Rottakoira töissä lintutilalla

Minäpä kerron teille nyt työkaveristani. Tällä työkaverilla on neljä jalkaa, musta kuono ja tosi nopea häntä. 

Työkaveri on auttamaton aamutorkkuja, edes seitsemäntoistaääninen kukkokiekuu ei saa torkkujaa viltin alta liikkeelle. Mutta sillä hetkellä kun minä suihkautan kainaloihinini deodoranttia niin torkkuja tietää, että kohta puetaan kengät ja sitten aukeaa ulko-ovi. Silloin torkuttaja ampaisee ylös niin, että peitot vaan lentelevät ja syöksyy eteiseen.

Työtehtävät

Työkaverin toimenkuvaan kuuluu rehuvaraston, ulkotarhojen, kompostien ja kanilan alusen tarkastus. Lempinimeltään herra Nenä, hoitaakin tarkastukset säntillisesti ja tiettyä kaava noudattaen. Välillä mulkoilee minua jos poikkean kaavasta ja teen jotain eri järjestyksessä. 

Havaitessaan vartioaluellaan tunkeilijoita työkaveri toimii sekunnin sadasosassa. Rottatunkeilijalta lähtee nirri alle kymmenen sekunnin ja asiakastunkeilijoille räyhätään kovaäänisesti niin kauan, että tajuavat astua autosta ulos ja antavat haistella lahkeita.

Alkukesästä laumaansa vartioivalle työmiehelle oli todella rankkaa kun asiakastunkeilijat aina veivät osan laumasta pahvilaatikkoon ja autonsa takakonttiin. Kesän mittaan kuitenkin Teukka työukko on oppinut hyppäämään avoimeen takakonttiin ja tarkastamaan tunkeilijan tavaratilan, jotta lauman jäsenet pääsevät turvallisesti muuttomatkalleen. Toisinaan Teukka tököttöjä tarkastaa myös kuljetusboksit, etupenkit ja jalkatilatkin.

Tarkastusten ja vahtimisen lisäksi tässä elokuun aikana on harjoiteltu toimenkuvaan uusia kuvioita. Hellekesän jäljiltä Siltajoki on tupaten täynnä kaiken kokoisia tipuja, nuorikkoja ja kukonhuitukoita. 

Toisinaan saattaa käydä niin, että joku huitelo ottaa ritolat ja ei palaa iltahuudolla takaisin omaan parveensa ja yöpuuhunsa. Tällöin Teukalle annetaan tehtävänanto: ETSI KANA, NÄTISTI! Nätisti tarkoittaa, että etsittävää ei tarvitse toimittaa manan majoille. Pelkkä ETSI käsky nimittäin tarkoittaa piiskahäntien etsimistä ja eliminoimista.

Ensimmäinen kanan etsintä jännitti turkasesti niin Tirehtööriä kuin Teukkaakin.Varsinkin kun etsittävänä ei ollut edes kana vaan pikkuinen kukko. Nuori cuckoon värinen kääpiökoch kukko. Kahdeksassa sekunnissa etsijä ampaisi suoraan vatukkoon ja pelmautti esiin karkurin. Karkuri kaakatti ja etsijä oli tohkeissaan ja tirehtööri onnellinen kadotetun kaidalle polulle saattamisesta. Sittemmin tämä pikkuinen kukkonen on muuttanut keskisuomalaisen kanaharrastajan kanalaan ja tottelee nykyään nimeä Gomez ja tykkää istuskella talon isännän sylissä.

Koirankoulutus on taitolaji

Koska Siltajoella on havaittavissa maaperässä piilevää työnarkomania bakteeria niin seuraavan etsinnän rima olikin heti hurjan korkealla. Etsittävänä oli kaksi puolen nyrkin kokoista tipua ja niiden emo. Peijoonit olivat piiloutuneet Kanilan alle, jossa on myös lautatavara poikineen sekä kaikenlaista muuta ryönää. Herra Nenän mukaan siellä on myös toisinaan rottia. Päättelen tämän herran Kanilan alla viettämästä ajasta ja siitä, että rottien ruumiita ilmestyy Kanilan taakse. 

Alussa työmies sai urakkapalkkaa ja kehuja tappamisista ja ilmoittikin kovalla tohinalla palkan lunastuksista. Nykyään hoitelee urakkansa vaatimattomasti ja minä en aina ole edes tietoinen ruumiista, kunnes astun niiden päälle. Ensi kesän kehityskeskusteluissa käydään läpi, että kuinka ruumiit loppusijoitetaan jäteastiaan, eli urasuunnitelmissa ei ole mikään noutaja vaan viejä.

Tulevaisuudesta takaisin tähän päivään ja töihin. Emo ja pikkupallot olivat siis selvästi metsästysmailla ja vieläpä niin, että minä en Kanilan alle mahtuisi väliin jos ekalla kerralla perille mennyt oppi unohtuisi ja etsijän mieleen putkahtaisikin tappotavat tai paistien maistelu. Vaan sinne se painui ja minä sydän syrjälläni tolkutan: NÄTISTI, Teukka, NÄTISTI! 

Ekana Kanilan alta syliini säntää tuohtunut kanaemo karmean kaakatuksen siivittämänä, sitten valkoinen tipu. Äänestä kuuluu, että mottled tipulla riittää palkeissa puhtia ja etsijällä tuhisevaa tohinaa. Sitten tipun ääni katkeaa kuin veitsellä leikaten. Minua hirvittää. Voi ei. Koira parka. Ei se varmaan tahallaan. 

Maanittelen TÄNNE käskyllä etsijää takaisin Kanilan alta ja hetken päästä esiin pilkahtaakin pyllysilmä, kovaa vispaava häntä ja sen jatkeena tärisevä koira joka raahaa suussaan sitä puolen nyrkin kokoista tipusta. Voi itkujen itku ja tuskien tuska.

Teukka laskee tipusen suustaan minun eteeni maahan. Minä vedän surullisena henkeä, että mitä minä tästä nyt sanoisin. Voinko torua koiraa joka yritti parhaansa? Tehtävässä jota vasta opettelimme? Iltasella kun suolet jo kurnivat iltapalaa? Samalla kun henkäisen neuvottomana ulos niin timpulatamppipa hypähtää koivilleen, ravistaa yltään koiran kuolat ja pomppasee vauhdilla sisälle omaan parveensa. Ei ole todellista! 

Nappaan märän tipun käsiini ja tutkin: ei ensimmäistäkään nirhaisua ihossa, kaikki ulokkeet kunnossa ja palkeissa tomerat vastaväitteet kopeloinnille. En meinaa uskoa silmiäni. Vaan sen kyllä uskon, että etsivä raahasi juuri itselleen mojovan palkankorotuksen ja lupaan taas pyhästi, etten yhtään ikinä koskaan huuda ja nalkuta kun se seuraavan kerran varastaa pussista sämpylää. Syököön vaikka sata sämpylää. Maaliman paras työkaveri

Katsokaa miten hän poseeraa, kun vaan ehdittäis kesälläkin räpsiä

Flame ear´s Theo eli Teukka on rodultaan Englanninkääpiöterrieri, joka on jalostettu juurikin rottien pyydystämiseen. Rotua pidetään älykkäänä ja nopeana oppijana ja minä allekirjoitan kaiken tämän täysin. Väittäisin, että tämä aikuiseina Siltajoen Sirkukseen muuttanut oppija oppii meistä ihmisistä huolimatta.

Lisäksi meidän kokemuksen mukaan Theolla ainakin on voimakas omaan laumaan kohdistuva suojelu- ja vartiointivietti. Lauman jäseniksi Theo lukee niin omat ihmiset, kanat, viiriäiset kuin kanitkin, kissasta ei tunnu olevan niin väliksi, paitsi illoin kun Kerttu-kissa tajuaa jättää kermaviiliä kuppinsa pohjalle Teukan tarkottavaksi.

Poissa silmistä, poissa mielestä - salahautoja

Vanha viidakon sanonta kertoo, että se opettaa, joka ei osaa. Nyt just allekirjoitan lausahduksen TÄYSIN! Ja voisinkin siis lisätä aiheeseen "Kuinka autan hautovaa kanaa" yhden olennaisen tärkeän pointin:

Tiedosta kanan hautominen!!!

Tämä oppia ikä kaikki neuvo kumpuaa eilisistä tapahtumista. Toissapäivänä tyhjensin silkkien ulkotarhan. Heidän ulkotarhasta ei ole kulkua kanalaan, joten muuttaavat sisälle kantokyydillä, loistarkastuksen jälkeen. Pääsevät kyllä edelleen kanalasta vapaaksi ulkoilemaan, mutta en halua niitä enää öitä pitää ulkona, sen verran palelee omatkin varpaat, vaikka peiton alla niitä yöt pidänkin.

Olen aikamoinen laiskuri ja lykkään mieluusti huomiselle kaiken, mitä ei ole pakko tehdä tänään. Ulkotarhojen siivouksen suhteen se voi tarkoittaa aiheen työntämistä joulukuulle tai jopa maaliskuulle. Onnekseni kuitenkin hortoilin eilen silkkien tarhan suunnalla ja katsahdin tyhjään tarhaan. Spontaanisti suustani pääsi huudahdus: "Kukas hitto se sinä olet?". Huudon kohde ei ävähtänytkään. Tuijotti vain minua tuima ilme kasvoillaan. Silkkitarhan hiekkalaatikossa istui pörröinen valkoinen kana. Ehdin jo epäillä järkeäni, näkökykyäni tai kavereiden tekemää jekkua, mutta ihka oikea ja hyvin tutun näköinen kana siellä nakotti. Kun lähestyin kanaa, niin sen alta pölähtää liikkeelle piipittävä parvi pikkuruisia tipuja. Arvaa pärähtikö ärräpäitä tästä pölypäästä?

Kun pöly alkoi laskeutua, niin tajusin nopeasti, että tämä valkoinen friseerattu kanahan on sitä alkuvuoden nuorisoa, joka alkoi munia elokuussa. Kyseinen Hillevi-neiti munasi muutaman munan ja ryhtyi heti hautomahommiin. Minä en oikein luota nuorison hautomataitoihin ja siksi olin sen napannut syliin, kuljettanut toiselle puolelle pihaa ja lykännyt silkkien seuraan. Maiseman muutos on yksi toimivimmista keinoista katkaista haudonta. Vaan ei selvästikään toimivin. 

Tämä teini-äiti oli pujahtanut silkkien tarhassa piiloon ja jatkanut hautomishommeleitaan silmieni ulottumattomissa. Saanut vielä uudet parvitoverit mukaan salailuun toimittamalla hänelle sellaisen määrän munia, että munien kerääjä ei ollut osannut mitään vajetta huomata tai varkautta epäillä. Lisättäköön vielä, että ulkotarhani eivät todellakaan ole niin suuria ja sievästi sisustettuja, että mieleeni olisi tullut kuvitella jonkun sinne piiloutuvan. Tosin olivathan toisetkin friseesisarukset löytäneet piilopaikan toisesta tarhasta. 

Kaksin aina kaunihimpi

Friikkisirkuksen tarhassa ensin aloitti splash-neiti Huiskuli piilohautomisen kanikopissa. Huiskuli tiesi, että alzheimerini on ailahtelvaa laatua ja varsinkin kesän kirkkailla myös mielikin toimii ja laskupää on iskussa. Huiskuli tulikin aina aamupuuron aikaan esille, käyttäytyi normaalisti ja näyttäytyi aina myös vieraiden työntäessä ruohoa verkon läpi. Huiskuli ehti salapesäillä melkein viikon, kunnes aloin ihmetellä, että miksi Salmiakki seisoo kanikopin suuaukolla ja antaa nokkaa Poju-kanille joka kerta kun kani koittaa kotiinsa kulkea. Kurkkasin pesään. Siellä nökötti Huiskuli 10 munan päällä viaton ilme kiharaisilla kasvoillaan.

Kun salapesä ja siskosten ovivahtivuorot olivat selvinneet, niin Salmiakkikin meni läsöttämään munien päälle. Mitäpä sitä enää näyttelemään ja salaamaan kun totuus on paljastunut ja munat läpivalaistu. Tiesivät, että en minä itäneitä munia pois nakkaa. Poju-kanikin tyytyi kohtaloonsa ja nukkui taivasalla koko pari viikkoa kunnes siirsin munat, hautojat ja kanin heinät tipulaan.

Mielummin myöhään kuin ei silloinkaan

Vaan tämä Huijari-Hilleviksi ristitty kananen oli siis TÄYSIN salaa hautonut. En ymmärrä kuinka kireän nutturan somistamaan päähäni ei muistunut yksi viekkaudella pesästään ryöstetty ja paikkaa vaihdettu teini. Pyysin kyllä Hilleviltä kovasti anteeksi ja kiidätin hänet ja tiput sisälle puhtaille lämpösille puruille keitetyn kananmunan, hampunsiementen ja maapähkinöiden hemmoteltavaksi. 

Vaan sitä nolouden määrä! Johan minulle nauravat  lähipellon harakatkin. Pollean pulleana opastan ympäriinsä ja neuvon kannustavasti nyökkäillen kuinka kanaa jelpitään hautomisurakan aikana ja miksi on hyvä eristää emo ja tiput ja itse toptykkänään UNOHDAN kanan. Suutarin lapsillakin on sentään jalat, mutta tätä minun "unohdusta" voisi sanoa jo vallan heitteillejätöksi. Suunnittelen eläinsuojelu- tai vähintään lastensuojeluilmoitusta! Hillevi vaatinee yksinhuoltajakorotusta herkkuannokseensa, ja on siihen kyllä enemmän kuin oikeutettu.

Tarhaa siivotessa löysin sitten salapesän ja Hillevi näytti minulle niin sanotusti närhen munat, sillä joka ikinen haudottu muna oli kuoriutunut, pesä oli putipuhdas, ei yhtä jarrujälkeäkään nätisti paikoilleen asetelluissa heinissä. Että se siitä epäuskosta teini-äitejä kohtaan!

Että jos tästä nyt jotain haluat oppia, niin nauru pidentää ikää ja iän myötä muisti mummoutuu. 

Kanojen ulkoloiset - oireet, tarkastus ja ehkäisy

Syksyn tullen viimeistään on aika tarkastaa kanat ja tehdä mahdolliset ulkoloishäädöt, ennen kuin pitkä ja pimeä talvi sulkee siivekkäät sisätiloihin. Ulkoloishäätö kannattaa tehdä syksyllä siksi, että jos jotain loishavaintoja ilmenee öttiäisistä, jotka elävät (kanalan) rakenteissa, ehtii niille vielä tehdä jotain kanojen ulkoillessa tai pärjätessä ulkotarhassa.

Kanojen ulkoloiset imevät isännästään verta tai syövät ihokudosta. Loinen kuluttaa isäntäeläimensä energiaa ja voimia. Runsas ja pitkäaikainen loistartunta voi johtaa jopa kanan kuolemaan. Stressittömät ja hyvin ruokitut kanat kestävät loisten hyökkäyksiä paremmin kuin jatkuvilla muutoksilla, pelolla, ahtaudella tai niukalla ravinnolla kiusatut lintuset. 

Kuvituskuva jostain mikälie öttiäisestä, ei ole oikheesti kanojen ulkoloinen. Säikähdit kuitenkin, eikö?

Apua, tarttuuko kanoista ötököitä ihmiseen?

 

Pelko pois! Hyvin harvat kanojen loiset tarttuvat ihmiseen tai muihin eläimiin. 

Ihmistä voivat puraista oikeastaan vain lintukirput, joiden pääasiallisia isäntäeläimiä ovat villit pikkulinnut. Toisinaan lintukirppu voi pesiintyä myös kanoihin ja kanoja käsittelevä ihminen saada punertavien pisteiden ilmentämiä puremia. Tämä on kuitenkin harvinaista tai erittäin harvinaista. 

Olen kuullut tapauksista, että kanapunkki on tarttunut samoissa tiloissa eläviin kaneihin tai kissoihin. Tämäkin on harvinaista ja kyseessä on useimmiten tilanne, että punkkiyhdyskunta on jo hyvin suuri ja kanoissa ei riitä ison pataljoonan ruokkimiseen paukkuja. 

Pääsääntöisesti siis kanojen ulkoloisten tarttumista ihmiseen tai muihin eläimiin ei tarvitse pelätä. Ei varsinkaan kun loistilanteen tarkastaa säännöllisesti ja kutsumattomat vieraat häätää tehokkaasti ja kyseiseen öttiäislajiin oikeilla keinoilla.

Tässä artikkelissa käyn läpi kuinka kana tarkastetaan, mistä "oireista" voit epäillä ulkoloistartuntaa ja kuinka loisia voidaan ehkäistä. Eri ötököistä kertovia täsmäiskuja ja niiden lääkitys ja hävityskeinoja tulee syksyn aikana lisää.

Tarkasta kana

Sitkeässä istuu ajatus siiven alta tarkastamisesta. Toki siiven allekin voi kurkata, mutta jos niskasta tai siipien alta löytyy kuhinaa, niin loisinvaasio on jo voitokas ja kanaparka hätää kärsimässä. Parasta on tarkastaa kloaakin, eli pyllysilmän alta ns perssulista ja ihosta. 

Tarkastusote

Lintu kainaloon pää pitelijän selän suuntaan, kyynärvarrella hellästi puristus, jalat toisessa kädessä ja toinen käsi kopeloi perssulkia. 

Käännä sulkia niin, että näet kunnolla ihon. Katso ihoa tarkasti. 

Katso kunnolla iho ja sulkatupet

Ulkoloiset ovat pieniä, nippanappa silmillä havaittavia. Esimerkiksi kanatäi pujahtaa nopeasti piiloon sulkatuppeen. Pienen vaaleankellertävän pujahtajan ehtii nähdä kun syynää kunnolla. 

Minä kääntelen ja kopeloin perssulkia kunnolla. Kuhinaa olen (onneksi) nähnyt vain muutamissa linnuissa, mutta yksittäisiä vipeltäjiä sen sijaan on löytynyt kun aikani tutkin ja tähyän.  

Vinkkinä: kannattaa pitää suu kiinni tutkiessa. Tutkittava voi ampua palautteensa suoraan pälättäjän pläsiin ;)

Loisen munat voivat olla pieninä karstan näköisinä ryppäinä höyhenten tai sulkien juuressa. 

Iho voi olla varsinkin talvikaudella kuiva, sitä ei tarvitse säikähtää, mutta liikkuvia hippusia täytyy koittaa erottaa hengityksensä tahtiin liikkuvista ihohippusista. Nimimerkillä tuhkahippusista panikoitunut hysteerikko.

Pyllyhommista sitten nostetaan katse pyrstösulkiin. Katso pyrstösulkien ruodit. Loistenmunia voi löytyä ryppäinä pyrstösulkien ruotien vierestä. Nakottavat kauniissa ja karmivia väristyksiä aiheuttavissa siisteissä riveissä.

Puhtaat pyrstön sulkaruodit

Loistarkastukseen kuuluu myös säärien sively. Silitä kanan jalkoja ”vastakarvaan”, eli alhaalta ylös. Terveet suomut ovat tiiviisti kiinni ja silittelyssä ei tunnu mitään. Jos suomut ottavat kiinni sormeen ja silittely tuntuu vastakarvaiselta niin olet todennäköisesti osunut kalkkijalkapunkin pujahdukseen. Selvä kalkkijalkapunkin vioitus on auenneet suomut ja keltaista karstaa.

Kalkkijalkapunkin vioittamia suomuja ja keltaista karstaa

Sulkajalkaisilla lajeilla voi sulkatupen juuri punoittaa merkkinä loistartunnasta. Minä hoidan rutiininomaisesti sulkajalkaisia rotujani, kääpiökocheja ja silkkejä ruokaöljyllä ja/tai valkovaseliinilla. Varsinkin kosteilla keleillä jalkasuomut helposti kuivuvat ja kuivan kohonneen suomun alle voi kertyä likaa tai päästä syyhypunkki aiheuttamaan kalkkijalkaa. Öljy auttaa suomuja pysymään kunnossa ja voi ehkäistä punkkia.

Tarkastuksia riittävän usein

Siltajoella on noin kerran kuukaudessa lintujen rutiinitarkastus. Kuun vaihteen jälkeen käyn jokaisen linnun läpi noudattean edellä esitettyä kaavaa. Lisäksi toki katselen kanasiani silmästä silmään ja varmistan, että nenässä ei ole herneitä eikä räkärökäleitä. Vuuotavat silmät tai nokka ei kerro loisista vaan jostain taudista.

Liputan rutiinitarkastusten puolesta ihan siksi, että mahdolliset loiset eivät pääse valloilleen. Toki silitellessä, sylitellessä ja rupatellessa kurkin ja urkin viikoittain niitä jotka sylissä viihtyvät. Luonnollisestikin aina lintujen muuttaessa teen huolellisen tarkastuksen ja ostajia opastan kädestä pitäen kuinka lintu tarkastetaan. 

Ulkoilukaudella tarkastusten tärkeys korostuu. Moni loinen tarttuu ulkoa.

Lääkitsen vain havaintojen pohjalta, en varmuuden varalta. Kaikki loishäätölääkkeet ovat vahvoja hermomyrkkyjä, jotka poistuvat hitaasti kehosta. Liian usein suoritettu myrkytys myös rasittaa linnun kehoa ja voi edesauttaa lääkkeille resistenttien loiskantojen kehittymistä. Eli en suosittele rutiininomaista lääkitsemistä kanoille.

Oireita, merkkejä

Aina ei riitä kanan tarkastus. Jotkin verenimijät elävät rakenteissa ja käyvät vain öisin kuppaamassa siivekkäidesi elinvoimia. Joten paljon muutakin pitää kanailijan hutkia kuin vain kananperseitä. On muuten mainio jään rikkominen keskusteluun ventovieraan kanssa:

    - Mitäs olet tänään touhunnut? 
    - Tuijotellut kanojen perseitä.

Munintapesien pehmikkeitä vaihtaessa on hyvä katsastaa onko seassa liikkujia. Pesä on mainio paikka piikittää imukärsällä munijaa tai hautojaa. Vihulaiset oikein kyttäävät kun kana tulee urakoimaan ja käyvät käsiksi. Pahasti punkkien pesimässä pesässä kanat voivat jopa lopettaa muninnan ja alkavat pykätä tuotoksiaan muualle.

Hautojat tulee myös tarkastaa viikoittain, sillä paikallaan kököttävä ja kylpynautinnoista pidättäytyvä mammalomalainen on helppo kohde hittolaisten hyökkäyksille.

Veripilkut munankuorella kertovat kanapunkin vierailuista.

Teippiansa orressa kertoo myös onko yöllisiä hiippareita liikkeellä. Viritä teippiä muutamaan kohtaan ortta, liimapuoli ulospäin. Tarkasta aamuisin näkyykö teippiin tarttuneita.

Perssulat ravassa, eli kakka sotkee - voi olla merkki sisäloisista, mutta myös ulkoloiset aiheuttavat ripulia. Ripulia voi aiheuttaa myös voimakas hiilihydraattiruokinta, maito tai jokin muu ruoka-aine. Joten yksi ripaska ei vielä kerro mitään.

Kanat sukivat paljon itseään. Kanat sukivat normaalistikin, mutta erityisen ahkera sukiminen ja itsensä rapsuttelu voi kertoa, että kutittaa, syyhyttää ja ahistaa. Riennä apuun!

Haalea harja ja heltta voivat kertoa anemian oireista, joita aikaansaavat vertaimevät loiset tai sisäloiset tai liian ravinneköyhä ruoka. Harjan ja helttojen kalpeus voi kertoa myös sulkasadosta.

Kana kyyhöttää apaattisena paikallaan ja on pörheä, pyrstö roikkuu alaspäin ja ilmekin on apea - tilanne on jo paha, loiset ovat saaneet isäntäeläimestä niska-perse otteen ja ovat kankeamassa syöttöporstastaan hautaan. Toimi nopeasti!

Selästä, pyrstön päältä puuttuu sulkia. Sulkia tästä kohdasta voi puuttua innokkaan kukon polkemisenkin johdosta, mutta voi myös olla, että ulkoloiset kutittavat kanaa ja se itse nyppii sulkiaan helpottaakseen oloaan.

Valitettavasti ulkoloistartunta ei aina oireile mitenkään. Ihanaa on, että kanat tyypillisesti hoitavat itse omat loisensa pois päiviltä. Sukiminen, kylpeminen ja toinen toistensa sukiminen pitävät öttiäiset kurissa. Kana ei kylve märässä maassa tai kylmällä. Tämä kesä onkin ollut öttiäisten kulta-aikaa, joten viimeistään nyt tarkasta kanasesi. 

Myöskään pelokas kana ei kylve. Jos parvessa on liikaa yksilöitä tai kanaa pelottaa ja on stressiä, niin se ai ala kylpemään. Kylpiessä on vaarana, että peto hyökkää tai kiusaaja kurittaa, joten varmista, että lintusillasi on riittävästi kuvia kylpypaikkoja sekä tilaa ja turvallista hoitaa terveyttään. 

Mistä niitä tulee?

Jotkut ulkoloiset tarttuvat ulkoa luonnonlinnuilta, maastosta, nurmikosta jne. Vapaana ulkoilevat kanat saavat herkästi loisia. Tosin vapaana ulkoilevat kanat saavat yleensä myös hyvin monipuolista ruokaa, viettävät mukavaa stressitöntä elämää ja ovat näin ollen tartunnoille vahvempia ja vastustuskykyisempiä. 

Ulkoloistartunnasta ei voi kanailijaa syyttää! Luontoa voi syyttää, mutta mitäs sekään auttaa.

Vain tuotantokanaloiden häkkikanaloissa ulkoloisia ei tavata, sillä kanat eivät maan kamaraa näe ja hoitaja ei tiloihin ulkokengillä lompsi. Joten jos kanasellasi on öttiäisiä, niin todennäköisesti se on saanut ne jonain kauniina päivänä nauttiessaan vapaudestaaan täysin rinnoin.

Loisia voi tarttua myös muista kanoista ja uusia kanoja hankkiessa tarkastukseen tulisikin kiinnittää erityistä huomiota. Kalkkijalkapunkki esimerkiksi on kanasta toiseen tarttuva loinen, joka ei juuri elä kanan ulkopuolella ja jota ei muualta saa kuin tarttuneesta yksilöstä. Ja jälleen paniikkipipo pois päästä, sekin on hoidettavissa oleva vihulainen.

Tolkutan vielä: hyväkuntoinen kana kestää paremmin loisten hyökkäykset. Hyvään kuntoon vaikuttaa niin fyysinen kuin psyykkinenkin hyvinvointi: ruoka, tila, lämpö, kuivuus, parven koko jne. Selaa blogiani, paasaan kyllä kaikista näistä oikein urakalla tai liity Kanakirjeen tilaajiin.

Loisten ehkäisy

Monille loisille kostea ja lämmin on paras elinpaikka, joten kuivuudesta tulee pitää huolta. Hyvä ilmanvaihto ja riittävä kuivitus on olennaista. 

Kestopehkun kanssa kuivitus on vieläkin tärkeämpää.  Kestopehku tarvitsee toimiakseen kosteutta, mutta päällikerros, jota vasten kanat käppäilevät kannattaa kuivittaa 3-8cm paksuisella kuivalla kuivikkeella, oli sitä sitten hamppu, puru, heinä, olki, turve tai jokin muu. 

Kanat itse ehkäisevät loisia kylpemällä ja sukimalla itseään. Kylpemiseen käy kuiva hiekka tai muu kuiva maa-aines, kuin myös puupuru, hamppukuivike tai turve. Pelkkä tuhka on turhan emäspitoista ja voi ärsyttää kanan silmiä ja limakalvoja, mutta tuhkaa saa lisätä kylpyyn kyllä ihan reippaalla kädellä kunhan siinä on muutakin materiaalia.

Kylpyyn lisätty tuhka, piimaajauhe ja/tai kuivatut mintun lehdet auttavat ehkäisyssä. Monet hyönteiset eivät pidä mintun tuoksusta ja tuhka ja piimaa taasen ovat niin emäspitoista, että se haittaa hyönteisten elämää. Pehmeäkuorisilla loisilla tuhka ja piimaa kuivattavat hyönteisen pinnan niin, että kuolevat tai vähintäänkin olennaisesti heikkenevät. 

Luonnonlinnut keräävät tupakantumppeja pesiinsä. Nikotiinin kerrotaan karkoittavan kirppuja ja täitä. En ehkä tupakantumppeja tunkisi munintapesiin, mutta elättelen ajatusta, että jos koristetupakan kuivatuissa lehdissä tai kukinnoissa olisi samoja ominaisuuksia. Yrteissä ja eteerisissä öljyissä takuulla on paljon mahdollisuuksia ehkäisyyn ja torjuntaan, mutta aihe on laaja ja tutkimustietoa kanoista ei juurikaan ole. Jos sinulla on aiheesta pienikin tiedonhippunen, niin jätäthän kommentin tai viskaat sähköpostia, kiitos. Siihen asti tungen munintapesiin paljon minttua, niin tuoreena kuin kuivattuna. Myös joidenkin ulkotarhojen reinustoilla meillä kasvaa valtavat minttukasvustot.

Runsaasti valkosipulia syövien eläinten veri ei maistu loisille yhtä hyvin. Valkosipuli on loistava tukiruoka, jolla on paljon terveyttä tukevia ominaisuuksia. Lue lisää valkosipulin hyödyistä sekä muista tukiruuista ja vitamiineista, joilla autetaan kanaa pysymään vastustuskykyisenä ja terveenä mahdollisten loisten hyökkäyksia vastaan sekä jelpitään lintua, jota loiset ovat käyneet verottamassa.

Perjantaina 22.9.2017 julkaisen jutun kalkkijalkapunkista. 

Jos sinulla on kokemuksia tai kuvia kanatäistä, punkista tai muista ulkoloisista, niin mielelläni haastattelisin ja kyselisin lisätietoja. Laita tulemaan sähköpostia jos haluat auttaa jakamaan kokemuksia: marianne@siltajoensirkus.fi

Haluan perehtyä aiheisiin huolella ennen kuin julkaisen, koska tällä hetkellä netti vilisee hurjasti kansantaruja, uskomuksia, luuloja ja ihmeellisiä neuvoja. Osa niistä on vääriä ja aiheuttaa kärsimystä niin linnuille kuin kanailijoille kun väärin diagnoosein ja lääkkein torjutaan jotain mitä ei varmaksi tiedetä, tunnisteta tai osata. 

Pitääkö emo ja tiput eristää muusta parvesta?

Kananmunien hautominen kestää 21 päivää, eli kolme viikkoa. Edelliset julkaistut jutut Hirmuinen hautomavietti ja Kuinka autan hautovaa kanaa olivat ensimmäisten hautomaviikkojen ohjeistuksia. Nyt lähestytään H-hetkeä!

Kolmannella hautomaviikolla nostan hautovan kanan pesineen ja munineen tipulaan. Tipulana meillä toimii isohko kaninhäkki jossain tasolla tai kesäaikaan joku kanalan osastoissa. Tässä artikkelissa käyn läpi sitä miksi eristän tiput ja emo(t), mutta vilkaistaanpa ensin vähän pesää.

Minkälainen pesä on hyvä elämänalku?

Helposti puhdistettava ja irrotettava pesä on kätevin. 

Puisia munintapesiä kannattaa kalkkimaalata parikin kertaa vuodessa. Kevätsateilla pesä ulos huuhteleutumaan ja viikon verran kuivaa hellettä kuivaa puun ja tuhoaa mahdollisia lepovaiheessa olevia loisten munia. Kuivuus ja kuumuus ovatkin parhaita puupintojen putsaajia! 

Kalkkimaalauksesta oli tarkemmat ohjeet elokuun Kanakirjeessä.

Moni ulkoloisten kanssa taistellut kanailija on vaihtanut kauniista pärekoreista ja puusta tehdyt rustiikkiset munintapesät muovisiin laatikoihin. Muoviin ei öttiäiset pesiydy ja mahdolliset kakkaroiskeet on helppo pestä pois. Muovi on yksinkertaisesti hygieenisempää. 

Minä käytän usein pesinä pahvilaatikoita, syystä että: 

1. Tontilleni kertyy julmettu määrä pahvilaatikoita. 
2. Kakkiintuneen pahvilaatikon saa näppärästi hävitettyä kompostoimalla.

Pahvilaatikoita on vaikka minkä kokoisia ja niitä saa helposti puukolla leikeltyä sopiviksi munintapesiksi. Kanaseni ovat jo yhtä ihastuneita pahvilaatikkoviritelmiin kuin minäkin ja kun eräs petojen hyökkäyksen takia yksinäiseksi jäänyt viiriäinen muutti meille pikkiriikkisessä viiriäisen mentävässä pahvilaatikossaan, niin eivätkös käppänät siihen ihastuneet ikihyviksi ja ryhtyivät käyttämään sitä munintapesänä, vaikka ihan ei meinannut koko kilonkokoinen kääpiökochin peräsin pahvilaatikkoon mahtuakaan.

Muovisia ja pahvisia rumiluspesiä voi tuunata kaunispintaisilla DC-fix-kalvoilla tai vahakankaalla, joista myös on helppo pyyhkiä liat ja pölyt pois. DC-fix on kuin vahvaa kontaktimuovia, joka tarttuu puhtaaseen pintaan hyvin. DC-Fix on toki kontaktimuovia kalliimpaa mutta värivaihtoehtoja onkin hurjasti ja jösses ne ovat kauniita! 

