Puhhuijaa!

Tänä aamuna tuli turhan täpäkkä muistutus lämpösäteilijöiden varapolttimoista!

Yleensä aloitan tekemään elukkahommat siinä klo 9-10 aikoihin ja samaan aikaan Mister Dee menee ulkotarhaansa hoitamaan ulostushommia. Näin joulun aikaan kuitenkin pienisuulikoila(kin) on syönyt paljon kaikkea höhhöä, joten suoli oli toiminut jo aamuyön tunteina lattialle. Joten vein hänet jatkamaan kakkahommia tarhaan normaalia aikaisemmin.

Koska olin vain yökkärissä ja villatakissa tuolla -14 asteen pakkasessa, niin en taennut jäädä kakkakummiksi vaan menin siksi aikaa kanalaan sanomaan jengille huomenta. Vaan enpä ehtinyt kuin ”Huom”-kohtaan kun huomaan, että terraarion, jossa 4 viikon ikäiset viiriäiset ja 3 viikon ikäiset kanatiput elävät, on pimeänä. Eli lämpölamppu on kylmänä. Aaaargh!

Lisäksi kestopehku on pöhissyt viime aikoina ihan huolella ja olen pitänyt kanalan ikkunaa raollaan ilmanvaihdon takia. Eilen juuri kaivelin pehkusta pois kompostoituneita kohtia ja lisäilin päälle puhdasta purua ja heinää, eli pehkun lämmöntuotto oli hetkellisesti hieman maltillisempi, ikkuna kuitenkin raollaan, koska eilen pakkasta oli vain -5 astetta.

Kanalassa oli ihan ok lämmin, ja viirulaiset jo siinä lämmössä pärjäisivätkin, mutta lämmön muutosta ei tietenkään tehdä kerrasta polttimo poikki pox, vaan pikkuhiljaa lisälämpöä pois vajuttamalla. Kaikki terraariossa olivat hengissä, mutta pörröisinä. Eivät velttoina hypotermiaan painuneina, eivätkä edes kasassa toisistaan eliinjäämislämpöä hakemassa, mutta selkeästi kylmissään/viileinä.

Siilon varastollahan meillä on lämpöpolttimo poikineen ja onneksi, onneksi aina myös kotitontillakin muutama. Näillä pakkasilla hoksasin, että jatkossa pidän ainakin yhtä varapolttimoa kanalassa, enkä kaikkia talon eteisessä. Sillä ihan ihan pienien kohdalla se minuutin hankien läpi kimpoaminen talon eteiseen ja takaisin, voi olla kriittisen pitkä aika (varsinkin kun ei tiedä milloin vanha polttimo on heittänyt henkensä).

Kun alan pimeänä olevaa polttimoa kiertää pois, niin huomaan, että se olikin oikein kunnolla rymytty rikki! Polttimon lasiosa oli murtunut aivan siitä kierrettävän metalliosan kohdalta. Joko viirut tai kanatiput ovat riehuneet oikein voimalla tai sitten samassa tilassa asustava Skunkki-kani on käynyt potkimassa säteilijää (kani ei pääse käsiksi, eikä hampaiksi sähköjohtoihin. Asia joka tulee varmistaa huolellisesti!!!).

Polttimon punainen pölysuoja estää hienojakoista eläinpölyä pääsemästä laitteen sähköosiin.

Sen enempää hajottajia syyttelemättä tai syitä arvailematta ruuvaan uuden polttimon paikalleen, palelijoita lohduttaen, että kohta helpottaa. Vaan eipä helpota. Ei syty, ei. Vaikka tarkastan vielä johdot ja töpselit ja kaiken. Eli säteilijäkin on lakannut toimimasta. (Hutkin syyn sitten myöhemmin, nyt on olennaista saada pikkuporukalle lämpöä)

 

Kuvassa 1-3vrk ikäisiä viiriäisvauvoja. Kuva: Jaakko Manninen

 

Onneksi tähän aikaan vuodesta meidän kanalassa on vielä yllin kyllin tilaa, joten töpselöin ja räppäsen päälle toisen säteilijän, joka on kiinteästi kiinnitettynä erään toisen tipuhäkin ylle. Alan lappaa pikkujengiä ko häkkiin ja samalla toisella kädellä nostelen isoja tukkuja heinää tähän tyhjänä olleeseen häkkiin. Mister Dee ulvoo ulkotarhassaan, että voitais jo mennä sisälle jatkamaan aamukaffin hörppimästä sohvalle, mutta nyt tuo paksuun susiturkkiin pukeutunut hyvä poika saa malttaa mielensä ja pysyä pakkasessa haistelemassa rusakon jälkiä.

Saan pienet lintuset häkkiinsä ja lämpöön, ja osa ryhtyykin heti ahkerasti syömään keitettyjä ja murskattuja viiriäisenmunia, joita heille tarjoilin. Osa ihmettelee uutta häkkiä ja sieltä avautuvia näkymiä. Kukaan ei parkkeeraa lämmönlähteen alle tankkaamaan lämpöä, joten mitään elintoiminnoille tai kasvulle kriittistä ei taida olla ehtinyt tapahtua. Huokaan helpotuksesta!

Että sellainen aamupaidassa viuhahdus tänä aamuna! 

Jos jotain haluat oppia minun kantapäistäni, niin talvella kandee pitää pitkää yökkäriä, ihan jotta ei omatkaan kintut palellu. 

Ja ota onkeesi ennen kaikkea ne varapolttimot! Ehkäpä jopa varalla oleva lämpösäteilijä on halpa lintusten henkivakuutus! Lämpösäteilijällä linnuille saadaan nopeasti lämpöä, patteri tai lämpöpuhallin on hitaampi ratkaisu, koska patteri tai puhallin lämmittää kanalan ilmaa. 

Lämpösäteilijä, eli kansan kielessä lämpölamppu lämmittää linnut. Lämpölamppukin tavallaan myös lämmittää kanalan ilmaa, mutta tehokkuus ja lintujen kannalta lämpöturvallisuus perustuu siihen, että lampun alla on heti päälle kytkettäessä lämmin alue johon linnut pääsevät, toisin kuin esim patterin päälle ei pääse samalla tavalla lämmittelemään. 

Lisää juttua lämmityksestäja lintujen lämmön tarpeesta näissä artikkeleissa:

Kanalan lämmitysratkaisuja - eri lämmitysratkaisujen soveltuvuudesta kanalaan

Talviulkoilijat  - katsaus muutaman eri rodun kylmänkestävyyteen varoittava sana kanalinnun kastumisesta

Kuolleista ylösnoussut tipu - tarina tipujen hypotermian ominaisuudesta ja kuinka siitä selvitään takaisin elävien kirjoihin

Kanalan lämmitys kestopehkulla - ohjeet kestopehkun tekemiseen

Siilon verkkokauppa - tutkittuja ja tosi toimissa testattuja tuotteita sekä rehuja kotikanalaan

 

Herne kanojen ja viiriäisten ruokinnassa

Muna on proteiinipitoista voimaruokaa. Voimailijat tarvitsevatkin kovasti proteiinipitoista ruokaa pystyäkseen tuottamaan somia herkkumunia. 

Tehokanojen, viiriäisten ja muiden voimakkaasti munivien rotujen ja lajien ruokinnassa huomiota tulee kiinnittää proteiiniin JA kalsiumin saantiin. Kun munintatahti on kova täytyy linnun saada nokittua tuhtia ruokaa. Pullamössöllä ei toinna kupua täyttää, sillä pelkällä hiilarilla ei munia pitkään pungeta pihalle. 
 
Tiesitkö muuten, että viiriäinen munii ahkerammin kuin tehokana? Viiriäisen munantuotannon sykli on 14-18 tuntia, eli viikon aikana hyvin ruokittu, terve ja munintaikäinen viiriäinen paukkasee pihalle yli 9 munaa.

Kanat ja viiriäiset ovat sekasyöjiä, joten proteiiniksi kelpaa myös eläinproteiini, mutta tässä artikkelissa vetäistään herneet kitusiin. Eli keskitytään maukkaaseen kasviproteiiniin. Artikkelin lopusta löydät linkkejä muihin Ravitsemus - kategorian juttuihin.

Kokonainen riistaherne on edullista

Riistaherne on kuivattua hernettä ja sitä myydään säkkitolkulla maatalouskaupoissa tai mahdollisesti myös viljelijöiltä suoraan. Riistaherne nimitys on erona elintarvikkeeksi myytäville herneille ja osittain viljelylajikkeet eroavat elintarvike- ja riistaherneiden osalta. Samaa palkokasvia kuitenkin pienillä eroilla. 

Herne on edullista ja ravintorikasta syötävää eritoten talvella, kun vihreän saanti on rajallista. Vihreän lisäksi herneessä on paljon B-vitamiineja, joita tarvitaan muun muassa kuoriutuvien tipujen evääksi munaan mukaan. Yleensä kaikki Suomessa myytävä riistaherne on vieläpä kotimaista ja viljelykasvina herne rikastuttaa peltomaata typensitomisominaisuudellaan. Eli kaikin puolin mainio pikkupallero!

Jos haluat syöttää lintusillesi kokonaisen riistaherneen, niin liota kuivia herneitä yön yli, jotta ne turpoavat ja ovat näin ollen helpommin sulavassa muodossa. Kuivana syötetyt herneet turpoavat linnun mahassa ja vaativat valtavasti juomista ja voimakkaan kivipiiran, etteivät aiheuttaisi tukosta tai tukalaa oloa. Pienille roduille ja viiriäisille kokonaista hernettä tulisi tarjota vain liotettuina tai keitettyinä. 

Isoille- ja jättikanaroduille, sekä aikuislle ankoille kuivan herneen voi tarjoilla sellaisenaan. Kokemukseni mukaan kuitenkin liotettuna vihreät pienet miehet matkaavat livakammin kohti ääntä. Oletan liotetun maistuvan maukkaammalta.

Viiriäisille herneet ovat suurta herkkua ja syövät niitä paljon, siksi on tärkeää, että kuivattu kokonainen herne on hyvin liotettu tai kiehautettu ennen tarjoilua. Kahden nyrkin kokoinen viiriäinen voi jopa kuolla kuivien kokonaisten herneiden syömiseen, joten toistan vielä väsytyksenkin uhalla: viiriäisille vain hernerouhetta tai kokonaiset kuivaherneet hyvin liotettuina/kiehautettuina.

Tuore- tai pakasteherneissä tätä ongelmaa ei tietenkään ole, koska neste on vielä herneessä mukana.

Herneherkuttelijoille tulee olla myös kivipiiran toiminnalle tärkeää hiekkasoraa saatavilla, sillä kova ruoka kuluttaa kivipiiran kiviä nopeammin kuin pehmeä mössöruoka. 

Herkkuherne rouheena

Kuivattua hernettä voi mieluusti tarjota myös rouheena, jolloin turpoavat partikkelit eivät ole liian suuria linnun kokoon suhteutettuina.

Siilossa myytävä hernerouhe on oikean kokoista niin kana- kuin ankkatipuille sekä aikuisille viiriäisille. Herkkuherne rouhe maistuu mainiosti myös aikuisille kanoille.

Hernejauhe on sopivaa ihan vauvaviiriäisille, joiden nokkaan jauhe mahtuu, mutta viikon ikäisestä eteenpäin jauhe on hyvä tarjota vesitilkkaan turvotettuna puurona, jolloin lintu saa sen nokittua.

Herkkuherne nimitys rouheellemme tulee hernelajikkeen valinnasta. Suomessa viljeltäviä hernelajikkeita on muutamia. Siltajoen ja viljelijän omien lintusten mielestä vihreä lajike on kaikista maistuvinta. Makutesteihin on osallistunut kolmisen sataa nokkijaa ja kolme hernelajiketta, joten luotamme nokkaporukan valintaan.

Yleisin viljeltävä lajike, kellertävä väriltään, on ravintoarvoiltaan hyvin samanlainen, mutta maistuvuudessa oli selkeä ero. Nirsoja tai ei, niin kuvitelmani on, että vihreässä pallerossa on enemmän lehtivihreää, jonka saanti varsinkin Suomen pitkän ja pimeän talven aikana on rajallista, siitä varmaan johtunee myös maistuvuus ero. Samaa herkkuhernerouhetta käytetään Maukas-rehussamme. Vihreällä ruokinnalla taasen on suora yhteys keltuaisten väriin ja makuun.

Siilossa myytävien kotimaisten nokittavien periaatteena on maistuvuus, oikeat ravintoarvot ja raekoko sekä viljelijäreiluus. Siilon tuotteista viljelijän kukkaroon jää isompi siivu kuin teollisuudelle myytäessä. Tämä on minulle henkilökohtaisesti tärkeää, koska haluan uskoa suomalaiseen ruuantuotantoon niin eettisistä kuin ilmastollisistakin syistä. Jos jaat kanssani samansuuntaiset arvot, niin vilkaisehan valikoimamme: Siltajoen Siilo - Kanailijan kauppa

Reseptejä ja vinkkejä herneen syöttöön

Avaa kesähelteillä pakastehernepussi vadilliseen vettä ja kutsu munamaakarisi bileisiin. Saat koko päivän vesiastian ympärillä puuhastelevat kanasi ikionnellisiksi ja viilentyneiksi kun vesisoikosta noukitaan kylmiä herkkuja kilvan. Ja voi sitä marmatuksen määrää, jos joku herne sattuu vajoamaan vesitilkan pohjalle ja sitä ei sieltä saa!

Talven pakkasiin iloa ja lämpöä tuo kattilallinen keitettyjä juureksia. Kiehauta porkkanaa, lanttua, naurista tai pottuja, pyöräytä juurekset pehmeiksi tehosekoittimella ja lisää muussiin herne- ja/tai papurouhe turpoamaan. Päälle tilkka ruokaöljyä tai nokare voita, ja kun keitos on jäähtynyt noin kädenlämpöiseksi kanna vasu nokkailijoillesi. Kiittävät sinua kilvan niin kaakatuksellaan kuin maistuvilla munillaan.

Syksyn ja talven viileillä lämpimän ruuan/juoman tarjoilu sitä paitsi auttaa lintusia lämpimänä pysymisessä. Muista vain kokeilla ruuan lämpötila omin näpein, sillä kana ei pysty sylkäisemään kurkkuunsa hotkaisemaa palasta, joten polttava ruoka oikeasti polttaa!

Fermentointi on yksi mainio tapa tarjota erilaisia kasviksia kanasilleen, silloin kun kasvisten säilyvyys muuten olisi ongelma. Kotirinteen kanablogista löydät ohjeet fermentointiin

Kokemukseni mukaan kanaemot valitsevat mieluusti poikastensa kasvatukseen hernerouhetta tai Maukas – Pikkunokkaisten seosta. Voit tarjota molempia sellaisenaan tai hieman liotettuna vesitilkassa. Minulla on tapana lisätä liotettaviin rouheisiin tippa B-vitamiinia tai omegakalaöljyä, talviaikaan myös D-vitamiinia, jonka saanti pimeässä pohjolassa ei onnistu kuin T-paita keleillä.

Ja toki hernerouheen voi antaa sellaisenaan, joko muun rehun joukkoon sekoitettuna tai erillisestä kiposta tai kädestä tarjoiltuna.

Muita artikkeleja ravitsemuksesta:

5 ruoka-ainetta, joita ei tule syöttää kanoille

Syötä näitä maltilla kanoille

Idätä kanoille kauraa

Kanojen ja viiriäisten tukiruuat

Ruokintarutiinit Siltajoen Sirkuksessa

Haluatko oppia lisää kanojen ruokinnasta? 

Olen tehnyt 45 minuutin mittaisen opasvideon: Kanojen ruokinnan perusteet, jossa käyn kattavasti läpi kotikanan ruuansulatuksen ja ravitsemuksen tarpeet. Tilaa video omaksesi hintaan 19,50€ tästä: Webinaari kanojen ruokinnasta

Kevään ja kesän 2019 kurssit

Kevään ja kesän kurssiaikataulut Siltajoella. Keväällä 2019 järjestämme muutamia käytännön kursseja, joissa opiskellaan lintujen hoidon aiheita letkeässä tunnelmassa ja hyvässä hengessä. Teoriaturinoiden lisäksi kurssilaiset saavat käpäliinsä kanoja, kukkoja ja viiriäisiä ja opettelemme kädestä pitäen tärkeitä rutiinitoimenpiteitä. Silittelyä ja sylittelyä unohtamatta.

Viiriäiskurssit

Lauantai 11.5.2019 klo 14:00-19:00

Helatorstai 30.5.2019 klo 14.00- 19.00

Lauantai 1.6.2019 klo 14.00-19.00

Kanailijan ensi-askeleet

Sunnuntai 2.6.2019 klo 14.00-19.00 

 

Kurssisisältö viiriäiskurssit:

Innostava, opastava ja käytännön toimiin pureutuva päiväkurssi pienistä maakanoista, viiriäisistä.

Päivän aikana tutustutaan viiriäisiin, niiden kasvatukseen ja hoitoon kädestä pitäen.

• Tilantarve, turvallisuus ja viihtyvyys
• Talvetus 
• Ruokinta
• Hoitotoimenpiteet ja ongelmatilanteet
• Haudonta
• Tipujen hoito
• Sukupuolitunnistus ja parvien muodostaminen
• Lopetus

Joka päivälle on sama kurssikokonaisuus, eli valitse vain yksi päivä:

Lauantai 11.5.2019 klo 14:00-19:00

Helatorstai 30.5.2019 klo 14.00- 19.00

Lauantai 1.6.2019 klo 14.00-19.00

Hinta: 50€/hlö, toinen henkilö samasta perheestä 10€ 
Hinta sisältää alv:n, kahvit ja munamaistiaiset. 

Paikka: Lintutila Siltajoen Sirkus, Siltajoentie 2, Leppävesi (Jyväskylästä noin 12km Laukaan suuntaan)

Kurssit toteutetaan mahdollisuuksien mukaan kokonaan ulkotiloissa, joten varaudu kelinmukaisella vaatetuksella. 

Kullekin kurssille mahtuu 12 osanottajaa ja paikat täytetään varausjärjestyksessä. Kurssipaikan varaus ja lunastus tapahtuu verkkokaupan kautta. Kurssimaksu tulee olla maksettuna ennen kurssin alkua. Varaa paikkasi TÄSTÄ

 

Kurssisisältö: Kanailijan ensi-askeleet 

Innostava, opastava ja käytännön toimiin pureutuva päiväkurssi, jossa opiskellaan kanaharrastuksen alkeita kanoja silitellen ja sylitellen. 

• Tilantarve
• Talvikanala
• Ruokinta ja ruuansulatus
• Parvikäyttäytyminen ja kukon tarkoitus
• Lyhyt katsaus erilaisiin rotuihin
• Kanojen hankinta: munat, tiput vai kanat
• Ongelmatilanteet ja poikkeustapaukset
• Viranomaisilmoitukset ja luvat 
• Lopetus

Aika:
Sunnuntai 2.6.2019 klo 14.00-19.00

Hinta: 50€/hlö, toinen henkilö samasta perheestä 10€ 
Hinta sisältää alv:n, kahvin ja käntyn.

Paikka: Lintutila Siltajoen Sirkus, Siltajoentie 2, Leppävesi (Jyväskylästä noin 12km Laukaan suuntaan)

Kurssit toteutetaan mahdollisuuksien mukaan kokonaan ulkotiloissa, joten varaudu kelinmukaisella vaatetuksella. 

Kullekin kurssille mahtuu 12 osanottajaa ja paikat täytetään varausjärjestyksessä. Kurssipaikan varaus ja lunastus tapahtuu verkkokaupan kautta. Kurssimaksu tulee olla maksettuna ennen kurssin alkua. Varaa paikkasi TÄSTÄ

Kanat ja viiriäiset - sopivatko yhteen?

Miten kanat tulevat toimeen viiriäisten kanssa? Käyvätkö kimppuun vai antavatko pikkulylleröiden pylleröidä rauhassa? Näillä vinkeillä onnistut varmimmin.

Viiriäiset ja kanat viihtyvät mainiosti keskenään ja ravintokin on lähes identtistä. Voimakkaasti munivina viiriäiset tarvitsevat piirun verran enemmän proteiinia kuin vaikkapa laihemmalla ruuallakin hyvin munivat maatiaiset. Aikuisille viiriäisille kelpaa kanojen raekoon ruuat mainiosti ja extraproteiinia voi lisätä herne- tai papurouheella tai silloin tällöin tarjoiltavalla raejuustolla, jauhelihalla, apilalla tai muulla runsasproteiinisella herkulla.

Kanoja saattaa ärsyttää viiriäisten lentely ja räpistely, mutta kun porukka on toisiinsa hetken aikaa tottunut, niin ei viiriäisilläkään enää ole tarvetta räpistellä ja säntäillä sinne tänne.

Toki aina voi kanoissakin olla yksilöitä, jotka haluavat hätyyttä tai jahdata viiriäisiä. Kun yhdistät eläin porukkaa (olivatpa ne samaa lajia tai eri lajia) niin on syytä vahtia tilannetta paikan päällä ensimmäisten tuntien ajan ja puuttua peliin, jos joku meinaa saada köniinsä.

Kanojen kanssa ongelmaa voi tulla, mikäli kanat keksivät syödä viiriäistenmunia. Muutoin yhteiselo sujuu hyvin kun tilaa on kaikille riittävästi. Kanojen tiloihin kannattaa järjestää matalia piiloja, joihin vain viiriäiset mahtuvat ja näin munatkin munitaan varmimmin turvaan isonokkaisemmilta siivekkäiltä.

Murrosikään tulevat nuoret ja innokkaat kukot voivat ihastua somaan viiriäisneitiin ja polkemisjälki on rumaa. Pidä hormoonihuuruisia teinejä silmällä, että eivät pääse liikaa jakamaan rakkauttaan viiriäisille (tai kanatipuillekaan).

Estä karkaaminen

Toisin kuin kanat viiriäiset osaavat lentää hyvin. Erittäin hyvin. Lentoon lähtenyt viiriäinen voi ottaa satojenkin metrien pyrähdyksen ja laskeutua jonnekin jorpakkoon, josta sitä on mahdotonta löytää. Siksi on olennaista, että viiriäisiä ei päästetä vapaana ulkoilemaan samalla tavalla kuin useimmat kotikanat ulkoilevat. 

Ulkotarhan ovelle rakennettu 25-30cm kynnys on mainio viiriäisenpidike, sillä nämä pikkulylleröt mieluummin kävelisivät karkuun kuin lentäisivät. Kävelyä saa estettyä juurikin kynnyksellä. Fiksuimmat saattavat oppia, että kynnyksen yli kannattaa hypätä, joten ihan koko päiväksi ei tarhan ovea toinna auki jättää. Pihassa vapaana ulkoilevat kanat kyllä närkästyneellä äänellä ilmoittavat kun haluavat palata takaisin tarhaan ja motkottavat kuinka hitaasti riennät heille ovea avaamaan, usko pois!

Tipujen yhteiskasvatus 

Jos haudon samassa koneessa tai samaan aikaan viirulaisia ja kanatipuja, niin laitan viiriäisenmunat hautumaan muutamaa päivää aikaisemmin kuin kananmunat. Tällöin viiriäiset kuoriutuvat 5-7 päivää ennen kanoja ja saavat muutaman päivän etumatkan kasvuun. 

Viiriäistipuhan on pienintäkin kanarodun tipua hirmuisen paljon pikkaraisempi. Yhteiselo sujuu kyllä kun ikäeroa ei ole ronskisti, mutta olen tykännyt, että ihan pienimmät eivät olisi isoimpien jalkapohjan kokoisia tallaantumisriskin takia.

Ihanaa on seurata miten nuoremmat linnut ottavat mallia vanhemmista ja oppivat syömään, juomaan ja ryntäämään ruokkijan kättä kohden kun isommat näyttävät mallia. 

Kuvan kääpiökoch tipu osoitti äidilliset vaistonsa HETI kun pikkuriikkisiä ruikkuja lisättiin lämpölampun alle. Käppänätimbe asettui viirujen pahvilaatikon reunalle vahtimaan, että kukaan ei hypi laatikosta pois ja sopu säilyy. 

Laatikko toimitti muutaman päivän ajan pesän virkaa. Laatikon sain nostettua ja keskitettyä lähemmäs lämpölamppua. Montaa päivää peukaloisen kokoiset eivät laatikossaan viihtyneet, joten ehkä se oli enemmän minun mielenrauhakseni kuin viiruvauvojen varten kasvun varmistamiseksi. 

Lämpöä pikkuvauvat saivat kaivautumalla isompiensa kylkeen. Joten kyllä, suosittelen yhteiskasvatusta. Siitä on erityisesti hyötyä jos aikuisiakin lintuja haluat pitää samassa kun ovat oppineet jo pienestä pitäen toistensa seuraan.

Kanit 

Entäpä muut eläimet? Miten viiriäisten kanssa viihtyvät vaikkapa kanit?

Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun olen nähnyt viiriäisten käyttävän kaneja lämpöpattereina, eli pehmeäturkkinen kaveri ei ole pelkästään kiva vaan myös hyödyllinen. Toisin kuin kanoja, viiriäiset eivät tunnu säikkyvän kaneja ollenkaan.

Viiriäisten pieniä talvitiloja kompensoin heidän oikeudellaan ulkoilla kanien karsinoissa aina silloin tällöin. Viiriäiset käyvät angorakanien karsinoissa käppäilemässä, tarkkomassa pehkuun pudonneita ja mahdollisesti itäneitä kauranjyviä sekä ihan vain viettämässä aikaa angoroiden kanssa. Kanitkin tykkäävät pienistä vieraistaan ja seuraavat niiden puuhia tyytyväisenä haistellen. Eläimellistä virikekarsina puuhaa, etten sanoisi.

Toisin kuin kanojen ulosteista voi olla tartunta- ja vähintään villan likaantumisriski angorakaneille, niin viiriäisten pienet pieraisut eivät juurikaan sotke tai aiheuta kokkidioosi vaaraa. Toki pikkukakkiasten määrä, tilojen koko ja yhdessä vietetyn ajan määrä vaikuttavat hygieniaan ja siivouksen tarpeeseen.

Normaaliturkkisten kanien kanssa viiriäisten yhteiselo on vieläkin helpompaa, mikäli kani malttaa olla kaivamatta ja piilottamatta pehkuun herkkumunia. Yhtään kanin rikkomaa viiriäisenmunaa en ole ikinä havainnut, mitä ihmettelen suuresti. Osaako pehmotassu väistellä somat munat?

Mikäli viiriäisille syötetään teollisia rehuja, niin niiden saanti tulee estää kaneilta. Kanit ovat vuosituhanten saatossa evoluution muokkaamina suolistoltaan hyvin erilaisia kuin voimakkaasti proteiinia tarvitsevat munailijat. 

Kanin suolisto osaa ottaa talteen vähäravinteisesta heinästä tarvitsemansa ravintoaineet. Täys- ja munitusrehut sisältävät kaneille aivan liian paljon energiaa. Kanit toki mielellään tunkevat turpansa ruoka-automaatteihin ja pupeltavat kanarehuja, mutta ne lihottavat kania hengenvaarallisesti. Kaneilla rasva kertyy pääsääntöisesti sisäelimien ympärille haitaten normaalia toimintaa ja lyhentäen kanin ikää.

Pitäessäsi samoissa tiloissa kaneja ja munivia viiriäisiä tai kanoja, huolehdi, että kani ei pääse käsiksi (tai oikeastaan suuksi) rehuihin. Siilon Maukas-rehu soveltuu sisällöllisesti kanienkin ruokintaan, mutta ei missään nimessä vapaasti tarjoiltuina, kuten muniville linnuille on tarpeen.

Kissat

Kissoille viiriäiset näyttäytyvät pieninä maukkaina paisteina.

Meidän ensimmäinen kissamme Musti oli opetettu ymmärtämään viiriäiset perheen jäseniksi, eikä se niitä saalistanut. Ulkona karkaavat viiriäiset se jäljesti ja vahti hievahtamatta vieressä kunnes ehdin paikalle haavini kanssa. 

Vaan kerran yöllä kanalassa oli yksi viiriäinen murtautunut kissan puolelle eteiseen. Liekkö linnun räpistely, poukkoilu ja pakenemiselta näyttävä lentely laukaissut kissan saalistusvietin ja niin oli aamulla vastassani päätön viiriäinen ja erittäin nolon näköinen kissa. Sen koommin ei ole meillä kissoja altistettu lentelevien paistien kiusausten armoille.

Nykyinen kissa on toiminut toisinaan raatojen hävittäjänä. Talvipakkasella kuollut viiriäinen ei ole päätynyt odottamaan hautaamista tai polttoa vaan kissa on hoidellut sen pois tuhoeläinten hyökkäyksiltä. Elävää lintua en anna kissalle (enkä koiralle), vaan saalistajat saavat aamupalansa vain kuolleina tai lopetettuina, kuppiin laitettuna. En tiedä onko sillä merkitystä kissojen kohdalla, mutta koira ainakaan ei elävään lintuun koske.

Koirat

Kovin jahtiviettistä koiraa en kokeilisi viiriäisvahdiksi. Koiran rodusta, luonteesta ja käytöksestä riippuen koirat voivat kestää räpisteleviä paisteja.

Meidän englanninkääpiöterrieri Teukka on mainiosti tottunut viiriäisiin, eikä ole niistä moksiskaan jahka on saanut haistella porukan läpi muiden töidensä ohessa. Myöskään viiriäiset eivät Teukasta välitä kun se pyörähtää ulkotarhassa aamutarkillaan tutkimassa paikat tunkeilijoiden varalta.

Toverin päätä on yön aikana nokittu ja Teukka tutkii haavat

"Mitäpä tuumaat, pitäskö tutkia tuolta toiselta puolelta myös?"

Meiltä on mennyt muutamia kuolleita viiriäisiä lintukoirakouluttajalle pennuilla käytettäviksi harjoituskappaleiksi. Itsekseen kuollutta ja mahdollisesti jo tunteja kuolleena ollutta lintua ei voi käyttää ihmisen ravinnoksi.

Sen sijaan lintukoirapennun koulutukseen hengetön viiriäinen sopii mainiosti, jolloin hyvän elämän elänyt lintu saadaan hyötykäyttöön vielä senkin jälkeen kun lusikka on jäänyt nurkkaan. 

Voi kuulostaa inhottavalle, että omaa rakasta lemmikkiään ei hautaa kauniin ruusupuskan juuren, vaan antaa riehakkaan pikkukoiran riepoteltavaksi tai kissan ruuaksi. Minusta kuitenkin on kunnianosoitus lintua kohtaan, että se saa hyvän, terveen elämän, kivuttoman ja stressittömän lopun ja pääsee senkin jälkeen joko hienolle lautaselle tuomaan iloa ja kylläisyyttä tai muulla tavoin hyötykäyttöön. Jokainen toki tekee linjanvetonsa itse.

Lisää aiheista muissa artikkeleissa:

Viiriäisten kasvatus - lyhyt johdanto pienten kanalintujen maailmaan
Rottakoira töissä lintutilalla 
Viiriäisparven muodostaminen

Kanojen ja viiriäisten tukiruuat ja vitamiinit

Toisinaan kanailijalle voi tulla eteen tilanne kun kanoilleen on hyvä tarjota vähän extraa. Kylmyys, kosteus, parven muutokset, elinpaikan muutokset, haudonta, loishäätölääkityksen jälkeen ja muut fyysiset tai psyykkiset stressit ovat tilanteita, jolloin immuunisysteemiä ja hyvinvointia voi olla tarve boostata perusrehuja rikkaammilla nautintoaineilla. Nautintoaineista ihmisen terveyttä tukevaa on tietysti lasillinen punaista punkeroa, mutta ennen kuin korkkaat kanasillesi punkkupullon, niin lukaise läpi muita keinoja.

Valkosipuli ja omenaviinietikka

Valkosipuli ja omenaviinietikka tukevat kanojen terveyttä ja vahvistavat yleiskuntoa.

Valkosipulin terveyttä tukevia ominaisuuksia on paljon tutkittu niin ihmisillä kuin eläimillä. Valkosipulin antibioottiset ja bakteereja tappavat vaikutukset ovat kiistattomia. Aiheesta löytyy niinkin seikkaperäisiä tutkimuksia kuin, että valkosipulia paljon syövien eläinten veri ei maistu loisille yhtä hyvin kuin "maustamaton".

Helpointa valkosipuli on syöttää kanoille kuivarouheena tai jauheena rehun seassa. Valkosipulin voi tarjoilla myös myös muun ruuan seassa pilkottuna tai kevyesti kiehautettuna. Kiehautus hieman laskee antibioottisia vaikutuksia, mutta tekee valkosipulista helpommin suolistossa sulavamman. Kolmas vaihtoehto on murskata valkosipulin kynsi tai pari juoma-astiaan ja antaa kanasten hörppiä valkosipulinsa.

Omenaviinietikalla on antiseptisia ja myös antibioottisia vaikutuksia ja se pitää suoliston kunnon hyvänä. Hyväkuntoinen suolisto kestää paremmin bakteerien tai sisäloisten hyökkäykset. Omenaviinietikan teho perustuu sen suoliston PH:tä laskevaan vaikutukseen, mikä tekee olosuhteet haitallisille bakteereille hankalammaksi elää. Näin omenaviinietikka auttaa myös kalsiumia ja ravinteita imeytymään paremmin, jolloin kana hyötyy täysvaltaisemmin syömästään ruuasta. 

Helpointa OVE on antaa juomaveden mukana. OVE-hömpsyt voi juottaa kuureina tai tarjoilla kerran pari viikossa. Kuuriluontoisesti annostellessa noin ruokalusikallinen litraan. Jatkuvassa käytössä annostussuositus on muutama tippa litraan.

Muna ja munankeltuainen

Kananmunankeltuaisessa on C-vitamiinia lukuunottamatta kaikki ravintoaineet. Onhan se tipun elämän ensiravintoa niin munassa kehittyessä kuin ensimmäisten päivien kehityksenkin aikana. Keitetty muna pilkottuna on kanojen ja tipujen herkkua. 

Keitetty keltuainen rauhoittaa ripuloivan tipun vatsan. 

Loisten vaivaama isäntäeläin tarvitsee kunnon kohotusta, voimaruokaa ja vitamiinia. Mahdollisesti myös lämpöä, jottei energiaa kulu lämpimänä pysymiseen.

Jos kana munii, niin lääkityksen jälkeiset munat voi syöttää kanalle takaisin, jolloin lääkeaineen varoaikana munitut munat eivät mene munat hukkaan ja kana saa munan enrgiat takaisin käyttöönsä. 

Syötä muna raakana tai keitettynä, pelkiltään tai muuhun ruokaan sekoitettuna. Muista rikkoa munan muoto kanan tarkkojen silmien ulottumattomissa, ettet tule opettaneeksi munansyönnin vihuliasta taitoa. 

Apila, voikukka, nokkonen

Apila ja voikukka ovat helposti ja halvalla kädenulottuvilla olevia proteiinilisiä. Proteiinien lisäksi nämä kaikkien nurmikkojen kaunistajat sisältävät C- ja E-vitamiineja ja lehtivihreää, joka pitää keltuaiset herkullisen oransseina. Niin tuore kuin kuivattu apila ja voikukka ovat erinomaisia pääruokia tai lisäherkkuja. Puna-apila on proteiinipitoisinta ja sitä kannattaakin kuivata kimpuittain talven herkkuhetkiin.

Nokkonen on vahvan maan kasvi ja kompostinlaidat yleensä pursuavatkin nokkosta. Jos et kerää ja kuivata tätä herkkua omiin lettuihin, niin tee nokkosesta kerppuja kanoille. Nokkonen sisältää runsaasti A-, C-, E- ja K-vitamiineja sekä rautaa, kalsiumia ja mangnesiumia.

Ilmavassa ja kuivassa paikassa nokkoskimppu kuivuu muutamassa päivässä. Kuivattu kasvi säilyttää parhaiten ravintoarvonsa kuivassa ja pimeässä säilöttynä. Vanha kansa tietää kertoa nokkosen siementen lisäävän munintaa. Uskon, että muninnan lisäys on perustunut nokkosen siementen korkeisiin ravintoarvoihin ja energian saannin lisäyksen talvikaudella kun muuta ruokaa ehkä oli niukahkosti saatavilla.

Oluthiiva

Kuivattu oluthiiva on proteiinipitoista, mutta koska sitä annostellaan hyvin pieniä määriä, niin sen varaan ei kanojen proteiinia kannata kummemmin tupsautella. Olennaisin hyöty oluthiivasta on B-vitamiinien ja sinkin lisääjänä ruokavalioon. Oluthiiva tasapainottaa myös suoliston toimintaa. 

B-vitamiinien puutokset näkyvät eritoten tipuilla hermo-oireina, sivulle tai taakse kääntyvänä päänä ja peruutteluna. Näissä tapauksissa on jo kiire lisätä B-vitamiineja juomaveteen. Tilanteen saattaa saada korjautumaan pikaisella puuttumisella, mutta parasta on varmistaa B-vitaminointi emoparven kautta ja tipujen ruokinnassa. Emoparven iällä ja ruokinnalla on suuri merkitys seuraavan sukupolven elinvoimaisuuten ja kehitykseen. 

Viriilit kukot rakastavat runsaasti B-vitamiinia sisältäviä ruokia. Siihenköhän perustuu sohvasiitosorhienkin mieltymys oluttuotteisiin? Mene ja tiedä, mutta meillä on kana- ja viiriäisparvilla tarjolla oluthiivapohjaista Proguttia, jota varsinkin kukot nappailevat mielellään selvästi kanoja ahnaammalla ruokahalulla.

Vitamiineja purkista tai pullosta

Vitamiinivalmisteilla korjataan nopeasti mahdollisia aliravitsemustiloja tai vahvistetaan loisten kuppaaman linnun vointia. Talvikaudella voi myös olla aihetta tukea ravintoa vitaminoiduilla tuotteilla.

Kuvituskuva

Minulta kysytään usein mikä on paras  vitamiinivalmiste ja millaisella annostuksella. Valitettavasti en pysty siihen vastaamaan. Vitamiinien ja hivenaineiden tarve vaihtelee kanojen iän, rodun, elämäntilanteen (haudonta, siitos, sulkasato jne) ja jopa sukupuolen mukaan.


Apteekit, eläintarvikekaupat, maatalouskaupat ja ruokakaupat, kaikkien hyllyjä olen kolunnut ja purtiloita pussukoihini keräillyt. Olen käyttänyt useita eri vitamiinivalmisteita, niin ihmisten kuin eläintenkin (niin itselleni kuin elukoilleni ;) ) Mistään valmisteesta minulla ei ole varsinaisesti huonoja kokemuksia.

Hevosten valmisteet tulevat edullisiksi, koska niiden annostus on niukka kanaparvelle ja isosta pönikästä riittää boostia vuosikausiksi. Annostelu tosin voi olla vaikeaa kun heponen on noin 600 kiloinen heinänsyöjä ja harva kanaparvi pääsee samoihin kilomääriin. Lisäksi kanat ovat sekasyöjiä, joten kaikki vitaminointi ei ole aivan yks yhteen.

Voisin olettaa koirille tarkoitettujen vitamiini- ja hivenainevalmisteiden vastaavan vähän paremmin kanan ruokavaliota ja tarpeita. Annostuskin on helpompi kun purkkien kyljessä ohjeistetaan kilojen tarkkuudella, ei kymmenien tai satojen. Ihmisille tarkoitetut valmisteet ovat tarkimmin tutkittuja, mikä näkyy myös hinnassa. Tosin pikkuiselle parvelle ei montaa pilleriä tarvitse vuosittain pilkkoa, joten tuskinpa siitä(kään) kanailijan pohjaton kukkaro alkaa kurttuilemaan.

Joten summasummarum: mielestäni mainioin on monivitamiini, jossa on mahdollisimman laajasti kaikkia kivennäis- ja hivenaineita. Ellei sitten halua tehdä elämästään hankalaa kuten eräs tirehtööri jossain päin suomenniemeä, ja lirauttele ja lorauttele sitä sieltä ja tätä täältä ja pikkuisen tupsauttaa joukkoon jotain jostain. Annostuksille on syynsä ja monivitamiinivalmisteissa annostusta on mietitty, tutkittu ja testattu, eli mieluummin valmis valmiste kuin sakea soppa mitä sattuu.Voi kun jonain päivänä kynsiini osuisikin kanojen monivitamiinivalmiste kategorioissa: tiput, kasvavat, munivat, siitosparvet ja erityistilanteet. Sitä päivää odotellessa lurauttelen ja hurauttelen, testaan ja töpeksin (toivottavasti en kuitenkaan pahasti).

Testausten, kokemusten ja erityisesti kasvatuskokemusten (vitamiinia annettu emoparvelle ja seurataan poikasten kasvua ja kehitystä) perusteella valitsen Siltajoen Siiloon minun mielestäni toimivimmat vitamiinivalmisteet. Vilkaise valikoima tästä

Suomen Rehulta löytyy myös kanoille suunniteltuja ja tutkittuja vitaminoituja rehuja: ADE-rehu ja ADE-hivenrehu, jossa on mainittujen vitamiinien lisäksi myös kivennäis- ja hivenaineita. Rehua on helppo heittää ruokinta-automaattiin, mutta kyseisen rehun ongelma vaan on se, että maku on turkasen paha. Niin minun kuin kanojenkin mielestä. Kanit eivät sitä suostuneet edes maistamaan ja hyvä niin, sillä kanien suolisto on erikoistunut käyttämään tehokkaasti heinän ravintoarvoja ja vitaminoiduilla rehuilla kaninsa voi vaikka tappaa. Joten ei vitamiineja ristihuulten ulottuville! Mutta viiriäiset, nuo pienet hölkkipölkit, nehän syövät vaikka kengännauhoja. Mutta 15kg säkkiä vitamiinirehua, jonka annostus on hyppysellinen viikossa per viiruparvi saa pupeltaa parisen vuotta ennen kuin säkistä pohja pilkottaa.  
 

Milloin buustataan?

Milloin sitten lisävitaminointi tai suolistoa tukevat omenaviinietikka ja valkosipuli ovat paikallaan? 

Kun ruokinta on monipuolista ja elinolot kunnossa ei lisävitaminointeja välttämättä tarvita ollenkaan. Minusta Suomen pitkä ja pimeä talvi on kuitenkin niin rankka, että itse en selviäisi pursuavien pakastimien antimien lisäksi ilman purkista nappailtavia vitamiineja. Onko kaamos kanoille yhtä rankkaa, mene ja tiedä. 

Kun markkinoilla olevat teolliset rehut on optimoitu muninta- tai broilerikanaloita varten, joissa lintujen elinikä on 6 viikosta maximissaankin 1,5 vuoteen, niin uskoni ei riitä rehujen kaikkivoipaisuuteen kun puhutaan koti- ja rotukanojen hyvinvoinnista. Päinvastoin jaksan epäillä tehokanojenkin munantuotannon laskun johtuvan liian "köyhästä" ravinnosta. Mutta ennen kuin lähden aukomaan päätäni rehutuotannon tutkimusosastoja vastaan, niin tyydyn toteamaan, että kotikanaloiden kanoilla voi tulla eteen tilanteita kun kauran ja rehun lisäksi on hyvä tarjota lisävitamiineja ja suolistoa tukevia ruoka-aineita mm seuraavissa tilanteissa:

• Loishäätöjen jälkeen
• Sulkasadon aikaan
• Haudonnan ja tipujen hoidon aikaan
• Sairastelun ehkäisyyn ja eritoten sairauden aikana ja jälkeen
• Talvikaudella
• Muutosten yhteydessä
• Siitosparvien siitosmunien tuotannon aikaan

Mitä vielä?

Loppukaneettina vielä muistetaan se, että hyvinvoivalla ja onnellisella kanailijalla kasvaa onnellisia kanasia. Eli ehkäpä haluat itsekin mutustaa muutaman valkosipulin kynnen ja naukkasta palan painikkeeksi omenaviinietikkaa tai sitä punaviiniä ;) 

Siltajoen Siilosta löytyy sitten se isomman puoleinen kanisteri omenaviinietikkaa josta riittää kanasillekin.  

Kilon pussukka kuivattua valkosipulirouhetta riittää pikkuparvelle helposti vuodeksi jos kotikokki ei käy ammentamassa omaan pataan. Siihenkin se sopii. Puhdasta kuivattua, säilöntäaineetonta valkosipulia.