa osan kanoista etäämmälle siksi aikaa kun itse mässyttelee. Sitä, että kelpaako Kreetta Hurjantaille tai muulle parvelle ykköskanaksi jäi nähtäväksi. Ja niin vain suomalainen kovin isokupuinen Kreetta lunasti paikkansa. Käppäilee ja herkuttelee Hurjantain kanssa ennen muita ja tulee ihmistä vastaan ensimmäisenä luottaen arvovaltaansa, että ihminen on auliisti kävellyt juuri hänelle tuomaan sangollisen sapuskaa. Ja niinhän myö tehdään!

Ihanuudessaan ja parvesta erottuvassa vaaleudessaan Kreetta on hurmaava, mutta voimakastahtoinen kananen. Ihan niin kuin vanhemman, hyvin munivan kanan parvessa kuuluu ollakin. Ihmisen syliin Kreetta tulee niin tahtoessaa, mutta annapa olla jos ihminen on väärään aikaan tarhaan ajamassa tai kiinni nappaamassa, niin ei siinä immeisen käpälillä ehditä edes vaaleita pyllyhöyheniä hipaista, niin osaava, tarkka, nopea ja omapäinen on kana nimeltä Kreetta.

Vaan mikä lie tarinan opetus?

Kirveen kanssa ei kannata kiirehtiä, jos kukaan ei kärsi henkihieverissä avuntavoittamattomissa, vaan aina saattaa olla konsti tai keino kokeiltavana, jolloin kaulat saavat jatkaa katkeamatonta eloaan. Ethän se sinäkään samalla tavalla viihdy kaikkien lajitoverien kanssa, niin eihän sitä voi kanoiltakaan odottaa: toiset tyypit kun vaan ovat mieluisampia kuin toiset.

Lisää luettavaa: 

Rotuesittely - Marans 

Rotuesittely - suomalainen maatiaiskana 

Rotuesittely - Piikkiön kanta 

 

 

Mistä luotettavaa tietoa aloittavalle kanaharrastajalle?

Minun kanaharrastuksen alku oli karikkoinen!

 

 

Ensin kesti parisen vuotta taivutella aviomies suostumaan kesäkanoihin. 

Toimivin VINKKINI siihen: ala puhua kesälampaista tai alpakoista, niin kas vain, mies suostuu ihmeen helposti kanoihin. Kolme kesäkanaa, ei kukkoa. Se oli se mihin minä sain aikoinaan luvan.

Tämä lupalappu taskussa sitten surffailin huhtikuun ajan keskustelupalstoilla kyselemässä, että mistä saisin ostaa munivia kanoja kesäksi. Olin auttamattoman myöhään liikenteessä. Kevään korvalla kaikki munivat kanat oli jo varattuja. Hätäpäissäni varasin sitten viiriäisiä, mutta se on sitten jo ihan eri tarina se.

Huhtikuun lopulla tavoitin jonkun maalaisisännän pitäjän periltä, joka lupasi myydä minulle kanasia. Eräänä lauantai aamuna lähdimme innoissamme niitä katsomaan pienen tyttäreni kanssa. Tarkoitus oli käydä VAIN katsomassa, tutustumassa ja oppimassa asioita kanojen pidosta. Viimeksi olin hoitanut kanoja omassa lapsuudessani ja siitä oli tuolloin aikaa jo yli 20 vuotta. 

Kuinkas sitten kävikään?

Perillä pihassa isännällä oli pahvilaatikossa muutaman viikon ikäisiä tipuja ja muitta mutkitta nosti pahvilaatikon takapenkille tyttäreni turvaistuimen viereen. Koitin änkyttää, että ei meillä ole niille vielä paikkaa, ruokaa eikä mitään muutakaan valmiina, että aikaisintaan toukokuussa kun maa sulaa niin päästään rakentamaan ulkotarhaa. Puhe oli ollut kolmesta kanasta ja pahvilaatikossa oli 8 muutaman viikon ikäistä tipua. Isäntä väitti, että ei osaa sanoa niistä sukupuolia ja veloitti poikasista 5€ kappaleelta.

Näin jälkikäteen olen oppinut, että aivan varmasti kanojen kanssa yhtään enemmän touhunnut ihminen tuon ikäisistä sukupuolet erotti ja myi kaupunkilaistuneelle nuorelle naiselle ja autossa jo laatikkoon kurkistelevalle tytölle 5 kukkopoikaa ja 3 kananeitoa. Ja isännän opastuskin oli luokkaa: vettä ja jyviä, niin kyllä ne pärjää. Ei sanaakaan lämmöstä, kivipiira hiekasta saati ulkotarhan tai kanalan aiheista.

