Kana on parvilintu. Parvi tarkoittaa minimissään 3
yksilöä. Parven sisäistä hierarkiaa kutsutaan nokkimajärjestykseksi. Sana nokkimajärjestys tarkoittaa juurikin sitä, että missä
järjestyksessä parven yksilöt pääsevät ruokaa nokkimaan. Ensimmäisenä nokkii
parven tärkein kana, eli kukon lemppari. Yleensä kukon lempikanoja ovat hyvin
munivat ja omanarvontuntoiset kanat. Näille kukko tarjoilee ensimmäisenä
herkkupalat.
Sen jälkeen nokkivat muut kanat oman arvoasteikkonsa
mukaisesti, sitten pääkukko, sitten sukukupsyyttä lähestyvät kananuorikot, sen
jälkeen emojen vieroittamat poikaset ja ihan ihan lopuksi vasta nuoret kukot,
jos jotain on sattunut jäljelle jäämään.
Nämä ovat nyrkkisääntöjä kanojen parven hierarkiasta, mutta
toki parvissa ja yksilöiden välillä voi olla suuriakin eroja. Lisäksi
nokkimajärjestys voi muuttua useammankin kerran vuoden aikana, riippuen siitä
mitä parvessa tai asuinpaikassa tapahtuu.
Tyypillisesti parvessa korkeassa asemassa oleva ei välitä
nuorisosta tai olennaisesti itseään alhaisemmista, vaan käy arvokeskustelun
itsensä veroisten kanssa. Tavallaan arvokkaan aikuisen arvolle ei sovellu
heikompien sorsiminen, vaan arvokkaana otuksena tietää, että heikommat häntä
kyllä väistävät ilman nokalla asiasta muistuttamista. Jos jonkun yksilön tarvitsee
jatkuvasti asemaansa pönkittää muita nokkimalla, on saavutettu asema silloin
heikoissa kantimissa (miksipä tämä niin kuulostaa siltä, etten puhu pelkästään
kanoista…) ja aseman säilyttäminen vie energiaa.
Hautova ja tipuja hoitava kana voi menettää arvonsa, koska
on jonniin aikaa pois parvesta pesässä kököttäessään, mutta monesti saa
paikkansa nopeahkosti takaisin (luonteensa vuoksi). Emon tipuilla on sama arvo
kuin emolla, niin kauan kuin emo tipujaan hoitaa. Vieroituksen jälkeen ovat
sitten juurikin niitä pahnanpohjimmaisia, eli eivät välttämättä ansaitse edes
paikkaa orrella, vaan nukkuvat pahnoilla (maassa).
Jos parvessa on useampi kukko, niin monesti viimeistään
tässä vaiheessa joku nuorista kukoista ottaa vieroitetut tiput hoivattavakseen
ja koittaa näin kasvattaa niistä itselleen oman parven. Paljon näkee myös sitä,
että kukko alkaa ruokkia tipuja jo silloin kun ne ovat vielä emon hoidossa.
Meillä kun emot tipuineen pääsevät omiin tipuhäkkeihinsä viettämään mammalomaa,
niin maailman kaikkeuden suloisinta on kukko, joka hypähtää tipuhäkin päälle
tiputtelemaan herkkunokareita häkissä oleville <3
Tällaiset erinomaisesti kukon tehtäviään hoitavat kukot ovat
juuri niitä joita haluan kasvattaa. Eli Siltajoella ei pelkästään riitä, että
kukko on rodunmukainen ja väripuhdas, vaan lisäksi luonteella on suuri
merkitys, sillä luonteenpiirteet helposti periytyvät, mallioppimisesta
puhumattakaan!
|
Pikkuinen kukkopoika kasvamassa mamma alla sisarten kanssa.
|
Muutosten vaikutus
Parven hierarkiaan vaikuttavat monet asiat, mm yksilöiden hormoonitoiminnan muutokset, tai parvesta poistuvat ja parveen saapuvat jäsenet, jopa elintilojen muutokset voivat osaltaan vaikuttaa.
