Grillattua kukkopoikaa

Viimeistään syksyn tullen ylimääräiset kukkopojat etsivät uusia kotejaan. Kaikille kiekukauloille ei löydy omaa kanalaa, joten osa pääsee pannulle, pataan tai pitoihin. 

KUVITUSKUVA

Siltajoen Sirkuksen tirehtööri ei ole lihaa syönyt sitten taaperoiän, joten teurashommissa ja lihanvalmistuksessa olen jäävi neuvomaan. Kuitenkin minusta on vähintäänkin oikein ja kohtuullista, että tähän maailmaan tieten tahoten hautomalla saatettu kukkonenkin saa hyvän elämän, kivuttoman ja pelottoman lopun sekä elämänsä jälkeenkin osakseen arvostusta ja makustelua. Eli ei kukkoja monttuun vaan kohti ääntä. Olkaapa hyvä!

Kukon teurastuksesta ja käsittelystä on helppotajuinen ohje tässä Kikkailuja nimisessä blogissa. 
 
Tässä ystäväni Oikarinlaidan lintutilan Hannamari Röntysen resepti kukkopojan grillaamiseen.

Grillattua kukkopoikaa Dijon-sinappi marinadissa

 

Putsaa ja huuhtele kukko huolella. 
Halkaise kukko selkäpuolelta kahtia niin, että saat siitä littanan. 

Anna kuivua hetki lautasella. 

Valmista marinadi:
Mittaa kulhoon 1,5dl ensiluokkaista oliiviöljyä
Lisää sekaan n.0,5dl dijon-sinappia
Silppua nippu persiljaa ja ruohosipulia sekaan
Lisää 1-2tl sitruunamehua
Lisää 1tl rouhittua musta pippuria, sekä suolaa

Marinadia voi maustaa makunsa mukaan yrteillä. Tässä reseptissä käytettiin valmista "välimeren yrttiseosta". Sitä marinadiin meni noin 2tl. Jos tykkäät valkosipulista, niin sitä voi hienonnettuna lisätä joukkoon 2 kynttä. 

Odota kärsivällisesti:
Aseta kukko laakeaan kulhoon ja valele se kauttaaltaan marinadilla. Anna kukon köllötellä rauhassa noin 1-2h. Jätä hiukan kastiketta grillausta varten jemmaan. 

Grillin ääressä tarkenee:
Grillaa kukkopoikaa ensin kuumalla n.10min, niin että se saa kunnon rusketuksen pintaan. 

Sitten laske grillin lämpöä hiukan keskivaihetta miedommalle. Grillaa kukkoa noin 30-40min käännellen ja valele välillä jäljelle jääneellä kastikkeella.

Muista kiittää ruuasta kukkoa, kasvattajaa ja grillaajaa <3

Jos omassa kanalassasi ei ole kukkopoikia riittämiin, mutta eettistä elämää viettänyt kukkopoika tai viiriäisherra kiinnostaa, niin ota yhteyttä: siltajoensirkus@gmail.com 
Aika ajoin meillä on tarjolla pulskia poikia pitojen piristyksiksi.

 

Poissa silmistä, poissa mielestä - salahautoja

Vanha viidakon sanonta kertoo, että se opettaa, joka ei osaa. Nyt just allekirjoitan lausahduksen TÄYSIN! Ja voisinkin siis lisätä aiheeseen "Kuinka autan hautovaa kanaa" yhden olennaisen tärkeän pointin:

Tiedosta kanan hautominen!!!

Tämä oppia ikä kaikki neuvo kumpuaa eilisistä tapahtumista. Toissapäivänä tyhjensin silkkien ulkotarhan. Heidän ulkotarhasta ei ole kulkua kanalaan, joten muuttaavat sisälle kantokyydillä, loistarkastuksen jälkeen. Pääsevät kyllä edelleen kanalasta vapaaksi ulkoilemaan, mutta en halua niitä enää öitä pitää ulkona, sen verran palelee omatkin varpaat, vaikka peiton alla niitä yöt pidänkin.

Olen aikamoinen laiskuri ja lykkään mieluusti huomiselle kaiken, mitä ei ole pakko tehdä tänään. Ulkotarhojen siivouksen suhteen se voi tarkoittaa aiheen työntämistä joulukuulle tai jopa maaliskuulle. Onnekseni kuitenkin hortoilin eilen silkkien tarhan suunnalla ja katsahdin tyhjään tarhaan. Spontaanisti suustani pääsi huudahdus: "Kukas hitto se sinä olet?". Huudon kohde ei ävähtänytkään. Tuijotti vain minua tuima ilme kasvoillaan. Silkkitarhan hiekkalaatikossa istui pörröinen valkoinen kana. Ehdin jo epäillä järkeäni, näkökykyäni tai kavereiden tekemää jekkua, mutta ihka oikea ja hyvin tutun näköinen kana siellä nakotti. Kun lähestyin kanaa, niin sen alta pölähtää liikkeelle piipittävä parvi pikkuruisia tipuja. Arvaa pärähtikö ärräpäitä tästä pölypäästä?

Kun pöly alkoi laskeutua, niin tajusin nopeasti, että tämä valkoinen friseerattu kanahan on sitä alkuvuoden nuorisoa, joka alkoi munia elokuussa. Kyseinen Hillevi-neiti munasi muutaman munan ja ryhtyi heti hautomahommiin. Minä en oikein luota nuorison hautomataitoihin ja siksi olin sen napannut syliin, kuljettanut toiselle puolelle pihaa ja lykännyt silkkien seuraan. Maiseman muutos on yksi toimivimmista keinoista katkaista haudonta. Vaan ei selvästikään toimivin. 

Tämä teini-äiti oli pujahtanut silkkien tarhassa piiloon ja jatkanut hautomishommeleitaan silmieni ulottumattomissa. Saanut vielä uudet parvitoverit mukaan salailuun toimittamalla hänelle sellaisen määrän munia, että munien kerääjä ei ollut osannut mitään vajetta huomata tai varkautta epäillä. Lisättäköön vielä, että ulkotarhani eivät todellakaan ole niin suuria ja sievästi sisustettuja, että mieleeni olisi tullut kuvitella jonkun sinne piiloutuvan. Tosin olivathan toisetkin friseesisarukset löytäneet piilopaikan toisesta tarhasta. 

Kaksin aina kaunihimpi

Friikkisirkuksen tarhassa ensin aloitti splash-neiti Huiskuli piilohautomisen kanikopissa. Huiskuli tiesi, että alzheimerini on ailahtelvaa laatua ja varsinkin kesän kirkkailla myös mielikin toimii ja laskupää on iskussa. Huiskuli tulikin aina aamupuuron aikaan esille, käyttäytyi normaalisti ja näyttäytyi aina myös vieraiden työntäessä ruohoa verkon läpi. Huiskuli ehti salapesäillä melkein viikon, kunnes aloin ihmetellä, että miksi Salmiakki seisoo kanikopin suuaukolla ja antaa nokkaa Poju-kanille joka kerta kun kani koittaa kotiinsa kulkea. Kurkkasin pesään. Siellä nökötti Huiskuli 10 munan päällä viaton ilme kiharaisilla kasvoillaan.

Kun salapesä ja siskosten ovivahtivuorot olivat selvinneet, niin Salmiakkikin meni läsöttämään munien päälle. Mitäpä sitä enää näyttelemään ja salaamaan kun totuus on paljastunut ja munat läpivalaistu. Tiesivät, että en minä itäneitä munia pois nakkaa. Poju-kanikin tyytyi kohtaloonsa ja nukkui taivasalla koko pari viikkoa kunnes siirsin munat, hautojat ja kanin heinät tipulaan.

Mielummin myöhään kuin ei silloinkaan

Vaan tämä Huijari-Hilleviksi ristitty kananen oli siis TÄYSIN salaa hautonut. En ymmärrä kuinka kireän nutturan somistamaan päähäni ei muistunut yksi viekkaudella pesästään ryöstetty ja paikkaa vaihdettu teini. Pyysin kyllä Hilleviltä kovasti anteeksi ja kiidätin hänet ja tiput sisälle puhtaille lämpösille puruille keitetyn kananmunan, hampunsiementen ja maapähkinöiden hemmoteltavaksi. 

Vaan sitä nolouden määrä! Johan minulle nauravat  lähipellon harakatkin. Pollean pulleana opastan ympäriinsä ja neuvon kannustavasti nyökkäillen kuinka kanaa jelpitään hautomisurakan aikana ja miksi on hyvä eristää emo ja tiput ja itse toptykkänään UNOHDAN kanan. Suutarin lapsillakin on sentään jalat, mutta tätä minun "unohdusta" voisi sanoa jo vallan heitteillejätöksi. Suunnittelen eläinsuojelu- tai vähintään lastensuojeluilmoitusta! Hillevi vaatinee yksinhuoltajakorotusta herkkuannokseensa, ja on siihen kyllä enemmän kuin oikeutettu.

Tarhaa siivotessa löysin sitten salapesän ja Hillevi näytti minulle niin sanotusti närhen munat, sillä joka ikinen haudottu muna oli kuoriutunut, pesä oli putipuhdas, ei yhtä jarrujälkeäkään nätisti paikoilleen asetelluissa heinissä. Että se siitä epäuskosta teini-äitejä kohtaan!

Että jos tästä nyt jotain haluat oppia, niin nauru pidentää ikää ja iän myötä muisti mummoutuu. 

Kalkkijalkapunkki - hoito ja ehkäisy

Kalkkijalkapunkki on ulkoloinen, joka elää lintujen jalkasuomujen alla ihossa. Cnemidocoptes mutans on syyhypunkkeihin kuuluva loinen, joka elää koko elinkiertonsa isäntäeläimessä. Punkki tarttuu suhteellisen hitaasti kanasta toiseen ja vastustuskykyiset linnut ovat siltä paljon paremmassa suojassa kuin linnut joilla on stressiä, ravinnevajeita, pienet tilat parven kokoon nähden tai muuta yleiskuntoa heikentävää.

Punkit syövät ihokudosta ja pesivät ihossa. Punkit voivat selvitä irronneiden suomujen, höyhenten ja ihokudoksen turvin jopa kuukauden ajan isäntäeläimen ulkopuolella. Joten hoidon yhteydessä on tärkeää siivota erittäin huolellisesti lintujen tilat, käsitellä tai vaihtaa orret, tasot ja pesät. Myös ulkotarhasta kannattaa haravoida irronneet sulat ja muu irtomateriaali pois mahdollisuuksien mukaan. Parhaan tuloksen saa aikaiseksi, jos linnut voivat olla 2-4 viikkoa väistötiloissa. Eli varsinaiset tilat ovat tyhjinä ja puhtaina sen ajan, että loiset ehtivät tiloista kuolla.

Oireet

Punkin olemassaoloa on vaikeahko havaita ennen kuin se on jo saanut aikaan ”tuhoja”. Kun linnun jalkasuomut ovat kohollaan ja suomuissa on keltaista karstannäköistä töfnää, niin punkki on ehtinyt oleilla jaloissa jo kotvasen. 

Kohollaan olevat kuivannäköiset suomut voivat kertoa alkaneesta punkkitartunnasta tai olla vain kuivia suomuja. Molemmissa tilanteissa reagoisin ja tekisin joko lääkkeettömän öljyhoidon tai lääkehoidon. Tässä artikkelissa käydään läpi molemmat sekä miten punkkitartuntaa voi ehkäistä.
 
Sulkajalkaisilla roduilla punkkitartunta voi näkyä sulkien tyven punoituksena.

Paha ja pitkäaikainen tartunta näkyy suomuttomina, erittäin keltakarstaisina jalkoina ja lintu voi jopa ontua. Hoitamattomana kalkkijalka lisää jalkapahkan riskiä, voi vaurioittaa kynsien kasvua ja aiheuttaa jopa varpaiden menettämistä. Tosin tällöin puhutaan jo eläinsuojelullisista laiminlyönneistä.

Hoito

Vaikeasti punkin vaivaamat jalat tulee ensin liottaa jotta suomupaksunnokset, ruvet  ja punkin eritteet saadaan pois. Liotus on tärkeää, koska muuten lääkeaine ei pääse vaikuttamaan kaikkialle ja punkkeja voi jäädä suomujen alle henkiin. 

Helpointa liotus on järjestää lämpimänä päivänä iltapäivällä, kun kanat ovat muninnan hoitaneet. Laske isohkon astian pohjalle vettä noin 5-7cm. Esimerkiksi kaninhäkki on mainio, jossa lintu pystyy seisomaan suorassa, mutta ei pääse jalkakylvystään lehahtamaan pois. 

Lisää veteen mäntysuopaa reilulla kädellä. Vesi-saippua liuosta tulee olla sen verran, että kanat ovat vedessä sääriään myöten, mutta niin että mahasulat eivät kastuisi (täysin). 

Hoito tulee suorittaa lämpimässä, sillä kanat kuitenkin kastelevat itseään tai toisiaan vesiliottelun aikana. Jalkakylvyn kesto riippuu tilanteen vakavuudesta. 10-20min liotus voi riittää lievissä tapauksissa.  

Liotuksen jälkeen kuivaa jalat ja kana. Hyvin aran kanan tai vaikka ison kukon hoito on helpointa tehdä lintu kääräistynä pyyhkeeseen, jolloin se ei pääse räpistelemään karkuun. Kääräise lintu pyyhkeeseen niin, että siivet jäävät mukavasti vasten kehoa ja pää kurkkii toisesta päästä kylpypakettia ja jalat sojottavat toisesta. 

Helpointa on pidellä kanaa kainalossa, olkavarrella puristaen kana kylkeäsi vasten, toisen käden pidellessä jalkoja ja toisen käden jäädessä vapaaksi hoitotoimiin. 

Jos kanojasi hoitaa joku toinenkin, niin ota kanoille tuttu ja käsittelyyn tottunut ihminen mukaan. On parempi tehdä yksin kuin ottaa mukaan ihminen, joka ei ole koskaan kanoja pidellyt, sillä vieras ihminen, epävarmat ja jännittyneet otteet lisäävät vain linnunkin stressiä.

Hellästi hankaa pehmeällä märällä hammasharjalla tai sienellä jalkoja. Ne suomut, jotka ovat helposti irtoamassa irtoavat liotettuina. Kylpysieni tai siivoussieni ovat soveliaita, ei ihmesieni, siinä on liikaa hankaavia materiaaleja ja se voi tehdä kipeää. 

Älä revi suomuja irti. Jalat voivat olla kivuliaat ja irti repäisty suomu voi tirskauttaa esiin verta. Irronneiden suomujen takaisin kasvaminen voi kestää puolesta vuodesta vuoteen. Joten älä hätäänny jos tulokset eivät näy nopeasti. Karstaisuus ja punoitus vähenee nopeasti, mutta suomujen uudelleen kasvu kestää. 

Lääkitseminen

Kuivaamisen ja harjaamisen jälkeen otetaan puhdas sieni. Sieni kastellaan parafiiniöljyyn tai parafiini-ivermektiini-liuokseen ja sillä pyyhitään ja töpötellään kanan jalat kauttaaltaan. Ole huolellinen. Käy läpi joka kolo, mutka, varpaan väli ja hiero kynsien alta. Käsittele koko jalka ihan höyhenten alkuun asti. Sulkajalkaisilla roduilla erityisesti sulkatuppien alue. 

Lopuksi minä pyyhin hansikoidulla kädellä, jossa sienen pitelyn jäljiltä on öljyä hellästi kanan harjan ja helttoja. Kanat ja kukot sukivat toistensa harjaa ja helttoja ja tämä on kanaparvessa hellyyden osoitusta. Rankka hoitotoimi on hyvä lopettaa tähän mukavaan ja miellyttävään toimenpiteeseen, joka kertoo kanalle, että minä pidän sinusta huolta. Toisekseen punkit voivat elää myös harjassa tai heltoissa. 

Punkin aiheuttama suomujen irtoama

Hoidon jälkeen kana laitetaan puhtaaseen tilaan, jossa niille on tarjolla ylimaallisen ihanaa herkkua. Herkulla hyvitellään hoitokokemuksen mahdollista jännitystä. Hyvä ruoka, parempi mieli, kanoillakin. 

Parasta olisi jos hoidettu lintu saisi olla väistötiloissaan 2 viikkoa, jonka jälkeen hoito uusitaan. Hyvin pahoissa tilanteissa voidaan tarvita lisää uusintakierroksia.

Ivermektiini on vahva hermomyrkky, jonka kanssa tulee olla todella huolellinen ja varovainen. Kauppanimellä Ivomec myydään liuosta, joka sekoitetaan parafiiniöljyyn tai vaseliiniin. Ivomec on reseptilääke, jonka määrää ja annostelee eläinlääkäri. Jotkut ell tekevät valmiin ivomec-parafiiniseoksen, toiset myyvät koko pullon. 

Munien syönnille varoaika on 28 päivää. Minä olen syöttänyt lääkittyjen kanojen munat takaisin kanoille itselleen jokusen päivän ajan lääkityksen jälkeen. Sen jälkeen olen syönyt munat itse. Toki en neuvo ketään syömään lääkemunia varoajan aikana, kerroin vain kuinka olen itse toiminut.

Lääkkeetön hoito

Lääkehoidolle vaihtoehtona on useamman kerran viikossa öljy+vaseliinihoito. Lääkkeettömässäkin hoidossa jalat tulee ensin liottaa ja kuivata, jonka jälkeen ne kastetaan parafiiniöljyyn tai ruokaöljyyn ja sivellään päälle vaseliinia. Öljy ja vaseliini tukahduttavat punkin, mutta hoito tulee uusia muutamia kertoja viikossa, esimerkiksi joka toinen tai joka kolmas päivä. Pahasti punkin puremiin jalkoihin suosittelen lääkehoitoa, sillä punkki on kivulias kutittaen jalkoja, aiheuttaen jopa ontumista tai jalkapahkan muodostumista.

Tilojen siivous

Vaikka punkki elää ensisijaisesti vain isäntäeläimessa, voi se säilyä hengissä muutamasta viikosta jopa kuukauteen isäntäeläimen ulkopuolella, mikäli sillä on ravinnoksi tippuneita sulkia, suomuja tai lintujen ihokudosta. Siksi lintujen tilat tulee huolellisesti siivota samalla kun jalkoja hoidetaan, jotta takaisintartunta estetään. 

Kaikki pehkumateriaali viedään pois hyvin toimivaan kompostiin. Joidenkin ulkoloisten kohdalla pehkun, pesien ja orsien polttaminen on suositeltavaa, mutta kalkkijalkaa aiheuttava syyhypunkki kyllä kuolee kun pehkumateriaalia kompostoidaan vähintään vuosi. Edellyttäen tietysti, että kompostointi on toimivaa.

Voimakas imuri on kätevä kolojen ja rakojen puhtaaksi imurointiin. Puiset pinnat voi kalkkimaalata, mikä osaltaan tukahduttaa rakenteissa eläviä loisia.

Kalkkijalan hoidon yhteydessä orret, pesät ja tasot puhdistetaan, käsitellään öljyllä tai vaihdetaan. Vaikka punkki ei juuri ortta pitkin kipitä kanasta toiseen, on ehkäisy aina parempi toimenpide kuin jatkuva lääkitysrumba. Käsittelyksi riittää myös huolellinen puhdistus ja orsien, tasojen ja pesien pito 2-4 viikkoa pois lintujen ulottuvilta. Tänä aikana mahdolliset punkit kuolevat ilman isäntäeläintä tai ihokudosta.

Hoidetaanko koko parvi?

Kalkkijalka ei ole ärhäkästi tarttuva loinen, toisin kuin vaikkapa kanatäit. Lähteestä riippuen suositellaan joko vain oireilevien hoitoa tai koko parven hoitoa. Minä ehkä suosittelen jotain siltä väliltä. Selvästi oireilevat yksilöt hoitaisin lääkkeellä ja täysin oireettomat hoitaisin ennaltaehkäisevästi öljy+vaseliinivoiteella. 

Koko parvelle sen sijaan annan loistartujon havaitsemisen jälkeen vitamiinikuuria ja mahdollisimman paljon vihreää syötävää. Loiset kuluttavat aina isäntäeläimen energiaa, joten vastustuskyvyn tehostaminen vitamiini- ja omenaviinietikkakuurilla on paikallaan varmistamaan lintujen hyvinvointi.

Ehkäisy

Kalkkijalan viihtymistä edesauttaa märkä alunen, joka kuivattaa kanan jalkasuomuja avaten niitä punkin pujahdukselle. Myös paljon sulkia, jalkasuomuja ja muuta normaalisti kanasta irtoavaa ihoainesta asujaimistossa auttavat punkkia selviämään isäntäeläimen ulkopuolella ja leviämään linnusta toiseen. Liian vähän orsitilaa tai vieri vieressä kyhjöttävät lintuset auttavat myös punkkia pomppimaan linnusta toiseen.

Ehkäisynä toimii siis alusen kuivuus ja siisteys ja riittävästi orsitilaa myös talvella lämpölampun alla. Ulkotarhoihin suosittelen paksua kerrosta hiekkaa, joka kuivuu nopeasti, ja josta saa kätevästi haravoitua kakat, sulat ja muut sotkut pois. 

Ehkäisystä puhuttaessa täytyy muistaa huolellinen tarkastus riittävän usein.

Erityistä huolellisuutta tulee kiinnittää uusien lintujen parveen yhdistämiseen! 

Kalkkijalkapunkkitartunta ei näy jos se on lievä tai kanalla on hyvin sulkaiset jalat. Linnun hankintatarkastukseen kuuluu silmien, nokan ja pyllysulkien kurkkimisen lisäksi säärien silittely. 

Silitä kanan jalkoja ”vastakarvaan”, eli alhaalta ylös. Terveet suomut ovat tiiviisti kiinni ja silittelyssä ei tunnu mitään, jos suomut ottavat kiinni ja silittely tuntuu vastakarvaiselta niin jalat on hyvä käsitellä ennaltaehkäisevästi parafiiniöljyllä tai valkovaseliinilla ENNEN uuden linnun parveen liittämistä. Lue lisää kanojen loistarkastuksesta tästä

Sulkajalkaisilla lajeilla voi sulkatupen juuri punoittaa merkkinä loistartunnasta. Minä hoidan rutiininomaisesti sulkajalkojani, kääpiökocheja ja silkkejä ruokaöljyllä ja/tai valkovaseliinilla. Noin kerran kuukaudessa on lintujen rutiinitarkastus, jolloin myös otan ruokaöljyä käteen ja pyyhin sillä lintujen jalat sekä kopeloin ja käpälöin rasvakäsilläni sulkatuppit ja varpaanvälit. Samalla saa tsekattua mahdollisen kynsien leikkauksen tarpeen. Toki jos löydöksiä on tai lintu selvästi aristaa jalkojaan, niin silloin käyn käsiksi ivomecin kanssa.

Taustaa tapahtuneelle

"Pääsin” opettelemaan kalkkijalan hoitoa keväällä 2017 kun eläinsuojelutapauksen takia otin hoitooni 15 erittäin huonokuntoista kaakattajaa. 2 pääsi autuaammille matomaille, mutta 13 sulatonta, likaista, haavaista, apaattista ja loisien vaivaamaa lintusta hoidettiin kuntoon. 

Nykyään nämä hoitolapset ovat täynnä elämäniloa ja munivat innokkaasti hyvällä ruualla ja rakastavissa kodeissa. Kuvan raaskule jopa alkoi hautoa loppukesästä ja hoitelee nyt ihania pikkutipusiaan.

Kalkkijalkapunkin hoito - artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Kanayhdistyksen Munaus-jäsenlehdessä no 3/2017

Lisää luettavaa samasta aihe-alueesta:

Kanojen ulkoloiset - oireet, tarkastus ja ehkäisy
Kanojen ja viiriäisten tukiruuat ja vitamiinit
Kuinka autan hautovaa kanaa


Jos artikkelista oli hyötyä, olisin iloinen jos haluaisit jakaa sen kavereillesikin. Ulkoloisten hoitaminen on vihuliaista hommaa. Ehkäisyllä ja ajoissa reagoimisella vältytään monelta mielipahalta. Auta jakamaan tietoa. Ethän kuitenkaan lainaa tai kopioi tekstiä mainitsematta lähdettä. Kiitos.

 

Kanojen ja viiriäisten tukiruuat ja vitamiinit

Toisinaan kanailijalle voi tulla eteen tilanne kun kanoilleen on hyvä tarjota vähän extraa. Kylmyys, kosteus, parven muutokset, elinpaikan muutokset, haudonta, loishäätölääkityksen jälkeen ja muut fyysiset tai psyykkiset stressit ovat tilanteita, jolloin immuunisysteemiä ja hyvinvointia voi olla tarve boostata perusrehuja rikkaammilla nautintoaineilla. Nautintoaineista ihmisen terveyttä tukevaa on tietysti lasillinen punaista punkeroa, mutta ennen kuin korkkaat kanasillesi punkkupullon, niin lukaise läpi muita keinoja.

Valkosipuli ja omenaviinietikka

Valkosipuli ja omenaviinietikka tukevat kanojen terveyttä ja vahvistavat yleiskuntoa.

Valkosipulin terveyttä tukevia ominaisuuksia on paljon tutkittu niin ihmisillä kuin eläimillä. Valkosipulin antibioottiset ja bakteereja tappavat vaikutukset ovat kiistattomia. Aiheesta löytyy niinkin seikkaperäisiä tutkimuksia kuin, että valkosipulia paljon syövien eläinten veri ei maistu loisille yhtä hyvin kuin "maustamaton".

Helpointa valkosipuli on syöttää kanoille kuivarouheena tai jauheena rehun seassa. Valkosipulin voi tarjoilla myös myös muun ruuan seassa pilkottuna tai kevyesti kiehautettuna. Kiehautus hieman laskee antibioottisia vaikutuksia, mutta tekee valkosipulista helpommin suolistossa sulavamman. Kolmas vaihtoehto on murskata valkosipulin kynsi tai pari juoma-astiaan ja antaa kanasten hörppiä valkosipulinsa.

Omenaviinietikalla on antiseptisia ja myös antibioottisia vaikutuksia ja se pitää suoliston kunnon hyvänä. Hyväkuntoinen suolisto kestää paremmin bakteerien tai sisäloisten hyökkäykset. Omenaviinietikan teho perustuu sen suoliston PH:tä laskevaan vaikutukseen, mikä tekee olosuhteet haitallisille bakteereille hankalammaksi elää. Näin omenaviinietikka auttaa myös kalsiumia ja ravinteita imeytymään paremmin, jolloin kana hyötyy täysvaltaisemmin syömästään ruuasta. 

Helpointa OVE on antaa juomaveden mukana. OVE-hömpsyt voi juottaa kuureina tai tarjoilla kerran pari viikossa. Kuuriluontoisesti annostellessa noin ruokalusikallinen litraan. Jatkuvassa käytössä annostussuositus on muutama tippa litraan.

Muna ja munankeltuainen

Kananmunankeltuaisessa on C-vitamiinia lukuunottamatta kaikki ravintoaineet. Onhan se tipun elämän ensiravintoa niin munassa kehittyessä kuin ensimmäisten päivien kehityksenkin aikana. Keitetty muna pilkottuna on kanojen ja tipujen herkkua. 

Keitetty keltuainen rauhoittaa ripuloivan tipun vatsan. 

Loisten vaivaama isäntäeläin tarvitsee kunnon kohotusta, voimaruokaa ja vitamiinia. Mahdollisesti myös lämpöä, jottei energiaa kulu lämpimänä pysymiseen.

Jos kana munii, niin lääkityksen jälkeiset munat voi syöttää kanalle takaisin, jolloin lääkeaineen varoaikana munitut munat eivät mene munat hukkaan ja kana saa munan enrgiat takaisin käyttöönsä. 

Syötä muna raakana tai keitettynä, pelkiltään tai muuhun ruokaan sekoitettuna. Muista rikkoa munan muoto kanan tarkkojen silmien ulottumattomissa, ettet tule opettaneeksi munansyönnin vihuliasta taitoa. 

Apila, voikukka, nokkonen

Apila ja voikukka ovat helposti ja halvalla kädenulottuvilla olevia proteiinilisiä. Proteiinien lisäksi nämä kaikkien nurmikkojen kaunistajat sisältävät C- ja E-vitamiineja ja lehtivihreää, joka pitää keltuaiset herkullisen oransseina. Niin tuore kuin kuivattu apila ja voikukka ovat erinomaisia pääruokia tai lisäherkkuja. Puna-apila on proteiinipitoisinta ja sitä kannattaakin kuivata kimpuittain talven herkkuhetkiin.

Nokkonen on vahvan maan kasvi ja kompostinlaidat yleensä pursuavatkin nokkosta. Jos et kerää ja kuivata tätä herkkua omiin lettuihin, niin tee nokkosesta kerppuja kanoille. Nokkonen sisältää runsaasti A-, C-, E- ja K-vitamiineja sekä rautaa, kalsiumia ja mangnesiumia.

Ilmavassa ja kuivassa paikassa nokkoskimppu kuivuu muutamassa päivässä. Kuivattu kasvi säilyttää parhaiten ravintoarvonsa kuivassa ja pimeässä säilöttynä. Vanha kansa tietää kertoa nokkosen siementen lisäävän munintaa. Uskon, että muninnan lisäys on perustunut nokkosen siementen korkeisiin ravintoarvoihin ja energian saannin lisäyksen talvikaudella kun muuta ruokaa ehkä oli niukahkosti saatavilla.

Oluthiiva

Kuivattu oluthiiva on proteiinipitoista, mutta koska sitä annostellaan hyvin pieniä määriä, niin sen varaan ei kanojen proteiinia kannata kummemmin tupsautella. Olennaisin hyöty oluthiivasta on B-vitamiinien ja sinkin lisääjänä ruokavalioon. Oluthiiva tasapainottaa myös suoliston toimintaa. 

B-vitamiinien puutokset näkyvät eritoten tipuilla hermo-oireina, sivulle tai taakse kääntyvänä päänä ja peruutteluna. Näissä tapauksissa on jo kiire lisätä B-vitamiineja juomaveteen. Tilanteen saattaa saada korjautumaan pikaisella puuttumisella, mutta parasta on varmistaa B-vitaminointi emoparven kautta ja tipujen ruokinnassa. Emoparven iällä ja ruokinnalla on suuri merkitys seuraavan sukupolven elinvoimaisuuten ja kehitykseen. 

Viriilit kukot rakastavat runsaasti B-vitamiinia sisältäviä ruokia. Siihenköhän perustuu sohvasiitosorhienkin mieltymys oluttuotteisiin? Mene ja tiedä, mutta meillä on kana- ja viiriäisparvilla tarjolla oluthiivapohjaista Proguttia, jota varsinkin kukot nappailevat mielellään selvästi kanoja ahnaammalla ruokahalulla.

Vitamiineja purkista tai pullosta

Vitamiinivalmisteilla korjataan nopeasti mahdollisia aliravitsemustiloja tai vahvistetaan loisten kuppaaman linnun vointia. Talvikaudella voi myös olla aihetta tukea ravintoa vitaminoiduilla tuotteilla.

Kuvituskuva

Minulta kysytään usein mikä on paras  vitamiinivalmiste ja millaisella annostuksella. Valitettavasti en pysty siihen vastaamaan. Vitamiinien ja hivenaineiden tarve vaihtelee kanojen iän, rodun, elämäntilanteen (haudonta, siitos, sulkasato jne) ja jopa sukupuolen mukaan.


Apteekit, eläintarvikekaupat, maatalouskaupat ja ruokakaupat, kaikkien hyllyjä olen kolunnut ja purtiloita pussukoihini keräillyt. Olen käyttänyt useita eri vitamiinivalmisteita, niin ihmisten kuin eläintenkin (niin itselleni kuin elukoilleni ;) ) Mistään valmisteesta minulla ei ole varsinaisesti huonoja kokemuksia.

Hevosten valmisteet tulevat edullisiksi, koska niiden annostus on niukka kanaparvelle ja isosta pönikästä riittää boostia vuosikausiksi. Annostelu tosin voi olla vaikeaa kun heponen on noin 600 kiloinen heinänsyöjä ja harva kanaparvi pääsee samoihin kilomääriin. Lisäksi kanat ovat sekasyöjiä, joten kaikki vitaminointi ei ole aivan yks yhteen.

Voisin olettaa koirille tarkoitettujen vitamiini- ja hivenainevalmisteiden vastaavan vähän paremmin kanan ruokavaliota ja tarpeita. Annostuskin on helpompi kun purkkien kyljessä ohjeistetaan kilojen tarkkuudella, ei kymmenien tai satojen. Ihmisille tarkoitetut valmisteet ovat tarkimmin tutkittuja, mikä näkyy myös hinnassa. Tosin pikkuiselle parvelle ei montaa pilleriä tarvitse vuosittain pilkkoa, joten tuskinpa siitä(kään) kanailijan pohjaton kukkaro alkaa kurttuilemaan.

Joten summasummarum: mielestäni mainioin on monivitamiini, jossa on mahdollisimman laajasti kaikkia kivennäis- ja hivenaineita. Ellei sitten halua tehdä elämästään hankalaa kuten eräs tirehtööri jossain päin suomenniemeä, ja lirauttele ja lorauttele sitä sieltä ja tätä täältä ja pikkuisen tupsauttaa joukkoon jotain jostain. Annostuksille on syynsä ja monivitamiinivalmisteissa annostusta on mietitty, tutkittu ja testattu, eli mieluummin valmis valmiste kuin sakea soppa mitä sattuu.Voi kun jonain päivänä kynsiini osuisikin kanojen monivitamiinivalmiste kategorioissa: tiput, kasvavat, munivat, siitosparvet ja erityistilanteet. Sitä päivää odotellessa lurauttelen ja hurauttelen, testaan ja töpeksin (toivottavasti en kuitenkaan pahasti).

Testausten, kokemusten ja erityisesti kasvatuskokemusten (vitamiinia annettu emoparvelle ja seurataan poikasten kasvua ja kehitystä) perusteella valitsen Siltajoen Siiloon minun mielestäni toimivimmat vitamiinivalmisteet. Vilkaise valikoima tästä

Suomen Rehulta löytyy myös kanoille suunniteltuja ja tutkittuja vitaminoituja rehuja: ADE-rehu ja ADE-hivenrehu, jossa on mainittujen vitamiinien lisäksi myös kivennäis- ja hivenaineita. Rehua on helppo heittää ruokinta-automaattiin, mutta kyseisen rehun ongelma vaan on se, että maku on turkasen paha. Niin minun kuin kanojenkin mielestä. Kanit eivät sitä suostuneet edes maistamaan ja hyvä niin, sillä kanien suolisto on erikoistunut käyttämään tehokkaasti heinän ravintoarvoja ja vitaminoiduilla rehuilla kaninsa voi vaikka tappaa. Joten ei vitamiineja ristihuulten ulottuville! Mutta viiriäiset, nuo pienet hölkkipölkit, nehän syövät vaikka kengännauhoja. Mutta 15kg säkkiä vitamiinirehua, jonka annostus on hyppysellinen viikossa per viiruparvi saa pupeltaa parisen vuotta ennen kuin säkistä pohja pilkottaa.  
 

Milloin buustataan?

Milloin sitten lisävitaminointi tai suolistoa tukevat omenaviinietikka ja valkosipuli ovat paikallaan? 

Kun ruokinta on monipuolista ja elinolot kunnossa ei lisävitaminointeja välttämättä tarvita ollenkaan. Minusta Suomen pitkä ja pimeä talvi on kuitenkin niin rankka, että itse en selviäisi pursuavien pakastimien antimien lisäksi ilman purkista nappailtavia vitamiineja. Onko kaamos kanoille yhtä rankkaa, mene ja tiedä. 

Kun markkinoilla olevat teolliset rehut on optimoitu muninta- tai broilerikanaloita varten, joissa lintujen elinikä on 6 viikosta maximissaankin 1,5 vuoteen, niin uskoni ei riitä rehujen kaikkivoipaisuuteen kun puhutaan koti- ja rotukanojen hyvinvoinnista. Päinvastoin jaksan epäillä tehokanojenkin munantuotannon laskun johtuvan liian "köyhästä" ravinnosta. Mutta ennen kuin lähden aukomaan päätäni rehutuotannon tutkimusosastoja vastaan, niin tyydyn toteamaan, että kotikanaloiden kanoilla voi tulla eteen tilanteita kun kauran ja rehun lisäksi on hyvä tarjota lisävitamiineja ja suolistoa tukevia ruoka-aineita mm seuraavissa tilanteissa:

• Loishäätöjen jälkeen
• Sulkasadon aikaan
• Haudonnan ja tipujen hoidon aikaan
• Sairastelun ehkäisyyn ja eritoten sairauden aikana ja jälkeen
• Talvikaudella
• Muutosten yhteydessä
• Siitosparvien siitosmunien tuotannon aikaan

Mitä vielä?

Loppukaneettina vielä muistetaan se, että hyvinvoivalla ja onnellisella kanailijalla kasvaa onnellisia kanasia. Eli ehkäpä haluat itsekin mutustaa muutaman valkosipulin kynnen ja naukkasta palan painikkeeksi omenaviinietikkaa tai sitä punaviiniä ;) 

Siltajoen Siilosta löytyy sitten se isomman puoleinen kanisteri omenaviinietikkaa josta riittää kanasillekin.  

Kilon pussukka kuivattua valkosipulirouhetta riittää pikkuparvelle helposti vuodeksi jos kotikokki ei käy ammentamassa omaan pataan. Siihenkin se sopii. Puhdasta kuivattua, säilöntäaineetonta valkosipulia. 

 

Kanojen ulkoloiset - oireet, tarkastus ja ehkäisy

Syksyn tullen viimeistään on aika tarkastaa kanat ja tehdä mahdolliset ulkoloishäädöt, ennen kuin pitkä ja pimeä talvi sulkee siivekkäät sisätiloihin. Ulkoloishäätö kannattaa tehdä syksyllä siksi, että jos jotain loishavaintoja ilmenee öttiäisistä, jotka elävät (kanalan) rakenteissa, ehtii niille vielä tehdä jotain kanojen ulkoillessa tai pärjätessä ulkotarhassa.

Kanojen ulkoloiset imevät isännästään verta tai syövät ihokudosta. Loinen kuluttaa isäntäeläimensä energiaa ja voimia. Runsas ja pitkäaikainen loistartunta voi johtaa jopa kanan kuolemaan. Stressittömät ja hyvin ruokitut kanat kestävät loisten hyökkäyksiä paremmin kuin jatkuvilla muutoksilla, pelolla, ahtaudella tai niukalla ravinnolla kiusatut lintuset. 

Kuvituskuva jostain mikälie öttiäisestä, ei ole oikheesti kanojen ulkoloinen. Säikähdit kuitenkin, eikö?

Apua, tarttuuko kanoista ötököitä ihmiseen?

 

Pelko pois! Hyvin harvat kanojen loiset tarttuvat ihmiseen tai muihin eläimiin. 

Ihmistä voivat puraista oikeastaan vain lintukirput, joiden pääasiallisia isäntäeläimiä ovat villit pikkulinnut. Toisinaan lintukirppu voi pesiintyä myös kanoihin ja kanoja käsittelevä ihminen saada punertavien pisteiden ilmentämiä puremia. Tämä on kuitenkin harvinaista tai erittäin harvinaista. 

Olen kuullut tapauksista, että kanapunkki on tarttunut samoissa tiloissa eläviin kaneihin tai kissoihin. Tämäkin on harvinaista ja kyseessä on useimmiten tilanne, että punkkiyhdyskunta on jo hyvin suuri ja kanoissa ei riitä ison pataljoonan ruokkimiseen paukkuja. 

Pääsääntöisesti siis kanojen ulkoloisten tarttumista ihmiseen tai muihin eläimiin ei tarvitse pelätä. Ei varsinkaan kun loistilanteen tarkastaa säännöllisesti ja kutsumattomat vieraat häätää tehokkaasti ja kyseiseen öttiäislajiin oikeilla keinoilla.

Tässä artikkelissa käyn läpi kuinka kana tarkastetaan, mistä "oireista" voit epäillä ulkoloistartuntaa ja kuinka loisia voidaan ehkäistä. Eri ötököistä kertovia täsmäiskuja ja niiden lääkitys ja hävityskeinoja tulee syksyn aikana lisää.

Tarkasta kana

Sitkeässä istuu ajatus siiven alta tarkastamisesta. Toki siiven allekin voi kurkata, mutta jos niskasta tai siipien alta löytyy kuhinaa, niin loisinvaasio on jo voitokas ja kanaparka hätää kärsimässä. Parasta on tarkastaa kloaakin, eli pyllysilmän alta ns perssulista ja ihosta. 

Tarkastusote

Lintu kainaloon pää pitelijän selän suuntaan, kyynärvarrella hellästi puristus, jalat toisessa kädessä ja toinen käsi kopeloi perssulkia. 

Käännä sulkia niin, että näet kunnolla ihon. Katso ihoa tarkasti. 

Katso kunnolla iho ja sulkatupet

Ulkoloiset ovat pieniä, nippanappa silmillä havaittavia. Esimerkiksi kanatäi pujahtaa nopeasti piiloon sulkatuppeen. Pienen vaaleankellertävän pujahtajan ehtii nähdä kun syynää kunnolla. 

Minä kääntelen ja kopeloin perssulkia kunnolla. Kuhinaa olen (onneksi) nähnyt vain muutamissa linnuissa, mutta yksittäisiä vipeltäjiä sen sijaan on löytynyt kun aikani tutkin ja tähyän.  

Vinkkinä: kannattaa pitää suu kiinni tutkiessa. Tutkittava voi ampua palautteensa suoraan pälättäjän pläsiin ;)

Loisen munat voivat olla pieninä karstan näköisinä ryppäinä höyhenten tai sulkien juuressa. 

Iho voi olla varsinkin talvikaudella kuiva, sitä ei tarvitse säikähtää, mutta liikkuvia hippusia täytyy koittaa erottaa hengityksensä tahtiin liikkuvista ihohippusista. Nimimerkillä tuhkahippusista panikoitunut hysteerikko.

Pyllyhommista sitten nostetaan katse pyrstösulkiin. Katso pyrstösulkien ruodit. Loistenmunia voi löytyä ryppäinä pyrstösulkien ruotien vierestä. Nakottavat kauniissa ja karmivia väristyksiä aiheuttavissa siisteissä riveissä.

Puhtaat pyrstön sulkaruodit

Loistarkastukseen kuuluu myös säärien sively. Silitä kanan jalkoja ”vastakarvaan”, eli alhaalta ylös. Terveet suomut ovat tiiviisti kiinni ja silittelyssä ei tunnu mitään. Jos suomut ottavat kiinni sormeen ja silittely tuntuu vastakarvaiselta niin olet todennäköisesti osunut kalkkijalkapunkin pujahdukseen. Selvä kalkkijalkapunkin vioitus on auenneet suomut ja keltaista karstaa.

Kalkkijalkapunkin vioittamia suomuja ja keltaista karstaa

Sulkajalkaisilla lajeilla voi sulkatupen juuri punoittaa merkkinä loistartunnasta. Minä hoidan rutiininomaisesti sulkajalkaisia rotujani, kääpiökocheja ja silkkejä ruokaöljyllä ja/tai valkovaseliinilla. Varsinkin kosteilla keleillä jalkasuomut helposti kuivuvat ja kuivan kohonneen suomun alle voi kertyä likaa tai päästä syyhypunkki aiheuttamaan kalkkijalkaa. Öljy auttaa suomuja pysymään kunnossa ja voi ehkäistä punkkia.

Tarkastuksia riittävän usein

Siltajoella on noin kerran kuukaudessa lintujen rutiinitarkastus. Kuun vaihteen jälkeen käyn jokaisen linnun läpi noudattean edellä esitettyä kaavaa. Lisäksi toki katselen kanasiani silmästä silmään ja varmistan, että nenässä ei ole herneitä eikä räkärökäleitä. Vuuotavat silmät tai nokka ei kerro loisista vaan jostain taudista.

Liputan rutiinitarkastusten puolesta ihan siksi, että mahdolliset loiset eivät pääse valloilleen. Toki silitellessä, sylitellessä ja rupatellessa kurkin ja urkin viikoittain niitä jotka sylissä viihtyvät. Luonnollisestikin aina lintujen muuttaessa teen huolellisen tarkastuksen ja ostajia opastan kädestä pitäen kuinka lintu tarkastetaan. 

Ulkoilukaudella tarkastusten tärkeys korostuu. Moni loinen tarttuu ulkoa.

Lääkitsen vain havaintojen pohjalta, en varmuuden varalta. Kaikki loishäätölääkkeet ovat vahvoja hermomyrkkyjä, jotka poistuvat hitaasti kehosta. Liian usein suoritettu myrkytys myös rasittaa linnun kehoa ja voi edesauttaa lääkkeille resistenttien loiskantojen kehittymistä. Eli en suosittele rutiininomaista lääkitsemistä kanoille.

Oireita, merkkejä

Aina ei riitä kanan tarkastus. Jotkin verenimijät elävät rakenteissa ja käyvät vain öisin kuppaamassa siivekkäidesi elinvoimia. Joten paljon muutakin pitää kanailijan hutkia kuin vain kananperseitä. On muuten mainio jään rikkominen keskusteluun ventovieraan kanssa:

    - Mitäs olet tänään touhunnut? 
    - Tuijotellut kanojen perseitä.

Munintapesien pehmikkeitä vaihtaessa on hyvä katsastaa onko seassa liikkujia. Pesä on mainio paikka piikittää imukärsällä munijaa tai hautojaa. Vihulaiset oikein kyttäävät kun kana tulee urakoimaan ja käyvät käsiksi. Pahasti punkkien pesimässä pesässä kanat voivat jopa lopettaa muninnan ja alkavat pykätä tuotoksiaan muualle.

Hautojat tulee myös tarkastaa viikoittain, sillä paikallaan kököttävä ja kylpynautinnoista pidättäytyvä mammalomalainen on helppo kohde hittolaisten hyökkäyksille.

Veripilkut munankuorella kertovat kanapunkin vierailuista.

Teippiansa orressa kertoo myös onko yöllisiä hiippareita liikkeellä. Viritä teippiä muutamaan kohtaan ortta, liimapuoli ulospäin. Tarkasta aamuisin näkyykö teippiin tarttuneita.

Perssulat ravassa, eli kakka sotkee - voi olla merkki sisäloisista, mutta myös ulkoloiset aiheuttavat ripulia. Ripulia voi aiheuttaa myös voimakas hiilihydraattiruokinta, maito tai jokin muu ruoka-aine. Joten yksi ripaska ei vielä kerro mitään.

Kanat sukivat paljon itseään. Kanat sukivat normaalistikin, mutta erityisen ahkera sukiminen ja itsensä rapsuttelu voi kertoa, että kutittaa, syyhyttää ja ahistaa. Riennä apuun!

Haalea harja ja heltta voivat kertoa anemian oireista, joita aikaansaavat vertaimevät loiset tai sisäloiset tai liian ravinneköyhä ruoka. Harjan ja helttojen kalpeus voi kertoa myös sulkasadosta.

Kana kyyhöttää apaattisena paikallaan ja on pörheä, pyrstö roikkuu alaspäin ja ilmekin on apea - tilanne on jo paha, loiset ovat saaneet isäntäeläimestä niska-perse otteen ja ovat kankeamassa syöttöporstastaan hautaan. Toimi nopeasti!

Selästä, pyrstön päältä puuttuu sulkia. Sulkia tästä kohdasta voi puuttua innokkaan kukon polkemisenkin johdosta, mutta voi myös olla, että ulkoloiset kutittavat kanaa ja se itse nyppii sulkiaan helpottaakseen oloaan.

Valitettavasti ulkoloistartunta ei aina oireile mitenkään. Ihanaa on, että kanat tyypillisesti hoitavat itse omat loisensa pois päiviltä. Sukiminen, kylpeminen ja toinen toistensa sukiminen pitävät öttiäiset kurissa. Kana ei kylve märässä maassa tai kylmällä. Tämä kesä onkin ollut öttiäisten kulta-aikaa, joten viimeistään nyt tarkasta kanasesi. 

Myöskään pelokas kana ei kylve. Jos parvessa on liikaa yksilöitä tai kanaa pelottaa ja on stressiä, niin se ai ala kylpemään. Kylpiessä on vaarana, että peto hyökkää tai kiusaaja kurittaa, joten varmista, että lintusillasi on riittävästi kuvia kylpypaikkoja sekä tilaa ja turvallista hoitaa terveyttään. 

Mistä niitä tulee?

Jotkut ulkoloiset tarttuvat ulkoa luonnonlinnuilta, maastosta, nurmikosta jne. Vapaana ulkoilevat kanat saavat herkästi loisia. Tosin vapaana ulkoilevat kanat saavat yleensä myös hyvin monipuolista ruokaa, viettävät mukavaa stressitöntä elämää ja ovat näin ollen tartunnoille vahvempia ja vastustuskykyisempiä. 

Ulkoloistartunnasta ei voi kanailijaa syyttää! Luontoa voi syyttää, mutta mitäs sekään auttaa.

Vain tuotantokanaloiden häkkikanaloissa ulkoloisia ei tavata, sillä kanat eivät maan kamaraa näe ja hoitaja ei tiloihin ulkokengillä lompsi. Joten jos kanasellasi on öttiäisiä, niin todennäköisesti se on saanut ne jonain kauniina päivänä nauttiessaan vapaudestaaan täysin rinnoin.

Loisia voi tarttua myös muista kanoista ja uusia kanoja hankkiessa tarkastukseen tulisikin kiinnittää erityistä huomiota. Kalkkijalkapunkki esimerkiksi on kanasta toiseen tarttuva loinen, joka ei juuri elä kanan ulkopuolella ja jota ei muualta saa kuin tarttuneesta yksilöstä. Ja jälleen paniikkipipo pois päästä, sekin on hoidettavissa oleva vihulainen.

Tolkutan vielä: hyväkuntoinen kana kestää paremmin loisten hyökkäykset. Hyvään kuntoon vaikuttaa niin fyysinen kuin psyykkinenkin hyvinvointi: ruoka, tila, lämpö, kuivuus, parven koko jne. Selaa blogiani, paasaan kyllä kaikista näistä oikein urakalla tai liity Kanakirjeen tilaajiin.

Loisten ehkäisy

Monille loisille kostea ja lämmin on paras elinpaikka, joten kuivuudesta tulee pitää huolta. Hyvä ilmanvaihto ja riittävä kuivitus on olennaista. 

Kestopehkun kanssa kuivitus on vieläkin tärkeämpää.  Kestopehku tarvitsee toimiakseen kosteutta, mutta päällikerros, jota vasten kanat käppäilevät kannattaa kuivittaa 3-8cm paksuisella kuivalla kuivikkeella, oli sitä sitten hamppu, puru, heinä, olki, turve tai jokin muu. 

Kanat itse ehkäisevät loisia kylpemällä ja sukimalla itseään. Kylpemiseen käy kuiva hiekka tai muu kuiva maa-aines, kuin myös puupuru, hamppukuivike tai turve. Pelkkä tuhka on turhan emäspitoista ja voi ärsyttää kanan silmiä ja limakalvoja, mutta tuhkaa saa lisätä kylpyyn kyllä ihan reippaalla kädellä kunhan siinä on muutakin materiaalia.

Kylpyyn lisätty tuhka, piimaajauhe ja/tai kuivatut mintun lehdet auttavat ehkäisyssä. Monet hyönteiset eivät pidä mintun tuoksusta ja tuhka ja piimaa taasen ovat niin emäspitoista, että se haittaa hyönteisten elämää. Pehmeäkuorisilla loisilla tuhka ja piimaa kuivattavat hyönteisen pinnan niin, että kuolevat tai vähintäänkin olennaisesti heikkenevät. 

Luonnonlinnut keräävät tupakantumppeja pesiinsä. Nikotiinin kerrotaan karkoittavan kirppuja ja täitä. En ehkä tupakantumppeja tunkisi munintapesiin, mutta elättelen ajatusta, että jos koristetupakan kuivatuissa lehdissä tai kukinnoissa olisi samoja ominaisuuksia. Yrteissä ja eteerisissä öljyissä takuulla on paljon mahdollisuuksia ehkäisyyn ja torjuntaan, mutta aihe on laaja ja tutkimustietoa kanoista ei juurikaan ole. Jos sinulla on aiheesta pienikin tiedonhippunen, niin jätäthän kommentin tai viskaat sähköpostia, kiitos. Siihen asti tungen munintapesiin paljon minttua, niin tuoreena kuin kuivattuna. Myös joidenkin ulkotarhojen reinustoilla meillä kasvaa valtavat minttukasvustot.

Runsaasti valkosipulia syövien eläinten veri ei maistu loisille yhtä hyvin. Valkosipuli on loistava tukiruoka, jolla on paljon terveyttä tukevia ominaisuuksia. Lue lisää valkosipulin hyödyistä sekä muista tukiruuista ja vitamiineista, joilla autetaan kanaa pysymään vastustuskykyisenä ja terveenä mahdollisten loisten hyökkäyksia vastaan sekä jelpitään lintua, jota loiset ovat käyneet verottamassa.

Perjantaina 22.9.2017 julkaisen jutun kalkkijalkapunkista. 

Jos sinulla on kokemuksia tai kuvia kanatäistä, punkista tai muista ulkoloisista, niin mielelläni haastattelisin ja kyselisin lisätietoja. Laita tulemaan sähköpostia jos haluat auttaa jakamaan kokemuksia: marianne@siltajoensirkus.fi

Haluan perehtyä aiheisiin huolella ennen kuin julkaisen, koska tällä hetkellä netti vilisee hurjasti kansantaruja, uskomuksia, luuloja ja ihmeellisiä neuvoja. Osa niistä on vääriä ja aiheuttaa kärsimystä niin linnuille kuin kanailijoille kun väärin diagnoosein ja lääkkein torjutaan jotain mitä ei varmaksi tiedetä, tunnisteta tai osata. 

Resepti: Viiriäisviljelijän munapannu

Erittäin nopea ja maukas välipala, alkupala tai iltapala, johon voi helposti jäädä koukkuun.

Koukkuteorian todistaa erään meiltä viiriäisenmunia ostaneen miehen tokaisu ruokapöydässä:  "Miksi meillä ei ole viiriäisiä?" Kuulemma seuraavana päivänä oli mies alkanut nikkaroimaan viiriäisille tiloja. Nykyään heillä ON viiriäisiä ;)

Koko korvataan määrällä, tai maulla

Varaa vasullinen viiriäisenmunia. Tähän reseptiin käyvät vastamunitun tuoreetkin munat, jotka keitettäessä ovat kinkkisiä, sillä hyvin tuoreesta munasta kuoren irrottaminen on työlästä. 

Iltapalaksi kasvavien teinien perheessä tarvitaan pannullinen per pupeltaja. Maltillisemmissa energiantarpeissa tai alkupalana riittää 3-6 munaa per ruokailija.

Lurauta pannulle liraus oliiviöljyä. Silppua pieneksi siperrykseksi 1-2 valkosipulin kynttä. Myös valkosipulipuristinta voi käyttää, jos hermot riittävät sen putsaamiseen. Arvannet kenellä ei riitä.

Laita levy tulille, keskilämpö riittää.

Leikkaa terävällä veitsellä viiriäisenmunan terävä kärki pois ja kippaa sisältö suoraan pannulle. Tuoreiden munien keltuainen pysyy hyvin kasassa ja saat kauniin muotoisia pikkupaistikkaita. 

Ripottele paistuvien munien päälle Valion Emmental juustoraastetta. Suolaisesta, voimakkaan makuisesta juustosta tehty raaste tuo esiin viiriäisenmunien kermaista ja täyteläistä makua.


Yllättäin ei ole kuvaa valmiista pannullisesta, koska no, huomaat kyllä valmistaessasi miksi!

Lisäksi sitä taikka tätä

Maukkaan ja energiapitoisen munapannun lisäkkeenä voit tarjoilla kevyttä salaattia:

• Salaatinlehtiä oman maun, lähikaupan tai kasvimaan valikoiman mukaan
• Muutama pesty voikukan lehti tai vuohenputken nuori verso
• Muutama kahtia leikattu kirsikkatomaatti
• Pieniksi pilputtu kesäkupitsan puolikas
• Muutama krutonki tai murusia pöydälle kuivahtaneesta käntystä
• Parmesania tai eiliseltä pöydälle unohtuneen juuston kuivat kohdat raasteittuina (oikeasti hyvää!)

Tahikka jotain vähän tuhdimpaa:

Siivu tai pari oikein tummaa saaristolaisleipää, ruisleipää tai jyväistä ruisleipää paahdettuna. Paahda vaikka pari kertaa, että saat kannikan rapsahtavaksi.

Kermaviililusikallisella notkistettu nokare voita johon sekoitat kuivattua tilliä ja ihan inasen hunajaa. Voi kannattaa unohtaa pöydälle notkumaan jo ajoissa, jotta se on sekoitettavan pehmeää, tai käyttää muita voin lämmittelykeinoja.

Voiseosta voi voidella voimallisen vetäyksen leivälle. Kaloreista niuhottaminen ja nälässä kutjottaminen eivät sovellu tämän reseptin yhteyteen, joten anna palaa!