Suolinkainen - kanoja kalvava sisäloinen

Miksi en viskaa kanoille jyviä maahan tai pehkuun nokittavaksi?

Suolinkaisten ja maabakteerien takia.

Kanat kuopsuttavat maasta paljon kaikkea, mutta en tahdo ehdoin tahdoin lisätä maasta nokittavan määrää. Kana joka ei käytä huussia losauttaa ulosteensa maahan ja ihan vaikka siihen samaan kohtaan josta just kohta nokkii ruokaansa.

Maa- ja ulosteperäiset bakteerit eivät ole hyväksi kenenkään suolistolle. Tässä artikkelissa keskityn kanojen tyypillisimpään sisäloiseen Suolinkaiseen Ascaridia galli. Kanojen suolinkainen ei tartu ihmiseen, mutta runsas määrä loisia heikentää kanan vointia, aiheuttaa ripulia, laskee munantuotantoa ja hidastaa kasvua.

Aikuinen suolinkainen on vaalea pitkä matonen, joka elää ja munii kanassa, tyypillisesti ohutsuolessa. Suolinkaisen munat poistuvat kanasta ulosteen kautta ja maasta nokitusta ruuasta seuraava kana saa munat suuhunsa ja suolinkaisen elinkierto jatkuu, madotuksesta huolimatta. 

Suolinkaisia on tyypillisesti kanoilla, joilla on pääsy ulkoiluun tai joiden tiloihin kuljetaan ulkokengillä. Kanalintu kestää suolinkaisia verraten hyvin, mutta toki voimakas loisinvaasio verottaa munivan tai kasvavan voimia liikaa.

Miten tunnistaa tartunta?

Mistä suolinkaistartunnan sitten tunnistaa? 

Laihtumisesta, aneemisesta olosta, munantuotannon laskusta tai ihan ulosteessa näkyvästä ohuesta valkoisesta matosesta. 

Myös veriset ja vetiset ulosteet voivat olla merkki joko loistartunnasta tai bakteerien aiheuttamasta ripulista. 

Myös ulkoloiset, stressi tai ruokinnan muutokset voivat aiheuttaa ripulia. Siksi kanojen ulosteita on syytä tarkkailla säännöllisesti. Uloste kertoo paljon suoliston ja eläimen hyvin- tai pahoinvoinnista.

Kanan perssulkien ei tulisi koskaan olla sottaiset vaan siistin siliteltävän pehmoiset ja puhtaat. Sotku kertoo aina jostain poikkeavasta. Lisää ulostejuttuja löydät TÄSTÄ

Onko syytä hysteriaan jos löydän kakasta matosia?

Ei. 

Hyvällä hygienialla, ennakoinnilla ja kakkakikkareitten tarkkailulla tilanne pidetään hallinnassa.

Madotus vai ei?

Selvä suolinkaistartunta (matoja ulosteessa) kannattaa hoitaa matolääkkeellä ja samaan aikaan siivota pehku ja haravoida ulkotarha erittäin huolellisesti. 

Madotus hoituu Flubendatsol lääkeainetta sisältävillä valmisteilla, esimerkiksi reseptivapailla Axilur tableteilla tai Flubenol Vet -tahnalla.

Annostuksesta on useampaa koulukuntaa ja minäkin olen saanut kahdet erilaiset ohjeistukset. Toimivimmaksi tavaksi olen todennut seuraavan:

Annostelen Axilur tabletteja kanan painon mukaan. 250mg Axilur tabletti on tarkoitettu 5kg painoiselle koiralle/kissalle, puolikkaan tabletin annan Maransin tai Araucanan kokoiselle 2,5-3,5kg kokoiselle kanalle. 1/4 osa tabletti palttiarallaa kiloiselle kotkolle, hautovalle tai nuorisolle jyrskytän tablettia vieläkin pienemmäksi muruseksi.