Tästä pesästä tiput eivät tipu, mutta ainahan voi aidan läpi kurkkia.

Myös vahakankaissa pintoja ja värejä on valinnanvaikeuteen asti. Vahakankaista suosittelen vähän paksumpaa laatua, kestää paremmin ja ei ime itseensä niin hyvin kosteutta. Vahakankaan saa kiinnitettyä vaikka nitomalla tai jesarilla.

Aika ajoin on syytä repiä kuluneet ja pinttyneet kalvot ja kankaat pois ja nakata ne roskiin. Sillä kalvojen ja kankaiden väleihin ja ruttuihin saattaa joku ötökkäarmeija jemmata muniaan, vaikkakaan ei yhtä ansiokkaasti kuin puunkoloihin. 

Pesän tulisi olla myös riittävän korkealaitainen, jotta kuoriutuvat pienokaiset eivät pääse tippumaan. Tippunut tipu kylmettyy nopeasti, mutta ei välttämättä ole kuollut. Lue tarkemmin miten tulee toimia kylmettyneen tipusen kanssa: Kuolleista ylösnoussut tipu 

Hautovien rotujen takia Sirkuksen kaikki munintapesät ovat irrotettavia ja muutamaa lukuunottamatta myös tipuhäkkeihin helposti mahtuvia.

Miksi eristän emon ja tiput?

Eristän emon ja tiput muutamiksi ensimmäisiksi viikoiksi koska haluan varmistaa:

1.   Tipujen turvallisuuden 
2.   Emon tarjoamassa lämmössä pysymisen
3.   Tipujen ruuan tipuille ja emoille
   

Turvallisuus
Kanalan lattialla tipu saattaisi hortoilla jonnekin kylmettymään tai tallautua kuoliaaksi. 

Tipujen kiusaajia meillä ei juurikaan ole koskaan ollut, mutta pienissä ja epäkäytännöllisissä tiloissa tallaantumisriski on todellinen, sillä tiput liikkuvat paljon livakammin kuin minun näköhavaintoni pupilleista kumppareihin. Puhumattakaan jos kumpparien yläpuolella raahaan purupaalia, heinäpaalia tai muuta tasapainoa ja näkökenttää häiritsevää hommaa.

Olen kuullut, että isompia rotuja kasvattavien luona tiput ovat jääneet kookkaampien kömpelysten litistämiksi, vaikkapa kun iso lintu jympsäyttää alas orrelta.

Jotkut rodut ovat tipuja kohtaan inhottavampia kuin toiset. Tehokanojen ja Plymouth Rockien on sanottu olevan kovakouraisia parven nokkimajärjestyksen opettajia. Vaikka emo tipujaan suojelee ja puolustaakin, niin ison linnun tarttuessa pienokaista niskavilloista ja retuttaessa voi päänahka revetä ja jos veri tirskahtaa esiin, niin muu parvi voi ryhtyä nokkimapuuhiin myös. 

Pääsääntöisesti kuitenkin kotikanaloissa kotkottaa lempeitä ja tipuhalukkaita siivekkäitä ja harvoin kiusaamalla ketään kiusataan, mutta vahinkoja voi sattua.


Lämpö ja hygienia  
Eristämällä varmistan myös tipuille sitä ravintoa ja hygieniatasoa mitä haluan. Kanalaani lämmittää kestopehku, jonka kanssa saa olla muutoinkin tarkkana hygieniasta, niin en halua vastakuoriutuneita altistaa mahdolliselle kokkidi-tartunnalle. 

Tipuhäkin purut ja heinät siivoan lähes päivittäin. Jos en kaikkia alusia vaihtamalla vaihda, niin vähintäänkin päivittäin kerään pois löröt, kikkareet, kakkareet ja muut tuotokset, joita hautomaurakasta palautuvan emon toimintaansa aloitteleva suolisto tuottaa. Tipuhäkin päällä on aina vahakangas, vesivaneri tai muu suoja, että muun parven tuotokset eivät tipujen päälle puksahtaisi.

Kanaemo pitää tipuset lämpiminä, mutta ison kanalan lattialla saattaisivat hortoilla vetoisiin nurkkiin vilustumaan (ainakin unettomien öideni mielikuvissa). 

Tipuhäkit ovat lattiatasoa korkeammalla ja koska lämpö nousee aina ylöspäin, niin talvella lattianrajan ja tipuhäkin lämpötilaero voi olla jopa 10 astetta. Mukavampi tipusten opetella elämän aakkosia kun ei koko ajan tarvitse nuhjottaa emon masun alla.

Ravinto
Tipujen ensimmäisten viikkojen ruoka: keitetty munakeltuainen, tipurehu ja Progut ovat kaikkien mielestä niin ylimaallista herkkua, että jos tarjoilisin sen kaiken kaakattajakansan saataville, niin tiput eivät näkisi vilaustakaan keltuaisesta. Keltuainen on tipun haudonnanaikainen ravinto munassa ja siinä on optimaalisesti kaikki mitä tipunen kasvaakseen tarvitsee.

Hautoja pesineen ja munineen matkalla tipulaan

Lisäksi eristettynä emo saa rauhallisemman äitiysloman kun ei tarvitse keskittyä muuhun parveen vaan voi rauhassa hoidella ihania untuvapallojaan. 

Helpointa eristäminen on hoitaa niin, että kun kana on alkanut hautoa, niin nostaa koko pesän munineen, kanoineen eristysselliin. Jos yrittää siirtää kanan ja munat, niin ketuiksi voi mennä. Vaikkei kettu kanalaan pääsisikään, niin kanaemo on varma, että kettu on pesän vienyt ja saattaa hylätä munatkin. Siksi siirto on varminta suorittaa pesän kanssa. Asia, joka kannattaa ottaa huomioon munintapesiä rakentaessa. 

 

Muista tarkastaa pesä ja tiput

Tiput ja pesä tarkastetaan päivittäin. Likaantuneet pesämateriaalit vaihdetaan ja tiput ainakin katsomalla todetaan vauhdikkaiksi, hyväkuntoisiksi ja puhdas pyllyisiksi. Ripuli on ehdottomasti suurin vaara ja tipujen niittäjä. Siksi puhtaus, puhtaus ja vielä kerran puhtaus!

Hyvin pitkäsulkajalkaisten kanojen jalkasulkia voi olla syytä lyhentää. Karmeaa on löytää jalkasulkiin kuristunut tipu raahautumassa emon perässä. Puhtaus on ehdottomuus! Jo pienikin tipun kakkakökkäre kuivuessaan emon jalkasulkiin voi aiheuttaa pikkiriikkisen takkusulkamyttysen, johon joku kohtalokas saattaa jäädä jumiin. 

Emo tottakai sinua hakkaa, motkottaa ja näyttelee verisesti loukkaantunutta kun sohlaat ja sörkit pesään, mutta kestät kanan hakkaamisen paremmin kuin pikkuisen uhrin hautaamisen. Tarkastuksen ajaksi emolle ja pienokaisille voi tarjota juurikin sitä keitettyä keltuaista, murskattuja maapähkinöitä, silputtua apilaa tai muuta herkkua, jotta saavat nokkia kupunsa täyteen lempiruokaa sillä aikaa kun toimitat siivoajan virkaa

 

Lisää aiheesta myös näissä artikkeleissa:

Mitäpä syöttäisin kanatipuille?

Poissa silmistä, poissa mielestä - salahautoja

 

Kotimaisia rehuja ja tarvikkeita niin tipuille, 

kanoille kuin kanailijoille:

Siilon Puoti - neuvova ja opastava verkkokauppa 

Kuinka autan hautovaa kanaa

Kana on litteänä pesässä, suhisee, pörhistelee ja nokkii munien kerääjää. Onneksi olkoon! Kanasi on sitä mieltä, että hoidat häntä erinomaisesti ja haluaa saattaa näin hyvään maailmaan lisää hoidettavia. Hautomahalukkuuteen vaikuttaa toki kanan rotu ja vuodenaika, mutta jotkut kanaset ovat innokkaampia hautojia kuin toiset. 

Tässä artikkelissa käydään läpi miten autat kanaa raskauskilvoittelun ja mammaloman aikana. Hautomaviettisistä roduista kirjoitin viime viikolla: Hirmuinen hautomavietti

Milloin siitosmunat alle?

Kun kana alkaa osoittaa hautomisen merkkejä: pesässä istuskelua, pörhistelyä ja tuimaa nokalla koputtelua kopeloivaa kättä kohtaan, niin kerää vielä munat pois. Vasta kun kana on parisen päivää pesässä istunut, niin voit olla varma, että hautomahimot ovat heränneet ja pysyvät päällä niin vankasti, että haudonta voi onnistua. 

Vie kanan alle vähintään 5-6 munaa. Miksi niin monta? Jos kaikki eivät idäkään, jos kaikki eivät kuoriudukaan, tai jos joku tipu heittää henkensä niin, että kanaemo saisi ne kaipaamansa tiput, jotka hautomisen lopettavat. Tiput ovatkin ainut varma ja eläinystävällinen keino lopettaa hautominen. Muista keinoista voit lukaista tarkemmin tästä: Kuinka saadaan kana lopettamaan hautominen.

Kanan koosta riippuen alle voi mahtua enemmänkin munia. Silkille ja kääpiökochille, pienille roduille noin 6-8 munaa on maksimi. Isompikokoinen kana voi hautoa enemmänkin. Ei ole mitenkään ennenkuulumatonta, että kana jemmaa alleen jopa 30 munaa. Tällaista määrää ei saa yksi kana pidettyä lämpimänä ja reunamunat voivat kylmettyä ja tipun kehitys katketa. 

Siksi on olennaista merkitä munat, että tietää kerätä uudet munitut munat pois. Hautojan kaverit nimittäin mielellään käyvät munimassa lisää. Helpointa on merkitä vaikka tussilla rinkula munan ympäri, jotta äkkivilkaisulla näkee haudottavien ja uusien munien eron. Halutessaan munaan voi kirjoittaa myös allelaitto päiväyksen ja vaikka kirjainlyhenteen ko munan munineesta kanasta/rodusta, jos haluaa vielä 21 päivän jälkeen muistaa mitä tuli laitettua.

Helmikki, Mymeli ja alla monta pientä yhteishoidettavaa

Hautoja myös voi houkutella kavereita hautomaan. En tiedä miten kana sen tekee, mutta yleisesti puhutaan, että hautomakuume tarttuu. 

Samaan pesään voi tunkea hautomaan useampikin kana. Munataistelun tuoksinassa munat vaan saattavat tallaantua ja mennä rikki. Siksi ihmisen on hyvä vähän katsoa perään, että koko seurakunta ei samoja munia alkaisi hautoa, vaan antaa vaikka toiseen pesään toiset munat tipunhimoisille kanssasisarelle. Kahden kanan yhteishuoltajuus toimii usein hyvin, mutta kolmas pyörä voi jo olla liikaa.

Millaisia munia haudottavaksi?

Ei ole ihan se ja sama millaisista munista tipuja mielii. Tärkeintä toki on, että munat on kerätty parvesta, jossa kukko on hommansa hoitanut. Ei ole väliä ovatko munat saman rodun vai eri rodun, kanaemo hoitaa kyllä vaikka ankanmunistakin kuoriutuneita. 

Sen sijaan viiriäisten munia en voi neuvoa hautomaan kanan alla, vaikka joidenkin olen kuullut siinäkin onnistuvan. Onnistuneiden kanakeinoemojuttujen lisäksi valitettavasti olen kuullut myös kuinka kana on tallonut rikki pienet viiriäisenmunat, syönyt munat tai syönyt jopa elävät kuoriutuneet poikaset. Kana ei välttämättä ymmärrä pikkiriikkistä viiriäisenmunaa tai kuoriutunutta tipua hoidettavakseen, vaan tiputtaa sen pesästä omia muniaan uhkaavana ötökkänä, oli omia munia alla tai ei. Tai pieni rääpäleviiriäinen voi näyttäytyä kanalle heikkona tipuna, jonka se armotta hylkää.

Haudottavien munien tulee olla puhtaita, muodon ja kuoren tulee näyttää normaalilta. Likaiset, liian pienet, poikkeavakuoriset tai oudonmuotoiset munat jätetään suosiolla pois haudonnasta.
 
Hyvin nuorten kanojen munien ei myöskään tule hautoa. Nuorikko vasta harjoittelee munintaa ja munassa voi olla tai voip olla olemattahhii tarpeeksi tipulle keltuaisen vararavintoa, liian ohut tai liian paksu kuori.  Nuorikon munat yksinkertaisesti ovat pieniä ja pienistä munista tulee pienempiä tipuja, joiden elinodotukset voivat olla heikommat.

Kanan olisi hyvä ollut muninut vähintään noin 6kk, ennen kuin munia aletaan kerätä haudottaviksi. Tällöin munintaprosessi on vakiintunut ja tuotoksen voi olettaa olevan vakio. Kokeneet kasvattajat keräävät haudottavaksi munia vasta yli 1,5 vuotiailta kanoilta, koska tällöin kana on altistunut yhdelle vuodenkierrolle ja mahdollisille taudeille, jolloin luonto on karsinut parvesta ne heikoimmat pois. Uusia tipuja kannattaakin hautoa vain kaikista vahvimpien ja terveimpien kanojen munista.

Siitosparvien valinta ja ruokinta ovatkin sitten aivan oma maailmansa, joista aiheet eivät yhteen postaukseen mahdu. Tyydynkin nyt vain toteamaan, että tarkkuutta siitosmunien ostamiseen, jokainen munittu muna ei ole siitosmuna!

Läpivalaisu

Itämättömät ja keskenmenneet munat kannattaa poistaa haudonnasta. Munat voivat mädäntyä hautovan kanan alla, jos ne eivät ole lähteneet itämään. Mätämuna ei ole pelkästään karmean hajuinen vaan myös bakteeripesäke, joka poksahtaessaan sotkee pesän, munat, tiput ja emon. Usko minua! Tätäkään et halua itse kokea. Sotkusta pääsee pesemällä ja vaihtamalla pesän heinät/purut, mutta koska kuoriutumattomia munia ei voi pestä, voi niiden pinnalle pyyhkimisestä huolimatta jäädä mädän munan bakteereja, jotka aiheuttavat hygieniariskiä kuoriutuville tipusille, joiden bakteerikanta on vielä olematon. Joten tyhjät munat pois viimeistään haudonnan puolivälissä! 

Munien kehitystä voi kurkkia pimeässä taskulampun avulla. Kananmunista näkee läpivalaisemalla noin 5-7 haudontapäivänä hämähäkin mallisen verisuonimöykyn, eli kehittymään alkaneen tipun alun.

Läpivalaisuun soveltuu kännykän taskulampputoiminto tai voimakas taskulamppu. Minä käytän otsalamppua, joka on sopivan kokoinen mahtumaan nyrkkiini. Lamppu nyrkkiin niin, että valo tulee nyrkistä ulos, muna nyrkin päälle ja töllistelyä, ihmettelyä ja iloitsemista. Läpivalaisun teen pimeällä tai kiikutan munat vessaan, johon suomen suvi ei yllä. Pesää on parasta ropeloida hämäräällä tai pimeässä, koska tuolloin kana nukkuu eikä niin pahasti ota nokkiinsa munien kopeloijan toimista.

Haudonnasta poistettavat munat ovat ihmisten ruuaksi kelpaamattomia, mutta ne voi halutessaan syöttää eläimille.

Emon hoitotoimet

Hautova kana syö, juo ja kakkaa vain noin kerran päivässä. Muun ajan nököttää puuduttavassa asennossa pesässään. 

Varsinkin ensikertalaista hautojaa kannattaa tarkemmin vahtia, että homma hoituu, eikä kana unohda käydä syömässä. Syömässä käynnin huomaat kyllä jäätävän kokoisesta ja hajuisesta hautojakakasta. Nyrkinkokoinen hajupommi ei jää helposti huomaamatta. Kana sen sijaan hoitaa syömisen ja juomisen huomaamatta silloin kun munavarkaita ei ole lähistöllä. 

Poistopommi on niin tujua tavaraa, että se kyllä tulee siivottua pois ihan ilman kenenkään neuvomista. Jos kanalta pääsee pommituspaukahdus pesään, niin pesä pitää siivota ja munat pyyhkiä puhtaaksi. 

Vauvojen pyllypyyhkeet ovat käteviä kanan putsaamiseen. Hautojaa voi olla hankala saada vesipesulle, koska hautoja pitää kynsin hampain kiinni siitä, ettei jätä munia oman onnensa nojaan.

Joku mamma saattaa ehtiä ottaa pienen kylpytuokionkin syömisen ohessa, varsinkin jos parvitoveri on pesässä munimassa ja munia lämmittämässä. Kaikki hautojat eivät kylve, eivätkä varsinkaan joka päivä. Siksi ihmisen tulee tarkastaa, parisen kertaa hautomaurakan aikana, kanan ulkoloistilanne. Paikallaan kököttävä kana on oiva saalis verenhimoisille ulkoloisille. Tarvittaessa hoida loiset pois Coopersectillä tai Ivomecilla. Lisää juttua loishäädöstä syksyn mittaan. 

Loisia voi ehkäistä vaihtamalla pesiin säännöllisesti puhtaita heiniä, purua, rutirexia, mitä käytätkään pesien pehmukkeena. Lisäksi pesiin voi tupsauttaa pikkuisen tuhkaa. Tosin sitten kannattaa muistaa laittaneensa tuhkaa, eikä saada sätkyjä pienistä munan pinnalla liikkuvista harmaista otuksista. Eräs nimeä mainitsematon kanailija on nimittäin poukkoillut pitkin seiniä ja vaatinut opastajiltaan tietoa ja myrkkyjä harmaita hiihtäjiä torjuakseen. Kunnes havaitsi hiihtohippusten liikkuvan vain hengityksensä tahtiin. Tulipahan keuhkottua!

Tuhka on emäspitoista ja vaikka ei täysin hysteriaa torjukaan, niin on monen öttiäisen henkeä uhkaavaa ja tukahduttavaa. Myös minttu, meirami ja oregano ovat voimakkaasti tuoksuvina yrtteinä torjuntaan sopivia. Yrtit voivat olla kuivia tai tuoreita. Tuhka ja yrtit ovat vain torjuntaa ja eivät itsessään estä tai hoida loistartuntaa. Mutta eräs hysteerikko on valmis vaikka palavien sädetikkujen kanssa huitomaan, jos vain kuvittelee, että niistä on apua. Ja onhan mintun tuoksuinen kanala kerrassaan idyllinen paikka haaveilla tipusista :)

Hyvin pitkäsulkajalkaisten kanojen jalkasulkia voi olla syytä lyhentää. Karmeaa on löytää jalkasulkiin kuristunut tipu raahautumassa emon perässä. Puhtaus on ehdottomuus! Jo pienikin tipun kakkakökkäre kuivuessaan emon jalkasulkiin voi aiheuttaa pikkiriikkisen takkusulkamyttysen, johon joku kohtalokas saattaa jäädä jumiin. 

Eli muistuttelen väsyksiin asti pesän, emon ja tipujen tarkastamisen tärkeydestä! Emo tottakai sinua hakkaa, motkottaa ja näyttelee verisesti loukkaantunutta kun sohlaat ja sörkit pesään, mutta kestät kanan hakkaamisen paremmin kuin pikkuisen uhrin hautaamisen.  

Hautojalle ravinnepitoisia herkkuja

Anna hautojalle  hyvää ja ravintopitoista ruokaa. Koska kana käy vain pikaisesti tankkaamassa, niin on tärkeää, että tankkauspisteellä tarjoillaan kunnon evästä. Yhden pysähdyksen taktiikkaan tarjoan jotain vetelää ruokaa, jotta hautojan seuraavan pysähdyksen väännöstuotos tupsahtaisi ulos helpommin. Kaikki suolistossa kovasti turpoavat jätän nyt pois mamman ruokinnasta. 

Raejuusto, piimä, jauheliha ja iso tukko tuoretta vihreää pesän lähelle, sekä vedessä tai piimässä turvotettu leipämössö, johon olen sekoittanut vitamiinia, hernejauhetta, keitettyä valkosipulia ja kanan- tai viiriäisenmunia, jotta tankkaajan ei tarvitse kaukaa ruokiaan onkia. Ruuat ja raikkaat vedet laitan pesän lähelle, en pesään, jotta kana nousee pois pesästä, verryttelee jalkojaan, pommittaa pois pesästä ja syö kunnolla. Munat eivät kylmene kanan ruokailujen aikana.

Hautoessa kanan paino laskee ja sulkapuku rispaantuu, siksi tarjoan vahvaa evästä, että hautoja jaksaa ja ruokinta tukee vastustuskykyä. Riutuminen jatkuu kun tiput kuoriutuvat. Emo tarjoilee kaikki herkut tipusilleen ja unohtaa itse syödä. Joten pidä huoli, että tarjolla on runsaasti hyvää ja ravinnepitoista apetta. Haudonta on aina kanan elimistölle stressi. Loistartunta, kylmyys, paljon muutoksia tai kanalassa riehuva ripaska tahi joku muu tauti on lisästressi, joka voi olla hautojalle kohtalokas isku.

Pesän nostaminen tipulaan

Tupsutukka Tupsari pesineen matkalla kanalaan, alla 8 munaa

Noin haudonnan puolivälin jälkeen nostan emon pesineen ja munineen erilleen. Talvella emo pääsee erilliseen tipuhäkkiin, kesällä kanalaan, muun parven asuessa ulkotarhassa.

Ensi viikolla paatostan tarkemmin, että miksi eristän emon ja tiput. Julkaisen jutut yleensä aina loppuviikosta. Kuulemiin! Vai kuuluisiko sanoa lukemisiin? 

Aiheesta lisää muissa artikkeleissa:

Hirmuinen hautomavietti
Kuinka saan kanan lopettamaan hautomisen
Pitääkö emo ja tiput eristää?
Lisää kakkajuttuja ja kloaakin hoitotoimia
Rotuesittely: Marans osa 2 - munat ja kuoriutuminen

Hirmuinen hautomavietti

Männä viikolla torppasin erään silkkikanan ostajan haaveet. Silkkikanat hautovat. Hautovat kuin hullut. Ei ole mitenkään tavatonta, että silkki hautoo 3-4 kertaa vuodessa. Jos kanalaasi on osunut silkki, joka hautoo vain 1-2 kertaa vuodessa, niin sehän on jo suorastaan luonnonoikku! Ahkerimmat silkit saattavat munia vain viikon pari, lätsähtävät, hoitavat tipusia 5-8 viikkoa ja aloittavat alusta. 

Kyseinen kananostaja halusi munivan kanan, mutta arvioi, että heidän talvikanalaansa ei tipuja mahdu. Tulimme siis tulokseen, että katselee kotkottiparveensa jonkun muun rotuisen munailijan kuin silkkikanan.

Eli jos sinäkin mielit parvesi kaunistukseksi kaunista ja pehmoista silkkikanaa, niin saat samalla aimoannoksen tipuja ja kanakauppiaan harrastukset kaupanpäälle. Halusit tai et. Sinä eläimen omistajana olet vastuussa laji- ja rotutyypillisen elämän tarjoamisesta. Toisille roduille hautominen on tärkeää ja niiden tulee saada toteuttaa perimäänsä kirjoitettua lisääntymisviettiä. Lue lisää Silkkikanoista tästä rotuesittelystä.

Turuilta ja toreilta löytyy kyllä yllinkyllin niitäkin rotuja, sekoituksia ja hybrideja, jotka ihminen viisaudessaan on jalostanut vain munia tykittämään. Mainittakoon, että esim viiriäisiä on erittäin hankala saada hautomaan ja pieni parvi viiruja pitää kyllä perheen jos toisenkin munassa. 

Toisaalta taas jos olet hikoillut riittämiin hautomakoneiden kanssa, niin ehkäpä hautomainnokas kana olisikin juuri oikeilla lämpö- ja kosteussäädöillä varustettu hankinta. Totuushan lienee, että hautovan kanan onnistumisprosentit ovat kalleimpiakin masiinoita mellevämmät.

Silkkikana - maaliman paras hautomakone

Tupsutukka Tupsari on kaunis musta silkkikanani. Tai olisi oikein kaunis, jos ei koko ajan riuduttaisi itseään hautomisella. Tupsuttajan elämäntehtävä on nimittäin tipuilu. Jos tipuilusta jaettaisiin kruunuja, niin Tupsarin palkintokaappi olisi tonttiamme kiertävän kuusiaidan mittainen. Kuusiaidan koosta kertoo jotain, että sitä ei yksi ihminen yhdessä viikossa kevätkuntoon leikkaa, ei vaikka surauttaisi Husqvarnalla.

Ei pelkästään ahkera hautoja, vaan myös erinomainen tipujen hoitaja. Jos joku tipusista sattuu kuoriutumaan liian aikaisin, niin Tupsis ei hylkää munia tipunkiilto silmissä vaan hoitaa tipusta pesässä lämmittäen munia samalla. 

Tupsis on kakkinut pesään VAIN kerran. Yleensä hautova kana käy hoitamassa tarpeensa pois munien luota, jotta munat eivät likaannu.  

Kun tipuja alkaa kuoriintumaan, niin emolla voi mennä pasmat sekaisin ja jaskat jöpsähtävätkin pesään. Kun tipuset ovat koputteleet esiin yksiöistään niin on tärkeää tarkastaa pesä muutamiakin kertoja päivässä. Hanskat käteen, nokkaa tulee. 

Tarkastuksen syy on ensisijaisesti litistyneiden tai likaantuneiden poikasten hoitaminen, ja vasta toissijaisesti söpöliinien ihastelu ja kuvailu. Kanastasi riippuen emo joko luottaa, että et tipuja varasta tai on kovin hädissään. Älä pitkitä emon hätää tipuja hellimällä (vaikka ne kovin vastustamattomia ovatkin!)

Pesän lisäksi on syytä nopeasti vilkaista emoakin. Hyvin pitkäsulkajalkaisten kanojen jalkasulkia voi olla syytä lyhentää. Karmeaa on löytää jalkasulkiin kuristunut tipu raahautumassa emon perässä. Puhtaus on ehdottomuus! Jo pienikin  kakkakökkäre kuivuessaan emon jalkasulkiin voi aiheuttaa pikkiriikkisen takkusulkamyttysen, johon joku kohtalokas saattaa jäädä jumiin. 

Jalkasulkien lisäksi ulostetta on voinut jäädä roikkumaan pyllysulkiin. En lähtisi viemään emoa pesulle kuin ääritilanteessa, sillä tipusten ja munien pesään jättäminen on kanalle aivan kamalaa. Talouspaperilla tai vauvapyyhkeillä saa emonkin perssulat näppärästi pyyhkäistyä riittävän puhtaiksi.

Muistuttelen siis pesän, emon ja tipujen tarkastamisen tärkeydestä. Emo tottakai sinua hakkaa, motkottaa ja näyttelee verisesti loukkaantunutta kun sohlaat ja sörkit pesään, mutta kestät kanan hakattavana olon paremmin kuin pikkuisen uhrin hautaamisen. Kirjoitan ensi viikolla lisää hautovan kanan hoidosta ja auttamisesta.

Usein sekarotuiset, joissa on silkkikanaa taustalla ovat myös hyvin hautomainnokkaita. Meidän tehokanojen tyttäret, joiden isänä on silkki-koch sekoitus ovat lähes yhtä hautomainnokkaita kuin aidot silkkikanat.  

Kääpiökochit - kilpailevat kruunusta

Kun puhutaan hautomisesta, niin ei mitenkään voida ohittaa pikkiriikkistä rotua: kääpiökocheja. Nämä pallopyllyiset menijät ovat luotuja emoiksi. Silkkien ohella yksi tunnetuimpia hautomahulluja ja erinomaisia emoja. 

Meillä on hautominnokkaan käppänien pesästä löytynyt sämpylänpuolikas, pyöreähköksi nakerrettu porkkanan pätkä ja omenan puolikkaita jatkuvalla syötöllä. Käppänät olettavat, että omenat lisääntyvät hitaanlaisesti, joten he auttavat lajien välisen solidaarisuuden nimissä. Pikkuomppuja ei vilistä pitkin tonttia, mutta kääpiökocheja senkin edestä.


Kääpiökochit ovat pieniä alle kiloisia vaappujia, mutta ihmeen hyvin saavat piilotettua piskuisen masunsa alle valtavia munakasoja. Sulkaiset jalat auttavat pitämään munakasaa lämpimänä. Tyypillistä on myös, että käppänämamma houkuttelee kaverin mukaan hautomapuuhiin. Yhdessä on mukavampaa lätsöttää ja munia lämmittää. Puhumattakaan jaetusta tipujen hoitovastuusta.

Pikkutikku on tähän mennessä ollut ahkerin hautojamme. Alle vuoden iässä Pikkiksellä oli ehtinyt olla kolme tipuetta. Pikkutikku piti tipujen väleissä vain muutaman viikon vapaata, pyöräytti puolen tusinaa munaa ja ryhtyi taasen mammalomaurakkaan. 

Pikkutikku jopa MUUTTI munineen ja pesineen uuteen kotiin. Missään tapauksessa en voi suositella kanan muuttamista ja stressaamista kesken haudonnan, mutta uudessa kodissa kukko oli jo kuukausitolkulla odottanut Pikkutikkua ja koska kyydit eivät osuneet juuri sen kahden viikon jaksolle, jolloin Pikkis oli tipunsa vieroittanut, niin nostimme pesän munineen ja emoineen auton kyytiin ja niin Pikkutikku hautoi muuttomatkan ja kasvattelee nykyään onnelisena tipusiaan Ellu-kukon vartoidessa pesuettaan. 

Miten kanan saa hautomaan?

Miten se terävänokkainen hautomakone sitten käynnistetään? Tuhannen taalan temppu! 

Leikilläni sanon aina, että parhaiten kanojen hautomakuume kohotetaan ostamalla kallis hautomakone, värkkäämällä säädöt, iskemällä kone täyteen tyyriitä Tyyris Tylleröisen ostomunia ja kah, päivä pari niin kanalassa alkavat emot lätsähdellä pesiin. Toki muitakin keinoja on.

Järjestä pesään viihtyiset oltavat: rauhallinen ja hämärähkö pesän paikka, puhtaan tuoksuvat heinät/kuivikkeet. 

Jätä muutamia munia pesään näkösälle, niin jonkun kanan halu hautoa voi herätä. Kasa munia on varmin keino saada kanaset hautomaan. Valitettavasti vain munien pois kerääminen ei toimi päinvastoin. Tästä voit lukaista lisää: Kuinka saada kana lopettamaan hautominen. 

Maatiaisilla hautomahalut heräävät monesti valon lisääntyessä. Kevättalvella. 

Ystäväni, vuosikymmeniä maatiaisia kasvattaneena, kertoo tekevänsä vuoden vaihteessa perusteellisen kanalan siivouksen, vaihtavansa heinät pesiin ja kantavansa joulukuusen kanalaan. Näillä toimilla on useimpina vuosina käynnistyneet alhomerkkiset hautomakoneet. 

Rotu vaikuttaa hautomahaluihin

Silkkejä, kääpiökocheja ja maatiaisista varsinkin alhoja pidetään erittäin hautomainnokkaina rotuina, joidenkin mielestä jopa liiankin. Hautomahalukkuutta löytyy myös muista roduista. Kohtalaisen voimakasta vauvaviettiä on myös: 

Kuva: Krista Virenius-Rantalaiho. Jättikochit.

• muilla suomalaisilla maatiaisilla
• Jättikocheilla
• Orpingtoneilla 
• Brahmoilla
• Sussexeilla

Sen sijaan hautomavietti puuttu kokonaan tai on äärimmäisen harvinaista seuraavilla roduilla:

• Plymouth Rock
• Tuotantohybridit, eli tehokanat
• Leghornit
• Sebrightit
• Hollannin valkohunnut

Rotua valitessaan tulisikin Kanailijan miettiä mitä haluaa ja millaiset olot on valmis kanoilleen järjestämään. Pelkkä hauska ulkonäkö ei saisi olla ainoa valintakriteeri, sillä monesti hauska ulkonäkö vaatii erityistoimenpiteitä: jalkojen ja tukkakampausten tarkastamista, hoitoa ja jopa pesemistä. Myöskään ei kannata tuudittautua kuvitelmaan, että "ei se varmaan meillä haudo". Kana hautoo kun niin haluaa. 

Hautomainnokkuutta voi vaientaa vain huonolla kohtelulla: liian paljon lajitovereita pienessä tilassa, stressiä, pelkoa, kylmää, pimeää, liian vähäistä ruokintaa, likaa ja tauteja. Sellaisessa ympäristö luonto kyllä kertoo kanalle, että tähän ei kannata lisää eläjiä toimittaa. Luonnollisestikaan kukaan ei halua varta vasten lemmikeilleen huonoja oloja tarjota! Joten suosittelen lämpimästi perehtymään eri rotujen luonteisiin ja tarpeisiin ennen kanojen hankintaa.

Pysyhän mukana! 

Ensi viikolla julkaisen artikkelin: Kuinka autan hautovaa kanaa. Sen jälkeen seuraa juttua tipujen hoidosta. Ja syksymmällä mulkoillaan ulkoloisia ja kauhistellaan niiden häätöön liittyviä yökötyksiä (Oikeesti, ei se ihan nii-iin kamalaa ole. Hoitotoimi toisten joukossa).