keskiviikko 4. marraskuuta 2020

Suolinkainen - kanoja kalvava sisäloinen

Miksi en viskaa kanoille jyviä maahan tai pehkuun nokittavaksi?

Suolinkaisten ja maabakteerien takia.

Kanat kuopsuttavat maasta paljon kaikkea, mutta en tahdo ehdoin tahdoin lisätä maasta nokittavan määrää. Kana joka ei käytä huussia losauttaa ulosteensa maahan ja ihan vaikka siihen samaan kohtaan josta just kohta nokkii ruokaansa.

Maa- ja ulosteperäiset bakteerit eivät ole hyväksi kenenkään suolistolle. Tässä artikkelissa keskityn kanojen tyypillisimpään sisäloiseen Suolinkaiseen Ascaridia galli. Kanojen suolinkainen ei tartu ihmiseen, mutta runsas määrä loisia heikentää kanan vointia, aiheuttaa ripulia, laskee munantuotantoa ja hidastaa kasvua.

Aikuinen suolinkainen on vaalea pitkä matonen, joka elää ja munii kanassa, tyypillisesti ohutsuolessa. Suolinkaisen munat poistuvat kanasta ulosteen kautta ja maasta nokitusta ruuasta seuraava kana saa munat suuhunsa ja suolinkaisen elinkierto jatkuu, madotuksesta huolimatta. 

Suolinkaisia on tyypillisesti kanoilla, joilla on pääsy ulkoiluun tai joiden tiloihin kuljetaan ulkokengillä. Kanalintu kestää suolinkaisia verraten hyvin, mutta toki voimakas loisinvaasio verottaa munivan tai kasvavan voimia liikaa.

Miten tunnistaa tartunta?

Mistä suolinkaistartunnan sitten tunnistaa? 

Laihtumisesta, aneemisesta olosta, munantuotannon laskusta tai ihan ulosteessa näkyvästä ohuesta valkoisesta matosesta. 

Myös veriset ja vetiset ulosteet voivat olla merkki joko loistartunnasta tai bakteerien aiheuttamasta ripulista. 

Myös ulkoloiset, stressi tai ruokinnan muutokset voivat aiheuttaa ripulia. Siksi kanojen ulosteita on syytä tarkkailla säännöllisesti. Uloste kertoo paljon suoliston ja eläimen hyvin- tai pahoinvoinnista.

Kanan perssulkien ei tulisi koskaan olla sottaiset vaan siistin siliteltävän pehmoiset ja puhtaat. Sotku kertoo aina jostain poikkeavasta. Lisää ulostejuttuja löydät TÄSTÄ

Onko syytä hysteriaan jos löydän kakasta matosia?

Ei. 

Hyvällä hygienialla, ennakoinnilla ja kakkakikkareitten tarkkailulla tilanne pidetään hallinnassa.

Madotus vai ei?

Selvä suolinkaistartunta (matoja ulosteessa) kannattaa hoitaa matolääkkeellä ja samaan aikaan siivota pehku ja haravoida ulkotarha erittäin huolellisesti. 

Madotus hoituu Flubendatsol lääkeainetta sisältävillä valmisteilla, esimerkiksi reseptivapailla Axilur tableteilla tai Flubenol Vet -tahnalla.

Annostuksesta on useampaa koulukuntaa ja minäkin olen saanut kahdet erilaiset ohjeistukset. Toimivimmaksi tavaksi olen todennut seuraavan:

Annostelen Axilur tabletteja kanan painon mukaan. 250mg Axilur tabletti on tarkoitettu 5kg painoiselle koiralle/kissalle, puolikkaan tabletin annan Maransin tai Araucanan kokoiselle 2,5-3,5kg kokoiselle kanalle. 1/4 osa tabletti palttiarallaa kiloiselle kotkolle, hautovalle tai nuorisolle jyrskytän tablettia vieläkin pienemmäksi muruseksi.

HUOM: Kysy ja toteuta aina vain eläinlääkärin antamaa ohjeistusta eläinten lääkinnässä.

Veteen sekoitettuna kanat helposti jättävät lääkkeen hörppimättä, joten minulle helpointa on ottaa matokakkija kiinni, avata hellästi nokka, sujauttaa tabletin osa kurkkuun, nokka kiinni ja hörppy vettä päälle. 

Toistan lääkityksen 3 peräkkäisenä päivänä. Ja koska kana oppii inhoamaan pakkolääkitystä jo kerrasta, niin lääkkeen jälkeen kannattaa samalla sylittelyllä antaa jotain ylimaallisen ihanaa herkkua: jauhelihaa, keitettyä munaa tai muuta kanasen lempiruokaa.

Meillä lääkittiin viime syksynä parvellinen nuorisoa. Onneksi olivat lääkitsemisen alkaessa jo suht käsikesyjä, mutta silti siitä kiinniottamisesta syntyi hurjaa hulabaloota. Tuolloin minulla oli tuubillinen Nutriplussaa käden ulottuvilla ja tyrkkäsin sitä hulisijan nokkaan lääkkeen jälkiruuaksi. 

Toisena lääkitsemispäivänä hulabaloo helpotti kun ensimmäiset hoksasivat, että tuubistaa saa hömpsyt lääkkeen jälkeen. Kolmantena päivänä lääkitsijän vieressä olikin jonoa ja polvelle tunkua, kun jokainen olisi halunnut tupla-annokset lääkettä ja Nutriplussaa. 

En tiedä oliko koko parvella loisia vai ei, mutta näin tarpeelliseksi madottaa kaikki kasvavat, eikäpä käsittelyharjoituksesta ja herkkujakelustakaan haittaa ollut, kun sillä saimme otettua aimoharppauksen ihmiseen luottamisessa ja keskinäisessä kommunikaatiossa. Se kun nuori lintu hypähtää polvelle, katsoo silmiin ja juttelee juttujaan, vaikkakin vain herkun toivossa, niin onhan se nyt ihanaa ja liikuttavaa.

Pääsääntöisesti en madota tai lääkitse "varmuuden vuoksi", vaan vain oireilevan yksilön, josta olen havainnut tai varmaksi tulkinnut loisia. Joskus sitten saattaa olla syytä lääkitä koko parvi. Näitä syitä tehostavat esimerkiksi kylmä ja kostea kesä, jonka aikana monet bakteerit ja loiset oikein riehaantuvat kasvamaan. 

Muutto, muutos rutiineissa tai sulkasato/haudonta ovat myös asioita jotka madaltavat linnun vastustuskykyä ja näin ollen lääkityksellä voidaan poissulkea loisten verottava vaikutus ja lisätä linnun hyvinvointia. 

Kuitenkin lääkkeeseen tarttuminen pitäisi aina olla harkittua ja mikäli lääkeainetta et ole aiemmin käyttänyt on syytä kysyä neuvoa eläinlääkäriltä.

Jutussa mainittu Nutriplussa on lääkkeenomainen valmiste, joka on tarkoitettu tehokkaaksi energia- ja vitamiinipommiksi heikkokuntoiselle eläimelle. Hyvinkin pieni tippa riittää tehostamaan linnun vointia ja kissallekin riittää muutaman sentin puserrus tahnaa, eli hyvin tujua tavaraa. Eikä ollenkaan huono tuubi pitää eläinten lääkekaapissaan.

Avainasemassa ennaltaehkäisy

Hygienian tehostaminen madotuksen aikana ja sen jälkeen on olennaisessa asemassa suolinkaiskierteen katkaisemiseksi. Mikäli pehkua ja ulkotiloja ei siivota, nokkivat kanat maasssa hyvin säilyviä suolinkaisen munia lisää ja kierto jatkuu.

Puhtaat ruoka-astiat ja automaatit, joihin lintujen uloste ei pääse, ovat ensiarvoisen tärkeitä torjunnassa. Aloittaessani kanahommia sain kokeneemmalta neuvon, jota olen sittemmin pitänyt nyrkkisääntönä: astian tulee olla niin puhdas, että siitä pystyisi itsekin hörppäämään. 

Eli huolellinen hygienia!

Kostea ja hapan on hyvä kasvualusta monelle pöpölle ja mörriäiselle. Pehkun pitäminen kuivana ja ulkotarhan maan muotoilu niin, että kosteus valuu nopeasti pois ovat parhaat ennaltaehkäisevät toimet. 

Muita tarpeellisia toimenpiteitä: 

Ulosteiden kaapiminen tasoilta ja orren alta sekä ulkotarhan haravoiminen riittävän usein vähentävät ulosteperäisten bakteerien kasvua ja suolinkaisen munia. 

Pehkun jälkikompostoiminen riittävän korkeassa lämpötilassa, jotta munat ja bakteerit kuolevat. 

Ulkotarhojen kalkitseminen tai tuhkan levittäminen vuosittain nostaa maan PH-arvoa, jolloin elinolot bakteereille vaikeutuvat. Jauhemainen puutarhakalkki soveltuu kalkitsemiseen ja on kanoille vaaratonta, kunhan ei nyt ihan suoraan nokkiin pölyttele. Saman asian ajaa tuhka. Kalkita voi kerran pari vuodessa.

Siltajoella ulkotarhojen pintaa lisäksi vaihdetaan vuosittain. Lapioin noin 5-10cm kerroksen pois ja tuon tilalle hiekkaista soraa. Tonttimme on tiukkaa savikkoa, joten puutarha kiittää kakkaisenhiekan lisäyksestä ja hyvin kompostoituneen pehkun tujauksista.

Olen myös erään paikallisen eläinlääkärin kanssa tehnyt suolinkaisista epätieteellistä tutkimusta kuinka pelkkä kauraruokinta 4-7 päivän ajan saa tartunnan oireet kuriin ja kanan kunnon silminnähden kohoamaan. Teesimme on, että kuorimaton kaura sisältää sen verran paljon kuitua, että kuitu työntää mukanaan suolistosta pois suolinkaisen munia ja kun uloste kerätään huolellisesti pois, niin tartunnan kiertoa saadaan merkittävästi hillittyä. 

Mutta kuten sanottua, tutkimus on täysin epätieteellinen, otanta hyvin pieni ja muut vaikuttavat olot vakioimattomat. Kuitenkin suosittelen lämpimästi kaurakuureja, jotka ovat nopein ja turvallisin tapa rauhoittaa ripaskapyllyn varpusparvia. Muista suolistoa ja terveyttä tukevista ruoka-aineista voit lukaista TÄSTÄ

 

Jutussa mainituista aiheista löydät lisätietoa näistä artikkeleista:

Kanojen ja viiriäisten tukiruuat 

Kanojen ulkoloiset - oireet, tarkistus ja ennaltaehkäisy

Kana ei ole vesilintu - sateelta suojaaminen

Pehkun välityhjennys 

 






torstai 9. huhtikuuta 2020

Herne kanojen ja viiriäisten ruokinnassa

Muna on proteiinipitoista voimaruokaa. Voimailijat tarvitsevatkin kovasti proteiinipitoista ruokaa pystyäkseen tuottamaan somia herkkumunia. 

Tehokanojen, viiriäisten ja muiden voimakkaasti munivien rotujen ja lajien ruokinnassa huomiota tulee kiinnittää proteiiniin JA kalsiumin saantiin. Kun munintatahti on kova täytyy linnun saada nokittua tuhtia ruokaa. Pullamössöllä ei toinna kupua täyttää, sillä pelkällä hiilarilla ei munia pitkään pungeta pihalle. 
 
Tiesitkö muuten, että viiriäinen munii ahkerammin kuin tehokana? Viiriäisen munantuotannon sykli on 14-18 tuntia, eli viikon aikana hyvin ruokittu, terve ja munintaikäinen viiriäinen paukkasee pihalle yli 9 munaa.


