Sadonkorjuuta

Siltajoen Sirkuksessa vierailleet tietävät, että olen erinomainen viljelijä. Ainakin nokkosviljelijä. Nokkospöpelikköni ovat mieheni pituisia ja niitä on tontin laidoilla, köynnössäleiköissä, pionipenkeissä, ruusupenkeissä, perennapenkeissä, sisäkasvien ruukuissa, kasvimaalla ja kaikkien näiden vieressä, laitamilla ja reunoissa. Eli minä olen, jos en ihan maailman paras, niin vähintäänkin erittäin hyvä nokkosviljelijä. 

Nokkonen, Nuits de Young, Pohjantähti, siperiankärhö ja kellokärhö tukeutuvat köynnössäleikköön

Tyypillisesti nokkossato kerätään keväällä kun versot ovat nuoria, pehmeitä ja vähänitriittisiä, mutta minä olen ahne. Odotan, että kasvustot ovat kasvaneet täyteen mittaansa, peittäneet alleen kaikki muut kasvajat ja ehtineet siementää ja levittää valtavat juurakkonsa laajalle. Vasta silloin minä käyn sadonkorjuuseen. Sadonkorjuuseen kannattaa valmistautua paksuilla kumihanskoilla. Umpikumihanskoilla. Sellaiset kämmenen puolelta kumiset ja käden selkäpuolelta hengittävää kangasta olevat hanskat eivät ole käytännöllisimmät, koska, no, tiedättehän nokkonen on terveellisen syötävyytensä lisäksi hieman ärhäkkä. 

Myöskään sadonkorjuuseen ei kannata alkaa sateen jälkeen ajatellen, että sade on huuhtonut kaiken pölyn ja kanankakan kasvustosta pois. Ehkä onkin, mutta sateenraikas nokkonen ei kuivu kovin hyvin, eikä homehtunut sato säily senkään vertaa. Sadonkorjuuseen kannattaa valita ihana aurinkoinen päivä. Kun aurinko on porottanut paksun hupparin suojaaman selkäsi litihikimäräksi olet jo unohtanut työskenteleväsi nokkosten parissa ja heität hupparin pois nauttien syksyn viimeisistä D-vitamiini säteistä paljailla käsivarsillasi. Tunnetta ei voi kruunata mikään muu kuin mikroshortseissa saman homman hoitaminen. Oletan. Nokkonen on ärhäkkä, kuten tuli jo mainittua.

Kahvitauko ja kanin silittelytauko ovat tärkeitä hommassa kuin hommassa, mutta nokkosenkeruussa silittelytauon ajaksi hanskat kannattaa jättää kanin ulottumattomiin. Kaneilla ja hanskoilla on syviä antipatioita, joita en varmaan koskaan tule tajuamaan. Niinkuin en koskaan tajunnut Musti-kissan viehtymystä kumihanskojen sormien syöntiin. Sen sijaan tajuan hyvinkin miten hankalaa repaleisella hanskalla nokkosten poimiminen on. Vaikka kuinka ergonomisissa asennoissa temppuilisi ruusun ja köynnöstuen välissä niin nokkonen kyllä luikertelee hanskan reiästä sisään hivelemään kämmenen paksua ihoa. Koska kämmenessä todella on paksumpi iho, niin et huomaa nokkosen lähentely-yrityksiä läheskään yhtä nopeasti kuin otsaan rävähtävää nokkospiiskaa, joka ei irronnutkaan juurineen vaan yllättäen katkesi tyvestään.

Summasummarum: nokkossadonkorjuussa olennaista on hyvä muisti ja asialliset varusteet. Toisin kuin monen muun kasvin kohdalla, nokkosen kohdalla muistijälki kantaa aina seuraavaan kasvukauteen, eli montaakaan aihetta ei tarvitse kokeilla kuin kerran. Ainakin toivon näin.

Kun sato on korjattu, asetellaan se sanomalehtien tai paperipussien päälle kuivumaan. Sanomalehtien siksi, että mahdolliset rapisevat siemenet saadaan sanomalehtien päältä paremmin talteen ja hyötykäyttöön kuin ritilikön päällä kuivuvasta kasvustosta. Jos kuitenkin päädyt ritilikkövaihtoehtoon, niin aseta ritilikkö jonnekin muualle kuin terassin kiveykselle. Sillä jos sammal jaksaa kasvaa kiveyksen koloissa, niin kyllä jaksaa nokkonenkin. 

Kuivunut sato säilytetään kuivassa paikassa ja muistetaan käyttää. Käyttötarkoituksia lienee lukemattomia keitoista kotikosmetiikkaan. Minä kuitenkin olen laiskahko kokki ja kosmeettiset hyödyt keräsin jo kerätessä, joten meillä nokkoset pääsevät vain lettuihin ihmisille tai kanoille ja viiriäisille leipämössöön liotettuina. Vanhan kansan tiedon mukaan nokkosen ja siankärsämön siemenet lisäävät munintaa. En tiedä onko sillä tämän päivän hemmoteltujen kotikanaloiden munintaan vaikutusta, mutta entisaikoihin ravintorikkaat siemenet takuulla ovat olleet tarpeellinen ja helposti saatavilla oleva lisä talvikauden ruokintaan, niin ihmisille kuin eläimillekin. Tänä päivänä on helpompaa tilata pussillinen kiinalaisia goji-marjoja, kuin lähteä keräilemaan kaiken maailman rikkaruohoja oman tontin laitamilta. Keräilijöille jaettakoon kuitenkin tämä hyväksi testattu ja ihan itse keksitty resepti:

Viherpiipertäjän nokkosletut:

Nokkosen puutteessa pakastepinaattia silputun fetan kanssa

• 2-3 kananmunaa tai 15-20 viiriäisenmunaa
• Huljaus vehnäjauhoja
• Hölväys kaurarouhetta 
• Ja jos jotain muuta on käsien ulottuvilla vaikkapa ruisrouhetta tai jauhoa tahi kaurahiutaleita, niin niitäkin hyppysellinen
• Raejuustoa tai fetajuustoa, tai molempia
• Maitoa, piimää tai kermaviiliä
• Kuivattuja nokkosia sen verran kuin raaskii annostella

Lunttaa viiriäistenmunien käyttöohje täältä

Sikinsokin

Sekoitellaan kaikki ainekset keskenään, lisätään vettä tahi maitoa jos tuli liian puuroa. Lisätään jauhoja tahi odotetaan rouheiden/hiutaleiden turpoamista jos tuli liian litkua. 

Pannu tulille. Voita pannulle. Kotvasen odotus (ei, ei lähdetä äkkiseltään kipaisemaan ulkona, eikä missään muissakaan askereissa). Kun voi tirisee, niin roiskaistaan taikinaa pannulle. Ei liikaa, ettei tule möhkö lettu, eikä liian vähääkään, ettei syöjillä tule tappelua siitä kuka sai enemmän tai vähemmän. 

Letun käännön jälkeen paistuneelle puolelle voi ripotella juustoraastetta tai tempaista pari siivua Hyvää suomalaista arkijuustoa (mikään muu juusto ei käy, koska kaikki muut juustot on kaapista loppu). Lettu on syöntikypsä kun juusto päällä on sulanut. Eka lettu kannattaa kokin syödä varmuuden vuoksi ihan itse ja hiljaa hissunkissun, jotta tulee varmistettua, että itekin jotain saa. Jos fetaa ei ole käyttänyt, niin tässä vaiheessa voi muistaa lisätä suolaa taikinaan. Jos aikoo paistaa lettuja niin, että ne syödään pöydässä ihan veitsellä ja haarukalla (eikä suoraan pannulta, kuten joillakuilla on tapana), niin tässä paistamisten ja kääntämisten välissä voi pyöräyttää kastikkeen.

Kastike:

• Pirkan turkkilaista jugurttia (koska se on ainut, jota valmistetaan Suomenniemellä, muut matkaavat Keski-Euroopasta)
• Valkosipulia tuoreena tai jauheena
• Loraus ruokaöljyä tai pari lusikallista auronkokuivattuja tomaattikuutioita
• Suolaa
• Jotakin maustetta jos maustamisesta jotain tietää ja osaa

Sekoitellaan ainekset ja kannetaan pöytään lettujen päälle kauhottavaksi.

Kokeneimmat hortoilijat tietävät, että nokkosen voi korvata myös voikukalla