Poissa silmistä, poissa mielestä - salahautoja

Vanha viidakon sanonta kertoo, että se opettaa, joka ei osaa. Nyt just allekirjoitan lausahduksen TÄYSIN! Ja voisinkin siis lisätä aiheeseen "Kuinka autan hautovaa kanaa" yhden olennaisen tärkeän pointin:

Tiedosta kanan hautominen!!!

Tämä oppia ikä kaikki neuvo kumpuaa eilisistä tapahtumista. Toissapäivänä tyhjensin silkkien ulkotarhan. Heidän ulkotarhasta ei ole kulkua kanalaan, joten muuttaavat sisälle kantokyydillä, loistarkastuksen jälkeen. Pääsevät kyllä edelleen kanalasta vapaaksi ulkoilemaan, mutta en halua niitä enää öitä pitää ulkona, sen verran palelee omatkin varpaat, vaikka peiton alla niitä yöt pidänkin.

Olen aikamoinen laiskuri ja lykkään mieluusti huomiselle kaiken, mitä ei ole pakko tehdä tänään. Ulkotarhojen siivouksen suhteen se voi tarkoittaa aiheen työntämistä joulukuulle tai jopa maaliskuulle. Onnekseni kuitenkin hortoilin eilen silkkien tarhan suunnalla ja katsahdin tyhjään tarhaan. Spontaanisti suustani pääsi huudahdus: "Kukas hitto se sinä olet?". Huudon kohde ei ävähtänytkään. Tuijotti vain minua tuima ilme kasvoillaan. Silkkitarhan hiekkalaatikossa istui pörröinen valkoinen kana. Ehdin jo epäillä järkeäni, näkökykyäni tai kavereiden tekemää jekkua, mutta ihka oikea ja hyvin tutun näköinen kana siellä nakotti. Kun lähestyin kanaa, niin sen alta pölähtää liikkeelle piipittävä parvi pikkuruisia tipuja. Arvaa pärähtikö ärräpäitä tästä pölypäästä?

Kun pöly alkoi laskeutua, niin tajusin nopeasti, että tämä valkoinen friseerattu kanahan on sitä alkuvuoden nuorisoa, joka alkoi munia elokuussa. Kyseinen Hillevi-neiti munasi muutaman munan ja ryhtyi heti hautomahommiin. Minä en oikein luota nuorison hautomataitoihin ja siksi olin sen napannut syliin, kuljettanut toiselle puolelle pihaa ja lykännyt silkkien seuraan. Maiseman muutos on yksi toimivimmista keinoista katkaista haudonta. Vaan ei selvästikään toimivin. 

Tämä teini-äiti oli pujahtanut silkkien tarhassa piiloon ja jatkanut hautomishommeleitaan silmieni ulottumattomissa. Saanut vielä uudet parvitoverit mukaan salailuun toimittamalla hänelle sellaisen määrän munia, että munien kerääjä ei ollut osannut mitään vajetta huomata tai varkautta epäillä. Lisättäköön vielä, että ulkotarhani eivät todellakaan ole niin suuria ja sievästi sisustettuja, että mieleeni olisi tullut kuvitella jonkun sinne piiloutuvan. Tosin olivathan toisetkin friseesisarukset löytäneet piilopaikan toisesta tarhasta. 

Kaksin aina kaunihimpi

Friikkisirkuksen tarhassa ensin aloitti splash-neiti Huiskuli piilohautomisen kanikopissa. Huiskuli tiesi, että alzheimerini on ailahtelvaa laatua ja varsinkin kesän kirkkailla myös mielikin toimii ja laskupää on iskussa. Huiskuli tulikin aina aamupuuron aikaan esille, käyttäytyi normaalisti ja näyttäytyi aina myös vieraiden työntäessä ruohoa verkon läpi. Huiskuli ehti salapesäillä melkein viikon, kunnes aloin ihmetellä, että miksi Salmiakki seisoo kanikopin suuaukolla ja antaa nokkaa Poju-kanille joka kerta kun kani koittaa kotiinsa kulkea. Kurkkasin pesään. Siellä nökötti Huiskuli 10 munan päällä viaton ilme kiharaisilla kasvoillaan.

Kun salapesä ja siskosten ovivahtivuorot olivat selvinneet, niin Salmiakkikin meni läsöttämään munien päälle. Mitäpä sitä enää näyttelemään ja salaamaan kun totuus on paljastunut ja munat läpivalaistu. Tiesivät, että en minä itäneitä munia pois nakkaa. Poju-kanikin tyytyi kohtaloonsa ja nukkui taivasalla koko pari viikkoa kunnes siirsin munat, hautojat ja kanin heinät tipulaan.

Mielummin myöhään kuin ei silloinkaan

Vaan tämä Huijari-Hilleviksi ristitty kananen oli siis TÄYSIN salaa hautonut. En ymmärrä kuinka kireän nutturan somistamaan päähäni ei muistunut yksi viekkaudella pesästään ryöstetty ja paikkaa vaihdettu teini. Pyysin kyllä Hilleviltä kovasti anteeksi ja kiidätin hänet ja tiput sisälle puhtaille lämpösille puruille keitetyn kananmunan, hampunsiementen ja maapähkinöiden hemmoteltavaksi. 

Vaan sitä nolouden määrä! Johan minulle nauravat  lähipellon harakatkin. Pollean pulleana opastan ympäriinsä ja neuvon kannustavasti nyökkäillen kuinka kanaa jelpitään hautomisurakan aikana ja miksi on hyvä eristää emo ja tiput ja itse toptykkänään UNOHDAN kanan. Suutarin lapsillakin on sentään jalat, mutta tätä minun "unohdusta" voisi sanoa jo vallan heitteillejätöksi. Suunnittelen eläinsuojelu- tai vähintään lastensuojeluilmoitusta! Hillevi vaatinee yksinhuoltajakorotusta herkkuannokseensa, ja on siihen kyllä enemmän kuin oikeutettu.

Tarhaa siivotessa löysin sitten salapesän ja Hillevi näytti minulle niin sanotusti närhen munat, sillä joka ikinen haudottu muna oli kuoriutunut, pesä oli putipuhdas, ei yhtä jarrujälkeäkään nätisti paikoilleen asetelluissa heinissä. Että se siitä epäuskosta teini-äitejä kohtaan!

Että jos tästä nyt jotain haluat oppia, niin nauru pidentää ikää ja iän myötä muisti mummoutuu.