Kana nokkii toisen sulkia - mitä teen?

Sulkien nokkimiseen voi olla monta syytä. Syihin on hyvä puuttua, ennen kuin nokittava on nakuna.

Kanojen tapa osoittaa hellyyttää ja huolenpitoa on sukia toistensa sulkia, eritoten kaulan ja kasvojen alueen sulkia. Osittain nokan lähellä olevissa sulissa voi olla ruokajäämiä, joita hellyydenosoittaja tarkkoo pois, mutta pääsääntöisesti tämä on sitä millä kanat ja kukot osoittavat toisilleen: ”olet minulle tärkeä, minä pidän sinusta huolta”.

Toisinaan huolenpito voi mennä yli ja hoidettavalta toverilta nypitään sulkia. Varsinkin kuvan kaltainen hetki kun uudet sulat työntyvät ihosta esiin ”piikkeinä” voi innostaa hoitajaa poistamaan epäilyttävän näköiset piikit. Kierre on valmis ja hellyyden kohteesta tulossa nakukaula.

Tällaista käytöstä voi koittaa hillitä laittamalla nokittavalle kaulaan ns fritsurätti, vaikka vanhasta sukasta leikattu tuubihuivi tai jokin muu hyvin paikoillaan pysyvä suoja, joka estää nokkijaa hoitamasta. Tokihan huivi ärsyttää ja ihmetyttää ja saa varmasti osakseen poistoyrityksiä, mutta jo viikonkin paikallaan oleva suoja auttaa sulkia kasvamaan takaisin.

Kuvituskuva netistä

Tekemisen puutetta 

Toinen syy parvitoverin sulkien nyppimisille voi olla tylsyys, joka eritoten valtaa pitkän ja pimeän talven jälkeen kun sisätiloissa on kökötetty jo ihan riittämiin. Tylsyyttä ja tekemisen puutetta ehkäistään mielekkäällä tekemisellä ja virikkeillä. 

Lue vinkkejä virikkeistä: tästä

Kolmas, ja kun ajoissa puuttuu, niin helposti hoidettavissa oleva syy, on ravitsemus.

Ravitsemus kuntoon

Kalkin ja proteiininpuute voi aiheuttaa sulkien syömistä. Kasvavat ja munivat kanat tarvitsevat paljon kalkkia niin sulkien kasvatukseen kuin munankuorien muodostukseen.

Parhaiten kalkki on munivien lintujen aineenvaihduntaan imeytyvässä muodossa munankuorissa. Eli kuivatut ja murskatut munankuoret tarjoillaan takaisin kanasille. Omien munien kuoret eivät pelkästään riitä, ja eräs Tirehtööri kerääkin erään pienen kylän leipurien ja ravintoloiden munankuoret, kuivattaa ne pahvilaatikoissa uuninpankolla ja sitten murskaa kanaisille nokittaviksi. Toki parvilla on tarjolla myös kalkkikiveä, mutta nokkaan häipyy mieluummin juurikin munankuoret.

Kuoret kuivataan ja murskataan siksi, etteivät kanat saisi niistä raa´an munan makua ja oppisi nokkimaan omia muniaan rikki.

Kalkki yksin ei riitä!

D-vitamiini vaikuttaa kalsiumin imeytymiseen ja kalsiumia kanat tarvitsevat munankuorien lisäksi omiin luihinsa ja sulkien kasvattamiseen. Joten varmista D-vitaminointi viimeistään nyt kun kesän vitamiinitankkauksesta on monta kuukautta aikaa. Kesällä kanatkin saavat D-vitamiinin auringonsäteistä, jos pääsevät aurinkoon ulkoilemaan. Talvella D-vitamiini täytyy nokkia tai hörppiä.

Hyvä nyrkkisääntö D-vitaminoinnin tarpeelle on t-paita kelit: silloin kun ulkona voi puuhailla t-paitasillaan, niin aurinkosta saa riittävästi D-vitamiinia ihon kautta. Kun iho pitää kelien mukaan peittää, niin silloin ei aurinko armas riitä myöskään D-vitamiinin lähteeksi. Tämä nyrkkisääntö koskee myös sulkaisia ja karvaisia suomalaisessa ilmastossa asuvia, käyttivät he t-paitaa tai ei.

Kaiken ruuansulatuksen avuksi lintuset tarvitsevat kivipiiraan pikkukiviä. Sorainen hiekka on parasta, jolloin jokainen parven ikään ja kokoon katsomatta löytää oikean kokoista murikkaa ja sirua kulloiseenkin tarpeeseensa.

Myös proteiinivaje voi olla syynä sulkien nyppimiseen. Munat ovat proteiinipitoista tuotosta ja munija tarvitsee hyvälaatuista proteiinia äheltääkseen maukkaita mulkeroita pesäntyhjentäjän iloksi.

Rehuissa on eroja. Teolliset rehut ja ruokintasuositukset ovat optimoituja tehokanojen tuotannolliseen munitukseen. Tuotannollisesti olennaisinta on saada mahdollisimman halvoin kustannuksin mahdollisimman paljon munaa myyntiin. Käytännössä tämä tarkoittaa, että teharit munia paukuttavat (lähes ravitsemuksesta riippumatta) sen mitä jalostuksella on saatu aikaiseksi. Tämä näkyykin sitten niissä ”tuotantopoistoissa” sulattomuutena, haaleina helttoina ja heikkoina munankuorina.

 

 

Koti- ja lemmikkikanoja ei toivottavasti pidetä halvan munan vuoksi, vaan eläimille tarjotaan hyvää elämää. Mikä ravitsemuksellisesti tarkoittaa riittävää proteiinin saantia ja silloin tällöin myös herkkuja, eikö vain?

Minun näkemykseni ja kokemukseni on, että eritoten voimakkaasti munivat rodut hyötyvät proteiinilisistä. Tehareitten eloa ja oloa voi olennaisesti parantaa tarjoamalla monipuolista ja ravinteikasta ruokaa, jossa rehu on vain yksi osa-alue.

Pienet rodut, vähän munivat tai maatiaiset monesti voivat hyvin ”kevyemmälläkin” appeella. Varsinkin suomalaiset maatiaiset tuntuvat olevan mainioita munijoita viljavoittoisella ruokinnalla, eivätkä kaipaa niin paljon valoa ja lämpöäkään muniakseen, kuin jotkut toiset rodut. Pohjoisen ilmastomme ”jalostama”, vähään tyytyväinen rotu.

Maukkaita ja linnuille sopivia proteiininlähteitä ovat:

• herne, kuivattuna, liotettuna tai pakasteherneet sulatettuna
• härkäpapu
• apila
• nokkonen
• kuivatut hyönteiset purkista tai tuoreet hyönteiset suoraan puutarhasta
• erilaiset siemenet, esim auringonkukan ja öljyhampun, sekoitukset
• erilaiset pähkinät
• raejuusto, piimä, rahka
• keitetyt ja murskatut munat

Huomaathan kuitenkin, että munivia lintuja ei saa asetusten mukaan ruokkia määeläinperäisellä lihalla, esim jauhelihalla, saati broilerilla. Asetus on elintarviketurvallisuutta ja -teollisuutta palvele asetus, ei kanaa sekasyöjänä palveleva varotoimi, mutta aiheellista huomioida, että VARSINKIN oman lajin syöminen voi aiheuttaa eläintautiriskin, esim hullunlehmän tauti aikoinaan levisi eläinperäisistä rehuista.

Vapaana pihalla viipottaessaan kanathan laiduntavat hyvin paljon vihreää, tonkivat maasta maukkaita matoja, öttiäisiä ja harventavat hyttysparvia, sekä käyvät käsiksi marjapensaiden, omenien, kirsikoiden ja ruusunmarjojen antimiin. Eli koko luonnon vitaminiini-, hiven- ja kivennäisainekattaus parhaimmillaan nokan ulottuvilla, virikkeistä ja mielekkäästä tekemisestä puhumattakaan. Olispa aina kesä!

Siilon Puodissa on tarjolla testattuja vitamiinilisiä niin veteen/ruokaan lisättävinä litkuina kuin pelletteinä. Kurkkaa koko valikoima TÄSTÄ

Proteiinilisää linnuillesi saat HERKKUHERNEESTÄMME, joka on maistuva, vihreä rehuherneen lajike ja sitä on myynnissä rouhittuna tai kokonaisena. 

Myös Härkäpapurouhe on myös hyvä proteiinilisä.  

Lisää luettavaa aiheesta:  

Kivipiira on osa linnun ruuansulatusjärjestelmää

5 parasta kanojen joululahjaa: herkkuja ja virikkeitä 

Herne kanojen ruokinnassa

Kanojen ja viiriäisten tukiruuat ja vitamiinit 

 

Oliko jutusta hyötyä? Haluaisitko jakaa sen muidenkin kanalailijoiden iloksi oman kanalasi tai profiilisi somessa, kiitos :)

Tai onko sinulla jostain aiheesta paljon tietoa ja kokemusta, haluaisitko kirjoittaa Vieraskynä tekstin tänne muidenkin iloksi ja opiksi? 

Ota yhteyttä yhteistyökuvioista: marianne@siltajoensirkus.fi

Herne kanojen ja viiriäisten ruokinnassa

Muna on proteiinipitoista voimaruokaa. Voimailijat tarvitsevatkin kovasti proteiinipitoista ruokaa pystyäkseen tuottamaan somia herkkumunia. 

Tehokanojen, viiriäisten ja muiden voimakkaasti munivien rotujen ja lajien ruokinnassa huomiota tulee kiinnittää proteiiniin JA kalsiumin saantiin. Kun munintatahti on kova täytyy linnun saada nokittua tuhtia ruokaa. Pullamössöllä ei toinna kupua täyttää, sillä pelkällä hiilarilla ei munia pitkään pungeta pihalle. 
 
Tiesitkö muuten, että viiriäinen munii ahkerammin kuin tehokana? Viiriäisen munantuotannon sykli on 14-18 tuntia, eli viikon aikana hyvin ruokittu, terve ja munintaikäinen viiriäinen paukkasee pihalle yli 9 munaa.

Kanat ja viiriäiset ovat sekasyöjiä, joten proteiiniksi kelpaa myös eläinproteiini, mutta tässä artikkelissa vetäistään herneet kitusiin. Eli keskitytään maukkaaseen kasviproteiiniin. Artikkelin lopusta löydät linkkejä muihin Ravitsemus - kategorian juttuihin.

Kokonainen riistaherne on edullista

Riistaherne on kuivattua hernettä ja sitä myydään säkkitolkulla maatalouskaupoissa tai mahdollisesti myös viljelijöiltä suoraan. Riistaherne nimitys on erona elintarvikkeeksi myytäville herneille ja osittain viljelylajikkeet eroavat elintarvike- ja riistaherneiden osalta. Samaa palkokasvia kuitenkin pienillä eroilla. 

Herne on edullista ja ravintorikasta syötävää eritoten talvella, kun vihreän saanti on rajallista. Vihreän lisäksi herneessä on paljon B-vitamiineja, joita tarvitaan muun muassa kuoriutuvien tipujen evääksi munaan mukaan. Yleensä kaikki Suomessa myytävä riistaherne on vieläpä kotimaista ja viljelykasvina herne rikastuttaa peltomaata typensitomisominaisuudellaan. Eli kaikin puolin mainio pikkupallero!

Jos haluat syöttää lintusillesi kokonaisen riistaherneen, niin liota kuivia herneitä yön yli, jotta ne turpoavat ja ovat näin ollen helpommin sulavassa muodossa. Kuivana syötetyt herneet turpoavat linnun mahassa ja vaativat valtavasti juomista ja voimakkaan kivipiiran, etteivät aiheuttaisi tukosta tai tukalaa oloa. Pienille roduille ja viiriäisille kokonaista hernettä tulisi tarjota vain liotettuina tai keitettyinä. 

Isoille- ja jättikanaroduille, sekä aikuislle ankoille kuivan herneen voi tarjoilla sellaisenaan. Kokemukseni mukaan kuitenkin liotettuna vihreät pienet miehet matkaavat livakammin kohti ääntä. Oletan liotetun maistuvan maukkaammalta.

Viiriäisille herneet ovat suurta herkkua ja syövät niitä paljon, siksi on tärkeää, että kuivattu kokonainen herne on hyvin liotettu tai kiehautettu ennen tarjoilua. Kahden nyrkin kokoinen viiriäinen voi jopa kuolla kuivien kokonaisten herneiden syömiseen, joten toistan vielä väsytyksenkin uhalla: viiriäisille vain hernerouhetta tai kokonaiset kuivaherneet hyvin liotettuina/kiehautettuina.

Tuore- tai pakasteherneissä tätä ongelmaa ei tietenkään ole, koska neste on vielä herneessä mukana.

Herneherkuttelijoille tulee olla myös kivipiiran toiminnalle tärkeää hiekkasoraa saatavilla, sillä kova ruoka kuluttaa kivipiiran kiviä nopeammin kuin pehmeä mössöruoka. 

Herkkuherne rouheena

Kuivattua hernettä voi mieluusti tarjota myös rouheena, jolloin turpoavat partikkelit eivät ole liian suuria linnun kokoon suhteutettuina.

Siilossa myytävä hernerouhe on oikean kokoista niin kana- kuin ankkatipuille sekä aikuisille viiriäisille. Herkkuherne rouhe maistuu mainiosti myös aikuisille kanoille.

Hernejauhe on sopivaa ihan vauvaviiriäisille, joiden nokkaan jauhe mahtuu, mutta viikon ikäisestä eteenpäin jauhe on hyvä tarjota vesitilkkaan turvotettuna puurona, jolloin lintu saa sen nokittua.

Herkkuherne nimitys rouheellemme tulee hernelajikkeen valinnasta. Suomessa viljeltäviä hernelajikkeita on muutamia. Siltajoen ja viljelijän omien lintusten mielestä vihreä lajike on kaikista maistuvinta. Makutesteihin on osallistunut kolmisen sataa nokkijaa ja kolme hernelajiketta, joten luotamme nokkaporukan valintaan.

Yleisin viljeltävä lajike, kellertävä väriltään, on ravintoarvoiltaan hyvin samanlainen, mutta maistuvuudessa oli selkeä ero. Nirsoja tai ei, niin kuvitelmani on, että vihreässä pallerossa on enemmän lehtivihreää, jonka saanti varsinkin Suomen pitkän ja pimeän talven aikana on rajallista, siitä varmaan johtunee myös maistuvuus ero. Samaa herkkuhernerouhetta käytetään Maukas-rehussamme. Vihreällä ruokinnalla taasen on suora yhteys keltuaisten väriin ja makuun.

Siilossa myytävien kotimaisten nokittavien periaatteena on maistuvuus, oikeat ravintoarvot ja raekoko sekä viljelijäreiluus. Siilon tuotteista viljelijän kukkaroon jää isompi siivu kuin teollisuudelle myytäessä. Tämä on minulle henkilökohtaisesti tärkeää, koska haluan uskoa suomalaiseen ruuantuotantoon niin eettisistä kuin ilmastollisistakin syistä. Jos jaat kanssani samansuuntaiset arvot, niin vilkaisehan valikoimamme: Siltajoen Siilo - Kanailijan kauppa

Reseptejä ja vinkkejä herneen syöttöön

Avaa kesähelteillä pakastehernepussi vadilliseen vettä ja kutsu munamaakarisi bileisiin. Saat koko päivän vesiastian ympärillä puuhastelevat kanasi ikionnellisiksi ja viilentyneiksi kun vesisoikosta noukitaan kylmiä herkkuja kilvan. Ja voi sitä marmatuksen määrää, jos joku herne sattuu vajoamaan vesitilkan pohjalle ja sitä ei sieltä saa!

Talven pakkasiin iloa ja lämpöä tuo kattilallinen keitettyjä juureksia. Kiehauta porkkanaa, lanttua, naurista tai pottuja, pyöräytä juurekset pehmeiksi tehosekoittimella ja lisää muussiin herne- ja/tai papurouhe turpoamaan. Päälle tilkka ruokaöljyä tai nokare voita, ja kun keitos on jäähtynyt noin kädenlämpöiseksi kanna vasu nokkailijoillesi. Kiittävät sinua kilvan niin kaakatuksellaan kuin maistuvilla munillaan.

Syksyn ja talven viileillä lämpimän ruuan/juoman tarjoilu sitä paitsi auttaa lintusia lämpimänä pysymisessä. Muista vain kokeilla ruuan lämpötila omin näpein, sillä kana ei pysty sylkäisemään kurkkuunsa hotkaisemaa palasta, joten polttava ruoka oikeasti polttaa!

Fermentointi on yksi mainio tapa tarjota erilaisia kasviksia kanasilleen, silloin kun kasvisten säilyvyys muuten olisi ongelma. Kotirinteen kanablogista löydät ohjeet fermentointiin

Kokemukseni mukaan kanaemot valitsevat mieluusti poikastensa kasvatukseen hernerouhetta tai Maukas – Pikkunokkaisten seosta. Voit tarjota molempia sellaisenaan tai hieman liotettuna vesitilkassa. Minulla on tapana lisätä liotettaviin rouheisiin tippa B-vitamiinia tai omegakalaöljyä, talviaikaan myös D-vitamiinia, jonka saanti pimeässä pohjolassa ei onnistu kuin T-paita keleillä.

Ja toki hernerouheen voi antaa sellaisenaan, joko muun rehun joukkoon sekoitettuna tai erillisestä kiposta tai kädestä tarjoiltuna.

Muita artikkeleja ravitsemuksesta:

5 ruoka-ainetta, joita ei tule syöttää kanoille

Syötä näitä maltilla kanoille

Idätä kanoille kauraa

Kanojen ja viiriäisten tukiruuat

Ruokintarutiinit Siltajoen Sirkuksessa

Haluatko oppia lisää kanojen ruokinnasta? 

Olen tehnyt 45 minuutin mittaisen opasvideon: Kanojen ruokinnan perusteet, jossa käyn kattavasti läpi kotikanan ruuansulatuksen ja ravitsemuksen tarpeet. Tilaa video omaksesi hintaan 19,50€ tästä: Webinaari kanojen ruokinnasta

Syötä näitä maltilla kanoille

Edellinen kanojen ja viiriäisten ravitsemus aiheen artikkeli oli lista vahingollisista ja myrkyllisistä ruoka-aineista, joita ei tule kanalinnuilleen tarjota. Tässä artikkelissa käydään läpi ruoka-aineita, joiden tarjoilussa maltti (ja tieto) on valttia. 

Ensiksi käyn läpi syitä miksi alla esiteltyjä ruoka-aineita tulee välttää tai syöttää maltilla.

Kana syö paljon kaikkea sitä mitä tarjotaan, varsinkin jos tarjolla ei ole vaihtoehtoja. Kuitenkin osa ruoka-aineista ei sovi kanan ruaansulatukselle, tyydytä kasvun tai muninnan ravintoainetarpeita tai jokin ruoka suurina määrinä aiheuttaa ongelmia. Tyypillisin ja nopein ongelma on löysä ja vetinen uloste. 

Rai rai ripaskaa

Ripulointi ei ole pelkästään esteettinen haitta perssulkien sottaajana vaan myös terveydellinen haitta. Kana, joka hoitaa henkilökohtaista hygieniaansa sukimalla, eli nokalla sulkiaan siistimällä, saa ripulipyllyn hoidossa nokkaansa ulostebakteereja. Vaikka kanan suolisto kestää ihmisnisäkästä paremmin maaperän ja ulosteperäisen bakteeriston, niin on ilmiselvää, että haitallisia bakteereja ei minkään elikon suuhun tarkoituksella tule toimittaa.

Lisäksi ripuli on suoliston tila, jossa haitalliset ruoka-aineet nopealla aikataululla poistetaan ruuansulatuselimistöstä. Ripuli on siis häiriötila. Häiriötilassa ruuansulatus ei toimi oikein, eli suolistosta poistetaan myös tarpeelliset ravintoaineet, vitamiinit, hivenaineet ja runsaasti nestettä. Tämä tarkoittaa sitä, että ravinto ja neste, jota kana tarvitsee henkensä pitimiksi ja munantuotantoon poistuu plörönä pehkuun. 

Näistä syistä ripulia aiheuttavia ruoka-aineita tulee välttää. 

Jotkin ruoka-aineet taasen vaikuttavat kalsiumin imeytymiseen hidastavasti. Kasvavien, munivien ja sulkasatoilevien kanojen kalsiumin tarve on aika suurta. Muna vaatii kalkkipitoiset kuoret, sulkien kasvatus vaatii paljon kalsiumia ja luihin ja ytimiinkin täytyisi kanasen jokin kalkinhippunen varastoida. Siksi kanojen ruokinnassa kalkin ja sen imeytymisen merkitys on olennainen kanan hyvinvoinnin ja tuottavuuden kannalta.

Maitotuotteet

Kana on laktointoleerantikko, eli maitosokeri ei pilkkoudu kanan ruuansulatuselimistössä kunnolla vaan aiheuttaa vatsavaivoja. Kana ei pysty piereskelemään vaan paukkujen sijasta pyllystä plurpsahtaa pihalle ripulia. 

Poikkeuksen tekevät hapanmaitotuotteet, eli viili, piimä, rahka tai kypsytetty maito, eli juustot. Hapanmaitotuotteet sopivat kanalle ja ovat helpommin sulavia, jolloin kanan elimistö saa maitotuotteen proteiinia ja kalsiumia käyttöönsä.

Siltajoella nokkaporukka herkuttelee viili/piimä puurolla noin kerran pari viikossa. Lähitilan lypsytuoreesta ja mainion rasvaisesta tankkimaidosta tehty viili toivotetaan ilolla vastaan. Viiliin liotan vaaleaa leipää, murskattua kauraa tai jos haluan pestä lintuja, niin tarjoan viilin sellaisenaan. Viiriäiset ja ahneet nuorikot nimittäin hyppäävät rinnuksiaan myöten viilikuppiin ja siinäpä sitä sitten on sotkua kerrakseen ;)

Piimäruokinnan jälkeen kuitenkin varsinkin viiriäisten muninnassa on huomattavissa kasvupiikki. Uskallan siis olettaa, että rasvainen ja sotkuinen herkkuhetki on pienille munatykeille tarpeen. 

Ruis

Ruis on rankka vilja. Rukiin sulattaminen on monelle eläinlajille vaikeaa tai jopa mahdotonta. Kana kuuluu porukkaan vaikeaa. Kanat saattavat ruiskänttyä nokkia jonkin nokallisen, mutta tyypillisesti jättävät ruisleivän syömättä, koska runsaasti ruista sisältävällä appeella saadaan ripaskat rallattamaan. Joten ei ruista toinna kanalaansa kantaakaan. Ei edes vaalean leivän joukkoon sotkettuna.

Ihmiset, kanit ja heposet sen sijaan nauttivat ruisleivästä ja näiden suolisto saa siitä myös ravintoaineita eroteltua, joskin joku paukku poistuu ruuansulatuksen tuloksena. Kanit, jotka eivät pumpsauttele, saakoot myös ruista maltillisesti.

Kertaus: ruis ei kuulu kanojen ruokavalioon. Viljoista kotoinen kuorimaton kaura on paras mahdollinen valinta! Kauran hyvistä vaikutuksista on tulossa lisää juttua RUOKINTA aiheen alle.  Pysy kuulolla.

Sitrushedelmät

Sitrushedelmistä kanojen ruokinnassa varoitellaan. Syystä, että voimakas sitrusruokinta voi estää tai hidastaa kalkin imeytymistä. Kalkkiahan kanalintu tarvitsee omien luidensa lisäksi munankuoriin ja uusien sulkien kasvattamiseen sulkasadon aikana. Voimakkaasti muniva tarvitsee voimakkaasti kalkkia. 

Viiriäisvauvat hörppimässä mandariinista nestettä ja vitamiinia

Olen myös huomaavinani rotukohtaisia eroja kalkin tarpeessa. Araucanat tyhjentävät kalkkikuppiaan paljon tiheämmin kuin vaikkapa samaa tahtia munivat ja jopa kookkaammat Maransit. Vuoden päivät olen asiaa pähkäillyt pienten parvieni kanssa ja olisi kiva kuulla ovatko muut Araucanojen kasvattajat huomanneet saman suuntaisia havaintoja.

Takaisin sitruksiin. Talviaikaan appelsiinin tai mandariinin puolikkaasta saa mukavasti C-vitamiinia ja hedelmäsokerikin tuntuu maistuvan kivasti. Kanaemot tykkäävät syöttää tipuilleen mandariininpuolikasta nokkimis- ja hörppyharjoituksena. 

Sitruuna ja greippi ei näytä kelpaavan, ehkä voimakkaan happaman makunsa puolesta, mutta appelsiini, mandariini, klementiini, veriappelsiini ja mitä näitä maukkaampia pikkuaurinkoja onkaan, maistuvat mainiosti. Sanoisin, että Siltajoen nokkaporukka osaa itse valita minkä verran ja milloin syövät. Jos tarjoan sitrushedelmiä kolmena päivänä peräkkäin, niin kolmannen päivän tarjoilut viskotaan pehkuun. Sielläpähän pöhisevät kanalaan lämpöä kestopehkun käynnistäjinä. 

Noin kerran viikkoon tai harvemmin talvikaudella muutama appelsiini pilkottuna parvelle on herkkua ja puoliksi pistetty hedelmä nokitaan nopeasti tyhjäksi. Uskaltaisin tässäkin sanoa kokemusteni perusteella, että maltillinen sitrushedelmien tarjoaminen on hyväksi. Pelkän appelsiinin jatkuva syöttäminen saa kenet tahansa potkimaan oranssit pallerot pitkin pientareita.

Toki mainioita C-vitamiinin lähteitä löytyy kotimaisinakin: viinimarjat, karviaiset, puolukat, tyrni, pihlajanmarjat, aroniat, vadelmat, karhunvatukat, kirsikat, nokkonen, voikukka jne. 

Syksyn 2019 projektini onkin opettaa kanat keräämään marjoja talven varalle. Tontilla kasvaa ja rehottaa yhtä jos toista ja marjastajat kyllä ne syksyllä käyvät tarkkomassa nokkiinsa, mutta kun tämä pitkä ja pimeä talvi… Säilöisivät vähän, niin ei tarvitsisi etelän hetelmiin Tirehtöörin puukkoaan tylsyttää (tai sitten vaan vihdoin toteutan unelmani ja pakkaan sortinsakin autoon ja ajaa hurautamme Kreikkaan appelsiinipuun alle munimaan…).

Peruna, vehnä ja ohra

Nämä voimakkaat hiilihydraattipommit voivat olla toisinaan paikallaan, mutta kanojen ruokinnan ei pitäisi perustua pelkkään hiilaritankkaukseen. 

Sokerit ovat myös pelkkää hiilihydraattia ja suoraan sanottuna turhaa energiaa ilman ravintoaineita. Kanat eivät kaadu jos saavat silloin tällöin marjapiirakan tai pullan jämät, mutta turhaa on täyttää kupua ravintotyhjällä hötöllä. 

Erityisesti tehokanat ja viiriäiset, joiden munintatahti on hurja tarvitsevat kuvun täytteeksi ravinto- ja proteiinirikasta ruokaa. Jos lintu täyttää itseään ravintoköyhällä perunalla tai esim makaroonilla, niin munien tuottoon napataan kalsiumia ja proteiinia linnun luista ja lihaksista. Linnunluinen sana kuvaa siroa ja heiveröistä ihmistä, mikä tarkoittaa, että linnun luut ovat jo valmiiksi sirot ja somat, ei niistä toinna munankuoriin kalkkia verottaa. 

Kylmillä ilmoilla ja munintatauon aikana voi olla paikallaan tarjota parvelle kattilallinen keitettyä perunaa tai makaroonia, mutta siihenkin kehottaisin lorauttamaan mukaan ruokaöljyä ja keitinveteen turpoamaan desin pari papua tai hernettä proteiineja tuomaan.

Perunaa ravintorikkaampia juureksia on olemassa yllin kyllin ja mieluummin liputankin niiden puolesta: porkkana, nauris, lanttu ovat kotimaisia, edullisia ja maistuvia vaihtoehtoja, jotka kiehautettuna tuovat muniin makua ja tarjoavat linnuille ns ”hyviä hiilareita”. Myös kaaleista löytyy paljon kotimaista ja ravinnepitoista vihreää talven keskelle. Kokonaiset keräkaalit parvi nokkii sellaisenaan, parsakaalin kannat nakkaan keittokattilan kautta. 

Siltajoen sirkuttajien talvista lemppariruokaa ovatkin keitetyt ja mössätyt porkkanat hernejauheella tai –hernerouheella. Ämpäriin sirottelen mukaan valkosipulirouhetta ja lorauksen ruokaöljyä. Maukkaiden munien kannalta aivan loistava ateria, joka sisältää vihreää, proteiinia, rasvaa ja lämpimänä tarjoiltuna myös kylmän karkoitusta.

Ohra on hyvä ja edullinen vilja, mutta parempi lisäke kuin pääruoka. Ohran hiilihydraattipitoisuus on kauraa suurempi ja sen osuus tulisi olla kanojen ruokinnassa kauraa maltillisempi. 

Seuraavaksi sitten vedetään herneet nokkaan, eli juttua herneistä ja vähän myös härkäpavusta. Pysyhän kuulolla!

Mietityttääkö jokin kanojen hoitoon liittyvä asia? 

Haluaisitko jakaa kokemuksiasi muiden kanaharrastajien kanssa? Tervetuloa mukaan hyvän ilmapiirin keskusteluryhmään, jossa saa kysyä, kertoa ja kommentoida pelkäämättä netissä niin tyypillistä teilaamista ja rumaa käytöstä. 

Kanailijan tiedonjyvät - asiallinen keskusteluryhmä kanaharrastajille 

Tervetuloa mukaan! 

 

Verkkokaupassa myynnissä kattava webinaari kanojen ruokinnasta hintaan 19,50€
 

Idätä kanoille ja viiriäisille kauraa

Viherruokinta tuo muniin makua ja lintujen ruokavalioon vaihtelua lisäten vitamiinien ja kivennäisaineiden saantia. Eritoten talvella viherruokinnan merkitys korostuu kun kanat eivät pääse pihalle laiduntamaan.

Kauran idätys on helppoa, halpaa ja pitkän pimeän talven jälkeen lyhyetkin vihreän idut häviävät nokkiin nopeammin kuin ehdit kiljaista kukkokiekuu.

Idätä kauraa näin:

Täytä laakea astia, esim vanha tarjotin, tarjoiluastia tai foliovuoka kauranjyvillä. Pohjanpeitto tai korkeintaan puolen sentin kerros riittää.

Kastele kaurat niin, että lilluvat vedessä oikein kunnolla. Anna kaurasten uiskennella vuorokauden verran. Kaada sen jälkeen ylimääräinen vesi pois. Kaurat saavat jäädä märiksi, mutta uiskentelu pitää jo lopettaa.

Jätä idätysastia viileään paikkaan. Tässä vaiheessa ei ole väliä ovatko hämärässä vai valoisassa. Ihan pilkkopimeä ei ole paras, eikä huoneenlämpö. Viileä ja valoisa olisi optimaalisin, mutta itää kaura muissakin olosuhteissa.

Idätyspaikan lämpötilasta riippuen joudut kastelemaan tai suihkepullolla ruiskuttelemaan joka, joka toinen tai joka kolmas päivä. Lämpimässä vettä tarvitaan useammin, viileässä harvemmin. Liika kosteus homehduttaa. Liika kuivuus tappaa. Älä huoli, kosteuden tarpeen kyllä näkee silmämääräisesti, tai huomaa vähintäänkin kauroja kopeloimalla. 

Jyvät saavat olla hieman kosteita, mutta vesi ei saisi loiskua kun astiaa kallistelee. Liiallisen kastelun voi varovasti valuttaa pois.

Ensin kaura kasvattaa juuret, jotka näyttävät valkoisilta homelonkeroilta, älä siis tässä vaiheessa heitä idätyksiäsi mäkeen. Kääntelemällä ja ravistamalla lonkerohemmoja voit varmistua, että kaurat ovat oikean kosteita ja jokainen pikkujyvä saa ilmaa ja kosteutta riittävästi.

Idätyslämpötilasta riippuen vihreää alkaa näkyä 4-6 päivän päästä aloituksesta. Yleensä kuitenkin vasta sitten kun olet jo autuaasti ehtinyt unohtaa jyväset oman onnensa nojaan.

Nosta itäjät valoisalle ikkunalle ja jatka kastelua kunnes vihreät versot ovat 4-8cm pituisia.

Parempiin suihin

Tarjoile itäjät nokkaporukalle. Tarjoilu on paras hetki opettaa parvelle luoksekutsuhuutoa. Tämä herkku on talviaikaan ehdoton hitti ja nopeuttaa oppimista takuulla. Lisää kanojen kesyttämisestä voit lukea tästä

Jos tilat tai kärsivällisyys eivät riitä vihreän oraan kasvattamiseen, niin myös ihan vasta itänyt 3pv ikäinenkin jyvä on kanojen mielestä herkullinen. Tosin vihreään töröttäjään on ehtinyt muodostua lehtivihreää ja ravintoaineita piirun verran enemmän.

Joskus joku tippapullo tai juomalaite vuotaa ja sen alle voi olla kätevää asettaa kupillinen kauraa. Kaura imee tippuvat vedet ja saattaa ehtiä jopa itää. Ainakin viiriäisille liotetut kaurat maistuvat kuivajyvää paremmin.

Kauran lisäksi mainiota ja edullista idätettävää ovat herneet, auringonkukan siemenet ja ohra. Ohra ja herne itävät jo ihan parissa päivässä. Eikäpä idut ja versot pahaa tee myöskään influenssakaudesta toipuvan kanailijan terveydelle!

Lue lisää ruokinta-aiheesta:

5 ruoka-ainetta, joita ei tule syöttää kanoille
Kanojen ja viiriäisten tukiruuat
5 munintaan vaikuttavaa seikkaa

Ruokintarutiinit Siltajoen Sirkuksessa

Muistathan D-vitamiinin?

Kesällä kanatkin saavat D-vitamiinin auringonsäteistä, jos pääsevät aurinkoon ulkoilemaan. Talvella D-vitamiini täytyy nokkia tai hörppiä. D-vitamiini vaikuttaa kalsiumin imeytymiseen ja kalsiumia kanat tarvitsevat munankuorien lisäksi omiin luihinsa. Joten varmista D-vitaminointi viiemistään nyt kun kesän vitamiinitankkauksesta on monta kuukautta aikaa.

Tutustu Siilon lisäravinteisiin.

Haluatko oppia lisää kanojen ravitsemuksesta?

Olen tehnyt aiheesta 45minuutin opasvideon, jossa käyn läpi kotikanan ruuansulatuksen ja ravitsemuksen tarpeita ja ratkaisuja laajasti ja kattavasti. Voit ostaa opasvideon käyttöösi hintaan 19,50€. Tilaa tästä: Kanojen ruokinnan perusteet

5 parasta kanojen joululahjaa

Kautta aikain on jouluiloa jaettu kotieläimille ja lemmikeille. Kanojen joulu kestää pitkään. Poimi tästä vinkkejä, joilla voit hemmotella kotkottajiasi joulunpyhinä.

1.    Uusi kylpypaikka

Vaihda kuivikkeet kanalaan tai jos kanalasi lämpenee kestopehkulla, niin vie vati tai pahvilaatikko täytettynä puhtailla kuivikkeilla. Kylpykuivikkeiksi käy turve, puupuru, hamppupuru, hieno hiekka tai vaikka ihan säkillinen kukkamultaa, jos viherpeukaloa niin pahasti pakottaa, että siemenkataloogien odotus tarvitsee mullan pelmuuttelua. 

Lisää kylpyyn tuhkaa. Parasta on puhdas puutuhka. Tuhka on emäksistä ja se tekee hankalaksi monien ulkoloisten olon. Tuhka ei häädä ulkoloisia, mutta auttaa kanoja omissa häätöhommissa. Lue tarkemmin ulkoloisista ja niiden ehkäisystä TÄSTÄ 

Tiesitkö, että koivuhalon hiiltynyt kannikka on kanojen vatsanhoidolle mainio? Kanat nokkivat hiiltä suolistonsa putsaukseen, jos tuntevat siihen tarvetta. Toimii samoin periaattein kuin hiilitabletit ihmisellä.

2.    Munintapesiin jouluverhot

Moni vaihtaa kotona jouluverhot ja liinat. Myös kanalaan voi munintapesiin ripustaa verhoja, jos haluaa. Kana tykkää hoitaa munaushommat piilossa ja hämärässä. Verhoilla on siis sisustuksellisuutta olennaisempikin tarkoitus: kanan oma rauha tärkeän toimituksen yhteydessä.

Samalla kannattaa pesä siivota ja vaikka hangata puhtaaksi lumella. Vaihtaa puhtaat heinät, oljet, rutirexit tai purut, mitä käytätkään. Huomaathan, että pesien viihtyvyyteen panostaminen on myös kanojen ulkoloisten torjunnalle olennaista. Tosin viihtyisä pesä voi myös laukaista haudontavietin päälle. Hautomisesta juttuja löydät TÄÄLTÄ

3.    Soihdut sammuu, valot syttyy

Vielä voidaan mennä syysvalaistuksella, mutta monesti joulun aikoihin mennessä kanaset ovat sulkansa satoilleet ja alkavat virittäytyä uuteen munintakauteen. Tätä luonnonkiertokulun mukaista kanan elämää voi tukea lisäämällä kanalan valaistusta. Niin luonnotonta kuin valo maassamme tähän aikaan onkin. 

Jos ripustat jouluvaloja kanalaan, niin pidä huoli, että kanaset eivät pääse niihin kiipeämään, kuristumaan tai keinumaan. Juu-u, meillä on yksi kääpiökoch kana Mymeli keinunut sähköjohdossa, jonka eräs, kröhöm, sisustussuunnittelija jätti kiinnittämättä riittävän tiheästi niillä turkasen hankalasti hakattavilla kiinnikkeillä.

Kanojen valontarpeesta ja kanalaan soveltuvista tuikuista löytyy lisää jutuntynkää TÄSTÄ

4.    Joulukuusi

Kun kuusi kannetaan pois pirtistä on siitä vielä pitkään iloa eläinsuojassa. 

Kanat, viiriäiset ja kanit herkuttelevat kuusen neulasilla mielellään, joten katsothan jo kuusikaupoilla, että ostat kotimaisen myrkyttömän kuusen. Ja vaikkei koko kuusi katoa koukkunokkiin, niin iloa siitä riitä ensin ihmetyskaakatuksen muodossa, sitten tutkimiseen ja lopulta hutkimiseen. 

Varsinkin nuorikot rakastavat kuusipuun pikkuoksia, joista jokaisen kelpoisuus orreksi tulee testata. Mikäpä sen ihanampaa kuin nuoriso, joka nukkuu päiväunia joulunpyhinä. Millä vaan saisi tämän muodin tarttumaan pirtissä pomppijoillekin?

Kun kuusesta on enää jäljellä ranka, niin voit pätkiä oksat pehkun joukkoon pöhisemään. Kuusi maatuu erittäin hitaasti ja on vallan hyvä antaa sille tehokas lähtölaukaus kestopehkussa köllöttelemällä. Jos et ole vielä pöhäyttänyt kestopehkuasi käyntiin, niin vilkaise TÄÄLTÄ lisävinkit pehkulla lämmittämiseen.

Kuusi on myös mainiota orsimateriaalia pihkaisuutensa takia, monet loiset välttävät pihkaa ja männynpihkalla on ihan tutkitusti antibioottisia vaikutuksia. Allekirjoittanut odottaa kieli pitkällä, että Suomen Rehun kehittämä pihkapohjainen suoliston hyvinvointia tukeva rehu saapuisi maistelu-ulottuvilleni. 

5.    Kystä kyllä ja herkkuja on siinä monenlaista

Herkkujen tarjoilussa kannattaa muistaa, että kinkku on sikasuolaista. Suola ei ole hyväksi eläimille (jos nyt ihmisellekään). Siksi kinkunjämiä ei kannata kantaa kanalaan kilotolkulla. Ainakaan kaikkea kerralla. 

Siltajoen siipijengi kyllä nakuttaa naapurustonkin kinkun jämät, mutta ei koko kylän röhkijöitä vielä tapanina. Jos kelit suosivat, niin käärin käntyt muovipusseihin ja pakkaan suljettaviin muovilaatikoihin. Laatikot säilytän ulkotarhassa, jossa Kerttu kissamme käy hiekkalaatikolla ja vetää päikkäreitä lihalaatikon päällä. Kerttu hoitaa siis kutsumattomien syöjien kurissa pidon ja pakkanen säilyvyyden. 

Annostelen nokkaporukalle kinkkua noin nyrkin kokoisen möykyn per parvi (parvemme sisältää noin kymmenkunta kanaa). Eli ei makeaa mahan täydeltä eikä liikaa. Joinain hysteerisinä vuosina olen liotellut kinkkua vesikattilassa ja kuvitellut suolan huuhtoutuvan pois. Enpä tiedä. 

Kinkun rasvat taas täälläpäin kiikutetaan Metenerille tai Mustankorkealle, joissa niistä tehdään polttoainetta biokaasuautojen pöristeltäväksi. Suositus on, että rasvat toimitetaan kävellen, jolloin ekologisuuden lisäksi sulatellaan sitä sisäkautta nautittua kinkkua myös.

Suklaa on myrkkyä suurimmalle osalle eläimiä, eli leivonnaisia tai konvehteja ei kipata kanoille! Itse täytyy nekin urakoida tai kiikuttaa anopille säilöön. Sokerin kanssa olisin muutenkin erittäin maltillinen, jos en joulupöydässä, niin ainakin eläinten ruokinnassa. Sokeri on turhaa hiilihydraattia, joka pistää kanasten mahat sekaisin. 

Pullankäntyt liotettuna piimään taasen ovat ihan ok herkku, kunhan pullaa ei joka sunnuntai syötetä. Tolkku ja talkkuna, siitä oli olemassa joku tokaisu, jota juuri nyt piparkakkutaikinaa nakertaessani en muista…

Laatikon laittaja sen sijaan säästää juuresten kuoret kanasille, porkkana ja lanttu häviävät hetkessä, mutta peruna raakana taasen ei maistu kuin sioille. Laatikoiden loput, joulukalan perkeet, rosollin roippeet ja muut jouluyön rauhaa pöydällä juhlineet jämät sen sijaan käyvät mainiosti ahnaiden kotkojen nokkaan. 

Maltti on kuitenkin hyvä valtti jos kanasesi eivät arkena saa vaihtelevaa ruokaa, niin kerralla kipattu pyhäruoka voi olla vatsalle shokki. Kotkot, jotka ovat tottuneet kaikenlaiseen särpimeen, nokkivat perinnepöperöt aivan tyytyväisinä ja kellahtavat kupunsa viereen koisaamaan. 

Näillä lahjuksilla saat nokkapokkaporukkasi mellevään joulunviettoon ja kukkokin saattaa antaa ylimääräisen vartin nukkumisaikaa. Jos ei anna, niin haluat ehkä jotain lukemista joulunpyhiksi itsellesi tai läheisellesi. Vilkaise Siilon kanamainen kirjatarjonta tästä linkistä

Oikein ihanaa joulun aikaa toivotellen kaikille Kanailijoille ja kaakattajille. Ensi vuonna taas uusin jutuin ja kujein kohti kevättä, pysyhän kyydissä ;)

Kanojen ja viiriäisten tukiruuat ja vitamiinit

Toisinaan kanailijalle voi tulla eteen tilanne kun kanoilleen on hyvä tarjota vähän extraa. Kylmyys, kosteus, parven muutokset, elinpaikan muutokset, haudonta, loishäätölääkityksen jälkeen ja muut fyysiset tai psyykkiset stressit ovat tilanteita, jolloin immuunisysteemiä ja hyvinvointia voi olla tarve boostata perusrehuja rikkaammilla nautintoaineilla. Nautintoaineista ihmisen terveyttä tukevaa on tietysti lasillinen punaista punkeroa, mutta ennen kuin korkkaat kanasillesi punkkupullon, niin lukaise läpi muita keinoja.

Valkosipuli ja omenaviinietikka

Valkosipuli ja omenaviinietikka tukevat kanojen terveyttä ja vahvistavat yleiskuntoa.

Valkosipulin terveyttä tukevia ominaisuuksia on paljon tutkittu niin ihmisillä kuin eläimillä. Valkosipulin antibioottiset ja bakteereja tappavat vaikutukset ovat kiistattomia. Aiheesta löytyy niinkin seikkaperäisiä tutkimuksia kuin, että valkosipulia paljon syövien eläinten veri ei maistu loisille yhtä hyvin kuin "maustamaton".

Helpointa valkosipuli on syöttää kanoille kuivarouheena tai jauheena rehun seassa. Valkosipulin voi tarjoilla myös myös muun ruuan seassa pilkottuna tai kevyesti kiehautettuna. Kiehautus hieman laskee antibioottisia vaikutuksia, mutta tekee valkosipulista helpommin suolistossa sulavamman. Kolmas vaihtoehto on murskata valkosipulin kynsi tai pari juoma-astiaan ja antaa kanasten hörppiä valkosipulinsa.

Omenaviinietikalla on antiseptisia ja myös antibioottisia vaikutuksia ja se pitää suoliston kunnon hyvänä. Hyväkuntoinen suolisto kestää paremmin bakteerien tai sisäloisten hyökkäykset. Omenaviinietikan teho perustuu sen suoliston PH:tä laskevaan vaikutukseen, mikä tekee olosuhteet haitallisille bakteereille hankalammaksi elää. Näin omenaviinietikka auttaa myös kalsiumia ja ravinteita imeytymään paremmin, jolloin kana hyötyy täysvaltaisemmin syömästään ruuasta. 

Helpointa OVE on antaa juomaveden mukana. OVE-hömpsyt voi juottaa kuureina tai tarjoilla kerran pari viikossa. Kuuriluontoisesti annostellessa noin ruokalusikallinen litraan. Jatkuvassa käytössä annostussuositus on muutama tippa litraan.

Muna ja munankeltuainen

Kananmunankeltuaisessa on C-vitamiinia lukuunottamatta kaikki ravintoaineet. Onhan se tipun elämän ensiravintoa niin munassa kehittyessä kuin ensimmäisten päivien kehityksenkin aikana. Keitetty muna pilkottuna on kanojen ja tipujen herkkua. 

Keitetty keltuainen rauhoittaa ripuloivan tipun vatsan. 

Loisten vaivaama isäntäeläin tarvitsee kunnon kohotusta, voimaruokaa ja vitamiinia. Mahdollisesti myös lämpöä, jottei energiaa kulu lämpimänä pysymiseen.

Jos kana munii, niin lääkityksen jälkeiset munat voi syöttää kanalle takaisin, jolloin lääkeaineen varoaikana munitut munat eivät mene munat hukkaan ja kana saa munan enrgiat takaisin käyttöönsä. 

Syötä muna raakana tai keitettynä, pelkiltään tai muuhun ruokaan sekoitettuna. Muista rikkoa munan muoto kanan tarkkojen silmien ulottumattomissa, ettet tule opettaneeksi munansyönnin vihuliasta taitoa. 

Apila, voikukka, nokkonen

Apila ja voikukka ovat helposti ja halvalla kädenulottuvilla olevia proteiinilisiä. Proteiinien lisäksi nämä kaikkien nurmikkojen kaunistajat sisältävät C- ja E-vitamiineja ja lehtivihreää, joka pitää keltuaiset herkullisen oransseina. Niin tuore kuin kuivattu apila ja voikukka ovat erinomaisia pääruokia tai lisäherkkuja. Puna-apila on proteiinipitoisinta ja sitä kannattaakin kuivata kimpuittain talven herkkuhetkiin.

Nokkonen on vahvan maan kasvi ja kompostinlaidat yleensä pursuavatkin nokkosta. Jos et kerää ja kuivata tätä herkkua omiin lettuihin, niin tee nokkosesta kerppuja kanoille. Nokkonen sisältää runsaasti A-, C-, E- ja K-vitamiineja sekä rautaa, kalsiumia ja mangnesiumia.

Ilmavassa ja kuivassa paikassa nokkoskimppu kuivuu muutamassa päivässä. Kuivattu kasvi säilyttää parhaiten ravintoarvonsa kuivassa ja pimeässä säilöttynä. Vanha kansa tietää kertoa nokkosen siementen lisäävän munintaa. Uskon, että muninnan lisäys on perustunut nokkosen siementen korkeisiin ravintoarvoihin ja energian saannin lisäyksen talvikaudella kun muuta ruokaa ehkä oli niukahkosti saatavilla.

Oluthiiva

Kuivattu oluthiiva on proteiinipitoista, mutta koska sitä annostellaan hyvin pieniä määriä, niin sen varaan ei kanojen proteiinia kannata kummemmin tupsautella. Olennaisin hyöty oluthiivasta on B-vitamiinien ja sinkin lisääjänä ruokavalioon. Oluthiiva tasapainottaa myös suoliston toimintaa. 

B-vitamiinien puutokset näkyvät eritoten tipuilla hermo-oireina, sivulle tai taakse kääntyvänä päänä ja peruutteluna. Näissä tapauksissa on jo kiire lisätä B-vitamiineja juomaveteen. Tilanteen saattaa saada korjautumaan pikaisella puuttumisella, mutta parasta on varmistaa B-vitaminointi emoparven kautta ja tipujen ruokinnassa. Emoparven iällä ja ruokinnalla on suuri merkitys seuraavan sukupolven elinvoimaisuuten ja kehitykseen. 

Viriilit kukot rakastavat runsaasti B-vitamiinia sisältäviä ruokia. Siihenköhän perustuu sohvasiitosorhienkin mieltymys oluttuotteisiin? Mene ja tiedä, mutta meillä on kana- ja viiriäisparvilla tarjolla oluthiivapohjaista Proguttia, jota varsinkin kukot nappailevat mielellään selvästi kanoja ahnaammalla ruokahalulla.

Vitamiineja purkista tai pullosta

Vitamiinivalmisteilla korjataan nopeasti mahdollisia aliravitsemustiloja tai vahvistetaan loisten kuppaaman linnun vointia. Talvikaudella voi myös olla aihetta tukea ravintoa vitaminoiduilla tuotteilla.

Kuvituskuva

Minulta kysytään usein mikä on paras  vitamiinivalmiste ja millaisella annostuksella. Valitettavasti en pysty siihen vastaamaan. Vitamiinien ja hivenaineiden tarve vaihtelee kanojen iän, rodun, elämäntilanteen (haudonta, siitos, sulkasato jne) ja jopa sukupuolen mukaan.


Apteekit, eläintarvikekaupat, maatalouskaupat ja ruokakaupat, kaikkien hyllyjä olen kolunnut ja purtiloita pussukoihini keräillyt. Olen käyttänyt useita eri vitamiinivalmisteita, niin ihmisten kuin eläintenkin (niin itselleni kuin elukoilleni ;) ) Mistään valmisteesta minulla ei ole varsinaisesti huonoja kokemuksia.

Hevosten valmisteet tulevat edullisiksi, koska niiden annostus on niukka kanaparvelle ja isosta pönikästä riittää boostia vuosikausiksi. Annostelu tosin voi olla vaikeaa kun heponen on noin 600 kiloinen heinänsyöjä ja harva kanaparvi pääsee samoihin kilomääriin. Lisäksi kanat ovat sekasyöjiä, joten kaikki vitaminointi ei ole aivan yks yhteen.

Voisin olettaa koirille tarkoitettujen vitamiini- ja hivenainevalmisteiden vastaavan vähän paremmin kanan ruokavaliota ja tarpeita. Annostuskin on helpompi kun purkkien kyljessä ohjeistetaan kilojen tarkkuudella, ei kymmenien tai satojen. Ihmisille tarkoitetut valmisteet ovat tarkimmin tutkittuja, mikä näkyy myös hinnassa. Tosin pikkuiselle parvelle ei montaa pilleriä tarvitse vuosittain pilkkoa, joten tuskinpa siitä(kään) kanailijan pohjaton kukkaro alkaa kurttuilemaan.

Joten summasummarum: mielestäni mainioin on monivitamiini, jossa on mahdollisimman laajasti kaikkia kivennäis- ja hivenaineita. Ellei sitten halua tehdä elämästään hankalaa kuten eräs tirehtööri jossain päin suomenniemeä, ja lirauttele ja lorauttele sitä sieltä ja tätä täältä ja pikkuisen tupsauttaa joukkoon jotain jostain. Annostuksille on syynsä ja monivitamiinivalmisteissa annostusta on mietitty, tutkittu ja testattu, eli mieluummin valmis valmiste kuin sakea soppa mitä sattuu.Voi kun jonain päivänä kynsiini osuisikin kanojen monivitamiinivalmiste kategorioissa: tiput, kasvavat, munivat, siitosparvet ja erityistilanteet. Sitä päivää odotellessa lurauttelen ja hurauttelen, testaan ja töpeksin (toivottavasti en kuitenkaan pahasti).

Testausten, kokemusten ja erityisesti kasvatuskokemusten (vitamiinia annettu emoparvelle ja seurataan poikasten kasvua ja kehitystä) perusteella valitsen Siltajoen Siiloon minun mielestäni toimivimmat vitamiinivalmisteet. Vilkaise valikoima tästä

Suomen Rehulta löytyy myös kanoille suunniteltuja ja tutkittuja vitaminoituja rehuja: ADE-rehu ja ADE-hivenrehu, jossa on mainittujen vitamiinien lisäksi myös kivennäis- ja hivenaineita. Rehua on helppo heittää ruokinta-automaattiin, mutta kyseisen rehun ongelma vaan on se, että maku on turkasen paha. Niin minun kuin kanojenkin mielestä. Kanit eivät sitä suostuneet edes maistamaan ja hyvä niin, sillä kanien suolisto on erikoistunut käyttämään tehokkaasti heinän ravintoarvoja ja vitaminoiduilla rehuilla kaninsa voi vaikka tappaa. Joten ei vitamiineja ristihuulten ulottuville! Mutta viiriäiset, nuo pienet hölkkipölkit, nehän syövät vaikka kengännauhoja. Mutta 15kg säkkiä vitamiinirehua, jonka annostus on hyppysellinen viikossa per viiruparvi saa pupeltaa parisen vuotta ennen kuin säkistä pohja pilkottaa.  
 

Milloin buustataan?

Milloin sitten lisävitaminointi tai suolistoa tukevat omenaviinietikka ja valkosipuli ovat paikallaan? 

Kun ruokinta on monipuolista ja elinolot kunnossa ei lisävitaminointeja välttämättä tarvita ollenkaan. Minusta Suomen pitkä ja pimeä talvi on kuitenkin niin rankka, että itse en selviäisi pursuavien pakastimien antimien lisäksi ilman purkista nappailtavia vitamiineja. Onko kaamos kanoille yhtä rankkaa, mene ja tiedä. 

Kun markkinoilla olevat teolliset rehut on optimoitu muninta- tai broilerikanaloita varten, joissa lintujen elinikä on 6 viikosta maximissaankin 1,5 vuoteen, niin uskoni ei riitä rehujen kaikkivoipaisuuteen kun puhutaan koti- ja rotukanojen hyvinvoinnista. Päinvastoin jaksan epäillä tehokanojenkin munantuotannon laskun johtuvan liian "köyhästä" ravinnosta. Mutta ennen kuin lähden aukomaan päätäni rehutuotannon tutkimusosastoja vastaan, niin tyydyn toteamaan, että kotikanaloiden kanoilla voi tulla eteen tilanteita kun kauran ja rehun lisäksi on hyvä tarjota lisävitamiineja ja suolistoa tukevia ruoka-aineita mm seuraavissa tilanteissa:

• Loishäätöjen jälkeen
• Sulkasadon aikaan
• Haudonnan ja tipujen hoidon aikaan
• Sairastelun ehkäisyyn ja eritoten sairauden aikana ja jälkeen
• Talvikaudella
• Muutosten yhteydessä
• Siitosparvien siitosmunien tuotannon aikaan

Mitä vielä?

Loppukaneettina vielä muistetaan se, että hyvinvoivalla ja onnellisella kanailijalla kasvaa onnellisia kanasia. Eli ehkäpä haluat itsekin mutustaa muutaman valkosipulin kynnen ja naukkasta palan painikkeeksi omenaviinietikkaa tai sitä punaviiniä ;) 

Siltajoen Siilosta löytyy sitten se isomman puoleinen kanisteri omenaviinietikkaa josta riittää kanasillekin.  

Kilon pussukka kuivattua valkosipulirouhetta riittää pikkuparvelle helposti vuodeksi jos kotikokki ei käy ammentamassa omaan pataan. Siihenkin se sopii. Puhdasta kuivattua, säilöntäaineetonta valkosipulia.