Syötä näitä maltilla kanoille

Edellinen kanojen ja viiriäisten ravitsemus aiheen artikkeli oli lista vahingollisista ja myrkyllisistä ruoka-aineista, joita ei tule kanalinnuilleen tarjota. Tässä artikkelissa käydään läpi ruoka-aineita, joiden tarjoilussa maltti (ja tieto) on valttia. 

Ensiksi käyn läpi syitä miksi alla esiteltyjä ruoka-aineita tulee välttää tai syöttää maltilla.

Kana syö paljon kaikkea sitä mitä tarjotaan, varsinkin jos tarjolla ei ole vaihtoehtoja. Kuitenkin osa ruoka-aineista ei sovi kanan ruaansulatukselle, tyydytä kasvun tai muninnan ravintoainetarpeita tai jokin ruoka suurina määrinä aiheuttaa ongelmia. Tyypillisin ja nopein ongelma on löysä ja vetinen uloste. 

Rai rai ripaskaa

Ripulointi ei ole pelkästään esteettinen haitta perssulkien sottaajana vaan myös terveydellinen haitta. Kana, joka hoitaa henkilökohtaista hygieniaansa sukimalla, eli nokalla sulkiaan siistimällä, saa ripulipyllyn hoidossa nokkaansa ulostebakteereja. Vaikka kanan suolisto kestää ihmisnisäkästä paremmin maaperän ja ulosteperäisen bakteeriston, niin on ilmiselvää, että haitallisia bakteereja ei minkään elikon suuhun tarkoituksella tule toimittaa.

Lisäksi ripuli on suoliston tila, jossa haitalliset ruoka-aineet nopealla aikataululla poistetaan ruuansulatuselimistöstä. Ripuli on siis häiriötila. Häiriötilassa ruuansulatus ei toimi oikein, eli suolistosta poistetaan myös tarpeelliset ravintoaineet, vitamiinit, hivenaineet ja runsaasti nestettä. Tämä tarkoittaa sitä, että ravinto ja neste, jota kana tarvitsee henkensä pitimiksi ja munantuotantoon poistuu plörönä pehkuun. 

Näistä syistä ripulia aiheuttavia ruoka-aineita tulee välttää. 

Jotkin ruoka-aineet taasen vaikuttavat kalsiumin imeytymiseen hidastavasti. Kasvavien, munivien ja sulkasatoilevien kanojen kalsiumin tarve on aika suurta. Muna vaatii kalkkipitoiset kuoret, sulkien kasvatus vaatii paljon kalsiumia ja luihin ja ytimiinkin täytyisi kanasen jokin kalkinhippunen varastoida. Siksi kanojen ruokinnassa kalkin ja sen imeytymisen merkitys on olennainen kanan hyvinvoinnin ja tuottavuuden kannalta.

Maitotuotteet

Kana on laktointoleerantikko, eli maitosokeri ei pilkkoudu kanan ruuansulatuselimistössä kunnolla vaan aiheuttaa vatsavaivoja. Kana ei pysty piereskelemään vaan paukkujen sijasta pyllystä plurpsahtaa pihalle ripulia. 

Poikkeuksen tekevät hapanmaitotuotteet, eli viili, piimä, rahka tai kypsytetty maito, eli juustot. Hapanmaitotuotteet sopivat kanalle ja ovat helpommin sulavia, jolloin kanan elimistö saa maitotuotteen proteiinia ja kalsiumia käyttöönsä.

Siltajoella nokkaporukka herkuttelee viili/piimä puurolla noin kerran pari viikossa. Lähitilan lypsytuoreesta ja mainion rasvaisesta tankkimaidosta tehty viili toivotetaan ilolla vastaan. Viiliin liotan vaaleaa leipää, murskattua kauraa tai jos haluan pestä lintuja, niin tarjoan viilin sellaisenaan. Viiriäiset ja ahneet nuorikot nimittäin hyppäävät rinnuksiaan myöten viilikuppiin ja siinäpä sitä sitten on sotkua kerrakseen ;)

Piimäruokinnan jälkeen kuitenkin varsinkin viiriäisten muninnassa on huomattavissa kasvupiikki. Uskallan siis olettaa, että rasvainen ja sotkuinen herkkuhetki on pienille munatykeille tarpeen. 

Ruis

Ruis on rankka vilja. Rukiin sulattaminen on monelle eläinlajille vaikeaa tai jopa mahdotonta. Kana kuuluu porukkaan vaikeaa. Kanat saattavat ruiskänttyä nokkia jonkin nokallisen, mutta tyypillisesti jättävät ruisleivän syömättä, koska runsaasti ruista sisältävällä appeella saadaan ripaskat rallattamaan. Joten ei ruista toinna kanalaansa kantaakaan. Ei edes vaalean leivän joukkoon sotkettuna.

Ihmiset, kanit ja heposet sen sijaan nauttivat ruisleivästä ja näiden suolisto saa siitä myös ravintoaineita eroteltua, joskin joku paukku poistuu ruuansulatuksen tuloksena. Kanit, jotka eivät pumpsauttele, saakoot myös ruista maltillisesti.

Kertaus: ruis ei kuulu kanojen ruokavalioon. Viljoista kotoinen kuorimaton kaura on paras mahdollinen valinta! Kauran hyvistä vaikutuksista on tulossa lisää juttua RUOKINTA aiheen alle.  Pysy kuulolla.

Sitrushedelmät

Sitrushedelmistä kanojen ruokinnassa varoitellaan. Syystä, että voimakas sitrusruokinta voi estää tai hidastaa kalkin imeytymistä. Kalkkiahan kanalintu tarvitsee omien luidensa lisäksi munankuoriin ja uusien sulkien kasvattamiseen sulkasadon aikana. Voimakkaasti muniva tarvitsee voimakkaasti kalkkia. 

Viiriäisvauvat hörppimässä mandariinista nestettä ja vitamiinia

Olen myös huomaavinani rotukohtaisia eroja kalkin tarpeessa. Araucanat tyhjentävät kalkkikuppiaan paljon tiheämmin kuin vaikkapa samaa tahtia munivat ja jopa kookkaammat Maransit. Vuoden päivät olen asiaa pähkäillyt pienten parvieni kanssa ja olisi kiva kuulla ovatko muut Araucanojen kasvattajat huomanneet saman suuntaisia havaintoja.

Takaisin sitruksiin. Talviaikaan appelsiinin tai mandariinin puolikkaasta saa mukavasti C-vitamiinia ja hedelmäsokerikin tuntuu maistuvan kivasti. Kanaemot tykkäävät syöttää tipuilleen mandariininpuolikasta nokkimis- ja hörppyharjoituksena. 

Sitruuna ja greippi ei näytä kelpaavan, ehkä voimakkaan happaman makunsa puolesta, mutta appelsiini, mandariini, klementiini, veriappelsiini ja mitä näitä maukkaampia pikkuaurinkoja onkaan, maistuvat mainiosti. Sanoisin, että Siltajoen nokkaporukka osaa itse valita minkä verran ja milloin syövät. Jos tarjoan sitrushedelmiä kolmena päivänä peräkkäin, niin kolmannen päivän tarjoilut viskotaan pehkuun. Sielläpähän pöhisevät kanalaan lämpöä kestopehkun käynnistäjinä. 

Noin kerran viikkoon tai harvemmin talvikaudella muutama appelsiini pilkottuna parvelle on herkkua ja puoliksi pistetty hedelmä nokitaan nopeasti tyhjäksi. Uskaltaisin tässäkin sanoa kokemusteni perusteella, että maltillinen sitrushedelmien tarjoaminen on hyväksi. Pelkän appelsiinin jatkuva syöttäminen saa kenet tahansa potkimaan oranssit pallerot pitkin pientareita.

Toki mainioita C-vitamiinin lähteitä löytyy kotimaisinakin: viinimarjat, karviaiset, puolukat, tyrni, pihlajanmarjat, aroniat, vadelmat, karhunvatukat, kirsikat, nokkonen, voikukka jne. 

Syksyn 2019 projektini onkin opettaa kanat keräämään marjoja talven varalle. Tontilla kasvaa ja rehottaa yhtä jos toista ja marjastajat kyllä ne syksyllä käyvät tarkkomassa nokkiinsa, mutta kun tämä pitkä ja pimeä talvi… Säilöisivät vähän, niin ei tarvitsisi etelän hetelmiin Tirehtöörin puukkoaan tylsyttää (tai sitten vaan vihdoin toteutan unelmani ja pakkaan sortinsakin autoon ja ajaa hurautamme Kreikkaan appelsiinipuun alle munimaan…).

Peruna, vehnä ja ohra

Nämä voimakkaat hiilihydraattipommit voivat olla toisinaan paikallaan, mutta kanojen ruokinnan ei pitäisi perustua pelkkään hiilaritankkaukseen. 

Sokerit ovat myös pelkkää hiilihydraattia ja suoraan sanottuna turhaa energiaa ilman ravintoaineita. Kanat eivät kaadu jos saavat silloin tällöin marjapiirakan tai pullan jämät, mutta turhaa on täyttää kupua ravintotyhjällä hötöllä. 

Erityisesti tehokanat ja viiriäiset, joiden munintatahti on hurja tarvitsevat kuvun täytteeksi ravinto- ja proteiinirikasta ruokaa. Jos lintu täyttää itseään ravintoköyhällä perunalla tai esim makaroonilla, niin munien tuottoon napataan kalsiumia ja proteiinia linnun luista ja lihaksista. Linnunluinen sana kuvaa siroa ja heiveröistä ihmistä, mikä tarkoittaa, että linnun luut ovat jo valmiiksi sirot ja somat, ei niistä toinna munankuoriin kalkkia verottaa. 

Kylmillä ilmoilla ja munintatauon aikana voi olla paikallaan tarjota parvelle kattilallinen keitettyä perunaa tai makaroonia, mutta siihenkin kehottaisin lorauttamaan mukaan ruokaöljyä ja keitinveteen turpoamaan desin pari papua tai hernettä proteiineja tuomaan.

Perunaa ravintorikkaampia juureksia on olemassa yllin kyllin ja mieluummin liputankin niiden puolesta: porkkana, nauris, lanttu ovat kotimaisia, edullisia ja maistuvia vaihtoehtoja, jotka kiehautettuna tuovat muniin makua ja tarjoavat linnuille ns ”hyviä hiilareita”. Myös kaaleista löytyy paljon kotimaista ja ravinnepitoista vihreää talven keskelle. Kokonaiset keräkaalit parvi nokkii sellaisenaan, parsakaalin kannat nakkaan keittokattilan kautta. 

Siltajoen sirkuttajien talvista lemppariruokaa ovatkin keitetyt ja mössätyt porkkanat hernejauheella tai –hernerouheella. Ämpäriin sirottelen mukaan valkosipulirouhetta ja lorauksen ruokaöljyä. Maukkaiden munien kannalta aivan loistava ateria, joka sisältää vihreää, proteiinia, rasvaa ja lämpimänä tarjoiltuna myös kylmän karkoitusta.

Ohra on hyvä ja edullinen vilja, mutta parempi lisäke kuin pääruoka. Ohran hiilihydraattipitoisuus on kauraa suurempi ja sen osuus tulisi olla kanojen ruokinnassa kauraa maltillisempi. 

Seuraavaksi sitten vedetään herneet nokkaan, eli juttua herneistä ja vähän myös härkäpavusta. Pysyhän kuulolla!

Mietityttääkö jokin kanojen hoitoon liittyvä asia? 

Haluaisitko jakaa kokemuksiasi muiden kanaharrastajien kanssa? Tervetuloa mukaan hyvän ilmapiirin keskusteluryhmään, jossa saa kysyä, kertoa ja kommentoida pelkäämättä netissä niin tyypillistä teilaamista ja rumaa käytöstä. 

Kanailijan tiedonjyvät - asiallinen keskusteluryhmä kanaharrastajille 

Tervetuloa mukaan! 

 

Verkkokaupassa myynnissä kattava webinaari kanojen ruokinnasta hintaan 19,50€