Se miten näiden kanssa selvittiin ja millainen hulabaloo kotona tuli kun avasin pahvilaatikon olohuoneessa, onkin sitten jo ihan toinen tarina, mutta Kanailijan Ensiaskeleet kurssini sai alkunsa juurikin noista omista ja sittemmin satojen kana-asiakkaiteni kokemuksista.

Kurssilta apua alun karikoihin

Kurssin tarkoitus on tarjota riittävän LAAJAT tiedot ja taidot sinulle joka vasta kanoja harkitset sekä sinulle, joka olet kanaharrastuksesi alkuvuosissa.

Kurssilla perehdymme niin kanan anatomiaan, parvikäyttäytymiseen, kukon tehtäviin, ravitsemukseen kuin myös ulkotarhan ja kanalan rakenteisiin, niin ettei sinun tarvitsisi tehdä (kalliita) virheitä vaan voisit turvallisin mielin oppia konkarin kokemuksista. 

Minua muuten hävetti monen vuoden ajan tuo miten harrastukseni aikoinaan alkoi. Soimasin itseäni, että en ollut ottanut asioista selvää, tajunnut kysyä, osannut sanoa ei jne. Kunnes sain kaverikseni kokeneen kanankasvattajan, jolta opin, että eihän aloittaja edes TIEDÄ mitä kaikkea pitäisi oppia tai osata kysyä. 

Sittemmin olen opastanut satoja kanaharrastajia niin aloituksen kuin pidemmällekin edenneen kanojen pidon iloissa, suruissa ja kysymyksissä. Ennen koronaa pidin suosittuja puolen päivän Kotikanala-kursseja täällä meidän tilalla, mutta totesin, että jotenkin tuo luennointitieto pitäisi saada pysymään aloittelijan muistissa vielä kuukauden, puolen vuoden ja vuodenkin päästä. 

Siksi loin kurssikokonaisuuden, joka sisältää tekstiä, videota ja kuvia joihin voi aina palata kertaamaan tai varmistamaan tiedonmurusia.

Mitä opit minun kokemuksistani?

Kurssi koostuu vaiheittain etenevistä tieto-osioista, joiden väleissä on videotapaamiset tietojen syventämiseksi sekä aiheesta heränneille kysymyksille.

Ensimmäisessä osiossa saat tietoa erilaisista kanaroduista, viranomaisilmoituksista, tarttuvista taudeista ja opit pohtimaan millainen kanaparvi soveltuu sinun elämäntilanteesen ja tiloihin. 

Käymme myös läpi mistä ja miten kanoja kannattaa ostaa ja mitä kaikkea kysyä ja varmistaa, ennen kuin kannat oman pahvilaatikollisen ihanuuksia tontillesi.

Toisessa osiossa sukelletaan rakenteiden maailmaan. Opit millainen ulkotarha on turvallinen kanojen kannalta ympäri vuoden ja mitä tulee ottaa huomioon kanalan eristeissä, ilmanvaihdossa ja pintamateriaaleissa, jotta kanojen elo sujuu hygieenisesti ja kustannustehokkaasti talven paukkupakkasillakin.

Kolmannessa osiossa saat rutkasti tietoa kanan anatomiasta, parvikäyttäytymisestä sekä kukon roolista kanaparvessa. Lisäksi yksi olennainen luento siitä millaisilla tarvikkeilla ja ruuilla pääsee alkuun sekä mitä tulee ottaa huomioon kun kanat vihdoin saapuvat kotiin. 

Vaikka sinulla olisi jo oma kanaparvi, niin tässä osiossa opit uusien parven jäsenten kotiuttamisesta porukkaan sekä kanojen käyttäytymisestä ja kesyttämisestä.

Neljäs osio on hengästyttävän laaja paketti kanojen ravitsemuksesta ja sen vaikutuksesta munintaan, sekä arjen rutiineista. Varsinkin tätä osiota luodessani näin tarpeelliseksi, että kurssin materiaalit ovat kertaamista ja muistinvirkistystä varten käytettävissä myös varsinaisen opetuksen jälkeen. 

Materiaalit ovat käytettävissäsi myös kurssin jälkeen ilman aikarajoitetta.

Kesäkuun alussa tavataan meidän lintutilalla Leppävedellä, Jyväskylän vieressä, jolloin pääsen opastamaan sinulle kädestä pitäen olennaisia ja tärkeitä asioita kanojen käsittelystä, hoidosta, kanalan rakenteista. 

Saattaapahan kukkosillanikin olla muutama opastuksen sana niin perheen pienimmille hoitajille kuin rehuämpärin kantajalle tai vasaran heiluttajalle. Sillä niin kuin mistä tahansa lemmikistä, myös kanoista tulee nopeasti perheenjäseniä ja mitä enemmän tiedät ja tunnet kanojen tapoja ja tarpeita, sitä varmemmin pystyt niiden kanssa toimimaan ja nauttimaan yhteisestä ajastanne. 

Tiesitkö muuten, että kana voi, rodusta riippuen elää noin 3-13 vuotta? Kurssilla opit senkin! 

Lunasta paikkasi kurssilla tästä

Tilatapaamisen osioon ovat tervetulleita myös perheen pienimmät, joista hyvin usein kasvaa niitä kärsivällisimpiä kanojen kesyttäjiä.

Syksyä kohden opetellaan asiaa hätälopetuksesta sekä teurastamisesta ja näiden eroista. Lisäksi ulkoilukauden päättyminen aiheuttaa toimenpiteitä niin kanojen, kanalan kuin ulkotarhojenkin osalta, myös ravitsemus talvella eroaa kesän tarjoamista ihanuuksista. 

Kurssikokonaisuus päättyy loka-marraskuussa talvikanalan aiheisiin joista päällimmäisenä lämmitys ja valaistus sekä virikkeet kanoille pitkän sisällä olon aikana.

Pääsy kurssimateriaaleihin aukeaa 4.4. ja saat lunastettua pääsyn kaikkeen edelle esitettyyn materiaaliin ja video- sekä tilatapaamiseen hintaan 125,50€ 

Katso koko kurssin sisältö ja lunasta paikkasi ennakkohintaan TÄSTÄ

 

Kenelle kurssi sopii?

• Sinulle joka harkitset kanoja ja haluat perehtyä eläintenhoitoon ja -hyvinvointiin huolellisesti etukäteen
  
• Sinulle jolla on jo omia kanoja, mutta luotettavan tiedon löytäminen tuntuu vaivalloiselta
• Sinulle joka et halua nokittavaksi tai harhaanjohdetuksi somen kyselypalstoilla
• Sinulle jolla on jo kanoja ja haluat syventää osaamista, ymmärrystä ja saada enemmän irti kanojen kanssa viettämästäsi ajasta

Osa-alueet on suunniteltu etenemään järkevästi ja vaikka tietoa on paljon, niin se annostellaan viikoittain niin, että se on helppo omaksua. 

Tieto-osioiden jälkeen pidettävät videotapaamiset kysymyksille tallennetaan ja osallistujat saavat tallenteet käyttöönsä. Eli pääset kysymään ja varmistamaan kouluttajalta aiheista mahdollisesti heränneitä kysymyksiä, etkä joudu pähkäilemään asioiden kanssa yksin.

Olen opastanut, neuvonut ja kouluttanut vuosikymmenen ajan satoja kanaharrastajia ja saanut erityistä kiitosta seikkaperäisestä, mukavasta ja kannustavasta otteestani. Lupaan, että kurssin käytyäsi olet aimo harppauksen osaavampi ja varmempi kanojesi kanssa toimiessa!

Varaa paikkasi kurssille TÄSTÄ

Kurssi alkaa 4.4.2025, joten toimi nopeasti!

Tunnukset kurssimateriaaliin lähetetään osallistujille 4.4.2024 ja kurssin ovet sulkeutuvat 10.4.2024 ennen ensimmäistä videotapaamista. Seuraavan kerran kurssi järjestetään vasta kevättalvella 2026. Joten hyppää mukaan NYT

Kanojen kutsumattomat vieraat

Niin ihanaa kuin omien kanojen munien kerääminen ja kuopsuttelujen seuraaminen onkin, niin ennemmin tai myöhemmin kanailija kohtaa jotain kutsumattomia vieraita. Kanat ja kanojen rehut houkuttelevat ulkoloisia, sisäloisia, hiiriä, rottia, supikoiria, kettuja ja muita pienpetoja.

 

 

Sanonkin aina aloittaville kanaharrastajille, että kanojen ulkoloiset ovat samankaltainen asia kuin ulkoilevaa ihmistä häiritsevät hyttyset, mäkäräiset tai punkit. Niitä tulee ja niistä pääsee eroon.

Samalla tavalla esimerkiksi kanatäi tai rehuja nakertavat hiiret löytävät nopeasti sinne missä on kanoja. Ensimmäinen kohtaaminen loisten tai hiiren (saatikka rotan) papanoiden kanssa on aina kaikista kammottavin, lähes sydämen pysäyttävä. Mutta siitä selviää ja seuraava kerta ei enää ole niin kauhistuttava. Kolmannen havainnon jälkeen alkaa jo oppia ehkäisemään kutsumattomia vieraita.

 

Ensimmäinen loishavaintoni salpasi hengen!

Muistan kuinka minusta tuntui, että kuolen siihen paikkaan kun ekan kerran äkkäsin loisia ensimmäisenä kanasyksynäni. 

Onnekseni tukenani oli kokenut kanamuija puhelinsoiton päässä, joka rauhoitteli, ohjeisti ja opasti. Ja silloin kun paniikissa selitin miten näen hirmuisen pieniä harmaita munanpinnalla liikkuvia öttiäisiä, niin tuo konkari osasi kysäistä oikeat kysymykset ja auttaa loisten tunnistuksessa. Diagnoosi oli, että öttiäiset liikkuivat aina kun hengitin: munien pinnalla oli tuhkahiukkasia.

Olin sirotellut edellisenä päivänä tuhkaa munintapesiin ja pehkuun, juurikin loisia ehkäistäkseni. Ja koska tämän kanailijan muisti on lähes yhtä pitkä kuin kananlento, niin minun ensimmäinen loishavaintoni ei aiheuttanut muita toimenpiteitä kuin rauhoittumisen ja lopulta valtavan naurunremakan.

Kanatäit, kalkkijalkapunkit ja rotat sen sijaan ovat vieraita joiden kanssa olen joutunut kohtaamisiin jo useamman kerran ja joiden torjunnassa olenkin jo aika haka! Yhden rotan tapoin jopa ajamalla autolla päälle. Kyllä, ihan oikeasti!

Suurin osa rotista ei kuitenkaan odottele parkkipaikalla nilkkani ojennusta, vaan lymyilevät rakennusten alle kaivamissaan onkaloissa. Loukkujen (ja/tai myrkkyjen) asettaminen rakennusten alle ja rottien onkaloiden suulle onkin tehokkaimpia tapoja päästä eroon noista p*rkeleistä. 

 

Ehkäisy kannattaa ja tulee halvemmaksi

Siilon Puodista löytyy erilaisia loukkuja sekä myös kanojen ulko- ja sisäloisten ehkäisyyn tarkoitettuja tuotteita. Varsinainen loishavainto hoidetaan sitten aina asianmukaisesti eläinlääkärin ohjeiden ja reseptilääkkeiden avulla, mutta ehkäisy on aina halvempaa ja kannattaa, jotta loisinvaasio ei pääse pahaksi. 

Hiirien ja rottien kohdalla pätee sanonta, että jos näet yhden, niin näkymättömissä on sata toveria. Ei ole ollenkaan liioittelua pitää 1-2 loukkua viritettynä rehuvarastossa, kanalan lähistössä tai rakennusten alla ihan koko ajan. Jos ja kun loukkuun jää tuholainen, niin tietää tomistautua loukkujen, myrkkyjen, kissojen ja koirien avulla. 

Myrkkyjen käyttö on ollut jo useamman vuoden ajan luvanvaraista ja luvan saadakseen tulee suorittaa kasvinsuojelututkinto, joka sisältää paljon opeteltavaa viljelykasveista ja joka käytännössä on (vain) maanviljelijälle hyödyllinen, ei kotikanalan pitäjälle. Tämä on harmillista, sillä varsinkin rottaongelmaan pureutuminen vaatii kaikki keinot käyttöön. Ammattilaisfirmojen käyttö on erittäin kallista ja kaikkialla eivät kissat voi liikkua vapaasti metsästämässä. 

Tästäkin syystä suosittelen erittäin vahvasti ennaltaehkäisemään rottien pesiytymisen tontille, believe me!

Ulkoloisten torjuntaan parhaita keinoja ovat jo mainittu tuhka sekä piimaajauhe, joiden emäksinen ja erittäin hienojakoinen olemus vaikuttavat ulkoloisten ihon kautta, kuivattaen öttiäisen kuoliaaksi. Tuhka tai Piimaajauhe sirotellaan munintapesiin, kanojen kylpypaikkoihin ja ihan vaikka vaan suoraan pehkun päälle. Sieltä ne kulkeutuvat kanojen iholle kanojen kylpiessä ja näin tarttuvat mahdollisten kanatäiden tai -punkkien iholle.

