Kreetta on alhonkannan maatiainen ja tuli meille
poliittisena pakolaisena, ei, ei suinkaan paennut suomalaisuuttaan vaan
rivakkaa ja tuittua luonnettaan. Eräs kanailija osti meiltä 2 kääpiökoch
nuorikkoa ja pikkukukon. Vietyään nuo pienet rimpulat Kreetan kanalaan, toimi
hän niin kuin kuka tahansa suomalainen arvorouva: antoi mekkaloivalle ja
kuikuilevalle nuorisolle oppiläksyä olan takaa ja pakarasulat paukkuen.
Immeinen ei tästä
tykännyt ja kertoi minulle lyhentävänsä Kreetan egoa kaulan verran. Johon minä
tietysti älähdin, että älähän hoppua sen kirvesterapian kanssa, tuumaillaan ja
tutkitaan. Meillä kun on monta parvea ja kaiken ikäistä ja kokoista
kaksjalkasta, niin ehdotin, että nakkasee Kreetan meille ja minä kokkeilen
josko jossain parvessa olisi tuollaisen luonteen mentävä kolonen. Ja olihan
meillä.
Kreetta saapasteli ylväänä Marans-Marau parveemme, jossa
pääkukko Hurjantai vain vilkaisi omaa rotuaan pienempää kanasta ja käänsi
selkänsä. Sen sijaan nuoret Marans jantterit hurmaantuivat blondista Kreetasta
ja alkoivat liehitellä, ehdotella ja tarjoilla herkkuja. Kreettaahan ei nuoret
pojan klopit mitenkään kiinnostaneet, mutta kävi yhden Maransin ja yhden
Araucanan kanssa tuijotus ja yhden nokan kopautus keskustelun, ja sen jälkeen
eleli parvessa kuin olisi siellä ikänsä ollut.
Seurasin tätä kaikkea uuden yksilön parveen laittamista tarhassa
parven lähellä, jotta puutun jos tutustumiskeskustelut olisivat äityneet
tukkanuottasille, kummallakaan rodulla kun ei ole tukkaa ja harjasta nokkastu
kohta vuotaa verta PALJON.
Monesti kanojen pään alueen vammat näyttävät ihmisestä
kauhistuttavilta ja kirveen varteen kiiruhdetaan. Olisikin hyvä TIETÄÄ, että
harjan ja heltan alueet ovat lähes pelkkää verisuonikudosta, hippusella
hyaluronihappoa, joten niistä vuotaa verta ihan turkasen runsaan näköisesti.
Kuitenkin kanalinnun harja-heltta aines ragoi niin, että muualta kehosta ei
pumpata kudoksiin verta, ennen kuin kudosvaurio on korjattu, eli rupeentunut ja
kuivuneen veren suojassa. Ja tämä rupeutumis- ja paranemisprosessi tapahtuu
ihan tunneissa. Illalla tapelleen kukon harja on aamulla jo rupeutunut tai
lähes parantunut ja tappelun jäljet näkyvät vain kuivuneena verenä sulissa,
kynsissä, nokassa sekä irronneina sulkina.
Siksi pään alueen vammat tulee ensin suihkuttaa vedellä ja
desinfiointiaineella puhtaiksi ja seurata vähintään 2 vuorokautta, jona aikana
lintu silmin nähden paranee nopeasti.
Mutta takaisin Kreettaan. Kreetta ei siis ollut mikään
riitapukari muuttaessaan uuteen parveen, kunhan nyt vaan oli tullut hieman
kovakouraisesti opettaneeksi omaan parveensa tunkeutujia. Sillä täytyy muistaa,
että ei olemassa oleva parvesi ole innoissaan uudesta ihanasta rotukanasta tai
-kukosta, vaan ensisijaisesti kokee tunkeilijan uhkaksi, kunnes parven
rohkeimmat ottavat selvää tulokkaasta ja asettavat sen sille kuuluvaan
nokkimajärjestykseen. Lue lisää Nokkimajärjestyksestä
Illalla vielä kävin tietysti tarkastamassa, että oliko elo
sujunut samaan malliin mihin lähti käyntiin. Hieman kummastuneena nostelin
(huolimattomahkosti nypitttyjä) kulmakarvojani kun näin Kreetan nukkumassa
pääkukko Hurjantain vieressä orrella. Klassisesti ykköskanan paikalla. Hoksasin
samalla, että eihän Hurjantailla ole ollutkaan ykköskanaa hetkeen.
Hurstilainen on vanha ukko, eikä niin enää jaksa edes kanojen
pylsimisestä tai muistakaan kukon velvollisuuksista kiinnostua saati niitä
hoitaa. Vetelee mieluummin herkut omaan napaansa ja jopa ajaa osan kanoista
etäämmälle siksi aikaa kun itse mässyttelee. Sitä, että kelpaako Kreetta
Hurjantaille tai muulle parvelle ykköskanaksi jäi nähtäväksi. Ja niin vain
suomalainen kovin isokupuinen Kreetta lunasti paikkansa. Käppäilee ja
herkuttelee Hurjantain kanssa ennen muita ja tulee ihmistä vastaan ensimmäisenä
luottaen arvovaltaansa, että ihminen on auliisti kävellyt juuri hänelle tuomaan
sangollisen sapuskaa. Ja niinhän myö tehdään!
Ihanuudessaan ja parvesta erottuvassa vaaleudessaan Kreetta
on hurmaava, mutta voimakastahtoinen kananen. Ihan niin kuin vanhemman, hyvin
munivan kanan parvessa kuuluu ollakin. Ihmisen syliin Kreetta tulee niin
tahtoessaa, mutta annapa olla jos ihminen on väärään aikaan tarhaan ajamassa
tai kiinni nappaamassa, niin ei siinä immeisen käpälillä ehditä edes vaaleita
pyllyhöyheniä hipaista, niin osaava, tarkka, nopea ja omapäinen on kana nimeltä
Kreetta.
Vaan mikä lie tarinan opetus?
Kirveen kanssa ei kannata kiirehtiä, jos kukaan ei kärsi henkihieverissä avuntavoittamattomissa, vaan aina saattaa olla
konsti tai keino kokeiltavana, jolloin kaulat saavat jatkaa katkeamatonta
eloaan. Ethän se sinäkään samalla tavalla viihdy kaikkien lajitoverien kanssa, niin
eihän sitä voi kanoiltakaan odottaa: toiset tyypit kun vaan ovat mieluisampia kuin toiset.
Lisää luettavaa:
Rotuesittely - Marans
Rotuesittely - suomalainen maatiaiskana
Rotuesittely - Piikkiön kanta