HUOM: Kysy ja toteuta aina vain eläinlääkärin antamaa ohjeistusta eläinten lääkinnässä.

Veteen sekoitettuna kanat helposti jättävät lääkkeen hörppimättä, joten minulle helpointa on ottaa matokakkija kiinni, avata hellästi nokka, sujauttaa tabletin osa kurkkuun, nokka kiinni ja hörppy vettä päälle. 

Toistan lääkityksen 3 peräkkäisenä päivänä. Ja koska kana oppii inhoamaan pakkolääkitystä jo kerrasta, niin lääkkeen jälkeen kannattaa samalla sylittelyllä antaa jotain ylimaallisen ihanaa herkkua: jauhelihaa, keitettyä munaa tai muuta kanasen lempiruokaa.

Meillä lääkittiin viime syksynä parvellinen nuorisoa. Onneksi olivat lääkitsemisen alkaessa jo suht käsikesyjä, mutta silti siitä kiinniottamisesta syntyi hurjaa hulabaloota. Tuolloin minulla oli tuubillinen Nutriplussaa käden ulottuvilla ja tyrkkäsin sitä hulisijan nokkaan lääkkeen jälkiruuaksi. 

Toisena lääkitsemispäivänä hulabaloo helpotti kun ensimmäiset hoksasivat, että tuubistaa saa hömpsyt lääkkeen jälkeen. Kolmantena päivänä lääkitsijän vieressä olikin jonoa ja polvelle tunkua, kun jokainen olisi halunnut tupla-annokset lääkettä ja Nutriplussaa. 

En tiedä oliko koko parvella loisia vai ei, mutta näin tarpeelliseksi madottaa kaikki kasvavat, eikäpä käsittelyharjoituksesta ja herkkujakelustakaan haittaa ollut, kun sillä saimme otettua aimoharppauksen ihmiseen luottamisessa ja keskinäisessä kommunikaatiossa. Se kun nuori lintu hypähtää polvelle, katsoo silmiin ja juttelee juttujaan, vaikkakin vain herkun toivossa, niin onhan se nyt ihanaa ja liikuttavaa.

Pääsääntöisesti en madota tai lääkitse "varmuuden vuoksi", vaan vain oireilevan yksilön, josta olen havainnut tai varmaksi tulkinnut loisia. Joskus sitten saattaa olla syytä lääkitä koko parvi. Näitä syitä tehostavat esimerkiksi kylmä ja kostea kesä, jonka aikana monet bakteerit ja loiset oikein riehaantuvat kasvamaan. 

Avainasemassa ehkäisy

Keinoja kanojen maabakteerien vähentämiseen on paljon. Olennaista on ruuan ja ruokintavälineiden puhtaus. Nyrkkisääntö puhtaudelle: astiasta voisi itsekin syödä.

Kanojen ruoka- ja juoma-automaatit on suunniteltu, testattu ja valmistettu sellaisiksi, että taitava tähtäyksiset kakat eivät osuisi. Automaattien puhdistus on helppoa ja niitä voi ripustaa oikealla korkeudelle eli: kanan rintakehän kohdalle.

Ruokintakori on erinomainen tuoreruuan tarjoiluun:  omenat, kaalit, ruohosilppu, porkkanat, nauriit, luumut, kurpitsat jne pysyvät korissa puhtaina ja nokittavina monta päivää, ilman, etät pyörivä pehkussa paskottavina.

Huom: jos laitat tuoreruuan päälle kainalollisen pehkuheinää, niin joku kanoista alkaa takuuvarmasti siihen munia, tai kani pissiä. Eli sinua on varoitettu! 

Erilaiset elimistöä tukevat ruuat ja lisäravinteet sekä erilaiset veteen laitettavat loisehkäisylinimentit auttavat vahvistamaan loisista toipuvaa lintua. Kunhan loiset on ensin lääkitty pois!