Kanat ja viiriäiset ovat sekasyöjiä, joten proteiiniksi kelpaa myös eläinproteiini, mutta tässä artikkelissa vetäistään herneet kitusiin. Eli keskitytään maukkaaseen kasviproteiiniin. Artikkelin lopusta löydät linkkejä muihin Ravitsemus - kategorian juttuihin.

Kokonainen riistaherne on edullista

Riistaherne on kuivattua hernettä ja sitä myydään säkkitolkulla maatalouskaupoissa tai mahdollisesti myös viljelijöiltä suoraan. Riistaherne nimitys on erona elintarvikkeeksi myytäville herneille ja osittain viljelylajikkeet eroavat elintarvike- ja riistaherneiden osalta. Samaa palkokasvia kuitenkin pienillä eroilla. 

Herne on edullista ja ravintorikasta syötävää eritoten talvella, kun vihreän saanti on rajallista. Vihreän lisäksi herneessä on paljon B-vitamiineja, joita tarvitaan muun muassa kuoriutuvien tipujen evääksi munaan mukaan. Yleensä kaikki Suomessa myytävä riistaherne on vieläpä kotimaista ja viljelykasvina herne rikastuttaa peltomaata typensitomisominaisuudellaan. Eli kaikin puolin mainio pikkupallero!
Jos haluat syöttää lintusillesi kokonaisen riistaherneen, niin liota kuivia herneitä yön yli, jotta ne turpoavat ja ovat näin ollen helpommin sulavassa muodossa. Kuivana syötetyt herneet turpoavat linnun mahassa ja vaativat valtavasti juomista ja voimakkaan kivipiiran, etteivät aiheuttaisi tukosta tai tukalaa oloa. Pienille roduille ja viiriäisille kokonaista hernettä tulisi tarjota vain liotettuina tai keitettyinä. 

Isoille- ja jättikanaroduille, sekä aikuislle ankoille kuivan herneen voi tarjoilla sellaisenaan. Kokemukseni mukaan kuitenkin liotettuna vihreät pienet miehet matkaavat livakammin kohti ääntä. Oletan liotetun maistuvan maukkaammalta.

Viiriäisille herneet ovat suurta herkkua ja syövät niitä paljon, siksi on tärkeää, että kuivattu kokonainen herne on hyvin liotettu tai kiehautettu ennen tarjoilua. Kahden nyrkin kokoinen viiriäinen voi jopa kuolla kuivien kokonaisten herneiden syömiseen, joten toistan vielä väsytyksenkin uhalla: viiriäisille vain hernerouhetta tai kokonaiset kuivaherneet hyvin liotettuina/kiehautettuina.

Tuore- tai pakasteherneissä tätä ongelmaa ei tietenkään ole, koska neste on vielä herneessä mukana.

Herneherkuttelijoille tulee olla myös kivipiiran toiminnalle tärkeää hiekkasoraa saatavilla, sillä kova ruoka kuluttaa kivipiiran kiviä nopeammin kuin pehmeä mössöruoka. 

Herkkuherne rouheena

Kuivattua hernettä voi mieluusti tarjota myös rouheena, jolloin turpoavat partikkelit eivät ole liian suuria linnun kokoon suhteutettuina.

Siilossa myytävä hernerouhe on oikean kokoista niin kana- kuin ankkatipuille sekä aikuisille viiriäisille. Herkkuherne rouhe maistuu mainiosti myös aikuisille kanoille.

Hernejauhe on sopivaa ihan vauvaviiriäisille, joiden nokkaan jauhe mahtuu, mutta viikon ikäisestä eteenpäin jauhe on hyvä tarjota vesitilkkaan turvotettuna puurona, jolloin lintu saa sen nokittua.

Herkkuherne nimitys rouheellemme tulee hernelajikkeen valinnasta. Suomessa viljeltäviä hernelajikkeita on muutamia. Siltajoen ja viljelijän omien lintusten mielestä vihreä lajike on kaikista maistuvinta. Makutesteihin on osallistunut kolmisen sataa nokkijaa ja kolme hernelajiketta, joten luotamme nokkaporukan valintaan.

Yleisin viljeltävä lajike, kellertävä väriltään, on ravintoarvoiltaan hyvin samanlainen, mutta maistuvuudessa oli selkeä ero. Nirsoja tai ei, niin kuvitelmani on, että vihreässä pallerossa on enemmän lehtivihreää, jonka saanti varsinkin Suomen pitkän ja pimeän talven aikana on rajallista, siitä varmaan johtunee myös maistuvuus ero. Samaa herkkuhernerouhetta käytetään Maukas-rehussamme. Vihreällä ruokinnalla taasen on suora yhteys keltuaisten väriin ja makuun.

Siilossa myytävien kotimaisten nokittavien periaatteena on maistuvuus, oikeat ravintoarvot ja raekoko sekä viljelijäreiluus. Siilon tuotteista viljelijän kukkaroon jää isompi siivu kuin teollisuudelle myytäessä. Tämä on minulle henkilökohtaisesti tärkeää, koska haluan uskoa suomalaiseen ruuantuotantoon niin eettisistä kuin ilmastollisistakin syistä. Jos jaat kanssani samansuuntaiset arvot, niin vilkaisehan valikoimamme: Siltajoen Siilo - Kanailijan kauppa


Reseptejä ja vinkkejä herneen syöttöön

Avaa kesähelteillä pakastehernepussi vadilliseen vettä ja kutsu munamaakarisi bileisiin. Saat koko päivän vesiastian ympärillä puuhastelevat kanasi ikionnellisiksi ja viilentyneiksi kun vesisoikosta noukitaan kylmiä herkkuja kilvan. Ja voi sitä marmatuksen määrää, jos joku herne sattuu vajoamaan vesitilkan pohjalle ja sitä ei sieltä saa!

Talven pakkasiin iloa ja lämpöä tuo kattilallinen keitettyjä juureksia. Kiehauta porkkanaa, lanttua, naurista tai pottuja, pyöräytä juurekset pehmeiksi tehosekoittimella ja lisää muussiin herne- ja/tai papurouhe turpoamaan. Päälle tilkka ruokaöljyä tai nokare voita, ja kun keitos on jäähtynyt noin kädenlämpöiseksi kanna vasu nokkailijoillesi. Kiittävät sinua kilvan niin kaakatuksellaan kuin maistuvilla munillaan.

Syksyn ja talven viileillä lämpimän ruuan/juoman tarjoilu sitä paitsi auttaa lintusia lämpimänä pysymisessä. Muista vain kokeilla ruuan lämpötila omin näpein, sillä kana ei pysty sylkäisemään kurkkuunsa hotkaisemaa palasta, joten polttava ruoka oikeasti polttaa!

Fermentointi on yksi mainio tapa tarjota erilaisia kasviksia kanasilleen, silloin kun kasvisten säilyvyys muuten olisi ongelma. Kotirinteen kanablogista löydät ohjeet fermentointiin

Kokemukseni mukaan kanaemot valitsevat mieluusti poikastensa kasvatukseen hernerouhetta tai Maukas – Pikkunokkaisten seosta. Voit tarjota molempia sellaisenaan tai hieman liotettuna vesitilkassa. Minulla on tapana lisätä liotettaviin rouheisiin tippa B-vitamiinia tai omegakalaöljyä, talviaikaan myös D-vitamiinia, jonka saanti pimeässä pohjolassa ei onnistu kuin T-paita keleillä.

Ja toki hernerouheen voi antaa sellaisenaan, joko muun rehun joukkoon sekoitettuna tai erillisestä kiposta tai kädestä tarjoiltuna.

Muita artikkeleja ravitsemuksesta:



Haluatko oppia lisää kanojen ruokinnasta? 

Olen tehnyt 45 minuutin mittaisen opasvideon: Kanojen ruokinnan perusteet, jossa käyn kattavasti läpi kotikanan ruuansulatuksen ja ravitsemuksen tarpeet. Tilaa video omaksesi hintaan 19,50€ tästä: Webinaari kanojen ruokinnasta