Koch eli kavereiden kesken jättikoch.Tämän Vieraskynä-artikkelin on kirjoittanut Krista Virenius-Rantalaiho Arwon kanalasta. Kirjoittajan tarkempi esittely artikkelin lopussa.
|
Herra Suhmura upeine sulkajalkoineen on väriltään cuckoo |
ROTUTIETOA
Koko:
Jättirotu, kana 4-5kg, kukko 5-6kg
Väritys:
Hyväksyttyjä värejä on useita, mm. musta, valkoinen,
buff, splash, laventeli, cuckoo, mottled jne.
Ulkonäön erityispiirteet:
Muhkea sulkapeite, jonka ansiosta rotu näyttää vielä
painoansa suuremmalta. Yksinkertainen harja ja hyvin sulkautuneet jalat.
Muninta:
Jättikoch on jalostettu liharoduksi, joten muninta on
heikohkoa.
Munankuoren väri:
Munat ovat kanan kokoon nähden pieniä ja vaalean ruskeita.
Yleiset taudit:
Taudinkestävyys hyvä, ei rotutyypillisiä sairauksia
Rotutyypillinen luonne:
Rauhallinen ja
kesy, ihana lemmikkirotu. Rotumääritelmän mukaan hyviä hautojia, mutta meillä
eivät ole osoittaneet suurtakaan hautomisintoa.
Käyttö:
Liharotu, luonteensa puolesta myös erinomainen lemmikki
Historiaa
Rotu
on kotoisin Kiinasta, Cochinista, joka oli ensin osa Kiinaa ja nykyisin se on osa
Etelä-Vietnamia. Cochinchina oli Ranskan siirtomaa- aluetta vuosina 1862-1952. Rodusta on merkintöjä jo 1300-luvulta.
Eurooppaan kochinit saapuivat 1843, jolloin niitä tuotiin lahjaksi
kuningatar Victorialle. Nuo kochinit olivat ulkonäöltään kuitenkin aika
erilaisia kuin nämä nykyisin tuntemamme rodun edustajat.
Neljä vuotta myöhemmin, 1847, Shanghaista laivattiin
uusia lintuja Englantiin ja niiden ulkomuoto vastasi jo nykyistä
rotumääritelmää. Shanghai –nimitys jäi kuitenkin rodunimityksestä aikanaan pois
ja rodulle vakiintui nimi ”Cochins” eli suomalaisittain kochin. Suomessa
käytettävä etuliite ”Jätti” kuvaa lähinnä kokoa, mutta se ei kuulu viralliseen
nimitykseen.
|
Kukko Mauri vaalea cuckoo ja kana Rouva Suhmura cuckoo |
Kochinit kotioloissa
Kochinit ovat koostaan huolimatta erittäin
helppohoitoinen rotu. Ne tallustelevat tyytyväisenä, kunhan perushommat on
hoidettu, eli ruokaa, vettä ja orsi ovat saavutettavissa suhteellisin vähin
ponnistuksin. Jättiläiset eivät ole liikunnan ihmeitä, joten orsi on syytä
virittää riittävän alas kanalassa.
Muhkean sulkapeitteen vuoksi on hyvä huolehtia
pehkujen siisteydestä, sillä pitkät jalkasulat voivat muuten olla hurjassa
kunnossa. Tämä kannattaa ottaa huomioon myös ulkoilualuetta tuumittaessa
– karvajalat ja mutavelli sadekelillä eivät ole se kaikkein mukavin yhdistelmä.
Jättiläiset ulkoilevat mielellään, eivätkä
muhkean sulkapeitteensä vuoksi ole erityisen kylmän arkoja. Ne nauttivat kesällä nurmikossa
kuoputtamisesta ja matojen tiirailusta.
Tämän rodun kanssa ei tarvitse olla
kovin huolissaan ylhäältä suuntautuvien uhkien vuoksi, sillä ihan pikkuinen
kotka ei tätä palleroa ilmaan saa. Suosittelen kuitenkin huolellisesti aidattua
aluetta, sillä esimerkiksi ketuille jättiläinen on hitautensa vuoksi mieluinen
välipala.
Isolla linnulla on isot
tarpeet
Jättikocheille orret kannattaa olla siis aika matalalla, jopa
noin 40 cm korkeudella, jotta isot linnut pääsevät niihin suht vaivattomasti. Munintapesän
pitää luonnollisesti olla iso, yleensä joutuu rakentamaan itse, koska valmiisiin
virityksiin nämä eivät mahdu. Munintapesän katon on syytä olla avattava, jos linnun joutuu
nostamaan pesästä kesken haudonnan - isoa lintua ei muuten saa pesästä ulos.
Tilaa pitää olla riittävästi lehautuksiin orrelta tai munintapesästä alas, ja
ennen kaikkea kasvuajan ruokinta on tärkeää, että kasvavat luustoltaan
vahvoiksi.
Kasvatuksessa on kiinnitettävä huomiota rodun
kasvuominaisuuksin ja ennen kaikkea ruokintaan. On luonnollisesti pyrittävä
käyttämään siitokseen vain vahvoja ja terveitä yksilöitä sekä huolehdittava,
että ruokinta on asianmukaista koko kasvukauden ajan. Käytössäni on kolme eri rehua,
poikasrehu, kasvatusrehu ja aikuisten täysrehu. Tärkeää on syöttää
kasvatusrehua riittävän pitkään eli aina siihen saakka, kun lintu on
saavuttanut täyden korkeuden (noin 6 kk).
Lisäksi kalkin saanti on ehdottoman
tärkeää. Jättiläisten kohdalla kannattaa huomioida myös aikuisten lintujen ruokinta.
Koska lintu on jo itsessään raskasrakenteinen, ei aikuisia kochineita saisi
päästää lihomaan. Siksi en anna omille jäteilleni esimerkiksi ruuan tähteitä,
lisävirikkeiksi tarjoan ainoastaan kasviksia. Kesällä jättien suurinta herkkua
on vesiheinä.
Teuraskoossa kukot ovat noin 6-8 kk iässä, jolloin lintu on saavuttanut
korkeutensa ja siinä on jo kunnolla syömistä. Liha on erittäin hyvän makuista
(sanoo nainen, joka ei syö omia lintujaan, mutta kaverin luona tyytyväisin
mielin kukkoa viinissä).
|
Mauri väriltään vaalea cuckoo |
Kuinka itse päädyin
rodun pariin?
Oma kanaharratukseni lähti lähti liikkeelle
ensikohtaamisesta tämän rodun kanssa. En ollut ikinä nähnyt mitään vastaavaa,
ja se oli todella rakkautta ensi silmäyksellä. ”Jos kana voi olla noin upea,
niitä on saatava!” Ja niin syntyi Arwon kanala vuonna 2012.
Alun perin meillä oli kanalamme nimikkokukko Arwo,
musta upea jättiläinen ja sillä kaksi daamia, Lempi ja Helena. Lisäksi joukossa
viipotti araucana Hilma ja kukoksi jossain vaiheessa osoittautunut brahma
Tyyne. Tällä kokoonpanolla mentiin ensimmäinen vuosi, kunnes päätin hankkia
ihan pienen hautomakoneen. Ja siitähän se ajatus sitten lähti.
|
Lempi väriltään laventeli |
Vuosien varrella
meillä on ollut jättien lisäksi kasvatuksessa myös araucanoja ja faverolleja,
mutta tätä nykyä yhdestä neljään lisääntyneet kanalatilat ovat täynnä lähinnä
silkkikanoja. Jättiläisiä meillä on kahtena puhtaana väriryhmänä, cuckoo ja
mottled.
|
Herra Ylppö on väriltään mottled |
|
Milla Magia väriltään musta |
Vaikka painopiste Arwolassa on tätä nykyä silkeissä, en ikimaailmassa
luopuisi tästä ihanasta rodusta. Jättiläiset ovat inhimillisiä, upeita lintuja,
joita suosittelen lämpimästi kaikille lemmikkikanoista haaveileville.
Erityismaininta siitä, että jättiläiset ovat rauhallisuutensa vuoksi myös
lasten suosikkeja.
Munia näiltä tulee joskus ja jouluna, mutta parempaa seuramiestä saat
hakea!
|
Herra Suhmuran muhkea pyrstö on suorastaan siliteltävän ihana! |
Kristalle kiitos aivan valloittavista kuvista ja jättien elämää valaisevasta tekstistä. Kristan kanojen ja hevosten elämää voi seurata Arwolan blogissa. Kuulumisia löytyy myös heidän Facebook-sivulta.
En ole varmasti ainoa, jos sanon ääneen ajattelevani, että Kristalla on Suomen upeimpia kanoja. Krista onkin tehnyt pitkäjänteistä kasvatustyötä niin silkkien kuin jättien rotuominaisuuksien ja väripuhtauden vaalimisessa. Arwolan kukot ovat erittäin haluttuja siitoskukkoja eri puolille Suomea silkkiparviin jatkamaan Kristan työtä. Tällaista pitkäjänteistä ja asiansa osaavaa työtä toivoisi muidenkin rotujen parissa, eli laitahan Krista vasara heilumaan ja rakenna vaan lisää tiloja kanasille ;)