Huomioita viiriäisistä Edition 1: Kotioloissa (what? why?)
Minä olen kasvattanut viiriäisiä työkseni kymmenisen vuotta, silti nämä pienet maakanat jaksavat järjestää uutta ja ihmetystä. Esimerkiksi, en ikinä ole tiennyt, että viiriäinen voi olla allerginen heinälle, pölylle tai kanoille, ehkä jopa viiriäisille.
Yksi viiriäiskana alkoi oireilla silmillään: turposivat ja vetistivät. Selvästi vaikutti näkökykyyn. Erisitimme silmäongelmaisen, puhtaat aluset, varpaiden pesu, silmien pesu ja voimaruokaa: keitettyä ja murskattua munaa sekä vitaminoitua vettä, tuttujen rehujen ohelle.
Silmät vaan pahenivat ja jo autoin viiriäistä veden äärelle, että sai juoda, laihtui parissa päivässä niin, että kädessä tunsi kokoeron.
Otin sitten pienen Silmäviiriäinen nimen saanen ruikun sisälle, putsasin silmät märällä pumpulilla ja pesin jalat saippualla. Juotin hunajavettä ja tönin munankeltuaista nokkaan. Puoli tuntia ja viiriäinen tuli vessaan nostamastani viihtyisästä korista tuvan puolelle käppäilemään. Näkökyky oli vuorokauden ajanheikohko: törmäili ja tihrusteli, sen jälkeen oli ihan kotonaan ja tiesi missä oli omat ruuat ja vedet, sekä 85cm korkean koiran ruokakuppi (jossa viiriäinen mahtuisi majoittumaan).
Välillä juoksi innoissaan koiraa päin, jarrutti viime hetkellä ja liukkaalla laattalattialla liukui viimeisen 10cm tömähtäen koiraan, joka oli heti leikissä mukana: tökkäsi kuonolla viiriäistä pyllyyn, jolloin viiru heilahti eteenpäin ja saattoi kompuroida, saattoivat jatkaa tuota monta kierrosta ja missä sattuu pitkin alakertaa.
Viirun majailtua sisällä 3 päivää vein sen takaisin parveensa ja vain kukko kyseli missä matkalainen on majaillut. Ja kas kehveliä, parissa päivässä oli taas simmut turpeena ja viiru nokki 2cm päähän vesinipasta, eli ei selvästikään nähnyt kunnolla tai ollenkaan. Eikun viiru hihaan ja taas pesulle. Luulen, että se varpailla kutiavan silmän tai jo parantuneenkin rapsuttaminen ei ole hyväksi. Meillä on viiriäisillä pohjana puupuru, pelletti ja heinä seosta, josta välillä voi jäädä kakkaa ja pölyä varpaisiin.
Niinpä Silmäviiriäinen muutti sisälle ja sai uuden pränikän häkin, jonka pohjalla on munakennoja ja vanhoja pyyhkeitä, jotka nakkelen sitten roskiin tai kompostiin. Viirulaisen häkin ovi on auki ja saapi mennä ja tulla, mutta lattioiden pesemisen takia on helpompi kun ruuat ja vedet on häkissä. Ei ole nimittäin minun puudeli sellainen joka ankkojen saati viiriäisten kakkoja lipoisi. Jotkut koirat kuulemma syö. Ois siistimpää. Kai. Ehkä ei.
Kuvassa hautova Japaninviiriäinen, Coturnix Japonica, joilta on hautomavietti jalostettu pois jo 1900-luvun japanissa, jossa niitä alettiin lisätä ja jalostaa munintatarkoituksiin. Myöhemmin Venäjän, Baltian ja Keski-Euroopan kautta viiräisiä kulkeutui Suomeenkin, j aniitä kasvatetaan munien ja lihan takia. Näitä lihaversioita kutsutaan Lihaviiriäisiksi, Jumboviiriäisiksi sekä myös Vironviiriäisiksi, joka kuitenkin on oma rotunsa.
Jätähän kommenttia jos haluat lukea myös editiot 2 ja 3: Havaintoja viiriäisten kasvatuksesta ja Havaintoja viiriäisten jalostuksesta
.jpg)
