Teharit, tehokanat, tehotytöt - rakkaalla lapsella on monta nimeä. Nämä siivekkäät ovat jalostettuja teollisen mittakaavan munituskanaloihin ja näitä kasvatetaan isoilla poikastuotantoon erikoistuneilla tiloilla tuhansia ja jopa kymmeniätuhansia eriä kerrallaan. Kotikanaloista tehotyttöjä voi löytyä ns pelastettuina kanoina.
Teollisessa munantuotannossa kanan ikä on puolentoista vuoden luokkaa. Siinä vaiheessa alkaa munantuotanto tilastollisesti vähetä sen verran, että on aika tyhjentää kanatehdas, desinfioida ja ottaa sisään uusi erä. Munintakanat kaasutetaan hengiltä kun niiden palveluksia ei enää tarvita. Jotkut munantuottajat myyvät näitä poistoeriä harrastajille. Näitä sitten harrastepiireissä kutsutaan pelastetuiksi kanoiksi. Yleensä pelastaja saa pahvilaatikosta puolipaljaan, erittäin säikyn ja kaikki viettitoiminnat kadottaneen likaisen raaskuleen. Sitten nettiin ladataan itkuisia kuvia näistä munakoneista. Kaupanhyllyllä hinta ratkaisee. Niin pitkään kun halvat tehdasmunat menevät kaupaksi, tehtaat jatkavat toimintaansa. Eläintehtaat.
Rivieni välistä voinet aistia mielipiteeni teollisesta munantuotannosta. Broileripuolesta kirjoittamista tuskin näppäimistöni edes kestäisi. Jottei teksti menisi pelkäksi "oikeutta eläimille" paatokseksi, niin jätetääs politikointi tähän ja keskitytään nyt itse kanoihin.
Historia
Maailmansotien jälkeen teollisentuotannon aikakauden alkaessa ruuantuotantoonkin kohdistui tehostuspaineet. 1950-luvulle asti munintakanaloissa käytettiin rotukanoja niin munintaan kuin lihantuotantoon. Munintajalosteiden kehittely alkoi Yhdysvalloissa, ja jo 1960-luvulla risteytykset olivat korvanneet rotujen käytön ruuan tuotannossa lähes kokonaan. Sittemmin lihan ja munantuotantolinjat ovat eriytyneet hyvin kauas toisistaan, rotukasvatuksen siirtyessä palvelemaan harraste-, näyttely- ja lemmikkitoimintaa.Suomessa kanajalostusta oli vielä 1980-luvulle asti Suomen Siipikarjanhoitajain liiton toimesta. Eri jalosteiden tuotanto- ja terveysominaisuuksia vertailtiin kanakoeasemalla koko 90-luvun ajan kasvatusvertailuin, jotka tuottivat paljon hyödyllistä tietoa ammattilaisten käytettäväksi.
Kotimainen jalostustoiminta loppui vähitellen tuontilintujen vuoksi. Maailmalla kehitetyt isovanhempaispolvet syrjäyttivät kotimaiset linjat. Isovanhempaispolvista kasvatetaan siis munintakanaloihin haudottavien tipumunien munijat.
 |
| Typistetty nokka |
Esimerkiksi häkkikanaloista isoihin kasvatustiloihin siirtymisen trendi vaatii kanoilta uusia ominaisuuksia. Pikkuhäkeissä lajikumppanin nokkiminen ei ole ollut mahdollista, mutta isoissa tiloissa kannibalismi muodostui ongelmaksi. Jalostusyhtiöt tekivät kovasti töitä selvittääkseen tämän ominaisuuden perinnöllisyyttä ja kasvattaakseen linjoja, joilta puuttuu nokkimiskäyttäytyminen. Ulkomailla turvauduttiin kanojen nokkien typistämiseen, mutta eettisempää ja muninnan kannalta tuottavampaa on jalostaa lempeämpi rotu. Eli aina tuottavuus ja eläimen hyvinvointi eivät olekaan ristiriidassa!
Millaisia nämä tehdastytöt sitten ovat?
Hyvällä hoidolla kotikanalassa raaskuleista on moni saanut ihania, kesyyntyviä ja vielä monta vuotta munia pukkaavia kanoja. Teharit munivat runsaasti ja runsas muninta vaatii runsaasti vahvaa ruokaa. Yleensä munituskanalasta tulevat kanat eivät osaa syödä mitään muuta kuin valmisrehua. Jos kotikanalassa on muita kanamaisempia kotkottajia, niin parvi kyllä pian opettaa tulokkaat tavoille ja teharista tuleekin pian innokas ja uskollinen ruokaämpärin seuraaja.Muna on proteiinipitoista ruokaa ja munantuottajan täytyy kaikki proteiini nokkia, jotta voi sen munaan varastoida. Eli muista lappaa tuhtia ruokaa runsaasti muniville! Herneet, pavut, liha, kala ja maitotuotteet ovat proteiinipitoista sapuskaa, jota kannattaa tarjoilla viikoittain rehun, kauran ja tuoreruuan lisäksi, jotta saa pidettyä tehotyttönsä kunnossa.
Runsas muninta edellyttää myös runsaasti kalkkia. Kuivatut kananmunankuoret tai kalkkikiveä on oltava jatkuvasti tarjolla, ja sitä kuluu paljon. Kokemukseni mukaan paljon enemmän kuin vaikkapa maatiaisilla tai silkeillä. Muista annostella tehareille myös D-vitamiinia, joka auttaa kalkkia imeytymään. Harva tehari on päässyt tankkaamaan D-vitskuja auringosta. Luomumunia tuottavilla kanoilla tulee asetusten mukaan olla mahdollisuus ulkoiluun, joten ovat aurinkoa nähneet. Kuitenkaan minkään tehokkaasti kalkkia käyttävän kanan D-vitamiinivarastot eivät kanna suomalaisen kaamoksen yli.
Monissa teollisissa rehuissa D-vitamiinia on lisättynä, mutta tarkasta käyttämäsi rehun tuoteseloste. Mikäli rehussa ei ole D:tä, voi sitä lisätä ruokaan vaikkapa vitaminoidulla ADE-Hiven rehulla. 15kg säkki riittää jaettuna useammankin kotikanalan tarpeisiin, sillä annostus on 10g per rehukilo. Myös muut eläimille (tai ihmisille) tarkoitetut vitamiinivalmisteet soveltuvat. Huom: annostuksen kanssa vaan on enemmän arpomista.
Lisää munintaan vaikuttavista aiheista voit lukea: 5 munintaan vaikuttavaa seikkaa
Jalostuksella haetaan muutakin kuin ruskeaa tai valkoista munaa
Tuotantohybridejä on useaa eri linjaa. Linjat jaetaan munankuoren värin mukaan valkoisiin tai ruskeisiin. Tunnetuin ja maailman yleisin kanarotu on Leghorn. Leghornista on jalostettu valkoisia munia munivia hybrideitä. Leghorn itsessään on rotu, joka on lähtöisin Italiasta ja on rekisteröity roduksi jo 1800-luvulla. Puhdasrotuista Leghornia on vaikea löytää Suomesta ja harrastajapiireissä Leghornista puhuttaessa tarkoitetaan usein virheellisesti valkoista munintahybridiä. Muita valkoisia munia munivia ovat Lohmann White, Hy-Line White ja Dekalb White, nimen alkuosa on jalostusyhtiön nimi. Ruskeita munia munivia linjoja ovat taasen Hy-Line Brown. Eli Hy-Line ei ole varsinainen rotu vaan yrityksen nimi, joka tekee töitä hulppeasti munivan kanalinjan luomiseksi.
Ote suomalaisen Siipikarjaliiton sivuilta:
Eläinjalostuksessa pyritään löytämään asetetut tavoitteet parhaiten täyttävät yksilöt, jotka periyttävät jälkeläisiinsä toivottuja ominaisuuksia. Munantuotannossa pyritään saamaan enemmän munia kanalta, toivotunkokoisia munia, parantamaan rehunkäytön tehokkuutta, munan laatua ja eläinten terveyttä sekä sopeutumista tuotanto-olosuhteisiin. Lihasiipikarjalla jalostetaan kasvunopeutta, rehuhyötysuhdetta, teurassaantoa ja erityisesti rintalihojen osuutta, mutta myös terveys ja hyvinvointi ovat tavoitteissa mukana. Terveydenhoitoalalta omaksutuilla tekniikoilla, esim. röntgenkuvauksen avulla, myös luuston ja sisäelinten vahvuus voidaan todeta elävältä eläimeltä. Biotekniikan avulla voidaan löytää esim. taudinkestävyyteen vaikuttavia perinnöllisiä geenimerkkejä.
Vietit vähissä
Sikäli hurjaa on, että teharit tuntuvat munivan vaikka mitä tapahtuisi. Vaikka kalkkikippo unohtuisi tyhjäksi, ei munantulo lakkaa. Moni muu rotu vähentää tai jopa jättää munimatta jos ruokinnassa, lämpötilassa tai kalkinsaannissa on poikkeuksia. Kanat tavallaan suojaavat itsensä tajuten, että nyt ei ole oikea hetki lisääntyä, jos ruuantulo kerta takkuilee. Tehareilta tällainen itsesuojeluvaisto puuttuu ja munivat vaikka itsensä hengiltä käyttäen luidensa kalkkivarastoja.Haudontavietti tehareilta on jalostettu pois lähes kokonaan. Toisinaan joku tehotyttö voi kotikanalan olosuhteissa innostua hautomaan, mutta aivan hyvin haudonta voi myös jäädä kesken tai tiput hoitamatta.
Muutamien kymmenien tehareiden kokemuksella sanoisin, että aikalailla puuttuu myös kylpemistaidot. Valkoiset kanaset saattavat olla vaikka kuinka likaisia ja resuisia, mutta aurinkoinen hiekkakasa tai ihana puhdas puru ei saa kylpemisintoa helpolla heräämään. Eräät meille tulleet kanat todella haisivat pahalle, mutta talven viileillä en heitä tohtinut ekana uudessa paikassa vesipesuun mätkäistä, vaan päätin kestää hajua ja toivoa, että oppivat itse putsaamaan itseään. Oppivathan nuo jossain vaiheessa. Aluksi vaan valitsivat kylpypaikaksi kanin pissanurkan. Oli siinä itkussa ja naurussa pidättelemistä kun näin kuinka antaumuksella kana kylpi kanin pissistä muhjaantuneessa pellettipöpperössä kaninpapanat lennellen pitkin kanalaa. Eikä se kylpyhetki varsinaisesti kanan hajua parempaan suuntaan hetkauttanut.
Kanan ihmeellinen ja avara maailma
Tehareiden edesottamuksista kotikanalassa on paljon hauskoja kertomuksia.Tehtaasta muuttaneelle aikuiselle kanalle kaikki on uutta ja ihmeellistä kuin pienelle tipulle. Eräänä kesäisenä päivänä pihaamme tuli munan ostajan pikkuinen koira yhdessä lastenrattaiden kanssa. Tuo kyseinen koira nimeltä Pumpanen on viilipyttyäkin rauhallisempi ja on käynyt pihassamme usein, joten ei enää lotkauta korvaansakaan kanoille. Mutta avot, kuinka teharit innostuivat koirasta. Se oli jotain kertakaikkisen ihmeellistä ja jännää, jota piti kovaan ääneen kummastella. Kävivät vuoronperään, yhdessä ja erikseen koiraa vajan nurkan takaa katsomassa ja kurkkimassa ja aina kovalla kaakatuksella takaisin kulman taakse piiloon. Ällistelyä ja taivastelua kesti yli puoli tuntia, rohkeimmat uskalsivat mennä neljän metrin päähän koirasta, joka vaivautui hieman häntäänsä heilauttamaan. Jännitettiin jo, että lähtevätkö Pumpasta seuraamaan kotimatkalleen.
