Viiriäisten kasvatus - Lyhyt johdanto pienten kanalintujen maailmaan

Viiriäiset ovat pieniä kanalintuja, joiden kasvatus on mukavaa ja hyödyllistä. Pienuutensa puolesta viiriäiset mahtuvat elämään mukavasti sielläkin missä muutama kana täyttäisi paikat ääriään myöten. Hoidon kannalta viiriäisiin pätee monet samat asiat kuin kanojen hoitoon, vain viiriäisten loistava lentokyky ja koko ovat huomioonotettavia eroja. 

Viiriäiset munivat pikkuisia, koristeellisia ja ravintoarvoltaan kananmunaa rikkaampia munia. Niin kanojen kuin viiriäistenkin munien makuun ja keltuaisen väriin vaikuttaa linnun ravinto. 

Munien lisäksi viiriäisen liha on maukasta ja tunnetaan herrojen herkkuna. Omavaraisuuteen tähtäävälle tai lihan alkuperästä kiinnostuneelle viiriäinen onkin oiva kasvatettava. Nuori lintu alkaa munia jo 6-8 viikon ikäisenä ja kukko saavuttaa teuraspainon noin 3-4kk iässä.

Tilavaatimukset

Kesällä on luontevinta pitää linnut ulkona. Paikasta toiseen siirrettävä tai raahattava häkki on kätevin, jotta viirulaiset pääsevät tuoreen ruohon kimppuun aina 2-3 viikon välein kun alue on syöty ja tallottu. 

Viiriäinen osaa lentää hyvin. Todella hyvin! Karkaaminen onkin ainut viiriäistenpidon huolestuttava puoli. Ne eivät ole niin reviiriuskollisia kuin kanat, eivätkä välttämättä leimaudu mittasuhteiltaan järkälemäiseen ihmiseen tai paikkaan. Tilaisuuden tullen viiriäinen onkin vapaa kuin taivaanlintu ja vapaustaistelijan voi saada kiinni vain hyvällä tuurilla tai häkin lähelle jätetyllä ruokakipolla houkuttelemalla.

Ulkohäkin tulee olla riittävän tiheää verkkoa ja tukevaa tekoa, vaikka viiriäinen ei varsinaisesti murtaudu häkistään ulos, niin sisäänpyrkijöitä löytyy varmasti naapuruston kissoista aina minkkeihin ja lumikkoihin asti. Kanaverkon reiästä mahtuu uteliaan viiriäisen pää, ja utelias helposti menettää päänsä verkon vieressä odottavalle kissalle. 

Säikähtäessään viiriäinen pomppaa ylöspäin ja liian matalassa tilassa voi murtaa niskansa. Häkin korkeudeksi riittää  50-60cm, mutta hieman korkeammasta häkistä munien konttaaminen voi olla helpompaa. Fiksu rakentaa useammalla päälliluukulla varustetun häkin. Yksi iso luukku on varma keino vapauttaa viiriäisensä julman luonnon armoille.

Viiriäiset eivät muni varsinaisesti pesään, vaan mielellään johonkin rauhalliseen kolkkaan jonkin alle. Tosin jotkut yksilöt munivat myös ihan kesken juoksun mihin sattuu. Munien etsintä onkin mielenkiintoista puuhaa. Puskissa lymyilevinä maakanoina viiriäiset nauttivat varvuista, havuista, oksista ja muusta sisustuksellisesta tilpehööristä. Kukkaruukut, heinäkasat, pahvilaatikot, käytöstä pois jäänet lastenlelut ja muut piilot sekä tasot takaavat parven sopuisan elon ja munantuotannon. 

Talvetus

Aikuiset viiriäiset kestävät kylmää jopa nollakeleihin asti, kunhan juomaveden sulanapidosta huolehditaan ja viiriäisillä on paksu ja kuiva pehku, heinää tai muuta suojaa johon kaivautuvat kylmää karkuun. 

Kylmyyttä pahempi on kosteus. Kastunut lintu voi vilustua kuoliaaksi jo kesän viileilläkin. Joten myös kesähäkissä tulee olla sateensuojainen paikka. 

Talvettamiseen sopivat samat tilat kuin kanoilla tai muilla eläimillä. Pieni parvi 3-5 kanaa ja kukko mahtuvat talvehtimaan isohkoon kaninhäkkiin. Uteliaina tyyppeinä viiriäiset seuraavat muiden eläinten ja ihmisten puuhia häkin raoista kuikuillen.

Häkin pinta-alaa kannattaa lisätä erilaisilla tasoilla ja viihtyvyyttä piiloilla ja ruukkukasveilla. Viihtyvyys ei vaikuta pelkästään parven sopuisuuteen vaan myös munintaan. Sopuisat ja onnellista elämää viettävät lintuset tuntuvat munivan paremmin. Ainakin tappelu ja stressi vaikuttavat munintaa laskevasti, joten viihtyisyys kuntoon!

Kanalassa talvehtiville viiriäisille voi olla kätevää rakentaa kanalan seinustalle oma häkki hoitajan kasvojen korkeudelle. Kokemukseni mukaan viiriäiset kesyyntyvät parhaiten kun näkevät ihmisestä hymyilevät kasvot, eivätkä pelkkiä lompsivia kumppareita.

Kiinteän häkin kanssa kannattaa kiinnittää huomiota siivottavuuteen ja käytännöllisyyteen: mihin suuntaan ovet avautuvat, saako pohjan irroitettua, mihin juoma- ja ruokatelineet kiinnitetään? 

 

Kiinteät rakenteet ovat vaikeampia putsata huolellisesti. Suosittelen mahdollisimman osiin purettavaa kokonaisuutta hygienian takia. Tarvitsevatko viiriäiset pahimmilla pakkasilla oman lämpölampun vai riittääkö kanalan lämpötila? Seinustalle, ylös rakennettu häkki voi pysyä riittävän lämpimänä sillä kohoahaan lämpö aina ylöspäin. 

 

Aikuisille viiriäisille riittää hyvin muutaman asteen lämpö. Mikäli muninta hidastuu tai loppuu, niin silloin lämpö voi olla liian alhainen

 

Ravintovaatimukset

Voimakkaasti munivana rotuna viiriäisen ravinnontarve on merkityksellinen. Kalkkia ja proteiinia tulee saada riittävästi! 

Teollisista valmisrehuista munivien kanojen puolitiivisteet ovat parhaita, koska ne sisältävät enemmän proteiinia kuin täysrehut.Puolitiivisteiden lisäksi voi tarjota vihreää ja/tai kauraa. Siltajoen Siilon oma Maukas - pikkunokkaisten rehuseos lähti kehittelyyn kahdesta syystä: 

1. Tirehtööri ei pidä teollisten rehujen makuisista (tai oikeastaan mauttomista) munista
2. Markkinoilla olevissa teollisissa rehuissa ei ole riittävästi proteiinia munivien viiriäisten tarpeisiin.

Teolliset rehut voikin hyvin pienellä vaivalla korvata omasta pihasta tai lähistön maatiloilta löytyvillä antimilla. Kaura ja ohra murskattuina, ryyneinä tai idätettynä. Kokonainen jyvä voi olla liian iso viiriäisen pieneen nokkaan, mutta esim kaura liotettuna piimässä häviää hetkessä onnellisten nokkien napseeseen.

Piimä tuo ruokavalioon myös kaivattua eläinproteiinia ja kalsiumia, sekä talviaikaan rasvaa, joka varmistaa riittävän energiansaannin kylmällä kaudella. Poikaskalkin nimellä myytävän kalkkikiven koko on viiriäisille sopiva, itse käytän kuivattuja ja murskattuja kananmunankuoria kaikkien lintujemme kalkin lähteenä. 

Herne rouheena tai jauheena on hyvä proteiininlähde. Hernerouhetta voi liottaa vesitilkassa ennen tarjoilua. Sen sijaan kokonaista kuivaa hernettä ei tule viiriäisille syöttää! Kuivattu herne turpoaa ruuansulatuselimistössä voimakkaasti ja voi aiheuttaa pienelle linnulle tukoksia tai jopa kuoleman. 

Viiriäinen on kaikkiruokainen, vain sipuli ja kanalinnuille myrkyllinen avokado tulee jättää pois. Kaikki muu kelpaa, joko riittävän pieneksi pilkottuna/jauhettuna tai nokittavassa muodossa. Esimerkiksi kaalinkerä on talviaikaan loistava ja edullinen vihreän lähde ja yhdessä kerässä riittää pikkuparvelle puuhaa päiviksi. Tarjottavat juurekset voi kevyesti kiehauttaa ja tehosekoittajalla mössätä. Talviaikaan mössön tarjoilu lämpöisenä auttaa lintuja kestämään kylmyyttä.

Kuten kanat, viiräisetkin tarvitsevat hiekkaa kivipiiran toiminnalleen ruuansulatukseen. Hiekka saa olla hieman hienompaa kuin kanoille tarjottava, hiekkalaatikkohiekka tai asennushiekka on hyvä. Yleensä viiriäiset myös kylpevät syömähiekassa, tai pehkussa tai mullassa tai rehussa tai oikeastaan missä vaan. Viiriäiset ovatkin järin puhtautta rakastavia tyyppejä!

