3 parasta kanoille kasvatettavaa herkkua

 

Esittelen tässä kolme helppoa kanoille kasvatettavaa ruokaa. Kaikkien kasvatus onnistuu kotipihassa helposti 

muutamilla ohjeilla. Satoa saat osasta jo parissa viikossa, osasta syksyllä ja jotkut tuottavat satoa vuosittain.

1. Kesäkurpitsat ja jättikurpitsat

    

   

    

Kaikki kurpitsat tarvitsevat voimakkaan maan, eli kunnon lannoituksen. Kanalaa pitävällähän sitä lantaa, pehkua 

ja kompostoitunutta orgaanista ainesta on yllin kyllin. 

Kurpitsaa voi kasvattaa siemenistä, jolloin esikasvatus valoisalla ikkunalla on hyvä aloittaa huhtikuun alkupuolella 

viimeistään. 

Kun muutamia euroja maksavat kurpitsan taimet ilmestyvät taimikauppoihin, voi ne jo istuttaa 

kasvupaikkaansa ulos. Paikkakunnasta riippuen suojaaminen hallaharsolla tai rakennusmuovilla voi olla tarpeen 

ensimmäisinä viikkoina öisin. Harso tai muovi luo taimille  pienoiskasvihuoneen, jossa päivällä maahan kertynyt 

lämpö suojaa taimia kylminä öinä. Kohopenkissä hyötyä on vieläkin enemmän, ja minä monesti unohdan harsottaa, 

ja ovat pärjäilleet vuodesta toiseen. 

 

IDEA:

Kokoa kohoppenkki tai kasvulava vanhoista kuormalavoista, valmiista kasvulavoista tai perusta kasvualusta 

olemassa olevan kompostin päälle. Kohopenkki tai kompostissa kasvatus säästää aikaa ja vaivaa: samalla kun 

orgaaninen aines kompostoituu alinna, voi päällä kasvattaa, kunhan lisää noin 10-20cm kerroksen multaa 

istutusvaiheessa.

 

 

 

Kohopenkissä alimmat kerrokset vielä kompostoituvat ja tuottavat lämpöä, josta on kasveille hyötyä. Kesän 

mittaan kasvien juurelle kohopenkkiin voi lisätä orgaanista ainesta: rikkaruohot, risut, ruohosilppu, kakkalaudalta 

kaavitut lannat, banaaninkuoret jne. 

Maatuessaan orgaaninen aines luovuttaa ravinteita, lämpöä ja tuottaa lisää ravinteikasta kasvualustaa.

Lisäksi kurpitsaa kannattaa kastella runsaasti keräämällä sadevesiä talteen tai loiskauttamalla ankkojen vesiastian

lietteen kurpitsan juurelle. Huomaathan: tarvitset ankkoja kasvattaaksesi kanoillesi ruokaa. Totta se on, koska 

netissä lukee!

Kurpitsoiden siemenet ehkäisevät sisäloisia ja ovat ravinteikkaita. Kesäkurpitsa on helppoa syötävää jopa tipuille

ja maistuu toki keittiössäkin.

IDEA:

Ekat pakkasen puraisut eivät haittaa isoja kurpitsoja ja imevät vielä voimaa kuihtuvista varsista ja lehdistä. 

Anna kypsyä rauhassa. 

Tee isoihin kurpitsoihin veitsellä reikiä ja anna kanojen nokkia kurpitsoihin halloween tyylisiä koloja. Tai sitten 

vain halkaise kurpitsa ja anna lintujen syödä siemenet ja sisältö. Osa kurpitsalajikkeista säilyy viileässä 

marras-joulukuulle asti.

2. Mustaviinimarjapensas 

   (myös punainen ja karviaiset, mutta mustaviini ehdottomasti helpoin)

Mustaviinimarjapensaista minulla tulee mieleen lapsuuden työleirit, kun kaikki marjat kerättiin, säilöttiin, 

mehustettiin (ja talvella pakkosyötiin) mökiltä, kodin pihasta, ukin talon pihasta ja enon mökiltä. Just kun oli 

selvitty alkukesän raparperiurakoista…

Nykyään oman kotini pihassa mustaviinit retkotteleekin nokkosten, vuohenputkien ja kukkaketomaisten heinien 

keskellä tontin varjoisimmassa kulmassa. Ehkä se on jokin freudilainen lipsahdus, että päätyivät kaikista 

synkimpään kasvupaikkaan, jotta kypsyvät vasta monta viikkoa noiden muiden urakkakohteiden jälkeen. 

Sen sijaan tuskin freud kävi potkimassa kumoon marjatukia, sen teki pakkasherra kera tuulen ja tuiskun, 

sekä valtoimenaan nojailevat rikkaruohot. Siitä huolimatta marjani poimii yleensä sukulainen tai kanat. Räkätit

 vie vaan kirsikat ja saskatoonit, happama kunt ei maistu edes ketuille…

Kaikesta minun mustaviinivastaisuudestani huolimatta tämä on erinomainen kasvi kanatarhan sisälle tai 

ulkopuolelle. Juurtuu nopeasti, kasvaa ilman kommervenkkejä, kestää kanojen nokkimisen, tuottaa satoa, 

lehtiäkin voi syödä, niin kanat kuin ihmiset ja kaiken lisäksi jaksaa varjostaa kanatarhaa viimeistään parin 

vuoden jälkeen. 

Meillähän mustaviiniä kasvaa tuon synkän tontin kulman lisäksi lähes jokaisen kanatarhan kulmalla. Vanhimmat 

yltää 2,5 metrin korkeuteen tuottaen viinirypäleisiin verrattavia mollukoita.

NÄIN SE KÄY:

Mustaviinimarjapensasta on helppo hommata: käy kaivamassa pensas mun talon tai mun ukin talon pihasta (ja 

päästä mut urakasta), tai oman sukulaisesi pihasta (jos kerta rakastat lähimmäistäsi enemmän ku mua…). 

 

Istuta kaivamasi pensas maahan juuret alas päin, kastele yksi tai kaksi ämpärillistä suoraan maakuoppaan. 

Peitä istutuskuoppa mullalla tai maalla, kastele vielä yksi ämpärillinen. Unohda. Siinä se alkaa kasvaa, varsinkin 

jos laitat keväällä tai syksyllä. Kovilla helteillä ei toinna. 

No, oikeasti hankinta on kaivuu-urakkaa helpompaa, sillä vähänkään rehottavasta marjapuskasta löytyy helposti 

taivukas, joka on kasvattanut juurta kohti kosteaa maata. Leikkaat taivukkaan irti, niin että juurten lisäksi 

kepukkaan jää uutta kasvua maltillisesti (eli noin 10-25cm). Viinimarjat juurtuvat helposti kepukoista, joko 

vesipurkissa tai oksa maahan taivutettuna, kivi tms painoksi. Alkukeväästä noita oksankepukoita voi saada 

kosteassa paikassa juurtumaan ihan vaan kepukoita maahan tökkäämällä, niin kuin muuten unkarinsyreeniä ja 

koripajua ainakin myös. 

Tai osta valmis taimi Siilosta

HUOMAA:

Pieni taimi kannattaa suojata kanaverkolla, kompostiaitauksella tms ekan kasvukauden ajan, jotta pensas saa 

kasvattaa kanoja kestävät juuret. Sen jälkeen eivät saa pensasta enää kaivettua irti.

 

3. Apila

    

Helpoista helpoin, satoisin, halpa ja jaksaa vuodesta toiseen ruokkia pölyttäjien lisäksi kanasi ja kastematosi.

 

Kaikki apilat ovat proteiinipitoisia, puna-apilassa eniten. Yllättävää, mutta myös kalsiumia on runsaasti, sekä 

C-vitamiinia enemmän kuin appelsiinissa. Lisäksi apiloiden juuret sitovat hiekkaista maaperää ja muokkaavat 

savikkoa, ja kasvavat niin varjossa kuin auringossa. Parhaiten toki paljaiden varpaiden väliin tarttuvina kukkina 

nurmella.

Minä kylvän lähes vuosittain apilaa nurmikkojen aukkokohtiin ja alkukeväästä jopa purkkeihin kanalan ikkunalle 

kasvamaan (kasvaa huonosti niin kuumassa ja pimeässä, herne kasvaa paremmin). 

NÄIN SE KÄY:

Osta pussillinen valkoapilan siemeniä, tee pihanurmeesi kuvioita apilan siemenillä. Kävele kuvioiden yli. Kävele 

muualle pihaan. Sinne ne siemenet menevät kengänpohjissasi. 

 

Voit myös heittää siemeniä ilmaan ja pyöriä ympyrää. Sitten ravistele siemenet hiuksista sinne minne haluat. 

Ei toimi kaljuilla puutarhureilla, ei varsinkaan hikisellä kaljulla.

Puna-apilan siementä ei taida pelkiltään löytyä, mutta jostain se aina pihaankin kylväytyy. Anna kasvaa ja rehottaa.

IDEA:

Askartele apilasta kukkaseppeleitä ja kuivaa ne kanoille talveksi.

Aja keräävällä ruohonleikkurilla apilaa silpuksi ja nosta silppu kuivumaan hallaharson päälle, josta se on helpohko 

sitten kuivuttuaan ujuttaa tyhjään rehusäkkiin talveksi.

 

Oliko ideoista hyötyä? Aiotko kokeilla jotain? 

 

 

 

Ruokintarutiinit Siltajoen Sirkuksessa

 

Sirkuksessa parvien ruokinta perustuu ikään ja rotuun. Tässä jutussa kerron kanojemme arkiruokinnasta. Viiriäiset, ankat ja kanit saavat luonnollisestikin vähän erilaisia eväitä. Niistä lisää tuonnempana.

Perusta kuntoon

Kaikilla parvillamme on koko ajan erillisissä automaateissa saatavilla:

• Kauraa
• Rehua

Rehustus perustuu kanojen ikään, rotuun ja hieman myös vuodenaikaan.

Lisäksi kaikilla parvilla ja poppoilla on aina tarjolla hiekkaista soraa ja kuivattuja, murskattuja munankuoria. Mikäli munankuoria ei ole riittävästi, saavat Milkan Kanakalkkia

Munivat isot rodut

joita meillä ovat Maransit, Araucanat, teharit, Maraut ja näiden kaikkien sekulit.

Kaura-automaatissa on pääsääntöisesti kokonaista kauraa ja/tai ohraa, sekä mukana hieman myös rouhittua kauraa. Siilossakin myynnissä oleva rouhittu kaura on nimensä mukaisesti kokonaista kauraa, joka on vedetty valssimyllyn läpi, jolloin kuori hieman rikkoutuu, mutta ei täysin irtoa pois. Kokonaisen kauran hyödyistä kanan ruuansulatukselle voit lukea lisää TÄSTÄ

Rehu on pääsääntöisesti omaa Maukas-pikkunokkaisten rehuamme, johon lisään Milkan ADE-pellettiä ja Hankkijan Proguttia. Talvella vitamiinipellettiä laitan muutaman kourallisen enemmän kuin kesällä, jolloin parvet ulkoilevat vapaana saamassa auringosta niin D-vitamiinia kuin pihasta kaikkea muutakin ravinteikasta.

Syksyllä kun maa alkaa olla märkää ja maabakteerit alkavat ilakoimaan, sekä keväällä ulkoilukauden alkaessa, lisään Proguttia pari kourallista enemmän. Progut tukee suoliston hyvinvointia ja auttaa ruokinnan muutosten ja stressin aiheuttamien oireiden lievittämiseen. Äkillinen maabakteerien lisääntyminen (kun kana nokkii maasta) voi aiheuttaa ripulia ja nuorikoilla jopa kokkidioosia, joka pahimmillaan tappaa linnun.

Selvästi ripulioireiselle linnulle tarjoan Proguttia kädestä ja laitan lisäksi koko parvelle pikkukuppiin tarjolle.

Talvella isot rodut saavat lisäksi auringonkukan siemeniä ja liotettuja kokonaisia herneitä, koska talvehtivat viileissä tiloissa ja lisäenergia on paikallaan varmistamaan muninta ja/tai sulkasadosta toipuminen.

Noin kerran pari kuukaudessa ostan myös säkillisen Suomen Rehun Punaheltta Munitusta, joka on ns puolitiiviste. Teollista rehua sekoitan tuon oman joukkoon joskus enempi, joskus vähempi. Ihan siksi, että eräänä vuonna sain palautetta meiltä muuttaneista lintusista, että eivät osanneet syödä teollista rehua. Ja koska meillä kasvatetaan näitä rotuja myyntiin, niin on se hyvä, että muuttajat tajuavat, että teollistakin rehua voi (paremman puutteessa) syödä. Toki koitan muistaa myydä aina muuttajille mukaan pussillisen Maukasta 😉

Kääpiörodut ja nuoriso

Näitä meillä ovat silkit ja kääpiökochit, jotka myös ovat hurjan hautovia rotuja ja näiden parvissa onkin aina, aina, aina myös nuorisoa. Joten ruokintakin on hieman monimuotoisempaa.

Automaattejahan meillä on joka parvella useita, ihan sillä, että parven jokainen nokkimajärjestyksen mukainen kuono saisi suunsa ja kupunsa täyteen.

Nuorisolla on tapana hengata aina suht samoissa paikoissa, joten niihin kulmiin automaattiin menee Maukkaan lisäksi Punaheltan Paras Poikanen rehua, sekä enempi Proguttia ja ADE-pellettiä. Näiden emoviettisten parvissa on myös noita isojen rotujen lapsosia, koska meillä kanaemot hautovat ja hoitavat mitä vaan. Ja kun emo vierottaa, niin en heti erottele rotuja omiinsa, vaan muutot tapahtuvat mieluiten isoina kertamuutoksina, jolloin parvesta lähtee tai saapuu muitakin.

Siksi nopeasti ja isoiksi kasvavia saattaa olla pientenkin puolella ja heidän ravinnontarve on suurempi kuin näiden lilliputin kokoisten siivekkäiden. Tämän takia Maukas onkin erinomainen yleisrehu kotikanalaan: Maukas sisältää rouhittuna kauraa, ohraa, hernettä ja härkäpapua, ja toisin kuin pelletöidyissä rehuissa, tästä seoksesta lintunen saa valita omaan nokkaansa tarpeellisimmat rakeet. Vastakuoriutuneen munahampaan nokkaan sujahtaa pieniä paloja ja 5 kiloisen Hurjantai kukon kitaan isoimpia. Ihan pussin pohjan pölyt varistelen talteen tarjottavaksi vauvaviiriäisille (mutta siitä lisää toisessa postauksessa).

Kaura-automaatit näille pienille roduille täytetään pääsääntöisesti rouhitulla kauralla, mutta mukana on myös kokonaista kauraa ja silloin tällöin kun myllyllä käydessä käy flaksi niin kelkon mukanani myös säkillisen kauranydintä, sitä jyvän parasta osaa, jolla kanaemot hellivät tipusiaan, mutta jota ei määräänsä enempää tarvitse tuputtaa, koska kanankin suoli kaipaa kuitua.

Emot ja vastakuoriutuneet tiput 

Tästä olen kirjoittanut oman artikkelinsa ja löydät sen TÄSTÄ 

Nämä on ne mitä Sirkuksen kanasilla on tarjolla koko ajan. Sitten mennään herkkuihin. Sillä mitäpä olisi elo ilman herkkuja!

Herkut ja ruuantähteet

Joka aamuisiin rutiineihimme kuuluu ns ämpäriruoka, jonka jakamisella on ravitsemuksen lisäksi myös sosiaalinen tarkoitus. Eilisen kippoja tiskiin tarkkoessa ja päivän apetta lappaessa on aikaa jutskailla, tarkkailla, kysellä ja kertoa siivekkäille niitä näitä kaalinpäitä. 

Ruokaämpärin luokse rientävät kukkopojat näyttävät merkkejä luonteestaan, tipusilleen maapähkinää komentavat kanaemoset varmistavat, että yhteishuoltajaihminen on tehtäviensä tasalla, ja nälkäiset nuorikot varmistavat pääsevänsä apajille hyppäämällä hoitajan olkapäälle. Lisäksi munakasan päälle piiloon pujahtaneet hautojat tulee havaittua ja mahdolliset nuupottajat noukittua tarkempaan tutkimukseen.

Ja tämä on meidän työpäivissä olennainen osa, koska kun eläimiä kasvatetaan uusiin koteihin, on olennaista, että tiedämme ja tunnemme niin parvemme kuin yksilömme, jotta osaamme sitten valita heille oikeat kodit ja ihmiset. Meillä käyneet tietävätkin, että myös kukkoset osallistuvat tähän valintaprosessiin huolellisesti. Uusien ihmisten sylit testataan ja kädet tutkitaan herkkupalojen varalta. Onpa joskus joku pikkukukko ottanut päikkäritkin tutustujan sylissä, kun sen hyväksi ja turvalliseksi kainalonmutkaksi havaitsi.

Mutta ämpäriin.

Ämpäriruoka on yleensä joko kaupan tai ravintolan hävikkiruokaa, jota kanalamme saa satunnaisen säännöllisesti. Se voi myös olla ruohonleikkurin kerääjästä litratolkulla ammennettua ruohosilppua, rikkaruohoja, keitettyä porkkanaa, maahan pudonneita omenia, luumuja tai kanojen itsensä pihasta poimimia viinimarjoja, ruusunmarjoja tai aronioita. Kesäisin ne parvet jotka ulkoilevat nokkivat itse ämpäriruokansa pihasta, vaikka toki käyvät kyllä ämpäriin kurkkaamassa ja ankkojen vatiin vaklimassa. 

 

 

 

 

Pointti ämpäriruuassa on juurikin monipuolisuus JA ruokahävikin minimointi. Kanoille haitalliset ruoka-aineet toki jätetään pois, ja niistä löytyy lisätietoa TÄSTÄ

Tällaiselta kuulostaa Sirkuksen arki ruokailujen osalta. Onko jotain mitä kopsaisit teidän kanalaan tai jotain mitä et ainakaan tekisi samoin? Olisi kiva kuulla, jätä kommentti :) 

Jos haluat oppia lisää kanojen ravitsemuksesta ja ruokinnasta, niin olen tehnyt aiheesta 45minuutin opasvideon, jonka voit ostaa käyttöösi hintaan 19,50€. Tilaa opasvideo TÄSTÄ

 

 

Kana nokkii toisen sulkia - mitä teen?

Sulkien nokkimiseen voi olla monta syytä. Syihin on hyvä puuttua, ennen kuin nokittava on nakuna.

Kanojen tapa osoittaa hellyyttää ja huolenpitoa on sukia toistensa sulkia, eritoten kaulan ja kasvojen alueen sulkia. Osittain nokan lähellä olevissa sulissa voi olla ruokajäämiä, joita hellyydenosoittaja tarkkoo pois, mutta pääsääntöisesti tämä on sitä millä kanat ja kukot osoittavat toisilleen: ”olet minulle tärkeä, minä pidän sinusta huolta”.

Toisinaan huolenpito voi mennä yli ja hoidettavalta toverilta nypitään sulkia. Varsinkin kuvan kaltainen hetki kun uudet sulat työntyvät ihosta esiin ”piikkeinä” voi innostaa hoitajaa poistamaan epäilyttävän näköiset piikit. Kierre on valmis ja hellyyden kohteesta tulossa nakukaula.

Tällaista käytöstä voi koittaa hillitä laittamalla nokittavalle kaulaan ns fritsurätti, vaikka vanhasta sukasta leikattu tuubihuivi tai jokin muu hyvin paikoillaan pysyvä suoja, joka estää nokkijaa hoitamasta. Tokihan huivi ärsyttää ja ihmetyttää ja saa varmasti osakseen poistoyrityksiä, mutta jo viikonkin paikallaan oleva suoja auttaa sulkia kasvamaan takaisin.

Kuvituskuva netistä

Tekemisen puutetta 

Toinen syy parvitoverin sulkien nyppimisille voi olla tylsyys, joka eritoten valtaa pitkän ja pimeän talven jälkeen kun sisätiloissa on kökötetty jo ihan riittämiin. Tylsyyttä ja tekemisen puutetta ehkäistään mielekkäällä tekemisellä ja virikkeillä. 

Lue vinkkejä virikkeistä: tästä

Kolmas, ja kun ajoissa puuttuu, niin helposti hoidettavissa oleva syy, on ravitsemus.

Ravitsemus kuntoon

Kalkin ja proteiininpuute voi aiheuttaa sulkien syömistä. Kasvavat ja munivat kanat tarvitsevat paljon kalkkia niin sulkien kasvatukseen kuin munankuorien muodostukseen.

Parhaiten kalkki on munivien lintujen aineenvaihduntaan imeytyvässä muodossa munankuorissa. Eli kuivatut ja murskatut munankuoret tarjoillaan takaisin kanasille. Omien munien kuoret eivät pelkästään riitä, ja eräs Tirehtööri kerääkin erään pienen kylän leipurien ja ravintoloiden munankuoret, kuivattaa ne pahvilaatikoissa uuninpankolla ja sitten murskaa kanaisille nokittaviksi. Toki parvilla on tarjolla myös kalkkikiveä, mutta nokkaan häipyy mieluummin juurikin munankuoret.

Kuoret kuivataan ja murskataan siksi, etteivät kanat saisi niistä raa´an munan makua ja oppisi nokkimaan omia muniaan rikki.

Kalkki yksin ei riitä!

D-vitamiini vaikuttaa kalsiumin imeytymiseen ja kalsiumia kanat tarvitsevat munankuorien lisäksi omiin luihinsa ja sulkien kasvattamiseen. Joten varmista D-vitaminointi viimeistään nyt kun kesän vitamiinitankkauksesta on monta kuukautta aikaa. Kesällä kanatkin saavat D-vitamiinin auringonsäteistä, jos pääsevät aurinkoon ulkoilemaan. Talvella D-vitamiini täytyy nokkia tai hörppiä.

Hyvä nyrkkisääntö D-vitaminoinnin tarpeelle on t-paita kelit: silloin kun ulkona voi puuhailla t-paitasillaan, niin aurinkosta saa riittävästi D-vitamiinia ihon kautta. Kun iho pitää kelien mukaan peittää, niin silloin ei aurinko armas riitä myöskään D-vitamiinin lähteeksi. Tämä nyrkkisääntö koskee myös sulkaisia ja karvaisia suomalaisessa ilmastossa asuvia, käyttivät he t-paitaa tai ei.

Kaiken ruuansulatuksen avuksi lintuset tarvitsevat kivipiiraan pikkukiviä. Sorainen hiekka on parasta, jolloin jokainen parven ikään ja kokoon katsomatta löytää oikean kokoista murikkaa ja sirua kulloiseenkin tarpeeseensa.

Myös proteiinivaje voi olla syynä sulkien nyppimiseen. Munat ovat proteiinipitoista tuotosta ja munija tarvitsee hyvälaatuista proteiinia äheltääkseen maukkaita mulkeroita pesäntyhjentäjän iloksi.

Rehuissa on eroja. Teolliset rehut ja ruokintasuositukset ovat optimoituja tehokanojen tuotannolliseen munitukseen. Tuotannollisesti olennaisinta on saada mahdollisimman halvoin kustannuksin mahdollisimman paljon munaa myyntiin. Käytännössä tämä tarkoittaa, että teharit munia paukuttavat (lähes ravitsemuksesta riippumatta) sen mitä jalostuksella on saatu aikaiseksi. Tämä näkyykin sitten niissä ”tuotantopoistoissa” sulattomuutena, haaleina helttoina ja heikkoina munankuorina.

 

 

Koti- ja lemmikkikanoja ei toivottavasti pidetä halvan munan vuoksi, vaan eläimille tarjotaan hyvää elämää. Mikä ravitsemuksellisesti tarkoittaa riittävää proteiinin saantia ja silloin tällöin myös herkkuja, eikö vain?

Minun näkemykseni ja kokemukseni on, että eritoten voimakkaasti munivat rodut hyötyvät proteiinilisistä. Tehareitten eloa ja oloa voi olennaisesti parantaa tarjoamalla monipuolista ja ravinteikasta ruokaa, jossa rehu on vain yksi osa-alue.

Pienet rodut, vähän munivat tai maatiaiset monesti voivat hyvin ”kevyemmälläkin” appeella. Varsinkin suomalaiset maatiaiset tuntuvat olevan mainioita munijoita viljavoittoisella ruokinnalla, eivätkä kaipaa niin paljon valoa ja lämpöäkään muniakseen, kuin jotkut toiset rodut. Pohjoisen ilmastomme ”jalostama”, vähään tyytyväinen rotu.

Maukkaita ja linnuille sopivia proteiininlähteitä ovat:

• herne, kuivattuna, liotettuna tai pakasteherneet sulatettuna
• härkäpapu
• apila
• nokkonen
• kuivatut hyönteiset purkista tai tuoreet hyönteiset suoraan puutarhasta
• erilaiset siemenet, esim auringonkukan ja öljyhampun, sekoitukset
• erilaiset pähkinät
• raejuusto, piimä, rahka
• keitetyt ja murskatut munat

Huomaathan kuitenkin, että munivia lintuja ei saa asetusten mukaan ruokkia määeläinperäisellä lihalla, esim jauhelihalla, saati broilerilla. Asetus on elintarviketurvallisuutta ja -teollisuutta palvele asetus, ei kanaa sekasyöjänä palveleva varotoimi, mutta aiheellista huomioida, että VARSINKIN oman lajin syöminen voi aiheuttaa eläintautiriskin, esim hullunlehmän tauti aikoinaan levisi eläinperäisistä rehuista.

Vapaana pihalla viipottaessaan kanathan laiduntavat hyvin paljon vihreää, tonkivat maasta maukkaita matoja, öttiäisiä ja harventavat hyttysparvia, sekä käyvät käsiksi marjapensaiden, omenien, kirsikoiden ja ruusunmarjojen antimiin. Eli koko luonnon vitaminiini-, hiven- ja kivennäisainekattaus parhaimmillaan nokan ulottuvilla, virikkeistä ja mielekkäästä tekemisestä puhumattakaan. Olispa aina kesä!

Siilon Puodissa on tarjolla testattuja vitamiinilisiä niin veteen/ruokaan lisättävinä litkuina kuin pelletteinä. Kurkkaa koko valikoima TÄSTÄ

Proteiinilisää linnuillesi saat HERKKUHERNEESTÄMME, joka on maistuva, vihreä rehuherneen lajike ja sitä on myynnissä rouhittuna tai kokonaisena. 

Myös Härkäpapurouhe on myös hyvä proteiinilisä.  

Lisää luettavaa aiheesta:  

Kivipiira on osa linnun ruuansulatusjärjestelmää

5 parasta kanojen joululahjaa: herkkuja ja virikkeitä 

Herne kanojen ruokinnassa

Kanojen ja viiriäisten tukiruuat ja vitamiinit 

 

Oliko jutusta hyötyä? Haluaisitko jakaa sen muidenkin kanalailijoiden iloksi oman kanalasi tai profiilisi somessa, kiitos :)

Tai onko sinulla jostain aiheesta paljon tietoa ja kokemusta, haluaisitko kirjoittaa Vieraskynä tekstin tänne muidenkin iloksi ja opiksi? 

Ota yhteyttä yhteistyökuvioista: marianne@siltajoensirkus.fi