Vinkkejä bakteerikuorman vähentämiseen

 

Ulkoilevatko lintusi vielä syyskuussa?

Kelit kyllä antavat myöden ulkoilla ja nauttia syksyn antimista, mutta huomaathan, että märässä maassa bakteerit, alkueläimet ja loiset lisääntyvät rivakammin kuin kuivassa ja paahteessa.

Nyt VIIMEISTÄÄN onkin syytä varmistella lintujensa hyvinvointia. Märässä maassa kuopsuttelu lisää suolistoon bakteeri- ja loiskuormaa. Muutamalla jutulla voit auttaa vahvistamaan suoliston hyvää bakteeripohjaa ja autat lintujasi kestämään syksyn tuoman lisääntyneen kuormituksen.

11 kohdan lista bakteerikuorman vähentämiseen

1. Pidä ulkotarha kuivana ja poista ulosteet aiempaa useammin:

o   kuivassa bakteerien ja loisten lisääntyminen hidastuu

o   poistamalla ulosteet vähennät lois- ja bakteerikiertoa

2. Kalkitse tai levitä tuhkaa ulkotarhaan

o   kalkki ja tuhka nostavat emästasapainoa ja tekevät loisten ja bakteerien kasvun hankalammaksi

3. Levitä tuhkaa tai piimaa-jauhetta kanojen kylpypaikkaan, munintapesiin ja kanalan kuivikkeisiin

o   tuhka ja piimaa tarttuvat kanan ulkoloisten pintaan kuivattaen ja tappaen öttiäiset 

4. Lisää munintapesiin tuoretta tai kuivattua minttua, jonka tuoksu ja eteeriset öljyt ovat loisille epämiellyttävä

5, Lisää kanojen juomaveteen omenaviinietikkaa 1-3 kertaa viikossa

o   omenaviinietikka tukee suoliston hyvää mikrobitasapainoa, hyvinvoiva suolisto kestää paremmin bakeerikuormaa

·     6. Lisää kanojen juomaveteen tai ruokaan valkosipulia 1-2 viikossa

o   valkosipuli toimii mietona antibioottina hoitaen tulehduksellisia tiloja, mutta myös valkosipulin tuoksu on monien loisten mielestä epämiellyttävä

7. Lisää kanojen juomaveteen minttua tai muuta loisten ehkäisyyn tarkoitettua luontaistuotetta

·     8. Tarkasta VIIMEISTÄÄN NYT kanat ulkoloisten varalta – ryhdy tarvittaessa toimiin! Tsekkaa tarkemmat loisehkäisyn toimet

·    9. Tarkastele säännöllisesti kanojen ulosteita: näkyykö suolinkaisia tai ovatko ulosteet jatkuvasti ripulimaisia – ryhdy tarvittaessa toimiin

10. Varmista rehuhygienia säilyttämällä rehut kuivassa ja suljetussa paikassa, jotta luonnonlinnut, hiiret tai rotat eivät pääse niihin

11. Viritä hiiren- ja rotanloukkuja havaitaksesi mahdollinen tuhoeläinongelma mahdollisimman ajoissa

 

Kerro mitä näistä jo olet tehnyt tai aiot tehdä?

Artikkelin saa mieluusti jakaa, jotta tieto tavoittaisi muitakin kanallisia. Eritoten rottien ehkäisyssä hommiin joutuvat kaikki ja sitä turvallisemmin kanailemme mitä enemmän rottia torjumme, YHDESSÄ <3

Koiruohoseos sisäloisten ehkäisyyn

Siilon suosituin ja tehokkain rotanloukku

Orteen kiinnitettävä kanapunkkiansa

 

 

 

 

 

Piimaa-jauhe luteiden ja kanapunkkien tappamiseen

Nutri-plus lisäravinne geeli kissoille, kanoille, pienille koirille

 

 

Mitäpä syöttäisin kanatipuille?

Nettiä ja keskusteluryhmiä kun selaa, niin vaikuttaa siltä, että tipusille pitää kattaa tarjolle kahdentoista lajin buffee ihan ekasta ekasta päivästä lähtien. 

 

Minä sanon EI!