 

Orsiin kiinnitettävä punkkiansa

Piimaajauhe

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Suosittelen levitystä kostealla kelillä ja hengityssuojaimella varustautuneena, sillä niin tuhka kuin piimaajauhe ovat pöliseviä ja hengitysteitä ärsyttäviä. Sirottelua kuvaavampi ohjeistus onkin laittaa ainesta hitain liikkein lusikalla tai pikkulapiolla paikkoihin joissa uteliaat siivekkäät apurit eivät juuri sillä hetkellä temua. Levityksen voi hoitaa vaikkapa ilta-aikaan kun apurit ovat jo orrella nukkumattia odottelemassa. 

Sisäloisten ehkäisyyn sopii valkosipuli, omenaviinietikka ja erilaiset yrttilinimentit, jotka muokkaavat suoliston bakteerikantaa terveemmäksi ja/tai tuoksullaan karkottavat loisia. 

 

Omenaviinietikka tukee suoliston toimintaa

Valkosipuli ehkäisee sisäloisia

Juuri nyt onkin vuodenkierron toiseksi tärkein hetki:

1.  Tarkastaa linnut loisten varalta
2.  Ehkäistä loisia lisääntymästä

Helmikuun pakkasilla kanalan sisätiloissa on vietetty jo useampi kuukausi ja jos syksyn tarkastus- ja torjuntakierroksella onkin öttiäinen tai kaksi jäänyt havaitsematta, niin nyt ne ovat ehtineet jo lisääntyä sekä viipottaa parven jäsenestä toiseen. 

Joten otahan ihan lähiviikkoina kanaa kainaloon ja ryhdy perssulkia ja skeidoja tsekkailemaan! Jutun lopussa linkit ohjeisiin.

Eritoten ennen hautomakautta on tärkeää tarkastaa ja torjua loiset, sillä hautovan kanan aineenvaihdunta hidastuu ja pesässä kököttävää kanaa on loisten helppo kupata. Ja jos reseptilääkkeisiin tarvitsee tarttua, niin lääkintöjen jälkeen on syytä pitää 28vrk varoaika ennen kuin munia kerätään haudontaan, sillä osa loislääkkeistä on kovia hermomyrkkyjä ja niiden kulkeutumisesta muniin ja tipuihin ei ole olemassa tutkimustietoa.

Kettujen ja muiden pienpetojen ehkäisyyn toimii parhaiten tukevat tarhojen rakenteet, joiden ali kettu tai karannut koira ei pääse kaivautumaan. 

Toki myös oma vahti- tai laumanvartijakoira tontilla voi olla ketun karkoittaja, mutta meillä esimerkiksi tuo 6-8kg terrieri ei riittänyt karkottamaan supeja, jotka tulivat tontille keskellä päivääkin vaikka Teukka terrieri päivysti pihapiirissä.

Sen sijaan irlanninsusikoira Darrockin (hermoja raastava) ulvonta tuntuu tepsivän ja supit ovat pysytelleet etäämmällä (kop, kop, koputtaa puuta).

Haukka on nopea ja peloton ja saattaa napata ulkoilevan kanan, vaikka ihminen hyörisi muutaman metrin päässä. Haukkoja vastaan en osaa oikein ohjeistaa muutoin kuin pitämällä kanat katetussa tarhassa.

Siltajoella onneksi on ilmatorjuntajoukot omasta takaa. Pihamme takana on ryteikkö, jonka isossa tuomessa pesii harakoita. Harakat ovat useampanakin kesänä pitäneet haukat ilmassa. Lentävät vuorotellen haukan eteen häiriten haukan lentoreittiä ja kai ne ihan käyvät sitä nokkasemassa tms kiusaamassa ja joukolla ajavat saalistajan pois. Arvannet, että en ekan kerran tuon nähtyäni enää soimannut harakoita kanojen herkkujen kärkkymisestä, vaan jätän välillä noille mustavalkoisille käkättäjillekin leivänpalasia kiitokseksi ilmatilan puolustamisesta.

 

Aiheista lisää: 

Kanojen ulkoloiset: tarkastus, ehkäisy ja hoito 

Suolinkainen - kanoja kalvava sisäloinen

Rotta - uhka tipuille, rakenteille ja elintarvikkeille

Miten suunnittelen kanojen ulkotarhan

Rottakoira töissä lintutilalla 

Lois- ja tuholaistorjunta