Resepti: Viiriäisviljelijän munapannu

Erittäin nopea ja maukas välipala, alkupala tai iltapala, johon voi helposti jäädä koukkuun.

Koukkuteorian todistaa erään meiltä viiriäisenmunia ostaneen miehen tokaisu ruokapöydässä:  "Miksi meillä ei ole viiriäisiä?" Kuulemma seuraavana päivänä oli mies alkanut nikkaroimaan viiriäisille tiloja. Nykyään heillä ON viiriäisiä ;)

Koko korvataan määrällä, tai maulla

Varaa vasullinen viiriäisenmunia. Tähän reseptiin käyvät vastamunitun tuoreetkin munat, jotka keitettäessä ovat kinkkisiä, sillä hyvin tuoreesta munasta kuoren irrottaminen on työlästä. 

Iltapalaksi kasvavien teinien perheessä tarvitaan pannullinen per pupeltaja. Maltillisemmissa energiantarpeissa tai alkupalana riittää 3-6 munaa per ruokailija.

Lurauta pannulle liraus oliiviöljyä. Silppua pieneksi siperrykseksi 1-2 valkosipulin kynttä. Myös valkosipulipuristinta voi käyttää, jos hermot riittävät sen putsaamiseen. Arvannet kenellä ei riitä.

Laita levy tulille, keskilämpö riittää.

Leikkaa terävällä veitsellä viiriäisenmunan terävä kärki pois ja kippaa sisältö suoraan pannulle. Tuoreiden munien keltuainen pysyy hyvin kasassa ja saat kauniin muotoisia pikkupaistikkaita. 

Ripottele paistuvien munien päälle Valion Emmental juustoraastetta. Suolaisesta, voimakkaan makuisesta juustosta tehty raaste tuo esiin viiriäisenmunien kermaista ja täyteläistä makua.


Yllättäin ei ole kuvaa valmiista pannullisesta, koska no, huomaat kyllä valmistaessasi miksi!

Lisäksi sitä taikka tätä

Maukkaan ja energiapitoisen munapannun lisäkkeenä voit tarjoilla kevyttä salaattia:

• Salaatinlehtiä oman maun, lähikaupan tai kasvimaan valikoiman mukaan
• Muutama pesty voikukan lehti tai vuohenputken nuori verso
• Muutama kahtia leikattu kirsikkatomaatti
• Pieniksi pilputtu kesäkupitsan puolikas
• Muutama krutonki tai murusia pöydälle kuivahtaneesta käntystä
• Parmesania tai eiliseltä pöydälle unohtuneen juuston kuivat kohdat raasteittuina (oikeasti hyvää!)

Tahikka jotain vähän tuhdimpaa:

Siivu tai pari oikein tummaa saaristolaisleipää, ruisleipää tai jyväistä ruisleipää paahdettuna. Paahda vaikka pari kertaa, että saat kannikan rapsahtavaksi.

Kermaviililusikallisella notkistettu nokare voita johon sekoitat kuivattua tilliä ja ihan inasen hunajaa. Voi kannattaa unohtaa pöydälle notkumaan jo ajoissa, jotta se on sekoitettavan pehmeää, tai käyttää muita voin lämmittelykeinoja.

Voiseosta voi voidella voimallisen vetäyksen leivälle. Kaloreista niuhottaminen ja nälässä kutjottaminen eivät sovellu tämän reseptin yhteyteen, joten anna palaa!

Viiriäisten kasvatus - Lyhyt johdanto pienten kanalintujen maailmaan

Viiriäiset ovat pieniä kanalintuja, joiden kasvatus on mukavaa ja hyödyllistä. Pienuutensa puolesta viiriäiset mahtuvat elämään mukavasti sielläkin missä muutama kana täyttäisi paikat ääriään myöten. Hoidon kannalta viiriäisiin pätee monet samat asiat kuin kanojen hoitoon, vain viiriäisten loistava lentokyky ja koko ovat huomioonotettavia eroja. 

Viiriäiset munivat pikkuisia, koristeellisia ja ravintoarvoltaan kananmunaa rikkaampia munia. Niin kanojen kuin viiriäistenkin munien makuun ja keltuaisen väriin vaikuttaa linnun ravinto. 

Munien lisäksi viiriäisen liha on maukasta ja tunnetaan herrojen herkkuna. Omavaraisuuteen tähtäävälle tai lihan alkuperästä kiinnostuneelle viiriäinen onkin oiva kasvatettava. Nuori lintu alkaa munia jo 6-8 viikon ikäisenä ja kukko saavuttaa teuraspainon noin 3-4kk iässä.

Tilavaatimukset

Kesällä on luontevinta pitää linnut ulkona. Paikasta toiseen siirrettävä tai raahattava häkki on kätevin, jotta viirulaiset pääsevät tuoreen ruohon kimppuun aina 2-3 viikon välein kun alue on syöty ja tallottu. 

Viiriäinen osaa lentää hyvin. Todella hyvin! Karkaaminen onkin ainut viiriäistenpidon huolestuttava puoli. Ne eivät ole niin reviiriuskollisia kuin kanat, eivätkä välttämättä leimaudu mittasuhteiltaan järkälemäiseen ihmiseen tai paikkaan. Tilaisuuden tullen viiriäinen onkin vapaa kuin taivaanlintu ja vapaustaistelijan voi saada kiinni vain hyvällä tuurilla tai häkin lähelle jätetyllä ruokakipolla houkuttelemalla.

Ulkohäkin tulee olla riittävän tiheää verkkoa ja tukevaa tekoa, vaikka viiriäinen ei varsinaisesti murtaudu häkistään ulos, niin sisäänpyrkijöitä löytyy varmasti naapuruston kissoista aina minkkeihin ja lumikkoihin asti. Kanaverkon reiästä mahtuu uteliaan viiriäisen pää, ja utelias helposti menettää päänsä verkon vieressä odottavalle kissalle. 

Säikähtäessään viiriäinen pomppaa ylöspäin ja liian matalassa tilassa voi murtaa niskansa. Häkin korkeudeksi riittää  50-60cm, mutta hieman korkeammasta häkistä munien konttaaminen voi olla helpompaa. Fiksu rakentaa useammalla päälliluukulla varustetun häkin. Yksi iso luukku on varma keino vapauttaa viiriäisensä julman luonnon armoille.

Viiriäiset eivät muni varsinaisesti pesään, vaan mielellään johonkin rauhalliseen kolkkaan jonkin alle. Tosin jotkut yksilöt munivat myös ihan kesken juoksun mihin sattuu. Munien etsintä onkin mielenkiintoista puuhaa. Puskissa lymyilevinä maakanoina viiriäiset nauttivat varvuista, havuista, oksista ja muusta sisustuksellisesta tilpehööristä. Kukkaruukut, heinäkasat, pahvilaatikot, käytöstä pois jäänet lastenlelut ja muut piilot sekä tasot takaavat parven sopuisan elon ja munantuotannon. 

Talvetus

Aikuiset viiriäiset kestävät kylmää jopa nollakeleihin asti, kunhan juomaveden sulanapidosta huolehditaan ja viiriäisillä on paksu ja kuiva pehku, heinää tai muuta suojaa johon kaivautuvat kylmää karkuun. 

Kylmyyttä pahempi on kosteus. Kastunut lintu voi vilustua kuoliaaksi jo kesän viileilläkin. Joten myös kesähäkissä tulee olla sateensuojainen paikka. 

Talvettamiseen sopivat samat tilat kuin kanoilla tai muilla eläimillä. Pieni parvi 3-5 kanaa ja kukko mahtuvat talvehtimaan isohkoon kaninhäkkiin. Uteliaina tyyppeinä viiriäiset seuraavat muiden eläinten ja ihmisten puuhia häkin raoista kuikuillen.

Häkin pinta-alaa kannattaa lisätä erilaisilla tasoilla ja viihtyvyyttä piiloilla ja ruukkukasveilla. Viihtyvyys ei vaikuta pelkästään parven sopuisuuteen vaan myös munintaan. Sopuisat ja onnellista elämää viettävät lintuset tuntuvat munivan paremmin. Ainakin tappelu ja stressi vaikuttavat munintaa laskevasti, joten viihtyisyys kuntoon!

Kanalassa talvehtiville viiriäisille voi olla kätevää rakentaa kanalan seinustalle oma häkki hoitajan kasvojen korkeudelle. Kokemukseni mukaan viiriäiset kesyyntyvät parhaiten kun näkevät ihmisestä hymyilevät kasvot, eivätkä pelkkiä lompsivia kumppareita.

Kiinteän häkin kanssa kannattaa kiinnittää huomiota siivottavuuteen ja käytännöllisyyteen: mihin suuntaan ovet avautuvat, saako pohjan irroitettua, mihin juoma- ja ruokatelineet kiinnitetään? 

 

Kiinteät rakenteet ovat vaikeampia putsata huolellisesti. Suosittelen mahdollisimman osiin purettavaa kokonaisuutta hygienian takia. Tarvitsevatko viiriäiset pahimmilla pakkasilla oman lämpölampun vai riittääkö kanalan lämpötila? Seinustalle, ylös rakennettu häkki voi pysyä riittävän lämpimänä sillä kohoahaan lämpö aina ylöspäin. 

 

Aikuisille viiriäisille riittää hyvin muutaman asteen lämpö. Mikäli muninta hidastuu tai loppuu, niin silloin lämpö voi olla liian alhainen

 

Ravintovaatimukset

Voimakkaasti munivana rotuna viiriäisen ravinnontarve on merkityksellinen. Kalkkia ja proteiinia tulee saada riittävästi! 

Teollisista valmisrehuista munivien kanojen puolitiivisteet ovat parhaita, koska ne sisältävät enemmän proteiinia kuin täysrehut.Puolitiivisteiden lisäksi voi tarjota vihreää ja/tai kauraa. Siltajoen Siilon oma Maukas - pikkunokkaisten rehuseos lähti kehittelyyn kahdesta syystä: 

1. Tirehtööri ei pidä teollisten rehujen makuisista (tai oikeastaan mauttomista) munista
2. Markkinoilla olevissa teollisissa rehuissa ei ole riittävästi proteiinia munivien viiriäisten tarpeisiin.

Teolliset rehut voikin hyvin pienellä vaivalla korvata omasta pihasta tai lähistön maatiloilta löytyvillä antimilla. Kaura ja ohra murskattuina, ryyneinä tai idätettynä. Kokonainen jyvä voi olla liian iso viiriäisen pieneen nokkaan, mutta esim kaura liotettuna piimässä häviää hetkessä onnellisten nokkien napseeseen.

Piimä tuo ruokavalioon myös kaivattua eläinproteiinia ja kalsiumia, sekä talviaikaan rasvaa, joka varmistaa riittävän energiansaannin kylmällä kaudella. Poikaskalkin nimellä myytävän kalkkikiven koko on viiriäisille sopiva, itse käytän kuivattuja ja murskattuja kananmunankuoria kaikkien lintujemme kalkin lähteenä. 

Herne rouheena tai jauheena on hyvä proteiininlähde. Hernerouhetta voi liottaa vesitilkassa ennen tarjoilua. Sen sijaan kokonaista kuivaa hernettä ei tule viiriäisille syöttää! Kuivattu herne turpoaa ruuansulatuselimistössä voimakkaasti ja voi aiheuttaa pienelle linnulle tukoksia tai jopa kuoleman. 

Viiriäinen on kaikkiruokainen, vain sipuli ja kanalinnuille myrkyllinen avokado tulee jättää pois. Kaikki muu kelpaa, joko riittävän pieneksi pilkottuna/jauhettuna tai nokittavassa muodossa. Esimerkiksi kaalinkerä on talviaikaan loistava ja edullinen vihreän lähde ja yhdessä kerässä riittää pikkuparvelle puuhaa päiviksi. Tarjottavat juurekset voi kevyesti kiehauttaa ja tehosekoittajalla mössätä. Talviaikaan mössön tarjoilu lämpöisenä auttaa lintuja kestämään kylmyyttä.

Kuten kanat, viiräisetkin tarvitsevat hiekkaa kivipiiran toiminnalleen ruuansulatukseen. Hiekka saa olla hieman hienompaa kuin kanoille tarjottava, hiekkalaatikkohiekka tai asennushiekka on hyvä. Yleensä viiriäiset myös kylpevät syömähiekassa, tai pehkussa tai mullassa tai rehussa tai oikeastaan missä vaan. Viiriäiset ovatkin järin puhtautta rakastavia tyyppejä!

Kaipaatko lisää tietoa viiriäisistä?

Ekirjan Viiriäisten Kasvatus johdattaa pienten maakanojen maailmaan.

Opukseen on koottu kattava paketti kokemuksellista tietoa viiriäisten kasvattamista:

• Tilantarve
• Talvetus
• Ruokinta
• Haudonta
• Tipujen hoito
• Sukupuolitunnistusta
• Yleisimmät värit
• Lopetus 

Hinta 28,20€

Tilaa tästä

Opas on Ekirja, eli saat oppaan sähköpostin liitteenä laskun maksettuasi. Opas on PDF-tiedostona luettavissa laitteesi tai koneesi näytöltä tai halutessasi voit tulostaa sen paperille.

Lue lisää oppaasta

Kaipaatko käytännön tekemistä?

"Mitä? Etkö muka ennen ole nähnyt viiriäistä pedikyyrissä?"

Innostava, opastava ja käytännön toimiin pureutuva päiväkurssi. 

Päivän aikana pääset tutustumaan viiriäisiin, niiden kasvatukseen ja hoitoon kädestä pitäen.

Kurssisisältö:

•          Tilantarve ja turvallisuus
•         Talvetus ja viihtyvyys
•          Ruokinta
•          Hoitotoimenpiteet ja ongelmatilanteet
•          Haudonta
•          Tipujen hoito
•          Sukupuolitunnistus ja parvien muodostaminen 
•    Lopetus

Paikka: Lintutila Siltajoen Sirkus, Siltajoentie 2, Leppävesi (Jyväskylästä noin 10km Laukaan suuntaan)

Kevään ja kesän 2019 kurssit löydät TÄSTÄ

Juttua riittää

 
Kirjoitan aina kun elukkakatraani hoitotoimilta ehdin. Blogista löydät julkaistuna nämä muut artikkelit ja pakinat viiriäisistä: 

Viiriäisten sukupuolitunnistus 
Viiriäisparven muodostaminen 
Kanat ja viiriäiset - sopivatko yhteen?

Nopea kuin viiriäisenpentu -kertomus eräästä tipueesta

Allergisille sopivaa? - käyvätkö viiriäisenmunat kananmuna-allergikoille 

Aamukahviseuraa - erään viiriäisen uintiretki ja kuivattelukohtauksia
Kuinka lopetan kanan - opastus myös viiriäisen lopetukseen

Onko joku viiriäisaihe, josta et löydä tietoa sitten millään? Viskaise viestillä ja katsotaan olisinko minä törmännyt kyseiseen aiheeseen. Otan mielelläni vastaan juttuvinkkejä ja toiveita: marianne@siltajoensirkus.fi

Somessa sompaillaan myös

Siltajoen Sirkuksen Facebook-sivut - kuulumisia, kuvia, videoita ja yksittäisten lintujen edesottamuksia, sekä myytäviä eläimiä.

