Mitäpä syöttäisin kanatipuille?

Nettiä ja keskusteluryhmiä kun selaa, niin vaikuttaa siltä, että tipusille pitää kattaa tarjolle kahdentoista lajin buffee ihan ekasta ekasta päivästä lähtien. 

 

Minä sanon EI!

 

Yhdellekään vastasyntyneelle tai -kuoriutuneelle elämänalulle ei tuupata eteen kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Vasta elämää opetteleva itu tarvitsee hyvin pelkistettyä, ravintopitoista ja PUHDASTA ruokaa, jotta elämän ensimmäiset suolistossa sulavat ravinteet alkavat imeytyä ja kasvu pääsee käyntiin. Ugh!

 

Moni on huolissaan raekoosta mitä tipuille annetaan ja kaurahiutaleen, siis sen ruokakaupasta ostettavan kuoritun, litistetyn ja höyrytyksellä esikypsennetyn hötön antaminen istuu vielä kanailijapiireissä tiukassa. Pikakaurahiutaleista on kuitu kuorittu pois ja höyrytyksellä osa vitamiineistakin haihdutettu. Hiutale on liian hiilihydraattista pienen tipun masuun.

 

Liika hiilari aiheuttaa ripulia ja ripulitilassa olevasta suolistosta ei ravinteet imeydy. Vastasyntyneen vauvan ripuli on vaarallinen ja jokainen emo siihen reagoi nopeasti, samoin täytyy toimia tipusen kanssa: ripulia tuottava ruoka-aine heti pois, pyllypyykille ja kaikkien ruoka-astioiden ja alusten vaihto puhtaisiin.

 

Kokonainen tai rouhittu kaura on parasta kananpojallekin. Niissä on mukana kauran kuitu, jota nokkijat tarvitsevat AINA suolistoonsa poistamaan mahdollisten maabakteerien aiheuttamia onkhelmantynkiä. Jo kaikista pieninkin kääpiökochin tai Mille Fleurin pentu saa kokonaisen kauran nokastaan alas. Kokeiltu ja nähty on, satojen tipujen verran.

 

Kanailijan mielenrauhan takia meillä annetaan tipujaan hoitaville emoille kokonaista JA rouhittua kauraa. Tämä kanailija nukkuu yönsä paremmin kun tietää, että rouheen seassa on sitä pienempääkin murua, jolla vauvelit saavat masua täyteen, silti emot pitävät kovemman ruokapotpotuksen kokonaisen kaurakourallisen kohdalla. Semmoista se on, oma mamma on aina eniten oikeassa ;)

 

 

Munalla mennään!

Kauran lisäksi meidän mammalomailijoiden menu sisältää keitettyä ja murskattua munaa AAMUPALAKSI. Eli keitetty munamössö ei ole koko ajan tarjolla, koska lämmetessä kypsennetyn munan pinnalla alkaa nopeasti lisääntyvä bakteeritoiminta. Kun munaherkku tarjoillaan vain kerran päivässä ja kohtuullisena annoksena, niin mamma syöttää sen himonhedelmilleen heti, eikä sitä jää lautaselle pyörimään kakkavarpaiden tai nukkupyllyjen sotkettavaksi. 

 

Keitetyssä munassa on juuri niitä ravintoaineita ja proteiinia mitä pieni suolisto tarvitsee kehittyäkseen. Lisäksi munijasta riippuen muna voi sisältää kokkidi-bakteereilta suojaavia ominaisuuksi. Kokkidit ovat maabakteereita, joille kanalinnut muodostavat vastustuskyvyn pikkuhiljaa. 

 

Tämä on yksi syy miksi meillä ei vastakuoriutuneet ulkoile kuin vasta sulkauduttuaan: lämmön lisäksi suolisto on ehtinyt kehittyä ja kasvu lähteä hyvään käyntiin ennen kuin lähdetään avaraan maailmaan matonhapsuja ja kengännauhoja nuoleskelmaan (tavoitithan vertaukseni konttaavasta lapsukaisesta, jonka tuttia ei enää keitellä, mutta pariviikkoiselle ei tulisi mieleenkään tarjota tuttia suoraan lattialta, saatikka maasta).

 

Vastustuskyvyn rakentuminen on luontainen prosessi, joka karsii heikot pois, mutta koska ihmisen hoivissa elävät kanaset eivät pääse viemään tipueitaan aina uusille matomaille, joissa ei ole parven ulosteita, niin ihmisen tulee hoitaa tilat ja tilanteet niin, että tipueilla on puhdasta ja ravinteikasta.

 

Vieläkö paatostan ja saarnaan lisää puhtaudesta? En vielä. Muistutan vaan eläinten astioiden hygieniasta, johon hyvä nyrkkisääntö on: siitä pitäisi poystyä itsekin hörppäämään, jos ajatuskin saa yökkäämään, niin harjaa ja Fairya käteen ja tiskarihommiin!

Toinen syy miksi Siltajoella eivät ihan pikkutikut ulkoile on meidän Kerttu, johon luotan kuin vuoreen silloin kun on kyse siimahäntien hävityksestä, mutta jonka kehräävän hellään huomaan en ihan pieniä piipittäjiä uskoisi. Pihan harakoista,  variksista ja leikkisästä irlanninsusikoirasta puhumattakaan. 

 

Mutta takaisin otsikon aiheeseen, eli ruokintaan. Kauran ja keitetyn munan lisäksi meillä on tarjolla koko ajan omaa Maukas - pikkunokkaisten rehua, joka sisältää rouhittua kauraa, ohraa, hernettä ja härkäpapua. Erikokoisina rakeina, joista niin emo kuin tiput löytävät oikeat koot. Myös Suomen Rehun Progut kuuluu kaiken ikäisten valikoimiin, koska se sisältää B-vitamiinien lisäksi suoliston topimintaa tukevia ainesosia.

 

Näillä mennään ensimmäiset viikot. Vasta kolmannella viikolla tuodaan tarjolle hieman tuopretta. Vuodenajasta riippuen salaattia tai ruohosilppua. Ensimmäiset maistiaiset uutta ovat aina pieniä eriä. Maistiaisia. Totuttelua. Niin kuin kaikilla muillakin vauvoilla. Yhdellä uudella ruoka-aineella harjoitellaan useampi päivä peräjälkeen ja seurataan pyllyjä ja emoa. Ruokkiiko emo kyseisellä herkulla tenaviaan pontevasti vai nihkeästi on monesti hyvä osviitta. 

 

Maistuvaa ja turvallista tuoretta on myös omena, raastattu kaali tai porkkana, kesäkurpitsa tai marjat. Ja näitäkään ei kaikkia tarvitse samalla viikolla tarjoilla, vaan maltillisesti pikkuhiljaa. Aivan varmasti suloiset untuvikot ehtivät kaikkea ihanaa hemmotteluruokaasi maistaa jahka untuvat ovat alkaneet suliksi muuttua ja vauvavauhe kohti uhmaikää.

Raejuustot, rahkat ja piimämössöt eivät kuulu meillä tipujen ruokavalioon, koska ne opvat nopeasti lämpimässä pilaantuvia ruoka-aineita, eivätkä maitotuotteet luontaisestikaan kuulu lintujen ruokavalioon. Aikuiset toki rakastavat jugurtteja ja juustoja (ja jotkut meistä jopa viinejä), mutta aikuisten ruokavaliohan nyt muutenkin on eri kuin piiperöiden. Eiks jeh?

 

Proteiinia pienille voi lisätä juurikin hernerouheesta, öttiäisistä tai maltillisesti vaikka jauhelihasta. Terveellisiä kasvirasvoja ja ravintoaineita on vaikkapa öljyhampun siemenssä ja auringonkukan siemenissä. Perunat, pastat, pullat ja patongit ovat sitä turhaa höhhöä, jota ei määräänsä enempää kukaan tarvitse (paitsi ehkä talvella kun hiilari antaa lisäenergiaa lämpimänä pysymiseen).

 

Mitäs muuta?

Ruokien lisäksi hiekkainen sora ja kalkki tarjolle ihan heti alusta asti. Koska linnuilla ei ole hampaita, niin ne tarvitsevat ruuansulatukselle olennaista kiveä kivipiiraansa. Kalkki tarjoillaan meillä mieluiten kuivattuina ja murskattuina munankuorina, mutta aina niitä ei ole olemassa riittävästi ja silloin kopastaan kalkkikiveä ämpäristä.

Meillä tipusten vesi annostellaan aina nipasta, jotta se on varmasti puhdasta ja siihen ei pääse kukaan kastumaan tai hukkumaan. Veteen lisätään 1-2krt viikossa BE-Balansia ja 1krt viikossa Milkan monivitamiinia. Muina päivinä pelkkää puhdasta raikasta vettä!

 

Tämmöisillä konsteilla on Siltajoella kasvatettu tuhansia piiperöitä monessa eri rodussa ja useamman vuoden ajan. Lisää meidän kantapäiden kautta opittuja juttuja aiheesta voit lukea näistä artikkeleista:

Ruokinnasta:

Herne kanojen ja viiriäisten ruokinnassa

5 ruoka-ainetta joita ei tule syöttää kanoille 

Tukiruuat

Kivipiiran toiminta lintujen ruuansulatuksessa 

 

Tipujen ja emojen hoidosta: 

Kuinka autan hautovaa kanaa?

Kannattaako kuoriutuvaa tipua auttaa?

Pitääkö emo ja tiput eristää? 

 

Ruoka ja tarvikeostoksille:

Siilon verkkokauppaan

Herne kanojen ja viiriäisten ruokinnassa

Muna on proteiinipitoista voimaruokaa. Voimailijat tarvitsevatkin kovasti proteiinipitoista ruokaa pystyäkseen tuottamaan somia herkkumunia. 

Tehokanojen, viiriäisten ja muiden voimakkaasti munivien rotujen ja lajien ruokinnassa huomiota tulee kiinnittää proteiiniin JA kalsiumin saantiin. Kun munintatahti on kova täytyy linnun saada nokittua tuhtia ruokaa. Pullamössöllä ei toinna kupua täyttää, sillä pelkällä hiilarilla ei munia pitkään pungeta pihalle. 
 
Tiesitkö muuten, että viiriäinen munii ahkerammin kuin tehokana? Viiriäisen munantuotannon sykli on 14-18 tuntia, eli viikon aikana hyvin ruokittu, terve ja munintaikäinen viiriäinen paukkasee pihalle yli 9 munaa.

Kanat ja viiriäiset ovat sekasyöjiä, joten proteiiniksi kelpaa myös eläinproteiini, mutta tässä artikkelissa vetäistään herneet kitusiin. Eli keskitytään maukkaaseen kasviproteiiniin. Artikkelin lopusta löydät linkkejä muihin Ravitsemus - kategorian juttuihin.

Kokonainen riistaherne on edullista

Riistaherne on kuivattua hernettä ja sitä myydään säkkitolkulla maatalouskaupoissa tai mahdollisesti myös viljelijöiltä suoraan. Riistaherne nimitys on erona elintarvikkeeksi myytäville herneille ja osittain viljelylajikkeet eroavat elintarvike- ja riistaherneiden osalta. Samaa palkokasvia kuitenkin pienillä eroilla. 

Herne on edullista ja ravintorikasta syötävää eritoten talvella, kun vihreän saanti on rajallista. Vihreän lisäksi herneessä on paljon B-vitamiineja, joita tarvitaan muun muassa kuoriutuvien tipujen evääksi munaan mukaan. Yleensä kaikki Suomessa myytävä riistaherne on vieläpä kotimaista ja viljelykasvina herne rikastuttaa peltomaata typensitomisominaisuudellaan. Eli kaikin puolin mainio pikkupallero!

Jos haluat syöttää lintusillesi kokonaisen riistaherneen, niin liota kuivia herneitä yön yli, jotta ne turpoavat ja ovat näin ollen helpommin sulavassa muodossa. Kuivana syötetyt herneet turpoavat linnun mahassa ja vaativat valtavasti juomista ja voimakkaan kivipiiran, etteivät aiheuttaisi tukosta tai tukalaa oloa. Pienille roduille ja viiriäisille kokonaista hernettä tulisi tarjota vain liotettuina tai keitettyinä. 

Isoille- ja jättikanaroduille, sekä aikuislle ankoille kuivan herneen voi tarjoilla sellaisenaan. Kokemukseni mukaan kuitenkin liotettuna vihreät pienet miehet matkaavat livakammin kohti ääntä. Oletan liotetun maistuvan maukkaammalta.

Viiriäisille herneet ovat suurta herkkua ja syövät niitä paljon, siksi on tärkeää, että kuivattu kokonainen herne on hyvin liotettu tai kiehautettu ennen tarjoilua. Kahden nyrkin kokoinen viiriäinen voi jopa kuolla kuivien kokonaisten herneiden syömiseen, joten toistan vielä väsytyksenkin uhalla: viiriäisille vain hernerouhetta tai kokonaiset kuivaherneet hyvin liotettuina/kiehautettuina.

Tuore- tai pakasteherneissä tätä ongelmaa ei tietenkään ole, koska neste on vielä herneessä mukana.

Herneherkuttelijoille tulee olla myös kivipiiran toiminnalle tärkeää hiekkasoraa saatavilla, sillä kova ruoka kuluttaa kivipiiran kiviä nopeammin kuin pehmeä mössöruoka. 

Herkkuherne rouheena

Kuivattua hernettä voi mieluusti tarjota myös rouheena, jolloin turpoavat partikkelit eivät ole liian suuria linnun kokoon suhteutettuina.

Siilossa myytävä hernerouhe on oikean kokoista niin kana- kuin ankkatipuille sekä aikuisille viiriäisille. Herkkuherne rouhe maistuu mainiosti myös aikuisille kanoille.

Hernejauhe on sopivaa ihan vauvaviiriäisille, joiden nokkaan jauhe mahtuu, mutta viikon ikäisestä eteenpäin jauhe on hyvä tarjota vesitilkkaan turvotettuna puurona, jolloin lintu saa sen nokittua.

Herkkuherne nimitys rouheellemme tulee hernelajikkeen valinnasta. Suomessa viljeltäviä hernelajikkeita on muutamia. Siltajoen ja viljelijän omien lintusten mielestä vihreä lajike on kaikista maistuvinta. Makutesteihin on osallistunut kolmisen sataa nokkijaa ja kolme hernelajiketta, joten luotamme nokkaporukan valintaan.

Yleisin viljeltävä lajike, kellertävä väriltään, on ravintoarvoiltaan hyvin samanlainen, mutta maistuvuudessa oli selkeä ero. Nirsoja tai ei, niin kuvitelmani on, että vihreässä pallerossa on enemmän lehtivihreää, jonka saanti varsinkin Suomen pitkän ja pimeän talven aikana on rajallista, siitä varmaan johtunee myös maistuvuus ero. Samaa herkkuhernerouhetta käytetään Maukas-rehussamme. Vihreällä ruokinnalla taasen on suora yhteys keltuaisten väriin ja makuun.

Siilossa myytävien kotimaisten nokittavien periaatteena on maistuvuus, oikeat ravintoarvot ja raekoko sekä viljelijäreiluus. Siilon tuotteista viljelijän kukkaroon jää isompi siivu kuin teollisuudelle myytäessä. Tämä on minulle henkilökohtaisesti tärkeää, koska haluan uskoa suomalaiseen ruuantuotantoon niin eettisistä kuin ilmastollisistakin syistä. Jos jaat kanssani samansuuntaiset arvot, niin vilkaisehan valikoimamme: Siltajoen Siilo - Kanailijan kauppa

Reseptejä ja vinkkejä herneen syöttöön

Avaa kesähelteillä pakastehernepussi vadilliseen vettä ja kutsu munamaakarisi bileisiin. Saat koko päivän vesiastian ympärillä puuhastelevat kanasi ikionnellisiksi ja viilentyneiksi kun vesisoikosta noukitaan kylmiä herkkuja kilvan. Ja voi sitä marmatuksen määrää, jos joku herne sattuu vajoamaan vesitilkan pohjalle ja sitä ei sieltä saa!

Talven pakkasiin iloa ja lämpöä tuo kattilallinen keitettyjä juureksia. Kiehauta porkkanaa, lanttua, naurista tai pottuja, pyöräytä juurekset pehmeiksi tehosekoittimella ja lisää muussiin herne- ja/tai papurouhe turpoamaan. Päälle tilkka ruokaöljyä tai nokare voita, ja kun keitos on jäähtynyt noin kädenlämpöiseksi kanna vasu nokkailijoillesi. Kiittävät sinua kilvan niin kaakatuksellaan kuin maistuvilla munillaan.

Syksyn ja talven viileillä lämpimän ruuan/juoman tarjoilu sitä paitsi auttaa lintusia lämpimänä pysymisessä. Muista vain kokeilla ruuan lämpötila omin näpein, sillä kana ei pysty sylkäisemään kurkkuunsa hotkaisemaa palasta, joten polttava ruoka oikeasti polttaa!

Fermentointi on yksi mainio tapa tarjota erilaisia kasviksia kanasilleen, silloin kun kasvisten säilyvyys muuten olisi ongelma. Kotirinteen kanablogista löydät ohjeet fermentointiin

Kokemukseni mukaan kanaemot valitsevat mieluusti poikastensa kasvatukseen hernerouhetta tai Maukas – Pikkunokkaisten seosta. Voit tarjota molempia sellaisenaan tai hieman liotettuna vesitilkassa. Minulla on tapana lisätä liotettaviin rouheisiin tippa B-vitamiinia tai omegakalaöljyä, talviaikaan myös D-vitamiinia, jonka saanti pimeässä pohjolassa ei onnistu kuin T-paita keleillä.

Ja toki hernerouheen voi antaa sellaisenaan, joko muun rehun joukkoon sekoitettuna tai erillisestä kiposta tai kädestä tarjoiltuna.

Muita artikkeleja ravitsemuksesta:

5 ruoka-ainetta, joita ei tule syöttää kanoille

Syötä näitä maltilla kanoille

Idätä kanoille kauraa

Kanojen ja viiriäisten tukiruuat

Ruokintarutiinit Siltajoen Sirkuksessa

Haluatko oppia lisää kanojen ruokinnasta? 

Olen tehnyt 45 minuutin mittaisen opasvideon: Kanojen ruokinnan perusteet, jossa käyn kattavasti läpi kotikanan ruuansulatuksen ja ravitsemuksen tarpeet. Tilaa video omaksesi hintaan 19,50€ tästä: Webinaari kanojen ruokinnasta