Muutto, muutos rutiineissa tai sulkasato/haudonta ovat myös asioita jotka madaltavat linnun vastustuskykyä ja näin ollen lääkityksellä voidaan poissulkea loisten verottava vaikutus ja lisätä linnun hyvinvointia. 

Kuitenkin lääkkeeseen tarttuminen pitäisi aina olla harkittua ja mikäli lääkeainetta et ole aiemmin käyttänyt on syytä kysyä neuvoa eläinlääkäriltä.

Jutussa mainittu Nutriplussa on lääkkeenomainen valmiste, joka on tarkoitettu tehokkaaksi energia- ja vitamiinipommiksi heikkokuntoiselle eläimelle. Hyvinkin pieni tippa riittää tehostamaan linnun vointia ja kissallekin riittää muutaman sentin puserrus tahnaa, eli hyvin tujua tavaraa. Eikä ollenkaan huono tuubi pitää eläinten lääkekaapissaan.

Avainasemassa ennaltaehkäisy

Hygienian tehostaminen madotuksen aikana ja sen jälkeen on olennaisessa asemassa suolinkaiskierteen katkaisemiseksi. Mikäli pehkua ja ulkotiloja ei siivota, nokkivat kanat maasssa hyvin säilyviä suolinkaisen munia lisää ja kierto jatkuu.

Puhtaat ruoka-astiat ja automaatit, joihin lintujen uloste ei pääse, ovat ensiarvoisen tärkeitä torjunnassa. Aloittaessani kanahommia sain kokeneemmalta neuvon, jota olen sittemmin pitänyt nyrkkisääntönä: astian tulee olla niin puhdas, että siitä pystyisi itsekin hörppäämään. 

Eli huolellinen hygienia!

Kostea ja hapan on hyvä kasvualusta monelle pöpölle ja mörriäiselle. Pehkun pitäminen kuivana ja ulkotarhan maan muotoilu niin, että kosteus valuu nopeasti pois ovat parhaat ennaltaehkäisevät toimet. 

Muita tarpeellisia toimenpiteitä: 

Ulosteiden kaapiminen tasoilta ja orren alta sekä ulkotarhan haravoiminen riittävän usein vähentävät ulosteperäisten bakteerien kasvua ja suolinkaisen munia. 

Pehkun jälkikompostoiminen riittävän korkeassa lämpötilassa, jotta munat ja bakteerit kuolevat. 

Ulkotarhojen kalkitseminen tai tuhkan levittäminen vuosittain nostaa maan PH-arvoa, jolloin elinolot bakteereille vaikeutuvat. Jauhemainen puutarhakalkki soveltuu kalkitsemiseen ja on kanoille vaaratonta, kunhan ei nyt ihan suoraan nokkiin pölyttele. Saman asian ajaa tuhka. Kalkita voi kerran pari vuodessa.

Siltajoella ulkotarhojen pintaa lisäksi vaihdetaan vuosittain. Lapioin noin 5-10cm kerroksen pois ja tuon tilalle hiekkaista soraa. Tonttimme on tiukkaa savikkoa, joten puutarha kiittää kakkaisenhiekan lisäyksestä ja hyvin kompostoituneen pehkun tujauksista.

Olen myös erään paikallisen eläinlääkärin kanssa tehnyt suolinkaisista epätieteellistä tutkimusta kuinka pelkkä kauraruokinta 4-7 päivän ajan saa tartunnan oireet kuriin ja kanan kunnon silminnähden kohoamaan. Teesimme on, että kuorimaton kaura sisältää sen verran paljon kuitua, että kuitu työntää mukanaan suolistosta pois suolinkaisen munia ja kun uloste kerätään huolellisesti pois, niin tartunnan kiertoa saadaan merkittävästi hillittyä. 

Mutta kuten sanottua, tutkimus on täysin epätieteellinen, otanta hyvin pieni ja muut vaikuttavat olot vakioimattomat. Kuitenkin suosittelen lämpimästi kaurakuureja, jotka ovat nopein ja turvallisin tapa rauhoittaa ripaskapyllyn varpusparvia. Muista suolistoa ja terveyttä tukevista ruoka-aineista voit lukaista TÄSTÄ

 

Jutussa mainituista aiheista löydät lisätietoa näistä artikkeleista:

Kanojen ja viiriäisten tukiruuat 

Kanojen ulkoloiset - oireet, tarkistus ja ennaltaehkäisy

Kana ei ole vesilintu - sateelta suojaaminen

Pehkun välityhjennys 

 

Munien myynti - mitä tulee tietää ennen kuin munia alkaa kaupata

Tänä vuonna meillä Siltajoella tuntui olevan lyhyt sulkasato tai sitten niin moni kana oli kevään kuoriutuja, että munahanoissa oli vain lyhyehkö sulku. Joillain kanoilla sulkasadon munimattomuus voi kestää 2-4kk ja joillain mennä muutaman viikon vajennuksella. Riippuen kuinka kokonaisvaltaisesti munamamma palttootaan uusiksi puistelee. Eli tänä vuonna meillä on munia ilmaantunut ihan kiitettävästi läpi talven.

Siltajoen Sirkuksen viiriäisen- ja kananmunia on myytävänä silloin kun tuotanto ylittää oman tarpeen. Ei puhuta kummoisesta bisneksestä, mutta sen verran, että lintuset tienaavat rehurahojaan ja joinain kuukausina saattaa jäädä kolikko kaurasäkinkin ostoon. Sähköt, kuivikkeet ja muut piuffaa vielä tirehtööri itse, mutta haaveissa olisi kanasten omavaraisuus, niin että tuotosta tulisi sen verran mitä tarpeina menee.

Munien myynnille ja luovuttamiselle on samat elintarvikesäädökset. Kotikanaloitsijan ei ole lupaa luovuttaa, eli antaa, kanojensa tuotoksia ellei ole rekisteröitynyt alkutuottajaksi. Tästä(kin) suomalaisen byrokratian riemuvoitosta voidaan olla mitä mieltä halutaan, mutta tarkoitus sen on vain suojata niin munien syöjää kuin antajaa. Mitä tapahtuu, jos kanaloitsijan luovuttamissa munissa jotain häikkää on? En tiedä. Mielipahan ja harmin lisäksi saattaa rapsahtaa sakot. Luulemma. Vaan rekisteröityminen on niin helppoa,että kyllä se kannattaa tehdä. 

Rekisteröitymiset

Tuotantotilasta, jolla alkutuotantoa harjoitetaan, tulee tehdä alkutuotantoilmoitus. Alkutuotantoa on munien muniminen myyntiin tai luovutettavaksi. Alkutuotantoilmoitus tehdään kunnan elintarvikevalvontaviranomaiselle. Tilalta tapahtuvasta munien suoramyynnistä ilmoitetaan alkutuotantoilmoituksen yhteydessä. Ihmisravinnoksi tarkoitettuja kananmunia saa tuottaa myyntiin vain sellaisessa kanalassa, joka on merkitty maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksen (TIKE) ylläpitämään kanalarekisteriin. Kaikkien siipikarjan pitäjien on ilmoittauduttava eläintenpitäjäksi ja rekisteröitävä myös eläinten pitopaikka. Tämä siipikarjanpitäjäksi rekisteröityminen on myös helppo yhden planketin toimenpide ja sen useimmat ovatkin hoitaneet jo kanoja hankkiessaan. Tästä voit vielä lukaista ohjeet siipikarjanpitoilmoituksesta.

Minä olen käynyt tekemässä rekisteröinnit kuntani maaseutu- tai elintarvikeviranomaisen luona. Ihan sillä, että samalla olen saanut kysellä ja varmistaa, että olen asiat ymmärtänyt ja kaikki oikeat kohdat lomakkeesta täyttänyt. Tähän samaan hengenvetoon sitten kiitän Laukaan kunnan elintarviketarkastaja Miia Valkosta, joka todella ystävällisesti ja rautalankaversioin on jaksanut minulle asiat selittää ja hulluillekin ideoille keksiä toimivia ja toteutuskelpoisia ratkaisuja.  

Alkutuotantopaikkailmoitusta olen etsinyt Eviran sivuilta nyt kahtena päivänä yhdessä kanakaverini kanssa, jotta saan sen tähän linkitettyä. Paljon lomakkeita ja paljon tietoa olemme löytäneet, mutta emme alkutuotantopaikan rekisteröintilomaketta. Soitto Miia Valkoselle ja kas, hän löysi sen alle puolessa minuutissa! Mitä huikeaa palvelua, vaikka kerroin, että tarvitsen lomakkeen vain blogiani varten.

Tässä se lopultakin on

Oikea lomake löytyy lähes sivun alalaidassa: ilmoitus, elintarvikkeiden alkutuotantopaikasta 

Valitsemalla doc version voit täyttää tiedoston koneellasi, tallentaa ja lähettää oman kuntasi elintarvikevalvonnasta vastaavalle viranomaiselle. Tosin se Laukaan kunnan logo kannattanee ottaa pois, jos munia viljelet jossain ihan muualla. Toinen vaihtoehto on ottaa yhteyttä oman kunnan elintarvikeviranomaiseen ja kysäistä lomaketta. Ehkä joka kunnalla on oma lomake?
 

Salmonellanäyte

Kananmunien myyjän tarvitsee siipikarjan pitäjäksi ja alkutuottajaksi rekisteröitymisen lisäksi hoitaa salmonellaseurantaa. Alle 50 munivan parven salmonellanäytteen voi kerätä ja tutkituttaa kanaloitsija itse kerran vuodessa, mutta isompien parvien näytteenoton hoitaa eläinlääkäri useamman kerran vuodessa. Joka kolmas vuosi myös pienkanaloitsijan näytteen tulee olla eläinlääkärin keräämä. Lue tarkemmat kokemukseni salmonellanäytteen keräilystä.

Viiriäisenmunat eivät kuulu salmonellavalvonnan piiriin, mutta jos kanojen skeidat kerää testattavaksi, niin samaan kirjekuoreen voi mainiosti kerätä pussillisen pikkukakkoja viiruiltakin. Ainakin useimmat ravintolat edellyttävät salmonellatestausta myös viiriäisenmunilta, tämä huomiona mikäli mielit myydä somia viiriäisenmunia ravintoloille.

Myyntisäädökset

Keräsin tähän pähkinänkuoressa Eviran ohjeistuksen pääkohdat:

Kun munivia kanoja on alle 50 saa munia myydä ilman leimausta toreilla, kauppojen piha-alueilla, ovelta ovelle tai ruokapiirien kautta, silloin kun kuluttajan maksu ohjautuu suoraan tuottajalle. Mikäli välikäsiä (=kauppiaita) on tuottajan ja ostajan välissä, niin munat on leimattava tuottajakoodilla ja myydä saa vain A-luokan munia. Joten helpointa on kun myy itse omien kanojensa munat suoraan käyttäjälle. Ovelta ovelle myynniksi rinnastetaan kun ostaja laittaa viestiä tai soittaa munatilauksensa ja minä kuljetan sen johonkin ennaltasovittuun paikkaan, esim liikuntahallin parkkipaikalle (samalla kun kuskaan kuopuksen treenaamaan).

Suoraan tilalta tai edellä esitetyillä tavoilla saa myydä korkeintaan 20 000kg kananmunia vuodessa. Kun taasen viiriäisen, hanhen, ankan, strutsin tai jonkun muun linnun munia saa myydä vain 5000kg. 

Olen luvannut tarjota shamppanjat kaikille munijoille, jos jompikumpi kilomäärä joskus tältä tilalta täyttyisi. Vaan ei tarvitse ihan heti Sirkuksen kanojen olla käkinä, koska kananmuna painaa keskimäärin 60gr, niin 20 000 kiloon menee palttiarallaa reilusti yli 300 000 munaa. Jos munivia kanasia on se alle 50, niin en tiedä mitä rotua niiden pitäisi olla, että tuollaiseen tykitykseen yltäisivät, se tekisi nimittäin yli 6000 munaa vuodessa per kana.

Pakkausmerkinnät

Myytäessä tulee olla näkyvillä tuottajan nimi, alkuperämaa, tuotantotapa ja mitä ja montako pakkaus sisältää ja parasta ennen päiväys ja säilytysohje SEKÄ merkintä luokittelemattomia. Kuvassa näkyy Siltajoen Sirkuksen merkintälappuset, joihin pakatessa kirjoitan kynällä parasta ennen merkinnän. Tätä artikkelia varten aihetta kerratessani huomasin, että minun pakkausmerkinnöistä puuttuu tuo sana luokittelemattomia. Täytyy se lisätä ennen seuraavien lappujen tulostamista.

Jos munia olisi irtomyynnissä, niin riittäisi vaikkapa tiedoista kyltti myyntipaikalla. Helpointa kuitenkin on tulostaa paperilappuja ja askarrella niitä kennoihin kiinni tai sujauttaa kennon sisään.


Vaikka munat säilyvät syöntikuntoisina kuukausia, niin parasta ennen päiväys pitää laittaa 28 päivää muninnasta eteen päin. Munien paras säilytyspaikka on viileä, noin 10-12 astetta. Sirkuksessa myyntimunat säilytetään erillisessä munajääkaapissa ja omaan käyttöön kennot keittiön pöydällä huoneenlämmössä. 

Koska Siltajoen Sirkuksen villi ja vapaa tuotantotapa ei ole mikään rekisteröitytapa (huom LUOMU rekisteröinti maksaa mansikoita ja mustikoita ja rajaa pois yhtä jos toista minun mielestä kanoille syötettävää), niin kennoihin tulostamissani lappusissa lukeekin vain kotikanalan munia. Kotikanala ei ole mikään virallinen tuotantotapa. Puhelinnumero ja ihmisen nimi eivät ole pakollisia merkintöjä, mutta laitoin ne lappuun, jotta ostaja voi halutessaan soittaa ja tilata lisää. 

Kennoja voi ostaa tai kerätä käytettyjä siistejä kennoja. Minä ostin nelisenkymmentä kaunista pikkukennoa. Sitten satuin julkaisemaan Facebook-sivullani, että otan vastaan käytetyt kennot. Tarkoitin muovisia viiriäisenmunakennoja, joita olin viiriäisenmunien mukana myynyt, mutta ystävät, sukulaiset, naapureiden kummin kaimat ja muut kylänmiehet alkoivat kantaa minulle selkä vääränä kennoja. Kaikenlaisia kennoja. 

Ne ostetut, somat kennot olenkin jemistänyt lahjoiksi myytäville munille (asiakkaani osaavat jo pyytää leivontamunia, tuliaisiksi kaupunkilaisille munia, tosi tuoreita munia jne mitä tarvitsevat) ja arkimunat pakkailen kierrätettyihin kennoihin. Parasta tässä on, että kennojen mukana minulle palautuu puolet kylämme käyttämistä kananmunankuorista. Enkä nyt tarkoita puolia Sirkuksessa munituista kuorista vaan todella isoa ja huikeaa määrää kuivattuja kananmunankuoria.

Lisäys 15.8.2018: Viiriäisenmunakennoja on nykyään myytävänä omassakin verkkokaupassa: Siltajoen Siilossa. Löytyy kauniita ja ekologisa pahvisia kennoja kuin myös muovisia useaan otteeseen käytettäviä kestokennoja. 

