Kuinka autan hautovaa kanaa

Kana on litteänä pesässä, suhisee, pörhistelee ja nokkii munien kerääjää. Onneksi olkoon! Kanasi on sitä mieltä, että hoidat häntä erinomaisesti ja haluaa saattaa näin hyvään maailmaan lisää hoidettavia. Hautomahalukkuuteen vaikuttaa toki kanan rotu ja vuodenaika, mutta jotkut kanaset ovat innokkaampia hautojia kuin toiset. 

Tässä artikkelissa käydään läpi miten autat kanaa raskauskilvoittelun ja mammaloman aikana. Hautomaviettisistä roduista kirjoitin viime viikolla: Hirmuinen hautomavietti

Milloin siitosmunat alle?

Kun kana alkaa osoittaa hautomisen merkkejä: pesässä istuskelua, pörhistelyä ja tuimaa nokalla koputtelua kopeloivaa kättä kohtaan, niin kerää vielä munat pois. Vasta kun kana on parisen päivää pesässä istunut, niin voit olla varma, että hautomahimot ovat heränneet ja pysyvät päällä niin vankasti, että haudonta voi onnistua. 

Vie kanan alle vähintään 5-6 munaa. Miksi niin monta? Jos kaikki eivät idäkään, jos kaikki eivät kuoriudukaan, tai jos joku tipu heittää henkensä niin, että kanaemo saisi ne kaipaamansa tiput, jotka hautomisen lopettavat. Tiput ovatkin ainut varma ja eläinystävällinen keino lopettaa hautominen. Muista keinoista voit lukaista tarkemmin tästä: Kuinka saadaan kana lopettamaan hautominen.

Kanan koosta riippuen alle voi mahtua enemmänkin munia. Silkille ja kääpiökochille, pienille roduille noin 6-8 munaa on maksimi. Isompikokoinen kana voi hautoa enemmänkin. Ei ole mitenkään ennenkuulumatonta, että kana jemmaa alleen jopa 30 munaa. Tällaista määrää ei saa yksi kana pidettyä lämpimänä ja reunamunat voivat kylmettyä ja tipun kehitys katketa. 

Siksi on olennaista merkitä munat, että tietää kerätä uudet munitut munat pois. Hautojan kaverit nimittäin mielellään käyvät munimassa lisää. Helpointa on merkitä vaikka tussilla rinkula munan ympäri, jotta äkkivilkaisulla näkee haudottavien ja uusien munien eron. Halutessaan munaan voi kirjoittaa myös allelaitto päiväyksen ja vaikka kirjainlyhenteen ko munan munineesta kanasta/rodusta, jos haluaa vielä 21 päivän jälkeen muistaa mitä tuli laitettua.

Helmikki, Mymeli ja alla monta pientä yhteishoidettavaa

Hautoja myös voi houkutella kavereita hautomaan. En tiedä miten kana sen tekee, mutta yleisesti puhutaan, että hautomakuume tarttuu. 

Samaan pesään voi tunkea hautomaan useampikin kana. Munataistelun tuoksinassa munat vaan saattavat tallaantua ja mennä rikki. Siksi ihmisen on hyvä vähän katsoa perään, että koko seurakunta ei samoja munia alkaisi hautoa, vaan antaa vaikka toiseen pesään toiset munat tipunhimoisille kanssasisarelle. Kahden kanan yhteishuoltajuus toimii usein hyvin, mutta kolmas pyörä voi jo olla liikaa.

Millaisia munia haudottavaksi?

Ei ole ihan se ja sama millaisista munista tipuja mielii. Tärkeintä toki on, että munat on kerätty parvesta, jossa kukko on hommansa hoitanut. Ei ole väliä ovatko munat saman rodun vai eri rodun, kanaemo hoitaa kyllä vaikka ankanmunistakin kuoriutuneita. 

Sen sijaan viiriäisten munia en voi neuvoa hautomaan kanan alla, vaikka joidenkin olen kuullut siinäkin onnistuvan. Onnistuneiden kanakeinoemojuttujen lisäksi valitettavasti olen kuullut myös kuinka kana on tallonut rikki pienet viiriäisenmunat, syönyt munat tai syönyt jopa elävät kuoriutuneet poikaset. Kana ei välttämättä ymmärrä pikkiriikkistä viiriäisenmunaa tai kuoriutunutta tipua hoidettavakseen, vaan tiputtaa sen pesästä omia muniaan uhkaavana ötökkänä, oli omia munia alla tai ei. Tai pieni rääpäleviiriäinen voi näyttäytyä kanalle heikkona tipuna, jonka se armotta hylkää.

Haudottavien munien tulee olla puhtaita, muodon ja kuoren tulee näyttää normaalilta. Likaiset, liian pienet, poikkeavakuoriset tai oudonmuotoiset munat jätetään suosiolla pois haudonnasta.
 