 

Yhdellekään vastasyntyneelle tai -kuoriutuneelle elämänalulle ei tuupata eteen kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Vasta elämää opetteleva itu tarvitsee hyvin pelkistettyä, ravintopitoista ja PUHDASTA ruokaa, jotta elämän ensimmäiset suolistossa sulavat ravinteet alkavat imeytyä ja kasvu pääsee käyntiin. Ugh!

 

Moni on huolissaan raekoosta mitä tipuille annetaan ja kaurahiutaleen, siis sen ruokakaupasta ostettavan kuoritun, litistetyn ja höyrytyksellä esikypsennetyn hötön antaminen istuu vielä kanailijapiireissä tiukassa. Pikakaurahiutaleista on kuitu kuorittu pois ja höyrytyksellä osa vitamiineistakin haihdutettu. Hiutale on liian hiilihydraattista pienen tipun masuun.

 

Liika hiilari aiheuttaa ripulia ja ripulitilassa olevasta suolistosta ei ravinteet imeydy. Vastasyntyneen vauvan ripuli on vaarallinen ja jokainen emo siihen reagoi nopeasti, samoin täytyy toimia tipusen kanssa: ripulia tuottava ruoka-aine heti pois, pyllypyykille ja kaikkien ruoka-astioiden ja alusten vaihto puhtaisiin.

 

Kokonainen tai rouhittu kaura on parasta kananpojallekin. Niissä on mukana kauran kuitu, jota nokkijat tarvitsevat AINA suolistoonsa poistamaan mahdollisten maabakteerien aiheuttamia onkhelmantynkiä. Jo kaikista pieninkin kääpiökochin tai Mille Fleurin pentu saa kokonaisen kauran nokastaan alas. Kokeiltu ja nähty on, satojen tipujen verran.

 

Kanailijan mielenrauhan takia meillä annetaan tipujaan hoitaville emoille kokonaista JA rouhittua kauraa. Tämä kanailija nukkuu yönsä paremmin kun tietää, että rouheen seassa on sitä pienempääkin murua, jolla vauvelit saavat masua täyteen, silti emot pitävät kovemman ruokapotpotuksen kokonaisen kaurakourallisen kohdalla. Semmoista se on, oma mamma on aina eniten oikeassa ;)

 

 

Munalla mennään!

Kauran lisäksi meidän mammalomailijoiden menu sisältää keitettyä ja murskattua munaa AAMUPALAKSI. Eli keitetty munamössö ei ole koko ajan tarjolla, koska lämmetessä kypsennetyn munan pinnalla alkaa nopeasti lisääntyvä bakteeritoiminta. Kun munaherkku tarjoillaan vain kerran päivässä ja kohtuullisena annoksena, niin mamma syöttää sen himonhedelmilleen heti, eikä sitä jää lautaselle pyörimään kakkavarpaiden tai nukkupyllyjen sotkettavaksi. 

 

Keitetyssä munassa on juuri niitä ravintoaineita ja proteiinia mitä pieni suolisto tarvitsee kehittyäkseen. Lisäksi munijasta riippuen muna voi sisältää kokkidi-bakteereilta suojaavia ominaisuuksi. Kokkidit ovat maabakteereita, joille kanalinnut muodostavat vastustuskyvyn pikkuhiljaa. 

 

Tämä on yksi syy miksi meillä ei vastakuoriutuneet ulkoile kuin vasta sulkauduttuaan: lämmön lisäksi suolisto on ehtinyt kehittyä ja kasvu lähteä hyvään käyntiin ennen kuin lähdetään avaraan maailmaan matonhapsuja ja kengännauhoja nuoleskelmaan (tavoitithan vertaukseni konttaavasta lapsukaisesta, jonka tuttia ei enää keitellä, mutta pariviikkoiselle ei tulisi mieleenkään tarjota tuttia suoraan lattialta, saatikka maasta).

 

Vastustuskyvyn rakentuminen on luontainen prosessi, joka karsii heikot pois, mutta koska ihmisen hoivissa elävät kanaset eivät pääse viemään tipueitaan aina uusille matomaille, joissa ei ole parven ulosteita, niin ihmisen tulee hoitaa tilat ja tilanteet niin, että tipueilla on puhdasta ja ravinteikasta.

 

Vieläkö paatostan ja saarnaan lisää puhtaudesta? En vielä. Muistutan vaan eläinten astioiden hygieniasta, johon hyvä nyrkkisääntö on: siitä pitäisi poystyä itsekin hörppäämään, jos ajatuskin saa yökkäämään, niin harjaa ja Fairya käteen ja tiskarihommiin!

Toinen syy miksi Siltajoella eivät ihan pikkutikut ulkoile on meidän Kerttu, johon luotan kuin vuoreen silloin kun on kyse siimahäntien hävityksestä, mutta jonka kehräävän hellään huomaan en ihan pieniä piipittäjiä uskoisi. Pihan harakoista,  variksista ja leikkisästä irlanninsusikoirasta puhumattakaan. 

 

Mutta takaisin otsikon aiheeseen, eli ruokintaan. Kauran ja keitetyn munan lisäksi meillä on tarjolla koko ajan omaa Maukas - pikkunokkaisten rehua, joka sisältää rouhittua kauraa, ohraa, hernettä ja härkäpapua. Erikokoisina rakeina, joista niin emo kuin tiput löytävät oikeat koot. Myös Suomen Rehun Progut kuuluu kaiken ikäisten valikoimiin, koska se sisältää B-vitamiinien lisäksi suoliston topimintaa tukevia ainesosia.

 

Näillä mennään ensimmäiset viikot. Vasta kolmannella viikolla tuodaan tarjolle hieman tuopretta. Vuodenajasta riippuen salaattia tai ruohosilppua. Ensimmäiset maistiaiset uutta ovat aina pieniä eriä. Maistiaisia. Totuttelua. Niin kuin kaikilla muillakin vauvoilla. Yhdellä uudella ruoka-aineella harjoitellaan useampi päivä peräjälkeen ja seurataan pyllyjä ja emoa. Ruokkiiko emo kyseisellä herkulla tenaviaan pontevasti vai nihkeästi on monesti hyvä osviitta. 

 

Maistuvaa ja turvallista tuoretta on myös omena, raastattu kaali tai porkkana, kesäkurpitsa tai marjat. Ja näitäkään ei kaikkia tarvitse samalla viikolla tarjoilla, vaan maltillisesti pikkuhiljaa. Aivan varmasti suloiset untuvikot ehtivät kaikkea ihanaa hemmotteluruokaasi maistaa jahka untuvat ovat alkaneet suliksi muuttua ja vauvavauhe kohti uhmaikää.

Raejuustot, rahkat ja piimämössöt eivät kuulu meillä tipujen ruokavalioon, koska ne opvat nopeasti lämpimässä pilaantuvia ruoka-aineita, eivätkä maitotuotteet luontaisestikaan kuulu lintujen ruokavalioon. Aikuiset toki rakastavat jugurtteja ja juustoja (ja jotkut meistä jopa viinejä), mutta aikuisten ruokavaliohan nyt muutenkin on eri kuin piiperöiden. Eiks jeh?

 

Proteiinia pienille voi lisätä juurikin hernerouheesta, öttiäisistä tai maltillisesti vaikka jauhelihasta. Terveellisiä kasvirasvoja ja ravintoaineita on vaikkapa öljyhampun siemenssä ja auringonkukan siemenissä. Perunat, pastat, pullat ja patongit ovat sitä turhaa höhhöä, jota ei määräänsä enempää kukaan tarvitse (paitsi ehkä talvella kun hiilari antaa lisäenergiaa lämpimänä pysymiseen).

 

Mitäs muuta?

Ruokien lisäksi hiekkainen sora ja kalkki tarjolle ihan heti alusta asti. Koska linnuilla ei ole hampaita, niin ne tarvitsevat ruuansulatukselle olennaista kiveä kivipiiraansa. Kalkki tarjoillaan meillä mieluiten kuivattuina ja murskattuina munankuorina, mutta aina niitä ei ole olemassa riittävästi ja silloin kopastaan kalkkikiveä ämpäristä.

Meillä tipusten vesi annostellaan aina nipasta, jotta se on varmasti puhdasta ja siihen ei pääse kukaan kastumaan tai hukkumaan. Veteen lisätään 1-2krt viikossa BE-Balansia ja 1krt viikossa Milkan monivitamiinia. Muina päivinä pelkkää puhdasta raikasta vettä!

