3 parasta kanoille kasvatettavaa herkkua

 

Esittelen tässä kolme helppoa kanoille kasvatettavaa ruokaa. Kaikkien kasvatus onnistuu kotipihassa helposti 

muutamilla ohjeilla. Satoa saat osasta jo parissa viikossa, osasta syksyllä ja jotkut tuottavat satoa vuosittain.

1. Kesäkurpitsat ja jättikurpitsat

    

   

    

Kaikki kurpitsat tarvitsevat voimakkaan maan, eli kunnon lannoituksen. Kanalaa pitävällähän sitä lantaa, pehkua 

ja kompostoitunutta orgaanista ainesta on yllin kyllin. 

Kurpitsaa voi kasvattaa siemenistä, jolloin esikasvatus valoisalla ikkunalla on hyvä aloittaa huhtikuun alkupuolella 

viimeistään. 

Kun muutamia euroja maksavat kurpitsan taimet ilmestyvät taimikauppoihin, voi ne jo istuttaa 

kasvupaikkaansa ulos. Paikkakunnasta riippuen suojaaminen hallaharsolla tai rakennusmuovilla voi olla tarpeen 

ensimmäisinä viikkoina öisin. Harso tai muovi luo taimille  pienoiskasvihuoneen, jossa päivällä maahan kertynyt 

lämpö suojaa taimia kylminä öinä. Kohopenkissä hyötyä on vieläkin enemmän, ja minä monesti unohdan harsottaa, 

ja ovat pärjäilleet vuodesta toiseen. 

 

IDEA:

Kokoa kohoppenkki tai kasvulava vanhoista kuormalavoista, valmiista kasvulavoista tai perusta kasvualusta 

olemassa olevan kompostin päälle. Kohopenkki tai kompostissa kasvatus säästää aikaa ja vaivaa: samalla kun 

orgaaninen aines kompostoituu alinna, voi päällä kasvattaa, kunhan lisää noin 10-20cm kerroksen multaa 

istutusvaiheessa.

 

 

 

Kohopenkissä alimmat kerrokset vielä kompostoituvat ja tuottavat lämpöä, josta on kasveille hyötyä. Kesän 

mittaan kasvien juurelle kohopenkkiin voi lisätä orgaanista ainesta: rikkaruohot, risut, ruohosilppu, kakkalaudalta 

kaavitut lannat, banaaninkuoret jne. 

Maatuessaan orgaaninen aines luovuttaa ravinteita, lämpöä ja tuottaa lisää ravinteikasta kasvualustaa.

Lisäksi kurpitsaa kannattaa kastella runsaasti keräämällä sadevesiä talteen tai loiskauttamalla ankkojen vesiastian

lietteen kurpitsan juurelle. Huomaathan: tarvitset ankkoja kasvattaaksesi kanoillesi ruokaa. Totta se on, koska 

netissä lukee!

Kurpitsoiden siemenet ehkäisevät sisäloisia ja ovat ravinteikkaita. Kesäkurpitsa on helppoa syötävää jopa tipuille

ja maistuu toki keittiössäkin.

IDEA:

Ekat pakkasen puraisut eivät haittaa isoja kurpitsoja ja imevät vielä voimaa kuihtuvista varsista ja lehdistä. 

Anna kypsyä rauhassa. 

Tee isoihin kurpitsoihin veitsellä reikiä ja anna kanojen nokkia kurpitsoihin halloween tyylisiä koloja. Tai sitten 

vain halkaise kurpitsa ja anna lintujen syödä siemenet ja sisältö. Osa kurpitsalajikkeista säilyy viileässä 

marras-joulukuulle asti.

2. Mustaviinimarjapensas 

   (myös punainen ja karviaiset, mutta mustaviini ehdottomasti helpoin)

Mustaviinimarjapensaista minulla tulee mieleen lapsuuden työleirit, kun kaikki marjat kerättiin, säilöttiin, 

mehustettiin (ja talvella pakkosyötiin) mökiltä, kodin pihasta, ukin talon pihasta ja enon mökiltä. Just kun oli 

selvitty alkukesän raparperiurakoista…

Nykyään oman kotini pihassa mustaviinit retkotteleekin nokkosten, vuohenputkien ja kukkaketomaisten heinien 

keskellä tontin varjoisimmassa kulmassa. Ehkä se on jokin freudilainen lipsahdus, että päätyivät kaikista 

synkimpään kasvupaikkaan, jotta kypsyvät vasta monta viikkoa noiden muiden urakkakohteiden jälkeen. 

Sen sijaan tuskin freud kävi potkimassa kumoon marjatukia, sen teki pakkasherra kera tuulen ja tuiskun, 

sekä valtoimenaan nojailevat rikkaruohot. Siitä huolimatta marjani poimii yleensä sukulainen tai kanat. Räkätit

 vie vaan kirsikat ja saskatoonit, happama kunt ei maistu edes ketuille…

Kaikesta minun mustaviinivastaisuudestani huolimatta tämä on erinomainen kasvi kanatarhan sisälle tai 

ulkopuolelle. Juurtuu nopeasti, kasvaa ilman kommervenkkejä, kestää kanojen nokkimisen, tuottaa satoa, 

lehtiäkin voi syödä, niin kanat kuin ihmiset ja kaiken lisäksi jaksaa varjostaa kanatarhaa viimeistään parin 

vuoden jälkeen. 

Meillähän mustaviiniä kasvaa tuon synkän tontin kulman lisäksi lähes jokaisen kanatarhan kulmalla. Vanhimmat 

yltää 2,5 metrin korkeuteen tuottaen viinirypäleisiin verrattavia mollukoita.

NÄIN SE KÄY:

Mustaviinimarjapensasta on helppo hommata: käy kaivamassa pensas mun talon tai mun ukin talon pihasta (ja 

päästä mut urakasta), tai oman sukulaisesi pihasta (jos kerta rakastat lähimmäistäsi enemmän ku mua…). 

 

Istuta kaivamasi pensas maahan juuret alas päin, kastele yksi tai kaksi ämpärillistä suoraan maakuoppaan. 

Peitä istutuskuoppa mullalla tai maalla, kastele vielä yksi ämpärillinen. Unohda. Siinä se alkaa kasvaa, varsinkin 

jos laitat keväällä tai syksyllä. Kovilla helteillä ei toinna. 

No, oikeasti hankinta on kaivuu-urakkaa helpompaa, sillä vähänkään rehottavasta marjapuskasta löytyy helposti 

taivukas, joka on kasvattanut juurta kohti kosteaa maata. Leikkaat taivukkaan irti, niin että juurten lisäksi 

kepukkaan jää uutta kasvua maltillisesti (eli noin 10-25cm). Viinimarjat juurtuvat helposti kepukoista, joko 

vesipurkissa tai oksa maahan taivutettuna, kivi tms painoksi. Alkukeväästä noita oksankepukoita voi saada 

kosteassa paikassa juurtumaan ihan vaan kepukoita maahan tökkäämällä, niin kuin muuten unkarinsyreeniä ja 

koripajua ainakin myös. 

Tai osta valmis taimi Siilosta

HUOMAA:

Pieni taimi kannattaa suojata kanaverkolla, kompostiaitauksella tms ekan kasvukauden ajan, jotta pensas saa 

kasvattaa kanoja kestävät juuret. Sen jälkeen eivät saa pensasta enää kaivettua irti.

 

3. Apila

    

Helpoista helpoin, satoisin, halpa ja jaksaa vuodesta toiseen ruokkia pölyttäjien lisäksi kanasi ja kastematosi.

 

Kaikki apilat ovat proteiinipitoisia, puna-apilassa eniten. Yllättävää, mutta myös kalsiumia on runsaasti, sekä 

C-vitamiinia enemmän kuin appelsiinissa. Lisäksi apiloiden juuret sitovat hiekkaista maaperää ja muokkaavat 

savikkoa, ja kasvavat niin varjossa kuin auringossa. Parhaiten toki paljaiden varpaiden väliin tarttuvina kukkina 

nurmella.

Minä kylvän lähes vuosittain apilaa nurmikkojen aukkokohtiin ja alkukeväästä jopa purkkeihin kanalan ikkunalle 

kasvamaan (kasvaa huonosti niin kuumassa ja pimeässä, herne kasvaa paremmin). 

