lauantai 22. lokakuuta 2016

Talviruokinta kanoille ja viiriäisille

Sulkasato

Kesäpäivien lyhentyessä ja ilman viiletessä kanoilla ja joillain viiriäisilläkin alkaa sulkasato. Sulkasatoon vaikuttavat viileyden lisäksi myös valon määrä. Alhon maatiaiset ovat kanakanta, joka on vuosikymmenten ajan tottunut elämään Suomen ilmastossa ja aloittaakin talveen varustautumisensa ajoissa. Jo elokuun korvilla alkaa alhotarhassa olla paljon kauniita sulkia ja höyheniä, sopivasti koulujen alkuaikoihin pienten käsien askarteluihin kerättäväksi. 

Sulkasadossa kana ja kukko tiputtavat vanhat sulkansa ja höyhenensä ja kasvattavat tilalle uuden upean ja lämpimän sulkapuvun talven suojaksi. Sulkien kasvattaminen vie paljon energiaa ja sulkasadon aikana kana ei muni, muukin käytös voi muuttua. 

Minun kanoissa osa sulkailijoista on hiljaisempia, apaattisempia, jopa paikallaan kököttäviä, sekä menevät huomattavan aikaisin orrelle iltaunia torkkumalla odottamaan. Olen ollut huomaavinani, että kukko ei polje sulkasatoista, munimatonta kanaa. Sulkasato on elimistölle rasitus (stressi) ja sen aikana kanoille tulisikin tarjota vahvaa ruokaa ja tehdä mahdollisten ulkoloisten tarkistus ja häätö. Stressi altistaa kaikkien elimistöä muille tartunnoille, joten muut stressitekijät tulisi sulkasadon aikana pitää mahdollisuuksien mukaan minimissä. Muita stressitekijöitä kanoille ovat muutokset perusrutiineissa.

Sato talteen parempiin suihin

Syksyn öiden viiletessä ei pihasta vielä vihreän syötävä ala loppua ja annankin kanasten edelleen laiduntaa vapaasti.  Vihreän lisäksi kaivavat maasta esiin paljon proteiinipitoisia öttiäisiä ja siinä sivussa muutaman pionin. Pioneita nuo hyväkkäät eivät syö, mutta mielestäni voisivat ne samalla kaivuriurakointisopimuksella myös siirtää uusiin rauhallisempiin kasvupaikkoihin. 

Vitamiinitujausta kanaseni saavat oman pihan omenista, marjoista, luumuista ja päärynöistä. Osan yltävät poimimaan suoraan puskista, osa täytyy tarjoilla alemmas. Omenansiemenet tuntuvat olevan ylimaallista herkkua. Kun otan käteen omenan ja veitsen, niin ympärille kokoontuu iso joukko nopeanokkia odottamaan. Jos halkaistussa omenassa ei satu olemaan siemeniä, niin nokkapokkaporukka oikeasti katsoo minua ja nurkuu. Eikun kättä ämpäriin ja uutta omenaa veitseen.

Proteiinia!

Vitamiinien lisäksi proteiini ja kalsium ovat merkittäviä tekijöitä syksystä ja sulkasadosta selviytymiseen. Punaheltan Munitusrehussa proteiinipitoisuus on korkeampi kuin Täysrehussa, molempia saa GMO-vapaina. Käytän nykyään vain Munitusta, koska kanaset syövät niin merkittävän paljon kauraa, vihreää ja marja-hedelmä osastoa, että proteiinin saannin takaamiseksi en toinna ostella laihempaa täysrehua. 

Koska kanaseni käyvät rehuautomaatilla harvakseltaan ja meillä tarjoillaan oikeaa ruokaa, niin syksyn saapuessa pengon kauppojen alelaareista halvennuslihoja ja kaloja. Jauhelihat tarjoilen raakana, palapaistit ja muut köntit keittelen tehosekottimella mössöksi hurautettavaan muotoon. Mössöön nakkaan kiehumaan perunaa, porkkanaa, kesäkurpitsaa, herkkusientä, tomaattia jne mitä nyt sattuu ylenmäärin kaapeissa notkumaan. Sipuli ja sitruunahan ei kanoille kelpaa ja avokado on jopa myrkyllistä, eli ei niitä kanojen pataan.

Mössöämpäriin on tunkijoita, harvase viikko joku ahne pääsee pesulle pyörähdettyään ämpärissä.

Riistaherne ja härkäpapu näyttelevät meillä merkittävää ja edullista roolia kanojen ja viiriäisten proteiininsaannissa. Herneet menevät yön yli liotettuina, mutta häviävät nokkiin nopeammin kiehautettuina esim porkkanan kanssa. 

Myös viiriäiset saavat syötyä kiehautetut ja keitinvedessä turvonneet herneet. Jos lintumäärä on pieni niin kaupan kuiva-ainehyllystä löytyvät hernerouheet ovat aivan mainiota: sellaisenaan tai liotettuna. Minä ostan herneet ja pavut suoraan viljelijältä säkkitolkulla. Jos paikkakunnaltasi ei löydy viljelijää, niin Hankkija myy 25kg riistahernesäkkiä, siitä riittää pöperöä pienelle kana (ja kani) parvelle pitkäksi aikaa. 

Härkäpavun keitän mössöön mukaan, kokonaisina ne tahtovat jäädä ruokakuppiin köllöttämään. Joidenkin suositusten mukaan papua ei pitäisi antaa yli 5% ruoanmäärästä, mutta en ole saanut selville miksi. Ehkä pavun (ja kaalin) sulaminen ihmisen suolistossa on sen verran vaikeampaa, että yhtäläisyydet on vedetty myös eläimiin. Papuviljelijäni syöttää kanaparvilleen ympäri vuoden seosta jossa pavun osuus on palttiarallaa 10-15%, porukka munii hyvin ja paska ei haise lähimainkaan sille mitä (pelkkää) teollista rehua syövien kanojen jätökset. Meillä papua menee vaihtelevasti. Toisinaan sitä on ruokaämpärissä reilu litra, toisinaan ei yhtään. Minun on vaikea uskoa, että kana, joka saattaa vetää kitusiinsa jopa elävän hiiren (kyllä!) ei saisi sulatettua keitettyä ja mössöttyä papua. 

Kuitenkin meillä avainasemassa on ruuan monipuolisuus ja vaihtelevuus SEKÄ lintusten tarkkailu. Kerään tasoilta kakkaa päivittäin, mikä on tarkkailun kannalta hyvä toimenpide. Näen ja väkiselläkin haistan, että mitä kanalle kuuluu kun kakkakikkareita lapioin. Tämän englanninkielisen kakkajulkaisun olen kokenut todella hyödylliseksi. Siellä on kanan suolistokuvan lisäksi pelkkää kakkaa -kuvin opastettuna, että mitä ko läjän löräyttäjälle kuuluu. Suosittelen tutustumaan, mutta ei ehkä ruokapöydässä ;)

Kalsiumia ja rasvaakin tarvitaan

Tietysti myös kanan käytös ja muninta kertovat, että onko ruokinta kohdillaan vai tulisiko sitä johonkin suuntaan viilata. Muninnassa olen huomaavinani aina boostia kun kanat saavat piimäkuurin. Maitotankista haettu rasvainen käsittelemätön maito on kaikista paras piimän pohja, valmiita kaupanhyllypurkkeja sen enempää väheksymättä

Maidosta piimää tehdään helposti: maitoa astiaan ja loraus piimää tai lusikallisia viiliä perään. Jätetään huoneenlämpöön ja aika tekee tehtävänsä. Viimeistään parissa päivässä maidosta on tullut piimää tai viiliä. Piimimisvauhtiin vaikuttavat käytetyt määrät. Piimään liotan kaurahiutaleita tai kuivia leipiä (ei ruisleipää) ja eikun kohti nokkia. Piimästä saavat kalsiumin lisäksi eläinproteiinia ja rasvaa, joita tarvitaan varsinkin talven viileissä oloissa.

Piimä-ämpärillä maatiaiset ja Musti-kissa


Maatiaiset ja maransit ulkoilevat meillä pakkasiin asti. Aamulla tarjoilen mössöruuan höyryävän kuumana, jotta yön ulkona nukkuneet saavat heti aamulla lämmintä kupuunsa. Myös vesiastiat täytän lämpimällä vedellä. Lämpimän ruuan ja juoman tarjoilu, niin syksyn kylmillä kuin talven viileässä kanalassa, ovat avainasemassa auttamassa kanaa pysymään lämpimänä. Kanalan lämmityksestä voit lukea enemmän juttua täältä ja täältä.

Talvella lintusten vihreän tarvetta tyydyttää muutama sata kiloa Taatilan tilan valko- ja punakaalia sekä itse idätetyt kauran, herneen ja auringonkukan versot. Kiitollisuudella kannan kanalaan myös kaupan ylijäämä hevit. Tietysti kaura, ohra, auringonkukka, öljyhampunsiemenet, hirssi, maapähkinä ja kaikki muutkin siemenet, joita edulliseen hintaan saan hamstrattua, häviävät talven aikana parempiin suihin.  

Kana on kaikkiruokainen ja mahdollisuuden saadessaan myös hyvin ronkeli syömään ja valittamaan tarjottavasta pöperöstä. Onneksi kana on kuitenkin yhtä helppo kuin pikkulapsi: kattilallinen keitettyä makaroonia häviää yhdessä hujauksessa!

Siemenseoksen tarkastaja ja koemaistaja toteavat: kelpaa!

Kaalivaraston vartija näyttää pettyneeltä, koska saapunut erä ei ollutkaan jauhelihaa:



Lisää aiheesta muissa artikkeleissa:

Kanojen ja viiriäisten tukiruuat ja vitaminointi






 

4 kommenttia:

  1. Paljon hyviä ruokintavinkkejä hauskasti kirjoitettuna, kiitokset ☺ Kestopehkujuttu on myös aivan mahtava 👍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiina kannustuksesta! Silinterin alla muhii jo juttua tipujen ruokinnasta, kirjoitan siitä jahka saan talvisuojaprojektiani paremmalle tolalle.

      Poista
  2. Hei! Voiko härkäpapua jauhaa viiriäisille vai onko parempi keittää, entä pienille poikasille, vai onko liian vahvaa?

    VastaaPoista
  3. Terve Riitta, minä olen antanut härkäpapua viiriäisillekin. Kokonaisina kuivina niitä ei oikein syö kuin kanit, mutta keitettyinä menevät kanoille. Jos saat härkäpavun jauhettua, niin silloin sitä on helpompi annostella. Itse laitan jauheita/murskeita mukaan leipä- tai kaurahiutalemössöön. Papu- ja hernejauheen annan turvota hetkisen, koska imevät paljon nestettä, että eivät sitten turpoa linnun sisällä. Rouhe saa turvota useamman tunnin, kokonaiset yön yli tai kiehautus, että pehmenevät.

    Viirutipuille alan antaa uusia ruokia vasta kun ovat noin viikon ikäisiä ja oppineet syömään keitettyä munankeltuaista, poikasrehua ja juomaan. Uusien ruokien aloitus tipuille ihan pieninä erinä ja tuttuja ruokia myös koko ajan tarjolla.

    VastaaPoista