 

 

Salmonellanäytteen kerääminen

Salmonellabakteerit ovat suomalaisilla tuotanto- ja kotikanoilla erittäin harvinaisia, mutta ihmiseenkin tarttuvia ja voimakkaita suolisto-oireita aiheuttavia bakteereja.

Salmonellaa voivat levittää luonnonlinnut tai -eläimet, esim hiiret ja rotat. Todennäköisin syy saada salmonellatartunta kotikanalaan on luonnoneläinten ulosteella saastunut rehu, ruoka tai vesi. Tätä voi ehkäistä säilyttämällä rehut, kaurat ja muut kanojen ruuat tuhoeläinten ja luonnonlintujen ulottumattomissa. Tuhannen taalan paikka estää talitinttiä tai hiirtä hengaamasta rehuvarastossa, mutta hysteriaan ei ole syytä. Muovisilla kannellisilla säilytysastioilla hidastetaan siimahäntien ja militanttitinttien invaasioita. Onneksi salmonella tuhoutuu kuumennettaessa ja valtaosa ihmisen saamista salmonellatartunnoista onkin peräisin ulkomaanmatkoilta. 

Salmonellatutkimukset

Salmonella kuuluu elintarvikevalvonnan piiriin ja vaikka kotikana ei olekaan todennäköisin salmonellan kantaja, niin salmonellavalvontaa tulee hoitaa jokaisen kotikanaloitsijankin, mikäli munia myy tai luovuttaa.  Alle 50 munivan parven salmonellanäytteen voi kerätä ja tutkituttaa kanaloitsija itse kerran vuodessa, mutta isompien parvien näytteenoton hoitaa eläinlääkäri useamman kerran vuodessa. Joka kolmas vuosi myös pienkanaloitsijan näytteen tulee olla eläinlääkärin keräämä.

Taivutan vielä ratakiskoa: vaikka munia vain luovuttaisi oman ruokakuntansa ulkopuolelle, eli antaisi sukulaisille ja tuttaville, niin kuuluu salmonellavalvonnan piiriin. Omassa pöydässä vieraille syötettäviä omia munia ei tarvitse testauttaa. Onhan tämä melkoinen byrokratian kukkanen, mutta näin asia on. Olkoonkin, että olen kuullut sukulaisista ja kumminkaimoista, jotka munia saattavat käydä kotikanaloitsijalta varastamassa.

Tutkimusnäytteiden kerääminen

Ja nyt alkaa se hauskin vaihe!

Koska salmonella tutkitaan ulosteesta kannattaa näytteet kerätä ja lähettää talvella, jos koskaan ikinä olet ollut mistään asiasta kiitollinen postipojalle. Vaikkapa vaan ihan siksi, että talvella on viileämpää ja kesähelteellä kerätyt näytteet, no, saattavat tuoda oman pienen vivahteensa Postipaten päivään. Vivahteen, jota kukaan muu kuin kanaloitsija itse ei pidä normaalina.

Näytteeseen kerätään sitä ihteään. Ei kuitenkaan ihteltään niinkuin hygieniapassiin, vaan kanoilta. On vaikea juosta lapion kanssa jokaisen kanan perässä ja napata lennosta kiinni kakkakikkare. Eikä tarvitsekaan. Talvella on helpoin kerätä kakat orren alta, kakkatasolta tai muusta paikasta johon kanat yön aikana kakkivat. Kanojaan kyttäämällä tietää missä kukin tykkää nukkua ja kun kerätessä pitää huolen, että poimii jokaisen nukkujan paikalta, niin pitäisi jo päästä lähelle täydellisyyttä. Täydellinen kakankeräyssuoritus! Et varmaan muutama vuosi takaperin voinut kuvitella tavoittelevasi täydellistä kakankeräyssuoritusta? Älä välitä, en minäkään. 

Kakkakikkareita tulee kerätä parisenkymmentä. Käyttämäni laboratorion ohjeen mukaan 20 ruokalusikallista, mutta koska muut kanssani elävät ihmiset voimakkaasti vastustavat ruokalusikan kanalaan vientiä, niin kerään silmämääräisesti arvioituna ruokalusikallisen kokoisia sköfniä (ja paskat, oikeesti kerään niin monta kuin saan helposti pikkulapioitua ja kuvittelen saaneeni jokaisen höyhenpyllyn tuotoksen taltioitua). 

Kerätyt kikkareet johonkin astiaan, tilkkanen vettä ja kunnolla sekoitus, niin että liejusta tulee tasaista eikä siitä enää erota mikä oli Ellun ja mikä Kallun kakkaa. Sitten noin puoli desiä liejua muovipussiin. Taaskin arvioin määrän, koska no, desin mitta(kaan) ei saa pyörähdellä kanalassa. Pussista ilmojen litistys pois. Tässä suosittelen varovaisuutta ja malttia ja varuilta pussin suun suuntaamista itsestä pois päin. Sitten pussin suu tiukkaan solmuun. Kerrataan: ENSIN ilmat pois pussista ja VASTA SITTEN pussin suu kiinni. Nimimerkillä kakkapussin tiukan solmun avaaminen...

Tuon jälkeen minä vielä suljen pussin minigrip-pussiin, jonka päälle olen kirjoittanut näytelomakkeeseen kirjatun tunnisteen. Minulla näytetunnisteena on parven nimi, josta ko näyte on kerätty, esim: maatiaiset, maransit, silkit jne. Sitten suljen minigrip-nyssäkän kirjekuoreen. Ehkä minä pakkaan liikaa, mutta koska villissä nuoruudessani deittailin posteljoonia, niin jotenkin vaan haluan varmistaa, ettei tuo exä, eikä kukaan muukaan joudu tahtomattaan tekemisiin huolella keräämieni kakkareitten kanssa. 

Kakkarekikkareita kerään siis joka parvesta, joka lieju omaan pussiinsa, joka liejupussi minigrippiin tunnistekirjattuna, kirjekuoreen ja lopulta kirjekuoret paksumpaan kirjekuoreen tai sellaiseen muovipallopoksauteltavaan erityiskuoreen. Näytteet kerään maanantaina ja toimitan komean pakkaukseni postiin vähän ennen kuin laatikko tyhjennetään. Tässä kohdin minuun iskee häveliäisyys (minuun?). En toimita kakkakirjettä lähikauppamme asiamiespostiin, koska asiamiespostissa käsitellään elintarvikkeita, ja vaikka kanojen tuotokset tulevat siitä yhdestä ja samasta yhteissuolesta, niin minusta se toinen tuotos ei kuulu sinne kaupantätien käsiteltäväksi. Näyte tulee saada matkaan mahd pian ja juurikin alkuviikosta, jotta laboratoriossa näyte on mahdollisimman tuore. En tiedä vaikuttaako tuoreus näytetuloksiin, mutta ehkäpä se vaikuttaa näytteenkäsittelijän työmukavuuteen. Mene ja tiedä.

Edit: asiaa tarkemmin hutkittuani huomasin, että Posti ohjeistaa käyttämään erityisiä (varmaan kalliita) näytekuoria, joilla näytteet tulisi lähettää. Onneksi tämä tieto ei ole vielä saavuttanut kaikkia Postin työntekijöitä ja toistaiseksi skeidat ovat saaneet kulkea tavallisemmissa kuorissa. Tarkemmat pykälät Postin vaatimuksista löytyvät täältä -sivun alalalidassa linkki: laboratorinäytteiden lähettäminen. Tiukemmat säädökset mikäli näytteen oletetaan tai voi olettaa sisältävän vaarallisia ja tarttuvia aiheita, löysemmät säädökset mikäli näytteen ei oleteta sisältävän tarttuvia tai vaarallisia. 

Käyttämästäni Lauttalab -laboratoriosta tulokset tulevat noin viikon kuluessa. Salmonellatutkimus maksaa Lauttalabissa 28€ (hintataso 2016), mutta laskunmaksua vaivalloisemmaksi koen sen kikkareiden keräilyn, keitoksen sekoittelun ja pakkailun. Kuka mitenkin. Hinnat kuitenkin löytyvät yleensä laboratorioiden nettisivuilta. 

Kanayhdistys on neuvotellut jäsenilleen hieman edullisemman hinnan valitsemaansa laboratorioon. Olennaista on, että laboratorio on Eviran hyväksymä. Toki jokainen kulu kananmunilla rikastujaa kismittää, mutta voimpahan tämänkin kulun lisätä tyytyväiseen myhäilyyni kun joku kaupunkilainen taas kerran kadehtii ilmaisia muniani ;)

Viiriäisenmunien myynnille ei vaadita salmonellanäytettä, mutta siinä ne pikkukikkareet menee muiden pussukoiden ja nyssyköiden joukossa. Alkutuotantopaikkailmoitus viiriäistenkin munista tarvitaan. Moni ravintola edellyttää viiriäisenmunistakin salmonellanäytteen. Tämä vinkkinä, jos mielit myydä viiriäisenmunia ravintoloille. 

Oliko artikkelista hyötyä?

Haluatko vieläkin enemmän kanaturinoita? 

Kanakirje on sähköpostitujaus, jonka lähetän kerran kuussa, ja jossa on koottuna blogin mielenkiintoisimmat artikkelit, sekä hyödyllisiä vinkkejä kyseisen vuodenajan kanojen hoitotoimista. Helmikuun kirjeessä lapioitiin pois pehkua ja alettiin idättää kauraa. 

Liity Kanakirjeen lähetyslistalle tästä 

Osa liittymislomakkeen tiedoista on Lontoon kielellä, jos et haastele kyseistä murretta tai käyttämäsi aparaatti ei saa lomaketta lähetettyä, niin viskase sähköpostia ja liitän sinut listalle: siltajoensirkus@gmail.com

Ystävänpäivänä uusia juttuja

Kanarotuja esittelevä artikkelisarja alkaa 14.2. julkaistavalla suomalaisen maatiaiskanan esittelyllä. Artikkelisarjaan olen saanut paljon asiaanvihkiytyneiden kasvattajien Vieraskynä kirjoituksia ja haastatteluja, kevään aikana pääsemmekin tutustumaan ihaniin rotuihin, niiden erityispiirteisiin ja kasvattajiin. Vieraskynien varresta löytyy kanaharrastajalle tuttuja nimiä: Hannamari Röntynen, Krista Virenius-Rantalaiho, Jenni Tanskanen, Kristiina Parkkila, Juha Koivunen, Jonna Tikka, Piia Aaltonen, Ada Heinonen, Helis Kallaspolik, Tiina Härkönen jne.
 