Kaipaatko lisää tietoa viiriäisistä?

Ekirjan Viiriäisten Kasvatus johdattaa pienten maakanojen maailmaan.

Opukseen on koottu kattava paketti kokemuksellista tietoa viiriäisten kasvattamista:

• Tilantarve
• Talvetus
• Ruokinta
• Haudonta
• Tipujen hoito
• Sukupuolitunnistusta
• Yleisimmät värit
• Lopetus 

Hinta 28,20€

Tilaa tästä

Opas on Ekirja, eli saat oppaan sähköpostin liitteenä laskun maksettuasi. Opas on PDF-tiedostona luettavissa laitteesi tai koneesi näytöltä tai halutessasi voit tulostaa sen paperille.

Lue lisää oppaasta

Kaipaatko käytännön tekemistä?

"Mitä? Etkö muka ennen ole nähnyt viiriäistä pedikyyrissä?"

Innostava, opastava ja käytännön toimiin pureutuva päiväkurssi. 

Päivän aikana pääset tutustumaan viiriäisiin, niiden kasvatukseen ja hoitoon kädestä pitäen.

Kurssisisältö:

•          Tilantarve ja turvallisuus
•         Talvetus ja viihtyvyys
•          Ruokinta
•          Hoitotoimenpiteet ja ongelmatilanteet
•          Haudonta
•          Tipujen hoito
•          Sukupuolitunnistus ja parvien muodostaminen 
•    Lopetus

Paikka: Lintutila Siltajoen Sirkus, Siltajoentie 2, Leppävesi (Jyväskylästä noin 10km Laukaan suuntaan)

Kevään ja kesän 2019 kurssit löydät TÄSTÄ

Juttua riittää

 
Kirjoitan aina kun elukkakatraani hoitotoimilta ehdin. Blogista löydät julkaistuna nämä muut artikkelit ja pakinat viiriäisistä: 

Viiriäisten sukupuolitunnistus 
Viiriäisparven muodostaminen 
Kanat ja viiriäiset - sopivatko yhteen?

Nopea kuin viiriäisenpentu -kertomus eräästä tipueesta

Allergisille sopivaa? - käyvätkö viiriäisenmunat kananmuna-allergikoille 

Aamukahviseuraa - erään viiriäisen uintiretki ja kuivattelukohtauksia
Kuinka lopetan kanan - opastus myös viiriäisen lopetukseen

Onko joku viiriäisaihe, josta et löydä tietoa sitten millään? Viskaise viestillä ja katsotaan olisinko minä törmännyt kyseiseen aiheeseen. Otan mielelläni vastaan juttuvinkkejä ja toiveita: marianne@siltajoensirkus.fi

Somessa sompaillaan myös

Siltajoen Sirkuksen Facebook-sivut - kuulumisia, kuvia, videoita ja yksittäisten lintujen edesottamuksia, sekä myytäviä eläimiä.

 

 

5 munintaan vaikuttavaa seikkaa

Kana ei ole mikään munakone. Munintaan vaikuttavia seikkoja on lukuisia, mutta mainio nyrkkisääntö on, että hyvinvoiva kana munii hyvin. Esittelen tässä 5 olennaisinta munintaan vaikuttavaa seikkaa, jotka varmistamalla voit odotella parveltasi herkullisia, ihania tuotoksia.

 

1. Kana

Munintaan luonnollisestikin vaikuttavat kanan ikä, rotu ja mahdollinen sulkasato. Eri rodut aloittavat muninnan eri-ikäisinä. Muun muassa alhonkannan maatiaiset ja kääpiökochit ovat aikaisimpia muninnan aloittajia ja keväällä kuorituneiden tipujen voikin olettaa aloittavan muninan jo 4-5kk iässä. Syys tai talvipoikaset aloittavat tyypillisesti hieman vanhempina.

Kana munii noin 2-4 vuotiaaksi niin, että vanhemmiten muninta vähenee pikkuhiljaa. Harrastajien kanaloissa on vanhempiakin kanoja, jotka pyöräyttävät munan silloin toisen tällöin, mutta keskimäärin varsinainen "hedelmällinen vaihe" kanalta loppuu 3-4 vuoden tietämillä. MUTTA: eri roduissa on suuriakin eroja iän ja muninnan jatkumisen suhteen!

Kanarodut jaetaan erinomaisesti, hyvin ja kohtalaisesti muniviin sekä koristerotuihin. Koristerotujen munantuotantoa ei pidetä kummoisena. Erinomaisia munijarotuja ovat mm Leghorn, Plymouth Rock ja Hy-linet, sekä tietysti tuotantohybridit, joita kasvatetaan kaupallisiin munituskanaloihin. 

Osa roduista tykkää enemmän hautoa ja hoitaa tipusia kuin munia muksautella ruokaa hoitajansa lautaselle. Silkkikanoja nimitelläänkin harrastepiireissä hautomakoneiksi. Jos haaveissa on enemmän munia kuin tipuja, kannattaa rodun valinnassa olla tarkkana!

Harrastekanalassa kanarodun valintaan voivat vaikuttaa muutkin kuin munantuotannolliset seikat, esim saatavuus, taudinkestävyys, luonne, ulkonäkö, koko ja talvenkestävyys voisivat olla tärkeitä huomioon otettavia valintakriteerejä. Koostamalla oman harrasteparvensa eri rotuisista ja vaikka sekarotuisista voi saada jopa enemmän kuin rusinat pullasta.
 

2. Valo

Kana tarvitsee noin 14-16 tuntia valoisaa aikaa muniakseen erinomaisesti. 12 tuntinen valoisa aika lienee minimi.

Pääsääntöisesti kanat munivat kesällä paremmin kuin talvella: Suomessa onkin ruhtinaalliset munintavalot kesäisin. Talvella kanalan valot kannattaa ajastaa päälle viimeistään syyskuussa. Syys-loka-marras-joulukuun voivat valot olla 10-12 tuntia, mikä antaa kanoille sulkasadon lepoajan. Sulkasadossa kanan elimistö lepää muninnasta ja kasvattaa uutta paksua sulkapeitettä suojaamaan tammi-helmikuun tulipalopakkasilta. 

Kanalan valaistuksesta löydät enemmän jutun juurta täältä

Suomalaisten maatiaiskanojen voi olettaa munivan vähemmälläkin valolla, sillä useiden maatiaiskasvattajien kokemusten mukaan maatiaisrodut munivat lyhyemmänkin valoisuuden turvin. Jotkut parvet jopa ihan pelkän luonnonvalon turvin isoikkunaisissa navetoissa.

3. Ruokinta

Muna on proteiinipitoista treenaajien herkkua. Proteiini ei ilmesty munaan tyhjästä, vaan kanan täytyy se kaikki protsku sinne nokkia. 

Teollisten rehujen proteiinipitoisuudet huitelevat yli 20% ja siltikin kanaset aina tilaisuuden tullen ahkeroivat kuopimalla maasta esiin lihaksikkaita kastematoja, koppakuoriaisia tai juoksevat pyrstö suorana jauhelihaa tarjoilevan luokse. Eli eläinproteiinia! Kana on sekasuoja ja monipuolisella ruualla muniin saadaan hyvä maku ja munijalle monipuolisesti ravintoaineita terveyden ja muninnan takaamiseksi. Maukasta kasvisproteiinia kanojen ruokavalioon saa edullisesti riistaherneestä tai pavusta.

Kalkki - kananmunankuoret ovat kalkkipitoisia ja kana tarvitseekin PALJON kalkkia punkeakseen munalleen kunnon kuoret. Siltajoen Sirkuksen herkkuperseet katsoivat epäilevästi kun kerran vein heille kipollisen kanoille myytävää kalkkikiveä. Yksikään ei tainnut nokkaistakaan. Meillä kanoille tarjoillaankin kuivatut kananmunankuoret murskattuina. Olennaista on kuivattaa kuoret kunnolla ja murskata, jottei niissä ole munan makua ja muotoa antamassa vinkkiä munittujen munien syömiseen. Meillä kanat ja viiriäiset saavat kalkkilisää myös säännöllisesti piimäkuureista. Varsinkin syksyyn piimä on ihan ehdotonta kanan voimaruokaa: kalsiumia, rasvaa ja eläinproteiinia. 

D-vitamiini vaikuttaa kalsiumin imeytymiseen, niin ihmisillä kuin kanoillakin. Mikäli kanaset eivät ole saaneet tankata pitkän kesän aikana D-vitamiiniaan suoraan auringosta, niin D-vitamiinilisä on tarpeen talvella. Soppaa lohen perkuujätteistä tai silakkakaurapuuroa silloin tällöin, niin pysyvät munamammojen luut kunnossa ja munat kovakuorisina. Kalan maku EI TULE muniin. Kultaisella kahdeksankymmentäluvulla munissa saattoi olla kalanmakua, mikä johtui erään tuotantokanajalostuslinjan ominaisuudesta kehittää liiallisella rypsirehuruokinnalla muniin kalojen maku. Tiettävästi kyiseistä jalostuslinjan tuotosta ei enää Suomen kanaloissa kotkottele.

