lauantai 29. toukokuuta 2021

Mitäpä syöttäisin kanatipuille?

 

Mitäpä syöttäisin kanatipuille?




Nettiä ja keskusteluryhmiä kun selaa, niin vaikuttaa siltä, että tipusille pitää kattaa tarjolle kahdentoista lajin buffee ihan ekasta ekasta päivästä lähtien. 
 
Minä sanon EI!
 
Yhdellekään vastasyntyneelle tai -kuoriutuneelle elämänalulle ei tuupata eteen kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Vasta elämää opetteleva itu tarvitsee hyvin pelkistettyä, ravintopitoista ja PUHDASTA ruokaa, jotta elämän ensimmäiset suolistossa sulavat ravinteet alkavat imeytyä ja kasvu pääsee käyntiin. Ugh!
 
Moni on huolissaan raekoosta mitä tipuille annetaan ja kaurahiutaleen, siis sen ruokakaupasta ostettavan kuoritun, litistetyn ja höyrytyksellä esikypsennetyn hötön antaminen istuu vielä kanailijapiireissä tiukassa. Pikakaurahiutaleista on kuitu kuorittu pois ja höyrytyksellä osa vitamiineistakin haihdutettu. Hiutale on liian hiilihydraattista pienen tipun masuun.
 
Liika hiilari aiheuttaa ripulia ja ripulitilassa olevasta suolistosta ei ravinteet imeydy. Vastasyntyneen vauvan ripuli on vaarallinen ja jokainen emo siihen reagoi nopeasti, samoin täytyy toimia tipusen kanssa: ripulia tuottava ruoka-aine heti pois, pyllypyykille ja kaikkien ruoka-astioiden ja alusten vaihto puhtaisiin.
 
Kokonainen tai rouhittu kaura on parasta kananpojallekin. Niissä on mukana kauran kuitu, jota nokkijat tarvitsevat AINA suolistoonsa poistamaan mahdollisten maabakteerien aiheuttamia onkhelmantynkiä. Jo kaikista pieninkin kääpiökochin tai Mille Fleurin pentu saa kokonaisen kauran nokastaan alas. Kokeiltu ja nähty on, satojen tipujen verran.
 
Kanailijan mielenrauhan takia meillä annetaan tipujaan hoitaville emoille kokonaista JA rouhittua kauraa. Tämä kanailija nukkuu yönsä paremmin kun tietää, että rouheen seassa on sitä pienempääkin murua, jolla vauvelit saavat masua täyteen, silti emot pitävät kovemman ruokapotpotuksen kokonaisen kaurakourallisen kohdalla. Semmoista se on, oma mamma on aina eniten oikeassa ;)
 

 

Munalla mennään!

Kauran lisäksi meidän mammalomailijoiden menu sisältää keitettyä ja murskattua munaa AAMUPALAKSI. Eli keitetty munamössö ei ole koko ajan tarjolla, koska lämmetessä kypsennetyn munan pinnalla alkaa nopeasti lisääntyvä bakteeritoiminta. Kun munaherkku tarjoillaan vain kerran päivässä ja kohtuullisena annoksena, niin mamma syöttää sen himonhedelmilleen heti, eikä sitä jää lautaselle pyörimään kakkavarpaiden tai nukkupyllyjen sotkettavaksi. 
 
Keitetyssä munassa on juuri niitä ravintoaineita ja proteiinia mitä pieni suolisto tarvitsee kehittyäkseen. Lisäksi munijasta riippuen muna voi sisältää kokkidi-bakteereilta suojaavia ominaisuuksi. Kokkidit ovat maabakteereita, joille kanalinnut muodostavat vastustuskyvyn pikkuhiljaa. 
 
Tämä on yksi syy miksi meillä ei vastakuoriutuneet ulkoile kuin vasta sulkauduttuaan: lämmön lisäksi suolisto on ehtinyt kehittyä ja kasvu lähteä hyvään käyntiin ennen kuin lähdetään avaraan maailmaan matonhapsuja ja kengännauhoja nuoleskelmaan (tavoitithan vertaukseni konttaavasta lapsukaisesta, jonka tuttia ei enää keitellä, mutta pariviikkoiselle ei tulisi mieleenkään tarjota tuttia suoraan lattialta, saatikka maasta).
 
Vastustuskyvyn rakentuminen on luontainen prosessi, joka karsii heikot pois, mutta koska ihmisen hoivissa elävät kanaset eivät pääse viemään tipueitaan aina uusille matomaille, joissa ei ole parven ulosteita, niin ihmisen tulee hoitaa tilat ja tilanteet niin, että tipueilla on puhdasta ja ravinteikasta.
 
Vieläkö paatostan ja saarnaan lisää puhtaudesta? En vielä. Muistutan vaan eläinten astioiden hygieniasta, johon hyvä nyrkkisääntö on: siitä pitäisi poystyä itsekin hörppäämään, jos ajatuskin saa yökkäämään, niin harjaa ja Fairya käteen ja tiskarihommiin!

Toinen syy miksi Siltajoella eivät ihan pikkutikut ulkoile on meidän Kerttu, johon luotan kuin vuoreen silloin kun on kyse siimahäntien hävityksestä, mutta jonka kehräävän hellään huomaan en ihan pieniä piipittäjiä uskoisi. Pihan harakoista,  variksista ja leikkisästä irlanninsusikoirasta puhumattakaan. 
 
Mutta takaisin otsikon aiheeseen, eli ruokintaan. Kauran ja keitetyn munan lisäksi meillä on tarjolla koko ajan omaa Maukas - pikkunokkaisten rehua, joka sisältää rouhittua kauraa, ohraa, hernettä ja härkäpapua. Erikokoisina rakeina, joista niin emo kuin tiput löytävät oikeat koot. Myös Suomen Rehun Progut kuuluu kaiken ikäisten valikoimiin, koska se sisältää B-vitamiinien lisäksi suoliston topimintaa tukevia ainesosia.
 
Näillä mennään ensimmäiset viikot. Vasta kolmannella viikolla tuodaan tarjolle hieman tuopretta. Vuodenajasta riippuen salaattia tai ruohosilppua. Ensimmäiset maistiaiset uutta ovat aina pieniä eriä. Maistiaisia. Totuttelua. Niin kuin kaikilla muillakin vauvoilla. Yhdellä uudella ruoka-aineella harjoitellaan useampi päivä peräjälkeen ja seurataan pyllyjä ja emoa. Ruokkiiko emo kyseisellä herkulla tenaviaan pontevasti vai nihkeästi on monesti hyvä osviitta. 
 
Maistuvaa ja turvallista tuoretta on myös omena, raastattu kaali tai porkkana, kesäkurpitsa tai marjat. Ja näitäkään ei kaikkia tarvitse samalla viikolla tarjoilla, vaan maltillisesti pikkuhiljaa. Aivan varmasti suloiset untuvikot ehtivät kaikkea ihanaa hemmotteluruokaasi maistaa jahka untuvat ovat alkaneet suliksi muuttua ja vauvavauhe kohti uhmaikää.

Raejuustot, rahkat ja piimämössöt eivät kuulu meillä tipujen ruokavalioon, koska ne opvat nopeasti lämpimässä pilaantuvia ruoka-aineita, eivätkä maitotuotteet luontaisestikaan kuulu lintujen ruokavalioon. Aikuiset toki rakastavat jugurtteja ja juustoja (ja jotkut meistä jopa viinejä), mutta aikuisten ruokavaliohan nyt muutenkin on eri kuin piiperöiden. Eiks jeh?
 
Proteiinia pienille voi lisätä juurikin hernerouheesta, öttiäisistä tai maltillisesti vaikka jauhelihasta. Terveellisiä kasvirasvoja ja ravintoaineita on vaikkapa öljyhampun siemenssä ja auringonkukan siemenissä. Perunat, pastat, pullat ja patongit ovat sitä turhaa höhhöä, jota ei määräänsä enempää kukaan tarvitse (paitsi ehkä talvella kun hiilari antaa lisäenergiaa lämpimänä pysymiseen).
 

Mitäs muuta?

Ruokien lisäksi hiekkainen sora ja kalkki tarjolle ihan heti alusta asti. Koska linnuilla ei ole hampaita, niin ne tarvitsevat ruuansulatukselle olennaista kiveä kivipiiraansa. Kalkki tarjoillaan meillä mieluiten kuivattuina ja murskattuina munankuorina, mutta aina niitä ei ole olemassa riittävästi ja silloin kopastaan kalkkikiveä ämpäristä.

Meillä tipusten vesi annostellaan aina nipasta, jotta se on varmasti puhdasta ja siihen ei pääse kukaan kastumaan tai hukkumaan. Veteen lisätään 1-2krt viikossa BE-Balansia ja 1krt viikossa Milkan monivitamiinia. Muina päivinä pelkkää puhdasta raikasta vettä!
 
Tämmöisillä konsteilla on Siltajoella kasvatettu tuhansia piiperöitä monessa eri rodussa ja useamman vuoden ajan. Lisää meidän kantapäiden kautta opittuja juttuja aiheesta voit lukea näistä artikkeleista:

Ruokinnasta:
 
Tipujen ja emojen hoidosta: 
 
Ruoka ja tarvikeostoksille:




keskiviikko 4. marraskuuta 2020

Suolinkainen - kanoja kalvava sisäloinen

Miksi en viskaa kanoille jyviä maahan tai pehkuun nokittavaksi?

Suolinkaisten ja maabakteerien takia.

Kanat kuopsuttavat maasta paljon kaikkea, mutta en tahdo ehdoin tahdoin lisätä maasta nokittavan määrää. Kana joka ei käytä huussia losauttaa ulosteensa maahan ja ihan vaikka siihen samaan kohtaan josta just kohta nokkii ruokaansa.

Maa- ja ulosteperäiset bakteerit eivät ole hyväksi kenenkään suolistolle. Tässä artikkelissa keskityn kanojen tyypillisimpään sisäloiseen Suolinkaiseen Ascaridia galli. Kanojen suolinkainen ei tartu ihmiseen, mutta runsas määrä loisia heikentää kanan vointia, aiheuttaa ripulia, laskee munantuotantoa ja hidastaa kasvua.

Aikuinen suolinkainen on vaalea pitkä matonen, joka elää ja munii kanassa, tyypillisesti ohutsuolessa. Suolinkaisen munat poistuvat kanasta ulosteen kautta ja maasta nokitusta ruuasta seuraava kana saa munat suuhunsa ja suolinkaisen elinkierto jatkuu, madotuksesta huolimatta. 

Suolinkaisia on tyypillisesti kanoilla, joilla on pääsy ulkoiluun tai joiden tiloihin kuljetaan ulkokengillä. Kanalintu kestää suolinkaisia verraten hyvin, mutta toki voimakas loisinvaasio verottaa munivan tai kasvavan voimia liikaa.

Miten tunnistaa tartunta?

Mistä suolinkaistartunnan sitten tunnistaa? 

Laihtumisesta, aneemisesta olosta, munantuotannon laskusta tai ihan ulosteessa näkyvästä ohuesta valkoisesta matosesta. 

Myös veriset ja vetiset ulosteet voivat olla merkki joko loistartunnasta tai bakteerien aiheuttamasta ripulista. 

Myös ulkoloiset, stressi tai ruokinnan muutokset voivat aiheuttaa ripulia. Siksi kanojen ulosteita on syytä tarkkailla säännöllisesti. Uloste kertoo paljon suoliston ja eläimen hyvin- tai pahoinvoinnista.

Kanan perssulkien ei tulisi koskaan olla sottaiset vaan siistin siliteltävän pehmoiset ja puhtaat. Sotku kertoo aina jostain poikkeavasta. Lisää ulostejuttuja löydät TÄSTÄ

Onko syytä hysteriaan jos löydän kakasta matosia?

Ei. 

Hyvällä hygienialla, ennakoinnilla ja kakkakikkareitten tarkkailulla tilanne pidetään hallinnassa.

Madotus vai ei?

Selvä suolinkaistartunta (matoja ulosteessa) kannattaa hoitaa matolääkkeellä ja samaan aikaan siivota pehku ja haravoida ulkotarha erittäin huolellisesti. 

Madotus hoituu Flubendatsol lääkeainetta sisältävillä valmisteilla, esimerkiksi reseptivapailla Axilur tableteilla tai Flubenol Vet -tahnalla.

Annostuksesta on useampaa koulukuntaa ja minäkin olen saanut kahdet erilaiset ohjeistukset. Toimivimmaksi tavaksi olen todennut seuraavan:

Annostelen Axilur tabletteja kanan painon mukaan. 250mg Axilur tabletti on tarkoitettu 5kg painoiselle koiralle/kissalle, puolikkaan tabletin annan Maransin tai Araucanan kokoiselle 2,5-3,5kg kokoiselle kanalle. 1/4 osa tabletti palttiarallaa kiloiselle kotkolle, hautovalle tai nuorisolle jyrskytän tablettia vieläkin pienemmäksi muruseksi.

HUOM: Kysy ja toteuta aina vain eläinlääkärin antamaa ohjeistusta eläinten lääkinnässä.

Veteen sekoitettuna kanat helposti jättävät lääkkeen hörppimättä, joten minulle helpointa on ottaa matokakkija kiinni, avata hellästi nokka, sujauttaa tabletin osa kurkkuun, nokka kiinni ja hörppy vettä päälle. 

Toistan lääkityksen 3 peräkkäisenä päivänä. Ja koska kana oppii inhoamaan pakkolääkitystä jo kerrasta, niin lääkkeen jälkeen kannattaa samalla sylittelyllä antaa jotain ylimaallisen ihanaa herkkua: jauhelihaa, keitettyä munaa tai muuta kanasen lempiruokaa.

Meillä lääkittiin viime syksynä parvellinen nuorisoa. Onneksi olivat lääkitsemisen alkaessa jo suht käsikesyjä, mutta silti siitä kiinniottamisesta syntyi hurjaa hulabaloota. Tuolloin minulla oli tuubillinen Nutriplussaa käden ulottuvilla ja tyrkkäsin sitä hulisijan nokkaan lääkkeen jälkiruuaksi. 

Toisena lääkitsemispäivänä hulabaloo helpotti kun ensimmäiset hoksasivat, että tuubistaa saa hömpsyt lääkkeen jälkeen. Kolmantena päivänä lääkitsijän vieressä olikin jonoa ja polvelle tunkua, kun jokainen olisi halunnut tupla-annokset lääkettä ja Nutriplussaa. 

En tiedä oliko koko parvella loisia vai ei, mutta näin tarpeelliseksi madottaa kaikki kasvavat, eikäpä käsittelyharjoituksesta ja herkkujakelustakaan haittaa ollut, kun sillä saimme otettua aimoharppauksen ihmiseen luottamisessa ja keskinäisessä kommunikaatiossa. Se kun nuori lintu hypähtää polvelle, katsoo silmiin ja juttelee juttujaan, vaikkakin vain herkun toivossa, niin onhan se nyt ihanaa ja liikuttavaa.

Pääsääntöisesti en madota tai lääkitse "varmuuden vuoksi", vaan vain oireilevan yksilön, josta olen havainnut tai varmaksi tulkinnut loisia. Joskus sitten saattaa olla syytä lääkitä koko parvi. Näitä syitä tehostavat esimerkiksi kylmä ja kostea kesä, jonka aikana monet bakteerit ja loiset oikein riehaantuvat kasvamaan. 

Muutto, muutos rutiineissa tai sulkasato/haudonta ovat myös asioita jotka madaltavat linnun vastustuskykyä ja näin ollen lääkityksellä voidaan poissulkea loisten verottava vaikutus ja lisätä linnun hyvinvointia. 

Kuitenkin lääkkeeseen tarttuminen pitäisi aina olla harkittua ja mikäli lääkeainetta et ole aiemmin käyttänyt on syytä kysyä neuvoa eläinlääkäriltä.

Jutussa mainittu Nutriplussa on lääkkeenomainen valmiste, joka on tarkoitettu tehokkaaksi energia- ja vitamiinipommiksi heikkokuntoiselle eläimelle. Hyvinkin pieni tippa riittää tehostamaan linnun vointia ja kissallekin riittää muutaman sentin puserrus tahnaa, eli hyvin tujua tavaraa. Eikä ollenkaan huono tuubi pitää eläinten lääkekaapissaan.

Avainasemassa ennaltaehkäisy

Hygienian tehostaminen madotuksen aikana ja sen jälkeen on olennaisessa asemassa suolinkaiskierteen katkaisemiseksi. Mikäli pehkua ja ulkotiloja ei siivota, nokkivat kanat maasssa hyvin säilyviä suolinkaisen munia lisää ja kierto jatkuu.

Puhtaat ruoka-astiat ja automaatit, joihin lintujen uloste ei pääse, ovat ensiarvoisen tärkeitä torjunnassa. Aloittaessani kanahommia sain kokeneemmalta neuvon, jota olen sittemmin pitänyt nyrkkisääntönä: astian tulee olla niin puhdas, että siitä pystyisi itsekin hörppäämään. 

Eli huolellinen hygienia!

Kostea ja hapan on hyvä kasvualusta monelle pöpölle ja mörriäiselle. Pehkun pitäminen kuivana ja ulkotarhan maan muotoilu niin, että kosteus valuu nopeasti pois ovat parhaat ennaltaehkäisevät toimet. 

Muita tarpeellisia toimenpiteitä: 

Ulosteiden kaapiminen tasoilta ja orren alta sekä ulkotarhan haravoiminen riittävän usein vähentävät ulosteperäisten bakteerien kasvua ja suolinkaisen munia. 

Pehkun jälkikompostoiminen riittävän korkeassa lämpötilassa, jotta munat ja bakteerit kuolevat. 

Ulkotarhojen kalkitseminen tai tuhkan levittäminen vuosittain nostaa maan PH-arvoa, jolloin elinolot bakteereille vaikeutuvat. Jauhemainen puutarhakalkki soveltuu kalkitsemiseen ja on kanoille vaaratonta, kunhan ei nyt ihan suoraan nokkiin pölyttele. Saman asian ajaa tuhka. Kalkita voi kerran pari vuodessa.

Siltajoella ulkotarhojen pintaa lisäksi vaihdetaan vuosittain. Lapioin noin 5-10cm kerroksen pois ja tuon tilalle hiekkaista soraa. Tonttimme on tiukkaa savikkoa, joten puutarha kiittää kakkaisenhiekan lisäyksestä ja hyvin kompostoituneen pehkun tujauksista.

Olen myös erään paikallisen eläinlääkärin kanssa tehnyt suolinkaisista epätieteellistä tutkimusta kuinka pelkkä kauraruokinta 4-7 päivän ajan saa tartunnan oireet kuriin ja kanan kunnon silminnähden kohoamaan. Teesimme on, että kuorimaton kaura sisältää sen verran paljon kuitua, että kuitu työntää mukanaan suolistosta pois suolinkaisen munia ja kun uloste kerätään huolellisesti pois, niin tartunnan kiertoa saadaan merkittävästi hillittyä. 

Mutta kuten sanottua, tutkimus on täysin epätieteellinen, otanta hyvin pieni ja muut vaikuttavat olot vakioimattomat. Kuitenkin suosittelen lämpimästi kaurakuureja, jotka ovat nopein ja turvallisin tapa rauhoittaa ripaskapyllyn varpusparvia. Muista suolistoa ja terveyttä tukevista ruoka-aineista voit lukaista TÄSTÄ

 

Jutussa mainituista aiheista löydät lisätietoa näistä artikkeleista:

Kanojen ja viiriäisten tukiruuat 

Kanojen ulkoloiset - oireet, tarkistus ja ennaltaehkäisy

Kana ei ole vesilintu - sateelta suojaaminen

Pehkun välityhjennys 





torstai 9. huhtikuuta 2020

Herne kanojen ja viiriäisten ruokinnassa

Muna on proteiinipitoista voimaruokaa. Voimailijat tarvitsevatkin kovasti proteiinipitoista ruokaa pystyäkseen tuottamaan somia herkkumunia. 

Tehokanojen, viiriäisten ja muiden voimakkaasti munivien rotujen ja lajien ruokinnassa huomiota tulee kiinnittää proteiiniin JA kalsiumin saantiin. Kun munintatahti on kova täytyy linnun saada nokittua tuhtia ruokaa. Pullamössöllä ei toinna kupua täyttää, sillä pelkällä hiilarilla ei munia pitkään pungeta pihalle. 
 
Tiesitkö muuten, että viiriäinen munii ahkerammin kuin tehokana? Viiriäisen munantuotannon sykli on 14-18 tuntia, eli viikon aikana hyvin ruokittu, terve ja munintaikäinen viiriäinen paukkasee pihalle yli 9 munaa.


Kanat ja viiriäiset ovat sekasyöjiä, joten proteiiniksi kelpaa myös eläinproteiini, mutta tässä artikkelissa vetäistään herneet kitusiin. Eli keskitytään maukkaaseen kasviproteiiniin. Artikkelin lopusta löydät linkkejä muihin Ravitsemus - kategorian juttuihin.

Kokonainen riistaherne on edullista

Riistaherne on kuivattua hernettä ja sitä myydään säkkitolkulla maatalouskaupoissa tai mahdollisesti myös viljelijöiltä suoraan. Riistaherne nimitys on erona elintarvikkeeksi myytäville herneille ja osittain viljelylajikkeet eroavat elintarvike- ja riistaherneiden osalta. Samaa palkokasvia kuitenkin pienillä eroilla. 

Herne on edullista ja ravintorikasta syötävää eritoten talvella, kun vihreän saanti on rajallista. Vihreän lisäksi herneessä on paljon B-vitamiineja, joita tarvitaan muun muassa kuoriutuvien tipujen evääksi munaan mukaan. Yleensä kaikki Suomessa myytävä riistaherne on vieläpä kotimaista ja viljelykasvina herne rikastuttaa peltomaata typensitomisominaisuudellaan. Eli kaikin puolin mainio pikkupallero!
Jos haluat syöttää lintusillesi kokonaisen riistaherneen, niin liota kuivia herneitä yön yli, jotta ne turpoavat ja ovat näin ollen helpommin sulavassa muodossa. Kuivana syötetyt herneet turpoavat linnun mahassa ja vaativat valtavasti juomista ja voimakkaan kivipiiran, etteivät aiheuttaisi tukosta tai tukalaa oloa. Pienille roduille ja viiriäisille kokonaista hernettä tulisi tarjota vain liotettuina tai keitettyinä. 

Isoille- ja jättikanaroduille, sekä aikuislle ankoille kuivan herneen voi tarjoilla sellaisenaan. Kokemukseni mukaan kuitenkin liotettuna vihreät pienet miehet matkaavat livakammin kohti ääntä. Oletan liotetun maistuvan maukkaammalta.

Viiriäisille herneet ovat suurta herkkua ja syövät niitä paljon, siksi on tärkeää, että kuivattu kokonainen herne on hyvin liotettu tai kiehautettu ennen tarjoilua. Kahden nyrkin kokoinen viiriäinen voi jopa kuolla kuivien kokonaisten herneiden syömiseen, joten toistan vielä väsytyksenkin uhalla: viiriäisille vain hernerouhetta tai kokonaiset kuivaherneet hyvin liotettuina/kiehautettuina.

Tuore- tai pakasteherneissä tätä ongelmaa ei tietenkään ole, koska neste on vielä herneessä mukana.

Herneherkuttelijoille tulee olla myös kivipiiran toiminnalle tärkeää hiekkasoraa saatavilla, sillä kova ruoka kuluttaa kivipiiran kiviä nopeammin kuin pehmeä mössöruoka. 

Herkkuherne rouheena

Kuivattua hernettä voi mieluusti tarjota myös rouheena, jolloin turpoavat partikkelit eivät ole liian suuria linnun kokoon suhteutettuina.

Siilossa myytävä hernerouhe on oikean kokoista niin kana- kuin ankkatipuille sekä aikuisille viiriäisille. Herkkuherne rouhe maistuu mainiosti myös aikuisille kanoille.

Hernejauhe on sopivaa ihan vauvaviiriäisille, joiden nokkaan jauhe mahtuu, mutta viikon ikäisestä eteenpäin jauhe on hyvä tarjota vesitilkkaan turvotettuna puurona, jolloin lintu saa sen nokittua.

Herkkuherne nimitys rouheellemme tulee hernelajikkeen valinnasta. Suomessa viljeltäviä hernelajikkeita on muutamia. Siltajoen ja viljelijän omien lintusten mielestä vihreä lajike on kaikista maistuvinta. Makutesteihin on osallistunut kolmisen sataa nokkijaa ja kolme hernelajiketta, joten luotamme nokkaporukan valintaan.

Yleisin viljeltävä lajike, kellertävä väriltään, on ravintoarvoiltaan hyvin samanlainen, mutta maistuvuudessa oli selkeä ero. Nirsoja tai ei, niin kuvitelmani on, että vihreässä pallerossa on enemmän lehtivihreää, jonka saanti varsinkin Suomen pitkän ja pimeän talven aikana on rajallista, siitä varmaan johtunee myös maistuvuus ero. Samaa herkkuhernerouhetta käytetään Maukas-rehussamme. Vihreällä ruokinnalla taasen on suora yhteys keltuaisten väriin ja makuun.

Siilossa myytävien kotimaisten nokittavien periaatteena on maistuvuus, oikeat ravintoarvot ja raekoko sekä viljelijäreiluus. Siilon tuotteista viljelijän kukkaroon jää isompi siivu kuin teollisuudelle myytäessä. Tämä on minulle henkilökohtaisesti tärkeää, koska haluan uskoa suomalaiseen ruuantuotantoon niin eettisistä kuin ilmastollisistakin syistä. Jos jaat kanssani samansuuntaiset arvot, niin vilkaisehan valikoimamme: Siltajoen Siilo - Kanailijan kauppa


Reseptejä ja vinkkejä herneen syöttöön

Avaa kesähelteillä pakastehernepussi vadilliseen vettä ja kutsu munamaakarisi bileisiin. Saat koko päivän vesiastian ympärillä puuhastelevat kanasi ikionnellisiksi ja viilentyneiksi kun vesisoikosta noukitaan kylmiä herkkuja kilvan. Ja voi sitä marmatuksen määrää, jos joku herne sattuu vajoamaan vesitilkan pohjalle ja sitä ei sieltä saa!

Talven pakkasiin iloa ja lämpöä tuo kattilallinen keitettyjä juureksia. Kiehauta porkkanaa, lanttua, naurista tai pottuja, pyöräytä juurekset pehmeiksi tehosekoittimella ja lisää muussiin herne- ja/tai papurouhe turpoamaan. Päälle tilkka ruokaöljyä tai nokare voita, ja kun keitos on jäähtynyt noin kädenlämpöiseksi kanna vasu nokkailijoillesi. Kiittävät sinua kilvan niin kaakatuksellaan kuin maistuvilla munillaan.

Syksyn ja talven viileillä lämpimän ruuan/juoman tarjoilu sitä paitsi auttaa lintusia lämpimänä pysymisessä. Muista vain kokeilla ruuan lämpötila omin näpein, sillä kana ei pysty sylkäisemään kurkkuunsa hotkaisemaa palasta, joten polttava ruoka oikeasti polttaa!

Fermentointi on yksi mainio tapa tarjota erilaisia kasviksia kanasilleen, silloin kun kasvisten säilyvyys muuten olisi ongelma. Kotirinteen kanablogista löydät ohjeet fermentointiin

Kokemukseni mukaan kanaemot valitsevat mieluusti poikastensa kasvatukseen hernerouhetta tai Maukas – Pikkunokkaisten seosta. Voit tarjota molempia sellaisenaan tai hieman liotettuna vesitilkassa. Minulla on tapana lisätä liotettaviin rouheisiin tippa B-vitamiinia tai omegakalaöljyä, talviaikaan myös D-vitamiinia, jonka saanti pimeässä pohjolassa ei onnistu kuin T-paita keleillä.

Ja toki hernerouheen voi antaa sellaisenaan, joko muun rehun joukkoon sekoitettuna tai erillisestä kiposta tai kädestä tarjoiltuna.

Muita artikkeleja ravitsemuksesta:


Kanojen ja viiriäisten tukiruuat

Oliko jutusta hyötyä? Haluaisitko jakaa sen muidenkin kanalailijoiden iloksi oman kanalasi tai profiilisi somessa, kiitos :) Tai onko sinulla joku hyvä resepti herneruokinnasta ja tahtoisit jakaa sen muillekin?






keskiviikko 12. kesäkuuta 2019

Syötä näitä maltilla kanoille


Edellinen kanojen ja viiriäisten ravitsemus aiheen artikkeli oli lista vahingollisista ja myrkyllisistä ruoka-aineista, joita ei tule kanalinnuilleen tarjota. Tässä artikkelissa käydään läpi ruoka-aineita, joiden tarjoilussa maltti (ja tieto) on valttia. 


Ensiksi käyn läpi syitä miksi alla esiteltyjä ruoka-aineita tulee välttää tai syöttää maltilla.
Kana syö paljon kaikkea sitä mitä tarjotaan, varsinkin jos tarjolla ei ole vaihtoehtoja. Kuitenkin osa ruoka-aineista ei sovi kanan ruaansulatukselle, tyydytä kasvun tai muninnan ravintoainetarpeita tai jokin ruoka suurina määrinä aiheuttaa ongelmia. Tyypillisin ja nopein ongelma on löysä ja vetinen uloste. 

Rai rai ripaskaa

Ripulointi ei ole pelkästään esteettinen haitta perssulkien sottaajana vaan myös terveydellinen haitta. Kana, joka hoitaa henkilökohtaista hygieniaansa sukimalla, eli nokalla sulkiaan siistimällä, saa ripulipyllyn hoidossa nokkaansa ulostebakteereja. Vaikka kanan suolisto kestää ihmisnisäkästä paremmin maaperän ja ulosteperäisen bakteeriston, niin on ilmiselvää, että haitallisia bakteereja ei minkään elikon suuhun tarkoituksella tule toimittaa.

Lisäksi ripuli on suoliston tila, jossa haitalliset ruoka-aineet nopealla aikataululla poistetaan ruuansulatuselimistöstä. Ripuli on siis häiriötila. Häiriötilassa ruuansulatus ei toimi oikein, eli suolistosta poistetaan myös tarpeelliset ravintoaineet, vitamiinit, hivenaineet ja runsaasti nestettä. Tämä tarkoittaa sitä, että ravinto ja neste, jota kana tarvitsee henkensä pitimiksi ja munantuotantoon poistuu plörönä pehkuun. 
Näistä syistä ripulia aiheuttavia ruoka-aineita tulee välttää. 

Jotkin ruoka-aineet taasen vaikuttavat kalsiumin imeytymiseen hidastavasti. Kasvavien, munivien ja sulkasatoilevien kanojen kalsiumin tarve on aika suurta. Muna vaatii kalkkipitoiset kuoret, sulkien kasvatus vaatii paljon kalsiumia ja luihin ja ytimiinkin täytyisi kanasen jokin kalkinhippunen varastoida. Siksi kanojen ruokinnassa kalkin ja sen imeytymisen merkitys on olennainen kanan hyvinvoinnin ja tuottavuuden kannalta.

Maitotuotteet

Kana on laktointoleerantikko, eli maitosokeri ei pilkkoudu kanan ruuansulatuselimistössä kunnolla vaan aiheuttaa vatsavaivoja. Kana ei pysty piereskelemään vaan paukkujen sijasta pyllystä plurpsahtaa pihalle ripulia. 

Poikkeuksen tekevät hapanmaitotuotteet, eli viili, piimä, rahka tai kypsytetty maito, eli juustot. Hapanmaitotuotteet sopivat kanalle ja ovat helpommin sulavia, jolloin kanan elimistö saa maitotuotteen proteiinia ja kalsiumia käyttöönsä.

Siltajoella nokkaporukka herkuttelee viili/piimä puurolla noin kerran pari viikossa. Lähitilan lypsytuoreesta ja mainion rasvaisesta tankkimaidosta tehty viili toivotetaan ilolla vastaan. Viiliin liotan vaaleaa leipää, murskattua kauraa tai jos haluan pestä lintuja, niin tarjoan viilin sellaisenaan. Viiriäiset ja ahneet nuorikot nimittäin hyppäävät rinnuksiaan myöten viilikuppiin ja siinäpä sitä sitten on sotkua kerrakseen ;)

Piimäruokinnan jälkeen kuitenkin varsinkin viiriäisten muninnassa on huomattavissa kasvupiikki. Uskallan siis olettaa, että rasvainen ja sotkuinen herkkuhetki on pienille munatykeille tarpeen. 

Ruis

Ruis on rankka vilja. Rukiin sulattaminen on monelle eläinlajille vaikeaa tai jopa mahdotonta. Kana kuuluu porukkaan vaikeaa. Kanat saattavat ruiskänttyä nokkia jonkin nokallisen, mutta tyypillisesti jättävät ruisleivän syömättä, koska runsaasti ruista sisältävällä appeella saadaan ripaskat rallattamaan. Joten ei ruista toinna kanalaansa kantaakaan. Ei edes vaalean leivän joukkoon sotkettuna.

Ihmiset, kanit ja heposet sen sijaan nauttivat ruisleivästä ja näiden suolisto saa siitä myös ravintoaineita eroteltua, joskin joku paukku poistuu ruuansulatuksen tuloksena. Kanit, jotka eivät pumpsauttele, saakoot myös ruista maltillisesti.

Kertaus: ruis ei kuulu kanojen ruokavalioon. Viljoista kotoinen kuorimaton kaura on paras mahdollinen valinta! Kauran hyvistä vaikutuksista on tulossa lisää juttua RUOKINTA aiheen alle.  Pysy kuulolla.

Sitrushedelmät

Sitrushedelmistä kanojen ruokinnassa varoitellaan. Syystä, että voimakas sitrusruokinta voi estää tai hidastaa kalkin imeytymistä. Kalkkiahan kanalintu tarvitsee omien luidensa lisäksi munankuoriin ja uusien sulkien kasvattamiseen sulkasadon aikana. Voimakkaasti muniva tarvitsee voimakkaasti kalkkia. 

Viiriäisvauvat hörppimässä mandariinista nestettä ja vitamiinia

Olen myös huomaavinani rotukohtaisia eroja kalkin tarpeessa. Araucanat tyhjentävät kalkkikuppiaan paljon tiheämmin kuin vaikkapa samaa tahtia munivat ja jopa kookkaammat Maransit. Vuoden päivät olen asiaa pähkäillyt pienten parvieni kanssa ja olisi kiva kuulla ovatko muut Araucanojen kasvattajat huomanneet saman suuntaisia havaintoja.

Takaisin sitruksiin. Talviaikaan appelsiinin tai mandariinin puolikkaasta saa mukavasti C-vitamiinia ja hedelmäsokerikin tuntuu maistuvan kivasti. Kanaemot tykkäävät syöttää tipuilleen mandariininpuolikasta nokkimis- ja hörppyharjoituksena. 

Sitruuna ja greippi ei näytä kelpaavan, ehkä voimakkaan happaman makunsa puolesta, mutta appelsiini, mandariini, klementiini, veriappelsiini ja mitä näitä maukkaampia pikkuaurinkoja onkaan, maistuvat mainiosti. Sanoisin, että Siltajoen nokkaporukka osaa itse valita minkä verran ja milloin syövät. Jos tarjoan sitrushedelmiä kolmena päivänä peräkkäin, niin kolmannen päivän tarjoilut viskotaan pehkuun. Sielläpähän pöhisevät kanalaan lämpöä kestopehkun käynnistäjinä. 

Noin kerran viikkoon tai harvemmin talvikaudella muutama appelsiini pilkottuna parvelle on herkkua ja puoliksi pistetty hedelmä nokitaan nopeasti tyhjäksi. Uskaltaisin tässäkin sanoa kokemusteni perusteella, että maltillinen sitrushedelmien tarjoaminen on hyväksi. Pelkän appelsiinin jatkuva syöttäminen saa kenet tahansa potkimaan oranssit pallerot pitkin pientareita.

Toki mainioita C-vitamiinin lähteitä löytyy kotimaisinakin: viinimarjat, karviaiset, puolukat, tyrni, pihlajanmarjat, aroniat, vadelmat, karhunvatukat, kirsikat, nokkonen, voikukka jne. 

Syksyn 2019 projektini onkin opettaa kanat keräämään marjoja talven varalle. Tontilla kasvaa ja rehottaa yhtä jos toista ja marjastajat kyllä ne syksyllä käyvät tarkkomassa nokkiinsa, mutta kun tämä pitkä ja pimeä talvi… Säilöisivät vähän, niin ei tarvitsisi etelän hetelmiin Tirehtöörin puukkoaan tylsyttää (tai sitten vaan vihdoin toteutan unelmani ja pakkaan sortinsakin autoon ja ajaa hurautamme Kreikkaan appelsiinipuun alle munimaan…).

Peruna, vehnä ja ohra

Nämä voimakkaat hiilihydraattipommit voivat olla toisinaan paikallaan, mutta kanojen ruokinnan ei pitäisi perustua pelkkään hiilaritankkaukseen. 

Sokerit ovat myös pelkkää hiilihydraattia ja suoraan sanottuna turhaa energiaa ilman ravintoaineita. Kanat eivät kaadu jos saavat silloin tällöin marjapiirakan tai pullan jämät, mutta turhaa on täyttää kupua ravintotyhjällä hötöllä. 

Erityisesti tehokanat ja viiriäiset, joiden munintatahti on hurja tarvitsevat kuvun täytteeksi ravinto- ja proteiinirikasta ruokaa. Jos lintu täyttää itseään ravintoköyhällä perunalla tai esim makaroonilla, niin munien tuottoon napataan kalsiumia ja proteiinia linnun luista ja lihaksista. Linnunluinen sana kuvaa siroa ja heiveröistä ihmistä, mikä tarkoittaa, että linnun luut ovat jo valmiiksi sirot ja somat, ei niistä toinna munankuoriin kalkkia verottaa. 

Kylmillä ilmoilla ja munintatauon aikana voi olla paikallaan tarjota parvelle kattilallinen keitettyä perunaa tai makaroonia, mutta siihenkin kehottaisin lorauttamaan mukaan ruokaöljyä ja keitinveteen turpoamaan desin pari papua tai hernettä proteiineja tuomaan.

Perunaa ravintorikkaampia juureksia on olemassa yllin kyllin ja mieluummin liputankin niiden puolesta: porkkana, nauris, lanttu ovat kotimaisia, edullisia ja maistuvia vaihtoehtoja, jotka kiehautettuna tuovat muniin makua ja tarjoavat linnuille ns ”hyviä hiilareita”. Myös kaaleista löytyy paljon kotimaista ja ravinnepitoista vihreää talven keskelle. Kokonaiset keräkaalit parvi nokkii sellaisenaan, parsakaalin kannat nakkaan keittokattilan kautta. 

Siltajoen sirkuttajien talvista lemppariruokaa ovatkin keitetyt ja mössätyt porkkanat hernejauheella tai –hernerouheella. Ämpäriin sirottelen mukaan valkosipulirouhetta ja lorauksen ruokaöljyä. Maukkaiden munien kannalta aivan loistava ateria, joka sisältää vihreää, proteiinia, rasvaa ja lämpimänä tarjoiltuna myös kylmän karkoitusta.

Ohra on hyvä ja edullinen vilja, mutta parempi lisäke kuin pääruoka. Ohran hiilihydraattipitoisuus on kauraa suurempi ja sen osuus tulisi olla kanojen ruokinnassa kauraa maltillisempi. 

Seuraavaksi sitten vedetään herneet nokkaan, eli juttua herneistä ja vähän myös härkäpavusta. Pysyhän kuulolla!

Mietityttääkö jokin kanojen hoitoon liittyvä asia? 


Haluaisitko jakaa kokemuksiasi muiden kanaharrastajien kanssa? Tervetuloa mukaan hyvän ilmapiirin keskusteluryhmään, jossa saa kysyä, kertoa ja kommentoida pelkäämättä netissä niin tyypillistä teilaamista ja rumaa käytöstä. 

Kanailijan tiedonjyvät - asiallinen keskusteluryhmä kanaharrastajille 

Tervetuloa mukaan!