Plymouth Rock on isokokoinen ja hyvin muniva Duall purpose rotu, eli erinomainen lihan- ja munantuotantoon.
Tämän vieraskynä artikkelin rodusta on kirjoittanut Virtasen Farmin Saija Eklund-Virtanen
ROTUTIETOA
Koko:Iso rotu, kana 3-4kg, kukko 4-5kg
Väritys: Barred mustavalkoraidallinen
Kukolla kaksi Barred geeniä, kanalla yksi.
Sukupuolen tunnistaa värityksestä jo vastakuoriutuneena, tämä vaatii toki
harjoittelua mutta kun ensimmäiset siipisulat tulevat niistä erottaa jo
kokemattomampikin sukupuolen helposti
Ulkonäön erityispiirteet: Keskiraskaisiin kanarotuihin lukeutuva, vanttera ja lihaksikas
Muninta:
Muninta hyvää, hyvä talvimunija
Munankuoren väri:
Vaaleanruskeita, paino n. 60g
Yleiset taudit:
Rotu on suhteellisen herkkä Marekille. Muuten terveys kohtalainen, rodun pieni kanta Suomessa johtanut
sisäsiittoisuuden syntymiseen
Rotutyypillinen luonne: Rauhallinen, kesyyntyy helposti
Käyttö:
Liha- ja munintarotuRotutyypillinen luonne: Rauhallinen, kesyyntyy helposti
Käyttö:
Historia
Rotu on kotoisin Amerikasta. Rotuesittelyssä (Kirja: Siipikarjamme v.1904) Plymouth Rockia kuvataan
seuraavasti:
"Kasvaa nopeasti; munii hyvin syksyllä ja talvella; munat ruskean kellertäviä. Kömpelömpi hautomaan kuin Wyandotte, Ruokittava varovasti liian lihavuuden estämiseksi. Vanhempain lihavain kanain lihakin hyvän makuista. Iho keltainen. Kukko painaa 4 1/4 kg, kana 3 1/2 kg.
"Kasvaa nopeasti; munii hyvin syksyllä ja talvella; munat ruskean kellertäviä. Kömpelömpi hautomaan kuin Wyandotte, Ruokittava varovasti liian lihavuuden estämiseksi. Vanhempain lihavain kanain lihakin hyvän makuista. Iho keltainen. Kukko painaa 4 1/4 kg, kana 3 1/2 kg.
Paitsi sinijuovaisia
, joka on vanhin muoto on samanvärisiä papuharjaisia, sekä
yksinkertaisharjaisia valkeita, keltaisia ja mustia. Kaikilla on sama ruumiinmuoto ja samat pääominaisuudet sekä keltainen nokka ja
keltaiset, joskus mustankellertävät jalat.
Poikkijuovaisen Pl. Rock kanan kasvattajan tulee ensiksi saavuttaa oikea ruumiinmuoto, keskisuuruus ja hyvä ryhti, sitten kaikkien höyhenten säännöllinen poikkiraitaisuus,- tummempi värivivahdus puhtaalla vaalealla, harmaansinisellä pohjalla; juovien tulee kernaammin olla poikkipäin zeepran tavoin; ja vihdoin keltaiset jalat ja samanvärinen nokka, pieni säännöllinen harja sekä punaruskeat silmät."
Nykyään Suomessa noudatetaan Euroopan rotustandardia.
Rodun tilanne Suomessa
Moniin nykyään Plymouth Rockeina myytäviin lintuihin on valitettavasti sekoittunut myös muita rotuja. Helpoiten tämän tunnistaa luonteesta, ulkomuodosta sekä rotutyypistä. Aidon Rockin tunnistaa sen suuresta vantterasta, rauhallisesta olemuksesta, uteliaasta ja kesystä luonteesta sekä ulkoasusta musta-valkoisesta selkeästä raidoituksesta sekä rodulle tyypillisistä kanttarellin keltaisista jaloista.
Monet linjat muistuttavat
ulkoasultaan ja kooltaan enemmän Amrockia kuin Plymouth Rockia, ne ovat
kevyitä, tuhmuraitaisia sekä vilkkaita ja arkoja, monesti ne myös intoutuvat
hautomaan jopa nuorella iällään. Plymouth Rock ei omaa haudontaviettiä, mutta joidenkin vanhojen kanaopusten mukaan voi
vanhemmalla iällä jokunen yksilö intoutua hautomaan.
Virtasen Farmilla kasvatukseen on paneuduttu huolella
Ihastuin Plymouth Rockeihin n.5 vuotta sitten jolloin otin ensimmäiset
Plymouth Rockit 6 kanaa ja kukon. Hakumatka oli verrattain pitkä 4h ajoa suuntaansa, mutta tämä ei innokasta
kanafarmaria haitannut. Tarkoitus oli pitää lintuja vain lemmikkinä että saa omia munia mutta
toisin kävi.
Rotu vei täysin mukanaan, nyt on jo 5 vuotta jalostustyötä takana ja
rotupuhtauden eteen tullaan jatkossakin tekemään jalostustyötä. Käännekohtana jalostustyössä pidän vuotta 2014 kun sain uutta puhdasta
verta linjoihini Anna Lerkiltä. Hänen Plymouth Rockinsa oli tuolloin palkittu Rotukanayhdistyksen
näyttelyissä voittajana. Sain häneltä ostettua kaksi nuorta kukkoa sekä siitosmunia linjoihini.
Olen kasvatustyön edetessä kiinnittänyt huomiota rotuesittelyssä
mainitsemaani epäpuhtauteen jota rodun sisällä valitettavan paljon esiintyy. Mikäli näitä epäpuhtaita lintuja käytetään siitokseen vaarantaa se koko
tämän hienon rodun olemassaolon. Tästä syystä olen tietoisesti pyrkinyt jalostamaan rotua sitä rotutyyppiä
vastaavaksi jollainen se on joskus kulta-aikoinaan ollut. Helppoa se ei ole ollut. Rotu ja sen heikkoudet sekä vahvuudet ovat
tulleet vuosien varrella tutuiksi. Olen erittäin iloinen jokaisesta uudesta kasvattajasta joka haluaa panostaa
tähän hienoon vanhan rotuun.
Rotuna Plymouth Rock on erittäin utelias, seurallinen ja se todellakin
kesyyntyy helposti.
Hyvä ystäväni myöskin Plymouth Rockeja kasvattava Juha Koivunen
naureskeleekin usein sylikukoilleni. Poikasesta asti kun luodaan hyvä luottavainen suhde hoitajan sekä lintujen
välille niistä muodostuu ihmiseen luottavia todellisia persoonia.
Vaativiakin ne osaavat olla, viimeisin räväkät naurut aiheuttanut tapahtuma
syntyi kun ajattelin päiväksi sammuttaa lämpölamput jo sulkautuneilta Rockeilta
ja toisen rotuisilta jäteiltä. Sammutin lamput kun nuorikot olivat syömässä. Syötyään muun rotuiset
nuorikot eivät kiinnittäneet mitään huomiota sammutettuihin lämpölamppuihin
mutta joukossa olevat kaksi Rock kukkoa menivät lampun alle ja asettautuivat
”auringonotto asentoon” kyljelleen. Kun lämpöä ei tullutkaan ne silmäilivät minua tuimasti ja nousivat ylös
alkaen nokkimaan lamppua. Jos olisivat osanneet puhua, käsky olisi kuulunut: ”Aurinko päälle ja
heti!” Hellyin ja laitoin toisen lampuista päälle. Tämä ei heille riittänyt vaan
kurvasivat toisenkin lampun alle alkaen nokkia sitäkin….se aurinko ei syttynyt,
mutta kattoon piti nostaa etteivät särje sitä nokallaan.
Rotuna nämä raitapaidat osaavat olla todellisia persoonia. Pidän
niiden vantterasta ulkomuodosta, seurallisesta sekä rauhallisesta luonteesta. Koska kanat eivät omaa juurikaan haudontaviettiä, ne osaavat ja ovat
todellisia sadisteja poikasille ja nuorikoille.
Kukkoja ei parvessa voi olla kuin yksi. Mutta se sitten hoitaakin
tehtäväänsä antaumuksella. On tapahtunut kerran kuinka Rock kukkomme Paroni tappoi rotan kun se loikki
kanojen luona pihalla. Ja se rotta oli ISO! Minulla oli tuolloin samassa parvessa muutama maatiainen hautojina joilla
oli tuolloin tiput, uskon että näitä rottakin tavoitteli.
Poikastuotannnossa laatu korvaa määrän
Aloitan haudonnat joka vuosi maaliskuun viimeisellä viikolla. Talvipoikasia
en haudo kuin poikkeustapauksissa. Tämä siitä syystä että uskon vanhaan ”kanaraamatuksi” ristimääni
Siipikarjamme J.Pedersen-Bjergaard v.1904 kirjan oppeihin. Niiden mukaan poikaset tarvitsevat auringonvaloa, liikuntaa ja VIHANTAA
kehittyäkseen vahvoiksi. Talvipoikasille tämä on mahdotonta järjestää.
Tiput kasvavat aluksi sisällä talossamme erillisessä ”tipuhuoneessa” josta
ne säiden lämmettyä siirtyvät ulos nurmikasvatukseen. Lämpö on poikasille
tärkeää jo kehityksenkin kannalta. Vetoisissa koleissa suojissa ne joutuvat
käyttämään tarpeettomasti energiaa ruumiinsa lämmittämiseen eivätkä kasva
tasaisesti. Siirryttyään ulos poikasilla on toki suojat ulkonakin mutta ne
ulkoilevat siirrettävissä Chickhen traktoreissa. Nurmikasvatuksella poikasista
kasvaa vahvoja kanan ja kukon alkuja.
Sulkasato on Rockilla usein melko huomaamaton mutta kun se sitten kerran
iskee linnut näyttävät kynityiltä. Meillä linnuille annetaan lepotauko syystalvella säiden pimetessä
valoa ei
juurikaan pidennetä jotta sulkasato ja ansaittu munintatauko tulee. Näin
varmistutaan siitä että keväällä haudonta ajan koittaessa munat ovat
elinvoimaisia koska linnut eivät ole munineet läpi talven. Poikkeuksena ovat nuoret kanat jotka ovat aloittaneet jo muninnan myöhään
syksyllä.
Haudontaan tulisi käyttää vain toisella vuodellaan olevien kanojen munia
jotta ne siirtäisivät vastustuskykynsä taudinaiheuttajille tuleville
poikasilleen. Ja munat ovat tällöin jo suurempia kuin nuorikkojen munimat
munat, joka tarkoittaa suurempia ja vahvempia poikasia.
Tarkkuutta ruokintaan
Ruokintaan on Plymouth Rockilla kiinnitettävä erityistä huomiota.
Puoliraskaana rotuna se lihoo erittäin herkästi ja liiallisen valkuaisen
syöttäminen kasvatuskaudella altistaa sen sydänperäisille vaivoille.
”Hiljaa hyvä tulee” sanonta pitääkin paikkansa Rockien kohdalla. Hidas
kasvu takaa tasaisen kehityksen, suosittelen käyttämään valmiita rehuseoksia
kasvatuskaudella koska niiden ravintokoostumus on tarkkaan harkittu. Jos osaamista löytyy voi toki kasvattaa kotoperäisillä ruuillakin mutta
pitää varoa etteivät nuorikot pääse lihomaan.
Hyväksi seokseksi aikuisille Rockeille on osoittautunut Tuusulassa
sijaitsevan Lassilan luomutilan viljaseos. Siinä on murskattuna Kauraa, ohraa, vehnää, hernettä, härkäpapua sekä
rypsiä. Sekoitan tätä suhteessa 50/50 Puolitiivisteen kanssa. Lisänä kalkki,
sora, näkinkuori, maissi ja kokonainen kaura pehkuihin josta kanat saavat
kaipaamaansa liikuntaa etsiessään herkkupaloja.
Tuorerehu on erityisen tärkeää talvisin. Keräkaali kattoon ripustettuna ja
kokonaiset porkkanat tarjoavat kanoille mukavaa ajanvietettä ja vitamiineja. Haudonnan lähestyessä piimä on tervetullut lisä ruokavalioon. Meillä
Rockeille tarjotaan ympäri vuoden itse valmistamaani Kefiiriä jonka sienen olen
saanut ystävältäni jo vuosia sitten. Myös kalanmaksaöljy on etenkin talviaikana
tärkeää ja sateisina kesinä sitä annetaan kaikille jatkuvasti.
Voin rodusta saamieni kokemusten perusteella suositella sitä lämpimästi,
kasvattajia voi olla vaikeaa löytää mutta voin suositella Juha Koivusta
joka on tehnyt rodun eteen paljon hyvää työtä sen rotupuhtauden vaalimiseksi.
Meiltä nuorikoita tulee myyntiin taas kesällä mutta koska
keskityn kasvatuksessa kesä-aikaan ei poikasia tule myyntiin ympäri vuoden. Halutessaan voi toki tulla tutustumaan tähän hienoon rotuun muutenkin.
Virtasen Farmi
Saija Eklund-Virtanen
saija.eklund@hotmail.com
Sääskjärvi Iitti
Kiitos Saijalle erinomaisesta tekstistä. Erityisesti mieltäni lämmittää Saijan näkemys poikastuotannnosta ja haudonnan ajatuksista, sillä ne tukevat omaa käsitystäni talvihaudonnan turhuudesta. Soisin usemmankin kasvattajan lähtevän toteuttamaan tätä luonnonkiertokulun mukaista poikastuotantoa, vaikka se tarkoittaakin kevätsesongin ostajille "ei oon" -myymistä. Kuitenkin elinvoimaiset reippaat ja kevätruoholla ruokitut nuorikot ovat satakertaa helpompia niin kasvattajalle kuin ostajallekin, vaikka niitä omia munia ei sitten heti ekana kesänä niiltä saakaan. Kanaharrastus kun ei ole sitä "kaikki tänne heti" -harrastusta.
Kiitos myös Kanayhdistyksen sihteerinä toimivalle Juha Koivuselle, joka auttoi minua löytämään Saijan ja Virtasen Farmin tätä rotuesittelyä varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti