Eritoten kestopehkun kanssa tulee muistaa huolellinen ja riittävän usein tapahtuva kuivitus. Kestopehkun päälle lisätään, eläinmäärästä ja lattiapinta-alan koosta riippuen noin viikoittain puhdasta kuiviketta. Myös hyvin kosteaa ulkotarhaa on hyvä kuivittaa tai järjestää niin, ettei maapohja pääse muhimaan märkänä. Artikkelin lopussa linkkejä edellä mainittuihin aiheisiin.
Yksittäistä pahkaa ei kannata säikähtää eikä syyllistyä, sillä ihovaurioita sattuu ja bakteei pujahtaa helposti ihon alle pienestäkin naarmusta. Myös pitkittynyt kalkkijalkapunkki voi altistaa anturapahkan syntymiselle, koska punkki pesii jalkasuomujen alla aiheuttaen niiden vaurioitumisen ja ihon herkistymisen vaurioille.
Lievät paksunnokset saattavat parantua itsestään, mutta kanan kävelyä ja kuopsuttelua haittaavat pahkat tulee hoitaa asianmukaisesti.
Anturapahkan hoito on kirurginen toimenpide, jossa mädäntyvää kudosta leikataan steriilillä veitsellä. Tervettä kudosta ei leikata. Kirurgiset toimenpiteet suorittaa eläinlääkäri, mutta toisinaan kokeneella kananhoitajalla voi olla hyvä olla osaaminen näihin pienimuotoisiin operaatioihin.
Korostan edelleen, että terveeseen kudokseen anturapahkan hoidossa ei kajota. Kuolleessa pahkakudoksessa ei ole jäljellä tuntoa, eli lintua ei hoidettaessa satuteta, eikä sen kuulu tuntea kipua.
Ohessa on Oikarinlaidan lintutilan Hannamari Röntysen ohje jalkapahkan hoitoon.
Anturapahka on kivulias vaiva
Pahka syntyy yleisimmin, kun jalkapohjan iho rikkoontuu ja haavasta pääsee lantaa sekä bakteereja ihon sisälle. Harvinaisemmissa tapauksissa bakteeritartunta mycoplasma synoviave on todettu aiheuttavan siipikarjalle anturapahkoja. |
| Pahka varpaassa |
Itsessään pahka näkyy jalkapohjassa tummana pisteenä tai isompana tummana kovana pahkurana. Pahka on kivulias vaiva, mutta on hoidettavissa ja monesti itse hoitotoimenpide on paljon kivuttomampi kuin olemassaoleva pahka.
Anturapahkan voi hoitaa kotona, mutta suosittelen ehdottomasti ottamaan ensin yhteyttä ammattitaitoiseen eläinlääkäriin!
Tarvikkeet hoitotoimiin
- suojahanskoja
- vanutuppoja ja paperia
- hygieeninen haavalappu
- elastinen eläimille tarkoitettu itseensä kiinni sulava side
- ihoteippi
- kirurginveitsi
- onteloneula (lihasneula)
- betatine desinfiointiaine
- pihkasalva (apteekissa Abilar) TAI betatine-voide
- pienet teräväkärkiset sakset ja pinsetit
- mahdollisuuksien mukaan reseptillä kipulääkettä kuten Metacam tai Loxicom
- pyyhkeitä kanan kiinnipitämiseen
Tarvikkeet löytyvät kysymällä ihan tavallisesta apteekista.
Poisto ja desinfiointi
Käytä suojakäsineitä. Jos sinulla on käytettävissä kipulääkettä, anna se kanalle noin 30min ennen operaatiota. Kana asetetaan mielellään lavuaarin reunalle, mahalleen makuulleen pyyhkeen mutkaan. Tämän voi tehdä myös kahdelleen niin, että toinen pitää kanaa ja toinen operoi. Operoitava jalka suoristetaan takakautta lavuaarin päälle. Huuhtele jalkaa lämpimällä vedellä ja pese liat pois saippualla.
Pahkan pintaa voi kevyesti rapsutella jo pois. Kun jalka on pesty, niin desinfioi pahkan seutu laimennetulla betatinella.
Joskus pahka irtoaa ihan sormenpäillä puristamalla, mutta jos ei, niin se täytyy leikata pois kirurginveitsellä. Viillä veitsen kärjellä pahkan ympäri n.1-3mm syvyydellä. Lopuksi nosta pahka pois veitsen kärjellä.
Desinfioi välillä ja tyrehdytä mahdollinen verenvuoto paperitupolla painamalla. Tumman kuoren alla on ns.ydintappi joka on kellertävää/vaaleaa kuollutta ja mädäntynyttä lihaa ja märkäeritettä. Kaikki vaalea mätä aines on saatava pois. Tähän voi käyttää apuna myös pinsettejä.
Terveen värinen liha on vaalean pinkkiä, eikä sitä tule poistaa. Sormilla pumppaamalla saa usein avatusta pahkasta kuolleen lihan ja mädän pois. Joskus mätä on kovettunut koviksi kellertäviksi pötköiksi/laatoiksi, jotka pullahtavat haavasta ulos puristamalla. Avattu pahka voi haista epämiellyttävälle.
Jos pahka on pullistunut varpaanvälistä ylös, voi pullistuman puhkaista onteloneulalla suoraan sen päältä ja puristaa mädän pois. Muista välillä huolellinen huuhtelu ja desinfiointi! Puhtaus on kaiken a ja o.
Yleensä toimenpide on suht kivuton eläimelle, koska operoitava ihoaines on jo kuollutta ja kovettunutta. Pahkan poistamisen tuoma helpotus on varmasti siivekkäälle ensiarvoisen tärkeää! Kun olet saanut pahkan poistettua ja haava on desinfioitu ja verenvuoto tyrehdytetty, täytyy jalka sitoa.
Haavakohtaan täytyy laittaa ensin runsaasti pihkasalvaa tai betatine-voidetta. Leikkaa haavalapusta pieni palanen ja aseta se haavan päälle. Leikkaa sulavasta siteestä kaksihaarainen osio ja kieputa sidettä haavan yli, varpaiden väleistä ja lopuksi nilkan ympärille. Sido ihoteippiä sulavan siteen päälle. Tämä estää hyvin sidepaketin irtoamista ja nokkimista.
Jälkihoito on yhtä tärkeää kuin poisto!
Ensimmäisellä kerralla siteet tulee vaihtaa, haava puhdistaa ja sitoa uudelleen voiteen kera heti 2-3vrk kuluttua operaatiosta. Pahka voi muodostaa märkäeritettä vielä usean päivän/viikon ajan ja siteiden vaihtotiheys riippuukin siitä miten haava paranee! Rupeutuva pahka, joka ei eritä uutta mätää, tulee sitoa niin kauan kuin haavan päälle kasvaa kunnollinen iho. Siteen vaihtovälinä voi näin ollen pitää n.1:ä viikkoa.Pahkasta toipuva kana tulee pitää sisällä ja mahdollisimman puhtailla kuivikkeilla parantumisensa ajan. Mycoplasma syonivae-bakteerista johtuva anturapahkapotilas tulisi eristää muista, koska bakteeri on tarttuva ja leviää helposti, tosin bakteerin on todettu olevan jo hyvinkin yleinen Suomen harrastekanaloissa. Vaikeissa tapauksissa, missä pahka erittää mätää vielä pitkään operoinnin jälkeenkin, tulee siteitä vaihtaa 3-5vrk välein.
Myös eläinlääkärin määräämää antibioottikuuria on syytä harkita, kanoille yleisimmin määrätty antibiootti on Oriprim.
Hannamarille kiitos ansiokkaista hoito-ohjeista. Lisää Oikarinlaidan otusten elämää löydät heidän Facebook-sivuiltaan.
Eläinten oikeuksista
Tämän artikkelin kuvien mallina toiminut Aulipauli Paukuttaja on kesällä 2017 eläinsuojelutapauksena Siltajoelle hoitoon tullut araucana-rouva. Hoitotoimenpiteen jälkeen Aulipauli lehahti kanilan eteistilan varastona toimivan, hmm, hieman värikylläisen sisustussekamelskan keskelle. Löydätkö kuvasta harmaan kanan?
Pedikyyripotilaalle oli kyllä sisustettu eteiseen puhtailla puruilla oma viihtyisä nurkkaus, mutta arvon rouva oli sitä mieltä, että valokuvamallilla on oikeus nukkua kanien ruoka-ämpärissä. Ja mikäs minä olen eläinten oikeuksia polkemaan, nukkukoon siellä missä mieli tekee.
Varvas tuli kuntoon, mutta puoli vuottakaan hoidon jälkeen ei ole varpaaseen kasvanut kynttä. Kasvaneeko koskaan. Enää kuitenkaan Aulipauli ei varo jalkaansa ja meno on vinhaa kun poikakaverinsa Arsti Araun kanssa vilahtavat ovesta ulos ihastelemaan ensilunta tai raatelemaan pionien juurakoita.
Kunnon kanan elämää sanoisin. Syksyllä A-kaksikko oli sitä mieltä, että nukkuisivat mieluummin omenapuussa kuin omassa pilttuussaan (josta kanien ruoka-ämpäri täytyi siirtää muualle). Tiedättekö miten ihanaa on poimia auringonlämmittämiä pullea poskisia omenoita omasta puusta? No, vähintäänkin yhtä ihanaa on poimia lämpimiä pulleita kanasia omasta puusta ja kuljettaa apostolin kyydillä nukkuvat nokkaniekat omalle orrelleen. Semmoista se on, tämä meno Siltajoella.
Tuliko mitta täyteen?
Vai vieläkö jaksaisit lukea lisää?Lisää aiheeseen liittyviä hoito-ohjeita löydät muista artikkeleista:
Kalkkijalkapunkki
Kanan ulkoloiset: oireet, tarkastus ja ehkäisy Ongelmia kestopehkun kanssa - syyt ja ratkaisut
Kana ei ole vesilintu - sateelta suojaaminen
Näin suunnittelet ulkotarhan
Asiaa, aasinsiltoja ja aiheen vieruksia sen sijaan löytyy Siltajoen Sirkuksen Facebook sivuilta. Tervetuloa sormilla osoittelemaan ja peukalolla posottamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti