Mistä luotettavaa tietoa aloittavalle kanaharrastajalle?

Minun kanaharrastuksen alku oli karikkoinen!

 

 

Ensin kesti parisen vuotta taivutella aviomies suostumaan kesäkanoihin. 

Toimivin VINKKINI siihen: ala puhua kesälampaista tai alpakoista, niin kas vain, mies suostuu ihmeen helposti kanoihin. Kolme kesäkanaa, ei kukkoa. Se oli se mihin minä sain aikoinaan luvan.

Tämä lupalappu taskussa sitten surffailin huhtikuun ajan keskustelupalstoilla kyselemässä, että mistä saisin ostaa munivia kanoja kesäksi. Olin auttamattoman myöhään liikenteessä. Kevään korvalla kaikki munivat kanat oli jo varattuja. Hätäpäissäni varasin sitten viiriäisiä, mutta se on sitten jo ihan eri tarina se.

Huhtikuun lopulla tavoitin jonkun maalaisisännän pitäjän periltä, joka lupasi myydä minulle kanasia. Eräänä lauantai aamuna lähdimme innoissamme niitä katsomaan pienen tyttäreni kanssa. Tarkoitus oli käydä VAIN katsomassa, tutustumassa ja oppimassa asioita kanojen pidosta. Viimeksi olin hoitanut kanoja omassa lapsuudessani ja siitä oli tuolloin aikaa jo yli 20 vuotta. 

Kuinkas sitten kävikään?

Perillä pihassa isännällä oli pahvilaatikossa muutaman viikon ikäisiä tipuja ja muitta mutkitta nosti pahvilaatikon takapenkille tyttäreni turvaistuimen viereen. Koitin änkyttää, että ei meillä ole niille vielä paikkaa, ruokaa eikä mitään muutakaan valmiina, että aikaisintaan toukokuussa kun maa sulaa niin päästään rakentamaan ulkotarhaa. Puhe oli ollut kolmesta kanasta ja pahvilaatikossa oli 8 muutaman viikon ikäistä tipua. Isäntä väitti, että ei osaa sanoa niistä sukupuolia ja veloitti poikasista 5€ kappaleelta.

Näin jälkikäteen olen oppinut, että aivan varmasti kanojen kanssa yhtään enemmän touhunnut ihminen tuon ikäisistä sukupuolet erotti ja myi kaupunkilaistuneelle nuorelle naiselle ja autossa jo laatikkoon kurkistelevalle tytölle 5 kukkopoikaa ja 3 kananeitoa. Ja isännän opastuskin oli luokkaa: vettä ja jyviä, niin kyllä ne pärjää. Ei sanaakaan lämmöstä, kivipiira hiekasta saati ulkotarhan tai kanalan aiheista.

Se miten näiden kanssa selvittiin ja millainen hulabaloo kotona tuli kun avasin pahvilaatikon olohuoneessa, onkin sitten jo ihan toinen tarina, mutta Kanailijan Ensiaskeleet kurssini sai alkunsa juurikin noista omista ja sittemmin satojen kana-asiakkaiteni kokemuksista.

Kurssilta apua alun karikoihin

Kurssin tarkoitus on tarjota riittävän LAAJAT tiedot ja taidot sinulle joka vasta kanoja harkitset sekä sinulle, joka olet kanaharrastuksesi alkuvuosissa.

Kurssilla perehdymme niin kanan anatomiaan, parvikäyttäytymiseen, kukon tehtäviin, ravitsemukseen kuin myös ulkotarhan ja kanalan rakenteisiin, niin ettei sinun tarvitsisi tehdä (kalliita) virheitä vaan voisit turvallisin mielin oppia konkarin kokemuksista. 

Minua muuten hävetti monen vuoden ajan tuo miten harrastukseni aikoinaan alkoi. Soimasin itseäni, että en ollut ottanut asioista selvää, tajunnut kysyä, osannut sanoa ei jne. Kunnes sain kaverikseni kokeneen kanankasvattajan, jolta opin, että eihän aloittaja edes TIEDÄ mitä kaikkea pitäisi oppia tai osata kysyä. 

Sittemmin olen opastanut satoja kanaharrastajia niin aloituksen kuin pidemmällekin edenneen kanojen pidon iloissa, suruissa ja kysymyksissä. Ennen koronaa pidin suosittuja puolen päivän Kotikanala-kursseja täällä meidän tilalla, mutta totesin, että jotenkin tuo luennointitieto pitäisi saada pysymään aloittelijan muistissa vielä kuukauden, puolen vuoden ja vuodenkin päästä. 

Siksi loin kurssikokonaisuuden, joka sisältää tekstiä, videota ja kuvia joihin voi aina palata kertaamaan tai varmistamaan tiedonmurusia.

Mitä opit minun kokemuksistani?

Kurssi koostuu vaiheittain etenevistä tieto-osioista, joiden väleissä on videotapaamiset tietojen syventämiseksi sekä aiheesta heränneille kysymyksille.

Ensimmäisessä osiossa saat tietoa erilaisista kanaroduista, viranomaisilmoituksista, tarttuvista taudeista ja opit pohtimaan millainen kanaparvi soveltuu sinun elämäntilanteesen ja tiloihin. 

Käymme myös läpi mistä ja miten kanoja kannattaa ostaa ja mitä kaikkea kysyä ja varmistaa, ennen kuin kannat oman pahvilaatikollisen ihanuuksia tontillesi.

Toisessa osiossa sukelletaan rakenteiden maailmaan. Opit millainen ulkotarha on turvallinen kanojen kannalta ympäri vuoden ja mitä tulee ottaa huomioon kanalan eristeissä, ilmanvaihdossa ja pintamateriaaleissa, jotta kanojen elo sujuu hygieenisesti ja kustannustehokkaasti talven paukkupakkasillakin.

Kolmannessa osiossa saat rutkasti tietoa kanan anatomiasta, parvikäyttäytymisestä sekä kukon roolista kanaparvessa. Lisäksi yksi olennainen luento siitä millaisilla tarvikkeilla ja ruuilla pääsee alkuun sekä mitä tulee ottaa huomioon kun kanat vihdoin saapuvat kotiin. 

Vaikka sinulla olisi jo oma kanaparvi, niin tässä osiossa opit uusien parven jäsenten kotiuttamisesta porukkaan sekä kanojen käyttäytymisestä ja kesyttämisestä.

Neljäs osio on hengästyttävän laaja paketti kanojen ravitsemuksesta ja sen vaikutuksesta munintaan, sekä arjen rutiineista. Varsinkin tätä osiota luodessani näin tarpeelliseksi, että kurssin materiaalit ovat kertaamista ja muistinvirkistystä varten käytettävissä myös varsinaisen opetuksen jälkeen. 

Materiaalit ovat käytettävissäsi myös kurssin jälkeen ilman aikarajoitetta.

Kesäkuun alussa tavataan meidän lintutilalla Leppävedellä, Jyväskylän vieressä, jolloin pääsen opastamaan sinulle kädestä pitäen olennaisia ja tärkeitä asioita kanojen käsittelystä, hoidosta, kanalan rakenteista. 

Saattaapahan kukkosillanikin olla muutama opastuksen sana niin perheen pienimmille hoitajille kuin rehuämpärin kantajalle tai vasaran heiluttajalle. Sillä niin kuin mistä tahansa lemmikistä, myös kanoista tulee nopeasti perheenjäseniä ja mitä enemmän tiedät ja tunnet kanojen tapoja ja tarpeita, sitä varmemmin pystyt niiden kanssa toimimaan ja nauttimaan yhteisestä ajastanne. 

Tiesitkö muuten, että kana voi, rodusta riippuen elää noin 3-13 vuotta? Kurssilla opit senkin! 

Lunasta paikkasi kurssilla tästä

Tilatapaamisen osioon ovat tervetulleita myös perheen pienimmät, joista hyvin usein kasvaa niitä kärsivällisimpiä kanojen kesyttäjiä.

Syksyä kohden opetellaan asiaa hätälopetuksesta sekä teurastamisesta ja näiden eroista. Lisäksi ulkoilukauden päättyminen aiheuttaa toimenpiteitä niin kanojen, kanalan kuin ulkotarhojenkin osalta, myös ravitsemus talvella eroaa kesän tarjoamista ihanuuksista. 

Kurssikokonaisuus päättyy loka-marraskuussa talvikanalan aiheisiin joista päällimmäisenä lämmitys ja valaistus sekä virikkeet kanoille pitkän sisällä olon aikana.

Pääsy kurssimateriaaleihin aukeaa 4.4. ja saat lunastettua pääsyn kaikkeen edelle esitettyyn materiaaliin ja video- sekä tilatapaamiseen hintaan 125,50€ 

Katso koko kurssin sisältö ja lunasta paikkasi ennakkohintaan TÄSTÄ

 

Kenelle kurssi sopii?

• Sinulle joka harkitset kanoja ja haluat perehtyä eläintenhoitoon ja -hyvinvointiin huolellisesti etukäteen
  
• Sinulle jolla on jo omia kanoja, mutta luotettavan tiedon löytäminen tuntuu vaivalloiselta
• Sinulle joka et halua nokittavaksi tai harhaanjohdetuksi somen kyselypalstoilla
• Sinulle jolla on jo kanoja ja haluat syventää osaamista, ymmärrystä ja saada enemmän irti kanojen kanssa viettämästäsi ajasta

Osa-alueet on suunniteltu etenemään järkevästi ja vaikka tietoa on paljon, niin se annostellaan viikoittain niin, että se on helppo omaksua. 

Tieto-osioiden jälkeen pidettävät videotapaamiset kysymyksille tallennetaan ja osallistujat saavat tallenteet käyttöönsä. Eli pääset kysymään ja varmistamaan kouluttajalta aiheista mahdollisesti heränneitä kysymyksiä, etkä joudu pähkäilemään asioiden kanssa yksin.

Olen opastanut, neuvonut ja kouluttanut vuosikymmenen ajan satoja kanaharrastajia ja saanut erityistä kiitosta seikkaperäisestä, mukavasta ja kannustavasta otteestani. Lupaan, että kurssin käytyäsi olet aimo harppauksen osaavampi ja varmempi kanojesi kanssa toimiessa!

Varaa paikkasi kurssille TÄSTÄ

Kurssi alkaa 4.4.2025, joten toimi nopeasti!

Tunnukset kurssimateriaaliin lähetetään osallistujille 4.4.2024 ja kurssin ovet sulkeutuvat 10.4.2024 ennen ensimmäistä videotapaamista. Seuraavan kerran kurssi järjestetään vasta kevättalvella 2026. Joten hyppää mukaan NYT

Miten kanala varautuu pakkasiin?

Ihan ensimmäiseksi sanon, että olennaisin pakkasiin varautuminen tehdään kanalan rakennusvaiheessa! 

Ja seuraava varautuminen kanarotua valittaessa. Osa roduista on kylmänkestävämpiä kuin toiset, mutta mikään kanarotu EI KESTÄ Suomen talven pakkasia ilman kunnollista suojaa JA lisälämpöä.

 

Kauhukseni törmäsin eräässä somen kanaryhmässä kysymykseen: voiko kana kuolla kylmyyteen?

 

Hyvänen aika! 

 

Kaikki elollinen voi, ja kyllä myös kuolee kylmyyteen, jos ei lajinmukainen elinlämpötila ole mahdollista. Ja tällöin puhutaan jo eläinsuojelurikoksesta, jos ihmisen hoteissa olevat eläimet kuolevat kylmyyteen, on ihminen mokannut ja pahasti. Eläinten lajinmukainen elinlämpötila tulee taata, tavalla tai toisella. Suomen talvissa se on käytännössä jonkinlainen sähkön tuottama lämpö ja eläintensä lajinmukaisiin oloihin perehtyminen hyvissä ajoin etukäteen.

Pärjäämisestä hyvään elämään

Ennen vanhaan navetoissa oli tulisijoja, joita lämmitettiin puulla. Lämmityksen tarkoitus oli pitää juomavesi sulana. Samoissa tiloissa saattoi asua lehmiä, hevosia, sikoja, lampaita, kaneja ja kanoja. Isompien eläinten tuottama lämpö takasi pienemmille lajeille eloonjäämislämpöä. Silti kovat pakkastalvet olivat kuolemaksi osalle karjasta kuin pahimmoilleen myös ihmisillekin. Koska emme enää elä sotia edeltävää aikaa, vaan yltäkylläisyyden ja ratkaisuja pursuavan maailman aikaa, niin ei liene tarpeen pitää eläimiäkään oloissa, joissa ne pärjäävät tai nippa nappa pysyvät hengissä. Eikö vain?

Kanoilla harja ja heltat ovat kaikista kylmän arimmat, mustat pisteet tai jäljet harjassa tarkoittavat, että iho on kylmettynyt kuolioon asti. Aivan samoin käy ihmisen iholle jos se altistuu liian pitkään liian kylmälle. Kuoliossa verenkierto lakkaa ja ko osa on todellakin kuollut. Ennen kuolioon joutumista kylmettynyt kohta on TODELLA kipeä ja kosketusarka.

Myös lintujen jalat ovat kylmänarat, koska niiden peittona ei kaikilla roduilla ole sulkia ja höyheniä. Jalkoja lämmittääkseen lintu nostaakin vuorotellen jomman kumman jalan vatsaansa vasten lämpi'mään, tai istuu jalkojensa päällä.

 

Tässä muutamia keinoja, joilla paukkupakkasten aikaan voi kanalaan lisätä lämpöä ja varmistaa lintujensa olot.

 

Keinojen tarkoitus on:

1. estää sisätilan lämmön karkaaminen ulos

2. lisätä lämpöä/lämmöntuottoa sisälle

 

 

Estä lämmön karkaaminen:

Paksu pehku kerros eristää alhaalta päin tulevaa kylmää. Lisää lattialle erityisen runsaasti purua, heinää, olkea tai turvetta.

 

Lumen lapioiminen rakennuksen ulkovierustoille eristää ulkoilman kylmyydeltä ja estää perustusten kautta lämmön häviämistä. Saman tekee lumi katolla, mutta sitä on vähän hankalampi alkaa sinne lappaa. Katolle asennetut lumistopparit pitävät lumen katolla aika hyvin, mutta riippuen missä päin Suomea asuu, voi lumikuorma joinain vuosina tulla liiankin painavaksi katon rakenteille.

 

Vanha matto, peitto tai paksuja vilttejä oviaukon sisä- tai ulkopuolella, estää lämmönhukkaa oven raoista/oven läpi ja toimii tavallaan "sisäovena".

 

Paksut verhot, kankaat tai styroksilevyt ikkunoiden eteen. Huomaathan, että styroksi tulee peittää/suojata linnuilta, etteivät noki ja syö sitä. Styroksin voi laittaa myös ikkunoiden ulkopuolelle jos sen sen sinne saa asennettua. Kerros tai pari rakennusmuovia ikkunoiden päälle päästää hieman paremmin valoa läpi, vaikkei lämmönhukan esto ole samaa luokkaa kuin styroksilla.

Luonnollisestikin ikkunoiden ja ovien eristeet ovat hintansa väärti. Ompa olemassa myös ihan ikkunateippiä, jolla teipata karmin ja ikkunan välinen rakonen.

 

Myös mahdolliset ilmanvaihtoräppänät kannattaa ruuvata mahdollisimman pienelle tai jopa kokonaan kiinni. Jos ilmanvaihtoaukkoja ei saa säädettyä, niin niihin voi työntää rypistettyä sanomalehteä, heinää tms materiaalia, joka hidastaa ilmaa vaihtumasta, mutta jonka kuitenkin saa helposti pois kun leudommat kelit jälleen vaativat ilmanvaihdon tehostamista.

Vanhat rakennukset voivat vetää eri kohdista ja kohdat huomaa nopeasti kun kuljettaa paljasta kättä vaikkapa lattian rajassa. Kana-asiakkaaltani sain kivan vinkin: hän oli lapioinut jätesäkkeihin vanhaa pehkua ja näillä säkeillä tumpannut kylmimpiä kohtia. Säkit puruineen toimivat mainioina eristeinä. Minä teen samaa heinäpaaleilla. 

Meillä eniten kylmää vuotavat kanojen kulkuluukut, vaikka luukuissa on kaksoisovi: eristetty paksu sisäovi ja ulko-ovi laudasta. Näiden luukkujen eteen laitan pari kerrosta pahvia ja heinäpaalin pönkäksi. Pahojen pakkasten mentyä levittelen heinäpaalin kestopehkun jatkeeksi.

 

Lisää lämmönlähteitä

Laita lisää lämpölamppuja, -säteilijöitä, pattereita, -puhaltimia. Lämpösäteilijöiden, eli lämpölamppujen energiatehokkuus ja hyvä puoli on se, että lampun alle linnut pääsevät lämmittelemään silloin kun sitä tarvitsevat. Kun taas patterit tai puhaltimet lämmittävät koko tilaa, eikä samanlaista lämmintä kohtaa ole.

 

Fysiologisestihan lämpö nousee ylöspäin ja katon rajassa on lämpimintä, kun taas kanat viettävät koko valveillaolo aikansa lattian rajassa. Lämpölampuilla tuot lämpöä niin lattialla kuopsutteleville kuin kuin orrelle nuokkuville, eli juuri sinne missä kanaset oleskelevat.

Lämpölamppu tarjoaa lämpimän paikan kanalan asukkaille

 

Pahimmat pakkaset kestävät yleensä vain viikon pari, jonka aikana mikä tahansa lisälämmönlähde on ok, kunhan varmistaa paloturvallisuuden.

 

Meillä on ollut -30 asteen pakkasilla kanalassa auton sisätilalämmitin puhkumassa sähköyhtiölle fyffeä. Myös halpis puhallin Biltemasta on toiminut hyvin, mutta koska nämä sähkölaitteet eivät ole pölyisiin paikkoihin tehtyjä, niin käytän niitä vain hätävararatkaisuina näissä extreme-pakkasissa. Sen jälkeen ne imuroidaan, paineilmapuhalletaan ja viedään pois eläintiloista, joissa pölyä muodostuu niin pehkun puruista kuin heinästä, eläinten ihosta ja höyhenistä sekä rehuista. 

 

MUISTUTUS: Jatkuvassa käytössä eläinsuojissa olevien sähkölaitteiden TULEE OLLA IP-luokitukseltaan pölyltä suojattuja  JA niitä täytyy puhdistaa kuukausittain paloturvallisuuden vuoksi.

Sähköttömiä lämmönlisäys keinoja ovat kestopehku, jonka rakentaminen ja lämmönlähteenä käyttäminen vie aikaa ja vaatii jonkin verran osaamista. Pehku ei myöskään ole nopea napista painamalla lämmittämään alkava keino, mutta minä olen ollut tyytyväinen pehkun tuottamaan lämpöön ja eritoten siihen, että kevääntullen kanalasta on saanut kelkkoa kompostoitunutta pehkua suoraan puutarhaan. Pelkkä pikkuisen kakkainen puupuru ja turve kun vaativat kompostoituakseen vuoden pari, ennen kuin niitä voi hyödyntää istutuksilleen.

 

Nopeampia, mutta kestoltaan lyhytaikaisempia lisälämmön lähteitä ovat esimerkiksi isot, kannelliset ämpärilliset kuumaa vettä. Kannet sen takia, ettei vaan kukaan lintu pääse kastumaan, sekä siksi, että astia kansineen luovuttaa lämpöä hitaammin.

 

Myös juomavesi kannattaa tarjota noin kädenlämpöisenä, tai hieman lämpimämpänä.

 

Tiileskivet tai kivet, jotka on lämmitetty takassa tai uunissa. Nämä valitettavasti luovuttavat lämpöä vain muutamien tuntien ajan ja hyöty voi olla plus-miinus nolla, jos eläinsuojan ovea aukaisemalla lämpöä menetetään samalla saman verran tai jopa enemmän.

 

Joten seuraava neuvo onkin: auo ulko-ovea mahdollisimman vähän. Suunnittele sisään ja ulosmeno ja vie kaikki mukana kannettava mahdollisimman nopeasti yhdellä oven avauksella, ettei lämpöä karkaa ovesta edes takaisin ramppaamalla.

 

Eläinmäärä. Enemmän eläimiä tuottaa enemmän lämpöä. Jos on mitenkään mahdollista sijoittaa pahimmiksi pakkasöiksi eläimet pienempään tilaan tai lähemmäs toisiaan, niin pienemmän tilan lämpimänä pysyminen on todennäköisempää kuin ison. Tilaa voi nopeasti pienentää esim nitomalla rakennusmuovia tai pressua "seinäksi". Vielä suuremman hyödyn saa jos muoveja laittaa kaksi kappaletta ja jättää niiden väliin noin 5cm ilmavälin. Ilma muovien/pressujen välissä toimii eristeenä ja hidastaa eläinten puolelta lämmön karkaamista kylmälle puolelle.

 

Mutta kuten sanottu: varautuminen alkaa jo rakennusvaiheessa rakenteiden kunnollisilla eristeillä, riittävillä pistorasioiden määrällä ja ymmärryksellä Suomen talvesta, joka ei ole pelkästään pitkä, vaan välillä myös kylmän ankara.

 

Lämpimiä ajatuksia ja lauhkeampia kelejä takkatulen lämmöstä toivotellen,

Marianne ja muu Sirkuksen poppoo

 

Tai siis, ei meitä tässä takkatulen lämmössä ole muita kuin minä ja irlanninsusikoira Darrock. Siivekkäät ja töpöhännät ovat kanalassa, jossa kestopehku uhkuu, lämpölamput pöhisee ja lämminilmapuhallin varmistaa, että lämpö ei laske alle +5 edes lattian rajassa. 

 

Lue lisää

Muita lämmitysaiheisia artikkeleja:

Kanalan lämmitysratkaisuja

Kanalan lämmitys kestopehkulla 

Varapolttimo pelasti päivän 

 

Eläintiloihin suunniteltuja ja valmistettuja, CE-merkittyjä ja riittävillä IP-luokituksilla varmistettuja, tositoimissa testattuja lämmityslaitteita:

 

Säädettävä lämpösäteilijä 

Iso lämpösäteilijä 250W teholla

Seinään kiinnitettävä laajalle lämmittävä säteilijä 

 

Puhhuijaa!

Tänä aamuna tuli turhan täpäkkä muistutus lämpösäteilijöiden varapolttimoista!

Yleensä aloitan tekemään elukkahommat siinä klo 9-10 aikoihin ja samaan aikaan Mister Dee menee ulkotarhaansa hoitamaan ulostushommia. Näin joulun aikaan kuitenkin pienisuulikoila(kin) on syönyt paljon kaikkea höhhöä, joten suoli oli toiminut jo aamuyön tunteina lattialle. Joten vein hänet jatkamaan kakkahommia tarhaan normaalia aikaisemmin.

Koska olin vain yökkärissä ja villatakissa tuolla -14 asteen pakkasessa, niin en taennut jäädä kakkakummiksi vaan menin siksi aikaa kanalaan sanomaan jengille huomenta. Vaan enpä ehtinyt kuin ”Huom”-kohtaan kun huomaan, että terraarion, jossa 4 viikon ikäiset viiriäiset ja 3 viikon ikäiset kanatiput elävät, on pimeänä. Eli lämpölamppu on kylmänä. Aaaargh!

Lisäksi kestopehku on pöhissyt viime aikoina ihan huolella ja olen pitänyt kanalan ikkunaa raollaan ilmanvaihdon takia. Eilen juuri kaivelin pehkusta pois kompostoituneita kohtia ja lisäilin päälle puhdasta purua ja heinää, eli pehkun lämmöntuotto oli hetkellisesti hieman maltillisempi, ikkuna kuitenkin raollaan, koska eilen pakkasta oli vain -5 astetta.

Kanalassa oli ihan ok lämmin, ja viirulaiset jo siinä lämmössä pärjäisivätkin, mutta lämmön muutosta ei tietenkään tehdä kerrasta polttimo poikki pox, vaan pikkuhiljaa lisälämpöä pois vajuttamalla. Kaikki terraariossa olivat hengissä, mutta pörröisinä. Eivät velttoina hypotermiaan painuneina, eivätkä edes kasassa toisistaan eliinjäämislämpöä hakemassa, mutta selkeästi kylmissään/viileinä.

Siilon varastollahan meillä on lämpöpolttimo poikineen ja onneksi, onneksi aina myös kotitontillakin muutama. Näillä pakkasilla hoksasin, että jatkossa pidän ainakin yhtä varapolttimoa kanalassa, enkä kaikkia talon eteisessä. Sillä ihan ihan pienien kohdalla se minuutin hankien läpi kimpoaminen talon eteiseen ja takaisin, voi olla kriittisen pitkä aika (varsinkin kun ei tiedä milloin vanha polttimo on heittänyt henkensä).

Kun alan pimeänä olevaa polttimoa kiertää pois, niin huomaan, että se olikin oikein kunnolla rymytty rikki! Polttimon lasiosa oli murtunut aivan siitä kierrettävän metalliosan kohdalta. Joko viirut tai kanatiput ovat riehuneet oikein voimalla tai sitten samassa tilassa asustava Skunkki-kani on käynyt potkimassa säteilijää (kani ei pääse käsiksi, eikä hampaiksi sähköjohtoihin. Asia joka tulee varmistaa huolellisesti!!!).

Polttimon punainen pölysuoja estää hienojakoista eläinpölyä pääsemästä laitteen sähköosiin.

Sen enempää hajottajia syyttelemättä tai syitä arvailematta ruuvaan uuden polttimon paikalleen, palelijoita lohduttaen, että kohta helpottaa. Vaan eipä helpota. Ei syty, ei. Vaikka tarkastan vielä johdot ja töpselit ja kaiken. Eli säteilijäkin on lakannut toimimasta. (Hutkin syyn sitten myöhemmin, nyt on olennaista saada pikkuporukalle lämpöä)

 

Kuvassa 1-3vrk ikäisiä viiriäisvauvoja. Kuva: Jaakko Manninen

 

Onneksi tähän aikaan vuodesta meidän kanalassa on vielä yllin kyllin tilaa, joten töpselöin ja räppäsen päälle toisen säteilijän, joka on kiinteästi kiinnitettynä erään toisen tipuhäkin ylle. Alan lappaa pikkujengiä ko häkkiin ja samalla toisella kädellä nostelen isoja tukkuja heinää tähän tyhjänä olleeseen häkkiin. Mister Dee ulvoo ulkotarhassaan, että voitais jo mennä sisälle jatkamaan aamukaffin hörppimästä sohvalle, mutta nyt tuo paksuun susiturkkiin pukeutunut hyvä poika saa malttaa mielensä ja pysyä pakkasessa haistelemassa rusakon jälkiä.

Saan pienet lintuset häkkiinsä ja lämpöön, ja osa ryhtyykin heti ahkerasti syömään keitettyjä ja murskattuja viiriäisenmunia, joita heille tarjoilin. Osa ihmettelee uutta häkkiä ja sieltä avautuvia näkymiä. Kukaan ei parkkeeraa lämmönlähteen alle tankkaamaan lämpöä, joten mitään elintoiminnoille tai kasvulle kriittistä ei taida olla ehtinyt tapahtua. Huokaan helpotuksesta!

Että sellainen aamupaidassa viuhahdus tänä aamuna! 

Jos jotain haluat oppia minun kantapäistäni, niin talvella kandee pitää pitkää yökkäriä, ihan jotta ei omatkaan kintut palellu. 

Ja ota onkeesi ennen kaikkea ne varapolttimot! Ehkäpä jopa varalla oleva lämpösäteilijä on halpa lintusten henkivakuutus! Lämpösäteilijällä linnuille saadaan nopeasti lämpöä, patteri tai lämpöpuhallin on hitaampi ratkaisu, koska patteri tai puhallin lämmittää kanalan ilmaa. 

Lämpösäteilijä, eli kansan kielessä lämpölamppu lämmittää linnut. Lämpölamppukin tavallaan myös lämmittää kanalan ilmaa, mutta tehokkuus ja lintujen kannalta lämpöturvallisuus perustuu siihen, että lampun alla on heti päälle kytkettäessä lämmin alue johon linnut pääsevät, toisin kuin esim patterin päälle ei pääse samalla tavalla lämmittelemään. 

Lisää juttua lämmityksestäja lintujen lämmön tarpeesta näissä artikkeleissa:

Kanalan lämmitysratkaisuja - eri lämmitysratkaisujen soveltuvuudesta kanalaan

Talviulkoilijat  - katsaus muutaman eri rodun kylmänkestävyyteen varoittava sana kanalinnun kastumisesta

Kuolleista ylösnoussut tipu - tarina tipujen hypotermian ominaisuudesta ja kuinka siitä selvitään takaisin elävien kirjoihin

Kanalan lämmitys kestopehkulla - ohjeet kestopehkun tekemiseen

Siilon verkkokauppa - tutkittuja ja tosi toimissa testattuja tuotteita sekä rehuja kotikanalaan

 

Kanalan lämmitysratkaisuja

Tammikuussa viimeistään pakkaset saapuvat Suomen joka niemeen ja notkelmaan. Oli alueellasi kovia paukkupakkasia tai pelottavia tulipalopakkasia, niin lisälämmityksen tarpeeseen on hyvä varustautua SILLOIN kun pahin ei ole vielä päällä. Tässä vinkkejä paloturvalliseen kanalan lämmittämiseen.

Lämpölamppu eli lämpösäteilijä
Lämpölamput ovat kaikista kätevin ja turvallisin tapa lisätä kanasilleen lämpöä jos ratiritiralla yrittää hiipiä nurkkia hipomaan. Lämpölampun tarjoama lämpö lämmittää ensisijaisesti eläimiä, ei niinkään tilaa. 

Varsinkin kylmänkestäville roduille voi tilan koosta riippuen riittää talveksi 1-3 lämpölamppua, joiden alle pääsevät tarvittaessa. 

Esimerkiksi Maransit, Araucanat, jättirodut ja suomalaiset maatiaiset ovat hyvin sopeutuneita viileisiin talviin. Kylmänkestävät rodut elävät, voivat hyvin ja jopa munivat mainiosti vaikka lämpötila on vain muutaman asteen tietämissä.

Käyttö

Lämpölamppu tuottaa lämpöä alleen ja se asetetaan noin 50-60cm päähän pehkusta, jotta vältetään kuivan pehkumateriaalin syttymisriski. 

Orren päälle voi asettaa toisen, punaisella polttimolla varustetun lampun, jolloin kanaset saavat nukkua rauhassa ilman häiritsevää valoa ja samalla lämmössä. Jos parvessa on paljon yksilöitä, tilaa ei muuten juuri lämmitetä, niin on paikallaan tarjota vähintään kaksi lämpölamppua, jotta parven jokainen yksilö pääsisi lämpöön.

Liian korkealle asetettu lämpölamppu ei lämmitä riittävästi. Tai liian lähelle ortta kiinnitetty lamppu voi polttaa kanoja tai sen alle ei mahdu lämmittelemään. 40-60cm lämmitettävästä kohteesta on oikea etäisyys. Lämmön tuntua voi kokeilla paljaalla kädellä, että minne asti lämpö ”yltää”.

Lämpösäteilijä tulee kiinnittää vahvalla koukulla tms turvallisesti roikkumaan, niin ettei tippumisvaaraa ole. 

Johto tulee kiinnittää/sijoittaa niin, etteivät linnut pääse siihen keinumaan tai takertumaan. Usko pois, keinuvat kyllä. Olen nähnyt kuinka kukkopoika onnellisena kiikkuu sähköjohdossa sillä aikaa kun kipaisin varastoon hakemaan johdonkiinnikkeitä.

Säteilijä tulee puhdistaa vähintään kerran kuukaudessa. Säteilijä irrotetaan pistorasiasta, annetaan jäähtyä, viedään ulos ja imuroidaan, pyyhitään tai suihkutetaan vedellä puhtaaksi (vesipesu ohjeistus koskee IP-luokitukseltaan vesisuihkun kestäviä tuotteita). Paineilmalla puhdistaminen on myös kätevä ja turvallinen tapa.

Anna säteilijän kuivua kunnolla suihkutuksen jälkeen ja lämpötilan tasaantua kanala-oloihin ennen pistorasiaan tökkäämistä. 

Siltajoen Siilossa myytävät lämpösäteilijät ovat testattuja, CE-hyväksyttyjä ja paloturvallisia käyttää. Niiden IP-luokitus on X4, mikä tarkoittaa, että ne kestävät vesiroiskeita, mukana tuleva kumitiiviste suojaa sähköosia pölyltä. Ne ovat olleet markkinoilla vuosikymmeniä, valmistaja on tunnettu eurooppalainen tehdas ja ko tuotteita on käytössä miljoonia eri puolella Eurooppaa eläinsuojissa pienistä harrastekanaloista isoihin tuotantoyksiköihin.

Punaista vai kirkasta lämpöä? 

Punaiset polttimot on tarkoitettu vuorokauden ympäri lämmittämiseen, sillä punainen valo ei häiritse kanojen nukkumista. Kanat eivät juurikaan näe punaisen valon turvin, eli pelkäksi valaistukseksi se ei riitä. Kanalla on heikko hämäränäkö ja siinä missä ihminen näkee vielä hyvinkin hiippailla on kana jo ihan sokkona.

Kirkkailla lämpöpolttimoilla saadaan lämmön lisäksi lisättyä kanalan valaistusta. Tyypillisesti tammi-helmikuussa on aika lisätä ja ajallisesti piidentää kanalan valaistusta, jotta tauon jäljiltä saadaan muninta käyntiin ja kukkojenkin hormoonit hyrräämään muniin hyviä itävyyksiä. Kirkkaalla polttimolla varustettu lämpölampu on nopea, helppo ja lämmittävä valaistuksen lisäys. 

Esimerkiksi vauvaviiriäisille suosittelen pelkästään kirkasta lämpölamppua ensimmäisille elinviikoille, koska viirulaisten täytyy syödä aina kun ovat valveilla. Myös ilman emoa kasvavilla kanatipuilla pidän jatkuvasti kirkasta lämpöpolttimoa, mutta emon alla kasvavat elävät kanalan ajastetun valaistuksen mukaan. 

 

Keraamiset polttimot ovat kestävämpiä kuin edellä mainitut lasiset. Keraamiset luovuttavat vain lämpöä eivätkä valaise.

Nyrkkisäännöt:

• Lämmitetään ensisijaisesti kanoja, ei kanalaa
• Sijoita lämpölamput niin, että lämpöä riittää orrella nukkujille ja lattialla kukkujille
• Noin 40-60cm päähän alla olevista eläimistä/pehkusta
• Orren päälle punaisella polttimolla ja lattiatasolle kirkkautta antavalla

TÄSTÄ pääset ostoksille Siilon testattuihin ja toimiviin lämmittimiin

Muita paloturvallisia lämmitysvaihtoehtoja

Veneissäkin käytettävät Lokki-ylläpitolämmittimet ovat korkean IP-luokituksen sähkölaitteita. Kanalassa, jossa pöly on kosteutta suurempi riski ei tulisi käyttää mitään IP-luokitus 55 alittavaa vehjettä.

Hienojakoinen eläinpöly tunkeutuu vaikka ja minne ja voi aiheuttaa kuumentuessaan tulipalovaaran. Lokki-lämmittimissä lämpöteho on hyvin matala ja kovin isoa tilaa niillä ei saa lämpimän lämpimäksi, mutta pakkasta vastaan ne kyllä tappelevat ja toimivat mainiosti vaikkapa aikuisilla kylmänkestävillä roduilla lisälämmön lähteenä hyvin eristetyssä tilassa.

Ylläpitolämmitin lämmittää tilaa ja sen lisäksi kovimmille pakkasille on hyvä napsauttaa päälle lämpölamppu, jonka alle kanaset pääsevät ottamaan extralämpöä.

Ei niitä parhaita ratkaisuja

Mitkä lämmitysmuodot sitten eivät toimi parhaiten eläinsuojissa ja miksi?

Lämpöpatteri lämmittää tilaa ja tulisi asentaa paloturvallisesti riittävän etäälle kuivikkeesta ja niin, että kanat eivät pääse sen päälle istumaan ja ulostamaan. Käytännössä tämä tarkoittaa patterin asentamista verrattain ylös, jolloin tilan yläosa lämpenee, mutta lattialla elävät kanavat pysyvät viileässä tai jopa liian kylminä. Lisäksi patteripinnat keräävät paljon pölyä ja niiden puhtaana pito voi olla työlästä, eivätkä kanat voi oikein mennä patterin päälle lämmittelemään.

Lämpöpuhaltimet puhaltavat lämmintä ilmaa. Rakennuspuhallin voi olla tulipalopakkasilla hätäratkaisu hengenpitimiksi, mutta jatkuvaan käyttöön sitä ei oikein voi suositella. Oikeaan kohtaan asetettuna puhallin toki voi olla paloturvallinen ratkaisu, mutta tila, jossa on lentäviä lintuja voi tuottaa haasteita turvalliselle asentamiselle/paikalle. 

Toisekseen lämmintä ilmaa puhaltava puhallin pöyhöttää pölyisen eläintilan pölyä jatkuvasti. Kanalassa kuivikepuru tai –turve ei ole ainoa joka pölisee, vaan sulkautuvat linnut tuottavat valtavat määrät hienojakoista eläinpölyä. Jatkuva pölypuhuri ottaa niin eläinten kuin hoitajien silmiin ja keuhkoihin.

Lattialämmitys on energian (ja rahan) tuhlausta tilassa, jossa eletään pääsääntöisesti kuivikkeen päällä, koska kuivike toimii eristyksen tavoin. Jo 5cm kuivikekerros eristää lämpöä alleen, niin että huomattava määrä lämmöstä jää lattian ja kuivikkeen väliin eikä ulotu kaikessa energiamäärässään asuintilan ilmaan.

Muita keinoja kylmän pitämiseen loitolla

Kanalarakennuksen eristys on ensimmäinen ja tärkein seikka, jolla varmistetaan lämmön säilyminen sisällä. Kun suunnittelet, rakennat ja remontoit joko uutta rakennusta tai vanhaa tilaa kanojen käyttöön, niin panosta eristykseen. 10cm villat tai uretaanilevyt säästävät olennaisesti lämmityskustannuksissa.

Kesken talven ja kotkojen jo tiloissa asuessa on lisäeristeitä enää hankala laittaa, mutta jotain on tehtävissä silti. Lattianrajassa on aina kylmintä, sillä lämmin ilma nousee ylös ja ulkoa tuleva korvausilma pujahtaa sisään alhaalla olevista ilmastointiaukoista sekä raoista ja kynnyksen välistä.

Siltajoen kanalassa on kynnyksen eteen naulattu kaksi lautaa. Laudat saa nostamalla irti. Toimittavat lisäkynnyksenä pehkun pitelijän virkaa, niin etteivät kuopsutukset jää oven väliin aiheuttamaan oven sulkemisen hankaluuksia, sekä pienenä lisä esteenä kylmän ilman hujellukselle kanojen nilkkoihin. Lämpötila eron huomaa paljain sormin kun sujauttaa käden ulko-oven ja lautojen väliin. Erittäin helppo ja halpa konsti (ja ihan itte keksin!)

Sääennustusten luvatessa kovempia pakkasia asetan kanalan puolelle ulko-oven eteen välioveksi räsymaton, joka myös eristää ällistyttävän hyvin. Lue tarkemmin mattovirityksistä TÄSTÄ

Tipuset ja emot nostelen ylemmäs seinille tai tasoina toimiville pöydille asetettuihin tipuhäkkeihin. Lämpötilaero on jopa 5 astetta kun mittaa lattianrajassa tai hikipäänä heiluvan tirehtöörin (170cm) silinterin korkeudelta. Lämmin ilma nousee ylös, eli pienimmät ylimmäs.

Paksu kerros kuiviketta pitää myös paljasjalkaiset kanaset hieman irti mahdollisesta kylmästä lattiasta.

Kylmänarkoja rotuja silkkejä ja friseesulkaisia saa tarkemmalla syynillä vahtia. Jos linnut kököttävät pörröisinä lämpölampun alla yhdessä mytyssä, niin silloin niillä on kylmä. Lisää lämpöä! Silkeille ja friseesulkaisille suositellaan 8-10 asteen lämpöä, sillä hahtuvainen silkkikarva tai kehosta ulospäin kihartuva friseesulka ei eristä kanan kehonlämpöä samalla tavalla kuin normisulka.

Eläinmäärä lämmittää
Siellä täällä kanaloissa loikkii myös kaneja ja mikä olisikaan ihanampi lämpöpatteri kuin pulska ja karvainen kaveri, jonka kylkeen nukahtaa. Vuohet tai lampaat samoissa tiloissa kanojen kanssa, ehkä kuitenkin eri karsinoissa, pitävät myös tilaa lämpimänä. Eli eläinmäärä itsessään lämmittää tilaa ja vaikka täyteen ahdettu pilttuu ei olekaan se mitä suosittelen, niin jos sopu sijaa antaa, niin suodaan ylimääräisten kukkojenkin höyrytä hormooniensa kanssa kanalaa lämpimämmäksi.

Kestopehku

Sähkökatkojen runtelemilla alueilla kestopehku tai eläinsuojia varten hommattu aggregaatti voi olla todellinen hengenpelastaja. Kestopehkusta olen jo höpissyt varmaan kaikki kuuntelijat väsyksiin asti ja siitä löytyykin paljon juttua blogin puolelta.

Koko kanalan lattia-alaa ei ole pakko pehkuttaa. Käytännöllistä ja kätevää on kasta kestopehku vaikkapa orren alle, jonne yölliset kikkareet joka tapauksessa tippuvat. Aika ajoin vain mättää päälle likaantunutta kuiviketta, huljauttaa perään vähän nestettä ja antaa pehkun pöhistä.

Pehkun kasaamisen voi aloittaa ja laittaa käyntiin missä vaiheessa vuotta tahansa. 

Lue lisää:
Kanalan lämmitys kestopehkulla
Pehkun välityhjennys
Ongelmia kestopehkun kanssa - syyt ja ratkaisut
Talviulkoilijat - Erään aamun tarina Siltajoella

Millaisia kokemuksia sinulla on kanalan lämmityksestä? Mikä toimii ja mikä ei? Jaa kokemuksesi ja jätä kommentti.

Osa tästä artikkelista on julkaistu tammikuun 2018 kanakirjeessä. Kanakirje on kuukausittain ilmestyvä ilmainen vinkkipankki kanailijan arkeen. Liity mukaan Kanakirjeen tilaajiin TÄSTÄ