3.1. Eroja eri rotujen ruokinnassa

Varsinkin isot rodut tarvitsevat hyvin muniakseen paljon ja energiapitoista ruokaa. Esimerkiksi Maranseillani ei pelkkä munintarehu tunnu riittävän, vaan pari kertaa viikossa täytyy tarjoilla piimätujausta ja nakki- tai jauhelihabiletystä. Epäilen, että avainasemassa on enemmänkin rasva kuin proteiini, mutta tutkimukseni jatkuvat ja raportoin kyllä aiheesta, jahka muodostan joltisenkinlaisen mielipiteen.  

Maatiaiset taasen ovat ajan ja olojen saatossa "jalostuneet" munimaan hieman heppoisemmillakin eväillä. Tuntuu, että maattarit pukkaavat munia, vaikka vain kantaisin kaurasäkin kanalan ohi. Ehkä en kyllin osaa korostaa, mutta suomalaiset maatiaiskanakannat TODELLA ovat tutustumisen arvoisia veitikoita kotikanalaan!

Nuori munintaikäinen tehari, eli tehokana alias tuotantohybridi, munii vaikka mitä tekisit tai olisit tekemättä. Vaikuttaa, että oli olot mitkä tahansa, niin tehotyttö luikauttaa munan lähes yhtä usein kuin kukko laulelee aamunkoiton julistuksiaan. Kärjistän toki, mutta munimaan jalostetuissa lajeissa munatuotos on hyvin suoraviivaisen varmaa. Koska munatuotos on runsasta, syö myös tehotyttö runsaasti. Joten varaudu täyttämään  rehu- ja kaura-automaatteja usein sekä lisäksi kantamaan hauis pullistellen ruuantähteitä, vihreää ja muita herkkuja, jos päädyt hankkimaan tehotyttöjä! 

Sen sijaan sulkasatoinen kana ei muni vaikka syöttäisit kuun taivaalta. Sulkasadosta ja syysruokinnasta voit lukea lisää täältä. 

Eri rotujen elintapoihin ja -vaatimuksiin onkin hyvä tutustua ennen kanojen hankintaa, vaikkapa kyselemällä kokemuksia myyjältä tai muilta ko rodun kasvattajilta/harrastajilta. Sirkuksen rotuihin pääset tutustumaan keväisin ja kesäisin paikan päällä tai näillä sivuilla:
Kääpiökoch
Marans

4. Tila 

Tasaisen lämmin tila ja sopivasti lajitovereita on paras mahdollinen munaustila.

Viihtyisän ja yliampuvan pesäsisustuksen raja on hiuksenhieno ;)

Tutkimusten mukaan kana tunnistaa noin 40 lajitoveriaan, kuitenkin niin, että muninnan parvieläinkin haluaa hoitaa rauhassa yksin. Hyvä nyrkkisääntö onkin, että 4:ä kanaa kohden on oltava 1 munintapesä, vaikka yleensä munat ilmestyvätkin kaikki sinne samaan lempipesään. 

Nuorikkojen voi olla vaikea päästä munimaan lempipesään ja nokkimajärjestyksessä alempana olevat saattavat saadakin häädön kun rouva kuningatar haluaa tulla munansa pyöräyttämään. Siksi on hyvä, että paikkoja on riittävästi. Jos paikkoja ei ole, on kana mestari rakentamaan piilopesiä. 

Hienoimmille munijoille pesän sisustukseen kuuluu
oma palvelija, joka esilämmittää pesän munaa varten.

Niin sanotulla houkutusmunalla, eli tekomunalla voi kanoille näyttää minne olisi hyvä munia. Silloin kun minä teen uuden munintapesän tai jos joudun siirtämään olemassa olevan paikkaa, niin laitan pesään tekomunan näyttämään kanoille mallia, että minne kuuluisi omatkin munaskuukkelit jatkossa sujauttaa. Tekomunat toimivat pääsääntöisesti todella hyvin ohjaamaan kanoja munimaan oikeaan paikkaan.

Hyvä munintapesä on hämärä ja vaikka heinillä täytetty. Munintatouhuun kuuluu päivittäinen pesän järjestely ja heinien lajittelu. 

Liikaa lajitovereita tai vaikkapa riehuva joukko kukkonuorikoita voi vaikuttaa munintaan kielteisesti. Herkimmät voivat ottaa nokkiinsa hässäkästä ja ruuvata munahanat kiinni.  

5. Stressi

Kuten tuli mainittua kana ei ole kone, vaan herkkätunteinen hidalgo, joka helpolla saattaa ottaa nokkiinsa. Kanan tunteisiin meneviä hommia voi olla yksi jos toinenkin, ja kuten suuret diivat konsanaan, ikinä ei voi tietää mistä murjotus syntyy, mutta nämä seikat ovat satavarmoja stressin nostajia:

• liikaa lajitovereita liian pienessä tilassa
• liian kylmä, kuuma tai kostea tila (liika kosteus on paha, paha, paha!) 
• liian suuret lämpötilan vaihtelut nopeassa tempossa
• munintapesä ei ole viihtyisä ja hämärä (lisää pimentävät verhot ja puhtaita heiniä)
• ulkoloisia
• sisäloisia
• ripulia, flunssaa tai muuta hoitamatonta sairautta
• muutot, muutokset, vierailijat tai muut pelonaiheet 

Stressaantuneena tai säikähtäessään kana voi plupsauttaa nahkamunan, eli munan ilman kovia kuoria. Nahkamuna yleensä rikkoontuu hetimiten ja ahnaat nokat nakuttavat munan sisällön pois näkyviltä. Nahkaiset riekaleet voi kuitenkin joskus nähdä ja silloin täytyy antaa hälytyskellojen soida, että miksi joku päästää munan ulos ennen kuin kuorien muodostuminen on ehtinyt tapahtua. 

Minä laskeskelen päivittäin joka parven munatuotoksen samalla kun munia kerään. Munien määrä, muoto ja rakenne kertovat parven oloista ja yksittäisestä kanasta. Jos jotain häikkää ilmenee, niin koitan paikallistaa syyn joko oloihin, ruokintaan tai ihan vaklimalla kyseisen parven kanoja. Minun kanani ovat suhteellisen helppoja vaklittavia, koska kuuluttavat kovaan ääneen muninta-aikeista ja saavutetuista tuloksista. Jos jotakuta ei useampaan päivään kuulu kuuluttamassa, niin alan tarkkailla, että onko munimattomuuden syynä sulkasato vai joku muu aihe. Yleensä on syy selvinnyt jostain edellämainitusta kategoriasta tai sitten munat ovat vain päätyneet sinne kuuluisaan piilopesään, jonka vielä jonain päivänä kohtaan. 

Terttu-tehokana on sitä mieltä, että varastoon piilotetut vanhat pahvilaatikot olisivat parhaita munintapesiä.

Wilpun munalaulu, johon koko seurakunta yhtyy täysin palkein

Oliko tästä artikkelista hyötyä?

Harkinnassa omat kanat tai kanaharrastus alkutekijöissään? 

Kanailijan Ensiaskeleet on 6-7kk pituinen kurssikokonaisuus, josta saat laajat ja kattavat tiedot kanojen hoidosta, ravitsemuksesta, tilatarpeista, parven käyttäytymisestä ja tarttuvista taudeista sekä loisista. Kurssi alkaa 28.3.2024 ja mukaan ehtii viimeistään 10.4.2024. Katso koko kurssin sisältö, aikataulut ja hinta tästä

Lopuksi vielä munamaailmaan syvemmälle sukeltaville lisätietoa: Täältä löytyy pitkä ja erittäin seikkaperäinen, englanninkielinen artikkeli munan rakenteesta ja rakennevirheistä, sekä mikä niitä aiheuttaa.

Talviruokinta kanoille ja viiriäisille

Kesän kääntyessä syksyyn on aika alkaa varustautua talveen. Tässä muutamia vinkkejä kuinka tuet kanojesi terveyttä ja hyvinvointia talven varalle.

Sulkasato

Kesäpäivien lyhentyessä ja ilman viiletessä kanoilla ja joillain viiriäisilläkin alkaa sulkasato. Sulkasatoon vaikuttavat viileyden lisäksi myös valon määrä. Alhon maatiaiset ovat kanakanta, joka on vuosikymmenten ajan tottunut elämään Suomen ilmastossa ja aloittaakin talveen varustautumisensa ajoissa. Jo elokuun korvilla alkaa alhotarhassa olla paljon kauniita sulkia ja höyheniä, sopivasti koulujen alkuaikoihin pienten käsien askarteluihin kerättäväksi. 

Sulkasadossa kana ja kukko tiputtavat vanhat sulkansa ja höyhenensä ja kasvattavat tilalle uuden upean ja lämpimän sulkapuvun talven suojaksi. Sulkien kasvattaminen vie paljon energiaa ja sulkasadon aikana kana ei muni, muukin käytös voi muuttua. 

Minun kanoissa osa sulkailijoista on hiljaisempia, apaattisempia, jopa paikallaan kököttäviä, sekä menevät huomattavan aikaisin orrelle iltaunia torkkumalla odottamaan. Olen ollut huomaavinani, että kukko ei polje sulkasatoista, munimatonta kanaa. 

Sulkasato on elimistölle rasitus (stressi) ja sen aikana kanoille tulisikin tarjota vahvaa ruokaa ja tehdä mahdollisten ulkoloisten tarkistus ja häätö. Stressi altistaa kaikkien elimistöä muille tartunnoille, joten muut stressitekijät tulisi sulkasadon aikana pitää mahdollisuuksien mukaan minimissä. Muita stressitekijöitä kanoille ovat muutokset perusrutiineissa.

Sato talteen parempiin suihin

Syksyn öiden viiletessä ei pihasta vielä vihreän syötävä ala loppua ja annankin kanasten edelleen laiduntaa vapaasti.  Vihreän lisäksi kaivavat maasta esiin paljon proteiinipitoisia öttiäisiä ja siinä sivussa muutaman pionin. Pioneita nuo hyväkkäät eivät syö, mutta mielestäni voisivat ne samalla kaivuriurakointisopimuksella myös siirtää uusiin rauhallisempiin kasvupaikkoihin. 

Vitamiinitujausta kanaseni saavat oman pihan omenista, marjoista, luumuista ja päärynöistä. Osan yltävät poimimaan suoraan puskista, osa täytyy tarjoilla alemmas. 

Omenansiemenet tuntuvat olevan ylimaallista herkkua. Kun otan käteen omenan ja veitsen, niin ympärille kokoontuu iso joukko nopeanokkia odottamaan. Jos halkaistussa omenassa ei satu olemaan siemeniä, niin nokkapokkaporukka oikeasti katsoo minua ja nurkuu. Eikun kättä ämpäriin ja uutta omenaa veitseen.

Omenansiementen syöttäminen ämpäritolkulla ei kuitenkaan ole hyväksi kanan terveydelle, sillä siemenet ovat myrkyllisiä. Muista kanoille kelpaamattomista ruoka-aineista löytyy juttua tästä

Proteiinia!

Vitamiinien lisäksi proteiini ja kalsium ovat merkittäviä tekijöitä syksystä ja sulkasadosta selviytymiseen. Punaheltan Munitusrehussa proteiinipitoisuus on korkeampi kuin Täysrehussa, molempia saa GMO-vapaina. Käytän nykyään vain omaa rehusekoitustamme Maukasta tai Punaheltan Munitusta, koska kanaset syövät niin merkittävän paljon kauraa, vihreää ja marja-hedelmä osastoa, että proteiinin saannin takaamiseksi en toinna ostella laihempaa täysrehua. 

Koska kanasilleni kelpavat teolliset rehut harvakseltaan ja meillä tarjoillaan oikeaa ruokaa, niin syksyn saapuessa pengon kauppojen alelaareista halvennuslihoja ja kaloja. 

Jauhelihat tarjoilen raakana, palapaistit ja muut köntit keittelen tehosekottimella mössöksi hurautettavaan muotoon. Mössöön nakkaan kiehumaan perunaa, porkkanaa, kesäkurpitsaa, herkkusientä, tomaattia jne mitä nyt sattuu ylenmäärin kaapeissa notkumaan. Sipuli ja sitruunahan ei kanoille kelpaa ja avokado on jopa myrkyllistä, eli ei niitä kanojen pataan!

Mössöämpäriin on tunkijoita, harvase viikko joku ahne pääsee pesulle pyörähdettyään ruokaämpärissä.

Riistaherne ja härkäpapu näyttelevät meillä merkittävää, edullista ja kotimaista roolia kanojen ja viiriäisten proteiininsaannissa. Kasvisproteiini tuo muniin hyvää makua ja talvella herneen vihreä pitää keltuaiset oransseina ja maukkaina.

Kokonaiset herneet kelpaavat kanoille yleensä yön yli liotettuina, mutta häviävät nokkiin nopeammin kiehautettuina esim porkkanan kanssa. Kaikista ihaninta herkkua tammi-maaliskuun sisävangeuden keskelle ovat tietysti idätetyt herneet.

Myös viiriäiset saavat syötyä kiehautetut ja keitinvedessä turvonneet herneet. Kokonaista kuivaa hernettä ei kannata viiriäisille tai kanatipuille tarjota, sillä kuiva herne imee valtavasti kosteutta itseensä ja turpoaa linnun kuvussa aiheuttaen tukosvaaran ruuansulatuselimistöön.

Siltajoen Siilossa on myynnissä rouhittua ja jauhettua hernettä ja härkäpapua. Rouhe sopii tarjoiltavaksi sellaisenaan, niin kanoille, viiriäisille kuin tipuillekin. Jauhe sen sijaan on erinomainen lisä mössöihin ja puuroihin vaikka leivän, piimän tai keitettyjen juuresten kanssa.

Kalsiumia ja rasvaakin tarvitaan

Tietysti myös kanan käytös ja muninta kertovat, että onko ruokinta kohdillaan vai tulisiko sitä johonkin suuntaan viilata. Muninnassa olen huomannut aina boostia kun kanat saavat piimäkuurin. Maitotankista haettu rasvainen käsittelemätön maito on kaikista paras piimän pohja, valmiita kaupanhyllypurkkeja sen enempää väheksymättä. 

Maidosta piimää tehdään helposti: maitoa astiaan ja loraus piimää tai lusikallisia viiliä perään. Jätetään huoneenlämpöön ja aika tekee tehtävänsä. Viimeistään parissa päivässä maidosta on tullut piimää tai viiliä. Piimimisvauhtiin vaikuttavat käytetyt määrät. Piimään liotan kaurahiutaleita tai kuivia leipiä (ei ruisleipää) ja eikun kohti nokkia. Piimästä saavat kalsiumin lisäksi eläinproteiinia ja rasvaa, joita tarvitaan varsinkin talven viileissä oloissa.

Tietysti kaura, ohra, auringonkukka, öljyhampunsiemenet, hirssi, maapähkinä ja kaikki muutkin siemenet, joita edulliseen hintaan saan hamstrattua, häviävät talven aikana parempiin suihin. Ravinteikkaat ja rasvapitoiset siemenet kannattaa pitää erityisherkkuina, joita voi vaikka tarjoilla kädestä ja näin kesyttää kanasiaan.

Piimä-ämpärillä maatiaiset ja Musti-kissa

Lämmintä ruokaa ja juomaa

Maatiaiset, Maransit, Araucanat ja muut isot ja kylmänkestävät rodut voivat mainiosti ulkoilla pakkasiin asti. Minä tarjoile syysaamuisin mössöruuan höyryävän kuumana, jotta yön ulkona nukkuneet saavat heti aamulla lämmintä kupuunsa. Myös vesiastiat täytän lämpimällä vedellä. 

Lämpimän ruuan ja juoman tarjoilu, niin syksyn kylmillä kuin talven viileässä kanalassa, ovat avainasemassa auttamassa kanaa pysymään lämpimänä. 

Huomaathan kuitenkin, ettei ruoka saa olla liian kuumaa. Kana ei osaa sylkäistä, joten nokkaan hotkaistu palanen voi polttaa suun, jos ruoka on liian kuumaa. Käden lämpöä hieman lämpimämpi on mainiota.

Siemenseoksen tarkastaja ja koemaistaja toteavat: kelpaa!
 

Vihreää ja vitamiineja

Talvella Siltajoen lintusten vihreän tarvetta tyydyttää muutama sata kiloa valko- ja punakaalia sekä itse idätetyt kauran, herneen ja auringonkukan versot. Kiitollisuudella kannan kanalaan myös kaupan ylijäämä hedelmät ja vihannekset. 

Viherruokinnasta linnut saavat tarvittavia ravintoaineita mutta myös muniinsa maukkautta ja keltuaiseen väriä. Toisinaan voi olla tarpeen antaa vitaminoituja rehuja tai lorauttaa juomaveteen vitamiineja. Tarkemmin kanojen ja viiriäisten tukiruuista ja vitaminoinnista löydät juttua tästä

Kaalivaraston vartija näyttää pettyneeltä, koska saapunut erä ei ollutkaan jauhelihaa:

Kana on kaikkiruokainen ja mahdollisuuden saadessaan myös hyvin ronkeli syömään ja valittamaan tarjottavasta pöperöstä. Onneksi kana on kuitenkin yhtä helppo kuin pikkulapsi: kattilallinen keitettyä makaroonia häviää yhdessä hujauksessa!

 Lisää aiheesta muissa artikkeleissa:

Kanojen ja viiriäisten tukiruuat ja vitaminointi 
5 ruoka-ainetta - älä syötä kanoille