Eräällä ulkoilulla siivosin vajaa ja vajan ovi oli auki, niin eikös eräs tehotytöistä luikahtanut vajaan mukaan ja ihastuneena komusteli ja rymysteli valmiiksi sekaisia hyllyjä ja laatikoita. Sen jälkeen piti aina olla nopea kun vajassa kävi, koska aina oli perässä työntymässä joku vajan tutkija. Kerran sitten en huomannut livahtajaa kuin vasta iltahuudolla kun ihmettelin Tertun puuttumista. Lopulta Terttu löytyi vajasta leipäpahvilaatikosta, johon oli käynyt munan puskemassa. Talvikaudella Terttu ihastui isoon Plymouth Rock-sekoitus kukkoon Rockyyn. Rocky joutui aina hetkeksi asumaan tyhjään viiriäisten häkkiin, koska oli niin iso kukko, että parven kanat litistyivät Rockyn rakkauden osoitusten alle. Vaan Terttupa ei Rockyn selibaattitaukoja kestänyt, vaan tunki aina Rockyn mukaan. Minä taivastelin, että älä sinä hömelö Terttu Terdantai ala häkkikanaksi, kun kerta tehtaasta olet jo pois päänyt. Rakkaus oli vapauden tunnetta suurempi. Joka aamu Terde paineli Rockyn luokse pienehköön häkkiin. Muni siellä kissan kantokoppaan ja illalla tuli pois toisten viereen nukkumaan. Jos en aamulla tajunnut Rockyn häkin ovea avata riittävän nopeasti, niin Terttu lennähti päähäni istumaan, että raivaapas nyt rakkauden esteet veke. Sittemmin Rocky ja Terttu ovat muuttaneet parveen, jossa on Rockylle isompia matameja.
Että tämmöisiä virikekanoja tehotytöistä on kasvanut Siltajoen Sirkuksessa.
Tehokas elämä
Munintahybridien elinikä on selvästi matalampi kuin vaikkapa maatiaisten tai silkkien. Munakoneet munivat tehokkaasti noin 1,5-2 vuotiaiksi asti, senkin jälkeen ihan mainiosti kotikanalan tarpeisiin ja sitten muninta alkaa laskea tai tehari lähtee niin sanotusti saappaat jalassa. Sellainen lähtö onkin armeliain.
Valitettavasti vaan tehokkuudella on myös kääntöpuolensa. Voimakas muninta altistaa munintatiehyet sairauksille ja rasituksesta johtuville vaivoille. Munanjohtimen tulehdukset, nahkamunat, munankuoren häiriöt ja kloaakin ulospullahdukset ovat munintahybrideille tyypillisiä vaivoja. Osaa näistä voi ehkäistä hyvällä hoidolla ja päästämällä linnun sulkasatoon, joka on luontainen lepotauko elimistölle. Minä yritin saada meillä vähän yli vuoden ikäiset sulkasatoon ja tauolle marras-joulukuussa. Valaistus oli himmeää ja lämpötila alhainen. 5 teharista yksi piti taukoa. Kokonaiset kaksi päivää. Eli minä en onnistunut kääntämään munintakonetta lepotilaan. Koitan siis tarjoilla heille vahvaa ja vitaminoitua ruokaa ja toivon, että vältymme ongelmilta.
Eräs poikastuottajalta tullut tehari taasen ei koskaan alkanut munia kunnollisia munia. Keväällä tullut nuori kana muni koko kesän nahkamunia, muun parven muniessa niin kuin kuuluukin. Hätäpäissäni jo hoidin nahkamunijalta sisäloisetkin lääkitä, josko syy nahkamuniin olisi ollut suolia kaivelevissa öttiäisissä, mutta ei. Ravinnonmuutokset, lääkkeet eikä mikään muukaan vaikuttanut. Kesän kananen eli onnellista elämää viipottaen muiden kanssa pitkin pihaa ja pöpelikköä. Pakkasten saapuessa ja muiden muuttaessa sisälle tein raskaan päätöksen. Nahkamunien munija lähti autuaammille matomaille. Koska kanan rakenteessa selvästi oli joku häikkä, joka aiheutti ongelmia kuorentuotannossa, niin en ottanut sitä riskiä, että kana talven rasituksen ja kanalan pienessä tilassa stressaisi itselleen isompia ja mahdollisesti kivuliaita oireita. Saaliseläimenä kana kun ei kipujaan helpolla näytä. Suunniteltu, rauhallinen lopetus on aina parempi kuin kärsimyksen takia nopeasti suoritettava hätälopetus.
Muut julkaistut kanarotuesittelyt pääset lukemaan tästä
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti