perjantai 10. helmikuuta 2017

Salmonellanäytteen kerääminen

Salmonellabakteerit ovat suomalaisilla tuotanto- ja kotikanoilla erittäin harvinaisia, mutta ihmiseenkin tarttuvia ja voimakkaita suolisto-oireita aiheuttavia bakteereja.

Salmonellaa voivat levittää luonnonlinnut tai -eläimet, esim hiiret ja rotat. Todennäköisin syy saada salmonellatartunta kotikanalaan on luonnoneläinten ulosteella saastunut rehu, ruoka tai vesi. Tätä voi ehkäistä säilyttämällä rehut, kaurat ja muut kanojen ruuat tuhoeläinten ja luonnonlintujen ulottumattomissa. Tuhannen taalan paikka estää talitinttiä tai hiirtä hengaamasta rehuvarastossa, mutta hysteriaan ei ole syytä. Muovisilla kannellisilla säilytysastioilla hidastetaan siimahäntien ja militanttitinttien invaasioita. Onneksi salmonella tuhoutuu kuumennettaessa ja valtaosa ihmisen saamista salmonellatartunnoista onkin peräisin ulkomaanmatkoilta

Salmonellatutkimukset

Salmonella kuuluu elintarvikevalvonnan piiriin ja vaikka kotikana ei olekaan todennäköisin salmonellan kantaja, niin salmonellavalvontaa tulee hoitaa jokaisen kotikanaloitsijankin, mikäli munia myy tai luovuttaa.  Alle 50 munivan parven salmonellanäytteen voi kerätä ja tutkituttaa kanaloitsija itse kerran vuodessa, mutta isompien parvien näytteenoton hoitaa eläinlääkäri useamman kerran vuodessa. Joka kolmas vuosi myös pienkanaloitsijan näytteen tulee olla eläinlääkärin keräämä.

Taivutan vielä ratakiskoa: vaikka munia vain luovuttaisi oman ruokakuntansa ulkopuolelle, eli antaisi sukulaisille ja tuttaville, niin kuuluu salmonellavalvonnan piiriin. Omassa pöydässä vieraille syötettäviä omia munia ei tarvitse testauttaa. Onhan tämä melkoinen byrokratian kukkanen, mutta näin asia on. Olkoonkin, että olen kuullut sukulaisista ja kumminkaimoista, jotka munia saattavat käydä kotikanaloitsijalta varastamassa.

Tutkimusnäytteiden kerääminen

Ja nyt alkaa se hauskin vaihe!

Koska salmonella tutkitaan ulosteesta kannattaa näytteet kerätä ja lähettää talvella, jos koskaan ikinä olet ollut mistään asiasta kiitollinen postipojalle. Vaikkapa vaan ihan siksi, että talvella on viileämpää ja kesähelteellä kerätyt näytteet, no, saattavat tuoda oman pienen vivahteensa Postipaten päivään. Vivahteen, jota kukaan muu kuin kanaloitsija itse ei pidä normaalina.

Näytteeseen kerätään sitä ihteään. Ei kuitenkaan ihteltään niinkuin hygieniapassiin, vaan kanoilta. On vaikea juosta lapion kanssa jokaisen kanan perässä ja napata lennosta kiinni kakkakikkare. Eikä tarvitsekaan. Talvella on helpoin kerätä kakat orren alta, kakkatasolta tai muusta paikasta johon kanat yön aikana kakkivat. Kanojaan kyttäämällä tietää missä kukin tykkää nukkua ja kun kerätessä pitää huolen, että poimii jokaisen nukkujan paikalta, niin pitäisi jo päästä lähelle täydellisyyttä. Täydellinen kakankeräyssuoritus! Et varmaan muutama vuosi takaperin voinut kuvitella tavoittelevasi täydellistä kakankeräyssuoritusta? Älä välitä, en minäkään. 

Kakkakikkareita tulee kerätä parisenkymmentä. Käyttämäni laboratorion ohjeen mukaan 20 ruokalusikallista, mutta koska muut kanssani elävät ihmiset voimakkaasti vastustavat ruokalusikan kanalaan vientiä, niin kerään silmämääräisesti arvioituna ruokalusikallisen kokoisia sköfniä (ja paskat, oikeesti kerään niin monta kuin saan helposti pikkulapioitua ja kuvittelen saaneeni jokaisen höyhenpyllyn tuotoksen taltioitua). 

Kerätyt kikkareet johonkin astiaan, tilkkanen vettä ja kunnolla sekoitus, niin että liejusta tulee tasaista eikä siitä enää erota mikä oli Ellun ja mikä Kallun kakkaa. Sitten noin puoli desiä liejua muovipussiin. Taaskin arvioin määrän, koska no, desin mitta(kaan) ei saa pyörähdellä kanalassa. Pussista ilmojen litistys pois. Tässä suosittelen varovaisuutta ja malttia ja varuilta pussin suun suuntaamista itsestä pois päin. Sitten pussin suu tiukkaan solmuun. Kerrataan: ENSIN ilmat pois pussista ja VASTA SITTEN pussin suu kiinni. Nimimerkillä kakkapussin tiukan solmun avaaminen...

Tuon jälkeen minä vielä suljen pussin minigrip-pussiin, jonka päälle olen kirjoittanut näytelomakkeeseen kirjatun tunnisteen. Minulla näytetunnisteena on parven nimi, josta ko näyte on kerätty, esim: maatiaiset, maransit, silkit jne. Sitten suljen minigrip-nyssäkän kirjekuoreen. Ehkä minä pakkaan liikaa, mutta koska villissä nuoruudessani deittailin posteljoonia, niin jotenkin vaan haluan varmistaa, ettei tuo exä, eikä kukaan muukaan joudu tahtomattaan tekemisiin huolella keräämieni kakkareitten kanssa. 

Kakkarekikkareita kerään siis joka parvesta, joka lieju omaan pussiinsa, joka liejupussi minigrippiin tunnistekirjattuna, kirjekuoreen ja lopulta kirjekuoret paksumpaan kirjekuoreen tai sellaiseen muovipallopoksauteltavaan erityiskuoreen. Näytteet kerään maanantaina ja toimitan komean pakkaukseni postiin vähän ennen kuin laatikko tyhjennetään. Tässä kohdin minuun iskee häveliäisyys (minuun?). En toimita kakkakirjettä lähikauppamme asiamiespostiin, koska asiamiespostissa käsitellään elintarvikkeita, ja vaikka kanojen tuotokset tulevat siitä yhdestä ja samasta yhteissuolesta, niin minusta se toinen tuotos ei kuulu sinne kaupantätien käsiteltäväksi. Näyte tulee saada matkaan mahd pian ja juurikin alkuviikosta, jotta laboratoriossa näyte on mahdollisimman tuore. En tiedä vaikuttaako tuoreus näytetuloksiin, mutta ehkäpä se vaikuttaa näytteenkäsittelijän työmukavuuteen. Mene ja tiedä.

Edit: asiaa tarkemmin hutkittuani huomasin, että Posti ohjeistaa käyttämään erityisiä (varmaan kalliita) näytekuoria, joilla näytteet tulisi lähettää. Onneksi tämä tieto ei ole vielä saavuttanut kaikkia Postin työntekijöitä ja toistaiseksi skeidat ovat saaneet kulkea tavallisemmissa kuorissa. Tarkemmat pykälät Postin vaatimuksista löytyvät täältä -sivun alalalidassa linkki: laboratorinäytteiden lähettäminen. Tiukemmat säädökset mikäli näytteen oletetaan tai voi olettaa sisältävän vaarallisia ja tarttuvia aiheita, löysemmät säädökset mikäli näytteen ei oleteta sisältävän tarttuvia tai vaarallisia. 

Käyttämästäni Lauttalab -laboratoriosta tulokset tulevat noin viikon kuluessa. Salmonellatutkimus maksaa Lauttalabissa 28€ (hintataso 2016), mutta laskunmaksua vaivalloisemmaksi koen sen kikkareiden keräilyn, keitoksen sekoittelun ja pakkailun. Kuka mitenkin. Hinnat kuitenkin löytyvät yleensä laboratorioiden nettisivuilta. 

Kanayhdistys on neuvotellut jäsenilleen hieman edullisemman hinnan valitsemaansa laboratorioon. Olennaista on, että laboratorio on Eviran hyväksymä. Toki jokainen kulu kananmunilla rikastujaa kismittää, mutta voimpahan tämänkin kulun lisätä tyytyväiseen myhäilyyni kun joku kaupunkilainen taas kerran kadehtii ilmaisia muniani ;)

Viiriäisenmunien myynnille ei vaadita salmonellanäytettä, mutta siinä ne pikkukikkareet menee muiden pussukoiden ja nyssyköiden joukossa. Alkutuotantopaikkailmoitus viiriäistenkin munista tarvitaan. Moni ravintola edellyttää viiriäisenmunistakin salmonellanäytteen. Tämä vinkkinä, jos mielit myydä viiriäisenmunia ravintoloille. 

Oliko artikkelista hyötyä?

Haluatko vieläkin enemmän kanaturinoita

Kanakirje on sähköpostitujaus, jonka lähetän kerran kuussa, ja jossa on koottuna blogin mielenkiintoisimmat artikkelit, sekä hyödyllisiä vinkkejä kyseisen vuodenajan kanojen hoitotoimista. Helmikuun kirjeessä lapioitiin pois pehkua ja alettiin idättää kauraa. 

Liity Kanakirjeen lähetyslistalle tästä 

Osa liittymislomakkeen tiedoista on Lontoon kielellä, jos et haastele kyseistä murretta tai käyttämäsi aparaatti ei saa lomaketta lähetettyä, niin viskase sähköpostia ja liitän sinut listalle: siltajoensirkus@gmail.com


Ystävänpäivänä uusia juttuja

Kanarotuja esittelevä artikkelisarja alkaa 14.2. julkaistavalla suomalaisen maatiaiskanan esittelyllä. Artikkelisarjaan olen saanut paljon asiaanvihkiytyneiden kasvattajien Vieraskynä kirjoituksia ja haastatteluja, kevään aikana pääsemmekin tutustumaan ihaniin rotuihin, niiden erityispiirteisiin ja kasvattajiin. Vieraskynien varresta löytyy kanaharrastajalle tuttuja nimiä: Hannamari Röntynen, Krista Virenius-Rantalaiho, Jenni Tanskanen, Kristiina Parkkila, Juha Koivunen, Jonna Tikka, Piia Aaltonen, Ada Heinonen, Helis Kallaspolik, Tiina Härkönen jne.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti