Kanojen kutsumattomat vieraat

Niin ihanaa kuin omien kanojen munien kerääminen ja kuopsuttelujen seuraaminen onkin, niin ennemmin tai myöhemmin kanailija kohtaa jotain kutsumattomia vieraita. Kanat ja kanojen rehut houkuttelevat ulkoloisia, sisäloisia, hiiriä, rottia, supikoiria, kettuja ja muita pienpetoja.

 

 

Sanonkin aina aloittaville kanaharrastajille, että kanojen ulkoloiset ovat samankaltainen asia kuin ulkoilevaa ihmistä häiritsevät hyttyset, mäkäräiset tai punkit. Niitä tulee ja niistä pääsee eroon.

Samalla tavalla esimerkiksi kanatäi tai rehuja nakertavat hiiret löytävät nopeasti sinne missä on kanoja. Ensimmäinen kohtaaminen loisten tai hiiren (saatikka rotan) papanoiden kanssa on aina kaikista kammottavin, lähes sydämen pysäyttävä. Mutta siitä selviää ja seuraava kerta ei enää ole niin kauhistuttava. Kolmannen havainnon jälkeen alkaa jo oppia ehkäisemään kutsumattomia vieraita.

 

Ensimmäinen loishavaintoni salpasi hengen!

Muistan kuinka minusta tuntui, että kuolen siihen paikkaan kun ekan kerran äkkäsin loisia ensimmäisenä kanasyksynäni. 

Onnekseni tukenani oli kokenut kanamuija puhelinsoiton päässä, joka rauhoitteli, ohjeisti ja opasti. Ja silloin kun paniikissa selitin miten näen hirmuisen pieniä harmaita munanpinnalla liikkuvia öttiäisiä, niin tuo konkari osasi kysäistä oikeat kysymykset ja auttaa loisten tunnistuksessa. Diagnoosi oli, että öttiäiset liikkuivat aina kun hengitin: munien pinnalla oli tuhkahiukkasia.

Olin sirotellut edellisenä päivänä tuhkaa munintapesiin ja pehkuun, juurikin loisia ehkäistäkseni. Ja koska tämän kanailijan muisti on lähes yhtä pitkä kuin kananlento, niin minun ensimmäinen loishavaintoni ei aiheuttanut muita toimenpiteitä kuin rauhoittumisen ja lopulta valtavan naurunremakan.

Kanatäit, kalkkijalkapunkit ja rotat sen sijaan ovat vieraita joiden kanssa olen joutunut kohtaamisiin jo useamman kerran ja joiden torjunnassa olenkin jo aika haka! Yhden rotan tapoin jopa ajamalla autolla päälle. Kyllä, ihan oikeasti!

Suurin osa rotista ei kuitenkaan odottele parkkipaikalla nilkkani ojennusta, vaan lymyilevät rakennusten alle kaivamissaan onkaloissa. Loukkujen (ja/tai myrkkyjen) asettaminen rakennusten alle ja rottien onkaloiden suulle onkin tehokkaimpia tapoja päästä eroon noista p*rkeleistä. 

 

Ehkäisy kannattaa ja tulee halvemmaksi

Siilon Puodista löytyy erilaisia loukkuja sekä myös kanojen ulko- ja sisäloisten ehkäisyyn tarkoitettuja tuotteita. Varsinainen loishavainto hoidetaan sitten aina asianmukaisesti eläinlääkärin ohjeiden ja reseptilääkkeiden avulla, mutta ehkäisy on aina halvempaa ja kannattaa, jotta loisinvaasio ei pääse pahaksi. 

Hiirien ja rottien kohdalla pätee sanonta, että jos näet yhden, niin näkymättömissä on sata toveria. Ei ole ollenkaan liioittelua pitää 1-2 loukkua viritettynä rehuvarastossa, kanalan lähistössä tai rakennusten alla ihan koko ajan. Jos ja kun loukkuun jää tuholainen, niin tietää tomistautua loukkujen, myrkkyjen, kissojen ja koirien avulla. 

Myrkkyjen käyttö on ollut jo useamman vuoden ajan luvanvaraista ja luvan saadakseen tulee suorittaa kasvinsuojelututkinto, joka sisältää paljon opeteltavaa viljelykasveista ja joka käytännössä on (vain) maanviljelijälle hyödyllinen, ei kotikanalan pitäjälle. Tämä on harmillista, sillä varsinkin rottaongelmaan pureutuminen vaatii kaikki keinot käyttöön. Ammattilaisfirmojen käyttö on erittäin kallista ja kaikkialla eivät kissat voi liikkua vapaasti metsästämässä. 

Tästäkin syystä suosittelen erittäin vahvasti ennaltaehkäisemään rottien pesiytymisen tontille, believe me!

Ulkoloisten torjuntaan parhaita keinoja ovat jo mainittu tuhka sekä piimaajauhe, joiden emäksinen ja erittäin hienojakoinen olemus vaikuttavat ulkoloisten ihon kautta, kuivattaen öttiäisen kuoliaaksi. Tuhka tai Piimaajauhe sirotellaan munintapesiin, kanojen kylpypaikkoihin ja ihan vaikka vaan suoraan pehkun päälle. Sieltä ne kulkeutuvat kanojen iholle kanojen kylpiessä ja näin tarttuvat mahdollisten kanatäiden tai -punkkien iholle.

 

Orsiin kiinnitettävä punkkiansa

Piimaajauhe

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Suosittelen levitystä kostealla kelillä ja hengityssuojaimella varustautuneena, sillä niin tuhka kuin piimaajauhe ovat pöliseviä ja hengitysteitä ärsyttäviä. Sirottelua kuvaavampi ohjeistus onkin laittaa ainesta hitain liikkein lusikalla tai pikkulapiolla paikkoihin joissa uteliaat siivekkäät apurit eivät juuri sillä hetkellä temua. Levityksen voi hoitaa vaikkapa ilta-aikaan kun apurit ovat jo orrella nukkumattia odottelemassa. 

Sisäloisten ehkäisyyn sopii valkosipuli, omenaviinietikka ja erilaiset yrttilinimentit, jotka muokkaavat suoliston bakteerikantaa terveemmäksi ja/tai tuoksullaan karkottavat loisia. 

 

Omenaviinietikka tukee suoliston toimintaa

Valkosipuli ehkäisee sisäloisia

Juuri nyt onkin vuodenkierron toiseksi tärkein hetki:

1.  Tarkastaa linnut loisten varalta
2.  Ehkäistä loisia lisääntymästä

Helmikuun pakkasilla kanalan sisätiloissa on vietetty jo useampi kuukausi ja jos syksyn tarkastus- ja torjuntakierroksella onkin öttiäinen tai kaksi jäänyt havaitsematta, niin nyt ne ovat ehtineet jo lisääntyä sekä viipottaa parven jäsenestä toiseen. 

Joten otahan ihan lähiviikkoina kanaa kainaloon ja ryhdy perssulkia ja skeidoja tsekkailemaan! Jutun lopussa linkit ohjeisiin.

Eritoten ennen hautomakautta on tärkeää tarkastaa ja torjua loiset, sillä hautovan kanan aineenvaihdunta hidastuu ja pesässä kököttävää kanaa on loisten helppo kupata. Ja jos reseptilääkkeisiin tarvitsee tarttua, niin lääkintöjen jälkeen on syytä pitää 28vrk varoaika ennen kuin munia kerätään haudontaan, sillä osa loislääkkeistä on kovia hermomyrkkyjä ja niiden kulkeutumisesta muniin ja tipuihin ei ole olemassa tutkimustietoa.

Kettujen ja muiden pienpetojen ehkäisyyn toimii parhaiten tukevat tarhojen rakenteet, joiden ali kettu tai karannut koira ei pääse kaivautumaan. 

Toki myös oma vahti- tai laumanvartijakoira tontilla voi olla ketun karkoittaja, mutta meillä esimerkiksi tuo 6-8kg terrieri ei riittänyt karkottamaan supeja, jotka tulivat tontille keskellä päivääkin vaikka Teukka terrieri päivysti pihapiirissä.

Sen sijaan irlanninsusikoira Darrockin (hermoja raastava) ulvonta tuntuu tepsivän ja supit ovat pysytelleet etäämmällä (kop, kop, koputtaa puuta).

Haukka on nopea ja peloton ja saattaa napata ulkoilevan kanan, vaikka ihminen hyörisi muutaman metrin päässä. Haukkoja vastaan en osaa oikein ohjeistaa muutoin kuin pitämällä kanat katetussa tarhassa.

Siltajoella onneksi on ilmatorjuntajoukot omasta takaa. Pihamme takana on ryteikkö, jonka isossa tuomessa pesii harakoita. Harakat ovat useampanakin kesänä pitäneet haukat ilmassa. Lentävät vuorotellen haukan eteen häiriten haukan lentoreittiä ja kai ne ihan käyvät sitä nokkasemassa tms kiusaamassa ja joukolla ajavat saalistajan pois. Arvannet, että en ekan kerran tuon nähtyäni enää soimannut harakoita kanojen herkkujen kärkkymisestä, vaan jätän välillä noille mustavalkoisille käkättäjillekin leivänpalasia kiitokseksi ilmatilan puolustamisesta.

 

Aiheista lisää: 

Kanojen ulkoloiset: tarkastus, ehkäisy ja hoito 

Suolinkainen - kanoja kalvava sisäloinen

Rotta - uhka tipuille, rakenteille ja elintarvikkeille

Miten suunnittelen kanojen ulkotarhan

Rottakoira töissä lintutilalla 

Lois- ja tuholaistorjunta

 

Sadekesän ajatuksia lintuinfluenssa-uhkan varjossa

 

Näin viime yönä unta, että MINULLA oli suolinkaisia. Todennäköisesti ja ihan varmasti ei ole, sillä:

• perssulkani eivä ole rapaiset
• munintani ei ole laskenut
• enkä varsinkaan ole laihtunut

Kaikki nuo ovat merkkejä joista voi epäillä kanalla olevan suolinkaisia, tai jokin muu vaiva.

Päätin kuitenkin varuilta jakaa Sirkuksen Facebook-sivuille uusiksi tuon muutaman vuoden takaisen blogi-jutun suolinkaisista. Aina ennen kuin jaan uusiksi, niin luen juttuni, että olisiko mulla siihen jotain uutta lisättävää. Eipä varsinaisesti ollut, mutta muistin jutusta yhden asian, jota en ole tänä vuonna vielä tehnyt: ulkotarhojen kalkitseminen/tuhkaaminen. 

Kalkki ja tuhka ovat emäksisiä ja nostavat maan happamuustasapainoa niin, että monien bakteerien ja loisten elinolot vaikeutuvat. Eli kalkki/tuhka toimii vähän niin kuin desinfiointina tappaen tai vähintäänkin vaikeuttaen monien haitallisten bakteerien ja loisten kasvua/lisääntymistä. 

 

Ongelmasta toiseen

Tämä on ollut kertakaikkisen outo vuosi, kun vihdoin muuttolintujen aiheuttaman ulkonapitokiellon jälkeen kanaset pääsivät kesäkuussa ulkoilemaan, niin iloa ei riittänyt montaa viikkoa. 

Keski-Suomessa on heinäkuun ajan satanut kaatamalla harvase päivä. Sateeseen en ole päästänyt ulkoilijoita ja sulkajalkaisia kääpiökocheja en edes kovin märkään nurmikkoon, koska lyhytjalkainen lintu kastuu mahaansa myöten ja sulat pysyvät pitkään märkinä. Vaikka aikuista lintua märkyys ei nyt näin lämpimällä ehkä palelluttaisi, niin märässä bakteerit elävät paremmin ja esim kalkkijalkapunkki pääsee helpommin sujahtamaan märkyyden kuivattamien jalkasuomujen alle pesimään. Eli sulkajalkoja ei ehdoin tahdoin kastella, ei ainakaan toistuvasti!

Sateiden hellittäessä olikin sitten jo koko maata uhkaavia lintuinfluenssa tartuntoja havaittu useilla eri paikkakunnilla luonnonlinnuissa. Joten meillä kanaset eivät ulkoile vapaana toistaiseksi.

Ulkotarhamme ovat isohkoja ja valokatteella katettuja, jolloin luonnonlintujen ulosteet eivät pääse kanasten ja viiriäisten ulottuville, mutta on siinä selittämistä parville, että miksi eivät yht´äkkiä pääsekään kukkapenkkien, alhaalla roikkuvien omenapuiden oksien, viinimarjojen ja muiden pihan antimien kimppuun. Maranssit varsinkin oikein kyttäävät tarhan ovella, että ehtisikö livahtaa samalla kun ihminen kulkee.

Toistaiseksi vielä olen kantanut pihan herkkuja linnuille tarhoihin. Jotkut kanailijat, varsinkin lintuinfluenssan tartunta-alueilla ovat ottaneet tiukan politiikan, eivätkä tarjoile linnuilleen mitään ulkoa. Aivan varteen otettava varokeino sekin, johon minäkin saatan siirtyä mikäli tartuntatapauksia ilmenee Keski-Suomessa. 

 

Virikettä ja viihdykettä sisätiloihin

Herkkujen lisäksi koitan järjestää lintusilleni tarhoihin viihdykettä:

viiriäisten häkkeihin vien kukkapenkkien rajakanttauksia, eli tuppoja ruohoista maata. Kuopsuttelevat maa-aineksesta esiin öttiäisiä ja nyhtävät ruohonriekaleet nokkiinsa.Myös kanat nauttivat kaikista kukkapenkkien kitkuujätteistä ja murskatuista kotiloista. Kasa multaisia ja matoisia rikkaruohoja suorastaan riemuksi repeää, kun vauhtijalat käyvät kasaa kuopimaan, että mitäs kaikkea tutkittavaa ja nokittavaa löytyykään.

Lisäksi vien kanoille virikepaaleja, eli heinäpaalin, johon olen sujauttanut mukaan herkkujyviä. Virikepaaleja voit tehdä itse, tai tilata valmiita Siilosta.

Myös noita roikkuvia ruokintakorejani kiittelen lähes päivittäin, koska niihin saa heinät, ruohosilpun, omenat, kaalit jne pysymään kätevästi puhtaana. Paitsi yhdellä leijonaharjas kanilla, joka pitää ruokintakoriaan kiikkuna ja oleskelee korissa olevan heinänsä päällä. Ihan sama miten ylös koitan koria nostella, niin tämä tytsy keinot keksii millä pompsauttaa itsensä koriin köllimään. Ja se hälle sallittakoon olen viritellyt ruokaheinälle muita tsydeemejä.

Niin tai näin, niin nyt kun ulkoilun myötä kesäinenkin elintila on pienempi, niin lisäähän tämä siivouksen ja kuivittamisen tarvetta. Meillä viiriäisten- ja tipuhäkkien kuivikkeet kipataan aikuisille kanoille, mikä myös toimii virikkeenä ja pohjana syksyä varten kohoavaa kestopehkua varten.

Toisen epäonni on toisen onni, sanotaan. En tiedä onko se nyt niin onnea, mutta kahdelta viljelijältäni jäi viime vuoden heinäsadosta paaleja myymättä ja nämä viime vuoden paalit myydäänkin nyt erittäin halvalla pehkuiksi. Kuivaa, mainiota heinää, mutta syöntiheinänä jo hieman ravintoarvojaan menettänyttä, joten heinänpupeltajille maukasta tämän vuoden satoa ja kuopsuttelijoille, läträäjille tai kusiluikuille viime vuotiset kuivikkeiksi. Ei niistä viljelijälle jää edes bensarahoja saati meillä varastolla nostopalkkaa, joten jos vaan tarvihet kuivikeheinää, niin tilaa kerralla useampi paali, kiitos ja kumarrus <3

 

Kuva parin vuoden takaa, Araucana poseeramassa

 

Tällaisillä kienoilla koitetaan Sirkuksessa pärjätä tämä eriskummallinen vuosi. Kuulisin mielelläni, että millaista viihdykettä sinä olet järjestänyt lintusillesi nyt kun ulkonapitokielto koskee jo osaa Suomesta ja suositus koko Suomea.