Miksi ja miten kanoja tulisi kesyttää?

Miksi kanoja pitäisi kesyttää? Eikö eläinten inhimillistäminen ole mennyt jo pikkuisen liian pitkälle kun koirien kynsiä lakataan ja kanoille puetaan pipoja päähän? Meneekö kukko pilalle jos sitä kesyttää?  Siellä Siltajoella rääkätään niitä kanoja kun niitä pidetään sylissään.

Näitä ja monia muita kysymyksiä ja väitteitä olen kuullut matkan varrella. Tässä artikkelissa käsittelenkin aiheita ja ajatuksia miksi minun mielestäni ihmisen kanssa asuvien eläinten tulisi olla käsikesyjä. Katsantokantoja on varmasti monia erilaisia, mutta enhän pysty esittelemään kuin oman mielipiteeni. Mielipiteeni perustuu omaan osaamiseeni, kokemukseeni ja arvostamieni kasvattajien kanssa käymiini keskusteluihin. Mielelläni toki kuulen muitakin ajatuksia ja sitä varten alhaalta löytyy kommenttiosio. Pidäthän keskustelun asiallisena, kiitos.

Artikkelin lopussa on myös kappale, jossa jaan vinkkejä kanojen kesyttämiseen. 

Ihmisen paras ystävä

Koira on elänyt ihmisen kanssa yli 10 000 vuotta. Koiran ja suden ero on kesyyntyminen. Koiran elinehdolle tärkeää on ollut kesyyntyminen. Ihmisasutuksen lähellä asuvan koiran henkiinjäämisen on taannut kesyys, ihmiseen luottaminen ja kaveraaminen. Näin toimimalla susista alkoi kehittyä kaksi eri kantaa: villisusi ja koiraksi ajan oloon jalostuva susikanta.
 
Näkisin, että kesyyntymistarve pätee kaikkiin muihinkin ihmisen kanssa eläviin eläimiin. Ensisijaisesti eläimen kesyyden tulee kuitenkin palvella eläintä itseään.
 
Eläimen tulee luottaa hoitajaan, tuntea hoitajan tavat ja toimet, siksi että siitä on eläimelle hyötyä. Ihmisen ei tule olla eläimelle uhka tai pelote, ei koiriakaan uhkaamalla kouluteta. Koulutus ja kesyyntyminen tapahtuvat eläimen omaehtoisuuden, halun ja palkinnon vuoksi. Toisille eläimille riittää palkinnoksi herkku, toisille silitys tai ihmisen kehu ja huomio.
 
Käsiteltävyyden ja kesyyden tarpeen näen ensisijaisesti eläimen hyvinvoinnin ja terveyden kannalta. 

Ajatellaan tilanne, jossa haukka on saanut kanan kynsiinsä, mutta syystä tai toisesta kana on päässyt karkuun. Tilanne jossa ihminen merkitsee kanalle turvaa on miljoonatuhatta kertaa helpompi hoitaa, kuin tilanne jossa kana pelkää ihmistä. Ihminen säikähtäneenä ja hätääntyneenä ryntää kanasensa luokse tarkistamaan onko haukka tehnyt parantumattomia vammoja vai voidaanko kana kursia kokoon ja herkuilla hoitaa kuntoon. Jos kana pelkää ihmistä, se yrittää jo valmiiksi kauhuissaan ja kivuissaan paeta. Jos taas kana tietää saavansa turvan ihmisen luota, niin se on jo puolimatkassa tulossa vastaan jos kykenee. Kumman kanan kanssa luulet hoitotoimien sujuvan kivuttomammin ja säikähdyksestä rauhoittuen?
 
Ilman tapaturmiakin luottamusta ihmiseen tarvitaan. Loistarkastukset, sairastumiset tai lopulta lopetus, sujuvat pelotta ja eläimen kannalta turvallisesti kun ihmistä ja ihmisen otetta ei tarvitse jännittää. Viimeiselle matkalleen lähtevä patakukko kauhusta rääkyen ja räpistellen vai tutussa ja turvallisessa otteessa herkkuja kädestä nappaillen. Kumpi liha maistuu paremmalle?
 

Luottamus syntyy toistuvista kokemuksista

Koen viikoittain tilanteita kun kana tai kukko hakee minusta turvaa. Eritoten nuoriso tietää, että kun minun olkapäälle hyppää, niin muut eivät kiusaa. Aikuiset osaavat jo pitää enemmän puoliaan kiusaajiaan vastaan, mutta varsinkin nuoriso ilahtuneena hyppii olkapäälleni, päähäni ja tempaisee tirsat hupussa. 

Sylittely, silittely ja erityisherkkujen hihasta hivauttaminen ovat meillä arkipäivää. Tilanteita, joista nauttivat niin ihminen kuin eläin. Aikaa nämä hetket eivät juurikaan vie pois raatamisesta, vaan tapahtuvat siinä samassa kun raahaan rehusäkkiä, purupaalia tai kaavin paskoja tasolta. Äiti-ihmisellähän on tunnetusti monta kättä ja avara kainalo.
 
Ehkä hauskin tapaus sattui viime kesänä kun nuori silkkikukko Keke Kökkönen, alias Gege Gögöttäjä oli ulkoilemassa hieman liian kaukana oman parvensa tarhasta ja toisella puolella pihaa ulkoilevat käppänäherrat olivat sitä mieltä, että silkkisiä hidalgoja ei niillä huudeilla kaivata. Kekeä puolet pienempi, mutta tuitumpi kääpiökoch poika antoi Kekelle kyytiä. Keke juoksi jalkasulat viuhuen ja niskavillat pölisten suoraan minua kohti, ja jo monen metrin päästä ampaisi ison siivet auki lehauttavan hypyn syliini, että ”auta nyt veikkosella”.
 
Naurua pidätellen vein sylihyppääjän turvaan karmealta puolenkilon kukkoilijalta. Kesti kotvasen ennen kuin Keke oli varma, että sylistä uskaltaa hypätä ruohikolle tepastelemaan. Nykyään Keke on aikuinen rohkelikko, joka minua kovasti komentaa kun tipujen häkkiä siivoan. Keken ja monen muunkin kukkoni mielestä tipuhäkin siivous on tipujen kiusaamista ja osaavat muistuttaa minua aiheesta tuimilla katseilla ja kumppareita tönimällä.
 
Toinen mieliin painunut tarina kanan ja ihmisen yhteisymmärryksestä oli maatiaiskana nimeltä Peruna. Perunan sulho kuoli talvella, joten etsin Perunalle ja sisarelleen Porkkanalle kodin jossa on komea ja kiltti alhokukko, jonka kanssa tehdä lisää alhovauvoja.
 
Tarkastan muuttajat aina muutamaa päivää ennen muuttoa mahdollisten ulkoloisten, kynsien hoidon ja muiden toimenpiteiden varalta. Saattaa olla, että kanojen mielestä olen hieman hysteerinen tarkastaja ja teen sitä turhan usein, sillä kun Perunan uusi mamma tuli häntä noutamaan ja Peruna sylissäni kerroin ja selitin sen edesottamuksia, niin yht´äkkiä Peruna pyllistää oikein isosti, että tutki nyt sitten. Ulkoloisethan tarkastetaan pyllyn alta ja kai olin tullut turhan usein hutkineeksi ja pyllyjä tiirailleeksi. Kyllä meillä riitti naurussa pitelemistä Perunan uuden mamman kanssa. Niinpä niin, tapanani on opastaa aina kananostajille mitä kaikkea kanasta tulee tarkastaa, joskus ne osaavat itse opastaa paremmin.
 
Perunan pyllystä kertoo muuten tämäkin blogaus. Juuressiskosten nykyisiä edesottamuksia voi vilkaista Willatossun kotitilan sivuilta. 

Kun eläin saa samankaltaisina toistuvia kokemuksia rauhallisesta käsittelystä, oppii se luottamaan, että jatkossakin käsittely on miellyttävä kokemus. Oppimista voi vahvistaa tarjoamalla käsittelyn jälkeen herkkupalan.
 

Kesytys kunnioittaa yksilöllisyyttä

Käsiteltävyydessä ja kesyydessä on toki yksilöllisiä eroja. Toiset kanat ovat sylikanoja ja nauttivat kainalossa kököttämisestä, toisille riittää kädestä tarjottu makupala. Aivan kuten koirissakin on kyljessä kiehnääjiä ja vieressä vartijoita jopa saman pentueen sisällä.

Eläimillä on myös halu miellyttää ihmistään, joko ruuan tai laumaan/parveen hyväksynnän toivossa. Tätä miellyttämisen tarvetta voi toki käyttää hyväksi kesytettäessä, mutta paras suhde syntyy kun molemmat osapuolet aidosti nauttivat kanssakäymisestä. Kuten sanottua, eläimen elo on pelottomampaa jos se luottaa ihmisiinsä ja osaa ennakoida ihmisen toimintaa. 

Eläinyksilön luonnetta tulee kunnioittaa, ja edetä eläimen ehdoilla. Jos eläin ei koe jotain miellyttäväksi se näyttää sen tavalla tai toisella. Lukemaan eläintään oppii vain viettämällä sen kanssa aikaa. Poispäin kääntyminen ja pois lähteminen tilanteesta ovat aina varma merkki viestistä: "tätä en halua". 

Kanojen ja kukkojen syliinottamisissa toteutan kuitenkin vahvemman valtaa. Eritoten opettelun alussa. Kun otan eläimen syliin, niin pitelen sitä niin pitkään, että se on rauhoittunut eikä pyristele pois, jottei eläin oppisi, että syli on pelottava paikka, josta pyristelemällä pääsee pois. Vaan, että syli on ihan turvallinen paikka, jossa voi olla pelkäämättä ja pois pääsee johonkin mukavaan paikkaan, vaikkapa omenapuun alle kaivelemaan matoja. 

Älä kuitenkaan kanna kanaa vieraaseen paikkaan, jossa se ei ole koskaa ennen ollut. Kana voi menettää suuntavaistonsa eikä ehkä osaa palata takaisin, jos ei ole itse ko paikkaan kävellyt. Muutenhan ne eivät helpolla eksy, jos itse saavat hortoilla. Meillä meinasi käydä köpelösti eräälle Terttu Tehokanalle, jonka eksytin sylissäni samalla vierailijoille höpötellen. Päästin Tertun maahan pihan toisella puolen, josta ihmisellä kyllä oli ihan näköyhteys Tertun tarhaan ja matkaakin vain 80-100 metriä. Terttu meni sekaisin pahemmin kuin käkikello. Hävisi tuhka tuuleen ja minä marinoiduin kaksi vuorokautta syyllisyyden tunteissani, kunnes Tertun kukko Martti oli kiekumisillaan saanut eksyjän johdatettua oman tarhan ovelle. 

Missä Terttu harhaili kaksi vuorokautta, ei hajuakaan. Pihassa sitä ei näkynyt. Eli älä tee niinkuin minä teen vaan niin kuin minä sanon: älä johda kanojasi harhaan!

Varsinkin kanalle saaliseläimenä rutiinit ja samana toistuvat toimenpiteet ovat tärkeitä. Saaliseläin luottaa henkiinjäämisessään vanhojen temppujen toistamiseen, sillä ne ovat taanneet henkirievun säilymisen tähän päivään saakka. Kanan mielestä muutos ja uudet asiat ovat aina uhka. Siksi ihmisen kannattaa pitää kiinni rutiineista kanoja hoitaessaan ja toistaa asioita samanlaisina.
 
Uudet asiat ja toimenpiteet kannattaa tarjoilla jonkin mukavan ja miellyttävän (herkun) kanssa, jolloin kana mieltää uuden asian miellyttävämmäksi ja turvallisemmaksi. Kana oppii nopeasti, jopa jo kerrasta, joten ole huolellinen siinä mitä haluat opettaa. Jos tulet antaneeksi grillistä nakin riekaleita terassin reunalla töröttäjille, niin saat fanilauman paikalle joka kerta kun pöläytät grillin käyntiin. Meillä maatiaiset ehdollistuivat jo erääseen mieheni ystävän autoon, koska sen ilmestyminen pihaan tarkoitti grillaamista. Eli ei todellakaan mitään kananaivoja kun kyse on makkarasta!
 

Kuinka kesytän kanat ja kukot

Tie miehen sydämen vie vatsan kautta - tokaisu pätee siis moniin muihinkin otuksiin kuin kaksilahkeisiin. Lahkeella tai ilman, niin jokainen meistä nauttii herkuista, hemmottelusta ja huomatuksi tulemisesta.
 
Paras hetki aloittaa kesytys ja nuorisoon tutustuminen on kun emo vierottaa tipusensa. Siinä vaiheessa nuoriso on parven nokkimajärjestyksen alhaisin. Pahnanpohjimmainen tarkoittaa sananmukaisesti juuri sitä, että parven arvoltaan alhaisin nukkuu pahnoilla, eikä välttämättä ole ansainnut edes orsipaikkaa.

Nämä parven piiloihinsa pelottelemat ihminen saa silmänräpäyksessä siipiensä suojaan. Muulle parvelle ruokakuppi omalle paikalleen ja nuorisolle ruokaa kädestä selän taakse tai omasta kupista niin, että muut eivät siihen pääse. Ei mene montaakaan päivää kun nuoriso on oppinut juoksemaan luoksesi ruokaa, huomiota ja suojaa hakemaan.
 
Aikuisen kanan tai kukon kouluttaminen on kinkkisempää, mutta ei ollenkaan mahdotonta. Ensin täytyy rakentaa luottamus. Rauhallinen ja ennakoitava käytös on kaiken perusta. Kanalaan ei tule mennä kiukkuisena, kiireisenä tai ärräpäitä puhisten. Vaikka eläimet saavat ihanasti ihmisen tunnemylläkät rauhoitettua, niin sitä ei pidä odottaa eläimiltä, joihin vasta olet rakentamassa suhdetta. Eläimet tajuavat silmänräpäyksessä kiireesi tai hermostumisesi ja olettavat sen johtuvan vaarasta joka heitäkin uhkaa. Vaaran uhatessa kukaan ei ole oppivaisimmillaan. Eli hengitä syvään muutama kerta ennen kuin avaat kanalan tai tarhan oven ja valmistaudu kohtaamaan siivekkääsi iloisena ja rauhallisena.

Kun kanasi tietävät sinun olevan aina tasainen, mukava ja ennakoitava, niin voit alkaa tarjota herkkuja ensin vaikka tutustu ruokakupista, josta kanat ovat ennenkin syöneet. Pidä kuppia kädessä ja anna kanojen ottaa paloja. Ole itse kyykyssä ja mahdollisimman kanojen tasolla, jolloin et vaikuta isolta ja uhkaavalta. Maassa elävälle uhka tulee monesti ylhäältä päin, joten kyykisty.
 
Muutama päivä näin ja voit siirtyä tarjoamaan herkkuja kädestä. Jos eivät ihan kädestä tohdi tulla syömään, niin tiputa muutama pala kätesi lähelle. Herkuilla houkuttelu on parasta eritoten aamuisin talvikaudella, jolloin kanat eivät ole vielä ahtaneet kupuaan täyteen pihan ja puutarhan antimia. Ylivertaisia herkkupaloja kanojen mielestä ovat maapähkinät, pakasteherneet sulatettuina, jauheliha, lauantaimakkara (ah, natriumglutamaatti, siinä todella on taikaa!), salaattitukko tai keitetty kananmuna murskattuna. Kaikenlaiset siemenet ovat myös mainioita, mikäli ne eivät kuulu kanojesi perusruokavalioon.
 
Joka päivä tarjolla oleva kaura ehkä ei ole se houkuttelevin vaihtoehto, mutta on minulla semmoisiakin hienohelmoja, joille kaura tulee tarjota kädestä, koska ruoka-automaatista se maistuu aivan liian tylsälle. Tämä onkin kesyttämisen kääntöpuoli. Saatat tulla kasvattaneeksi sellaisia herkkupyllyjä, joille ei minkään valtakunnan palvelu ja herkut riitä ;)

Gempsu tarkastaa sisältöä. Peruna odottaa omaa osuuttaan

Kun toistat herkkuja tarjotessa samaa sanaa tai sanaparia saat kanat oppimaan luoksetulo käskyn. Ehdollistuvat sanoihin ja herkun saamiseen. Luokse houkuttelusta voi olla apua jos äkkiseltään täytyy saada parvi takaisin sisälle, pois naapurin puolelta tai vaikkapa kodinhoitohuoneesta puhdasta pyykkiä tutkimasta. 

Mainioita luoksekutsu hokemia ovat vaikkapa: tännetännetänne, tiputiputipu, potpotpot, tuletuletuletule tai mikä vaan muu vähän normaalipuheesta erilaisella äänensävyllä hoettu renkutus.

Meillä ehdollistuminen on tapahtunut ämpäriin. Tietävät, että ämpärissä on herkkuruokaa ja jos kuljeskelen pihalla ämpäri kädessä, niin seuraa saan. 

Pojasta polvi paranee ja kukosta luonne jalostuu

Minulla on ilo kasvattaa friseesilkeissä ja kääpiökocheissa isälinjaa, jossa kukkokin hoitaa nuorison kesyttämistä ja ruokkimista. Hömppis ja Hyrräri, valkoiset friseekukot isä ja poika, ovat oppikirjamaisia nyky-isiä, jotka ottavat tiput siipiensä suojaan, varmistavat näille ruokaa ja estävät muita ajamasta pikkuisia pois. 

Molemmat uljaat, arvonsa tuntevat, parvensa pääkukot jopa nukkuvat lattialla tipusten kanssa niin pitkään, että nämä oppivat hyppäämään orrelle tai joku taulapää laittaa matalamman orren tarjolle. Olen kukkosistani niin ylpeä, että melkein poksahdan. Mitään kunniaa en tosin heidän upeista ominaisuuksistaan voi ottaa, kunhan vaan on käynyt hurjan hyvä flaksi.
 

Tukistaja oleilee paljon olkapäällä

Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kaikki kukkoni luottavat minuun kuin hullu puuroon (vai oliko se joku muu vertaus?). Yleensä kun saavun näköpiiriin ruokaämpärini kanssa, niin kukkoset aloittavat kovan herkkupotpotuksen, eli kutsuvat parvensa syömään. Välillä naureskelen heille, että aiottekos te syöttää minut kanasillenne vai katsottaiskos ensin ämpäriin. Kukot tulevat aina vauhdilla ämpärin luokse kurkkimaan, kutsuvat muita syömään ja maistavat niin ämpäristä, kauhasta kuin kupistakin. Katsovat silmiin ja hoputtavat kauhomaan.
 
Oma lukunsa ovat nuoret kukot. Tukistaja niminen komistus sai kuvaavan nimensä lomani aikana. Asustaa piippuhyllyllä, eli katon rajassa tasolla, koska jännittää lattialla eläviä aikuisia kukkoja ja ei uskalla tulla alas. Minua Tukistaja aina katsoo silmiin ja äänellä muistuttaa ojentamaan ylähyllylle ruokaa, juomaa ja herkkuja, mutta ehkä sijaiset hoitivat toimet eri järjestyksessä ja Tukistaja joutui ottamaan hiuksista kiinni saadakseen huomiota. Ei nokkinut, ei riuhtonut, ihan vaan vähän puisteli hiuksista, että ”Huomaakkonää mut?”.

Lisää aiheesta muissa artikkeleissa:

Kukkoiluja - kukon aggressiivinen käytös
Kanojen ulosmuutto - juttua myös rutiinien tärkeydestä
Kana nimeltä Marlene Dietrich - juttua myös parven ryhmädynamiikasta  

Kanakirje on ilmainen sähköpostipläjäys, jonka lähetän kerran kuussa sen tilanneille. Tilaajana voit olla niin kauan tai vähän aikaa kuin haluat. Aiheet Kanakirjeessä ovat vuodenaikaan liittyviä ajankohtaisia Kanailijan arkirutiineja ja muita vinkkejä.

Facebook-sivuillamme on rennompaa huulenheittoa, eläimellisen arkemme kommelluksia ja toilailuja, toisinaan jotain vinkkejä ja opastuksiakin ;) Sekä tietysti ajankohtaisia ilmoituksia siitosmunista, myytävistä eläimistä ja avoimista ovista tai kursseista. 

Tervetuloa mukaan!