Tilatapaaminen 19.7.2025 klo 13:00 alkaen

Tilatapaamisessa 19.7.2025 klo 13:00 - 16:00 pääset tutustumaan Siltajoen Sirkuksen kanoihin, ankkoihin ja viiriäisiin, irlanninsusikoira Darrockia unohtamatta.

 

Tapaamisessa kerron erilaisista kanaroduista, niiden käyttötarkoituksista, luonteesta, iästä ja erityispiirteistä. Käsittelemme myös parvidynamiikkaa, eli nokkimajärjestystä, kanojen ravitsemusta sekä tilatarpeita, käytännöllisin ja epäkäytännöllisin ratkaisuin. Saat ideoita ja vinkkejä erilaisista ulkotarhoista ja niiden varustelusta, sekä kanalarakennuksista toimivine sähköineen ja ilmanvaihtoineen. 

Kurkimme myös kanojen persiitä ja opastan ulkoloistarkastuksen sekä kerron sisäloistartunnan oireista ja hoidosta. Opastan kynsien ja kannusten lyhentämisen ja sata muuta hyödyllistä taitoa ja tietoa.

Tuhdisti tietoa, kokemista ja näkemistä. Muistiinpanovälineet mukaan!

 

Kenelle tilatapaaminen on tarkoitettu:

- omia kanoja harkitseville
- omia kanoja hoitaville, jotka haluavat syventää osaamistaan
- Sirkuksen lintusista kiinnostuneille
- perheen pienimmillekin (kerrothan iät)
- perheen raksapäällikölle (tsekkaillaan rakenteita ja neuvon välttämään kalliita virheitä)
- perheen koiralle, joka pysyy aidatulla pihalla ja leikkii uros irlanninsusikoiran kanssa (ilmoitathan etukäteen koirastasi)

Hinta: 42€/perhe
Early bird hinta: 30€ (voimassa 1.7. asti)

Paikkoja on rajoitetusti, joten varaa omasi heti: https://siltajoensirkus.mycashflow.fi/product/240 

Kana nimeltä Kreetta ja harjan ja helttojen ensiapu

Kreetta on alhonkannan maatiainen ja tuli meille poliittisena pakolaisena, ei, ei suinkaan paennut suomalaisuuttaan vaan rivakkaa ja tuittua luonnettaan. Eräs kanailija osti meiltä 2 kääpiökoch nuorikkoa ja pikkukukon. Vietyään nuo pienet rimpulat Kreetan kanalaan, toimi hän niin kuin kuka tahansa suomalainen arvorouva: antoi mekkaloivalle ja kuikuilevalle nuorisolle oppiläksyä olan takaa ja pakarasulat paukkuen.

Immeinen ei tästä tykännyt ja kertoi minulle lyhentävänsä Kreetan egoa kaulan verran. Johon minä tietysti älähdin, että älähän hoppua sen kirvesterapian kanssa, tuumaillaan ja tutkitaan. Meillä kun on monta parvea ja kaiken ikäistä ja kokoista kaksjalkasta, niin ehdotin, että nakkasee Kreetan meille ja minä kokkeilen josko jossain parvessa olisi tuollaisen luonteen mentävä kolonen. Ja olihan meillä.

Kreetta saapasteli ylväänä Marans-Marau parveemme, jossa pääkukko Hurjantai vain vilkaisi omaa rotuaan pienempää kanasta ja käänsi selkänsä. Sen sijaan nuoret Marans jantterit hurmaantuivat blondista Kreetasta ja alkoivat liehitellä, ehdotella ja tarjoilla herkkuja. Kreettaahan ei nuoret pojan klopit mitenkään kiinnostaneet, mutta kävi yhden Maransin ja yhden Araucanan kanssa tuijotus ja yhden nokan kopautus keskustelun, ja sen jälkeen eleli parvessa kuin olisi siellä ikänsä ollut. 

 

Seurasin tätä kaikkea uuden yksilön parveen laittamista tarhassa parven lähellä, jotta puutun jos tutustumiskeskustelut olisivat äityneet tukkanuottasille, kummallakaan rodulla kun ei ole tukkaa ja harjasta nokkastu kohta vuotaa verta PALJON.

Monesti kanojen pään alueen vammat näyttävät ihmisestä kauhistuttavilta ja kirveen varteen kiiruhdetaan. Olisikin hyvä TIETÄÄ, että harjan ja heltan alueet ovat lähes pelkkää verisuonikudosta, hippusella hyaluronihappoa, joten niistä vuotaa verta ihan turkasen runsaan näköisesti. Kuitenkin kanalinnun harja-heltta aines ragoi niin, että muualta kehosta ei pumpata kudoksiin verta, ennen kuin kudosvaurio on korjattu, eli rupeentunut ja kuivuneen veren suojassa. Ja tämä rupeutumis- ja paranemisprosessi tapahtuu ihan tunneissa. Illalla tapelleen kukon harja on aamulla jo rupeutunut tai lähes parantunut ja tappelun jäljet näkyvät vain kuivuneena verenä sulissa, kynsissä, nokassa sekä irronneina sulkina.

Siksi pään alueen vammat tulee ensin suihkuttaa vedellä ja desinfiointiaineella puhtaiksi ja seurata vähintään 2 vuorokautta, jona aikana lintu silmin nähden paranee nopeasti.

Mutta takaisin Kreettaan. Kreetta ei siis ollut mikään riitapukari muuttaessaan uuteen parveen, kunhan nyt vaan oli tullut hieman kovakouraisesti opettaneeksi omaan parveensa tunkeutujia. Sillä täytyy muistaa, että ei olemassa oleva parvesi ole innoissaan uudesta ihanasta rotukanasta tai -kukosta, vaan ensisijaisesti kokee tunkeilijan uhkaksi, kunnes parven rohkeimmat ottavat selvää tulokkaasta ja asettavat sen sille kuuluvaan nokkimajärjestykseen. Lue lisää Nokkimajärjestyksestä

Illalla vielä kävin tietysti tarkastamassa, että oliko elo sujunut samaan malliin mihin lähti käyntiin. Hieman kummastuneena nostelin (huolimattomahkosti nypitttyjä) kulmakarvojani kun näin Kreetan nukkumassa pääkukko Hurjantain vieressä orrella. Klassisesti ykköskanan paikalla. Hoksasin samalla, että eihän Hurjantailla ole ollutkaan ykköskanaa hetkeen.

 

 

Hurstilainen on vanha ukko, eikä niin enää jaksa edes kanojen pylsimisestä tai muistakaan kukon velvollisuuksista kiinnostua saati niitä hoitaa. Vetelee mieluummin herkut omaan napaansa ja jopa ajaa osan kanoista etäämmälle siksi aikaa kun itse mässyttelee. Sitä, että kelpaako Kreetta Hurjantaille tai muulle parvelle ykköskanaksi jäi nähtäväksi. Ja niin vain suomalainen kovin isokupuinen Kreetta lunasti paikkansa. Käppäilee ja herkuttelee Hurjantain kanssa ennen muita ja tulee ihmistä vastaan ensimmäisenä luottaen arvovaltaansa, että ihminen on auliisti kävellyt juuri hänelle tuomaan sangollisen sapuskaa. Ja niinhän myö tehdään!

Ihanuudessaan ja parvesta erottuvassa vaaleudessaan Kreetta on hurmaava, mutta voimakastahtoinen kananen. Ihan niin kuin vanhemman, hyvin munivan kanan parvessa kuuluu ollakin. Ihmisen syliin Kreetta tulee niin tahtoessaa, mutta annapa olla jos ihminen on väärään aikaan tarhaan ajamassa tai kiinni nappaamassa, niin ei siinä immeisen käpälillä ehditä edes vaaleita pyllyhöyheniä hipaista, niin osaava, tarkka, nopea ja omapäinen on kana nimeltä Kreetta.

Vaan mikä lie tarinan opetus?

Kirveen kanssa ei kannata kiirehtiä, jos kukaan ei kärsi henkihieverissä avuntavoittamattomissa, vaan aina saattaa olla konsti tai keino kokeiltavana, jolloin kaulat saavat jatkaa katkeamatonta eloaan. Ethän se sinäkään samalla tavalla viihdy kaikkien lajitoverien kanssa, niin eihän sitä voi kanoiltakaan odottaa: toiset tyypit kun vaan ovat mieluisampia kuin toiset.

Lisää luettavaa: 

Rotuesittely - Marans 

Rotuesittely - suomalainen maatiaiskana 

Rotuesittely - Piikkiön kanta 

 

 

Päiväkirjamaisia merkintöjä Supersorsan elämästä - OSA 1

3.5.2025 lauantai

No tulihan sitä hautomisasiaa tähänkin aamuun...

Koneesta kuului eilen piipitystä, tänään harvakseltaan. Ryhdyttävä kätilöksi. Koputtelin viimeisimmän erän munia, nostin korvalle ja nostin kauemmas, että hoksaisin mikä muna puhuu.

Ei kukaan.

Piipitystä silti kuului. Kävin välillä ulkonakin kuuntelemassa, että varpusen zirpsutus on edelleen erilaista kuin kuoriutujan huhuilu.

Ja kas, sieltä sitten löytyi särö ja äänenlähde vanhemmista munista, niistä joiden sisarukset on jo 5vrk ikäisiä. Huoh. Jotain siinä haudonnassa sitten oli, sähkökatko ehkä, että viiriäisiä ja kanoja tuli kauheen pitkällä viiveellä.

Sen sijaan viivettä ei ollut äänen loppumisessa. Kun olin kuorinut pienen kuoreen juuttuneen Maransin esiin ja lämpimällä vedellä kastellulla sormella pyyhkinyt kuivat krämmäleet irti, pääsi tipu kuivuttuaan samanikäisempien kääpiökoch tipujen seuraan mamman alle.

Vaan edelleen jatkui ääni koneessa ja lisää koputtelua ja munaa korvaan. Rairai, on mulla jutut. Mutta on myös puuhat

Ei löytynyt tämä toinen kakkossopraano. Otin noin viikon toisessa koneessa olleet ankanmynat vessaan läpivalaistavaksi. Että josko se kana sieltä sitten kuuluisia taas. Ja jösses!

Ääni kuului ankanmynista. Eli varmana mun omasta päästä. Ei se ole ihme. Eilinen oli taas sellaista polkkaa, sambaa, valssia ja tuomiokapitulin parvella salaa kameran kanssa hiippailua (kunnes kanttori lukitsi minut takaisin rahvaan puolelle).

Liekkö siis ihme, että tuollaisten kokemusten jälkeen päässä laulaa vähemmän taivaallisia kuoroja.

Läpivalaisin munia ja Batman oli hoitanut Cayuga-akkojensa aviollisia iloja huomattavasti ahkerammin kuin Onni omiensa. Onni olikin kovasti Batmanin akkain perään. Liekkö sitten aisurina toiminut kuitennii

Sitten valaistumisen vuoroon asettui yksi todella tumma Cayugan muna. Ihmettelin, että onko siinä paskaa vai mitä, että pinnassa kumma kohta, ja valaisun perusteella mätä, koska valo ei tunkeutunut yhtään läpi.

Höhähdin siinä sitten varmaan jotain ääneen, koska muna vastasi minulle. Sillä lailla. Nyt aletaan olla leveleillä, jopa minuksi. Viikon haudonnassa olleet munat ei puhu, nippa nappa vasta alkaa ankkasen sydän pompottaa, eikä sen ääntä minun kuulollani tavoiteta.

Että missä lie olosuhteissa tuo tummin ankanmuna on ottanut etumatkaa, ja minkälainen maantiekiitäjä sieltä oikein tulee? Kun nää normaalisti 28vrk haudonnassa viihtyneet lättäjalatkin on ihan turkasen nopeita.

No, tervetuloa sitten vaan! Äkkiä meni munat takaisin koneeseen ja kosteutta jelpiksi. Niin, ja se valaistu kakka munan pinnassa mitä ihmettelin, se oli tuon piipparin nokan aikaansaannoksia. Kyllä minä sentään vähän huolellisemmin valitsen puhtaat tai pyyhin puhtaiksi haudontaan menevät mulkkuset. Nih!

4.5.2025 

Ihan oikeesti! Mulla on nyrjähtänyt aivo ja mieli jo monta kertaa kun oon koittanut tässä pähkiä, että miten tää ankka voi olla olemassa!?!?!!?

Faktat:

Ankanmunien haudonta ja poikasten kuoriutuvuus tarvitsee hyvin tarkat ja samana pysyvät olosuhteet: 37,7 astetta lämpöä ja kosteutta jopa 55% ja enempi.

Hyvin spesiaalit olosuhteet siis, ja niiden pitäisi suht vakaina pysyä vähintään sen 28vrk ajan.

Todellisuus:

Ankanmunat ovat olleet olosuhteissa noin viikon.

Pesistä keräyksen jälkeen munat olivat vadissa kotvasen ulkona ja sitten eteisessä pakastimen päällä. Kennoissa työhuoneen lattialla ehtivät istua ainakin 1vrk, ellei 2, kun huhhailin, että pitäs laittaa ankanmunat koneeseen, mutta silti huitelin jotain muuta.

Kukaan ankoista ei varmana ole hautonut, eikä kukaan kanakaan ankanmunia. Sen kyllä huomaisi, viimeistään munia kerättäessä niiden lämmöstä. Ja lämpimiä munia ei kerätä, koska se tarkoittaa, että joku niitä hautoo. Yleensä se jokunen itse ilmoittaa hyvin selvästi, että munia ei passaa näpelöidä.

Oisko mulkutin voinut jotenkin pesässä omatoimihautoutua? Onhan meillä ankkojen tarhassa kuutiotolkulla kanalan pehkua kompostoitumassa ja lämpöä luovuttamassa.

Mutta ankkojen itsevalitsema kohta munintapesälle on tarhan ulkoseinän ja kaura-automaatin välissä maassa. Vaikka tarhassa vielä hieman jossain kohdin kompostit pöhisee ja lintuja lämmittää, niin kyllä yöpakkaset varmasti ovat vierailleet siellä maan rajassa.

Joten mä en tajua!!!!

Mitä tämän ankkavauvan munalle on tapahtunut ja missä, että se on voinut kehittyä???

Ja koska mulle on tärkeää tietää ja tajuta aina ja kaikki, niin tää kyllä ny kalvaa. En jaksa uskoa, että kukaan ankkaihminen olisi källiäkään tehnyt ja sujauttanut mun koneeseen jo haudotun yhden munan. Ihan liian riskaabelia keneltäkään eläinihmiseltä, toisekseen tuo on ihan selvästi meitin Cayugan muna ja poikanen. Ihmepentu siis!

Että ihmeitä sitten vaan alkavaan viikkoonne! Jos haluat lukea lisää ihmetipuista:  

Kuolleista ylösnoussut tipunen

 

5.5.2025

Supersorsan kuulumisia! Jos et oo kärryillä aiheesta, niin kertaa edellisten päivien julkaisuista…

No niin. Yksinäinen sorsa, geneettisesti ehkä ankka tai maantiekiitäjä, odotteli hautomakoneessa kolme viikkoa nuorempien sisarustensa kanssa kun me Taina Taikurin kanssa pähkittiin, että minnepä yks yksinäinen vaakku kasvamaan.

Viiriäistipujen viereen terraarioon tämä nopea tapaus on liian iso, kukaan kolmesta kanatipuja hoitavasta emosta ei näyttänyt mielenkiintoa lättänokkaisen rumiluksen hoitoon, eikä sillä, jokaisella on yli 10 tipueen poikue huollettavana, että eipä pyydellä liikoja ensikertalaisilta.

Viritettiin isompaan häkkiin pikkulaatikko terraarioksi ja tiilillä nostettiin laatikkoa ylemmäs lämpölamppua. Mittarin mukaan lämpöä +34, vähän liian alhainen. Tuohon häkkiin viirutiput muuttaisivat parin viikon päästä, jolloin ankkojen OIKEAOPPISEN kuoriutumisaikataulun mukaan vauvavaakut pääsisivät terraarioon, toki putsauksen jälkeen vasta.

Kolmeakymppiä hipova lämpö ei ole riittävä vastakuoriutuneelle ankkavauvalle, vaikka kuinka olisi nopeakasvuista ihmeankkojen sukua. Ja yöllä kanalan lämpö tippuu tuosta vielä, niin emme uskaltaneet majoittaa reipasta alokasta sinne, vaikka kuuakuden ikäiset ankat innoissaan pienelle huutelivatkin.

SS vietti päivän ja yön hautomakoneessa, käyden välillä läpyttelemässä lattialämmityksen päällä sanomalehdllä (ettei räpylät luista laattalattialla ja nilkat nitkahda) sekä maistamassa B-vitamiinilla maustettua munarehuvelliä.

Maistamisen lisäksi Supersorsa pulahti velliin pari kertaa. Inhainen rehumunavellinen ötökkä. Koitin jopa pyytää Darrockia nuolemaan ankan pinnasta töfnän, mutta tämä herkkusuu koirapa oikein nipisti huulet yhteen ja käänsi pään pois, että: ”Täällä ei syödä eläviä otuksia, ei edes maistella!” Vaikka vasta eilen haisteli ja nuoleskeli pientä vesilintua ihan ihastuksissaan. Joo, ei. Mun sotkun kiertelyvätystely ei menny läpi, niinpä Sorsa otti jo het tänään ennen kuutta suihkua lavuaarissa.

Sitä mä vaan, että tuleeko tästä yksinäisestä ötökästä meille joku sisäsorsa? Ja oppiiko se tavoille minulta vai Darrockilta? Kummalta vaan, niin sotkua tulee. Siitä oon varma! Just eilen sain robotti-imurinkin kiinni sisällä kenkien käytöstä. Huoh!

Paras olisikin kun Supersorsa saisi lajitovereita… Jos jollakulla lähellä olisi yksinäinen ankka- tai sorsavauva tai vaikka kanatipu, niin vastakuoriutunut poikue, johon tämä pääsisi, tai meille joku yksinäinen, niin saisi kasvun ja parveutumisen hyvin käyntiin toverien kanssa. Lämmöt myö säädellään niin, ettei tarvihe kenenkään varpaiden palella.

Autatko Supersorsaa löytämään (minua ja Darrockia sopivampia) kasvukumppaneita? Tykkäys, kommentti, jako auttaa julkaisua näkymään ja tovereita löytymään

8.5.2025 Supersorsan kuulumisia!

Nokkaan on mennyt sisään munaa, vettä, B-vitamiinia, liotettua kauraa ja rehua, sekä hiekkaa ja munankuorta. Eli kaikkea mitä pitääkin, toki on nokalla kokeiltu myös kylpytakista rispaantunutta lankaa, mun hiuksia, Darrockin häntäkarvoja ja lattialaattojen saumojen välejä, jotka on just pikkunokan kokoisia.

Mies on ahkerasti imuroinut, ettei pikkunokkaan mene mitään väärää. Pikkunokka on kovaääninen ja NOPEA! Jos ihminen tai koira kävelee eri huoneeseen, niin vauhdilla tulee pikkuläpsy perässä ja sen kuulee! noin niinku muuten tää on ihan normivauva-arki: edes vessassa e voi käydä yksin. Nyt kun kirjoitan, niin otus on tässä sylissä ja nokalla kokeilee niin näppistä, kelloa kuin tätä kylpytakkia, jossa on paljon rispaantuneira lankoja

Ulos ötökästä on tullut muutama oikein terveen näköinen kikkare, joten eiköhän kasvukin saada käyntiin.

Eilen sattui unohdus. Oli siitosmunien hakija tulossa, Joensuusta, ajattelin että ehdin pyörähtää kaupungilla palaverissa ja palata kotiin, sillä Jyväskylässä pyörähdys on nopeampi kuin Joensuusta tänne ajo. Kuvitelmanani toki oli mainita miehelle mitkä munat antaa joensuulaiselle, jos en ehdikään takas. Kuvitelma unohtu.

Lisäksi ehdin palaverin jälkeen soittaa miehelle, että poika tuo nyt vihdoin Kottaraisensa (jep, tyttiksellä on tuommoinen lintumainen lempinimi) näytille, että köyhiä ritareita tulille ja edustusilme kasvoille. Ja sitten ovella olikin tämä joensuulainen munien hakija, jota mieheni luulee Markkon tyttöystäväksi ja ihmettelee, että rohkee tytsy kun tulee ovelle yksin, ovelle jonka avaa köyhien ritarien paistaja ankka kädessä, ja josta yleensä ryntää isohko koira tervehtimään. Siis ovesta ryntää, ei kädestä.

"Miks sulla oli ankka kädessä?" kysyn naurua tyrskyen kun tarinaa kuulen selostettuna jälkikäteen. ”No ei kai sitä voinu tänne yksin jättää itkemään ja häviämään ku mä menin eteiseen!” Taloni kuulostaa melkoiselta kartanolta, jos yks ötökkä katoaa länsisiipeen pohjoisovella käydessä.

Ei kai voi paljoa muuta odottaa jos on tulossa hakemaan siitosmunia Sirkuksesta, että saa osakseen sirkushuveja. Tarina ei kerro saiko munanhakija ritareita, mutta siitosmunia sai kun saavuin ihan hetken päästä pihaan. 

Ja mitä tyttöystävän esittelyyn tulee, niin se siirtyy kauemmas. Jotenkin en kauheesti soimaa poikaani, koittanee kai antaa normaalin kuvan itsestään. Kuvaa saattaisi hieman muuttaa käynti meillä jossa yks heiluu keittiössä ankka kädessä, koira pusuttelee otsaan ja emäntä kuulustelee kaiken kesätöistä kouluarvosanoihin ja hiimailee puol päivää ankkaisessa kylpytakissa. Vanhempien häpeäminen on ikuista, luulen… Tai saattaa se riippua vanhemmistakin, tai näiden toilailuista.

Näin minä sentään neidistä pitkät hiukset ja vienon hymyn, oikein kivan näköinen Kottarainen, ja vieläpä kesätyötön, joten eiköhän tuo jotenkin tontille houkutelle…

Kuitennii pikkuankka vaikuttaa kaikkinensa oikein hyväkuntoiselta ja pätevältä Sirkuksen tyypiltä. Tänään käydään vähän lajitovereita moikkaamassa kanalassa, kunnes jatkuu hautomakoneessa nukkuminen ja lattioilla läpyttely. Ensi viikolla tämä sitten muuttaa kanalaan muiden lintujen luo.

Lisään vielä sen, että hitsinpimpula miten ton räpylät on somat, kaikkien vauva-ankkojen on, mutta tätä on nyt tullut enempi tuojoteltua ja läärättyä. Tuon räpylät on ihan kuin semmoset mustat vanhan ajan merkkarit, jotka on suussa lionnut ihan ohuiksi. Tiiäkkö? Semmoiset ne on. Tosin ehkä eri makuiset, en tiiä, en oo sentään maistanut.

p.s: videosta editoitu pois lause, josta voisi luulla, että nimittelen pikkukampaaja täiksi, ei saa sanoa toisia täiksi. Ihan vaan kiharojen tekopuuhissa lienee tämä multitalentti.

 

11.5.2025 Hyvää äitienpäivää kaikille äideille, emoille, mammoille, mummoille, kummeille ja jokkaiselle näihen mussukalle ja kultalussukalle, no reippaille muorin kainaloisille myös!

Siilon verkkokauppa haluaa muistaa tätä päivää kukkasin, ja lisätäänkin tämän päivän tilauksiin kimppu varjoliljoja. Tai oikeastaan, ei ihan kimppu, vaan sipulinippu. Sipulit kun tyrkkäät kukkapenkkiisi noin 10-15cm syvyyteen ja annat kanasten skeidoa päälle, niin sitten ne kukkii tuossa kesän parin päästä. Liljat, ei kanat. Jösses. Onpas taas jutut.

Varjolilja on vanha ja kestävä perennamaisesti vuodesta toiseen kukkiva ja komistuva sipulikasvi. Siilon sipuleista kasvaa valkoisin ja pinkin kukin kukkivia liljoja, korkeus noin 80-100cm. Näyttävä ja pitkäkestoinen kukinta, myös maljakossa, mutta nuo keltaoranssit törpökkeet kandee poistaa ennen sisälle tuontia, koska niissä oleva siitepölyn väri ei lähde edes pommilla pesemällä tekstiileistä.

Jatkossa kandee rekisteröityä meitin kanta-astujaksi, eiku asiakkaaksi, niin sitten tuo verkkokauppa automaagisesti lisäilee pisteitä ja kaupan päällisiä. 

Rekisteröitymällä Siilon KANTA-ASIAKKAAKSI saat tilauksistasi pisteitä, joilla saat alennuksia, ostokuponkeja ja/tai kaupanpäällisiä, joskus ylläreitäkin.

Kurkkaa esim Suosituimmat ja Uutuuksia valikko, taikka nuo Taimet, juurakot ja sipulit valikko: 

https://siltajoensirkus.mycashflow.fi/categ…/24/suosituimmat

Supersorsa juhli äitienpäivää muuttamalla kanalaan muutamassa päivässä kasvussa kiinni ottaneiden viiriäisvauvojen pariin. Ajattelin, että olkoon siellä parisen tuntia ja stten takaisin sylisorsaksi sisälle. 

 

Kattia kanssa, ei läksenyt vaakku enää fölyyn kun oli päässyt viirujen kanssa riehumaan ja munankeltuaista ahmimaan. Sinne se sitten muutti terraarioon omankaltaistensa pariin.

13.5.2025 Uimahyppyjä ja sukelluspelastajia

Keväinen aurinko nosti lämmöt 17 asteeseen ja niin Supersorsa pääsikin uimaan mustaan ämpäriiin, jonka vesi päälle parikymppistä. Silti Sorsa huusi torvi suoralla niin lujaa, että suurpetojen torjuntaan erikoistunut laumanvartijaopiskelija rynnisti paikalle ja noukki huutajan pois hyytävästä vedestä. Se siitä uinnista sitten sillä erää.

Tuo on muuten jännä, meitin rottakoira Teukka reagoi myös voimakkaammin ankkavauvojen ääniin kuin kanatipujen. Liekkö syynä, että kanatipuilla on yleensä emo hommia hoitamassa, mutta vaakut paiskataan lämpölamppujen armoille. Tai ehkä jokin taajuus ankkojen nuoressa äänessä herättä raavaan tappajauroksen hoivavietit. Ekan ankkueeni kun myin, niin Teukkahan koitti kaivaa pahvilaatikkoa auki sitä mukaa kun immeiset sitä teippasivat kiinni. Hätävaruiksi hyppäsi vielä ankkojen viejän farkkuun, tutki takatilat, tarkasti kuorman kiinnityksen, haukkui ostajat ja varmaan merkkasi perävalot. 

Vaan eipähän meiltä parvilauman jäseniä joutaviin paikkoihin päästetäkään, jos meneekin alkutarkista löperösti läpi, niin kyllä sirkuslaiset tavoille opettavat. Eräälle muuramelaiselle tilalle muutti pari alle kiloista kääpiökoch kukkoa kanoineen, heti ekana iltana olivat pistäneet isännän kalastamaan, keittämään ja RUOTIMAAN heille kalanperkeitä. Että ei se kanojen hoito ole samaa kuin heinäpellon katselu. Hommia saa painaa ilmaisten munien eteen ihan hartia voimin, ja sittenkin menevät ja munivat piiloon tai leipovat enempi tipuja ku aamupaloja possun pyllin viereen pannulle.

14.5.2025 Supersorsa sai lisää nokakasta seuraa

Jos tämä olisi opetusteksti, niin avaisin aarioitani aiheesta munat kanan alle kerralla ja ei lisämunaajia huudeille. Koska tämä on päiväkirja ja opettajan itsensä opastaminen on rankkaa, varsitenkin kun kantapäät on verhottu aivan uusilla ja puhtailla villasukkasilla, niin jätän vaan linkin asianmukaisista kanaemon haudonnoista tähän tälleesti näin, oppikaa te nuoremmat räksyttäjät ja hännän heiluttajat: Kanaemo hautoo

Kuitennii kävi niin, että koneesta kuoriutui eräs tipunen, jonka muna oli viikon muita myöhässä. Ja sitten kysellään, että miten Supersorsan muna on ollut siinä ajassa missä on. Meitin aikavyöhyke ja digiportaalihypyt aiheuttaa viikkojen viiveitä ja varppeja, carpe diem ja muuta läsnäolon taitoa.

Kanapienokainen kuoriutui muita myöhemmin ja ei oikein vielä seuraavien hautojien alle olisi sovelias. Tyrkkäsin sen sitten terraarion kaksviikkoiseksi kasvaneen Supersorsan ja kolmiviikkoisten viiriäisten seuraan. Kyllähän tuosta multilingual nokkaa kasvaa, jos ei muuta.

Lapsille on tärkeää karkkipäivä, lintulapsille on tärkeää lajitoverit, tai edes toverit. Äitikin kai ois aika tärkee, mutta äitienpäivä meni jo ja siitä vinguin niin pal, että ei toinna enempää.

Nyt on viirunuorisolla ankkaa ja kanaa, kotvasen kulutta kanalla ja ankallakin omaa lajiseuraa. Ja kyllähän nuo kuulee ja näkee niin vanhempiaan kuin sukulaisiaan tuolta terraariosta. etä näihin kuviin ja tunnelmiin, Sirkuksen karavaanissa sattuu ja tapahtuu!

 

Siilosta sörsselit ja lämpövermeet niin lättänokille, pikkunokille kuin suursyömäreille ;)