perjantai 18. elokuuta 2017

Pitääkö emo ja tiput eristää muusta parvesta?


Kananmunien hautominen kestää 21 päivää, eli kolme viikkoa. Edelliset julkaistut jutut Hirmuinen hautomavietti ja Kuinka autan hautovaa kanaa olivat ensimmäisten hautomaviikkojen ohjeistuksia. Nyt lähestytään H-hetkeä!


Kolmannella hautomaviikolla nostan hautovan kanan pesineen ja munineen tipulaan. Tipulana meillä toimii isohko kaninhäkki jossain tasolla tai kesäaikaan joku kanalan osastoissa. Tässä artikkelissa käyn läpi sitä miksi eristän tiput ja emo(t), mutta vilkaistaanpa ensin vähän pesää.


Minkälainen pesä on hyvä elämänalku?

Helposti puhdistettava ja irrotettava pesä on kätevin. 

Puisia munintapesiä kannattaa kalkkimaalata parikin kertaa vuodessa. Kevätsateilla pesä ulos huuhteleutumaan ja viikon verran kuivaa hellettä kuivaa puun ja tuhoaa mahdollisia lepovaiheessa olevia loisten munia. Kuivuus ja kuumuus ovatkin parhaita puupintojen putsaajia! 

Kalkkimaalauksesta oli tarkemmat ohjeet elokuun Kanakirjeessä.

Moni ulkoloisten kanssa taistellut kanailija on vaihtanut kauniista pärekoreista ja puusta tehdyt rustiikkiset munintapesät muovisiin laatikoihin. Muoviin ei öttiäiset pesiydy ja mahdolliset kakkaroiskeet on helppo pestä pois. Muovi on yksinkertaisesti hygieenisempää. 

Minä käytän usein pesinä pahvilaatikoita, syystä että: 
  1. Tontilleni kertyy julmettu määrä pahvilaatikoita. 
  2. Kakkiintuneen pahvilaatikon saa näppärästi hävitettyä kompostoimalla.
Pahvilaatikoita on vaikka minkä kokoisia ja niitä saa helposti puukolla leikeltyä sopiviksi munintapesiksi. Kanaseni ovat jo yhtä ihastuneita pahvilaatikkoviritelmiin kuin minäkin ja kun eräs petojen hyökkäyksen takia yksinäiseksi jäänyt viiriäinen muutti meille pikkiriikkisessä viiriäisen mentävässä pahvilaatikossaan, niin eivätkös käppänät siihen ihastuneet ikihyviksi ja ryhtyivät käyttämään sitä munintapesänä, vaikka ihan ei meinannut koko kilonkokoinen kääpiökochin peräsin pahvilaatikkoon mahtuakaan.

Muovisia ja pahvisia rumiluspesiä voi tuunata kaunispintaisilla DC-fix-kalvoilla tai vahakankaalla, joista myös on helppo pyyhkiä liat ja pölyt pois. DC-fix on kuin vahvaa kontaktimuovia, joka tarttuu puhtaaseen pintaan hyvin. DC-Fix on toki kontaktimuovia kalliimpaa mutta värivaihtoehtoja onkin hurjasti ja jösses ne ovat kauniita! 

Tästä pesästä tiput eivät tipu, mutta ainahan voi aidan läpi kurkkia.
Myös vahakankaissa pintoja ja värejä on valinnanvaikeuteen asti. Vahakankaista suosittelen vähän paksumpaa laatua, kestää paremmin ja ei ime itseensä niin hyvin kosteutta. Vahakankaan saa kiinnitettyä vaikka nitomalla tai jesarilla.

Aika ajoin on syytä repiä kuluneet ja pinttyneet kalvot ja kankaat pois ja nakata ne roskiin. Sillä kalvojen ja kankaiden väleihin ja ruttuihin saattaa joku ötökkäarmeija jemmata muniaan, vaikkakaan ei yhtä ansiokkaasti kuin puunkoloihin. 

Pesän tulisi olla myös riittävän korkealaitainen, jotta kuoriutuvat pienokaiset eivät pääse tippumaan. Tippunut tipu kylmettyy nopeasti, mutta ei välttämättä ole kuollut. Lue tarkemmin miten tulee toimia kylmettyneen tipusen kanssa: Kuolleista ylösnoussut tipu 

Hautovien rotujen takia Sirkuksen kaikki munintapesät ovat irrotettavia ja muutamaa lukuunottamatta myös tipuhäkkeihin helposti mahtuvia.


Miksi eristän emon ja tiput?

Eristän emon ja tiput muutamiksi ensimmäisiksi viikoiksi koska haluan varmistaa:
  1.   Tipujen turvallisuuden 
  2.   Emon tarjoamassa lämmössä pysymisen
  3.   Tipujen ruuan tipuille ja emoille

Turvallisuus
Kanalan lattialla tipu saattaisi hortoilla jonnekin kylmettymään tai tallautua kuoliaaksi. 

Tipujen kiusaajia meillä ei juurikaan ole koskaan ollut, mutta pienissä ja epäkäytännöllisissä tiloissa tallaantumisriski on todellinen, sillä tiput liikkuvat paljon livakammin kuin minun näköhavaintoni pupilleista kumppareihin. Puhumattakaan jos kumpparien yläpuolella raahaan purupaalia, heinäpaalia tai muuta tasapainoa ja näkökenttää häiritsevää hommaa.

Olen kuullut, että isompia rotuja kasvattavien luona tiput ovat jääneet kookkaampien kömpelysten litistämiksi, vaikkapa kun iso lintu jympsäyttää alas orrelta.

Jotkut rodut ovat tipuja kohtaan inhottavampia kuin toiset. Tehokanojen ja Plymouth Rockien on sanottu olevan kovakouraisia parven nokkimajärjestyksen opettajia. Vaikka emo tipujaan suojelee ja puolustaakin, niin ison linnun tarttuessa pienokaista niskavilloista ja retuttaessa voi päänahka revetä ja jos veri tirskahtaa esiin, niin muu parvi voi ryhtyä nokkimapuuhiin myös. 

Pääsääntöisesti kuitenkin kotikanaloissa kotkottaa lempeitä ja tipuhalukkaita siivekkäitä ja harvoin kiusaamalla ketään kiusataan, mutta vahinkoja voi sattua.


Lämpö ja hygienia  
Eristämällä varmistan myös tipuille sitä ravintoa ja hygieniatasoa mitä haluan. Kanalaani lämmittää kestopehku, jonka kanssa saa olla muutoinkin tarkkana hygieniasta, niin en halua vastakuoriutuneita altistaa mahdolliselle kokkidi-tartunnalle. 

Tipuhäkin purut ja heinät siivoan lähes päivittäin. Jos en kaikkia alusia vaihtamalla vaihda, niin vähintäänkin päivittäin kerään pois löröt, kikkareet, kakkareet ja muut tuotokset, joita hautomaurakasta palautuvan emon toimintaansa aloitteleva suolisto tuottaa. Tipuhäkin päällä on aina vahakangas, vesivaneri tai muu suoja, että muun parven tuotokset eivät tipujen päälle puksahtaisi.

Kanaemo pitää tipuset lämpiminä, mutta ison kanalan lattialla saattaisivat hortoilla vetoisiin nurkkiin vilustumaan (ainakin unettomien öideni mielikuvissa). 

Tipuhäkit ovat lattiatasoa korkeammalla ja koska lämpö nousee aina ylöspäin, niin talvella lattianrajan ja tipuhäkin lämpötilaero voi olla jopa 10 astetta. Mukavampi tipusten opetella elämän aakkosia kun ei koko ajan tarvitse nuhjottaa emon masun alla.

Ravinto
Tipujen ensimmäisten viikkojen ruoka: keitetty munakeltuainen, tipurehu ja Progut ovat kaikkien mielestä niin ylimaallista herkkua, että jos tarjoilisin sen kaiken kaakattajakansan saataville, niin tiput eivät näkisi vilaustakaan keltuaisesta. Keltuainen on tipun haudonnanaikainen ravinto munassa ja siinä on optimaalisesti kaikki mitä tipunen kasvaakseen tarvitsee.

Lisäksi eristettynä emo saa rauhallisemman äitiysloman kun ei tarvitse keskittyä muuhun parveen vaan voi rauhassa hoidella ihania untuvapallojaan. 

Hautoja pesineen ja munineen matkalla tipulaan
Helpointa eristäminen on hoitaa niin, että kun kana on alkanut hautoa, niin nostaa koko pesän munineen, kanoineen eristysselliin. Jos yrittää siirtää kanan ja munat, niin ketuiksi voi mennä. Vaikkei kettu kanalaan pääsisikään, niin kanaemo on varma, että kettu on pesän vienyt ja saattaa hylätä munatkin. Siksi siirto on varminta suorittaa pesän kanssa. Asia, joka kannattaa ottaa huomioon munintapesiä rakentaessa. 

Muista tarkastaa pesä ja tiput

Tiput ja pesä tarkastetaan päivittäin. Likaantuneet pesämateriaalit vaihdetaan ja tiput ainakin katsomalla todetaan vauhdikkaiksi, hyväkuntoisiksi ja puhdas pyllyisiksi. Ripuli on ehdottomasti suurin vaara ja tipujen niittäjä. Siksi puhtaus, puhtaus ja vielä kerran puhtaus!

Hyvin pitkäsulkajalkaisten kanojen jalkasulkia voi olla syytä lyhentää. Karmeaa on löytää jalkasulkiin kuristunut tipu raahautumassa emon perässä. Puhtaus on ehdottomuus! Jo pienikin tipun kakkakökkäre kuivuessaan emon jalkasulkiin voi aiheuttaa pikkiriikkisen takkusulkamyttysen, johon joku kohtalokas saattaa jäädä jumiin. 

Emo tottakai sinua hakkaa, motkottaa ja näyttelee verisesti loukkaantunutta kun sohlaat ja sörkit pesään, mutta kestät kanan hakkaamisen paremmin kuin pikkuisen uhrin hautaamisen. Tarkastuksen ajaksi emolle ja pienokaisille voi tarjota juurikin sitä keitettyä keltuaista, murskattuja maapähkinöitä, silputtua apilaa tai muuta herkkua, jotta saavat nokkia kupunsa täyteen lempiruokaa sillä aikaa kun toimitat siivoajan virkaa.


http://eepurl.com/czw7wn





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti