lauantai 13. toukokuuta 2017

Kanojen ulosmuutto

On vilinää vilskettä, helinää helskettä pienten hermojen...

Tänään oli säätiedotus luvannut, että enää ei mennä yöpakkasille. Tänään muuttaisin porukat ulos! Aamu valkenikin kauniin pilvisessä lumisateessa. Ei ole todellista! Lunta äitienpäivän aattona! Annanko luonnonvoimien pyörtää päätökseni vai yhdynkä Pekka Poudan hihittelyyn ja uskon, että nyt on jo kevät?

Maransini ovat ulkoilleet jo parisen viikkoa päivisin. Aamulla kanan nuo kolmi-nelikiloiset kanan jytkyleet pihan toiselta puolelta talvikanilasta pihan toisella puolella olevaan ulkotarhaan. Miksi hitossa kannan, ovatko kaikki kanani menneet jalattomiksi? Eivät suinkaan, mutta Suomessa marraskuussa havaittu lintuinfluenssa tartunta luonnonlinnuissa Harjavallassa ja Ahvenanmaalla on aiheuttanut ulkonapitokiellon, joka päättyy vasta 31.5.2017. 


Ulkonapitokielto ja mitä se tarkoittaa?
Ulkonapitokielto tarkoittaa, että edes kotitarvekanat eivät saa päästä kosketuksiin muuttolintujen tai näiden jätösten kanssa. Kanat voivat ulkoilla ulkotarhassa, jossa nämä säännökset täyttyvät.

Eli ulkotarhan tulee olla niin pienisilmäistä verkkoa, ettei siitä luonnonlintu pääse menemään läpi. Tarhan tulee myös olla katettu verkolla, mikä minusta on viranomaisilta kömmähdys. Yli lentävän sairastuneen linnun skeida roiskahtaa verkosta helposti läpi. Siksipä uskallankin suositella vain katettua tarhaa muuttolintujen muuton aikaan. Nopean (ja kyseenalaisen kauniin) katteen katottomaan tarhaan saa pressusta. Ruuat ja juomat tulee suojata muuttolinnuilta ja niiden jätöksiltä.

Tämän lisäksi tarhaan päästämisestä tulee tehdä ilmoitus kunnaneläinlääkärille. Ilmoitus voi olla vapaamuotoinen. Tästä linkistä lisätietoa ilmoituksesta ja varotoimista.

Ulkonapitokielto kannattaa ottaa vakavasti, sillä mahdollisen lintuinfluenssan tarttuessa kanat tulee lopettaa viranomaisen määräyksellä ja lisäksi koko lähitienoo joutuu karanteeniin. Varminta onkin antaa kanasten ulkoilla suojatussa ulkotarhassa ja hoitaa juotto- ja ruokinta sisätiloissa ja vasta suvivirren kajahtaessa päästä kanaset pihan vapauteen.



Ulkoilu kelin, rodun ja tarhojen mukaan

Marans on isokokoinen, kylmänkestävä kanarotu ja syksyllä minun maransini asuivat ulkona marraskuun alkuun asti. Muuttivat sisälle vasta kun säätiedotus lupasi -5 asteen yöpakkasia. Syksyllä se oli ookoo, koska viileys oli tullut pikkuhiljaa ja linnuilla oli ollut koko kesä aikaa sopeutua ja kasvattaa pöyhkeää sulkapukua. Näin keväällä kun ovat viettäneet talvea lämpimässä, niin ulos tuulen ja tuiskun armoille siirtyminen on kiva aloittaa totutellen, eli iltaisin kannan paksukaiseni takaisin kanilaan niin pitkään kuin yöpakkasia on luvassa. Ehkei tämä yöpakkasten pelkääminen olisi aikuisille linnuille ihan pakollinen varotoimi, mutta minulle yöllisistä kylmistä varpaista kärsivälle villasukkasuheltajalle tämä on ainut keino taata levolliset yöunet.

Haasteelliseksi edestakaisin kantamisen tekee se, että pari päivää aiemmin talvipaikastaan kotiin muuttaneet silkkikanat punkkaavat kanilan eteisessä. Eteisestä loikkimalla isokokoinen kana tai arvonsa tunteva Marde-kukko sylissä tulisin aiheuttaneeksi melkoisen hässäkän. Loikinkin siis kanilan ikkunasta sisään ja ulos. Ja joka kerta loikatessani ajattelen, että omapahan on pömpelini, kuljen just sieltä mistä tykkään, ajatelkoot mitä ajattelevat. Tosin en usko, että tältä kylältä löytyy enää montaakaan ajattelijaa, joka ei olisi kylähullun leimaa otsaani iskenyt. Paikallisten tietyöjärjestelyiden takia tuossa tonttimme ohi kaahaa nykyään puolet Laukaa-Jyväskylä väliä kulkevista kuskeista. Joskopa ikkunasta loikkiva kanakainalo saisi edes jonkun hidastamaan ja nopeusrajoituksia muistamaan.

Maransit ja marlinet osaavat jo odotella kantokyytiään ikkunalaudalla

Silkit eivät vielä ulkoile, sillä ovat rotuna hieman kylmän arempia ja toisekseen maransit ulkoilevat silkkien ulkotarhassa, koska maransien ulkotarha on rakennettu jämäkästä koiraverkosta, josta talitintit ja varpuset lentelevät läpi mennen tullen. Katteena maransien isossa ns laiduntarhassa on vain rastasverkkoa ja osittain valokatetta. Rastasverkko mahdollistaa sadeveden pääsyn tarhaan ja nurmen kasvun. Valokatettu osa tarjoaa suojan. Sinne tarhaan ei siis muuteta ennen kuin muuttolinnut ovat häipyneet ja kyseisen tarhan nurmi kasvanut nokittavaan pituuteen.

Sen sijaan kääpiökochit ja viiriäisten patakukot ovat ulkoilleet aurinkoisina päivinä. Heidän ulkoilemaan päästämisensä on näennäisesti helppoa. Kääpiökochien kulkuluukku johtaa suoraan ulkotarhaan. Vaan Siltajoellapa ei nuolaista ennen kuin tipahtaa. Minä olen käytännön ja työergonomian puolestapuhuja ja kaikki ratkaisuni osoittavat, että puhuttavaa riittää vielä vuosikymmeniksi. Kääpiökochit, eli käppänät ovat hautomainnokas rotu ja niillä on aina tipuja. Tarkoitan aina. Keväällä jopa useammin kuin aina. Tiput tarvitsevat lämpöä. Joten käppänien kulkuluukkua ei voi heilauttaa auki ja odottaa, että ulkoilijat pohtivat tulemistaan ja menemistään kynnyksellä päästäen kaiken viileän ilman suoraan lattiatasoon, jossa myös on tipuja. Tipuja on toki seinälle viritetyssä lämpölamppuhäkissä, Pikkutikun ja Mymelin kanssa kanihäkissä ja Hopeapajun alla munissa, osalla jo nokka ulkona. Käppänien puolelle en siis päästä kylmää mistään luukusta, räppänästä tai ikkunasta.

Ulkoiluttaakseni käppäniä avaan hakasen kulkuluukusta kanalan ulkopuolelta, ryömin tason alle kanalassa ja hamuan yhdellä kädellä kiinni jonkun jonka päätän haluavan ulkoilla just nyt. Toisella kädellä avaan kulkuluukun sisäoven, nojaten kyynärpäällä pehkuun, koska toisessä kädessä on se wannabe ulkoilija ja tason alla ei mahdu olemaan polvillaan vaan vain kontillaan, ja työnnän ulkoilijan ulos. Toistan tätä hamuamista ja nojailua useamman kerran. Viiriäiset onneksi ovat jo oppineet tunkemaan sinne missä tapahtuu, eli osa patapojista hyppii omatoimisesti ulos avautuvasta luukusta, osa vaan sählää tiellä. 

Iltaisin toistan vaiheet kanalan ulkopuolella, tosin siellä ei kulkuluukun edessä olevan tason alle mahdu edes kontilleen, mutta ulkoilun jatkamista haluavat viiriäiset ja käppänät sinne mahtuvat mainiosti käsieni ulottumattomiin. Arvaatteko mitä aion opastaa talvikanalan rakennuskurssilla: konttailua vai suunnittelua?

Friseeporukan puolella ei tarvitse konttailla. Heille kulkuluukkuna toimii ylhäällä oleva ikkuna, jota myöskään ei voi jättää auki horottamaan, koska ikkunan vieressä on eristyksissä silkkikana arautipuineen. Joten friikkien puolella työnnetään lintuja yläikkunasta ulos. Nostan tyypit ikkunanlaidalle ja kysyn, että "Menetkö itse vai työnnänkö pyllystä?" Iltaisin osaavat tulla omatoimisesti takaisin, ei tarvitse kuin avata ikkuna ja huhuilla, niin kaikki kukkoa lukuunottamatta lennähtävät sisälle.

Tänään siis olin päättänyt, että nyt tämä ulos ja sisään työntämisshow saa päättyä ja kynnelle kykenevät muuttavat ulkotarhoihin kesäkauden ajaksi. Emot, tiput ja nuorikot saavat vielä elää kanalan lämmössä. 

Miksi eristän kanaemon ja tiput?

Ensin tein ulostyöntöharjoitukset kuten monena aamuna aiemminkin ja sen jälkeen aloin siivota. Vanhaa pehkua pois, jotta Mymelin ja Pikkutikun tiput saa päästää puhtaille pahnoille kanalan lattialle. Siinä tipuja häkistä alas nostellessani ja emojen kovaäänisesti komentaessa menin laskuissa sekaisin, että oliko näillä yhteishuoltajilla 23 vai 24 neljä tipua. Kun ne oli häkistä alas nosteltu, niin laskemisesta tuli mahdotonta. Päätin kirjata lintukirjanpitoon noin 23 tipua. Se, että kirjaanko ne silkkien vai käppänien puolelle jäi vielä täysin avoimeksi. Parivaljakko hautoi käppänien munia, mutta hautomakoneesta annostelin heille silkkivauvatkin hoidettavaksi. Kunhan muuttotomu laskeutuu, niin täytyy tulla kirjanpitovälineiden kanssa kyttäämään. On nimittäin turhan pitkä matka unohtaa asioita tuo 30 metriä kanalalta kotiin. 

Alhaalla Helmikki nuorikkojensa kanssa hyökkäsi ylhäältä rahvaan pariin laskeutuneiden emojen kimppuun. Tiput vilistivät nurkkaan, nuorikot toiseen nurkkaan ja emot pyrkivät takaisin kanihäkkiin, jota siivosin Hopeapajun jo vauhdilla kuorituvia tipuja varten. 
Eristän emon ja tiput muutamiksi ensimmäisiksi viikoiksi siksi, että haluan varmistaa tipujen turvallisuuden ja emon tarjoaman lämmössä pysymisen. Kanalan lattialla tipu saattaisi hortoilla jonnekin kylmettymään tai tallautua kuoliaaksi. Tipujen kiusaajia meillä ei juurikaan ole koskaan ollut, mutta pienissä ja (kröhöm) epäkäytännöllisissä tiloissa tallaantumisriski on todellinen, sillä tiput liikkuvat paljon livakammin kuin minun näköhavaintoni pupilleista kumppareihin.

Tästä pesästä tiput eivät tipu, mutta ainahan voi aidan läpi nokkia vihreämmälle puolelle.


Eristämällä varmistan myös tipuille sitä ravintoa ja hygieniatasoa mitä haluan. Kanalaani lämmittää kestopehku, jonka kanssa saa olla muutoinkin tarkkana hygieniasta, niin en halua vastakuoriutuneita altistaa mahdolliselle kokkidi-tartunnalle. Lisäksi eristettynä emo saa rauhallisemman äitiysloman kun ei tarvitse keskittyä muuhun parveen vaan voi rauhassa hoidella ihania untuvapallojaan. 

Helpointa eristäminen on hoitaa niin, että kun kana on alkanut hautoa, niin nostaa koko pesän munineen, kanoineen eristysselliin. Jos yrittää siirtää kanan ja munat, niin ketuiksi voi mennä. Vaikkei kettu kanalaan pääsisikään, niin kanaemo on varma, että kettu on pesän vienyt ja saattaa hyljätä munatkin. Siksi siirto on varminta suorittaa pesän kanssa. Asia, joka kannattaa ottaa huomioon munintapesiä rakentaessa.


Rutiinit suojaavat parvieläintä

Siinä kaikessa tipujen nostelun tuoksinassa kuulen kuinka Helmililja karjuu friikkien ikkunan takana, että munimaan pitäisi päästä. Helmililja on nuori ja haluaisi munia kanalan sisälle. Rymystelen pehkusäkkien ja kuivikepaalien yli ovelle, kierrän ulkotarhaan ja nostan ikkunalla kaakattavan Helmililjan ulkotarhan munintapesään, joka väriä vaille on täysin identtinen sisällä olevan munintapesän kanssa. Helmililja jää pyrstö pystyssä tutkimaan, joska tämä pesä kelpaisi munan kodiksi.

Palaan säkkien ja paalien yli jatkamaan tipuhäkin siivoamista. Ehdin kauhoa muutaman hanskallisen edellisten tipujen purua pois kun ikkunan takaa kuuluu: "Ei kelpaa, rutiinit ne olla pitää. Avaa ikkuna. Munin sisälle." Huoh. Friikkien parven pääkukko Hömppis on kerrassaan ihana ja isällinen kukko, mutta Hömppis ei välitä tuon taivaallista siitä mihin kanat munansa lataavat, kunhan vaan tipuja tulee hoideltavaksi. 

Tuli ikävä Ellua, Kallea ja Marttia, joille oli kunnia-asia valmistella kanoille munintapesää ja ohjata kanat munimaan. Martilla oli tapana ihan seisoa pesän suuaukolla vahtimassa, ettei kana häippäse kesken munimisen. Tosin nuorukaisena Martti rakensi munintapesän roskiksen ja kompostorin välissä oleviin pahvilaatikoihin ja koitti pakottaa nuoren kanan munimaan. Kana oli niin nuori, että olisivat kököttäneet roskiksen takana pari kuukautta, jos en olisi käynyt kanaa päästämästä pälkähästä. Yleensä kanoilleni riittää se, että nostan ne sinne minne haluan niiden munivan ja varsinkin jos on asettaa sinne malliksi muna tai houkutusmuna. Helmilijalle ei riittänyt.

Lopulta hikisten ja pölyisten tuntien jälkeen kaikki lintuset olivat siellä minne olin heidät suunnitellut. Jossain muuttotuoksinoiden tohinassa grillaajamestari kävi hakemassa kymmenkunta pataviiriäistä ja yhden syötävän kukon. On parempi tehdä paljon muutoksia parvieläinten rutiineihin kerralla kuin muutos silloin ja toinen tällöin. Oli muutos iso tai pieni, niin se häiritsee parvieläimen rutiinien rakastamaa eloa. Rutiinit tarkoittavat saaliseläimelle elämän jatkumista: näin toimimalla jäin eilen henkiin, näin toimimalla jään henkiin tänäänkin. Muutos on uhka ja saaliseläin kokee muutoksen hyvin stressaavana. Siksi koitin ajoittaa samaan rysäykseen niin saapuvien, lähtevien kuin muuttavien järkytykset. Nyt en tekisi muutoksia kotvaseen, että elo ehtii vakiintua ja henkiinjäämisen tunne varmistua.  

Minzki kani pesänrakennuspuuhissa
Patakukkojen syöjän kanssa aloimme ideoida linturuokiin keskittynyttä reseptikirjaa ja nälkä ampaisi kurnimaan omaankin suolenmutkaan. Päätän äkkiä vielä tsekata kanien vedet ennen lounaan hotkimista. 

Kanilassa kohtaan angorakani Minni Minjantain käskevän ilmeen: "Lisää heinää ja sassiin, mää rakennan nyt niin ison pesän, että yks paali ei riitä mitenkään!" 

Kyllä, se on selvästi kevät ja vauvakuume nyt!











                                                                                       



http://eepurl.com/czw7wn
 Kiinnostaako kuulumiset ja vinkit kanojen hoidosta? 

Liity ilmaisen Kanakirjeen tilaajaksi ja saat kuukausittain sähköpostiisi vuoden aikaan liittyvät vinkit. 






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti