Kaupallisia tiedonantoja

 

Meitin eläintenhoitaja Taina tuossa eilen aamutuimaan mainitsi, että siihen Savo-Pohjois-Karjala rundille ei ole tullut ku vasta yksi tilaus. Johon minä totesin, että ei varmaan ookkaan kun en mää oo siitä kertonu ku yhelle. Eli olin unohtanut laittaa someen asiasta tietoa. Se yksi kelle olin kertonut, oli itse kysellyt milloin seuraavan kerran kuljetaan. 

 

Hetki siinä sitten Tainan kanssa naureskeltiin sille tosiasialle, että markkinoinnin tarkoitus olisi helpottaa asiakasta hommaamaan tarvittavan, mutta että meidän markkinoinnin tarkoitus tuntuu olevan uutuuksien piilossa pitäminen ja asiakkaalta tietojen salailu

Lupasin sitten, että aivan takuulla muistan laittaa tästä someen tietoa. Taina vielä varmisti, että laitat sitten muuten tänään!

Tämmöstä tää mun elämä on: työntekijät komentelee ja jälkikasvu komentelee ja itseasiassa naapurikin komentelee

 

Nimittäin yks ukon rohjake tuosta kyliltä marssi tänään porstuaan aamutuimaan kahvia kyselemään. Minä siinä hieman ällömyllystyneenä reikäisissä kanalakalsareissani ulkohommiin lähtiessä, että eikö teillä ole itellä kahvia. Mutta oli kuulemma tullut laittamaan tuon meitin vanhan biokaasupakun myyntiin. Minä kun oon sen myyntiaikeita huhhaillut tässä jo puolisen vuotta ja ainakin melkein kaks kertaa yrittänytkin tunkea tietoa nettiauto piste fiihin, mutta jostain syystä ne minun laittamat ilmot ei ikinä sinne näkyville ilmesty, niin nyt oli naapuri kyllästynyt kuuntelemaan (tai katselemaan) autonmyyntiaikeitani ja tuli sorvaamaan myynti-ilmon bittien mukaisesti.

 

Niin jos minä tässä sitten samoilla myyntimarkkinointi-innostuksillani kerron ja mainostan KOVAAN ÄÄNEEN molemmista aiheista? Käypikö?

 

Siilon kimppatilaukset eli rehureittisuhailut ovat sellaisia, mihin voit ostaa isojakin määriä rehua, heinää, siitosmunia tai lintuja, eli kaikkea sellaista mitä ei Postin matkaan lykätä joko painon tai paleltumavaaran takia. Tilaus toimii niin, että poimit verkkokaupasta tarvitsemasi (HUOM: lintujen ostosta sovitaan aina etukäteen Mariannen kanssa), valitset toimitustavaksi paikkakuntasi kimppatilauksen ja tulet noutamaan ko aikana ko paikasta. Myös reittien varrelle voi tilata: laita tilauksen kommenttikenttään selvästi mistä kohti nappaset tilauksesi, jotta kuski osaa jarruttaa oikeilla huudeilla.

Vakioreitti noin 1,5kk välein:

Ma 29.1.2024

klo 15.30 Pieksämäen ABC:n parkkipaikka

klo 16:15 Varkauden ABC:n parkkipaikka

klo 17:45 Marjalan ABC:n parkkipaikka Joensuu

klo 18:30 Polvijärven K-kaupan parkkipaikka

 

Ke 31.1.2024

klo 13:00 Kunnonpaikan parkkipaikka Siilinjärvi

klo 13:45 Matkuksen parkkipaikka, katsastuskontin vieressä, Kuopio

 

Muitakin reittejä ajetaan, esim: Jkl-Mikkeli-Savonlinna ja Jkl-Heinola-Lahti-Kerava-Järvenpää-Vantaa ja tarvittaessa Helsinki. Näitä ajellaan noin 2-4 kk välein. Reitteihin vaikuttaa tilausmäärät, ymmärrettävästi ihan muutaman kaurasäkin kanssa emme pysty ajelemaan. 

 

Mietin miten näistä reiteistä ja aikatauluista tieto tavottaisi vakiasiakkaat ja uudet asiakkaat parhaiten. Toisinaan olemme laittaneet asiakkaille tekstiviestiä ja osa asiakkaista tekee tilauksen verkkokauppaan kommentilla: "Seuraava Lahden reitti", jolloin sitten ilmoittelemme heille suoraan aikatauluista. Jos keksit jonkun kätevän lisätavan, niin kerro ihmeessä!

 

Ja sitten siirrytään siihen toiseen kaupalliseen tiedonantoon. 

Biokaasulla ja bensalla puskeva paku:

 

163 tuhatta kilometriä ajeltu, talvi ja kesärenkailla, kahdella penkillä hytissä (kolmas on viljelijän ladon ylisillä), ilmastointi ja oikeat vaihteet. Valkoinen sieltä mistä on ja mistä maali ei ole lähtenyt lätkimään. Pelkääjän puolen ovesta on, ja helmoistakin silleen hieman hienostuneesti.

 

Vaan sittenhän se tarkkasilmäinen naapuri sattui huomaamaan, että katsastus oli vuosi sitten, vaikka minäolin ihan varma, että se oli 31.1.202NELJÄ. Mutta käytetään leimalla ja vaikka kaasutankillakin ennen myyntiä. Rahassa sen arvo on kolmisentoistatuhatta nykyrahaa, mutta arvokkaampi se on uskollisena ja toimivana kansan työkaverina, mitä nyt joitain vähäisiä Wolkkarin tyyppivikoja saattaa kantaa mukanaan. Esim, että yksiäkään ylinopeussakkoja en tällä maantiekiiturilla ole onnistunut saalistamaan. Tämä kun ei varppina kiirehdi ylinopeuksille, ei vaikka minä ja pienisuulikoila nojaisimme eteenpäin alamäessä. 

 

Etulasissa kyllä on toisen nojausjälki, semmonen ei ihan selfie vaan kiveniskemän muotoinen, varmaan siksi kun toisen meistä nimi onkin DarROCK. Selitys jäljelle on minun hitauteni koirapuiston parkkipaikalla, vaikka syöksyin ulos autosta ja kiersin avaamaan Darrockin puolen oven valonnopeudella, niin silti innokas puistoilija ehti kokeilla josko tuulilasin läpi pääsisi nopeammin koirakamuja moikkaamaan.

Tavaratila sen sijaan on tilava ja sinne mahtuu nippa nappa kaikki se mitä naisen käsilaukkuun kuuluukin: yli kolmisenkymmentä heinäpaalia ja muutamahko sata kiloa rehua, taikkapa vaikka kanoja ja lampaita enempi ku mitä kumppanisi ikinä antaa lupaa hankkia. Elukoihen kuletus onkin tässä turvallista, koska tavaratilaankin saa ilmastoinnin tai lämmityksen.

 

Muista ajoneuvon, verkkokaupan tuotteiden tahikka kana- ja/tai viiriäisnuorikkojen (muistin tässä vielä viime metreillä, että myydäänhän me myös näitä höyhenpylleröitä) tiedoista voi kysellä lisää allekirjoittaneelta. Tekstari tai Whatsappi tavoittaa nopeammin kuin maili.

 

Kaupallisin tiedonanto terveisin,

Marianne, Siltajoen Sirkuksen Tirehtööri 

marianne@siltajoensirkus.fi

0449750415

 

P.S. tässäpä vielä kuva juuri muninnan aloittaneiden kääpiökoch nuorikkojen munista: kahdella keltuaisella, hyvin hyvin pienellä keltuaisella ja erilaisilla kuorilla ja muodoilla. 

 

Joten muistutanpa taasen, että nuorikkojen munia EI HAUDOTA! 

 

Nuorikko vasta harjoittelee munimista ja välillä munankuoret voivat olla liian heikot ja tipu menee kesken; välillä liian vahvat ja tipu ei pääse kuoriutumaan; välillä ketuaista voi olla liikaa, liian vähän tai jotain siltä väliltä; nuorikkojen munat ovat yleensä pienempiä ja pienistä munista kuoriutuu pieniä tipuja, joiden elinodotukset ovat pienemmät.

 

Kanan on hyvä antaa munia vähintään 4-6kk ennen kuin sen munia kerätään haudontaan, tällöin kana on tyypillisesti jo vuoden-puolentoista ikäinen, jolloin myös mahdollinen Marek-herkkyys on tullut esille. Tuölevaisuuden kanakannan takia on erityisen tärkeää, että Marekille herkkien sukulinjojen lintuja ei lisättäisi. Se on oikeastaan ainut keino taistella Marekia vastaan.

 

Noin, sainpas ujutettua asiaakin tähän kaupalliseen tiedonantoon.

 

Heips, jos luit tänne opastukseen asti, niin jätä joku kommentti tai vaikka emojeina mitä kaikkia eläimiä parvilaumaasi kuuluu, jotta tiedän, että opastus on arvokkaampaa kuin markkinointi. Lisää opastuksia myös Kanakirjeessä, jonka tilaajaksi voit liittyä tästä

 

 

 

Miten kanala varautuu pakkasiin?

Ihan ensimmäiseksi sanon, että olennaisin pakkasiin varautuminen tehdään kanalan rakennusvaiheessa! 

Ja seuraava varautuminen kanarotua valittaessa. Osa roduista on kylmänkestävämpiä kuin toiset, mutta mikään kanarotu EI KESTÄ Suomen talven pakkasia ilman kunnollista suojaa JA lisälämpöä.

 

Kauhukseni törmäsin eräässä somen kanaryhmässä kysymykseen: voiko kana kuolla kylmyyteen?

 

Hyvänen aika! 

 

Kaikki elollinen voi, ja kyllä myös kuolee kylmyyteen, jos ei lajinmukainen elinlämpötila ole mahdollista. Ja tällöin puhutaan jo eläinsuojelurikoksesta, jos ihmisen hoteissa olevat eläimet kuolevat kylmyyteen, on ihminen mokannut ja pahasti. Eläinten lajinmukainen elinlämpötila tulee taata, tavalla tai toisella. Suomen talvissa se on käytännössä jonkinlainen sähkön tuottama lämpö ja eläintensä lajinmukaisiin oloihin perehtyminen hyvissä ajoin etukäteen.

Pärjäämisestä hyvään elämään

Ennen vanhaan navetoissa oli tulisijoja, joita lämmitettiin puulla. Lämmityksen tarkoitus oli pitää juomavesi sulana. Samoissa tiloissa saattoi asua lehmiä, hevosia, sikoja, lampaita, kaneja ja kanoja. Isompien eläinten tuottama lämpö takasi pienemmille lajeille eloonjäämislämpöä. Silti kovat pakkastalvet olivat kuolemaksi osalle karjasta kuin pahimmoilleen myös ihmisillekin. Koska emme enää elä sotia edeltävää aikaa, vaan yltäkylläisyyden ja ratkaisuja pursuavan maailman aikaa, niin ei liene tarpeen pitää eläimiäkään oloissa, joissa ne pärjäävät tai nippa nappa pysyvät hengissä. Eikö vain?

Kanoilla harja ja heltat ovat kaikista kylmän arimmat, mustat pisteet tai jäljet harjassa tarkoittavat, että iho on kylmettynyt kuolioon asti. Aivan samoin käy ihmisen iholle jos se altistuu liian pitkään liian kylmälle. Kuoliossa verenkierto lakkaa ja ko osa on todellakin kuollut. Ennen kuolioon joutumista kylmettynyt kohta on TODELLA kipeä ja kosketusarka.

Myös lintujen jalat ovat kylmänarat, koska niiden peittona ei kaikilla roduilla ole sulkia ja höyheniä. Jalkoja lämmittääkseen lintu nostaakin vuorotellen jomman kumman jalan vatsaansa vasten lämpi'mään, tai istuu jalkojensa päällä.

 

Tässä muutamia keinoja, joilla paukkupakkasten aikaan voi kanalaan lisätä lämpöä ja varmistaa lintujensa olot.

 

Keinojen tarkoitus on:

1. estää sisätilan lämmön karkaaminen ulos

2. lisätä lämpöä/lämmöntuottoa sisälle

 

 

Estä lämmön karkaaminen:

Paksu pehku kerros eristää alhaalta päin tulevaa kylmää. Lisää lattialle erityisen runsaasti purua, heinää, olkea tai turvetta.

 

Lumen lapioiminen rakennuksen ulkovierustoille eristää ulkoilman kylmyydeltä ja estää perustusten kautta lämmön häviämistä. Saman tekee lumi katolla, mutta sitä on vähän hankalampi alkaa sinne lappaa. Katolle asennetut lumistopparit pitävät lumen katolla aika hyvin, mutta riippuen missä päin Suomea asuu, voi lumikuorma joinain vuosina tulla liiankin painavaksi katon rakenteille.

 

Vanha matto, peitto tai paksuja vilttejä oviaukon sisä- tai ulkopuolella, estää lämmönhukkaa oven raoista/oven läpi ja toimii tavallaan "sisäovena".

 

Paksut verhot, kankaat tai styroksilevyt ikkunoiden eteen. Huomaathan, että styroksi tulee peittää/suojata linnuilta, etteivät noki ja syö sitä. Styroksin voi laittaa myös ikkunoiden ulkopuolelle jos sen sen sinne saa asennettua. Kerros tai pari rakennusmuovia ikkunoiden päälle päästää hieman paremmin valoa läpi, vaikkei lämmönhukan esto ole samaa luokkaa kuin styroksilla.

Luonnollisestikin ikkunoiden ja ovien eristeet ovat hintansa väärti. Ompa olemassa myös ihan ikkunateippiä, jolla teipata karmin ja ikkunan välinen rakonen.

 

Myös mahdolliset ilmanvaihtoräppänät kannattaa ruuvata mahdollisimman pienelle tai jopa kokonaan kiinni. Jos ilmanvaihtoaukkoja ei saa säädettyä, niin niihin voi työntää rypistettyä sanomalehteä, heinää tms materiaalia, joka hidastaa ilmaa vaihtumasta, mutta jonka kuitenkin saa helposti pois kun leudommat kelit jälleen vaativat ilmanvaihdon tehostamista.

Vanhat rakennukset voivat vetää eri kohdista ja kohdat huomaa nopeasti kun kuljettaa paljasta kättä vaikkapa lattian rajassa. Kana-asiakkaaltani sain kivan vinkin: hän oli lapioinut jätesäkkeihin vanhaa pehkua ja näillä säkeillä tumpannut kylmimpiä kohtia. Säkit puruineen toimivat mainioina eristeinä. Minä teen samaa heinäpaaleilla. 

Meillä eniten kylmää vuotavat kanojen kulkuluukut, vaikka luukuissa on kaksoisovi: eristetty paksu sisäovi ja ulko-ovi laudasta. Näiden luukkujen eteen laitan pari kerrosta pahvia ja heinäpaalin pönkäksi. Pahojen pakkasten mentyä levittelen heinäpaalin kestopehkun jatkeeksi.

 

Lisää lämmönlähteitä

Laita lisää lämpölamppuja, -säteilijöitä, pattereita, -puhaltimia. Lämpösäteilijöiden, eli lämpölamppujen energiatehokkuus ja hyvä puoli on se, että lampun alle linnut pääsevät lämmittelemään silloin kun sitä tarvitsevat. Kun taas patterit tai puhaltimet lämmittävät koko tilaa, eikä samanlaista lämmintä kohtaa ole.

 

Fysiologisestihan lämpö nousee ylöspäin ja katon rajassa on lämpimintä, kun taas kanat viettävät koko valveillaolo aikansa lattian rajassa. Lämpölampuilla tuot lämpöä niin lattialla kuopsutteleville kuin kuin orrelle nuokkuville, eli juuri sinne missä kanaset oleskelevat.

Lämpölamppu tarjoaa lämpimän paikan kanalan asukkaille

 

Pahimmat pakkaset kestävät yleensä vain viikon pari, jonka aikana mikä tahansa lisälämmönlähde on ok, kunhan varmistaa paloturvallisuuden.

 

Meillä on ollut -30 asteen pakkasilla kanalassa auton sisätilalämmitin puhkumassa sähköyhtiölle fyffeä. Myös halpis puhallin Biltemasta on toiminut hyvin, mutta koska nämä sähkölaitteet eivät ole pölyisiin paikkoihin tehtyjä, niin käytän niitä vain hätävararatkaisuina näissä extreme-pakkasissa. Sen jälkeen ne imuroidaan, paineilmapuhalletaan ja viedään pois eläintiloista, joissa pölyä muodostuu niin pehkun puruista kuin heinästä, eläinten ihosta ja höyhenistä sekä rehuista. 

 

MUISTUTUS: Jatkuvassa käytössä eläinsuojissa olevien sähkölaitteiden TULEE OLLA IP-luokitukseltaan pölyltä suojattuja  JA niitä täytyy puhdistaa kuukausittain paloturvallisuuden vuoksi.

Sähköttömiä lämmönlisäys keinoja ovat kestopehku, jonka rakentaminen ja lämmönlähteenä käyttäminen vie aikaa ja vaatii jonkin verran osaamista. Pehku ei myöskään ole nopea napista painamalla lämmittämään alkava keino, mutta minä olen ollut tyytyväinen pehkun tuottamaan lämpöön ja eritoten siihen, että kevääntullen kanalasta on saanut kelkkoa kompostoitunutta pehkua suoraan puutarhaan. Pelkkä pikkuisen kakkainen puupuru ja turve kun vaativat kompostoituakseen vuoden pari, ennen kuin niitä voi hyödyntää istutuksilleen.

 

Nopeampia, mutta kestoltaan lyhytaikaisempia lisälämmön lähteitä ovat esimerkiksi isot, kannelliset ämpärilliset kuumaa vettä. Kannet sen takia, ettei vaan kukaan lintu pääse kastumaan, sekä siksi, että astia kansineen luovuttaa lämpöä hitaammin.

 

Myös juomavesi kannattaa tarjota noin kädenlämpöisenä, tai hieman lämpimämpänä.

 

Tiileskivet tai kivet, jotka on lämmitetty takassa tai uunissa. Nämä valitettavasti luovuttavat lämpöä vain muutamien tuntien ajan ja hyöty voi olla plus-miinus nolla, jos eläinsuojan ovea aukaisemalla lämpöä menetetään samalla saman verran tai jopa enemmän.

 

Joten seuraava neuvo onkin: auo ulko-ovea mahdollisimman vähän. Suunnittele sisään ja ulosmeno ja vie kaikki mukana kannettava mahdollisimman nopeasti yhdellä oven avauksella, ettei lämpöä karkaa ovesta edes takaisin ramppaamalla.

 

Eläinmäärä. Enemmän eläimiä tuottaa enemmän lämpöä. Jos on mitenkään mahdollista sijoittaa pahimmiksi pakkasöiksi eläimet pienempään tilaan tai lähemmäs toisiaan, niin pienemmän tilan lämpimänä pysyminen on todennäköisempää kuin ison. Tilaa voi nopeasti pienentää esim nitomalla rakennusmuovia tai pressua "seinäksi". Vielä suuremman hyödyn saa jos muoveja laittaa kaksi kappaletta ja jättää niiden väliin noin 5cm ilmavälin. Ilma muovien/pressujen välissä toimii eristeenä ja hidastaa eläinten puolelta lämmön karkaamista kylmälle puolelle.

 

Mutta kuten sanottu: varautuminen alkaa jo rakennusvaiheessa rakenteiden kunnollisilla eristeillä, riittävillä pistorasioiden määrällä ja ymmärryksellä Suomen talvesta, joka ei ole pelkästään pitkä, vaan välillä myös kylmän ankara.

 

Lämpimiä ajatuksia ja lauhkeampia kelejä takkatulen lämmöstä toivotellen,

Marianne ja muu Sirkuksen poppoo

 

Tai siis, ei meitä tässä takkatulen lämmössä ole muita kuin minä ja irlanninsusikoira Darrock. Siivekkäät ja töpöhännät ovat kanalassa, jossa kestopehku uhkuu, lämpölamput pöhisee ja lämminilmapuhallin varmistaa, että lämpö ei laske alle +5 edes lattian rajassa. 

 

Lue lisää

Muita lämmitysaiheisia artikkeleja:

Kanalan lämmitysratkaisuja

Kanalan lämmitys kestopehkulla 

Varapolttimo pelasti päivän 

 

Eläintiloihin suunniteltuja ja valmistettuja, CE-merkittyjä ja riittävillä IP-luokituksilla varmistettuja, tositoimissa testattuja lämmityslaitteita:

 

Säädettävä lämpösäteilijä 

Iso lämpösäteilijä 250W teholla

Seinään kiinnitettävä laajalle lämmittävä säteilijä 

 

Puhhuijaa!

Tänä aamuna tuli turhan täpäkkä muistutus lämpösäteilijöiden varapolttimoista!

Yleensä aloitan tekemään elukkahommat siinä klo 9-10 aikoihin ja samaan aikaan Mister Dee menee ulkotarhaansa hoitamaan ulostushommia. Näin joulun aikaan kuitenkin pienisuulikoila(kin) on syönyt paljon kaikkea höhhöä, joten suoli oli toiminut jo aamuyön tunteina lattialle. Joten vein hänet jatkamaan kakkahommia tarhaan normaalia aikaisemmin.

Koska olin vain yökkärissä ja villatakissa tuolla -14 asteen pakkasessa, niin en taennut jäädä kakkakummiksi vaan menin siksi aikaa kanalaan sanomaan jengille huomenta. Vaan enpä ehtinyt kuin ”Huom”-kohtaan kun huomaan, että terraarion, jossa 4 viikon ikäiset viiriäiset ja 3 viikon ikäiset kanatiput elävät, on pimeänä. Eli lämpölamppu on kylmänä. Aaaargh!

Lisäksi kestopehku on pöhissyt viime aikoina ihan huolella ja olen pitänyt kanalan ikkunaa raollaan ilmanvaihdon takia. Eilen juuri kaivelin pehkusta pois kompostoituneita kohtia ja lisäilin päälle puhdasta purua ja heinää, eli pehkun lämmöntuotto oli hetkellisesti hieman maltillisempi, ikkuna kuitenkin raollaan, koska eilen pakkasta oli vain -5 astetta.

Kanalassa oli ihan ok lämmin, ja viirulaiset jo siinä lämmössä pärjäisivätkin, mutta lämmön muutosta ei tietenkään tehdä kerrasta polttimo poikki pox, vaan pikkuhiljaa lisälämpöä pois vajuttamalla. Kaikki terraariossa olivat hengissä, mutta pörröisinä. Eivät velttoina hypotermiaan painuneina, eivätkä edes kasassa toisistaan eliinjäämislämpöä hakemassa, mutta selkeästi kylmissään/viileinä.

Siilon varastollahan meillä on lämpöpolttimo poikineen ja onneksi, onneksi aina myös kotitontillakin muutama. Näillä pakkasilla hoksasin, että jatkossa pidän ainakin yhtä varapolttimoa kanalassa, enkä kaikkia talon eteisessä. Sillä ihan ihan pienien kohdalla se minuutin hankien läpi kimpoaminen talon eteiseen ja takaisin, voi olla kriittisen pitkä aika (varsinkin kun ei tiedä milloin vanha polttimo on heittänyt henkensä).

Kun alan pimeänä olevaa polttimoa kiertää pois, niin huomaan, että se olikin oikein kunnolla rymytty rikki! Polttimon lasiosa oli murtunut aivan siitä kierrettävän metalliosan kohdalta. Joko viirut tai kanatiput ovat riehuneet oikein voimalla tai sitten samassa tilassa asustava Skunkki-kani on käynyt potkimassa säteilijää (kani ei pääse käsiksi, eikä hampaiksi sähköjohtoihin. Asia joka tulee varmistaa huolellisesti!!!).

Polttimon punainen pölysuoja estää hienojakoista eläinpölyä pääsemästä laitteen sähköosiin.

Sen enempää hajottajia syyttelemättä tai syitä arvailematta ruuvaan uuden polttimon paikalleen, palelijoita lohduttaen, että kohta helpottaa. Vaan eipä helpota. Ei syty, ei. Vaikka tarkastan vielä johdot ja töpselit ja kaiken. Eli säteilijäkin on lakannut toimimasta. (Hutkin syyn sitten myöhemmin, nyt on olennaista saada pikkuporukalle lämpöä)

 

Kuvassa 1-3vrk ikäisiä viiriäisvauvoja. Kuva: Jaakko Manninen

 

Onneksi tähän aikaan vuodesta meidän kanalassa on vielä yllin kyllin tilaa, joten töpselöin ja räppäsen päälle toisen säteilijän, joka on kiinteästi kiinnitettynä erään toisen tipuhäkin ylle. Alan lappaa pikkujengiä ko häkkiin ja samalla toisella kädellä nostelen isoja tukkuja heinää tähän tyhjänä olleeseen häkkiin. Mister Dee ulvoo ulkotarhassaan, että voitais jo mennä sisälle jatkamaan aamukaffin hörppimästä sohvalle, mutta nyt tuo paksuun susiturkkiin pukeutunut hyvä poika saa malttaa mielensä ja pysyä pakkasessa haistelemassa rusakon jälkiä.

Saan pienet lintuset häkkiinsä ja lämpöön, ja osa ryhtyykin heti ahkerasti syömään keitettyjä ja murskattuja viiriäisenmunia, joita heille tarjoilin. Osa ihmettelee uutta häkkiä ja sieltä avautuvia näkymiä. Kukaan ei parkkeeraa lämmönlähteen alle tankkaamaan lämpöä, joten mitään elintoiminnoille tai kasvulle kriittistä ei taida olla ehtinyt tapahtua. Huokaan helpotuksesta!

Että sellainen aamupaidassa viuhahdus tänä aamuna! 

Jos jotain haluat oppia minun kantapäistäni, niin talvella kandee pitää pitkää yökkäriä, ihan jotta ei omatkaan kintut palellu. 

Ja ota onkeesi ennen kaikkea ne varapolttimot! Ehkäpä jopa varalla oleva lämpösäteilijä on halpa lintusten henkivakuutus! Lämpösäteilijällä linnuille saadaan nopeasti lämpöä, patteri tai lämpöpuhallin on hitaampi ratkaisu, koska patteri tai puhallin lämmittää kanalan ilmaa. 

Lämpösäteilijä, eli kansan kielessä lämpölamppu lämmittää linnut. Lämpölamppukin tavallaan myös lämmittää kanalan ilmaa, mutta tehokkuus ja lintujen kannalta lämpöturvallisuus perustuu siihen, että lampun alla on heti päälle kytkettäessä lämmin alue johon linnut pääsevät, toisin kuin esim patterin päälle ei pääse samalla tavalla lämmittelemään. 

Lisää juttua lämmityksestäja lintujen lämmön tarpeesta näissä artikkeleissa:

Kanalan lämmitysratkaisuja - eri lämmitysratkaisujen soveltuvuudesta kanalaan

Talviulkoilijat  - katsaus muutaman eri rodun kylmänkestävyyteen varoittava sana kanalinnun kastumisesta

Kuolleista ylösnoussut tipu - tarina tipujen hypotermian ominaisuudesta ja kuinka siitä selvitään takaisin elävien kirjoihin

Kanalan lämmitys kestopehkulla - ohjeet kestopehkun tekemiseen

Siilon verkkokauppa - tutkittuja ja tosi toimissa testattuja tuotteita sekä rehuja kotikanalaan

 

Nokkimajärjestys - sananen kanaparven hierarkiasta

 

Kana on parvilintu. Parvi tarkoittaa minimissään 3 yksilöä. Parven sisäistä hierarkiaa kutsutaan nokkimajärjestykseksi. Sana nokkimajärjestys tarkoittaa juurikin sitä, että missä järjestyksessä parven yksilöt pääsevät ruokaa nokkimaan. Ensimmäisenä nokkii parven tärkein kana, eli kukon lemppari. Yleensä kukon lempikanoja ovat hyvin munivat ja omanarvontuntoiset kanat. Näille kukko tarjoilee ensimmäisenä herkkupalat.

Sen jälkeen nokkivat muut kanat oman arvoasteikkonsa mukaisesti, sitten pääkukko, sitten sukukupsyyttä lähestyvät kananuorikot, sen jälkeen emojen vieroittamat poikaset ja ihan ihan lopuksi vasta nuoret kukot, jos jotain on sattunut jäljelle jäämään.

Nämä ovat nyrkkisääntöjä kanojen parven hierarkiasta, mutta toki parvissa ja yksilöiden välillä voi olla suuriakin eroja. Lisäksi nokkimajärjestys voi muuttua useammankin kerran vuoden aikana, riippuen siitä mitä parvessa tai asuinpaikassa tapahtuu.

Tyypillisesti parvessa korkeassa asemassa oleva ei välitä nuorisosta tai olennaisesti itseään alhaisemmista, vaan käy arvokeskustelun itsensä veroisten kanssa. Tavallaan arvokkaan aikuisen arvolle ei sovellu heikompien sorsiminen, vaan arvokkaana otuksena tietää, että heikommat häntä kyllä väistävät ilman nokalla asiasta muistuttamista. Jos jonkun yksilön tarvitsee jatkuvasti asemaansa pönkittää muita nokkimalla, on saavutettu asema silloin heikoissa kantimissa (miksipä tämä niin kuulostaa siltä, etten puhu pelkästään kanoista…) ja aseman säilyttäminen vie energiaa.

Hautova ja tipuja hoitava kana voi menettää arvonsa, koska on jonniin aikaa pois parvesta pesässä kököttäessään, mutta monesti saa paikkansa nopeahkosti takaisin (luonteensa vuoksi). Emon tipuilla on sama arvo kuin emolla, niin kauan kuin emo tipujaan hoitaa. Vieroituksen jälkeen ovat sitten juurikin niitä pahnanpohjimmaisia, eli eivät välttämättä ansaitse edes paikkaa orrella, vaan nukkuvat pahnoilla (maassa).

Jos parvessa on useampi kukko, niin monesti viimeistään tässä vaiheessa joku nuorista kukoista ottaa vieroitetut tiput hoivattavakseen ja koittaa näin kasvattaa niistä itselleen oman parven. Paljon näkee myös sitä, että kukko alkaa ruokkia tipuja jo silloin kun ne ovat vielä emon hoidossa. Meillä kun emot tipuineen pääsevät omiin tipuhäkkeihinsä viettämään mammalomaa, niin maailman kaikkeuden suloisinta on kukko, joka hypähtää tipuhäkin päälle tiputtelemaan herkkunokareita häkissä oleville <3

Tällaiset erinomaisesti kukon tehtäviään hoitavat kukot ovat juuri niitä joita haluan kasvattaa. Eli Siltajoella ei pelkästään riitä, että kukko on rodunmukainen ja väripuhdas, vaan lisäksi luonteella on suuri merkitys, sillä luonteenpiirteet helposti periytyvät, mallioppimisesta puhumattakaan!

Pikkuinen kukkopoika kasvamassa mamma alla sisarten kanssa.

 

Muutosten vaikutus

Parven hierarkiaan vaikuttavat monet asiat, mm yksilöiden hormoonitoiminnan muutokset, tai parvesta poistuvat ja parveen saapuvat jäsenet, jopa elintilojen muutokset voivat osaltaan vaikuttaa.

Kanojen hormoonitoiminnan muutoksia ovat sulkasato, muninnan aloitus ja muninnan lopetus. Kukoilla sukukupsyyden saavuttaminen, sulkasato ja vanhuuden tuomat hormoonitasojen laskut.

Sulkasatoileva ja munimaton kana, ei varsinaisesti menetä arvoaan, vaan on tavallaan vain sivuraiteella. Tyypillisesti parvi sulkasatoilee samaan aikaan ja silloin koko porukan käytöksessä on nähtävissä eroja.

Kun nuori aloittaa muninnan, hänen arvonsa nousee ja se kiinnostuuko nuoresta parven pääkukko vai joku kakkoskukoista vaikuttaa tämän nuoren tytsyn arvoasteikolla nousuun. Mummoutuvat, eli muninnan lopettavat kanat tuntuvat säilyttävän arvonsa, ainakin jos ovat olleet korkealla nokkimajärjestyksessä. Mummokanoistakin olisi juttu jos toinekin, täytyypä laulattaa näppistä siitäkin aiheesta.

Myös parven jäsenten kuolema tai muutto vaikuttaa. Poistuneen paikka jää hetkeksi tyhjäksi ja parvitoverit voivat jopa todella kaivata poistunutta, mutta noin 2pv-2vkon aikana järjestys hakee uuden uomansa. Kun meidän maatiaisparven kukko (Sirkuksen ensimmäinen kukko) kuoli, lopetti koko maatiaisporukka muninnan ja osa oli todella apeina, hiljaisina ja nuokkuvina parisen päivää. Pelkäsin jo, että lähteekö multa koko maatiaisjengi sateenkaaren taa. Uuden kukon myötä sitten kanasetkin palasivat kiinni elämänsyrjään ja normaalin arkeen.

Uusien liittäminen parveen

Uudet tulokkaat parveen pistävät aina järjestystä uusiksi. Tulokkaiden ikä, sukupuoli ja luonne vaikuttavat siihen kuinka uusiksi parveutuminen sujuu. Aikaa uuden järjestyksen muodostuminen vie kahdesta päivästä jopa kahteen viikkoon. 

Aikuisilla munivilla kanoilla on aina hyvähkö arvo lähtöparvessaan ja pitävät asianaan säilyttää arvon myös uuteen parveen joutuessaan. Siksi joskus voi nähdä kuinka uusi kana menee rinta ronttingilla uuteen paikkaan ja saattaa jopa piestä muita kanoja tahi uhitella kukoillekin. Tämä on kanan tapa kertoa, että hänen ylitseen ei kävellä.

Uusia parveen laittaessa ohjeistan aina seurailemaan mukana puolesta tunnista pariin tuntiin. Yhteenotot ovat todennäköisiä ja nokkimalla tai toista ajamalla osoitetaan se oma arvo, mutta ihmisen hoteissa olevien eläinten ei saa antaa joutua ajojahdin tai verta vuodattavien välien selvittelyn kohteeksi. 

Miksi? Sehän on eläinten luontaista käytöstä.

Kyllä vain, mutta luonnossa eläessä sillä heikommalla olisi mahdollisuus väistää ja paeta riittävän kauas, vaikkapa kokonaan pois parvesta. Ihmisen rakennuksissa ja tarhoissa väistömahdollisuudet ovat aina rajalliset ja pahimmoilleen välien selvittely voi päätyä vakaviin vammoihin tai jopa hengiltä nokkimiseen. Ja tämä ei ole ok!

Ihmisen on aina varmistettava, että KAIKILLA hänen hoteissaan olevilla eläimillä on hyvät oltavat.

Siksi uusien parveen sopeutumista on vahdittava ja tarvittaessa puututtava.

Puuttumista voi olla mm: yhteenottavien erottaminen ja nostaminen etäämmälle toisistaan, useaankin kertaan. Tai vaikka käden, kumpparin tai haravan väliin laittaminen. Minä käytän samalla aina napakkaa EI – sanaa. Tehosi se sanana tai ei, niin eläimet kuulevat äänestäni ja näkevät kehonkielestäni, että ko käytös ei ole sallittua. Vietän paljon aikaa parvieni kanssa ja pyrin käyttäytymään hyvän johtajakukon elkein (ruuan antaminen, pesien rakentaminen, suojan tarjoaminen jne) jolloin ainakin osa parven jäsenistä myös kohtelee minua pääkukon (tai kukon apurin) tavoin.

Niissä parvissa joissa minulla on pitkäikäisiä kukkoja, joiden kanssa olen erityisen hyvää pataa (esim 6-vuotias Marans-kukkoni Hurjantai), nostan uudet tulokkaat kukon luokse esitellen ja kertoen, että tässä olisi sulle uusia kanasia, joista sun pitää pitää huolta. Edelleen, en usko, että Hurjantai sanojani sanoina ymmärtää, mutta jonkinlaista yhteisymmärrystä meillä on ja ainakin oman nimensä tämä kukkovanhus tunnistaa. Tosin viime vuosina on käynyt niin, että Hurjantain kakkoskukko, ottaa tulokkaat omiin hoiviinsa, varsinkin jos kyseessä on ollut nuorikkoja.

Muistan yhden kesän kun kakkoskukon, Pikkumacco nimeltään, hommiin kuului munintapesien lämmitys ja heinien järjestely munijoille. Oli about keskipäivä ja juurikin muutaman munijan munaushetki meneillään ja Pikkumacco pesässä puuhissaan, kun vein muutaman uuden nuorikon tähän parveen. Voi sitä Pikkumaccolaisen kiirettä, innostunutta energiaa ja höösäystä, kun koitti samaan aikaan saada munijat pesiin, pesät ojennukseen ja samalla liehitellä uusia tulokkaita. Meni sellaista kyytiä pesien, munijoiden ja uusien välillä, että minua kyllä ihan nauratti. Toimeliaisuudesta oli hyötyä, munijat munivat ja nuoret tulokkaat ihastuivat rivakkaan ja kohteliaaseen nuoreen mieheen. Hurjantai tosin ei juuri korvaansa lotkauttanut nuorten meiningeille.

Toinen keino millä parveen sopeutumista voi auttaa on uusien nostaminen orrelle, eli iltayöstä parveen yhdistäminen. Minä en niin tätä itse tee, syistä, että meille tyypillisesti uudet tulokkaat ovat saattaneet matkata pitkänkin rupeaman pahvilaatikossa ja haluan, että löytävät heti ruoka- ja vesipaikat, plus minulla ei ole kameroita kanaloissa ja en saisi itse unta jos joutuisin epäilemään, että mitenkähän siellä sujuu. Siksi mieluummin kököttelen sen tunnin pari mukana kun uusia tulee. Mutta yötä vasten yhdistäminen on toimiva keino ja monesti tilanne aamulla rauhaisa.

Helpointa uusien parveen liittäminen on toki munina. Eli tipunsiemenet hautovan mamman alle, jolloin mamma hoitaa parveen liittämisen kaiken muun äitiysurakan ohella.

Yksin ei ketään kanalintua pitäisi uuteen parveen tyrkätä, sillä se voi olla turhan suuri stressi. Kaksin aina kaunihimpi, jolloin tutuista tulokkaista on toisilleen seuraa ja turvaa uudessa ja oudossa paikassa. Poikkeuksena aikuinen kukko, jonka voi parveen liittää yksinäänkin, kunhan parvessa ei jo ole aikuista kukkoa. Aikuisten kukkojen välillä voimakas yhteenotto on takuuvarma, ja jälki voi olla rajuakin. Tätä en voi mitenkään suositella!

Jos ja kun parveensa haluaa olemassa olevan kukon rinnalle lisää kukkoja, niin ne kannattaa tehdä juurikin lisäämällä munia, jolloin mahdollisuus, että pääkukko hyväksyy pikkupojat kasvamaan apureikseen on parempi, mutta ei toki tällöinkään itsestäänselvää. 

Miten tukea pahnanpohjimmaisten eloa parvessa?

Jos parvessa on paljon yksilöitä, tai kovin eri-ikäisiä yksilöitä, niin ihmisen pitää varmistaa, että kaikki saavat tarpeeksi syödäkseen ja juodakseen. Useampi ruokapiste eri puolilla ja vaikka eri tasoilla kanalaa, samoin vesipiste varmistaa, että myös ne nokkimajärjestyksen alhaisimmatkin ehtivät syödä rauhassa, ilman, että joku on heitä hätistämässä pois. 

Parven pääkukko siis tarjoilee herkut aina lempikanalleen. Ihminen viedessään erityisherkkuja voi joko tukea olemassa olevaa hierarkiaa antamalla herkut pääkukon eteen, joka ne sitten jakaa oma ajatuksensa mukaan. Jos haluaa tukea jonkun arvoa parvessa, niin sen voi tehdä juurikin antamalla herkut ENSIMMÄISENÄ tälle tuettavalle. 

Hyvä keino on myös jakaa herkut useampiin kuppeihin, antaa yksi pääkukolle tarjoiltavaksi ja nostaa muut kupit eri puolille tilaa, jotta aremmat ja alhaisemmatkin pääsevät apajille. 

Tästä tulee mieleeni eräs nuori kukko, joka oli saanut lähdöt parvensa kukoilta ja asusteli jonniin aikaa kanalamme eteisen ylähyllyllä. Olisi voinut asua eteisen lattiallakin, mutta jostain syystä koki sen pienen ylähyllyn omimmakseen. Minä tietysti sitä aina ekana tervehdin kanalaan mennessäni ja nostin hänelle ekan ruokakupin pois käsistä, jotta sain avattua muiden tarhojen hakasia. 

Sitten koitti minun lomani ja olin jokusen viikon poissa. Lintusia hoiti eläintenhoitaja, jonka rutiinit olivat hieman erilaiset. Niin mitä tekee tämä nuori kukkopoika? Ulottaa sieltä ylähyllyltä eläintenhoitajamme pipon alta pilkistäviin hiuksiin ja nykii hiuksia, jotta hänetkin huomataan. Hoitaja oli jantterin ristinyt tukistajaksi. 

Tavallaan tuo myös kertoo kanojen tavasta osoittaa huomiota ja hellyyttä toisilleen. Olet varmasti nähnyt kukon seisovan paikoillaan ja kanan hellästi nokkivan tai sukivan kukon kaulasulkia? Tai toisinpäin. Kanalintu kun ei itse yltä putsaamaan kaulasulkiaan, niin sen tekee joku hänen erityisen läheinen parvitoverinsa. 

Tukistajan oli varmaan huomionhakemisen lisäksi tarkoitus liehitellä tätä herkkujen kantajaa, varmistaakseen ylhäisessä yksinäisyydessään edes ihmisen parvitoveruus. Sittemmin Tukistaja sai omat kanaset, oman kanailijan ja ylähyllyä hulppeamman asuinpaikan.

Lisää kanatietoa?

Oliko tästä artikkelista hyötyä? Haluaisitko oppia lisää kanoista? Julkaisen säännöllisen epäsäännöllisesti Kanakirjettä, jossa myös kevättalvisin tietoa meillä myytävänä olevista kanoista, kukoista ja siitosmunista. Kanakirje on maksuton sähköposti, jonka voit tilata liittymällä postituslistalle. Listalta voit poistua silloin kun siltä tuntuu. Liity Kanakirjeen tilaajaksi TÄSTÄ

Muita artikkeleja kanojen ja kukkojen käyttäytymisestä parvessa:

Voiko samassa parvessa olla monta kukkoa?

Talviulkoilijat - tarinoita kanojen käytöksestä ja reviiristä

Kukkoiluja - kukon aggressiivinen käytös

Kanojen ulosmuutto - kana on rutiineihin sitoutunut eläin 

Siilon verkkokaupasta löytyy opaskirjoja, videoita ja webinaareja monista eri aiheista.