Hyvin nuorten kanojen munien ei myöskään tule hautoa. Nuorikko vasta harjoittelee munintaa ja munassa voi olla tai voip olla olemattahhii tarpeeksi tipulle keltuaisen vararavintoa, liian ohut tai liian paksu kuori.  Nuorikon munat yksinkertaisesti ovat pieniä ja pienistä munista tulee pienempiä tipuja, joiden elinodotukset voivat olla heikommat.

Kanan olisi hyvä ollut muninut vähintään noin 6kk, ennen kuin munia aletaan kerätä haudottaviksi. Tällöin munintaprosessi on vakiintunut ja tuotoksen voi olettaa olevan vakio. Kokeneet kasvattajat keräävät haudottavaksi munia vasta yli 1,5 vuotiailta kanoilta, koska tällöin kana on altistunut yhdelle vuodenkierrolle ja mahdollisille taudeille, jolloin luonto on karsinut parvesta ne heikoimmat pois. Uusia tipuja kannattaakin hautoa vain kaikista vahvimpien ja terveimpien kanojen munista.

Siitosparvien valinta ja ruokinta ovatkin sitten aivan oma maailmansa, joista aiheet eivät yhteen postaukseen mahdu. Tyydynkin nyt vain toteamaan, että tarkkuutta siitosmunien ostamiseen, jokainen munittu muna ei ole siitosmuna!

Läpivalaisu

Itämättömät ja keskenmenneet munat kannattaa poistaa haudonnasta. Munat voivat mädäntyä hautovan kanan alla, jos ne eivät ole lähteneet itämään. Mätämuna ei ole pelkästään karmean hajuinen vaan myös bakteeripesäke, joka poksahtaessaan sotkee pesän, munat, tiput ja emon. Usko minua! Tätäkään et halua itse kokea. Sotkusta pääsee pesemällä ja vaihtamalla pesän heinät/purut, mutta koska kuoriutumattomia munia ei voi pestä, voi niiden pinnalle pyyhkimisestä huolimatta jäädä mädän munan bakteereja, jotka aiheuttavat hygieniariskiä kuoriutuville tipusille, joiden bakteerikanta on vielä olematon. Joten tyhjät munat pois viimeistään haudonnan puolivälissä! 

Munien kehitystä voi kurkkia pimeässä taskulampun avulla. Kananmunista näkee läpivalaisemalla noin 5-7 haudontapäivänä hämähäkin mallisen verisuonimöykyn, eli kehittymään alkaneen tipun alun.

Läpivalaisuun soveltuu kännykän taskulampputoiminto tai voimakas taskulamppu. Minä käytän otsalamppua, joka on sopivan kokoinen mahtumaan nyrkkiini. Lamppu nyrkkiin niin, että valo tulee nyrkistä ulos, muna nyrkin päälle ja töllistelyä, ihmettelyä ja iloitsemista. Läpivalaisun teen pimeällä tai kiikutan munat vessaan, johon suomen suvi ei yllä. Pesää on parasta ropeloida hämäräällä tai pimeässä, koska tuolloin kana nukkuu eikä niin pahasti ota nokkiinsa munien kopeloijan toimista.

Haudonnasta poistettavat munat ovat ihmisten ruuaksi kelpaamattomia, mutta ne voi halutessaan syöttää eläimille.

Emon hoitotoimet

Hautova kana syö, juo ja kakkaa vain noin kerran päivässä. Muun ajan nököttää puuduttavassa asennossa pesässään. 

Varsinkin ensikertalaista hautojaa kannattaa tarkemmin vahtia, että homma hoituu, eikä kana unohda käydä syömässä. Syömässä käynnin huomaat kyllä jäätävän kokoisesta ja hajuisesta hautojakakasta. Nyrkinkokoinen hajupommi ei jää helposti huomaamatta. Kana sen sijaan hoitaa syömisen ja juomisen huomaamatta silloin kun munavarkaita ei ole lähistöllä. 

Poistopommi on niin tujua tavaraa, että se kyllä tulee siivottua pois ihan ilman kenenkään neuvomista. Jos kanalta pääsee pommituspaukahdus pesään, niin pesä pitää siivota ja munat pyyhkiä puhtaaksi. 

Vauvojen pyllypyyhkeet ovat käteviä kanan putsaamiseen. Hautojaa voi olla hankala saada vesipesulle, koska hautoja pitää kynsin hampain kiinni siitä, ettei jätä munia oman onnensa nojaan.

Joku mamma saattaa ehtiä ottaa pienen kylpytuokionkin syömisen ohessa, varsinkin jos parvitoveri on pesässä munimassa ja munia lämmittämässä. Kaikki hautojat eivät kylve, eivätkä varsinkaan joka päivä. Siksi ihmisen tulee tarkastaa, parisen kertaa hautomaurakan aikana, kanan ulkoloistilanne. Paikallaan kököttävä kana on oiva saalis verenhimoisille ulkoloisille. Tarvittaessa hoida loiset pois Coopersectillä tai Ivomecilla. Lisää juttua loishäädöstä syksyn mittaan. 

Loisia voi ehkäistä vaihtamalla pesiin säännöllisesti puhtaita heiniä, purua, rutirexia, mitä käytätkään pesien pehmukkeena. Lisäksi pesiin voi tupsauttaa pikkuisen tuhkaa. Tosin sitten kannattaa muistaa laittaneensa tuhkaa, eikä saada sätkyjä pienistä munan pinnalla liikkuvista harmaista otuksista. Eräs nimeä mainitsematon kanailija on nimittäin poukkoillut pitkin seiniä ja vaatinut opastajiltaan tietoa ja myrkkyjä harmaita hiihtäjiä torjuakseen. Kunnes havaitsi hiihtohippusten liikkuvan vain hengityksensä tahtiin. Tulipahan keuhkottua!

Tuhka on emäspitoista ja vaikka ei täysin hysteriaa torjukaan, niin on monen öttiäisen henkeä uhkaavaa ja tukahduttavaa. Myös minttu, meirami ja oregano ovat voimakkaasti tuoksuvina yrtteinä torjuntaan sopivia. Yrtit voivat olla kuivia tai tuoreita. Tuhka ja yrtit ovat vain torjuntaa ja eivät itsessään estä tai hoida loistartuntaa. Mutta eräs hysteerikko on valmis vaikka palavien sädetikkujen kanssa huitomaan, jos vain kuvittelee, että niistä on apua. Ja onhan mintun tuoksuinen kanala kerrassaan idyllinen paikka haaveilla tipusista :)

Hyvin pitkäsulkajalkaisten kanojen jalkasulkia voi olla syytä lyhentää. Karmeaa on löytää jalkasulkiin kuristunut tipu raahautumassa emon perässä. Puhtaus on ehdottomuus! Jo pienikin tipun kakkakökkäre kuivuessaan emon jalkasulkiin voi aiheuttaa pikkiriikkisen takkusulkamyttysen, johon joku kohtalokas saattaa jäädä jumiin. 

Eli muistuttelen väsyksiin asti pesän, emon ja tipujen tarkastamisen tärkeydestä! Emo tottakai sinua hakkaa, motkottaa ja näyttelee verisesti loukkaantunutta kun sohlaat ja sörkit pesään, mutta kestät kanan hakkaamisen paremmin kuin pikkuisen uhrin hautaamisen.  

Hautojalle ravinnepitoisia herkkuja

Anna hautojalle  hyvää ja ravintopitoista ruokaa. Koska kana käy vain pikaisesti tankkaamassa, niin on tärkeää, että tankkauspisteellä tarjoillaan kunnon evästä. Yhden pysähdyksen taktiikkaan tarjoan jotain vetelää ruokaa, jotta hautojan seuraavan pysähdyksen väännöstuotos tupsahtaisi ulos helpommin. Kaikki suolistossa kovasti turpoavat jätän nyt pois mamman ruokinnasta. 

Raejuusto, piimä, jauheliha ja iso tukko tuoretta vihreää pesän lähelle, sekä vedessä tai piimässä turvotettu leipämössö, johon olen sekoittanut vitamiinia, hernejauhetta, keitettyä valkosipulia ja kanan- tai viiriäisenmunia, jotta tankkaajan ei tarvitse kaukaa ruokiaan onkia. Ruuat ja raikkaat vedet laitan pesän lähelle, en pesään, jotta kana nousee pois pesästä, verryttelee jalkojaan, pommittaa pois pesästä ja syö kunnolla. Munat eivät kylmene kanan ruokailujen aikana.

Hautoessa kanan paino laskee ja sulkapuku rispaantuu, siksi tarjoan vahvaa evästä, että hautoja jaksaa ja ruokinta tukee vastustuskykyä. Riutuminen jatkuu kun tiput kuoriutuvat. Emo tarjoilee kaikki herkut tipusilleen ja unohtaa itse syödä. Joten pidä huoli, että tarjolla on runsaasti hyvää ja ravinnepitoista apetta. Haudonta on aina kanan elimistölle stressi. Loistartunta, kylmyys, paljon muutoksia tai kanalassa riehuva ripaska tahi joku muu tauti on lisästressi, joka voi olla hautojalle kohtalokas isku.

Pesän nostaminen tipulaan

Tupsutukka Tupsari pesineen matkalla kanalaan, alla 8 munaa

Noin haudonnan puolivälin jälkeen nostan emon pesineen ja munineen erilleen. Talvella emo pääsee erilliseen tipuhäkkiin, kesällä kanalaan, muun parven asuessa ulkotarhassa.

Ensi viikolla paatostan tarkemmin, että miksi eristän emon ja tiput. Julkaisen jutut yleensä aina loppuviikosta. Kuulemiin! Vai kuuluisiko sanoa lukemisiin? 

Aiheesta lisää muissa artikkeleissa:

Hirmuinen hautomavietti
Kuinka saan kanan lopettamaan hautomisen
Pitääkö emo ja tiput eristää?
Lisää kakkajuttuja ja kloaakin hoitotoimia
Rotuesittely: Marans osa 2 - munat ja kuoriutuminen