NÄIN SE KÄY:

Osta pussillinen valkoapilan siemeniä, tee pihanurmeesi kuvioita apilan siemenillä. Kävele kuvioiden yli. Kävele 

muualle pihaan. Sinne ne siemenet menevät kengänpohjissasi. 

 

Voit myös heittää siemeniä ilmaan ja pyöriä ympyrää. Sitten ravistele siemenet hiuksista sinne minne haluat. 

Ei toimi kaljuilla puutarhureilla, ei varsinkaan hikisellä kaljulla.

Puna-apilan siementä ei taida pelkiltään löytyä, mutta jostain se aina pihaankin kylväytyy. Anna kasvaa ja rehottaa.

IDEA:

Askartele apilasta kukkaseppeleitä ja kuivaa ne kanoille talveksi.

Aja keräävällä ruohonleikkurilla apilaa silpuksi ja nosta silppu kuivumaan hallaharson päälle, josta se on helpohko 

sitten kuivuttuaan ujuttaa tyhjään rehusäkkiin talveksi.

 

Oliko ideoista hyötyä? Aiotko kokeilla jotain? 

 

 

 

Huomioita viiriäisistä - Edition 1

 

Huomioita viiriäisistä Edition 1: Kotioloissa (what? why?)

Minä olen kasvattanut viiriäisiä työkseni kymmenisen vuotta, silti nämä pienet maakanat jaksavat järjestää uutta ja ihmetystä. Esimerkiksi, en ikinä ole tiennyt, että viiriäinen voi olla allerginen heinälle, pölylle tai kanoille, ehkä jopa viiriäisille.

Yksi viiriäiskana alkoi oireilla silmillään: turposivat ja vetistivät. Selvästi vaikutti näkökykyyn. Erisitimme silmäongelmaisen, puhtaat aluset, varpaiden pesu, silmien pesu ja voimaruokaa: keitettyä ja murskattua munaa sekä vitaminoitua vettä, tuttujen rehujen ohelle.

Silmät vaan pahenivat ja jo autoin viiriäistä veden äärelle, että sai juoda, laihtui parissa päivässä niin, että kädessä tunsi kokoeron.

Otin sitten pienen Silmäviiriäinen nimen saanen ruikun sisälle, putsasin silmät märällä pumpulilla ja pesin jalat saippualla. Juotin hunajavettä ja tönin munankeltuaista nokkaan. Puoli tuntia ja viiriäinen tuli vessaan nostamastani viihtyisästä korista tuvan puolelle käppäilemään. Näkökyky oli vuorokauden ajanheikohko: törmäili ja tihrusteli, sen jälkeen oli ihan kotonaan ja tiesi missä oli omat ruuat ja vedet, sekä 85cm korkean koiran ruokakuppi (jossa viiriäinen mahtuisi majoittumaan).

Välillä juoksi innoissaan koiraa päin, jarrutti viime hetkellä ja liukkaalla laattalattialla liukui viimeisen 10cm tömähtäen koiraan, joka oli heti leikissä mukana: tökkäsi kuonolla viiriäistä pyllyyn, jolloin viiru heilahti eteenpäin ja saattoi kompuroida, saattoivat jatkaa tuota monta kierrosta ja missä sattuu pitkin alakertaa.

Viirun majailtua sisällä 3 päivää vein sen takaisin parveensa ja vain kukko kyseli missä matkalainen on majaillut. Ja kas kehveliä, parissa päivässä oli taas simmut turpeena ja viiru nokki 2cm päähän vesinipasta, eli ei selvästikään nähnyt kunnolla tai ollenkaan. Eikun viiru hihaan ja taas pesulle. Luulen, että se varpailla kutiavan silmän tai jo parantuneenkin rapsuttaminen ei ole hyväksi. Meillä on viiriäisillä pohjana puupuru, pelletti ja heinä seosta, josta välillä voi jäädä kakkaa ja pölyä varpaisiin.

Niinpä Silmäviiriäinen muutti sisälle ja sai uuden pränikän häkin, jonka pohjalla on munakennoja ja vanhoja pyyhkeitä, jotka nakkelen sitten roskiin tai kompostiin. Viirulaisen häkin ovi on auki ja saapi mennä ja tulla, mutta lattioiden pesemisen takia on helpompi kun ruuat ja vedet on häkissä. Ei ole nimittäin minun puudeli sellainen joka ankkojen saati viiriäisten kakkoja lipoisi. Jotkut koirat kuulemma syö. Ois siistimpää. Kai. Ehkä ei.

 

Kuvassa hautova Japaninviiriäinen, Coturnix Japonica, joilta on hautomavietti jalostettu pois jo 1900-luvun japanissa, jossa niitä alettiin lisätä ja jalostaa munintatarkoituksiin. Myöhemmin Venäjän, Baltian ja Keski-Euroopan kautta viiräisiä kulkeutui Suomeenkin, j aniitä kasvatetaan munien ja lihan takia. Näitä lihaversioita kutsutaan Lihaviiriäisiksi, Jumboviiriäisiksi sekä myös Vironviiriäisiksi, joka kuitenkin on oma rotunsa. 

Jätähän kommenttia jos haluat lukea myös editiot 2 ja 3: Havaintoja viiriäisten kasvatuksesta ja Havaintoja viiriäisten jalostuksesta

 

 

Syyskuulumisia Sirkuksesta

 

Aloitellaan Tiktokkiin ja näihin muihin mihin videota saa syötettyä, MyDay sarjaa, jossa vilkaisu jokaisen meidän immeisen päivään, ehkä elukoihenkin, jos katsojia kiinnostaa 🤪

 

Lopussa kaikki noiden sosiaalisten kanaviemme linkit, jos muistan kaikki!

 

Syyskuun meitin alussa muonavahvuus on satoja kaksjalkasia ja yks nelijalkainen (toivottavasti hiiret ei muonasta meitin vahvuuksista...).

 

Luomukanalasta tuli monta emäntää eläkepäiviä viettämään. 1,5-vuotiaita valkoisia tehareita, jotka nyt sulkasatoilevat, mutta viikkojen sisään aloittavat munien putkautukset. Ovat aika arkoja, mutta jo herkuilla oppimaan päin, että ihminen on hyvis. Muutama rohkelikko pisti nokkansakin avaraan maailmaan ja kävi kurkkimassa rehuvarastoa ja puskia ja pöpeliköitä. Onneksi nuoret ihanat kukkomme paimensivat nämäkin daamit yöksi turvaan.

 

Tuo onkin ollut herttaista seurattavaa kuinka nuoret luikkukukot ovat kasvaneet leveyttä ja pituutta kun tontille kannettiin kanaa urakkapalkalla. Poijjaat pyörii ja hyörii uusien luona tarjoillen herkkua, munapesää ja rakkautta, jos vaan kehtaavat tai kerkiivät. Yksi Hienokukko niminen jantteri jo lähtikin omaan valtakuntaansa parin valkoisen daamin kanssa. Kaksi teharia on kotikanalassa kesyyntynyt nopeammin kuin kaksikymmentä täällä... 

 

Jos sinun kanalassa on kanojen tai kukon mentävä kolonen, niin näitä kolopesijöitä joutaisi jokunen. Oikeasti, eivätt pesi, vaan tehtailevat munia, mutta toki hautoviakin rotuja seurakunnastamme löytyy ja hekin voivat julistaa "maan tipuilla täyttämisen" ilosanomaa muissakin hyvissä ja hellissä kodeissa.

 

Muuttolinnuista ja muistakin aiheista saapi lisätietoa viestillä tai rimpauttamalla: 0449750415 Marianne.

 

Marianne itse sen sijaan harkkailee muuttolintumeininkejä pyörähtämällä vuosittaisella Välimeren maatilojen katselmusreissullaan. Oikeasti kattelee vaan dekkareita, unia ja hiekkaisia varpaita merenrannalla. Mutta haaveilee sitruuna- ja appelsiipuista puutarhassa. Valkoisesta kalkkirapatusta talosta sinisillä ikkunapielillä. Ranta kävelymatkan päässä. 

 

Haaveet. Niitä ehtii helliä taas kun kesän tipusesonki kääntyy syyshyssyyn. Muistathan sinäkin helliä ja ruokkia haaveitasi? Uskoa unelmiin ja yliluonnollisiin? Koska eipä aikaakaan kun taika toteutuu ja elämässä on lisää paljon hyvää! (Esim niitä kanoja paijattavaksi...).

 

Mutta mitäpä sanot? Kenen MyDaylla aloitetaan sarja?

Tirehtööri Mariannen vai Taikuri Tainan, jotka ovat Sirkuksen pitkäaikaisimpia työmuurahaisia, ja osalle varmasti jo hyvinkin tuttuja kanakavereita, ystäviä ja höpöttäjiä. Tosin Tainalta saattaa saada suunvuoronkin, toisin kuin...

 

Vai mites olis irlanninsusikoira Darrockin MyDay laumanvartjana, Kanaisukin ulkoiluttajana, kauriiden katselijana ja herkkupalkkioiden ansaitsijana?

Nuorta ja tuoretta osaamista Siiloon ovat tuoneet Elvis ja Ansa, ja vaikka kuulostaakin ihan taunopalolaiselta elokuvalta, niin nämä ystävieni hedelmät ovat osaavia, itsenäisesti ajattelevia, aikatauluttavia ja asiakaspalvelussa ihan hakoja. Muistathan esim sen kerran kun tilausten toimituksia tohiseva Elvis käskytti äitinsä Sirkuksen pakulla toimittamaan heinäpaaleja, oli se kanssa. Mutta olennaista, että asiakkaan pupeltajat saivat paalinsa!

 

Ansa sen sijaan on kunnostautunut Tiktokin tekijänä, avasi ihan muina somevelhoina meille Tiktokkaus-tilin ja iski sinne videota viuhumaan. Aikoo tikata meitin somenäkyvyyden kuntoon. Siinä sitä onkin puuhaa yhdelle harkkakerralle, kun tästä tilkkutäkistä turnuttaa ilmoille käsitettävää viestintää. Eikä siinä kaikki, kuten muistatte Ansan opsikeluharkan virallinen aihe oli työyhteisössä toimiminen, mutta pätevä tyttö halusi oppia excelin ja seurannan salat, saatoimmepa ujuttaa siihen mukaan budjetointakin.

 

Ja mikäs siinä kun opettajakaan ei pistänyt hanttiin, tinki kaupan päälle vain myös Wordin ja PowerPointin opastuksen, jolla itse olen aikoinaan jopa taittanut asiakaslehden painokelpoiseksi läpyskäksi. Askartelin minä samaisesta aviisista myös kopiokoneella ja kakspuoleisella teipillä oikolukuversion firman vanhimmille okuloitavaksi.

 

Ja sittenhän olisi uusin tulokas myös tämä meidän kanaisukki, joka eilen loihe lausumaan, että: "On tämä kanojen kanssa puuhailu, tai oikeastaan mää vaan kattelen niitä, tosi rauhottavaa. Silleen niinku hyvää arkea." Mitäpä tuohon muuta lisäämään?

 

Vaan nyt sun pitäis älämölöllä somessa tai kommentilla tässä äänestää, että kenen näistä vai jonkun muun Sirkuksen otuksen tai ötökän MyDaylla avataan sarja? Ja riittäneekö MyDay, vai pitäskö olla MyWeek vai peräti MunVuosi?

 

No niin, sana on vapaa ja teemme niin kuin enemmistö toivoo.

 

 

Tästä somekanaviimme:

 

https://www.facebook.com/Siltajoensirkus

 

https://www.instagram.com/siltajoensirkus/ 

  

https://www.tiktok.com/@siltajoen.sirkus 

 

https://pin.it/2WjOl0RrQ 

 

 

Siilon Verkkokaupassa SYYSPOISTOJA edullisin hinnoin. Menneen sesongin tuotteet, esim aitausverkot, kennot, tipujen kamppeet jne alennuksessa vielä kotvasen. Tsekkaa tarvitsetko jotain. Huomaa myös REHUREITIT eri puolille Suomea. Vakioreitti on: Siilo-Pieksämäki-Varkaus-Joensuu-Polvijärvi-Siilinjärvi-Kuopio-Suonenjoki. Ajamme tätä reittiä noin 1,5kk välein, seuraavaksi syyskuun lopulla.

 

Reitille kulkeutuu edullisin toimituskuluin, alkaen 5,50€ isotkin erät rehua, heinäpaaleja, eläimiä sekä koko muu Siilon valikoima.

 

Muita reittejä, esim Jämsä-Tampereen suunta, Hämeenlinna ja PK-seutu ajamme noin 1-3 kertaa vuodessa, tarpeiden mukaan. Muista reiteistä kannattaa kysellä: 0449750415

 

Lisäksi syksyn aikaan saamme jälleenmyyjät VAASAAN ja PIETARSAAREEN. Niistä listietoa parin viiikon kuluttua!

 

Poistojen lisäksi verkkokauppaan putkahtelee jälleen uutuuksia talven varalle. Uusia tuoteryhmiä ovat: Taimet, juurakot ja siemenet, sekä Puutarhan välineet. uutuuksista löytyy sitten myös kanoje, kanien ja rakenteiden uudet ja Sirkuksen rämpytyksessä testatut tuotteet. 

Uutuuksiin: https://siltajoensirkus.mycashflow.fi/category/13/uutuuksia

 

 

Tarkkakatseisen Kaverikanan myötä kiitos kun seurailet meitin puuhia, ja muista äänestää siitä MyDay hommelista <3

 

 

 

 

Kodin etsijöitä

 

Meillä kasvatetaan kaiken näköistä ja kokoista kanakansalaista, kukkoja ja viiriäisiä, muutama ankkakin lisääntyy.

Esittelen tässä julkaisussa muutamia uutta kotia ja ihmistä etsivää yksilöä tai parvea. Jos joku olisi sinun kanalaan sopiva, niin laita viestiä tai soita (0449750415 Marianne), ja kerro millaiset olot teillä olisi tarjolla. Ja minä kerron mielellään lisää meidän tyyppien luonteista ja tarpeista, myös toivon tutustumista eläimeen ennen ostopäätöstäsi.

Pikkisvikkis - maatiaisen ja kääpiökochin rakkauslapsi - VARATTU

Erinomaisen hienokäytöksinen nuorimies, jolla on kaksi omaa kanaa: valkoinen maatiainen (aika kesy) ja ruskea tehari (tosi kesy). Pikkisvikkis vikeltää ihmisen ruokasangon perässä, mutta ei halua tulla syliin. Eikä ole pakko.

Pikkiksen suurin toive ja sen toteutumiseen käyttääkin ison osan valoisasta ajasta, on oman kanalan löytäminen. On tutkinut kaikki enonsa Matti Maatiaisen parven lähellä olevat kotikolot: rehuvaraston, puuliiterin, naapurin puimurin ladon ja käynyt tuvan portaillakin eteistä arvioimassa, pakujen kontit on katsastettu niin oman kuin asiakkaiden. Pikkisvikkis tulee mainiosti toimeen enonsa parvessa ja palvelee myös hänen kanojaan, mutta tuo oman nurkan toive on ilmeisen kiihkeä.

Onko sinulla pätevän Pikkiksen kotikolo siellä valmiina? Pikkis voisi tuoda daaminsa ja opastaa sut mestaripalvelijaksi. Tarvittaessa lastataan Pikkikselle enempikin naista kyytiin, jos kanalasi antaa siihen aihetta.

 

Matti Maatiainen on yksi harvoista ihmistä väistävistä kukoistamme 

Matti tuli kettua pakoon parvineen ja otti siipiensä suojaan myös ruskeita tehareita. Ketun vierailut ja oman ihmisen haavitemppu järkyttivät Mattia niin, että ihminen ilman ruokaämpäriä on epäilyttävä ja väistettävä. Ruokaämpärin kanssa tuttu toveri ja potpotuksella tervehditty. 

Matilla on parvessaan kanoja kymmenkunta ja yksi kakkoskukko, edellä esitelty herrasmies. Matti voi muuttaa yksin tai kanoineen, on noin 1,5-vuotias muutaman maatiaiskannan sekoitus, erittäin hyvin käyttäytyvä ja kanansa hoitava ja ruokkiva. 

Maatiaisveljekset, jotka mieheni on nimennyt, ja jotka voinevat ottaa käyttöön muunkin nimen: Hienokukko ja Mustakukko. Molemmat ovat noin 5-6kk ikäisiä, aloittaneet kiekumisen ja omien naisten kalastelun. Varmoja omia bööniä ei kummalakaan näytä olevan, vaan useampikin nuori kana reagoi poikien herkkulöydöksiin ja paikat orrella vaihtelevat. Tiesitkö muuten, että yleensä ykköskana eli kukon lempikana ja nokkimajärjestyksen arvokkain, nukkuu kukon vieressä orrella. Orsipaikoista voi päätellä (ja oppia) paljon kanojen keskinäisistä suhteista.

Poijjaat saavat tarvittaessa mukaansa 1,5-vuotiaita tehareita munahommia hoitelemaan.

Kääpiökoch pojat väreissä: Splash, Sininen Mottled. Nämä vilistää jalkasulat suheltaen pitkin nurmikkoa, ruusupuskaa ja ryytimaata. Suloisia, kesyjä höpöttäjiä, joille löytyy 1-2 nuorta erisukuista kääpiökochia, tai vastaavasti 1,5-vuotiaita teharikanoja.

Marans poika Blue Copper värissä 3kk ikäinen, eli tätä vielä seurailen millaiseksi kasvaa, mutta tätä voipi kysellä jo.

Sebright kukko Pänisteri ja Appenzeller kanat 3kpl. Mieluiten ko rotujen kasvattajalle, joka katsokoon kuvista ja paikan päällä, onko nämä rotumääritelmän mukaisia vai eivät. Kanojen jaloista hoidettu kalkkijalkaa, teen vähintään 1-2 hoitoa vielä ennen muuttoa, ja toki tarvittaesaa sitten neuvon ja opastan miten edetä.

Kääpiökocheja värissä Sininen Mottled. Nuorikkoja, munivia kanoja, pesueen hautoneita kanoja, kukkopoikia jne. Näitä on lähes vuoden ympäri aina, koska mammat TODELLA hautoo. Kannattaa kysellä toistekin.

Gayuga sekuli ukko ja hänen kaksi siskoaan, mieluiten eri koteihin tai ei ainakaan haudontaan sukurutsan takia. 

Siitosmunista on syyspoistohinnat verkkokaupassa, itävyydet ovat vielä hyvät noin syyskuun ajan, mutta heikkenemään päin, mikä kannattaa ottaa huomioon! 

Siilon syyspoistohinnat TÄSTÄ 

Elokuun viimeinen viikonloppu haen Luomukanalasta 1,5-vuotiaita tehareita, jotka eivät teollisuusmunintaan enää jaksa, mutta hyvällä hoidolla munivat kotikanalassa vielä oikein mainiosti. 

Teharit luovutetaan mieluiten 29.-30.8. viikonloppuna loistarkastettuina ja tarvittaessa lääkittyinä, hintaan 17,50€/kpl, mieluiten vähintään kaksi, jotteivat ole uudessa parvessa yksinäisiä. Annan teharien mukaan ensimmäisten viikkojen ruokinta- ja hoito-ohjeet, sillä saattavat tarvita vahvistusta ja hoitoa. Sairaat tai väsyneen oloiset eivät muuta, vaan jäävät hoitooni.

Tutustuthan tähän rotuesittelyyn tuotantohybrideistä eli tehareista ja ymmärrät, että kanasi voi vaatia hoitoa piankin tulonsa jälkeen tai lopetuspäätöksen.  

Jos joku edellä esitellyistä kiinnostaa, niin laita viestiä tai soita: 0449750415 Marianne

 

Elokuun 29.8. perjantaina Siilon varastolla myyntipäivä klo 15-18.

Lauantaina 30.8. klo 12-15. Tarjouksia, maistiaisia rehuista, pehkuheinäpaalit kaksi yhden hinnalla, kapanpäälle kennoja ja semmosta. Ehkä Darrock silitettävänä. 

Osoite: Sepänrinne 4, halli 7, Leppävesi. Noin 6min Laakkosen liikenneympyrästä Jyväskylästä. Tervetuloa!