Kanojen ulkoloiset - oireet, tarkastus ja ehkäisy

Syksyn tullen viimeistään on aika tarkastaa kanat ja tehdä mahdolliset ulkoloishäädöt, ennen kuin pitkä ja pimeä talvi sulkee siivekkäät sisätiloihin. Ulkoloishäätö kannattaa tehdä syksyllä siksi, että jos jotain loishavaintoja ilmenee öttiäisistä, jotka elävät (kanalan) rakenteissa, ehtii niille vielä tehdä jotain kanojen ulkoillessa tai pärjätessä ulkotarhassa.

Kanojen ulkoloiset imevät isännästään verta tai syövät ihokudosta. Loinen kuluttaa isäntäeläimensä energiaa ja voimia. Runsas ja pitkäaikainen loistartunta voi johtaa jopa kanan kuolemaan. Stressittömät ja hyvin ruokitut kanat kestävät loisten hyökkäyksiä paremmin kuin jatkuvilla muutoksilla, pelolla, ahtaudella tai niukalla ravinnolla kiusatut lintuset. 

Kuvituskuva jostain mikälie öttiäisestä, ei ole oikheesti kanojen ulkoloinen. Säikähdit kuitenkin, eikö?

Apua, tarttuuko kanoista ötököitä ihmiseen?

 

Pelko pois! Hyvin harvat kanojen loiset tarttuvat ihmiseen tai muihin eläimiin. 

Ihmistä voivat puraista oikeastaan vain lintukirput, joiden pääasiallisia isäntäeläimiä ovat villit pikkulinnut. Toisinaan lintukirppu voi pesiintyä myös kanoihin ja kanoja käsittelevä ihminen saada punertavien pisteiden ilmentämiä puremia. Tämä on kuitenkin harvinaista tai erittäin harvinaista. 

Olen kuullut tapauksista, että kanapunkki on tarttunut samoissa tiloissa eläviin kaneihin tai kissoihin. Tämäkin on harvinaista ja kyseessä on useimmiten tilanne, että punkkiyhdyskunta on jo hyvin suuri ja kanoissa ei riitä ison pataljoonan ruokkimiseen paukkuja. 

Pääsääntöisesti siis kanojen ulkoloisten tarttumista ihmiseen tai muihin eläimiin ei tarvitse pelätä. Ei varsinkaan kun loistilanteen tarkastaa säännöllisesti ja kutsumattomat vieraat häätää tehokkaasti ja kyseiseen öttiäislajiin oikeilla keinoilla.

Tässä artikkelissa käyn läpi kuinka kana tarkastetaan, mistä "oireista" voit epäillä ulkoloistartuntaa ja kuinka loisia voidaan ehkäistä. Eri ötököistä kertovia täsmäiskuja ja niiden lääkitys ja hävityskeinoja tulee syksyn aikana lisää.

Tarkasta kana

Sitkeässä istuu ajatus siiven alta tarkastamisesta. Toki siiven allekin voi kurkata, mutta jos niskasta tai siipien alta löytyy kuhinaa, niin loisinvaasio on jo voitokas ja kanaparka hätää kärsimässä. Parasta on tarkastaa kloaakin, eli pyllysilmän alta ns perssulista ja ihosta. 

Tarkastusote

Lintu kainaloon pää pitelijän selän suuntaan, kyynärvarrella hellästi puristus, jalat toisessa kädessä ja toinen käsi kopeloi perssulkia. 

Käännä sulkia niin, että näet kunnolla ihon. Katso ihoa tarkasti. 

Katso kunnolla iho ja sulkatupet

Ulkoloiset ovat pieniä, nippanappa silmillä havaittavia. Esimerkiksi kanatäi pujahtaa nopeasti piiloon sulkatuppeen. Pienen vaaleankellertävän pujahtajan ehtii nähdä kun syynää kunnolla. 

Minä kääntelen ja kopeloin perssulkia kunnolla. Kuhinaa olen (onneksi) nähnyt vain muutamissa linnuissa, mutta yksittäisiä vipeltäjiä sen sijaan on löytynyt kun aikani tutkin ja tähyän.  

Vinkkinä: kannattaa pitää suu kiinni tutkiessa. Tutkittava voi ampua palautteensa suoraan pälättäjän pläsiin ;)

Loisen munat voivat olla pieninä karstan näköisinä ryppäinä höyhenten tai sulkien juuressa. 

Iho voi olla varsinkin talvikaudella kuiva, sitä ei tarvitse säikähtää, mutta liikkuvia hippusia täytyy koittaa erottaa hengityksensä tahtiin liikkuvista ihohippusista. Nimimerkillä tuhkahippusista panikoitunut hysteerikko.

Pyllyhommista sitten nostetaan katse pyrstösulkiin. Katso pyrstösulkien ruodit. Loistenmunia voi löytyä ryppäinä pyrstösulkien ruotien vierestä. Nakottavat kauniissa ja karmivia väristyksiä aiheuttavissa siisteissä riveissä.

Puhtaat pyrstön sulkaruodit

Loistarkastukseen kuuluu myös säärien sively. Silitä kanan jalkoja ”vastakarvaan”, eli alhaalta ylös. Terveet suomut ovat tiiviisti kiinni ja silittelyssä ei tunnu mitään. Jos suomut ottavat kiinni sormeen ja silittely tuntuu vastakarvaiselta niin olet todennäköisesti osunut kalkkijalkapunkin pujahdukseen. Selvä kalkkijalkapunkin vioitus on auenneet suomut ja keltaista karstaa.

Kalkkijalkapunkin vioittamia suomuja ja keltaista karstaa

Sulkajalkaisilla lajeilla voi sulkatupen juuri punoittaa merkkinä loistartunnasta. Minä hoidan rutiininomaisesti sulkajalkaisia rotujani, kääpiökocheja ja silkkejä ruokaöljyllä ja/tai valkovaseliinilla. Varsinkin kosteilla keleillä jalkasuomut helposti kuivuvat ja kuivan kohonneen suomun alle voi kertyä likaa tai päästä syyhypunkki aiheuttamaan kalkkijalkaa. Öljy auttaa suomuja pysymään kunnossa ja voi ehkäistä punkkia.

Tarkastuksia riittävän usein

Siltajoella on noin kerran kuukaudessa lintujen rutiinitarkastus. Kuun vaihteen jälkeen käyn jokaisen linnun läpi noudattean edellä esitettyä kaavaa. Lisäksi toki katselen kanasiani silmästä silmään ja varmistan, että nenässä ei ole herneitä eikä räkärökäleitä. Vuuotavat silmät tai nokka ei kerro loisista vaan jostain taudista.

Liputan rutiinitarkastusten puolesta ihan siksi, että mahdolliset loiset eivät pääse valloilleen. Toki silitellessä, sylitellessä ja rupatellessa kurkin ja urkin viikoittain niitä jotka sylissä viihtyvät. Luonnollisestikin aina lintujen muuttaessa teen huolellisen tarkastuksen ja ostajia opastan kädestä pitäen kuinka lintu tarkastetaan. 

Ulkoilukaudella tarkastusten tärkeys korostuu. Moni loinen tarttuu ulkoa.

Lääkitsen vain havaintojen pohjalta, en varmuuden varalta. Kaikki loishäätölääkkeet ovat vahvoja hermomyrkkyjä, jotka poistuvat hitaasti kehosta. Liian usein suoritettu myrkytys myös rasittaa linnun kehoa ja voi edesauttaa lääkkeille resistenttien loiskantojen kehittymistä. Eli en suosittele rutiininomaista lääkitsemistä kanoille.

Oireita, merkkejä

Aina ei riitä kanan tarkastus. Jotkin verenimijät elävät rakenteissa ja käyvät vain öisin kuppaamassa siivekkäidesi elinvoimia. Joten paljon muutakin pitää kanailijan hutkia kuin vain kananperseitä. On muuten mainio jään rikkominen keskusteluun ventovieraan kanssa:

    - Mitäs olet tänään touhunnut? 
    - Tuijotellut kanojen perseitä.

Munintapesien pehmikkeitä vaihtaessa on hyvä katsastaa onko seassa liikkujia. Pesä on mainio paikka piikittää imukärsällä munijaa tai hautojaa. Vihulaiset oikein kyttäävät kun kana tulee urakoimaan ja käyvät käsiksi. Pahasti punkkien pesimässä pesässä kanat voivat jopa lopettaa muninnan ja alkavat pykätä tuotoksiaan muualle.

Hautojat tulee myös tarkastaa viikoittain, sillä paikallaan kököttävä ja kylpynautinnoista pidättäytyvä mammalomalainen on helppo kohde hittolaisten hyökkäyksille.

Veripilkut munankuorella kertovat kanapunkin vierailuista.

Teippiansa orressa kertoo myös onko yöllisiä hiippareita liikkeellä. Viritä teippiä muutamaan kohtaan ortta, liimapuoli ulospäin. Tarkasta aamuisin näkyykö teippiin tarttuneita.

Perssulat ravassa, eli kakka sotkee - voi olla merkki sisäloisista, mutta myös ulkoloiset aiheuttavat ripulia. Ripulia voi aiheuttaa myös voimakas hiilihydraattiruokinta, maito tai jokin muu ruoka-aine. Joten yksi ripaska ei vielä kerro mitään.

Kanat sukivat paljon itseään. Kanat sukivat normaalistikin, mutta erityisen ahkera sukiminen ja itsensä rapsuttelu voi kertoa, että kutittaa, syyhyttää ja ahistaa. Riennä apuun!

Haalea harja ja heltta voivat kertoa anemian oireista, joita aikaansaavat vertaimevät loiset tai sisäloiset tai liian ravinneköyhä ruoka. Harjan ja helttojen kalpeus voi kertoa myös sulkasadosta.

Kana kyyhöttää apaattisena paikallaan ja on pörheä, pyrstö roikkuu alaspäin ja ilmekin on apea - tilanne on jo paha, loiset ovat saaneet isäntäeläimestä niska-perse otteen ja ovat kankeamassa syöttöporstastaan hautaan. Toimi nopeasti!

Selästä, pyrstön päältä puuttuu sulkia. Sulkia tästä kohdasta voi puuttua innokkaan kukon polkemisenkin johdosta, mutta voi myös olla, että ulkoloiset kutittavat kanaa ja se itse nyppii sulkiaan helpottaakseen oloaan.

Valitettavasti ulkoloistartunta ei aina oireile mitenkään. Ihanaa on, että kanat tyypillisesti hoitavat itse omat loisensa pois päiviltä. Sukiminen, kylpeminen ja toinen toistensa sukiminen pitävät öttiäiset kurissa. Kana ei kylve märässä maassa tai kylmällä. Tämä kesä onkin ollut öttiäisten kulta-aikaa, joten viimeistään nyt tarkasta kanasesi. 

Myöskään pelokas kana ei kylve. Jos parvessa on liikaa yksilöitä tai kanaa pelottaa ja on stressiä, niin se ai ala kylpemään. Kylpiessä on vaarana, että peto hyökkää tai kiusaaja kurittaa, joten varmista, että lintusillasi on riittävästi kuvia kylpypaikkoja sekä tilaa ja turvallista hoitaa terveyttään. 

Mistä niitä tulee?

Jotkut ulkoloiset tarttuvat ulkoa luonnonlinnuilta, maastosta, nurmikosta jne. Vapaana ulkoilevat kanat saavat herkästi loisia. Tosin vapaana ulkoilevat kanat saavat yleensä myös hyvin monipuolista ruokaa, viettävät mukavaa stressitöntä elämää ja ovat näin ollen tartunnoille vahvempia ja vastustuskykyisempiä. 

Ulkoloistartunnasta ei voi kanailijaa syyttää! Luontoa voi syyttää, mutta mitäs sekään auttaa.

Vain tuotantokanaloiden häkkikanaloissa ulkoloisia ei tavata, sillä kanat eivät maan kamaraa näe ja hoitaja ei tiloihin ulkokengillä lompsi. Joten jos kanasellasi on öttiäisiä, niin todennäköisesti se on saanut ne jonain kauniina päivänä nauttiessaan vapaudestaaan täysin rinnoin.

Loisia voi tarttua myös muista kanoista ja uusia kanoja hankkiessa tarkastukseen tulisikin kiinnittää erityistä huomiota. Kalkkijalkapunkki esimerkiksi on kanasta toiseen tarttuva loinen, joka ei juuri elä kanan ulkopuolella ja jota ei muualta saa kuin tarttuneesta yksilöstä. Ja jälleen paniikkipipo pois päästä, sekin on hoidettavissa oleva vihulainen.

Tolkutan vielä: hyväkuntoinen kana kestää paremmin loisten hyökkäykset. Hyvään kuntoon vaikuttaa niin fyysinen kuin psyykkinenkin hyvinvointi: ruoka, tila, lämpö, kuivuus, parven koko jne. Selaa blogiani, paasaan kyllä kaikista näistä oikein urakalla tai liity Kanakirjeen tilaajiin.

Loisten ehkäisy

Monille loisille kostea ja lämmin on paras elinpaikka, joten kuivuudesta tulee pitää huolta. Hyvä ilmanvaihto ja riittävä kuivitus on olennaista. 

Kestopehkun kanssa kuivitus on vieläkin tärkeämpää.  Kestopehku tarvitsee toimiakseen kosteutta, mutta päällikerros, jota vasten kanat käppäilevät kannattaa kuivittaa 3-8cm paksuisella kuivalla kuivikkeella, oli sitä sitten hamppu, puru, heinä, olki, turve tai jokin muu. 

Kanat itse ehkäisevät loisia kylpemällä ja sukimalla itseään. Kylpemiseen käy kuiva hiekka tai muu kuiva maa-aines, kuin myös puupuru, hamppukuivike tai turve. Pelkkä tuhka on turhan emäspitoista ja voi ärsyttää kanan silmiä ja limakalvoja, mutta tuhkaa saa lisätä kylpyyn kyllä ihan reippaalla kädellä kunhan siinä on muutakin materiaalia.

Kylpyyn lisätty tuhka, piimaajauhe ja/tai kuivatut mintun lehdet auttavat ehkäisyssä. Monet hyönteiset eivät pidä mintun tuoksusta ja tuhka ja piimaa taasen ovat niin emäspitoista, että se haittaa hyönteisten elämää. Pehmeäkuorisilla loisilla tuhka ja piimaa kuivattavat hyönteisen pinnan niin, että kuolevat tai vähintäänkin olennaisesti heikkenevät. 

Luonnonlinnut keräävät tupakantumppeja pesiinsä. Nikotiinin kerrotaan karkoittavan kirppuja ja täitä. En ehkä tupakantumppeja tunkisi munintapesiin, mutta elättelen ajatusta, että jos koristetupakan kuivatuissa lehdissä tai kukinnoissa olisi samoja ominaisuuksia. Yrteissä ja eteerisissä öljyissä takuulla on paljon mahdollisuuksia ehkäisyyn ja torjuntaan, mutta aihe on laaja ja tutkimustietoa kanoista ei juurikaan ole. Jos sinulla on aiheesta pienikin tiedonhippunen, niin jätäthän kommentin tai viskaat sähköpostia, kiitos. Siihen asti tungen munintapesiin paljon minttua, niin tuoreena kuin kuivattuna. Myös joidenkin ulkotarhojen reinustoilla meillä kasvaa valtavat minttukasvustot.

Runsaasti valkosipulia syövien eläinten veri ei maistu loisille yhtä hyvin. Valkosipuli on loistava tukiruoka, jolla on paljon terveyttä tukevia ominaisuuksia. Lue lisää valkosipulin hyödyistä sekä muista tukiruuista ja vitamiineista, joilla autetaan kanaa pysymään vastustuskykyisenä ja terveenä mahdollisten loisten hyökkäyksia vastaan sekä jelpitään lintua, jota loiset ovat käyneet verottamassa.

Perjantaina 22.9.2017 julkaisen jutun kalkkijalkapunkista. 

Jos sinulla on kokemuksia tai kuvia kanatäistä, punkista tai muista ulkoloisista, niin mielelläni haastattelisin ja kyselisin lisätietoja. Laita tulemaan sähköpostia jos haluat auttaa jakamaan kokemuksia: marianne@siltajoensirkus.fi

Haluan perehtyä aiheisiin huolella ennen kuin julkaisen, koska tällä hetkellä netti vilisee hurjasti kansantaruja, uskomuksia, luuloja ja ihmeellisiä neuvoja. Osa niistä on vääriä ja aiheuttaa kärsimystä niin linnuille kuin kanailijoille kun väärin diagnoosein ja lääkkein torjutaan jotain mitä ei varmaksi tiedetä, tunnisteta tai osata.