Munien myynti - mitä tulee tietää ennen kuin munia alkaa kaupata

Tänä vuonna meillä Siltajoella tuntui olevan lyhyt sulkasato tai sitten niin moni kana oli kevään kuoriutuja, että munahanoissa oli vain lyhyehkö sulku. Joillain kanoilla sulkasadon munimattomuus voi kestää 2-4kk ja joillain mennä muutaman viikon vajennuksella. Riippuen kuinka kokonaisvaltaisesti munamamma palttootaan uusiksi puistelee. Eli tänä vuonna meillä on munia ilmaantunut ihan kiitettävästi läpi talven.

Siltajoen Sirkuksen viiriäisen- ja kananmunia on myytävänä silloin kun tuotanto ylittää oman tarpeen. Ei puhuta kummoisesta bisneksestä, mutta sen verran, että lintuset tienaavat rehurahojaan ja joinain kuukausina saattaa jäädä kolikko kaurasäkinkin ostoon. Sähköt, kuivikkeet ja muut piuffaa vielä tirehtööri itse, mutta haaveissa olisi kanasten omavaraisuus, niin että tuotosta tulisi sen verran mitä tarpeina menee.

Munien myynnille ja luovuttamiselle on samat elintarvikesäädökset. Kotikanaloitsijan ei ole lupaa luovuttaa, eli antaa, kanojensa tuotoksia ellei ole rekisteröitynyt alkutuottajaksi. Tästä(kin) suomalaisen byrokratian riemuvoitosta voidaan olla mitä mieltä halutaan, mutta tarkoitus sen on vain suojata niin munien syöjää kuin antajaa. Mitä tapahtuu, jos kanaloitsijan luovuttamissa munissa jotain häikkää on? En tiedä. Mielipahan ja harmin lisäksi saattaa rapsahtaa sakot. Luulemma. Vaan rekisteröityminen on niin helppoa,että kyllä se kannattaa tehdä. 

Rekisteröitymiset

Tuotantotilasta, jolla alkutuotantoa harjoitetaan, tulee tehdä alkutuotantoilmoitus. Alkutuotantoa on munien muniminen myyntiin tai luovutettavaksi. Alkutuotantoilmoitus tehdään kunnan elintarvikevalvontaviranomaiselle. Tilalta tapahtuvasta munien suoramyynnistä ilmoitetaan alkutuotantoilmoituksen yhteydessä. Ihmisravinnoksi tarkoitettuja kananmunia saa tuottaa myyntiin vain sellaisessa kanalassa, joka on merkitty maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksen (TIKE) ylläpitämään kanalarekisteriin. Kaikkien siipikarjan pitäjien on ilmoittauduttava eläintenpitäjäksi ja rekisteröitävä myös eläinten pitopaikka. Tämä siipikarjanpitäjäksi rekisteröityminen on myös helppo yhden planketin toimenpide ja sen useimmat ovatkin hoitaneet jo kanoja hankkiessaan. Tästä voit vielä lukaista ohjeet siipikarjanpitoilmoituksesta.

Minä olen käynyt tekemässä rekisteröinnit kuntani maaseutu- tai elintarvikeviranomaisen luona. Ihan sillä, että samalla olen saanut kysellä ja varmistaa, että olen asiat ymmärtänyt ja kaikki oikeat kohdat lomakkeesta täyttänyt. Tähän samaan hengenvetoon sitten kiitän Laukaan kunnan elintarviketarkastaja Miia Valkosta, joka todella ystävällisesti ja rautalankaversioin on jaksanut minulle asiat selittää ja hulluillekin ideoille keksiä toimivia ja toteutuskelpoisia ratkaisuja.  

Alkutuotantopaikkailmoitusta olen etsinyt Eviran sivuilta nyt kahtena päivänä yhdessä kanakaverini kanssa, jotta saan sen tähän linkitettyä. Paljon lomakkeita ja paljon tietoa olemme löytäneet, mutta emme alkutuotantopaikan rekisteröintilomaketta. Soitto Miia Valkoselle ja kas, hän löysi sen alle puolessa minuutissa! Mitä huikeaa palvelua, vaikka kerroin, että tarvitsen lomakkeen vain blogiani varten.

Tässä se lopultakin on

Oikea lomake löytyy lähes sivun alalaidassa: ilmoitus, elintarvikkeiden alkutuotantopaikasta 

Valitsemalla doc version voit täyttää tiedoston koneellasi, tallentaa ja lähettää oman kuntasi elintarvikevalvonnasta vastaavalle viranomaiselle. Tosin se Laukaan kunnan logo kannattanee ottaa pois, jos munia viljelet jossain ihan muualla. Toinen vaihtoehto on ottaa yhteyttä oman kunnan elintarvikeviranomaiseen ja kysäistä lomaketta. Ehkä joka kunnalla on oma lomake?
 

Salmonellanäyte

Kananmunien myyjän tarvitsee siipikarjan pitäjäksi ja alkutuottajaksi rekisteröitymisen lisäksi hoitaa salmonellaseurantaa. Alle 50 munivan parven salmonellanäytteen voi kerätä ja tutkituttaa kanaloitsija itse kerran vuodessa, mutta isompien parvien näytteenoton hoitaa eläinlääkäri useamman kerran vuodessa. Joka kolmas vuosi myös pienkanaloitsijan näytteen tulee olla eläinlääkärin keräämä. Lue tarkemmat kokemukseni salmonellanäytteen keräilystä.

Viiriäisenmunat eivät kuulu salmonellavalvonnan piiriin, mutta jos kanojen skeidat kerää testattavaksi, niin samaan kirjekuoreen voi mainiosti kerätä pussillisen pikkukakkoja viiruiltakin. Ainakin useimmat ravintolat edellyttävät salmonellatestausta myös viiriäisenmunilta, tämä huomiona mikäli mielit myydä somia viiriäisenmunia ravintoloille.

Myyntisäädökset

Keräsin tähän pähkinänkuoressa Eviran ohjeistuksen pääkohdat:

Kun munivia kanoja on alle 50 saa munia myydä ilman leimausta toreilla, kauppojen piha-alueilla, ovelta ovelle tai ruokapiirien kautta, silloin kun kuluttajan maksu ohjautuu suoraan tuottajalle. Mikäli välikäsiä (=kauppiaita) on tuottajan ja ostajan välissä, niin munat on leimattava tuottajakoodilla ja myydä saa vain A-luokan munia. Joten helpointa on kun myy itse omien kanojensa munat suoraan käyttäjälle. Ovelta ovelle myynniksi rinnastetaan kun ostaja laittaa viestiä tai soittaa munatilauksensa ja minä kuljetan sen johonkin ennaltasovittuun paikkaan, esim liikuntahallin parkkipaikalle (samalla kun kuskaan kuopuksen treenaamaan).

Suoraan tilalta tai edellä esitetyillä tavoilla saa myydä korkeintaan 20 000kg kananmunia vuodessa. Kun taasen viiriäisen, hanhen, ankan, strutsin tai jonkun muun linnun munia saa myydä vain 5000kg. 

Olen luvannut tarjota shamppanjat kaikille munijoille, jos jompikumpi kilomäärä joskus tältä tilalta täyttyisi. Vaan ei tarvitse ihan heti Sirkuksen kanojen olla käkinä, koska kananmuna painaa keskimäärin 60gr, niin 20 000 kiloon menee palttiarallaa reilusti yli 300 000 munaa. Jos munivia kanasia on se alle 50, niin en tiedä mitä rotua niiden pitäisi olla, että tuollaiseen tykitykseen yltäisivät, se tekisi nimittäin yli 6000 munaa vuodessa per kana.

Pakkausmerkinnät

Myytäessä tulee olla näkyvillä tuottajan nimi, alkuperämaa, tuotantotapa ja mitä ja montako pakkaus sisältää ja parasta ennen päiväys ja säilytysohje SEKÄ merkintä luokittelemattomia. Kuvassa näkyy Siltajoen Sirkuksen merkintälappuset, joihin pakatessa kirjoitan kynällä parasta ennen merkinnän. Tätä artikkelia varten aihetta kerratessani huomasin, että minun pakkausmerkinnöistä puuttuu tuo sana luokittelemattomia. Täytyy se lisätä ennen seuraavien lappujen tulostamista.

Jos munia olisi irtomyynnissä, niin riittäisi vaikkapa tiedoista kyltti myyntipaikalla. Helpointa kuitenkin on tulostaa paperilappuja ja askarrella niitä kennoihin kiinni tai sujauttaa kennon sisään.


Vaikka munat säilyvät syöntikuntoisina kuukausia, niin parasta ennen päiväys pitää laittaa 28 päivää muninnasta eteen päin. Munien paras säilytyspaikka on viileä, noin 10-12 astetta. Sirkuksessa myyntimunat säilytetään erillisessä munajääkaapissa ja omaan käyttöön kennot keittiön pöydällä huoneenlämmössä. 

Koska Siltajoen Sirkuksen villi ja vapaa tuotantotapa ei ole mikään rekisteröitytapa (huom LUOMU rekisteröinti maksaa mansikoita ja mustikoita ja rajaa pois yhtä jos toista minun mielestä kanoille syötettävää), niin kennoihin tulostamissani lappusissa lukeekin vain kotikanalan munia. Kotikanala ei ole mikään virallinen tuotantotapa. Puhelinnumero ja ihmisen nimi eivät ole pakollisia merkintöjä, mutta laitoin ne lappuun, jotta ostaja voi halutessaan soittaa ja tilata lisää. 

Kennoja voi ostaa tai kerätä käytettyjä siistejä kennoja. Minä ostin nelisenkymmentä kaunista pikkukennoa. Sitten satuin julkaisemaan Facebook-sivullani, että otan vastaan käytetyt kennot. Tarkoitin muovisia viiriäisenmunakennoja, joita olin viiriäisenmunien mukana myynyt, mutta ystävät, sukulaiset, naapureiden kummin kaimat ja muut kylänmiehet alkoivat kantaa minulle selkä vääränä kennoja. Kaikenlaisia kennoja. 