Lisäys: 2.3.2019: NYT löytyy kanan- ja ankanmunienkin kennoja Siilosta. Silti kannustan kierrättämään puhtaita ja ehjiä kennoja aina kuin vain mahdollista <3

Mikä estää myynnin?

Munilla pitäisi olla myyntihetkellä jäljellä 7 päivää parasta ennen merkintään. Myös joidenkin lääkkeiden, esim sisäloishäätölääkkeet, kohdalla on varoaika 14-28 päivää lääkkeen annon jälkeen. Varoaikana munittuja munia ei saa myydä ja joidenkin lääkkeiden kohdalla munia ei saa edes syödä. On hyvä noudattaa varoaikoja ja kuunnella eläinlääkärin ohjeistuksia. 

Meillä varoaikamunat kerätään omaan käyttöön. Joko syötän ne takaisin kanoille/tipuille tai syön itse ja tarjoan perheelleni. En missään tapauksessa ohjeista ketään toimimaan samoin. Kerron vain kuinka itse toimin. Lisään myös, että minulla on voimakkaat lääkeaineallergiat, mutta varoaikamunia syömällä en ole huomannut minkäänlaisia lääkeaineallergiaoireita tai muitakaan sivuvaikutuksia.

Mihinkä hintaan?

Jokainen määrittelee muniensa hinnan itse. Fiksu laskee vähän kuluja ja muodostaa hinnan sieltä suunnasta. Totuus kuitenkin lienee, että jos kaikki kustannukset kotikanojensa munille laskee, niin hinnasta tulee niin pöyristyttävä, ettei niitä kukaan osta. Itse tuotettujen munien hinnalla ei myöskään kannata lähteä kilpailemaan kaverin kanssa, siitä saa vaan pahaa mieltä ja ostajille kummeksuttavaa. Kyllä halpuuttajat ovat vetäneet teollisen tuotannon munien hinnat niin alas, että halvan munan perässä ei kannata kotikanaloiden ovia koputella. 

Myyntivaltteina toimivatkin munien maku ja kanojen tuotantosisariaan paremmat oltavat. Nämä kannattaa ostajille kertoa. Varsinkin lapsiostajista on mukavaa tietää myös munien munijoiden nimiä. Kuulen toisinaan vanhemmilta kuinka munakkaassa olevien munien munijoita ruokapöydässä spekuloidaan. Olipa joku pikkupoika käynyt rikotuista kuorista tarkastamassa, että oliko kyseessä Molla Maransin vai Peruna maatiaisen munat. 

Tässä esimerkit Siltajoen Sirkuksen munien hinnoista. Niitä saa vapaasti käyttää osviittana tai suoraan:
 

Jepulis! Nyt kun olet kahlannut tämän puuduttavan pitkän säädösreferaatin läpi, niin onkin aika lähteä rikastumaan munilla! Lupaan, että siinä vaiheessa kun ekan kerran möläytät ääneen myyväsi munia, niin vähintään 1-2 kanastasi lässähtää hautomapuuhiin ;) 

Seuraavalla kerralla kakkaa (ja kanoja)

Perjantaina 10.2. julkaisen salmonellanäytteen keräämisestä artikkelin, jossa käydään läpi asetuksia ja kokemuksia kakkakikkareiden keräilystä. Salmonellavalvonta on osa munien myyntiä.

Ystävänpäivänä 14.2. julkaisen Rotuesittelyt sarjan ensimmäisen artikkelin. Rotuesittelyt sarjassa eri rotujen kasvattajat esittelevät kevään aikana Suomen harrastekanaloiden rakastetuimpia rotuja erityispiirteineen. Tutustumalla eri rotuihin ennen kanahankintoja, on mahdollista löytää omaan käyttötarkoitukseen ja tiloihin juuri ne kaikista parhaat omat kanat. 

Haluatko vieläkin enemmän kanaturinoita? 

 

Kanakirje on sähköpostitujaus, jonka lähetän kerran kuussa, ja jossa on koottuna blogin mielenkiintoisimmat artikkelit, sekä helppoja vinkkejä kyseisen vuodenajan kanojen hoitotoimista. Helmikuun kirjeessä lapioitiin pois pehkua ja alettiin idättää kauraa. 

Liity Kanakirjeen lähetyslistalle tästä



 
 

Talviasuttava kanala - Hankevaihe nro 1

Soitin männä viikolla kunnan rakennustoimistoon rakennustarkastaja Pertille. Yllätyin kovin Pertin yhteistyöhalusta. Tiedättehän ennakkoasenteen: pieni maalaispitäjän kunta, rakennustoimi, tarkastaja nimeltä Pertti ja äänikuulemalta ikä +60. En minä stereotyyppisen ennakkoluuloinen ole, mutta jos olisin, niin olisin soittoa jännittänyt etukäteen. Rakennustarkastaja Pertti kuitenkin lupasi heti lähettää lupapaperit postissa, kannusti soittamaan jos (kun?) tarvitsen apua lupalappujen täyttämisessä, vinkkasi asian sujuvan sutjakammin jos saman tien liitän eläinlääkärin lausunnon lupalappuihin mukaan, ohjeisti hakemaan erityislupaa paikallisesta Ely-keskuksesta jos haluan rakentaa kanapirttini likemmälle kuin 20 metriä tien keskiviivasta, muistutti naapurien kuulemisesta eikä kertaakaan tokaissut, että: "älä akka höpäjä" tai kysynyt, että: "onkos isännältä lupa tähän hupelointiin". Olin ihan otettu. Rakennustarkastaja Pertti piti minua varteenotettavan rakennuttajana. Vaikutti hyvältä alulta.

Samoilla lämmöillä soitin nuorelle eläinlääkärille, joka ei ollut koskaan kuullutkaan lausunnontarpeesta eläinsuojaa rakennettaessa, mutta lupasi lausunnon laittaa kun vaan toimitan riittävästi tietoa hankkeeni suunnitelmista. Edelleen homma eteni ihan kiitettävän ja hyvän arvosanan rajamaastossa. Vaan samaa ei voinut sanoa ensimmäisestä valmiselementtimökkejä tarjoavasta lafkasta johon rimpautin, tahikka perustustenvalajasta, jolta aikataulua tiedustellessani tuli vastakysymys: "saako olla ilman paitaa". Otin puhelun seuraavan valmiselementtiyritykseen, myöskään valajan kanssa ei päästy yksimielisyyteen aikataulusta eikä paidattomuudesta. Varsinkaan kun en aivan saanut täyttä varmuutta, että koskiko paidattomuuskysely tulevaa rakennusprojektia vai kysymishetkellä käsillä ollutta ilmalämpöpumpun huoltohetkeä.

Seuraavaksi turvauduinkin (taas) avioliitto-oikeuteeni ja pyysin mittaa. Oikein sellaista pitkää mittaa, jolla voi mitata kymmeniä metrejä. Mitan kotiintoimitusta odotellessani vilkuilin kuusiaitaa sillä silmällä, että mistä välistä pääsen mitan ujuttamaan läpi. Myöskin lienee hyvä ottaa huomioon autoliikenne tiellä, jonka keskikohdasta se 20 metrin mitta olisi otettava. Alan salaa mielessäni miettiä, että käyköhän tarkastajat paikan päällä vai uskooko ne jos sanon rakentavani riittävän kauas. Mietinnät loppuvat siihen kun muistan naapurin puuliiteri-episodin, jonka aikana kunnan päärakennustarkastaja mainitsi ajavansa kyseistä tietä pitkin työmatkaansa joka ikinen arkipäivä. Kuulopuhemuistumani mukaan päätarkastaja ei kuulostanut yhtään yhtä kannustavalta kuin rakennustarkastaja Pertti. Parempi siis runnoa lupa läpi päätarkastajan kesäloman aikana. Kuinkas sattuikaan ;)