 

Tämmöisillä konsteilla on Siltajoella kasvatettu tuhansia piiperöitä monessa eri rodussa ja useamman vuoden ajan. Lisää meidän kantapäiden kautta opittuja juttuja aiheesta voit lukea näistä artikkeleista:

Ruokinnasta:

Herne kanojen ja viiriäisten ruokinnassa

5 ruoka-ainetta joita ei tule syöttää kanoille 

Tukiruuat

Kivipiiran toiminta lintujen ruuansulatuksessa 

 

Tipujen ja emojen hoidosta: 

Kuinka autan hautovaa kanaa?

Kannattaako kuoriutuvaa tipua auttaa?

Pitääkö emo ja tiput eristää? 

 

Ruoka ja tarvikeostoksille:

Siilon verkkokauppaan

Suolinkainen - kanoja kalvava sisäloinen

Miksi en viskaa kanoille jyviä maahan tai pehkuun nokittavaksi?

Suolinkaisten ja maabakteerien takia.

Kanat kuopsuttavat maasta paljon kaikkea, mutta en tahdo ehdoin tahdoin lisätä maasta nokittavan määrää. Kana joka ei käytä huussia losauttaa ulosteensa maahan ja ihan vaikka siihen samaan kohtaan josta just kohta nokkii ruokaansa.

Maa- ja ulosteperäiset bakteerit eivät ole hyväksi kenenkään suolistolle. Tässä artikkelissa keskityn kanojen tyypillisimpään sisäloiseen Suolinkaiseen Ascaridia galli. Kanojen suolinkainen ei tartu ihmiseen, mutta runsas määrä loisia heikentää kanan vointia, aiheuttaa ripulia, laskee munantuotantoa ja hidastaa kasvua.

Aikuinen suolinkainen on vaalea pitkä matonen, joka elää ja munii kanassa, tyypillisesti ohutsuolessa. Suolinkaisen munat poistuvat kanasta ulosteen kautta ja maasta nokitusta ruuasta seuraava kana saa munat suuhunsa ja suolinkaisen elinkierto jatkuu, madotuksesta huolimatta. 

Suolinkaisia on tyypillisesti kanoilla, joilla on pääsy ulkoiluun tai joiden tiloihin kuljetaan ulkokengillä. Kanalintu kestää suolinkaisia verraten hyvin, mutta toki voimakas loisinvaasio verottaa munivan tai kasvavan voimia liikaa.

Miten tunnistaa tartunta?

Mistä suolinkaistartunnan sitten tunnistaa? 

Laihtumisesta, aneemisesta olosta, munantuotannon laskusta tai ihan ulosteessa näkyvästä ohuesta valkoisesta matosesta. 

Myös veriset ja vetiset ulosteet voivat olla merkki joko loistartunnasta tai bakteerien aiheuttamasta ripulista. 

Myös ulkoloiset, stressi tai ruokinnan muutokset voivat aiheuttaa ripulia. Siksi kanojen ulosteita on syytä tarkkailla säännöllisesti. Uloste kertoo paljon suoliston ja eläimen hyvin- tai pahoinvoinnista.

Kanan perssulkien ei tulisi koskaan olla sottaiset vaan siistin siliteltävän pehmoiset ja puhtaat. Sotku kertoo aina jostain poikkeavasta. Lisää ulostejuttuja löydät TÄSTÄ

Onko syytä hysteriaan jos löydän kakasta matosia?

Ei. 

Hyvällä hygienialla, ennakoinnilla ja kakkakikkareitten tarkkailulla tilanne pidetään hallinnassa.

Madotus vai ei?

Selvä suolinkaistartunta (matoja ulosteessa) kannattaa hoitaa matolääkkeellä ja samaan aikaan siivota pehku ja haravoida ulkotarha erittäin huolellisesti. 

Madotus hoituu Flubendatsol lääkeainetta sisältävillä valmisteilla, esimerkiksi reseptivapailla Axilur tableteilla tai Flubenol Vet -tahnalla.

Annostuksesta on useampaa koulukuntaa ja minäkin olen saanut kahdet erilaiset ohjeistukset. Toimivimmaksi tavaksi olen todennut seuraavan:

Annostelen Axilur tabletteja kanan painon mukaan. 250mg Axilur tabletti on tarkoitettu 5kg painoiselle koiralle/kissalle, puolikkaan tabletin annan Maransin tai Araucanan kokoiselle 2,5-3,5kg kokoiselle kanalle. 1/4 osa tabletti palttiarallaa kiloiselle kotkolle, hautovalle tai nuorisolle jyrskytän tablettia vieläkin pienemmäksi muruseksi.