Ne ostetut, somat kennot olenkin jemistänyt lahjoiksi myytäville munille (asiakkaani osaavat jo pyytää leivontamunia, tuliaisiksi kaupunkilaisille munia, tosi tuoreita munia jne mitä tarvitsevat) ja arkimunat pakkailen kierrätettyihin kennoihin. Parasta tässä on, että kennojen mukana minulle palautuu puolet kylämme käyttämistä kananmunankuorista. Enkä nyt tarkoita puolia Sirkuksessa munituista kuorista vaan todella isoa ja huikeaa määrää kuivattuja kananmunankuoria.

Lisäys 15.8.2018: Viiriäisenmunakennoja on nykyään myytävänä omassakin verkkokaupassa: Siltajoen Siilossa. Löytyy kauniita ja ekologisa pahvisia kennoja kuin myös muovisia useaan otteeseen käytettäviä kestokennoja. 

Lisäys: 2.3.2019: NYT löytyy kanan- ja ankanmunienkin kennoja Siilosta. Silti kannustan kierrättämään puhtaita ja ehjiä kennoja aina kuin vain mahdollista <3

Mikä estää myynnin?

Munilla pitäisi olla myyntihetkellä jäljellä 7 päivää parasta ennen merkintään. Myös joidenkin lääkkeiden, esim sisäloishäätölääkkeet, kohdalla on varoaika 14-28 päivää lääkkeen annon jälkeen. Varoaikana munittuja munia ei saa myydä ja joidenkin lääkkeiden kohdalla munia ei saa edes syödä. On hyvä noudattaa varoaikoja ja kuunnella eläinlääkärin ohjeistuksia. 

Meillä varoaikamunat kerätään omaan käyttöön. Joko syötän ne takaisin kanoille/tipuille tai syön itse ja tarjoan perheelleni. En missään tapauksessa ohjeista ketään toimimaan samoin. Kerron vain kuinka itse toimin. Lisään myös, että minulla on voimakkaat lääkeaineallergiat, mutta varoaikamunia syömällä en ole huomannut minkäänlaisia lääkeaineallergiaoireita tai muitakaan sivuvaikutuksia.

Mihinkä hintaan?

Jokainen määrittelee muniensa hinnan itse. Fiksu laskee vähän kuluja ja muodostaa hinnan sieltä suunnasta. Totuus kuitenkin lienee, että jos kaikki kustannukset kotikanojensa munille laskee, niin hinnasta tulee niin pöyristyttävä, ettei niitä kukaan osta. Itse tuotettujen munien hinnalla ei myöskään kannata lähteä kilpailemaan kaverin kanssa, siitä saa vaan pahaa mieltä ja ostajille kummeksuttavaa. Kyllä halpuuttajat ovat vetäneet teollisen tuotannon munien hinnat niin alas, että halvan munan perässä ei kannata kotikanaloiden ovia koputella. 

Myyntivaltteina toimivatkin munien maku ja kanojen tuotantosisariaan paremmat oltavat. Nämä kannattaa ostajille kertoa. Varsinkin lapsiostajista on mukavaa tietää myös munien munijoiden nimiä. Kuulen toisinaan vanhemmilta kuinka munakkaassa olevien munien munijoita ruokapöydässä spekuloidaan. Olipa joku pikkupoika käynyt rikotuista kuorista tarkastamassa, että oliko kyseessä Molla Maransin vai Peruna maatiaisen munat. 

Tässä esimerkit Siltajoen Sirkuksen munien hinnoista. Niitä saa vapaasti käyttää osviittana tai suoraan:
 

Jepulis! Nyt kun olet kahlannut tämän puuduttavan pitkän säädösreferaatin läpi, niin onkin aika lähteä rikastumaan munilla! Lupaan, että siinä vaiheessa kun ekan kerran möläytät ääneen myyväsi munia, niin vähintään 1-2 kanastasi lässähtää hautomapuuhiin ;) 

Seuraavalla kerralla kakkaa (ja kanoja)

Perjantaina 10.2. julkaisen salmonellanäytteen keräämisestä artikkelin, jossa käydään läpi asetuksia ja kokemuksia kakkakikkareiden keräilystä. Salmonellavalvonta on osa munien myyntiä.

Ystävänpäivänä 14.2. julkaisen Rotuesittelyt sarjan ensimmäisen artikkelin. Rotuesittelyt sarjassa eri rotujen kasvattajat esittelevät kevään aikana Suomen harrastekanaloiden rakastetuimpia rotuja erityispiirteineen. Tutustumalla eri rotuihin ennen kanahankintoja, on mahdollista löytää omaan käyttötarkoitukseen ja tiloihin juuri ne kaikista parhaat omat kanat. 

Haluatko vieläkin enemmän kanaturinoita? 

 

Kanakirje on sähköpostitujaus, jonka lähetän kerran kuussa, ja jossa on koottuna blogin mielenkiintoisimmat artikkelit, sekä helppoja vinkkejä kyseisen vuodenajan kanojen hoitotoimista. Helmikuun kirjeessä lapioitiin pois pehkua ja alettiin idättää kauraa. 

Liity Kanakirjeen lähetyslistalle tästä