Rotuesittely: Jättikoch - VIERASKYNÄ

Koch eli kavereiden kesken jättikoch.Tämän Vieraskynä-artikkelin on kirjoittanut Krista Virenius-Rantalaiho Arwon kanalasta. Kirjoittajan tarkempi esittely artikkelin lopussa.

Herra Suhmura upeine sulkajalkoineen on väriltään cuckoo

ROTUTIETOA

 

Koko:  

Jättirotu, kana 4-5kg, kukko 5-6kg

Väritys:  
Hyväksyttyjä värejä on useita, mm. musta, valkoinen, buff, splash, laventeli, cuckoo, mottled jne. 

Ulkonäön erityispiirteet:  
Muhkea sulkapeite, jonka ansiosta rotu näyttää vielä painoansa suuremmalta. Yksinkertainen harja ja hyvin sulkautuneet jalat.

Muninta:  

Jättikoch on jalostettu liharoduksi, joten muninta on heikohkoa.

Munankuoren väri:  
Munat ovat kanan kokoon nähden pieniä ja vaalean ruskeita.

Yleiset taudit: 

Taudinkestävyys hyvä, ei rotutyypillisiä sairauksia

Rotutyypillinen luonne: 
Rauhallinen ja kesy, ihana lemmikkirotu. Rotumääritelmän mukaan hyviä hautojia, mutta meillä eivät ole osoittaneet suurtakaan hautomisintoa.

Käyttö:  
Liharotu, luonteensa puolesta myös erinomainen lemmikki

Historiaa 

Rotu on kotoisin Kiinasta, Cochinista, joka oli ensin osa Kiinaa ja nykyisin se on osa Etelä-Vietnamia. Cochinchina oli Ranskan siirtomaa- aluetta vuosina 1862-1952. Rodusta on merkintöjä jo 1300-luvulta. Eurooppaan kochinit saapuivat  1843, jolloin niitä tuotiin lahjaksi kuningatar Victorialle. Nuo kochinit olivat ulkonäöltään kuitenkin aika erilaisia kuin nämä nykyisin tuntemamme rodun edustajat.
 

Neljä vuotta myöhemmin, 1847, Shanghaista laivattiin uusia lintuja Englantiin ja niiden ulkomuoto vastasi jo nykyistä rotumääritelmää. Shanghai –nimitys jäi kuitenkin rodunimityksestä aikanaan pois ja rodulle vakiintui nimi ”Cochins” eli suomalaisittain kochin. Suomessa käytettävä etuliite ”Jätti” kuvaa lähinnä kokoa, mutta se ei kuulu viralliseen nimitykseen. 

Kukko Mauri vaalea cuckoo ja kana Rouva Suhmura cuckoo

Kochinit kotioloissa

Kochinit  ovat koostaan huolimatta erittäin helppohoitoinen rotu. Ne tallustelevat tyytyväisenä, kunhan perushommat on hoidettu, eli ruokaa, vettä ja orsi ovat saavutettavissa suhteellisin vähin ponnistuksin. Jättiläiset eivät ole liikunnan ihmeitä, joten orsi on syytä virittää riittävän alas kanalassa. 

Muhkean sulkapeitteen vuoksi on hyvä huolehtia pehkujen siisteydestä, sillä pitkät jalkasulat voivat muuten olla hurjassa kunnossa.  Tämä kannattaa ottaa huomioon myös ulkoilualuetta tuumittaessa – karvajalat ja mutavelli sadekelillä eivät ole se kaikkein mukavin yhdistelmä. 

Jättiläiset ulkoilevat mielellään, eivätkä muhkean sulkapeitteensä vuoksi ole erityisen kylmän arkoja. Ne nauttivat kesällä nurmikossa kuoputtamisesta ja matojen tiirailusta. 

Tämän rodun kanssa ei tarvitse olla kovin huolissaan ylhäältä suuntautuvien uhkien vuoksi, sillä ihan pikkuinen kotka ei tätä palleroa ilmaan saa. Suosittelen kuitenkin huolellisesti aidattua aluetta, sillä esimerkiksi ketuille jättiläinen on hitautensa vuoksi mieluinen välipala. 

Isolla linnulla on isot tarpeet

Jättikocheille orret kannattaa olla siis aika matalalla, jopa noin 40 cm korkeudella, jotta isot linnut pääsevät niihin suht vaivattomasti. Munintapesän pitää luonnollisesti olla iso, yleensä joutuu rakentamaan itse, koska valmiisiin virityksiin nämä eivät mahdu. Munintapesän katon on syytä olla avattava, jos linnun joutuu nostamaan pesästä kesken haudonnan - isoa lintua ei muuten saa pesästä ulos. 

Tilaa pitää olla riittävästi lehautuksiin orrelta tai munintapesästä alas, ja ennen kaikkea kasvuajan ruokinta on tärkeää, että kasvavat luustoltaan vahvoiksi.

Kasvatuksessa on kiinnitettävä huomiota rodun kasvuominaisuuksin ja ennen kaikkea ruokintaan. On luonnollisesti pyrittävä käyttämään siitokseen vain vahvoja ja terveitä yksilöitä sekä huolehdittava, että ruokinta on asianmukaista koko kasvukauden ajan. Käytössäni on kolme eri rehua, poikasrehu, kasvatusrehu ja aikuisten täysrehu. Tärkeää on syöttää kasvatusrehua riittävän pitkään eli aina siihen saakka, kun lintu on saavuttanut täyden korkeuden (noin 6 kk). 

Lisäksi kalkin saanti on ehdottoman tärkeää. Jättiläisten kohdalla kannattaa huomioida myös aikuisten lintujen ruokinta. Koska lintu on jo itsessään raskasrakenteinen, ei aikuisia kochineita saisi päästää lihomaan. Siksi en anna omille jäteilleni esimerkiksi ruuan tähteitä, lisävirikkeiksi tarjoan ainoastaan kasviksia. Kesällä jättien suurinta herkkua on vesiheinä.

Teuraskoossa kukot ovat noin 6-8 kk iässä, jolloin lintu on saavuttanut korkeutensa ja siinä on jo kunnolla syömistä. Liha on erittäin hyvän makuista (sanoo nainen, joka ei syö omia lintujaan, mutta kaverin luona tyytyväisin mielin kukkoa viinissä). 

Mauri väriltään vaalea cuckoo

Kuinka itse päädyin rodun pariin?

Oma kanaharratukseni lähti lähti liikkeelle ensikohtaamisesta tämän rodun kanssa. En ollut ikinä nähnyt mitään vastaavaa, ja se oli todella rakkautta ensi silmäyksellä. ”Jos kana voi olla noin upea, niitä on saatava!” Ja niin syntyi Arwon kanala vuonna 2012. 

Alun perin meillä oli kanalamme nimikkokukko Arwo, musta upea jättiläinen ja sillä kaksi daamia, Lempi ja Helena. Lisäksi joukossa viipotti araucana Hilma ja kukoksi jossain vaiheessa osoittautunut brahma Tyyne. Tällä kokoonpanolla mentiin ensimmäinen vuosi, kunnes päätin hankkia ihan pienen hautomakoneen. Ja siitähän se ajatus sitten lähti. 

Lempi väriltään laventeli

Vuosien varrella meillä on ollut jättien lisäksi kasvatuksessa myös araucanoja ja faverolleja, mutta tätä nykyä yhdestä neljään lisääntyneet kanalatilat ovat täynnä lähinnä silkkikanoja. Jättiläisiä meillä on kahtena puhtaana väriryhmänä, cuckoo ja mottled. 

 

Herra Ylppö on väriltään mottled

Milla Magia väriltään musta

Vaikka painopiste Arwolassa on tätä nykyä silkeissä, en ikimaailmassa luopuisi tästä ihanasta rodusta. Jättiläiset ovat inhimillisiä, upeita lintuja, joita suosittelen lämpimästi kaikille lemmikkikanoista haaveileville.  Erityismaininta siitä, että jättiläiset ovat rauhallisuutensa vuoksi myös lasten suosikkeja. 

Munia näiltä tulee joskus ja jouluna, mutta parempaa seuramiestä saat hakea!

Herra Suhmuran muhkea pyrstö on suorastaan siliteltävän ihana!

                                                                                                              



Kristalle kiitos aivan valloittavista kuvista ja jättien elämää valaisevasta tekstistä. Kristan kanojen ja hevosten elämää voi seurata Arwolan blogissa. Kuulumisia löytyy myös heidän Facebook-sivulta. 

En ole varmasti ainoa, jos sanon ääneen ajattelevani, että Kristalla on Suomen upeimpia kanoja. Krista onkin tehnyt pitkäjänteistä kasvatustyötä niin silkkien kuin jättien rotuominaisuuksien ja väripuhtauden vaalimisessa. Arwolan kukot ovat erittäin haluttuja siitoskukkoja eri puolille Suomea silkkiparviin jatkamaan Kristan työtä. Tällaista pitkäjänteistä ja asiansa osaavaa työtä toivoisi muidenkin rotujen parissa, eli laitahan Krista vasara heilumaan ja rakenna vaan lisää tiloja kanasille ;)