Mistä luotettavaa tietoa aloittavalle kanaharrastajalle?

Minun kanaharrastuksen alku oli karikkoinen!

 

 

Ensin kesti parisen vuotta taivutella aviomies suostumaan kesäkanoihin. 

Toimivin VINKKINI siihen: ala puhua kesälampaista tai alpakoista, niin kas vain, mies suostuu ihmeen helposti kanoihin. Kolme kesäkanaa, ei kukkoa. Se oli se mihin minä sain aikoinaan luvan.

Tämä lupalappu taskussa sitten surffailin huhtikuun ajan keskustelupalstoilla kyselemässä, että mistä saisin ostaa munivia kanoja kesäksi. Olin auttamattoman myöhään liikenteessä. Kevään korvalla kaikki munivat kanat oli jo varattuja. Hätäpäissäni varasin sitten viiriäisiä, mutta se on sitten jo ihan eri tarina se.

Huhtikuun lopulla tavoitin jonkun maalaisisännän pitäjän periltä, joka lupasi myydä minulle kanasia. Eräänä lauantai aamuna lähdimme innoissamme niitä katsomaan pienen tyttäreni kanssa. Tarkoitus oli käydä VAIN katsomassa, tutustumassa ja oppimassa asioita kanojen pidosta. Viimeksi olin hoitanut kanoja omassa lapsuudessani ja siitä oli tuolloin aikaa jo yli 20 vuotta. 

Kuinkas sitten kävikään?

Perillä pihassa isännällä oli pahvilaatikossa muutaman viikon ikäisiä tipuja ja muitta mutkitta nosti pahvilaatikon takapenkille tyttäreni turvaistuimen viereen. Koitin änkyttää, että ei meillä ole niille vielä paikkaa, ruokaa eikä mitään muutakaan valmiina, että aikaisintaan toukokuussa kun maa sulaa niin päästään rakentamaan ulkotarhaa. Puhe oli ollut kolmesta kanasta ja pahvilaatikossa oli 8 muutaman viikon ikäistä tipua. Isäntä väitti, että ei osaa sanoa niistä sukupuolia ja veloitti poikasista 5€ kappaleelta.

Näin jälkikäteen olen oppinut, että aivan varmasti kanojen kanssa yhtään enemmän touhunnut ihminen tuon ikäisistä sukupuolet erotti ja myi kaupunkilaistuneelle nuorelle naiselle ja autossa jo laatikkoon kurkistelevalle tytölle 5 kukkopoikaa ja 3 kananeitoa. Ja isännän opastuskin oli luokkaa: vettä ja jyviä, niin kyllä ne pärjää. Ei sanaakaan lämmöstä, kivipiira hiekasta saati ulkotarhan tai kanalan aiheista.

Se miten näiden kanssa selvittiin ja millainen hulabaloo kotona tuli kun avasin pahvilaatikon olohuoneessa, onkin sitten jo ihan toinen tarina, mutta Kanailijan Ensiaskeleet kurssini sai alkunsa juurikin noista omista ja sittemmin satojen kana-asiakkaiteni kokemuksista.

Kurssilta apua alun karikoihin

Kurssin tarkoitus on tarjota riittävän LAAJAT tiedot ja taidot sinulle joka vasta kanoja harkitset sekä sinulle, joka olet kanaharrastuksesi alkuvuosissa.

Kurssilla perehdymme niin kanan anatomiaan, parvikäyttäytymiseen, kukon tehtäviin, ravitsemukseen kuin myös ulkotarhan ja kanalan rakenteisiin, niin ettei sinun tarvitsisi tehdä (kalliita) virheitä vaan voisit turvallisin mielin oppia konkarin kokemuksista. 

Minua muuten hävetti monen vuoden ajan tuo miten harrastukseni aikoinaan alkoi. Soimasin itseäni, että en ollut ottanut asioista selvää, tajunnut kysyä, osannut sanoa ei jne. Kunnes sain kaverikseni kokeneen kanankasvattajan, jolta opin, että eihän aloittaja edes TIEDÄ mitä kaikkea pitäisi oppia tai osata kysyä. 

Sittemmin olen opastanut satoja kanaharrastajia niin aloituksen kuin pidemmällekin edenneen kanojen pidon iloissa, suruissa ja kysymyksissä. Ennen koronaa pidin suosittuja puolen päivän Kotikanala-kursseja täällä meidän tilalla, mutta totesin, että jotenkin tuo luennointitieto pitäisi saada pysymään aloittelijan muistissa vielä kuukauden, puolen vuoden ja vuodenkin päästä. 

Siksi loin kurssikokonaisuuden, joka sisältää tekstiä, videota ja kuvia joihin voi aina palata kertaamaan tai varmistamaan tiedonmurusia.

Mitä opit minun kokemuksistani?

Kurssi koostuu vaiheittain etenevistä tieto-osioista, joiden väleissä on videotapaamiset tietojen syventämiseksi sekä aiheesta heränneille kysymyksille.

Ensimmäisessä osiossa saat tietoa erilaisista kanaroduista, viranomaisilmoituksista, tarttuvista taudeista ja opit pohtimaan millainen kanaparvi soveltuu sinun elämäntilanteesen ja tiloihin. 

Käymme myös läpi mistä ja miten kanoja kannattaa ostaa ja mitä kaikkea kysyä ja varmistaa, ennen kuin kannat oman pahvilaatikollisen ihanuuksia tontillesi.

Toisessa osiossa sukelletaan rakenteiden maailmaan. Opit millainen ulkotarha on turvallinen kanojen kannalta ympäri vuoden ja mitä tulee ottaa huomioon kanalan eristeissä, ilmanvaihdossa ja pintamateriaaleissa, jotta kanojen elo sujuu hygieenisesti ja kustannustehokkaasti talven paukkupakkasillakin.

Kolmannessa osiossa saat rutkasti tietoa kanan anatomiasta, parvikäyttäytymisestä sekä kukon roolista kanaparvessa. Lisäksi yksi olennainen luento siitä millaisilla tarvikkeilla ja ruuilla pääsee alkuun sekä mitä tulee ottaa huomioon kun kanat vihdoin saapuvat kotiin. 

Vaikka sinulla olisi jo oma kanaparvi, niin tässä osiossa opit uusien parven jäsenten kotiuttamisesta porukkaan sekä kanojen käyttäytymisestä ja kesyttämisestä.

Neljäs osio on hengästyttävän laaja paketti kanojen ravitsemuksesta ja sen vaikutuksesta munintaan, sekä arjen rutiineista. Varsinkin tätä osiota luodessani näin tarpeelliseksi, että kurssin materiaalit ovat kertaamista ja muistinvirkistystä varten käytettävissä myös varsinaisen opetuksen jälkeen. 

Materiaalit ovat käytettävissäsi myös kurssin jälkeen ilman aikarajoitetta.

Kesäkuun alussa tavataan meidän lintutilalla Leppävedellä, Jyväskylän vieressä, jolloin pääsen opastamaan sinulle kädestä pitäen olennaisia ja tärkeitä asioita kanojen käsittelystä, hoidosta, kanalan rakenteista. 

Saattaapahan kukkosillanikin olla muutama opastuksen sana niin perheen pienimmille hoitajille kuin rehuämpärin kantajalle tai vasaran heiluttajalle. Sillä niin kuin mistä tahansa lemmikistä, myös kanoista tulee nopeasti perheenjäseniä ja mitä enemmän tiedät ja tunnet kanojen tapoja ja tarpeita, sitä varmemmin pystyt niiden kanssa toimimaan ja nauttimaan yhteisestä ajastanne. 

Tiesitkö muuten, että kana voi, rodusta riippuen elää noin 3-13 vuotta? Kurssilla opit senkin! 

Lunasta paikkasi kurssilla tästä

Tilatapaamisen osioon ovat tervetulleita myös perheen pienimmät, joista hyvin usein kasvaa niitä kärsivällisimpiä kanojen kesyttäjiä.

Syksyä kohden opetellaan asiaa hätälopetuksesta sekä teurastamisesta ja näiden eroista. Lisäksi ulkoilukauden päättyminen aiheuttaa toimenpiteitä niin kanojen, kanalan kuin ulkotarhojenkin osalta, myös ravitsemus talvella eroaa kesän tarjoamista ihanuuksista. 

Kurssikokonaisuus päättyy loka-marraskuussa talvikanalan aiheisiin joista päällimmäisenä lämmitys ja valaistus sekä virikkeet kanoille pitkän sisällä olon aikana.

Pääsy kurssimateriaaleihin aukeaa 4.4. ja saat lunastettua pääsyn kaikkeen edelle esitettyyn materiaaliin ja video- sekä tilatapaamiseen hintaan 125,50€ 

Katso koko kurssin sisältö ja lunasta paikkasi ennakkohintaan TÄSTÄ

 

Kenelle kurssi sopii?

• Sinulle joka harkitset kanoja ja haluat perehtyä eläintenhoitoon ja -hyvinvointiin huolellisesti etukäteen
  
• Sinulle jolla on jo omia kanoja, mutta luotettavan tiedon löytäminen tuntuu vaivalloiselta
• Sinulle joka et halua nokittavaksi tai harhaanjohdetuksi somen kyselypalstoilla
• Sinulle jolla on jo kanoja ja haluat syventää osaamista, ymmärrystä ja saada enemmän irti kanojen kanssa viettämästäsi ajasta

Osa-alueet on suunniteltu etenemään järkevästi ja vaikka tietoa on paljon, niin se annostellaan viikoittain niin, että se on helppo omaksua. 

Tieto-osioiden jälkeen pidettävät videotapaamiset kysymyksille tallennetaan ja osallistujat saavat tallenteet käyttöönsä. Eli pääset kysymään ja varmistamaan kouluttajalta aiheista mahdollisesti heränneitä kysymyksiä, etkä joudu pähkäilemään asioiden kanssa yksin.

Olen opastanut, neuvonut ja kouluttanut vuosikymmenen ajan satoja kanaharrastajia ja saanut erityistä kiitosta seikkaperäisestä, mukavasta ja kannustavasta otteestani. Lupaan, että kurssin käytyäsi olet aimo harppauksen osaavampi ja varmempi kanojesi kanssa toimiessa!

Varaa paikkasi kurssille TÄSTÄ

Kurssi alkaa 4.4.2025, joten toimi nopeasti!

Tunnukset kurssimateriaaliin lähetetään osallistujille 4.4.2024 ja kurssin ovet sulkeutuvat 10.4.2024 ennen ensimmäistä videotapaamista. Seuraavan kerran kurssi järjestetään vasta kevättalvella 2026. Joten hyppää mukaan NYT

5 parasta kanojen joululahjaa

Kautta aikain on jouluiloa jaettu kotieläimille ja lemmikeille. Kanojen joulu kestää pitkään. Poimi tästä vinkkejä, joilla voit hemmotella kotkottajiasi joulunpyhinä.

1.    Uusi kylpypaikka

Vaihda kuivikkeet kanalaan tai jos kanalasi lämpenee kestopehkulla, niin vie vati tai pahvilaatikko täytettynä puhtailla kuivikkeilla. Kylpykuivikkeiksi käy turve, puupuru, hamppupuru, hieno hiekka tai vaikka ihan säkillinen kukkamultaa, jos viherpeukaloa niin pahasti pakottaa, että siemenkataloogien odotus tarvitsee mullan pelmuuttelua. 

Lisää kylpyyn tuhkaa. Parasta on puhdas puutuhka. Tuhka on emäksistä ja se tekee hankalaksi monien ulkoloisten olon. Tuhka ei häädä ulkoloisia, mutta auttaa kanoja omissa häätöhommissa. Lue tarkemmin ulkoloisista ja niiden ehkäisystä TÄSTÄ 

Tiesitkö, että koivuhalon hiiltynyt kannikka on kanojen vatsanhoidolle mainio? Kanat nokkivat hiiltä suolistonsa putsaukseen, jos tuntevat siihen tarvetta. Toimii samoin periaattein kuin hiilitabletit ihmisellä.

2.    Munintapesiin jouluverhot

Moni vaihtaa kotona jouluverhot ja liinat. Myös kanalaan voi munintapesiin ripustaa verhoja, jos haluaa. Kana tykkää hoitaa munaushommat piilossa ja hämärässä. Verhoilla on siis sisustuksellisuutta olennaisempikin tarkoitus: kanan oma rauha tärkeän toimituksen yhteydessä.

Samalla kannattaa pesä siivota ja vaikka hangata puhtaaksi lumella. Vaihtaa puhtaat heinät, oljet, rutirexit tai purut, mitä käytätkään. Huomaathan, että pesien viihtyvyyteen panostaminen on myös kanojen ulkoloisten torjunnalle olennaista. Tosin viihtyisä pesä voi myös laukaista haudontavietin päälle. Hautomisesta juttuja löydät TÄÄLTÄ

3.    Soihdut sammuu, valot syttyy

Vielä voidaan mennä syysvalaistuksella, mutta monesti joulun aikoihin mennessä kanaset ovat sulkansa satoilleet ja alkavat virittäytyä uuteen munintakauteen. Tätä luonnonkiertokulun mukaista kanan elämää voi tukea lisäämällä kanalan valaistusta. Niin luonnotonta kuin valo maassamme tähän aikaan onkin. 

Jos ripustat jouluvaloja kanalaan, niin pidä huoli, että kanaset eivät pääse niihin kiipeämään, kuristumaan tai keinumaan. Juu-u, meillä on yksi kääpiökoch kana Mymeli keinunut sähköjohdossa, jonka eräs, kröhöm, sisustussuunnittelija jätti kiinnittämättä riittävän tiheästi niillä turkasen hankalasti hakattavilla kiinnikkeillä.

Kanojen valontarpeesta ja kanalaan soveltuvista tuikuista löytyy lisää jutuntynkää TÄSTÄ

4.    Joulukuusi

Kun kuusi kannetaan pois pirtistä on siitä vielä pitkään iloa eläinsuojassa. 

Kanat, viiriäiset ja kanit herkuttelevat kuusen neulasilla mielellään, joten katsothan jo kuusikaupoilla, että ostat kotimaisen myrkyttömän kuusen. Ja vaikkei koko kuusi katoa koukkunokkiin, niin iloa siitä riitä ensin ihmetyskaakatuksen muodossa, sitten tutkimiseen ja lopulta hutkimiseen. 

Varsinkin nuorikot rakastavat kuusipuun pikkuoksia, joista jokaisen kelpoisuus orreksi tulee testata. Mikäpä sen ihanampaa kuin nuoriso, joka nukkuu päiväunia joulunpyhinä. Millä vaan saisi tämän muodin tarttumaan pirtissä pomppijoillekin?

Kun kuusesta on enää jäljellä ranka, niin voit pätkiä oksat pehkun joukkoon pöhisemään. Kuusi maatuu erittäin hitaasti ja on vallan hyvä antaa sille tehokas lähtölaukaus kestopehkussa köllöttelemällä. Jos et ole vielä pöhäyttänyt kestopehkuasi käyntiin, niin vilkaise TÄÄLTÄ lisävinkit pehkulla lämmittämiseen.

Kuusi on myös mainiota orsimateriaalia pihkaisuutensa takia, monet loiset välttävät pihkaa ja männynpihkalla on ihan tutkitusti antibioottisia vaikutuksia. Allekirjoittanut odottaa kieli pitkällä, että Suomen Rehun kehittämä pihkapohjainen suoliston hyvinvointia tukeva rehu saapuisi maistelu-ulottuvilleni. 

5.    Kystä kyllä ja herkkuja on siinä monenlaista

Herkkujen tarjoilussa kannattaa muistaa, että kinkku on sikasuolaista. Suola ei ole hyväksi eläimille (jos nyt ihmisellekään). Siksi kinkunjämiä ei kannata kantaa kanalaan kilotolkulla. Ainakaan kaikkea kerralla. 

Siltajoen siipijengi kyllä nakuttaa naapurustonkin kinkun jämät, mutta ei koko kylän röhkijöitä vielä tapanina. Jos kelit suosivat, niin käärin käntyt muovipusseihin ja pakkaan suljettaviin muovilaatikoihin. Laatikot säilytän ulkotarhassa, jossa Kerttu kissamme käy hiekkalaatikolla ja vetää päikkäreitä lihalaatikon päällä. Kerttu hoitaa siis kutsumattomien syöjien kurissa pidon ja pakkanen säilyvyyden. 

Annostelen nokkaporukalle kinkkua noin nyrkin kokoisen möykyn per parvi (parvemme sisältää noin kymmenkunta kanaa). Eli ei makeaa mahan täydeltä eikä liikaa. Joinain hysteerisinä vuosina olen liotellut kinkkua vesikattilassa ja kuvitellut suolan huuhtoutuvan pois. Enpä tiedä. 

Kinkun rasvat taas täälläpäin kiikutetaan Metenerille tai Mustankorkealle, joissa niistä tehdään polttoainetta biokaasuautojen pöristeltäväksi. Suositus on, että rasvat toimitetaan kävellen, jolloin ekologisuuden lisäksi sulatellaan sitä sisäkautta nautittua kinkkua myös.

Suklaa on myrkkyä suurimmalle osalle eläimiä, eli leivonnaisia tai konvehteja ei kipata kanoille! Itse täytyy nekin urakoida tai kiikuttaa anopille säilöön. Sokerin kanssa olisin muutenkin erittäin maltillinen, jos en joulupöydässä, niin ainakin eläinten ruokinnassa. Sokeri on turhaa hiilihydraattia, joka pistää kanasten mahat sekaisin. 

Pullankäntyt liotettuna piimään taasen ovat ihan ok herkku, kunhan pullaa ei joka sunnuntai syötetä. Tolkku ja talkkuna, siitä oli olemassa joku tokaisu, jota juuri nyt piparkakkutaikinaa nakertaessani en muista…

Laatikon laittaja sen sijaan säästää juuresten kuoret kanasille, porkkana ja lanttu häviävät hetkessä, mutta peruna raakana taasen ei maistu kuin sioille. Laatikoiden loput, joulukalan perkeet, rosollin roippeet ja muut jouluyön rauhaa pöydällä juhlineet jämät sen sijaan käyvät mainiosti ahnaiden kotkojen nokkaan. 

Maltti on kuitenkin hyvä valtti jos kanasesi eivät arkena saa vaihtelevaa ruokaa, niin kerralla kipattu pyhäruoka voi olla vatsalle shokki. Kotkot, jotka ovat tottuneet kaikenlaiseen särpimeen, nokkivat perinnepöperöt aivan tyytyväisinä ja kellahtavat kupunsa viereen koisaamaan. 

Näillä lahjuksilla saat nokkapokkaporukkasi mellevään joulunviettoon ja kukkokin saattaa antaa ylimääräisen vartin nukkumisaikaa. Jos ei anna, niin haluat ehkä jotain lukemista joulunpyhiksi itsellesi tai läheisellesi. Vilkaise Siilon kanamainen kirjatarjonta tästä linkistä

Oikein ihanaa joulun aikaa toivotellen kaikille Kanailijoille ja kaakattajille. Ensi vuonna taas uusin jutuin ja kujein kohti kevättä, pysyhän kyydissä ;)

Rotuesittely: Marans osa 1

Marans on vanha ranskalainen liharotu, joka munii huomiota herättävän tummakuorisia, isoja munia. Suklaamunien munijat ovatkin haluttuja kanaparven kaunistuksia ja munakorin koristajia.

Kuva: Raisa Vehkala Visitlaukaa.fi

 

ROTUTIETOA

Koko: 
Kukko noin 3,5-4 kg ja kana noin 2,5-3 kg

Väritys:  
Ranskalaisen standardin mukaan hyväksyttyjä värejä on useita. Suomessa yleisimpiä ovat: Black Copper, Silver Cuckoo ja Wheaten (Vehnä).

Ulkonäön erityispiirteet: 
Vahva, vankka olemus, kevyesti sulkaantuneet jalat. Standardissa mainitaan tummat munankuoret

Muninta:  

noin 150-200 munaa vuodessa

Munankuoren väri: 
Hyvin tumman viininpunainen tai tumman ruskea

Yleiset taudit: 
Terve ja vahva rotu, ei rotutyypillisiä sairauksia

Rotutyypillinen luonne:  

Aktiivinen, ystävällinen ja utelias

Käyttö:  
Muninta- ja liharotu

Maranseista tunnetaan myös harvinaisempi kääpiömuunnos, jossa kukon paino on hieman yli kilon ja kanan hieman alle kilon. Tiettävästi kääpiömaranseja ei kasvateta Suomessa (vielä).

 

 

 

Historia

Maransien historia sijoittuu Ranskan satamakaupunki Maransiin Atlantin rannikolle. 

Englantilaiset hallitsivat vuosisatojen ajan meriteitä ja kuljettivat mukanaan paljon taistelukukkoja, jotka viihdyttivät tappeluillaan merimiehiä pitkien seilausten aikana. Merimiehet vaihtoivat satamissa taisteluista selvinneitä kukkoja toisiin kukkoihin ja kanoihin, jotka tuottivat merimatkojen aikana munia, lihaa ja tappeluviihdykettä. Näiden laivakukkojen ansiosta jo varhaisten Maranssien rotu- ja värikirjo oli erittäin laaja. 

Tummamunaisuuden Marans rotuun epäillään tulleen Aasiasta, josta on Britanniaan tuotu Croad Langshan niminen harvinainen rotu, joka myös munii tummakuorisia munia. On epäselvää tulivatko Croad Langshanit taistelukukkoina merimiesten mukana vai saako kunnian tuonnista ranskalaiset kasvattajat. Tieto vaihtelee lähteestä riippuen. Jonkun lähteen mukaan aasialaisia lintuja olisi tullut jo ennen 1800-luvua ja toistamiseen sitten muutaman ranskalaisen kasvattajan tuomana 1800-luvun loppupuolella. 

Myös Brahma rodun osallisuutta Maransin syntyyn on spekuloitu. Kyseessä on siis verrattain vanha rotu, johon geenipankkia on tullut monesta eri maailman kolkasta ja rodusta. Eittämättä itse Marans on kuitenkin Ranskan rannikolla nykymuotoonsa "syntynyt" rotu, ja sen kasvatuksella on siellä yli vuosisadan perinteet. Ranskassa ja Belgiassa on tehty paljon jalostustyötä tämän rodun eteen koko 1900 ja 2000-luvun ajan.

Jo 1931 Maransin rotustandardi hyväksyttiin Ranskan rotukanayhdistykseen viralliseksi roduksi. Muutamaa vuotta aiemmin oli jo perustettu Marans kasvattajien yhdistys, joka edelleenkin toimii, pitää näyttelyitä ja julkaisee jäsenilleen jäsenlehteä nimellä Marans club of France.

Toisen maailman sodan aikaan Maransien jalostustyö, kuten moni muukin kehitys otti takapakkia. Teolliselle aikakaudelle ominaiseen tapaan 1950-1970 luvuilla Maransiakin jalostettiin muninnaltaan tuottavammaksi. Ennen jalostusta Maransit, kuten monet muutkin liharodut munivat "vain" noin 150-160 munaa vuodessa. Jalostuksella munintaa saatiin nostettua 200 munan vuositahtiin, mutta samalla huomattiin, että munankuoren väri haaleni. 

Nykyään kasvattajat ympäri maailman panostavat kasvatustyössään tumman munankuoren vaalimiseen, mikä ei olekaan ihan helppo homma. Munankuoren väristä tarkemmin juttua seuraavassa artikkelissa.

Luonne

Nämä suklaamunia munivat kanat ovat keskikokoisten ja jättirotujen välimaastossa.  Maranskukko on helposti 4 kiloinen jytkäle, jonka pikkuvarpaat ovat naisen pikkurilliä suuremmat. Iso ja komea ilmestys. Komea tarvitsee runsaasti tilaa lehahtaessaan alas orrelta ja ottaessaan kylpyä. Myös parven nokkimajärjestyksen alhaisimmat tietävät olevansa alhaisimpia. Parvella tuleekin olla tilaa, jotta toisia päästään väistämään ja rodulle tyypillinen aktiivinen ja touhukas elo sujuu.

Sanoisin, että Maransit ovat myös hyvin omanarvontuntoisia. Siinä missä hömelö silkki tai ylisosiaalinen kääpiökoch tunkee kanalatakin sisään nukkumaan, niin Marans on mieluummin utelias, aktiivinen, touhuihin osallistuva ja korkeintaan olkapäältä ohjeita antava. 

Toki yksilöissä on eroja ja varsinkin nuoret kukkopojat rotuun katsomatta hakevat turvaa ihmisestä varmistaen saavansa aimoannokset ruokaa, joka onkin nopeahkosti kasvavalla rodulle tarpeen. Joillain (kukko)yksilöillä voi olla voimakas toisten kukkojen vieroksunta, ehkä perimänä taistelukukko ajoiltaan. Ihmisiä kohtaan Maransit ovat ystävällisen ja uteliaan maineessa. Joissain sukulinjoissa haudontaviettiä on, joissain vähemmän. Kasvattajalta saat aina parhaan käsityksen kyseisestä parvesta ja sukulinjasta.

Ruokinta

 

Suuria ja jättirotuja käytetään lihankasvatukseen ja niillä on lihomisen vaara. Kanalinnut keräävät rasvaa ruumiinonteloon eli sisäelinten ympärille. Rasva ei ole hyväksi lihakasvatukselle, vaan tavallaan ruokinta "menee hukkaan". Toisekseen rasvasta on haittaa linnulle, varsiinkin ikääntyessään. Liika kehonsisäinen rasva voi myös vaikuttaa munintaan laskevasti.

Ruokinnassa saa olla tarkkana, että nopeakasvuinen saa riittävästi eväitä, mutta ei pääse lihomaan. Elävästä linnusta kun ruumiinontelon rasvaa ei näe. Lihakasvatuksessa on hyödyksi merkitä muistiin ruokinnan sisältöjä ja määriä sekä kasvatuslämpötiloja, jotta teurastuksen jälkeen voidaan kokoa ja rasvan määrää arvioida suhteessa ruokintaan. Ruokinnalla voidaan jossain määrin vaikuttaa myös lihan makuun.

Kylmässä tai viileässä kasvattaminen vie himpun verran enemmän energiaa. Siksi kasvatuslämpötila näyttelee jonkinlaista roolia. Karkeasti voi laskea ruokinnan erot talvikasvatettaville ja kesäkasvatettaville. Liharoduissa kesäkasvatus on suositeltavaa: kaikki liharodut ovat edukseen voimakkaalla viherruokinnalla. Kun taas voimakas hiilihydraattiruokinta lihottaa. Peruna, ohra ja leipä sisältävät paljon hiilihydraattia, jota kanan elimistö ei pysty käsittelemään yhtä tehokkasti kuin kuin vaikkapa juuresten, kauran tai muiden hitaammin sulavien hiilihydraattien. Voimakas hiilihydraattiruokinta aiheuttaakin veteliä ripulikakkoja, rodusta riippumatta.

Olen moneen otteeseen ylistänyt herneruokintaa. Verrattuina muihin kasvattamiini rotuihin Maransit todella rakastavat herneitä. Ruokaämpäristä poimitaan nokkaan ensimmäisenä herneet ja vasta sen jälkeen ongitaan perunan palaset. Hauskaa on, että esimerkiksi araucanat tekevät samaa härkäpavun suhteen, kun taas teharit vetäisivät pelkkää perunaa ja pullaa. Maransien ämpäriin huljautankin aina pikkuisen enemmän liotettuja riistaherneitä, jotta saavat kaipaamansa vihreää proteiinia. Toinen erityisruokinta on auringonkukan siemenet, jotka jopa vaikuttavat munan kuoren väriin. Siitä aiheesta tarkemmin 14.7.2017 ilmestyvässä Rotuesittely: Marans osa 2 - munat ja haudonta

Kylmän- ja kosteudenkestävä rotu sopii Suomeen

Alpeilla talvet lasketteleva mieheni kertoo ranskalaisista kanoista, jotka käppäilevät lumihangessa. Olen pitänyt tarinoita viihdyttävinä satuina, mutta ehkä aiheessa on jokin totuuden häivähdys. Keski-eurooppalaisia eläinsuojia ei ehkä eristetä samoilla tavoilla kuin kotoisia pakkasen paukuttamia kivinavettojamme, sillä onhan keskieurooppalainen talvi leudompi. Ajan saatossa Ranskassa henkiin ovat jääneet rotujen kestävimmät yksilöt. Aivan samoin kuin suomalaisesta maatiaisesta on muotoutunut aikojen kuluessa vahva, terve ja kylmänkestävä. 

Maltilliset jalkasulat eivät kastu samalla tavalla kuin kääpiökochin tai mille fleurin huomiota herättävät jalkaviuhkat. Myöskin vahva ja lihaksikas ruumis sekä vuosisatoja meri-ilmastoon tottunut paksu höyhenpeite tekevät Maransista mainiosti suomalaiseen ilmastoon sopeutuvan ja näyttävän rodun. Vanhana ja laajalla geenipohjalla varustettuna tämä rotu on terve. Kun kasvattamisessa pidetään huolta sukurutsan ehkäisemisestä ja valitaan siitokseen vain vahvoja rodunomaisia yksilöitä, niin saadaan Suomenkin Maranskanta pysymään vahvana ja terveenä.

Viime talven Maransini elivät luonnonvalon ja satunnaisesti muutaman lämpölampun valaistuksessa. Jo tämän yhden talven luonnonvalokokemuksella voin todeta Maransien munivan erittäin hyvin pelkän luonnon valon turvin. Myös syksyn viileillä munia tuli ihmeen hyvin, vasta kelien painuessa yöpakkasille munat vähenivät. Sisälle Maransini muuttivat vasta kun lumi peitteli peltoja. Ennen sitä eivät näyttäneet palelemisen merkkejä. Suomalaisen maatiaisen ohella voin siis suositella tätä kylmänkestävää rotua, eritoten niille jotka toivovat vähäistä hautomainnokkuutta ja kokoa patakukoilta. 

Maransit Siltajoen Sirkuksessa

 

Jahkaannuin maranseihin vahingossa. Joku oli perunut siitosmunatilauksensa ja Maransin munia oli pakattuna lähtemään. Nostin ylös virtuaalisen käpäläni ja sain postissa paketillisen suklaamunia virposunnuntain aikoihin eräänä keväänä. Kerrassaan ihmeellisiä. Sittemmin olen huomannut, että olin erittäin onnekas rähmäkäpälä, sillä maransien siitosmunia on vähänlaisesti myytävänä ja haudonnassakin pähkinöitä purtavaksi. 

Siltajoella on pieni siitosparvi ja pystyn myymään silloin tällöin pieniä eriä siitosmunia. Valitettavasti vain joku kanoistani periyttää sulkapuvun värivirhettä ja välillä Black Copper parveni munista kuoriutuu värivirheellisiä tai jopa Wheatin värisiä poikasia. Olen kuitenkin valmis sietämään sulkapuvun värivirheen kunhan poikasetkin aikanaan munisivat syvän punatumman ruskeita munia. 

Ensimmäisen polven munankuorten värit ovat olleet lupaavia! Jahka saan kasvatusta ja siitosparveni kokoa eteenpäin, niin sitten voinen keskittyä myös väripuhtauteen. Lintujen rakenteellinen terveys, munien itävyys ja poikasten vahvuus ovat luonnollisestikin ensisijalla.

Ennen Maransien kuoriutumista minulla on ollut vain maatiaisia ja kääpiörotuja, niinpä nopeasti isoiksi kasvavan rodun ruokinnassa on saanut olla tarkkana ja opetella uutta. Maransit, kuten muutkin isot/jättirodut lihovat helposti. Vihrerruokintaa suositellaan takaamaan kasvu ja estämään lihominen. 

Talvella kasvatettaville poikasille syötän poikasrehun ja kananmunan lisäksi raejuustoa, vedessä turvotettua hernerouhetta ja kaalia. Toki myös idätettyä kauraa, omenaa, viinirypäleitä ja muuta kynsiini osuvaa tuoretta. Kevät ja kesäpoikaset saavat rehun ja proteiinin lisäksi runsaasti ruohosilppua ja apilaa. Isoksi kasvava lintu syö paljon ja ruokaa tulee olla tarjolla jatkuvasti koko kasvukauden ajan. Proteiinin ja kalkin kulutuksessa on selvä ero verrattuna vaikkapa alle kiloisten kääpiökochien ruokintaan.

Pääkukkomme Marde

Nykyinen kukkomme Marde oli jo 5kk ikäinen saapuessaan. Yleensä toivoisin hautovani kukkoni, jotta pääsen niiden kanssa sinuiksi heti ensihetkistä lähtien, mutta Mardeen suhteen rakennus ja tutustuminen hoitui ankean alun kautta. Pahvilaatikosta nostin syliini komean pojan alun, joka kuhisi väiveitä ja jalkoja kutitti kalkkijalkapunkki. Kirosin "kokenutta" kasvattajaa, joka ei ollut viitsinyt tarkastusta, saatikka loishäätöä tehdä ennen kukon myyntiä ja muuttoa. Olin sinisilmäisyyksissäni ajatellut saavani rotu- ja väripuhtaan siitosyksilön, niinkuin hintakin oli antanut olettaa. 

Keskellä talvea minulla ei ollut mitään muita karanteenitiloja isolle kukolle kuin kotimme kylppäri. Oli suoraan sanottuna ihan p*skaa pitää isoa kukkoa pienessä häkissä ja selitellä perheelle miksi suihkutukset saa survoa  yläkerran minisuihkukaapissa. Kukkosta pienistä tiloistaan hyvittelin herkuilla ja sylittelyllä, perhettä lettukesteillä. 

Lopulta oli Marden matkaseuralaiset saatu häädettyä ja edessä oli muutto muiden maransien pariin. Muutto on aina eläimelle stressi ja se, että parvieläin ensin joutuu muuttamaan yksin kylppäriin ja kotvan kuluttua uusi muutto uuteen parveen, on tuplastressi. Arvannet, etten kyseistä kasvattajaa kiittävillä ajatuksilla hellinyt. 

Kanalassa Maransien Martti-kukko ei toivottanut pojanjolppi-Mardea tervetulleeksi ja Marden väistötiloissa elely jatkui nyt kanalan ylisillä. Uskaltautui maahan vasta kun Martti oli vetäytynyt yöpuulle. Siksipä tapoihini tuli Mardelle aamuruokakupin ojentaminen ylös kun muut ruokailivat alhaalla. Nopeasti Marde oppi, että ruokaa saa livakammin jos hyppää minun olkapäälle. Valitettavasti vaan minäkin olen nopea ja ajoitusongelmat johtivat usein siihen, että Marde hyppäsi ruokakuppiani ojentavalle kädelle. Kun sellainen nelikiloinen mötkäle yllättäen lehahtaa kädelle, niin siinä menee kuppi nurin ihan konkreettisesti ja kuvaannollisesti. 

Niin pitkään kuin Martti piti parvessa jöötä oli Marde minun oma iso sylikukkoni. Vaan siinä samassa kun Martti muutti muille maille loppuivat myös Marden sylissä ja olkapäällä käynnit. Yhdessä yössä pienestä suloisesta jötkäleestä kasvoi isolla egolla varustettu kiekukaula. Kaksi kertaa jopa koitti haastaa minun asemaani nokkaisemalla kättäni. Asiasta käytiin tiukkasävyinen keskustelu: ruokkivaa kättä ei nokita. Kolmatta kertaa ei tullut. 

Isosta koostan huolimatta Marde on varovainen kukko, joka ei johdata naisiaan suuriin seikkailuihin vain pieniin pyörähdyksiin kanalan eteisessä tai ulkotarhan  läheisyydessä. Kanien puolella kuopsuttaminen on jo suurta rohkeutta. Rakastajana tämä ranskalainen on superb luokkaa ja Marden naisilta ei montaa munaa livahda ohi ilman tumman komistuksen hedelmöitystä. 

Lähteet

Omien kokemusten lisäksi tämän artikkelin lähteinä on käytetty muiden suomalaisten ja ulkomaisten Marans kasvattajien kanssa käytyjä keskusteluja.
Muut lähteet:

http://www.marans.eu/
http://www.maransofamericaclub.com/
https://www.maransclubbelge.be/
http://www.the-chicken-chick.com/
https://www.backyardchickens.com/

Muita kevään aikana julkaistuja rotu- ja kasvattajaesittelyjä:

Suomalaiset maatiaskanat 
Silkkikana - VIERASKYNÄ: Jenni Tanskanen
Hollannin valkohuntu - VIERASKYNÄ: Hannamari Röntynen
Piikkiönkanta - VIERASKYNÄ: Vuonue ja Viipsinpuu
Orpington - VIERASKYNÄ: Kristiina Parkkila
Tuotantohybridit
Jättikoch - VIERASKYNÄ: Krista Virenius-Rantalaiho
Plymouth Rock  - VIERASKYNÄ: Saija Eklund-Virtanen 
Marans osa 2 - munat ja kuoriutuminen

Kevään kurssiaikatauluja

MUOKATTU: Kevään 2017 kurssien opit on jo omaksuttu ja pitkälti käytäntöön vietykin. 

Jos tuhdin tietosisällön ja letkeän tunnelman kurssit kiinnostavat, niin ilmoittaudu jonotuslistalle: siltajoensirkus@gmail.com
  Jonotuslistalla saat ensimmäisten joukossa tiedon seuraavista järjestettävistä kursseista. Jonotus ei sido sinua mihinkään. Päätät itse ilmoittaudutko kurssille vai ei et.

Sirkuksesta eläimiä ostaneille olen aina antanut mukaan ohjeistusta. Joillekin liikaa, joillekin liian vähän, jollekulle on ehkä tullut sopivalla kauhalla. Kyselen aina muuttaneiden perään ja ilokseni saan myös uusilta eläintenpitäjiltä kuulumisia ja kysymyksiä. 

Tiedän olevani vähän pölöhökustaa kun stressaan postipaketissa muuttavista siitosmunista, kyselen kanien painonkehitystä ja varmistelen, että kuivajalkainen viiriäinen saa sääriinsä kosteusrasvaa. Kuitenkin olen huomannut, että pölöhökustaan puoleen on helppo kääntyä jos ja kun uuden eläimen kanssa herää kysymyksiä ja ihmetyksiä. 

Olen mm iltayhdeksän aikaan jutellut puhelimessa viiriäisasiakkaani naapurin kanssa, jonka kennelkasvatuksen ansioista pienelle riiviäiselle saatiin murunen lääkettä turvaamaan yön tunnit. Nykyään Wilhelmiina voi hyvin, ja omistajakaan ei panikoi (kennelin pitäjästä en kyllä tiedä). 

Olen myös käynyt kylän toisella puolella näyttämässä kuinka ulkoloistarkastus kanoille tehdään ja opastanut kädestä pitäen viiriäisten värejä ja sukupuolipatteja. Silti minusta aina tuntuu jälkikäteen, että muistinkohan varmasti sanoa sen ja sen, ja ainakin se ja se pitää vielä muistaa kertoa. Näistä alzheimer oireistani johtuen aloin blogiakin kirjoittaa: kun ajan kanssa ja keskeytyksettä laitan pururadalla poukkoilevat aatokset puhki poikki ja pinoon, niin ehkäpä muisti ei tee peipposia (vai tepposia?). 

Puhelimessa on kuitenkin kovin vaikeaa opastaa kanin sukupuolitunnistusta (vaikka sitäkin olen tehnyt), niin tulin siihen aatoksen, että entäs jos kutsuisin ihmiset mutavellin kuorruttamaan keväiseen pihaani ja käpälöitäisiin aiheita ihan livenä, kasvokkain. Mitäs sanot? Tulisitko? Minä kirjaan ylös mitä kaikkea haluan muistaa kertoa ja sinä olet ihan vaitiolovelvollisena hipihiljaa, kuuntelet, et keskeytä, etkä kysy. (Höpö! Tottakai saat ja pitää kysyä!)

Pia Pitkäkaula tarkastaa muistiinpanoja

Elikkäs kevään ja kesän aikana järjestän käytännön opiskeluna kokonaisuuksia, jotka on etukäteen suunniteltu ja riittävän pieniin kokonaisuuksiin palasteltu, ettei kerralla isketä uutta kanailijaa tai viiruilijaa ähkyn partaalle. Näin haluan varmistaa, että olet varustettu tuhdilla, mutta omaksuttavalla tietotujauksella kun olet aloittamassa elämäsi ihaninta harrastusta ;)  

3-osainen kurssi: Kanailijan ensiaskeleet

Kurssi on tarkoitettu aloittavalle kanaharrastajalle perusteiksi. Kurssilla käymme kolmena eri kertana läpi eri kanaharrastuksen osa-alueita. Voit omien tarpeidesi mukaan osallistua yhdelle, kahdelle tai kolmelle kerralle.

1. OSA: Ulkotarhan suunnittelu ja rakentaminen, kanojen turvallisuus 

Käymme läpi käytännössä toimiviksi ja toimimattomiksi todettuja ulkotarharatkaisuja. Tutustumme neljään erilaiseen kiinteään ulkotarhaan ja katsastamme muutamia siirrettäviä, ns laiduntarhoja.

Suunnittelun lisäksi pohdimme erilaisia rakenteita ja materiaaleja käytännöllisyyden ja turvallisuuden näkökohdista käsin. 

Aika: lauantai 22.4.2017 klo 13-15
Hinta: 20€, voit ottaa myös hanslankarisi mukaan 5€ kahvilipulla

2. OSA: Kanojen hoidon perusteet

• Ruokinta ja ruuansulatus
• Parvikäyttäytyminen
• Lyhyt katsaus erilaisiin rotuihin
• Kanojen hankinta: munat, tiput vai kanat
• Ongelmatilanteet ja poikkeustapaukset
• Viranomaisilmoitukset ja luvat 

Aika: lauantai 20.5.2017 klo 13-17  
Hinta: 30€/hlö

3. OSA: Talvikanalan rakenteet, sisäviihtyvyys ja hygienia

Käymme läpi rakenneratkaisuja tutustuen kahteen erilaisin ratkaisuin toteutettuun kanalaan: perustus, eristys, ilmanvaihto, sähköt, valaistus, pinnat ja sisätilojen tarkoituksenmukainen sisustus. 

Aika: 1.7.2017 klo 13-15
Hinta: 20€, voit ottaa hanslankarisi mukaan 5€ kahvilipulla 

Kurssit toteutetaan ulkotiloissa. Kaikki päivät sisältävät luennoinnin lisäksi kysymyksille ja keskustelulle varattua aikaa sekä kahvittelut. 

Osat 1. ja 3. on erityisesti tarkoitettu kanailijaperheen sille jäsenelle, jonka käsissä vasara viuhuu ja porakone päräjää. Kurssin näissä osioissa paneudumme rakenteisiin, toimiviin ratkaisuihin ja materiaaleihin sekä rakenteiden toteutukseen.

Osa 2 on eläimiin perehtymistä teoriassa ja käytännössä, osa koulutuksesta toteutetaan tipu/kana/kukko sylissä, joten säänmukaiset ja kanailijan elämää kestävät kamppeet päälle! Kurssikirjeessä saat tarkemman ohjeistuksen.

Paikka: Lintutila Siltajoen Sirkus, Siltajoentie 2, Leppävesi (Jyväskylästä noin 12km Laukaan suuntaan)

Pakettialennukset: 
Osallistuminen kaikkiin osioihin hintaan 60€/hlö, samasta taloudesta toinen osallistuja hintaan 40€. 

Ilmoittautumiset: 

sähköpostilla siltajoensirkus@gmail.com, paikat täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä. Sitovat ilmoittautumiset viikkoa ennen kurssipäivää. 

Viiriäisten kasvatus

Innostava, opastava ja käytännön toimiin pureutuva päiväkurssi pienistä maakanoista, viiriäisistä.

Päivän aikana tutustutaan viiriäisiin, niiden kasvatukseen ja hoitoon kädestä pitäen.

Kurssisisältö:

• Tilantarve, turvallisuus ja viihtyvyys
• Talvetus 
• Ruokinta
• Hoitotoimenpiteet ja ongelmatilanteet
• Haudonta
• Tipujen hoito
• Sukupuolitunnistus ja parvien muodostaminen

Aika: sunnuntaina 21.5.2017 klo 13-17 
Hinta: 40€/hlö, sisältää kahvit ja munamaistiaiset

Paikka: Lintutila Siltajoen Sirkus, Siltajoentie 2, Leppävesi (Jyväskylästä noin 12km Laukaan suuntaan)

Kurssi toteutetaan ulkotiloissa, sää on tilattu aurinkoiseksi, mutta varaudu kelinmukaisella vaatetuksella. Kurssille mahtuu 10 osanottajaa ja paikat täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä. Ilmoittautumiset 7.5. mennessä: siltajoensirkus@gmail.com

Ojentaisitko auttavan kätesi?

Nuorison poseerausharjoitukset

Onko kanailu ja viiriäiset sinulle jo tuttua ohraa? Jakaisitko tämän postauksen kavereillesi facessa, instassa tai sähköpostilla? Ehkäpä kaverisi juuri nyt harkitsee omia siivekkäitä ja ilahtuisi kurssin opeista. 

Kiitos kaunis :)