HUOM: Kysy ja toteuta aina vain eläinlääkärin antamaa ohjeistusta eläinten lääkinnässä.

Veteen sekoitettuna kanat helposti jättävät lääkkeen hörppimättä, joten minulle helpointa on ottaa matokakkija kiinni, avata hellästi nokka, sujauttaa tabletin osa kurkkuun, nokka kiinni ja hörppy vettä päälle. 

Toistan lääkityksen 3 peräkkäisenä päivänä. Ja koska kana oppii inhoamaan pakkolääkitystä jo kerrasta, niin lääkkeen jälkeen kannattaa samalla sylittelyllä antaa jotain ylimaallisen ihanaa herkkua: jauhelihaa, keitettyä munaa tai muuta kanasen lempiruokaa.

Meillä lääkittiin viime syksynä parvellinen nuorisoa. Onneksi olivat lääkitsemisen alkaessa jo suht käsikesyjä, mutta silti siitä kiinniottamisesta syntyi hurjaa hulabaloota. Tuolloin minulla oli tuubillinen Nutriplussaa käden ulottuvilla ja tyrkkäsin sitä hulisijan nokkaan lääkkeen jälkiruuaksi. 

Toisena lääkitsemispäivänä hulabaloo helpotti kun ensimmäiset hoksasivat, että tuubistaa saa hömpsyt lääkkeen jälkeen. Kolmantena päivänä lääkitsijän vieressä olikin jonoa ja polvelle tunkua, kun jokainen olisi halunnut tupla-annokset lääkettä ja Nutriplussaa. 

En tiedä oliko koko parvella loisia vai ei, mutta näin tarpeelliseksi madottaa kaikki kasvavat, eikäpä käsittelyharjoituksesta ja herkkujakelustakaan haittaa ollut, kun sillä saimme otettua aimoharppauksen ihmiseen luottamisessa ja keskinäisessä kommunikaatiossa. Se kun nuori lintu hypähtää polvelle, katsoo silmiin ja juttelee juttujaan, vaikkakin vain herkun toivossa, niin onhan se nyt ihanaa ja liikuttavaa.

Pääsääntöisesti en madota tai lääkitse "varmuuden vuoksi", vaan vain oireilevan yksilön, josta olen havainnut tai varmaksi tulkinnut loisia. Joskus sitten saattaa olla syytä lääkitä koko parvi. Näitä syitä tehostavat esimerkiksi kylmä ja kostea kesä, jonka aikana monet bakteerit ja loiset oikein riehaantuvat kasvamaan. 

Avainasemassa ehkäisy

Keinoja kanojen maabakteerien vähentämiseen on paljon. Olennaista on ruuan ja ruokintavälineiden puhtaus. Nyrkkisääntö puhtaudelle: astiasta voisi itsekin syödä.

Kanojen ruoka- ja juoma-automaatit on suunniteltu, testattu ja valmistettu sellaisiksi, että taitava tähtäyksiset kakat eivät osuisi. Automaattien puhdistus on helppoa ja niitä voi ripustaa oikealla korkeudelle eli: kanan rintakehän kohdalle.

Ruokintakori on erinomainen tuoreruuan tarjoiluun:  omenat, kaalit, ruohosilppu, porkkanat, nauriit, luumut, kurpitsat jne pysyvät korissa puhtaina ja nokittavina monta päivää, ilman, etät pyörivä pehkussa paskottavina.

Huom: jos laitat tuoreruuan päälle kainalollisen pehkuheinää, niin joku kanoista alkaa takuuvarmasti siihen munia, tai kani pissiä. Eli sinua on varoitettu! 

Erilaiset elimistöä tukevat ruuat ja lisäravinteet sekä erilaiset veteen laitettavat loisehkäisylinimentit auttavat vahvistamaan loisista toipuvaa lintua. Kunhan loiset on ensin lääkitty pois!

Muutto, muutos rutiineissa tai sulkasato/haudonta ovat myös asioita jotka madaltavat linnun vastustuskykyä ja näin ollen lääkityksellä voidaan poissulkea loisten verottava vaikutus ja lisätä linnun hyvinvointia. 

Kuitenkin lääkkeeseen tarttuminen pitäisi aina olla harkittua ja mikäli lääkeainetta et ole aiemmin käyttänyt on syytä kysyä neuvoa eläinlääkäriltä.

Jutussa mainittu Nutriplussa on lääkkeenomainen valmiste, joka on tarkoitettu tehokkaaksi energia- ja vitamiinipommiksi heikkokuntoiselle eläimelle. Hyvinkin pieni tippa riittää tehostamaan linnun vointia ja kissallekin riittää muutaman sentin puserrus tahnaa, eli hyvin tujua tavaraa. Eikä ollenkaan huono tuubi pitää eläinten lääkekaapissaan.

Avainasemassa ennaltaehkäisy

Hygienian tehostaminen madotuksen aikana ja sen jälkeen on olennaisessa asemassa suolinkaiskierteen katkaisemiseksi. Mikäli pehkua ja ulkotiloja ei siivota, nokkivat kanat maasssa hyvin säilyviä suolinkaisen munia lisää ja kierto jatkuu.

Puhtaat ruoka-astiat ja automaatit, joihin lintujen uloste ei pääse, ovat ensiarvoisen tärkeitä torjunnassa. Aloittaessani kanahommia sain kokeneemmalta neuvon, jota olen sittemmin pitänyt nyrkkisääntönä: astian tulee olla niin puhdas, että siitä pystyisi itsekin hörppäämään. 

Eli huolellinen hygienia!

Kostea ja hapan on hyvä kasvualusta monelle pöpölle ja mörriäiselle. Pehkun pitäminen kuivana ja ulkotarhan maan muotoilu niin, että kosteus valuu nopeasti pois ovat parhaat ennaltaehkäisevät toimet. 

Muita tarpeellisia toimenpiteitä: 

Ulosteiden kaapiminen tasoilta ja orren alta sekä ulkotarhan haravoiminen riittävän usein vähentävät ulosteperäisten bakteerien kasvua ja suolinkaisen munia. 

Pehkun jälkikompostoiminen riittävän korkeassa lämpötilassa, jotta munat ja bakteerit kuolevat. 

Ulkotarhojen kalkitseminen tai tuhkan levittäminen vuosittain nostaa maan PH-arvoa, jolloin elinolot bakteereille vaikeutuvat. Jauhemainen puutarhakalkki soveltuu kalkitsemiseen ja on kanoille vaaratonta, kunhan ei nyt ihan suoraan nokkiin pölyttele. Saman asian ajaa tuhka. Kalkita voi kerran pari vuodessa.

Siltajoella ulkotarhojen pintaa lisäksi vaihdetaan vuosittain. Lapioin noin 5-10cm kerroksen pois ja tuon tilalle hiekkaista soraa. Tonttimme on tiukkaa savikkoa, joten puutarha kiittää kakkaisenhiekan lisäyksestä ja hyvin kompostoituneen pehkun tujauksista.

Olen myös erään paikallisen eläinlääkärin kanssa tehnyt suolinkaisista epätieteellistä tutkimusta kuinka pelkkä kauraruokinta 4-7 päivän ajan saa tartunnan oireet kuriin ja kanan kunnon silminnähden kohoamaan. Teesimme on, että kuorimaton kaura sisältää sen verran paljon kuitua, että kuitu työntää mukanaan suolistosta pois suolinkaisen munia ja kun uloste kerätään huolellisesti pois, niin tartunnan kiertoa saadaan merkittävästi hillittyä. 

Mutta kuten sanottua, tutkimus on täysin epätieteellinen, otanta hyvin pieni ja muut vaikuttavat olot vakioimattomat. Kuitenkin suosittelen lämpimästi kaurakuureja, jotka ovat nopein ja turvallisin tapa rauhoittaa ripaskapyllyn varpusparvia. Muista suolistoa ja terveyttä tukevista ruoka-aineista voit lukaista TÄSTÄ

 

Jutussa mainituista aiheista löydät lisätietoa näistä artikkeleista:

Kanojen ja viiriäisten tukiruuat 

Kanojen ulkoloiset - oireet, tarkistus ja ennaltaehkäisy

Kana ei ole vesilintu - sateelta suojaaminen

Pehkun välityhjennys