Kanojen hormoonitoiminnan muutoksia ovat sulkasato, muninnan aloitus ja muninnan lopetus. Kukoilla sukukupsyyden saavuttaminen, sulkasato ja vanhuuden tuomat hormoonitasojen laskut.
Sulkasatoileva ja
munimaton kana, ei varsinaisesti menetä arvoaan, vaan on tavallaan vain
sivuraiteella. Tyypillisesti parvi sulkasatoilee samaan aikaan ja silloin koko
porukan käytöksessä on nähtävissä eroja.
Kun nuori aloittaa muninnan, hänen
arvonsa nousee ja se kiinnostuuko nuoresta parven pääkukko vai joku
kakkoskukoista vaikuttaa tämän nuoren tytsyn arvoasteikolla nousuun. Mummoutuvat, eli
muninnan lopettavat kanat tuntuvat säilyttävän arvonsa, ainakin jos ovat olleet
korkealla nokkimajärjestyksessä. Mummokanoistakin olisi juttu jos toinekin,
täytyypä laulattaa näppistä siitäkin aiheesta.
Myös parven jäsenten
kuolema tai muutto vaikuttaa. Poistuneen paikka jää hetkeksi tyhjäksi ja
parvitoverit voivat jopa todella kaivata poistunutta, mutta noin 2pv-2vkon
aikana järjestys hakee uuden uomansa. Kun meidän maatiaisparven kukko (Sirkuksen ensimmäinen kukko) kuoli, lopetti koko maatiaisporukka muninnan ja osa oli todella apeina, hiljaisina ja nuokkuvina parisen päivää. Pelkäsin jo, että lähteekö multa koko maatiaisjengi sateenkaaren taa. Uuden kukon myötä sitten kanasetkin palasivat kiinni elämänsyrjään ja normaalin arkeen.
Uusien liittäminen parveen
Uudet tulokkaat parveen pistävät aina järjestystä uusiksi. Tulokkaiden ikä, sukupuoli ja luonne vaikuttavat siihen kuinka uusiksi parveutuminen sujuu. Aikaa uuden järjestyksen muodostuminen vie
kahdesta päivästä jopa kahteen viikkoon.
Aikuisilla munivilla kanoilla on aina
hyvähkö arvo lähtöparvessaan ja pitävät asianaan säilyttää arvon myös uuteen
parveen joutuessaan. Siksi joskus voi nähdä kuinka uusi kana menee rinta
ronttingilla uuteen paikkaan ja saattaa jopa piestä muita kanoja tahi uhitella
kukoillekin. Tämä on kanan tapa kertoa, että hänen ylitseen ei kävellä.
Uusia parveen laittaessa ohjeistan aina seurailemaan mukana
puolesta tunnista pariin tuntiin. Yhteenotot ovat todennäköisiä ja nokkimalla
tai toista ajamalla osoitetaan se oma arvo, mutta ihmisen hoteissa olevien
eläinten ei saa antaa joutua ajojahdin tai verta vuodattavien välien
selvittelyn kohteeksi.
Miksi? Sehän on eläinten luontaista käytöstä.
Kyllä
vain, mutta luonnossa eläessä sillä heikommalla olisi mahdollisuus väistää ja
paeta riittävän kauas, vaikkapa kokonaan pois parvesta. Ihmisen rakennuksissa
ja tarhoissa väistömahdollisuudet ovat aina rajalliset ja pahimmoilleen välien
selvittely voi päätyä vakaviin vammoihin tai jopa hengiltä nokkimiseen. Ja tämä
ei ole ok!
Ihmisen on aina varmistettava, että KAIKILLA hänen hoteissaan
olevilla eläimillä on hyvät oltavat.
Siksi uusien parveen sopeutumista on vahdittava ja
tarvittaessa puututtava.
