1. Uusi kylpypaikka
Vaihda kuivikkeet kanalaan tai jos kanalasi lämpenee kestopehkulla, niin vie vati tai pahvilaatikko täytettynä puhtailla kuivikkeilla. Kylpykuivikkeiksi käy turve, puupuru, hamppupuru, hieno hiekka tai vaikka ihan säkillinen kukkamultaa, jos viherpeukaloa niin pahasti pakottaa, että siemenkataloogien odotus tarvitsee mullan pelmuuttelua.
Lisää kylpyyn tuhkaa. Parasta on puhdas puutuhka. Tuhka on emäksistä ja se tekee hankalaksi monien ulkoloisten olon. Tuhka ei häädä ulkoloisia, mutta auttaa kanoja omissa häätöhommissa. Lue tarkemmin ulkoloisista ja niiden ehkäisystä TÄSTÄ
Tiesitkö, että koivuhalon hiiltynyt kannikka on kanojen vatsanhoidolle mainio? Kanat nokkivat hiiltä suolistonsa putsaukseen, jos tuntevat siihen tarvetta. Toimii samoin periaattein kuin hiilitabletit ihmisellä.
2. Munintapesiin jouluverhot
Moni vaihtaa kotona jouluverhot ja liinat. Myös kanalaan voi munintapesiin ripustaa verhoja, jos haluaa. Kana tykkää hoitaa munaushommat piilossa ja hämärässä. Verhoilla on siis sisustuksellisuutta olennaisempikin tarkoitus: kanan oma rauha tärkeän toimituksen yhteydessä.
Samalla kannattaa pesä siivota ja vaikka hangata puhtaaksi lumella. Vaihtaa puhtaat heinät, oljet, rutirexit tai purut, mitä käytätkään. Huomaathan, että pesien viihtyvyyteen panostaminen on myös kanojen ulkoloisten torjunnalle olennaista. Tosin viihtyisä pesä voi myös laukaista haudontavietin päälle. Hautomisesta juttuja löydät TÄÄLTÄ
3. Soihdut sammuu, valot syttyy
Vielä voidaan mennä syysvalaistuksella, mutta monesti joulun aikoihin mennessä kanaset ovat sulkansa satoilleet ja alkavat virittäytyä uuteen munintakauteen. Tätä luonnonkiertokulun mukaista kanan elämää voi tukea lisäämällä kanalan valaistusta. Niin luonnotonta kuin valo maassamme tähän aikaan onkin.
Jos ripustat jouluvaloja kanalaan, niin pidä huoli, että kanaset eivät pääse niihin kiipeämään, kuristumaan tai keinumaan. Juu-u, meillä on yksi kääpiökoch kana Mymeli keinunut sähköjohdossa, jonka eräs, kröhöm, sisustussuunnittelija jätti kiinnittämättä riittävän tiheästi niillä turkasen hankalasti hakattavilla kiinnikkeillä.
Kanojen valontarpeesta ja kanalaan soveltuvista tuikuista löytyy lisää jutuntynkää TÄSTÄ
4. Joulukuusi
Kun kuusi kannetaan pois pirtistä on siitä vielä pitkään iloa eläinsuojassa.
Kanat, viiriäiset ja kanit herkuttelevat kuusen neulasilla mielellään, joten katsothan jo kuusikaupoilla, että ostat kotimaisen myrkyttömän kuusen. Ja vaikkei koko kuusi katoa koukkunokkiin, niin iloa siitä riitä ensin ihmetyskaakatuksen muodossa, sitten tutkimiseen ja lopulta hutkimiseen.
Varsinkin nuorikot rakastavat kuusipuun pikkuoksia, joista jokaisen kelpoisuus orreksi tulee testata. Mikäpä sen ihanampaa kuin nuoriso, joka nukkuu päiväunia joulunpyhinä. Millä vaan saisi tämän muodin tarttumaan pirtissä pomppijoillekin?
Kun kuusesta on enää jäljellä ranka, niin voit pätkiä oksat pehkun joukkoon pöhisemään. Kuusi maatuu erittäin hitaasti ja on vallan hyvä antaa sille tehokas lähtölaukaus kestopehkussa köllöttelemällä. Jos et ole vielä pöhäyttänyt kestopehkuasi käyntiin, niin vilkaise TÄÄLTÄ lisävinkit pehkulla lämmittämiseen.
Kuusi on myös mainiota orsimateriaalia pihkaisuutensa takia, monet loiset välttävät pihkaa ja männynpihkalla on ihan tutkitusti antibioottisia vaikutuksia. Allekirjoittanut odottaa kieli pitkällä, että Suomen Rehun kehittämä pihkapohjainen suoliston hyvinvointia tukeva rehu saapuisi maistelu-ulottuvilleni.
5. Kystä kyllä ja herkkuja on siinä monenlaista
Herkkujen tarjoilussa kannattaa muistaa, että kinkku on sikasuolaista. Suola ei ole hyväksi eläimille (jos nyt ihmisellekään). Siksi kinkunjämiä ei kannata kantaa kanalaan kilotolkulla. Ainakaan kaikkea kerralla.
Siltajoen siipijengi kyllä nakuttaa naapurustonkin kinkun jämät, mutta ei koko kylän röhkijöitä vielä tapanina. Jos kelit suosivat, niin käärin käntyt muovipusseihin ja pakkaan suljettaviin muovilaatikoihin. Laatikot säilytän ulkotarhassa, jossa Kerttu kissamme käy hiekkalaatikolla ja vetää päikkäreitä lihalaatikon päällä. Kerttu hoitaa siis kutsumattomien syöjien kurissa pidon ja pakkanen säilyvyyden.
Annostelen nokkaporukalle kinkkua noin nyrkin kokoisen möykyn per parvi (parvemme sisältää noin kymmenkunta kanaa). Eli ei makeaa mahan täydeltä eikä liikaa. Joinain hysteerisinä vuosina olen liotellut kinkkua vesikattilassa ja kuvitellut suolan huuhtoutuvan pois. Enpä tiedä.
Kinkun rasvat taas täälläpäin kiikutetaan Metenerille tai Mustankorkealle, joissa niistä tehdään polttoainetta biokaasuautojen pöristeltäväksi. Suositus on, että rasvat toimitetaan kävellen, jolloin ekologisuuden lisäksi sulatellaan sitä sisäkautta nautittua kinkkua myös.
Suklaa on myrkkyä suurimmalle osalle eläimiä, eli leivonnaisia tai konvehteja ei kipata kanoille! Itse täytyy nekin urakoida tai kiikuttaa anopille säilöön. Sokerin kanssa olisin muutenkin erittäin maltillinen, jos en joulupöydässä, niin ainakin eläinten ruokinnassa. Sokeri on turhaa hiilihydraattia, joka pistää kanasten mahat sekaisin.
Pullankäntyt liotettuna piimään taasen ovat ihan ok herkku, kunhan pullaa ei joka sunnuntai syötetä. Tolkku ja talkkuna, siitä oli olemassa joku tokaisu, jota juuri nyt piparkakkutaikinaa nakertaessani en muista…
Laatikon laittaja sen sijaan säästää juuresten kuoret kanasille, porkkana ja lanttu häviävät hetkessä, mutta peruna raakana taasen ei maistu kuin sioille. Laatikoiden loput, joulukalan perkeet, rosollin roippeet ja muut jouluyön rauhaa pöydällä juhlineet jämät sen sijaan käyvät mainiosti ahnaiden kotkojen nokkaan.
Maltti on kuitenkin hyvä valtti jos kanasesi eivät arkena saa vaihtelevaa ruokaa, niin kerralla kipattu pyhäruoka voi olla vatsalle shokki. Kotkot, jotka ovat tottuneet kaikenlaiseen särpimeen, nokkivat perinnepöperöt aivan tyytyväisinä ja kellahtavat kupunsa viereen koisaamaan.
Näillä lahjuksilla saat nokkapokkaporukkasi mellevään joulunviettoon ja kukkokin saattaa antaa ylimääräisen vartin nukkumisaikaa. Jos ei anna, niin haluat ehkä jotain lukemista joulunpyhiksi itsellesi tai läheisellesi. Vilkaise Siilon kanamainen kirjatarjonta tästä linkistä
Oikein ihanaa joulun aikaa toivotellen kaikille Kanailijoille ja kaakattajille. Ensi vuonna taas uusin jutuin ja kujein kohti kevättä, pysyhän kyydissä ;)
oih, ihana postaus kanojen joululahjoista. Onneksi kotkotteja voi lahjoa muulloinkin :D
VastaaPoistaKiitos :) psst: sinun blogisi on puutarhahullulle hyvin, hyvin vaarallinen paikka ;) ;) Onneksi kevät on jo ovella!
VastaaPoistaAloittelevana kanailijana löysin tieni tähän blogiin, ja aion asettua taloksi lukijakuntaan. Kiitos lempeällä huumorilla maustetusta elämänmakuisesta tekstistä.
VastaaPoistaKiitos Sissy H. sanoistasi ja lämpimästi tervetuloa mukaan :)
Poista