Ruokintarutiinit Siltajoen Sirkuksessa

 

Sirkuksessa parvien ruokinta perustuu ikään ja rotuun. Tässä jutussa kerron kanojemme arkiruokinnasta. Viiriäiset, ankat ja kanit saavat luonnollisestikin vähän erilaisia eväitä. Niistä lisää tuonnempana.

Perusta kuntoon

Kaikilla parvillamme on koko ajan erillisissä automaateissa saatavilla:

• Kauraa
• Rehua

Rehustus perustuu kanojen ikään, rotuun ja hieman myös vuodenaikaan.

Lisäksi kaikilla parvilla ja poppoilla on aina tarjolla hiekkaista soraa ja kuivattuja, murskattuja munankuoria. Mikäli munankuoria ei ole riittävästi, saavat Milkan Kanakalkkia

Munivat isot rodut

joita meillä ovat Maransit, Araucanat, teharit, Maraut ja näiden kaikkien sekulit.

Kaura-automaatissa on pääsääntöisesti kokonaista kauraa ja/tai ohraa, sekä mukana hieman myös rouhittua kauraa. Siilossakin myynnissä oleva rouhittu kaura on nimensä mukaisesti kokonaista kauraa, joka on vedetty valssimyllyn läpi, jolloin kuori hieman rikkoutuu, mutta ei täysin irtoa pois. Kokonaisen kauran hyödyistä kanan ruuansulatukselle voit lukea lisää TÄSTÄ

Rehu on pääsääntöisesti omaa Maukas-pikkunokkaisten rehuamme, johon lisään Milkan ADE-pellettiä ja Hankkijan Proguttia. Talvella vitamiinipellettiä laitan muutaman kourallisen enemmän kuin kesällä, jolloin parvet ulkoilevat vapaana saamassa auringosta niin D-vitamiinia kuin pihasta kaikkea muutakin ravinteikasta.

Syksyllä kun maa alkaa olla märkää ja maabakteerit alkavat ilakoimaan, sekä keväällä ulkoilukauden alkaessa, lisään Proguttia pari kourallista enemmän. Progut tukee suoliston hyvinvointia ja auttaa ruokinnan muutosten ja stressin aiheuttamien oireiden lievittämiseen. Äkillinen maabakteerien lisääntyminen (kun kana nokkii maasta) voi aiheuttaa ripulia ja nuorikoilla jopa kokkidioosia, joka pahimmillaan tappaa linnun.

Selvästi ripulioireiselle linnulle tarjoan Proguttia kädestä ja laitan lisäksi koko parvelle pikkukuppiin tarjolle.

Talvella isot rodut saavat lisäksi auringonkukan siemeniä ja liotettuja kokonaisia herneitä, koska talvehtivat viileissä tiloissa ja lisäenergia on paikallaan varmistamaan muninta ja/tai sulkasadosta toipuminen.

Noin kerran pari kuukaudessa ostan myös säkillisen Suomen Rehun Punaheltta Munitusta, joka on ns puolitiiviste. Teollista rehua sekoitan tuon oman joukkoon joskus enempi, joskus vähempi. Ihan siksi, että eräänä vuonna sain palautetta meiltä muuttaneista lintusista, että eivät osanneet syödä teollista rehua. Ja koska meillä kasvatetaan näitä rotuja myyntiin, niin on se hyvä, että muuttajat tajuavat, että teollistakin rehua voi (paremman puutteessa) syödä. Toki koitan muistaa myydä aina muuttajille mukaan pussillisen Maukasta 😉

Kääpiörodut ja nuoriso

Näitä meillä ovat silkit ja kääpiökochit, jotka myös ovat hurjan hautovia rotuja ja näiden parvissa onkin aina, aina, aina myös nuorisoa. Joten ruokintakin on hieman monimuotoisempaa.

Automaattejahan meillä on joka parvella useita, ihan sillä, että parven jokainen nokkimajärjestyksen mukainen kuono saisi suunsa ja kupunsa täyteen.

Nuorisolla on tapana hengata aina suht samoissa paikoissa, joten niihin kulmiin automaattiin menee Maukkaan lisäksi Punaheltan Paras Poikanen rehua, sekä enempi Proguttia ja ADE-pellettiä. Näiden emoviettisten parvissa on myös noita isojen rotujen lapsosia, koska meillä kanaemot hautovat ja hoitavat mitä vaan. Ja kun emo vierottaa, niin en heti erottele rotuja omiinsa, vaan muutot tapahtuvat mieluiten isoina kertamuutoksina, jolloin parvesta lähtee tai saapuu muitakin.

Siksi nopeasti ja isoiksi kasvavia saattaa olla pientenkin puolella ja heidän ravinnontarve on suurempi kuin näiden lilliputin kokoisten siivekkäiden. Tämän takia Maukas onkin erinomainen yleisrehu kotikanalaan: Maukas sisältää rouhittuna kauraa, ohraa, hernettä ja härkäpapua, ja toisin kuin pelletöidyissä rehuissa, tästä seoksesta lintunen saa valita omaan nokkaansa tarpeellisimmat rakeet. Vastakuoriutuneen munahampaan nokkaan sujahtaa pieniä paloja ja 5 kiloisen Hurjantai kukon kitaan isoimpia. Ihan pussin pohjan pölyt varistelen talteen tarjottavaksi vauvaviiriäisille (mutta siitä lisää toisessa postauksessa).

Kaura-automaatit näille pienille roduille täytetään pääsääntöisesti rouhitulla kauralla, mutta mukana on myös kokonaista kauraa ja silloin tällöin kun myllyllä käydessä käy flaksi niin kelkon mukanani myös säkillisen kauranydintä, sitä jyvän parasta osaa, jolla kanaemot hellivät tipusiaan, mutta jota ei määräänsä enempää tarvitse tuputtaa, koska kanankin suoli kaipaa kuitua.

Emot ja vastakuoriutuneet tiput 

Tästä olen kirjoittanut oman artikkelinsa ja löydät sen TÄSTÄ 

Nämä on ne mitä Sirkuksen kanasilla on tarjolla koko ajan. Sitten mennään herkkuihin. Sillä mitäpä olisi elo ilman herkkuja!

Herkut ja ruuantähteet

Joka aamuisiin rutiineihimme kuuluu ns ämpäriruoka, jonka jakamisella on ravitsemuksen lisäksi myös sosiaalinen tarkoitus. Eilisen kippoja tiskiin tarkkoessa ja päivän apetta lappaessa on aikaa jutskailla, tarkkailla, kysellä ja kertoa siivekkäille niitä näitä kaalinpäitä. 

Ruokaämpärin luokse rientävät kukkopojat näyttävät merkkejä luonteestaan, tipusilleen maapähkinää komentavat kanaemoset varmistavat, että yhteishuoltajaihminen on tehtäviensä tasalla, ja nälkäiset nuorikot varmistavat pääsevänsä apajille hyppäämällä hoitajan olkapäälle. Lisäksi munakasan päälle piiloon pujahtaneet hautojat tulee havaittua ja mahdolliset nuupottajat noukittua tarkempaan tutkimukseen.

Ja tämä on meidän työpäivissä olennainen osa, koska kun eläimiä kasvatetaan uusiin koteihin, on olennaista, että tiedämme ja tunnemme niin parvemme kuin yksilömme, jotta osaamme sitten valita heille oikeat kodit ja ihmiset. Meillä käyneet tietävätkin, että myös kukkoset osallistuvat tähän valintaprosessiin huolellisesti. Uusien ihmisten sylit testataan ja kädet tutkitaan herkkupalojen varalta. Onpa joskus joku pikkukukko ottanut päikkäritkin tutustujan sylissä, kun sen hyväksi ja turvalliseksi kainalonmutkaksi havaitsi.

Mutta ämpäriin.

Ämpäriruoka on yleensä joko kaupan tai ravintolan hävikkiruokaa, jota kanalamme saa satunnaisen säännöllisesti. Se voi myös olla ruohonleikkurin kerääjästä litratolkulla ammennettua ruohosilppua, rikkaruohoja, keitettyä porkkanaa, maahan pudonneita omenia, luumuja tai kanojen itsensä pihasta poimimia viinimarjoja, ruusunmarjoja tai aronioita. Kesäisin ne parvet jotka ulkoilevat nokkivat itse ämpäriruokansa pihasta, vaikka toki käyvät kyllä ämpäriin kurkkaamassa ja ankkojen vatiin vaklimassa. 

 

 

 

 

Pointti ämpäriruuassa on juurikin monipuolisuus JA ruokahävikin minimointi. Kanoille haitalliset ruoka-aineet toki jätetään pois, ja niistä löytyy lisätietoa TÄSTÄ

Tällaiselta kuulostaa Sirkuksen arki ruokailujen osalta. Onko jotain mitä kopsaisit teidän kanalaan tai jotain mitä et ainakaan tekisi samoin? Olisi kiva kuulla, jätä kommentti :) 

Jos haluat oppia lisää kanojen ravitsemuksesta ja ruokinnasta, niin olen tehnyt aiheesta 45minuutin opasvideon, jonka voit ostaa käyttöösi hintaan 19,50€. Tilaa opasvideo TÄSTÄ

 

 

Kana nokkii toisen sulkia - mitä teen?

Sulkien nokkimiseen voi olla monta syytä. Syihin on hyvä puuttua, ennen kuin nokittava on nakuna.

Kanojen tapa osoittaa hellyyttää ja huolenpitoa on sukia toistensa sulkia, eritoten kaulan ja kasvojen alueen sulkia. Osittain nokan lähellä olevissa sulissa voi olla ruokajäämiä, joita hellyydenosoittaja tarkkoo pois, mutta pääsääntöisesti tämä on sitä millä kanat ja kukot osoittavat toisilleen: ”olet minulle tärkeä, minä pidän sinusta huolta”.

Toisinaan huolenpito voi mennä yli ja hoidettavalta toverilta nypitään sulkia. Varsinkin kuvan kaltainen hetki kun uudet sulat työntyvät ihosta esiin ”piikkeinä” voi innostaa hoitajaa poistamaan epäilyttävän näköiset piikit. Kierre on valmis ja hellyyden kohteesta tulossa nakukaula.

Tällaista käytöstä voi koittaa hillitä laittamalla nokittavalle kaulaan ns fritsurätti, vaikka vanhasta sukasta leikattu tuubihuivi tai jokin muu hyvin paikoillaan pysyvä suoja, joka estää nokkijaa hoitamasta. Tokihan huivi ärsyttää ja ihmetyttää ja saa varmasti osakseen poistoyrityksiä, mutta jo viikonkin paikallaan oleva suoja auttaa sulkia kasvamaan takaisin.

Kuvituskuva netistä

Tekemisen puutetta 

Toinen syy parvitoverin sulkien nyppimisille voi olla tylsyys, joka eritoten valtaa pitkän ja pimeän talven jälkeen kun sisätiloissa on kökötetty jo ihan riittämiin. Tylsyyttä ja tekemisen puutetta ehkäistään mielekkäällä tekemisellä ja virikkeillä. 

Lue vinkkejä virikkeistä: tästä

Kolmas, ja kun ajoissa puuttuu, niin helposti hoidettavissa oleva syy, on ravitsemus.

Ravitsemus kuntoon

Kalkin ja proteiininpuute voi aiheuttaa sulkien syömistä. Kasvavat ja munivat kanat tarvitsevat paljon kalkkia niin sulkien kasvatukseen kuin munankuorien muodostukseen.

Parhaiten kalkki on munivien lintujen aineenvaihduntaan imeytyvässä muodossa munankuorissa. Eli kuivatut ja murskatut munankuoret tarjoillaan takaisin kanasille. Omien munien kuoret eivät pelkästään riitä, ja eräs Tirehtööri kerääkin erään pienen kylän leipurien ja ravintoloiden munankuoret, kuivattaa ne pahvilaatikoissa uuninpankolla ja sitten murskaa kanaisille nokittaviksi. Toki parvilla on tarjolla myös kalkkikiveä, mutta nokkaan häipyy mieluummin juurikin munankuoret.

Kuoret kuivataan ja murskataan siksi, etteivät kanat saisi niistä raa´an munan makua ja oppisi nokkimaan omia muniaan rikki.

Kalkki yksin ei riitä!

D-vitamiini vaikuttaa kalsiumin imeytymiseen ja kalsiumia kanat tarvitsevat munankuorien lisäksi omiin luihinsa ja sulkien kasvattamiseen. Joten varmista D-vitaminointi viimeistään nyt kun kesän vitamiinitankkauksesta on monta kuukautta aikaa. Kesällä kanatkin saavat D-vitamiinin auringonsäteistä, jos pääsevät aurinkoon ulkoilemaan. Talvella D-vitamiini täytyy nokkia tai hörppiä.

Hyvä nyrkkisääntö D-vitaminoinnin tarpeelle on t-paita kelit: silloin kun ulkona voi puuhailla t-paitasillaan, niin aurinkosta saa riittävästi D-vitamiinia ihon kautta. Kun iho pitää kelien mukaan peittää, niin silloin ei aurinko armas riitä myöskään D-vitamiinin lähteeksi. Tämä nyrkkisääntö koskee myös sulkaisia ja karvaisia suomalaisessa ilmastossa asuvia, käyttivät he t-paitaa tai ei.

Kaiken ruuansulatuksen avuksi lintuset tarvitsevat kivipiiraan pikkukiviä. Sorainen hiekka on parasta, jolloin jokainen parven ikään ja kokoon katsomatta löytää oikean kokoista murikkaa ja sirua kulloiseenkin tarpeeseensa.

Myös proteiinivaje voi olla syynä sulkien nyppimiseen. Munat ovat proteiinipitoista tuotosta ja munija tarvitsee hyvälaatuista proteiinia äheltääkseen maukkaita mulkeroita pesäntyhjentäjän iloksi.

Rehuissa on eroja. Teolliset rehut ja ruokintasuositukset ovat optimoituja tehokanojen tuotannolliseen munitukseen. Tuotannollisesti olennaisinta on saada mahdollisimman halvoin kustannuksin mahdollisimman paljon munaa myyntiin. Käytännössä tämä tarkoittaa, että teharit munia paukuttavat (lähes ravitsemuksesta riippumatta) sen mitä jalostuksella on saatu aikaiseksi. Tämä näkyykin sitten niissä ”tuotantopoistoissa” sulattomuutena, haaleina helttoina ja heikkoina munankuorina.

 

 

Koti- ja lemmikkikanoja ei toivottavasti pidetä halvan munan vuoksi, vaan eläimille tarjotaan hyvää elämää. Mikä ravitsemuksellisesti tarkoittaa riittävää proteiinin saantia ja silloin tällöin myös herkkuja, eikö vain?

Minun näkemykseni ja kokemukseni on, että eritoten voimakkaasti munivat rodut hyötyvät proteiinilisistä. Tehareitten eloa ja oloa voi olennaisesti parantaa tarjoamalla monipuolista ja ravinteikasta ruokaa, jossa rehu on vain yksi osa-alue.

Pienet rodut, vähän munivat tai maatiaiset monesti voivat hyvin ”kevyemmälläkin” appeella. Varsinkin suomalaiset maatiaiset tuntuvat olevan mainioita munijoita viljavoittoisella ruokinnalla, eivätkä kaipaa niin paljon valoa ja lämpöäkään muniakseen, kuin jotkut toiset rodut. Pohjoisen ilmastomme ”jalostama”, vähään tyytyväinen rotu.

Maukkaita ja linnuille sopivia proteiininlähteitä ovat:

• herne
• härkäpapu
• apila
• nokkonen
• kuivatut hyönteiset purkista tai tuoreet hyönteiset suoraan puutarhasta
• erilaiset siemenet, esim auringonkukan ja öljyhampun
• erilaiset pähkinät
• raejuusto, jauheliha, keitetyt ja murskatut munat

Huomaathan kuitenkin, että myyntimunia munivia lintuja ei saa asetusten mukaan ruokkia eläinperäisellä proteiinilla, mikä on elintarviketurvallisuutta ja -teollisuutta palvele asetus, ei kanaa sekasyöjänä palveleva varotoimi.

Vapaana pihalla viipottaessaan kanathan laiduntavat hyvin paljon vihreää, tonkivat maasta maukkaita matoja, öttiäisiä ja harventavat hyttysparvia, sekä käyvät käsiksi marjapensaiden, omenien, kirsikoiden ja ruusunmarjojen antimiin. Eli koko luonnon vitaminiini-, hiven- ja kivennäisainekattaus parhaimmillaan nokan ulottuvilla, virikkeistä ja mielekkäästä tekemisestä puhumattakaan. Olispa aina kesä!

Siilon Puodissa on tarjolla testattuja vitamiinilisiä niin veteen/ruokaan lisättävinä litkuina kuin pelletteinä. Kurkkaa koko valikoima TÄSTÄ

Proteiinilisää linnuillesi saat HERKKUHERNEESTÄMME, joka on maistuva, vihreä rehuherneen lajike ja sitä on myynnissä rouhittuna tai kokonaisena. 

Myös Härkäpapurouhe on myös hyvä proteiinilisä.  

Lisää luettavaa aiheesta:  

Kivipiira on osa linnun ruuansulatusjärjestelmää

5 parasta kanojen joululahjaa: herkkuja ja virikkeitä 

Herne kanojen ruokinnassa

Kanojen ja viiriäisten tukiruuat ja vitamiinit 

 

Oliko jutusta hyötyä? Haluaisitko jakaa sen muidenkin kanalailijoiden iloksi oman kanalasi tai profiilisi somessa, kiitos :)

Tai onko sinulla jostain aiheesta paljon tietoa ja kokemusta, haluaisitko kirjoittaa Vieraskynä tekstin tänne muidenkin iloksi ja opiksi? 

Ota yhteyttä yhteistyökuvioista: marianne@siltajoensirkus.fi

Herne kanojen ja viiriäisten ruokinnassa

Muna on proteiinipitoista voimaruokaa. Voimailijat tarvitsevatkin kovasti proteiinipitoista ruokaa pystyäkseen tuottamaan somia herkkumunia. 

Tehokanojen, viiriäisten ja muiden voimakkaasti munivien rotujen ja lajien ruokinnassa huomiota tulee kiinnittää proteiiniin JA kalsiumin saantiin. Kun munintatahti on kova täytyy linnun saada nokittua tuhtia ruokaa. Pullamössöllä ei toinna kupua täyttää, sillä pelkällä hiilarilla ei munia pitkään pungeta pihalle. 
 
Tiesitkö muuten, että viiriäinen munii ahkerammin kuin tehokana? Viiriäisen munantuotannon sykli on 14-18 tuntia, eli viikon aikana hyvin ruokittu, terve ja munintaikäinen viiriäinen paukkasee pihalle yli 9 munaa.

Kanat ja viiriäiset ovat sekasyöjiä, joten proteiiniksi kelpaa myös eläinproteiini, mutta tässä artikkelissa vetäistään herneet kitusiin. Eli keskitytään maukkaaseen kasviproteiiniin. Artikkelin lopusta löydät linkkejä muihin Ravitsemus - kategorian juttuihin.

Kokonainen riistaherne on edullista

Riistaherne on kuivattua hernettä ja sitä myydään säkkitolkulla maatalouskaupoissa tai mahdollisesti myös viljelijöiltä suoraan. Riistaherne nimitys on erona elintarvikkeeksi myytäville herneille ja osittain viljelylajikkeet eroavat elintarvike- ja riistaherneiden osalta. Samaa palkokasvia kuitenkin pienillä eroilla. 

Herne on edullista ja ravintorikasta syötävää eritoten talvella, kun vihreän saanti on rajallista. Vihreän lisäksi herneessä on paljon B-vitamiineja, joita tarvitaan muun muassa kuoriutuvien tipujen evääksi munaan mukaan. Yleensä kaikki Suomessa myytävä riistaherne on vieläpä kotimaista ja viljelykasvina herne rikastuttaa peltomaata typensitomisominaisuudellaan. Eli kaikin puolin mainio pikkupallero!

Jos haluat syöttää lintusillesi kokonaisen riistaherneen, niin liota kuivia herneitä yön yli, jotta ne turpoavat ja ovat näin ollen helpommin sulavassa muodossa. Kuivana syötetyt herneet turpoavat linnun mahassa ja vaativat valtavasti juomista ja voimakkaan kivipiiran, etteivät aiheuttaisi tukosta tai tukalaa oloa. Pienille roduille ja viiriäisille kokonaista hernettä tulisi tarjota vain liotettuina tai keitettyinä. 

Isoille- ja jättikanaroduille, sekä aikuislle ankoille kuivan herneen voi tarjoilla sellaisenaan. Kokemukseni mukaan kuitenkin liotettuna vihreät pienet miehet matkaavat livakammin kohti ääntä. Oletan liotetun maistuvan maukkaammalta.

Viiriäisille herneet ovat suurta herkkua ja syövät niitä paljon, siksi on tärkeää, että kuivattu kokonainen herne on hyvin liotettu tai kiehautettu ennen tarjoilua. Kahden nyrkin kokoinen viiriäinen voi jopa kuolla kuivien kokonaisten herneiden syömiseen, joten toistan vielä väsytyksenkin uhalla: viiriäisille vain hernerouhetta tai kokonaiset kuivaherneet hyvin liotettuina/kiehautettuina.

Tuore- tai pakasteherneissä tätä ongelmaa ei tietenkään ole, koska neste on vielä herneessä mukana.

Herneherkuttelijoille tulee olla myös kivipiiran toiminnalle tärkeää hiekkasoraa saatavilla, sillä kova ruoka kuluttaa kivipiiran kiviä nopeammin kuin pehmeä mössöruoka. 

Herkkuherne rouheena

Kuivattua hernettä voi mieluusti tarjota myös rouheena, jolloin turpoavat partikkelit eivät ole liian suuria linnun kokoon suhteutettuina.

Siilossa myytävä hernerouhe on oikean kokoista niin kana- kuin ankkatipuille sekä aikuisille viiriäisille. Herkkuherne rouhe maistuu mainiosti myös aikuisille kanoille.

Hernejauhe on sopivaa ihan vauvaviiriäisille, joiden nokkaan jauhe mahtuu, mutta viikon ikäisestä eteenpäin jauhe on hyvä tarjota vesitilkkaan turvotettuna puurona, jolloin lintu saa sen nokittua.

Herkkuherne nimitys rouheellemme tulee hernelajikkeen valinnasta. Suomessa viljeltäviä hernelajikkeita on muutamia. Siltajoen ja viljelijän omien lintusten mielestä vihreä lajike on kaikista maistuvinta. Makutesteihin on osallistunut kolmisen sataa nokkijaa ja kolme hernelajiketta, joten luotamme nokkaporukan valintaan.

Yleisin viljeltävä lajike, kellertävä väriltään, on ravintoarvoiltaan hyvin samanlainen, mutta maistuvuudessa oli selkeä ero. Nirsoja tai ei, niin kuvitelmani on, että vihreässä pallerossa on enemmän lehtivihreää, jonka saanti varsinkin Suomen pitkän ja pimeän talven aikana on rajallista, siitä varmaan johtunee myös maistuvuus ero. Samaa herkkuhernerouhetta käytetään Maukas-rehussamme. Vihreällä ruokinnalla taasen on suora yhteys keltuaisten väriin ja makuun.

Siilossa myytävien kotimaisten nokittavien periaatteena on maistuvuus, oikeat ravintoarvot ja raekoko sekä viljelijäreiluus. Siilon tuotteista viljelijän kukkaroon jää isompi siivu kuin teollisuudelle myytäessä. Tämä on minulle henkilökohtaisesti tärkeää, koska haluan uskoa suomalaiseen ruuantuotantoon niin eettisistä kuin ilmastollisistakin syistä. Jos jaat kanssani samansuuntaiset arvot, niin vilkaisehan valikoimamme: Siltajoen Siilo - Kanailijan kauppa

Reseptejä ja vinkkejä herneen syöttöön

Avaa kesähelteillä pakastehernepussi vadilliseen vettä ja kutsu munamaakarisi bileisiin. Saat koko päivän vesiastian ympärillä puuhastelevat kanasi ikionnellisiksi ja viilentyneiksi kun vesisoikosta noukitaan kylmiä herkkuja kilvan. Ja voi sitä marmatuksen määrää, jos joku herne sattuu vajoamaan vesitilkan pohjalle ja sitä ei sieltä saa!

Talven pakkasiin iloa ja lämpöä tuo kattilallinen keitettyjä juureksia. Kiehauta porkkanaa, lanttua, naurista tai pottuja, pyöräytä juurekset pehmeiksi tehosekoittimella ja lisää muussiin herne- ja/tai papurouhe turpoamaan. Päälle tilkka ruokaöljyä tai nokare voita, ja kun keitos on jäähtynyt noin kädenlämpöiseksi kanna vasu nokkailijoillesi. Kiittävät sinua kilvan niin kaakatuksellaan kuin maistuvilla munillaan.

Syksyn ja talven viileillä lämpimän ruuan/juoman tarjoilu sitä paitsi auttaa lintusia lämpimänä pysymisessä. Muista vain kokeilla ruuan lämpötila omin näpein, sillä kana ei pysty sylkäisemään kurkkuunsa hotkaisemaa palasta, joten polttava ruoka oikeasti polttaa!

Fermentointi on yksi mainio tapa tarjota erilaisia kasviksia kanasilleen, silloin kun kasvisten säilyvyys muuten olisi ongelma. Kotirinteen kanablogista löydät ohjeet fermentointiin

Kokemukseni mukaan kanaemot valitsevat mieluusti poikastensa kasvatukseen hernerouhetta tai Maukas – Pikkunokkaisten seosta. Voit tarjota molempia sellaisenaan tai hieman liotettuna vesitilkassa. Minulla on tapana lisätä liotettaviin rouheisiin tippa B-vitamiinia tai omegakalaöljyä, talviaikaan myös D-vitamiinia, jonka saanti pimeässä pohjolassa ei onnistu kuin T-paita keleillä.

Ja toki hernerouheen voi antaa sellaisenaan, joko muun rehun joukkoon sekoitettuna tai erillisestä kiposta tai kädestä tarjoiltuna.

Muita artikkeleja ravitsemuksesta:

5 ruoka-ainetta, joita ei tule syöttää kanoille

Syötä näitä maltilla kanoille

Idätä kanoille kauraa

Kanojen ja viiriäisten tukiruuat

Ruokintarutiinit Siltajoen Sirkuksessa

Haluatko oppia lisää kanojen ruokinnasta? 

Olen tehnyt 45 minuutin mittaisen opasvideon: Kanojen ruokinnan perusteet, jossa käyn kattavasti läpi kotikanan ruuansulatuksen ja ravitsemuksen tarpeet. Tilaa video omaksesi hintaan 19,50€ tästä: Webinaari kanojen ruokinnasta

Idätä kanoille ja viiriäisille kauraa

Viherruokinta tuo muniin makua ja lintujen ruokavalioon vaihtelua lisäten vitamiinien ja kivennäisaineiden saantia. Eritoten talvella viherruokinnan merkitys korostuu kun kanat eivät pääse pihalle laiduntamaan.

Kauran idätys on helppoa, halpaa ja pitkän pimeän talven jälkeen lyhyetkin vihreän idut häviävät nokkiin nopeammin kuin ehdit kiljaista kukkokiekuu.

Idätä kauraa näin:

Täytä laakea astia, esim vanha tarjotin, tarjoiluastia tai foliovuoka kauranjyvillä. Pohjanpeitto tai korkeintaan puolen sentin kerros riittää.

Kastele kaurat niin, että lilluvat vedessä oikein kunnolla. Anna kaurasten uiskennella vuorokauden verran. Kaada sen jälkeen ylimääräinen vesi pois. Kaurat saavat jäädä märiksi, mutta uiskentelu pitää jo lopettaa.

Jätä idätysastia viileään paikkaan. Tässä vaiheessa ei ole väliä ovatko hämärässä vai valoisassa. Ihan pilkkopimeä ei ole paras, eikä huoneenlämpö. Viileä ja valoisa olisi optimaalisin, mutta itää kaura muissakin olosuhteissa.

Idätyspaikan lämpötilasta riippuen joudut kastelemaan tai suihkepullolla ruiskuttelemaan joka, joka toinen tai joka kolmas päivä. Lämpimässä vettä tarvitaan useammin, viileässä harvemmin. Liika kosteus homehduttaa. Liika kuivuus tappaa. Älä huoli, kosteuden tarpeen kyllä näkee silmämääräisesti, tai huomaa vähintäänkin kauroja kopeloimalla. 

Jyvät saavat olla hieman kosteita, mutta vesi ei saisi loiskua kun astiaa kallistelee. Liiallisen kastelun voi varovasti valuttaa pois.

Ensin kaura kasvattaa juuret, jotka näyttävät valkoisilta homelonkeroilta, älä siis tässä vaiheessa heitä idätyksiäsi mäkeen. Kääntelemällä ja ravistamalla lonkerohemmoja voit varmistua, että kaurat ovat oikean kosteita ja jokainen pikkujyvä saa ilmaa ja kosteutta riittävästi.

Idätyslämpötilasta riippuen vihreää alkaa näkyä 4-6 päivän päästä aloituksesta. Yleensä kuitenkin vasta sitten kun olet jo autuaasti ehtinyt unohtaa jyväset oman onnensa nojaan.

Nosta itäjät valoisalle ikkunalle ja jatka kastelua kunnes vihreät versot ovat 4-8cm pituisia.

Parempiin suihin

Tarjoile itäjät nokkaporukalle. Tarjoilu on paras hetki opettaa parvelle luoksekutsuhuutoa. Tämä herkku on talviaikaan ehdoton hitti ja nopeuttaa oppimista takuulla. Lisää kanojen kesyttämisestä voit lukea tästä

Jos tilat tai kärsivällisyys eivät riitä vihreän oraan kasvattamiseen, niin myös ihan vasta itänyt 3pv ikäinenkin jyvä on kanojen mielestä herkullinen. Tosin vihreään töröttäjään on ehtinyt muodostua lehtivihreää ja ravintoaineita piirun verran enemmän.

Joskus joku tippapullo tai juomalaite vuotaa ja sen alle voi olla kätevää asettaa kupillinen kauraa. Kaura imee tippuvat vedet ja saattaa ehtiä jopa itää. Ainakin viiriäisille liotetut kaurat maistuvat kuivajyvää paremmin.

Kauran lisäksi mainiota ja edullista idätettävää ovat herneet, auringonkukan siemenet ja ohra. Ohra ja herne itävät jo ihan parissa päivässä. Eikäpä idut ja versot pahaa tee myöskään influenssakaudesta toipuvan kanailijan terveydelle!

Lue lisää ruokinta-aiheesta:

5 ruoka-ainetta, joita ei tule syöttää kanoille
Kanojen ja viiriäisten tukiruuat
5 munintaan vaikuttavaa seikkaa

Ruokintarutiinit Siltajoen Sirkuksessa

Muistathan D-vitamiinin?

Kesällä kanatkin saavat D-vitamiinin auringonsäteistä, jos pääsevät aurinkoon ulkoilemaan. Talvella D-vitamiini täytyy nokkia tai hörppiä. D-vitamiini vaikuttaa kalsiumin imeytymiseen ja kalsiumia kanat tarvitsevat munankuorien lisäksi omiin luihinsa. Joten varmista D-vitaminointi viiemistään nyt kun kesän vitamiinitankkauksesta on monta kuukautta aikaa.

Tutustu Siilon lisäravinteisiin.

Haluatko oppia lisää kanojen ravitsemuksesta?

Olen tehnyt aiheesta 45minuutin opasvideon, jossa käyn läpi kotikanan ruuansulatuksen ja ravitsemuksen tarpeita ja ratkaisuja laajasti ja kattavasti. Voit ostaa opasvideon käyttöösi hintaan 19,50€. Tilaa tästä: Kanojen ruokinnan perusteet