Puuttumista voi olla mm: yhteenottavien erottaminen ja
nostaminen etäämmälle toisistaan, useaankin kertaan. Tai vaikka käden,
kumpparin tai haravan väliin laittaminen. Minä käytän samalla aina napakkaa EI
– sanaa. Tehosi se sanana tai ei, niin eläimet kuulevat äänestäni ja näkevät
kehonkielestäni, että ko käytös ei ole sallittua. Vietän paljon aikaa parvieni
kanssa ja pyrin käyttäytymään hyvän johtajakukon elkein (ruuan antaminen, pesien
rakentaminen, suojan tarjoaminen jne) jolloin ainakin osa parven jäsenistä myös
kohtelee minua pääkukon (tai kukon apurin) tavoin.
Niissä parvissa joissa minulla on pitkäikäisiä kukkoja,
joiden kanssa olen erityisen hyvää pataa (esim 6-vuotias Marans-kukkoni
Hurjantai), nostan uudet tulokkaat kukon luokse esitellen ja kertoen, että
tässä olisi sulle uusia kanasia, joista sun pitää pitää huolta. Edelleen, en
usko, että Hurjantai sanojani sanoina ymmärtää, mutta jonkinlaista
yhteisymmärrystä meillä on ja ainakin oman nimensä tämä kukkovanhus tunnistaa.
Tosin viime vuosina on käynyt niin, että Hurjantain kakkoskukko, ottaa
tulokkaat omiin hoiviinsa, varsinkin jos kyseessä on ollut nuorikkoja.
Muistan yhden kesän kun kakkoskukon, Pikkumacco nimeltään,
hommiin kuului munintapesien lämmitys ja heinien järjestely munijoille. Oli
about keskipäivä ja juurikin muutaman munijan munaushetki meneillään ja
Pikkumacco pesässä puuhissaan, kun vein muutaman uuden nuorikon tähän parveen.
Voi sitä Pikkumaccolaisen kiirettä, innostunutta energiaa ja höösäystä, kun
koitti samaan aikaan saada munijat pesiin, pesät ojennukseen ja samalla
liehitellä uusia tulokkaita. Meni sellaista kyytiä pesien, munijoiden ja uusien
välillä, että minua kyllä ihan nauratti. Toimeliaisuudesta oli hyötyä, munijat
munivat ja nuoret tulokkaat ihastuivat rivakkaan ja kohteliaaseen nuoreen
mieheen. Hurjantai tosin ei juuri korvaansa lotkauttanut nuorten meiningeille.
Toinen keino millä parveen sopeutumista voi auttaa on uusien
nostaminen orrelle, eli iltayöstä parveen yhdistäminen. Minä en niin tätä itse
tee, syistä, että meille tyypillisesti uudet tulokkaat ovat saattaneet matkata
pitkänkin rupeaman pahvilaatikossa ja haluan, että löytävät heti ruoka- ja
vesipaikat, plus minulla ei ole kameroita kanaloissa ja en saisi itse unta jos
joutuisin epäilemään, että mitenkähän siellä sujuu. Siksi mieluummin kököttelen
sen tunnin pari mukana kun uusia tulee. Mutta yötä vasten yhdistäminen on
toimiva keino ja monesti tilanne aamulla rauhaisa.
Helpointa uusien parveen liittäminen on toki
munina. Eli tipunsiemenet hautovan mamman alle, jolloin mamma hoitaa
parveen liittämisen kaiken muun äitiysurakan ohella.
Yksin ei ketään kanalintua pitäisi uuteen parveen tyrkätä,
sillä se voi olla turhan suuri stressi. Kaksin aina kaunihimpi, jolloin
tutuista tulokkaista on toisilleen seuraa ja turvaa uudessa ja oudossa paikassa.
Poikkeuksena aikuinen kukko, jonka voi parveen liittää yksinäänkin, kunhan
parvessa ei jo ole aikuista kukkoa. Aikuisten kukkojen välillä voimakas
yhteenotto on takuuvarma, ja jälki voi olla rajuakin. Tätä en voi mitenkään
suositella!
Jos ja kun parveensa haluaa olemassa olevan kukon rinnalle lisää
kukkoja, niin ne kannattaa tehdä juurikin lisäämällä munia, jolloin
mahdollisuus, että pääkukko hyväksyy pikkupojat kasvamaan apureikseen on
parempi, mutta ei toki tällöinkään itsestäänselvää.
Miten tukea pahnanpohjimmaisten eloa parvessa?
Jos parvessa on paljon yksilöitä, tai kovin eri-ikäisiä yksilöitä, niin ihmisen pitää varmistaa, että kaikki saavat tarpeeksi syödäkseen ja juodakseen. Useampi ruokapiste eri puolilla ja vaikka eri tasoilla kanalaa, samoin vesipiste varmistaa, että myös ne nokkimajärjestyksen alhaisimmatkin ehtivät syödä rauhassa, ilman, että joku on heitä hätistämässä pois.
Parven pääkukko siis tarjoilee herkut aina lempikanalleen. Ihminen viedessään erityisherkkuja voi joko tukea olemassa olevaa hierarkiaa antamalla herkut pääkukon eteen, joka ne sitten jakaa oma ajatuksensa mukaan. Jos haluaa tukea jonkun arvoa parvessa, niin sen voi tehdä juurikin antamalla herkut ENSIMMÄISENÄ tälle tuettavalle.
Hyvä keino on myös jakaa herkut useampiin kuppeihin, antaa yksi pääkukolle tarjoiltavaksi ja nostaa muut kupit eri puolille tilaa, jotta aremmat ja alhaisemmatkin pääsevät apajille.
Tästä tulee mieleeni eräs nuori kukko, joka oli saanut lähdöt parvensa kukoilta ja asusteli jonniin aikaa kanalamme eteisen ylähyllyllä. Olisi voinut asua eteisen lattiallakin, mutta jostain syystä koki sen pienen ylähyllyn omimmakseen. Minä tietysti sitä aina ekana tervehdin kanalaan mennessäni ja nostin hänelle ekan ruokakupin pois käsistä, jotta sain avattua muiden tarhojen hakasia.
Sitten koitti minun lomani ja olin jokusen viikon poissa. Lintusia hoiti eläintenhoitaja, jonka rutiinit olivat hieman erilaiset. Niin mitä tekee tämä nuori kukkopoika? Ulottaa sieltä ylähyllyltä eläintenhoitajamme pipon alta pilkistäviin hiuksiin ja nykii hiuksia, jotta hänetkin huomataan. Hoitaja oli jantterin ristinyt tukistajaksi.
Tavallaan tuo myös kertoo kanojen tavasta osoittaa huomiota ja hellyyttä toisilleen. Olet varmasti nähnyt kukon seisovan paikoillaan ja kanan hellästi nokkivan tai sukivan kukon kaulasulkia? Tai toisinpäin. Kanalintu kun ei itse yltä putsaamaan kaulasulkiaan, niin sen tekee joku hänen erityisen läheinen parvitoverinsa.
Tukistajan oli varmaan huomionhakemisen lisäksi tarkoitus liehitellä tätä herkkujen kantajaa, varmistaakseen ylhäisessä yksinäisyydessään edes ihmisen parvitoveruus. Sittemmin Tukistaja sai omat kanaset, oman kanailijan ja ylähyllyä hulppeamman asuinpaikan.
Lisää kanatietoa?
Oliko tästä artikkelista hyötyä? Haluaisitko oppia lisää kanoista? Julkaisen säännöllisen epäsäännöllisesti Kanakirjettä, jossa myös kevättalvisin tietoa meillä myytävänä olevista kanoista, kukoista ja siitosmunista. Kanakirje on maksuton sähköposti, jonka voit tilata liittymällä postituslistalle. Listalta voit poistua silloin kun siltä tuntuu. Liity Kanakirjeen tilaajaksi TÄSTÄ
Muita artikkeleja kanojen ja kukkojen käyttäytymisestä parvessa:
Voiko samassa parvessa olla monta kukkoa?
Talviulkoilijat - tarinoita kanojen käytöksestä ja reviiristä
Kukkoiluja - kukon aggressiivinen käytös
Kanojen ulosmuutto - kana on rutiineihin sitoutunut eläin
Siilon verkkokaupasta löytyy opaskirjoja, videoita ja webinaareja monista eri aiheista.