Kanojen kutsumattomat vieraat

Niin ihanaa kuin omien kanojen munien kerääminen ja kuopsuttelujen seuraaminen onkin, niin ennemmin tai myöhemmin kanailija kohtaa jotain kutsumattomia vieraita. Kanat ja kanojen rehut houkuttelevat ulkoloisia, sisäloisia, hiiriä, rottia, supikoiria, kettuja ja muita pienpetoja.

 

 

Sanonkin aina aloittaville kanaharrastajille, että kanojen ulkoloiset ovat samankaltainen asia kuin ulkoilevaa ihmistä häiritsevät hyttyset, mäkäräiset tai punkit. Niitä tulee ja niistä pääsee eroon.

Samalla tavalla esimerkiksi kanatäi tai rehuja nakertavat hiiret löytävät nopeasti sinne missä on kanoja. Ensimmäinen kohtaaminen loisten tai hiiren (saatikka rotan) papanoiden kanssa on aina kaikista kammottavin, lähes sydämen pysäyttävä. Mutta siitä selviää ja seuraava kerta ei enää ole niin kauhistuttava. Kolmannen havainnon jälkeen alkaa jo oppia ehkäisemään kutsumattomia vieraita.

 

Ensimmäinen loishavaintoni salpasi hengen!

Muistan kuinka minusta tuntui, että kuolen siihen paikkaan kun ekan kerran äkkäsin loisia ensimmäisenä kanasyksynäni. 

Onnekseni tukenani oli kokenut kanamuija puhelinsoiton päässä, joka rauhoitteli, ohjeisti ja opasti. Ja silloin kun paniikissa selitin miten näen hirmuisen pieniä harmaita munanpinnalla liikkuvia öttiäisiä, niin tuo konkari osasi kysäistä oikeat kysymykset ja auttaa loisten tunnistuksessa. Diagnoosi oli, että öttiäiset liikkuivat aina kun hengitin: munien pinnalla oli tuhkahiukkasia.

Olin sirotellut edellisenä päivänä tuhkaa munintapesiin ja pehkuun, juurikin loisia ehkäistäkseni. Ja koska tämän kanailijan muisti on lähes yhtä pitkä kuin kananlento, niin minun ensimmäinen loishavaintoni ei aiheuttanut muita toimenpiteitä kuin rauhoittumisen ja lopulta valtavan naurunremakan.

Kanatäit, kalkkijalkapunkit ja rotat sen sijaan ovat vieraita joiden kanssa olen joutunut kohtaamisiin jo useamman kerran ja joiden torjunnassa olenkin jo aika haka! Yhden rotan tapoin jopa ajamalla autolla päälle. Kyllä, ihan oikeasti!

Suurin osa rotista ei kuitenkaan odottele parkkipaikalla nilkkani ojennusta, vaan lymyilevät rakennusten alle kaivamissaan onkaloissa. Loukkujen (ja/tai myrkkyjen) asettaminen rakennusten alle ja rottien onkaloiden suulle onkin tehokkaimpia tapoja päästä eroon noista p*rkeleistä. 

 

Ehkäisy kannattaa ja tulee halvemmaksi

Siilon Puodista löytyy erilaisia loukkuja sekä myös kanojen ulko- ja sisäloisten ehkäisyyn tarkoitettuja tuotteita. Varsinainen loishavainto hoidetaan sitten aina asianmukaisesti eläinlääkärin ohjeiden ja reseptilääkkeiden avulla, mutta ehkäisy on aina halvempaa ja kannattaa, jotta loisinvaasio ei pääse pahaksi. 

Hiirien ja rottien kohdalla pätee sanonta, että jos näet yhden, niin näkymättömissä on sata toveria. Ei ole ollenkaan liioittelua pitää 1-2 loukkua viritettynä rehuvarastossa, kanalan lähistössä tai rakennusten alla ihan koko ajan. Jos ja kun loukkuun jää tuholainen, niin tietää tomistautua loukkujen, myrkkyjen, kissojen ja koirien avulla. 

Myrkkyjen käyttö on ollut jo useamman vuoden ajan luvanvaraista ja luvan saadakseen tulee suorittaa kasvinsuojelututkinto, joka sisältää paljon opeteltavaa viljelykasveista ja joka käytännössä on (vain) maanviljelijälle hyödyllinen, ei kotikanalan pitäjälle. Tämä on harmillista, sillä varsinkin rottaongelmaan pureutuminen vaatii kaikki keinot käyttöön. Ammattilaisfirmojen käyttö on erittäin kallista ja kaikkialla eivät kissat voi liikkua vapaasti metsästämässä. 

Tästäkin syystä suosittelen erittäin vahvasti ennaltaehkäisemään rottien pesiytymisen tontille, believe me!

Ulkoloisten torjuntaan parhaita keinoja ovat jo mainittu tuhka sekä piimaajauhe, joiden emäksinen ja erittäin hienojakoinen olemus vaikuttavat ulkoloisten ihon kautta, kuivattaen öttiäisen kuoliaaksi. Tuhka tai Piimaajauhe sirotellaan munintapesiin, kanojen kylpypaikkoihin ja ihan vaikka vaan suoraan pehkun päälle. Sieltä ne kulkeutuvat kanojen iholle kanojen kylpiessä ja näin tarttuvat mahdollisten kanatäiden tai -punkkien iholle.

 

Orsiin kiinnitettävä punkkiansa

Piimaajauhe

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Suosittelen levitystä kostealla kelillä ja hengityssuojaimella varustautuneena, sillä niin tuhka kuin piimaajauhe ovat pöliseviä ja hengitysteitä ärsyttäviä. Sirottelua kuvaavampi ohjeistus onkin laittaa ainesta hitain liikkein lusikalla tai pikkulapiolla paikkoihin joissa uteliaat siivekkäät apurit eivät juuri sillä hetkellä temua. Levityksen voi hoitaa vaikkapa ilta-aikaan kun apurit ovat jo orrella nukkumattia odottelemassa. 

Sisäloisten ehkäisyyn sopii valkosipuli, omenaviinietikka ja erilaiset yrttilinimentit, jotka muokkaavat suoliston bakteerikantaa terveemmäksi ja/tai tuoksullaan karkottavat loisia. 

 

Omenaviinietikka tukee suoliston toimintaa

Valkosipuli ehkäisee sisäloisia

Juuri nyt onkin vuodenkierron toiseksi tärkein hetki:

1.  Tarkastaa linnut loisten varalta
2.  Ehkäistä loisia lisääntymästä

Helmikuun pakkasilla kanalan sisätiloissa on vietetty jo useampi kuukausi ja jos syksyn tarkastus- ja torjuntakierroksella onkin öttiäinen tai kaksi jäänyt havaitsematta, niin nyt ne ovat ehtineet jo lisääntyä sekä viipottaa parven jäsenestä toiseen. 

Joten otahan ihan lähiviikkoina kanaa kainaloon ja ryhdy perssulkia ja skeidoja tsekkailemaan! Jutun lopussa linkit ohjeisiin.

Eritoten ennen hautomakautta on tärkeää tarkastaa ja torjua loiset, sillä hautovan kanan aineenvaihdunta hidastuu ja pesässä kököttävää kanaa on loisten helppo kupata. Ja jos reseptilääkkeisiin tarvitsee tarttua, niin lääkintöjen jälkeen on syytä pitää 28vrk varoaika ennen kuin munia kerätään haudontaan, sillä osa loislääkkeistä on kovia hermomyrkkyjä ja niiden kulkeutumisesta muniin ja tipuihin ei ole olemassa tutkimustietoa.

Kettujen ja muiden pienpetojen ehkäisyyn toimii parhaiten tukevat tarhojen rakenteet, joiden ali kettu tai karannut koira ei pääse kaivautumaan. 

Toki myös oma vahti- tai laumanvartijakoira tontilla voi olla ketun karkoittaja, mutta meillä esimerkiksi tuo 6-8kg terrieri ei riittänyt karkottamaan supeja, jotka tulivat tontille keskellä päivääkin vaikka Teukka terrieri päivysti pihapiirissä.

Sen sijaan irlanninsusikoira Darrockin (hermoja raastava) ulvonta tuntuu tepsivän ja supit ovat pysytelleet etäämmällä (kop, kop, koputtaa puuta).

Haukka on nopea ja peloton ja saattaa napata ulkoilevan kanan, vaikka ihminen hyörisi muutaman metrin päässä. Haukkoja vastaan en osaa oikein ohjeistaa muutoin kuin pitämällä kanat katetussa tarhassa.

Siltajoella onneksi on ilmatorjuntajoukot omasta takaa. Pihamme takana on ryteikkö, jonka isossa tuomessa pesii harakoita. Harakat ovat useampanakin kesänä pitäneet haukat ilmassa. Lentävät vuorotellen haukan eteen häiriten haukan lentoreittiä ja kai ne ihan käyvät sitä nokkasemassa tms kiusaamassa ja joukolla ajavat saalistajan pois. Arvannet, että en ekan kerran tuon nähtyäni enää soimannut harakoita kanojen herkkujen kärkkymisestä, vaan jätän välillä noille mustavalkoisille käkättäjillekin leivänpalasia kiitokseksi ilmatilan puolustamisesta.

 

Aiheista lisää: 

Kanojen ulkoloiset: tarkastus, ehkäisy ja hoito 

Suolinkainen - kanoja kalvava sisäloinen

Rotta - uhka tipuille, rakenteille ja elintarvikkeille

Miten suunnittelen kanojen ulkotarhan

Rottakoira töissä lintutilalla 

Lois- ja tuholaistorjunta

 

Suolinkainen - kanoja kalvava sisäloinen

Miksi en viskaa kanoille jyviä maahan tai pehkuun nokittavaksi?

Suolinkaisten ja maabakteerien takia.

Kanat kuopsuttavat maasta paljon kaikkea, mutta en tahdo ehdoin tahdoin lisätä maasta nokittavan määrää. Kana joka ei käytä huussia losauttaa ulosteensa maahan ja ihan vaikka siihen samaan kohtaan josta just kohta nokkii ruokaansa.

Maa- ja ulosteperäiset bakteerit eivät ole hyväksi kenenkään suolistolle. Tässä artikkelissa keskityn kanojen tyypillisimpään sisäloiseen Suolinkaiseen Ascaridia galli. Kanojen suolinkainen ei tartu ihmiseen, mutta runsas määrä loisia heikentää kanan vointia, aiheuttaa ripulia, laskee munantuotantoa ja hidastaa kasvua.

Aikuinen suolinkainen on vaalea pitkä matonen, joka elää ja munii kanassa, tyypillisesti ohutsuolessa. Suolinkaisen munat poistuvat kanasta ulosteen kautta ja maasta nokitusta ruuasta seuraava kana saa munat suuhunsa ja suolinkaisen elinkierto jatkuu, madotuksesta huolimatta. 

Suolinkaisia on tyypillisesti kanoilla, joilla on pääsy ulkoiluun tai joiden tiloihin kuljetaan ulkokengillä. Kanalintu kestää suolinkaisia verraten hyvin, mutta toki voimakas loisinvaasio verottaa munivan tai kasvavan voimia liikaa.

Miten tunnistaa tartunta?

Mistä suolinkaistartunnan sitten tunnistaa? 

Laihtumisesta, aneemisesta olosta, munantuotannon laskusta tai ihan ulosteessa näkyvästä ohuesta valkoisesta matosesta. 

Myös veriset ja vetiset ulosteet voivat olla merkki joko loistartunnasta tai bakteerien aiheuttamasta ripulista. 

Myös ulkoloiset, stressi tai ruokinnan muutokset voivat aiheuttaa ripulia. Siksi kanojen ulosteita on syytä tarkkailla säännöllisesti. Uloste kertoo paljon suoliston ja eläimen hyvin- tai pahoinvoinnista.

Kanan perssulkien ei tulisi koskaan olla sottaiset vaan siistin siliteltävän pehmoiset ja puhtaat. Sotku kertoo aina jostain poikkeavasta. Lisää ulostejuttuja löydät TÄSTÄ

Onko syytä hysteriaan jos löydän kakasta matosia?

Ei. 

Hyvällä hygienialla, ennakoinnilla ja kakkakikkareitten tarkkailulla tilanne pidetään hallinnassa.

Madotus vai ei?

Selvä suolinkaistartunta (matoja ulosteessa) kannattaa hoitaa matolääkkeellä ja samaan aikaan siivota pehku ja haravoida ulkotarha erittäin huolellisesti. 

Madotus hoituu Flubendatsol lääkeainetta sisältävillä valmisteilla, esimerkiksi reseptivapailla Axilur tableteilla tai Flubenol Vet -tahnalla.

Annostuksesta on useampaa koulukuntaa ja minäkin olen saanut kahdet erilaiset ohjeistukset. Toimivimmaksi tavaksi olen todennut seuraavan:

Annostelen Axilur tabletteja kanan painon mukaan. 250mg Axilur tabletti on tarkoitettu 5kg painoiselle koiralle/kissalle, puolikkaan tabletin annan Maransin tai Araucanan kokoiselle 2,5-3,5kg kokoiselle kanalle. 1/4 osa tabletti palttiarallaa kiloiselle kotkolle, hautovalle tai nuorisolle jyrskytän tablettia vieläkin pienemmäksi muruseksi.

HUOM: Kysy ja toteuta aina vain eläinlääkärin antamaa ohjeistusta eläinten lääkinnässä.

Veteen sekoitettuna kanat helposti jättävät lääkkeen hörppimättä, joten minulle helpointa on ottaa matokakkija kiinni, avata hellästi nokka, sujauttaa tabletin osa kurkkuun, nokka kiinni ja hörppy vettä päälle. 

Toistan lääkityksen 3 peräkkäisenä päivänä. Ja koska kana oppii inhoamaan pakkolääkitystä jo kerrasta, niin lääkkeen jälkeen kannattaa samalla sylittelyllä antaa jotain ylimaallisen ihanaa herkkua: jauhelihaa, keitettyä munaa tai muuta kanasen lempiruokaa.

Meillä lääkittiin viime syksynä parvellinen nuorisoa. Onneksi olivat lääkitsemisen alkaessa jo suht käsikesyjä, mutta silti siitä kiinniottamisesta syntyi hurjaa hulabaloota. Tuolloin minulla oli tuubillinen Nutriplussaa käden ulottuvilla ja tyrkkäsin sitä hulisijan nokkaan lääkkeen jälkiruuaksi. 

Toisena lääkitsemispäivänä hulabaloo helpotti kun ensimmäiset hoksasivat, että tuubistaa saa hömpsyt lääkkeen jälkeen. Kolmantena päivänä lääkitsijän vieressä olikin jonoa ja polvelle tunkua, kun jokainen olisi halunnut tupla-annokset lääkettä ja Nutriplussaa. 

En tiedä oliko koko parvella loisia vai ei, mutta näin tarpeelliseksi madottaa kaikki kasvavat, eikäpä käsittelyharjoituksesta ja herkkujakelustakaan haittaa ollut, kun sillä saimme otettua aimoharppauksen ihmiseen luottamisessa ja keskinäisessä kommunikaatiossa. Se kun nuori lintu hypähtää polvelle, katsoo silmiin ja juttelee juttujaan, vaikkakin vain herkun toivossa, niin onhan se nyt ihanaa ja liikuttavaa.

Pääsääntöisesti en madota tai lääkitse "varmuuden vuoksi", vaan vain oireilevan yksilön, josta olen havainnut tai varmaksi tulkinnut loisia. Joskus sitten saattaa olla syytä lääkitä koko parvi. Näitä syitä tehostavat esimerkiksi kylmä ja kostea kesä, jonka aikana monet bakteerit ja loiset oikein riehaantuvat kasvamaan. 

Avainasemassa ehkäisy

Keinoja kanojen maabakteerien vähentämiseen on paljon. Olennaista on ruuan ja ruokintavälineiden puhtaus. Nyrkkisääntö puhtaudelle: astiasta voisi itsekin syödä.

Kanojen ruoka- ja juoma-automaatit on suunniteltu, testattu ja valmistettu sellaisiksi, että taitava tähtäyksiset kakat eivät osuisi. Automaattien puhdistus on helppoa ja niitä voi ripustaa oikealla korkeudelle eli: kanan rintakehän kohdalle.

Ruokintakori on erinomainen tuoreruuan tarjoiluun:  omenat, kaalit, ruohosilppu, porkkanat, nauriit, luumut, kurpitsat jne pysyvät korissa puhtaina ja nokittavina monta päivää, ilman, etät pyörivä pehkussa paskottavina.

Huom: jos laitat tuoreruuan päälle kainalollisen pehkuheinää, niin joku kanoista alkaa takuuvarmasti siihen munia, tai kani pissiä. Eli sinua on varoitettu! 

Erilaiset elimistöä tukevat ruuat ja lisäravinteet sekä erilaiset veteen laitettavat loisehkäisylinimentit auttavat vahvistamaan loisista toipuvaa lintua. Kunhan loiset on ensin lääkitty pois!

Muutto, muutos rutiineissa tai sulkasato/haudonta ovat myös asioita jotka madaltavat linnun vastustuskykyä ja näin ollen lääkityksellä voidaan poissulkea loisten verottava vaikutus ja lisätä linnun hyvinvointia. 

Kuitenkin lääkkeeseen tarttuminen pitäisi aina olla harkittua ja mikäli lääkeainetta et ole aiemmin käyttänyt on syytä kysyä neuvoa eläinlääkäriltä.

Jutussa mainittu Nutriplussa on lääkkeenomainen valmiste, joka on tarkoitettu tehokkaaksi energia- ja vitamiinipommiksi heikkokuntoiselle eläimelle. Hyvinkin pieni tippa riittää tehostamaan linnun vointia ja kissallekin riittää muutaman sentin puserrus tahnaa, eli hyvin tujua tavaraa. Eikä ollenkaan huono tuubi pitää eläinten lääkekaapissaan.

Avainasemassa ennaltaehkäisy

Hygienian tehostaminen madotuksen aikana ja sen jälkeen on olennaisessa asemassa suolinkaiskierteen katkaisemiseksi. Mikäli pehkua ja ulkotiloja ei siivota, nokkivat kanat maasssa hyvin säilyviä suolinkaisen munia lisää ja kierto jatkuu.

Puhtaat ruoka-astiat ja automaatit, joihin lintujen uloste ei pääse, ovat ensiarvoisen tärkeitä torjunnassa. Aloittaessani kanahommia sain kokeneemmalta neuvon, jota olen sittemmin pitänyt nyrkkisääntönä: astian tulee olla niin puhdas, että siitä pystyisi itsekin hörppäämään. 

Eli huolellinen hygienia!

Kostea ja hapan on hyvä kasvualusta monelle pöpölle ja mörriäiselle. Pehkun pitäminen kuivana ja ulkotarhan maan muotoilu niin, että kosteus valuu nopeasti pois ovat parhaat ennaltaehkäisevät toimet. 

Muita tarpeellisia toimenpiteitä: 

Ulosteiden kaapiminen tasoilta ja orren alta sekä ulkotarhan haravoiminen riittävän usein vähentävät ulosteperäisten bakteerien kasvua ja suolinkaisen munia. 

Pehkun jälkikompostoiminen riittävän korkeassa lämpötilassa, jotta munat ja bakteerit kuolevat. 

Ulkotarhojen kalkitseminen tai tuhkan levittäminen vuosittain nostaa maan PH-arvoa, jolloin elinolot bakteereille vaikeutuvat. Jauhemainen puutarhakalkki soveltuu kalkitsemiseen ja on kanoille vaaratonta, kunhan ei nyt ihan suoraan nokkiin pölyttele. Saman asian ajaa tuhka. Kalkita voi kerran pari vuodessa.

Siltajoella ulkotarhojen pintaa lisäksi vaihdetaan vuosittain. Lapioin noin 5-10cm kerroksen pois ja tuon tilalle hiekkaista soraa. Tonttimme on tiukkaa savikkoa, joten puutarha kiittää kakkaisenhiekan lisäyksestä ja hyvin kompostoituneen pehkun tujauksista.

Olen myös erään paikallisen eläinlääkärin kanssa tehnyt suolinkaisista epätieteellistä tutkimusta kuinka pelkkä kauraruokinta 4-7 päivän ajan saa tartunnan oireet kuriin ja kanan kunnon silminnähden kohoamaan. Teesimme on, että kuorimaton kaura sisältää sen verran paljon kuitua, että kuitu työntää mukanaan suolistosta pois suolinkaisen munia ja kun uloste kerätään huolellisesti pois, niin tartunnan kiertoa saadaan merkittävästi hillittyä. 

Mutta kuten sanottua, tutkimus on täysin epätieteellinen, otanta hyvin pieni ja muut vaikuttavat olot vakioimattomat. Kuitenkin suosittelen lämpimästi kaurakuureja, jotka ovat nopein ja turvallisin tapa rauhoittaa ripaskapyllyn varpusparvia. Muista suolistoa ja terveyttä tukevista ruoka-aineista voit lukaista TÄSTÄ

 

Jutussa mainituista aiheista löydät lisätietoa näistä artikkeleista:

Kanojen ja viiriäisten tukiruuat 

Kanojen ulkoloiset - oireet, tarkistus ja ennaltaehkäisy

Kana ei ole vesilintu - sateelta suojaaminen

Pehkun välityhjennys 

 

Ensimmäisiä kanoja hankkimassa

Kuinka hankin kanoja? Ottaisinko munivia kanoja, nuorikkoja vai hommaisinko siitosmunia haudontaan? Tästä artikkelista saat vinkkejä miten, mistä ja milloin omia kanoja kannattaa hankkia ja mitä tulee ottaa huomioon kanakaupoille lähtiessään.

Minä ehdottomasti suosittelen aloittelijalle munivia kanoja tai nuorikkoja. Vaikka keväisin siitosmunia on tyrkyllä mitä ihmeellisimmistä roduista ja kennollisen hinta on halvempi kuin aikuisen kanan, saatikka kanaparven, niin haudonnassa ja tipujen hoidossa on kokeneellekin kanailijalle niin monta mutkaa matkassa, että metsään menon vaara on liian suuri. Enkä nyt tarkoita pelkästään sitä ihmisen mielipahaa epäonnistumisen suhteen vaan sen pienen piipittävän elämän alun tyssäämistä.

Hankkimalla aikuisen kanan kanaharrastuksen alkuun pääsee heti. Kana osaa jo elää, olla ja munia. Hyväkuntoiselle nuorelle aikuiselle uuteen paikkaan muutto ei ole niin rasittava kokemus kuin vaikkapa liian nuorelle, vielä lämpöä kasvamiseensa tarvitsevalle tipuselle. Alle 6 viikon ikäistä tipua ei pitäisikään muuttaa, koska sen ikäinen tarvitsee vielä kaiken energian kasvuun ja elämän opetteluun. Kanaemo ei yleensä alle 6 viikkoisia vieroita ja sitä voisi pitää samanlaisena ikärajana kuin esim kissan- tai koiranpentujen ikärajoja, vaikka tipuja usein hautomakoneilla ilman emokanaa synnytetäänkin. 

Muutto on aina stressi ja aiheuttaa eläimelle turhaa jännitystä. Myös yksinään muuttaminen parvieläimelle on kova koettelemus. Kaksin aina kaunihimpi ja kaverista on turvaa ja tukea uuteen paikkaan tutustuessa. Siksi on suositeltavaa ostaa vähintään kaksi toisilleen tuttua kerrallaan, mieluummin toki koko konkkaronkka samasta paikasta jos vain mahdollista.

Tipuilla kanaharrastuksen aloittavalle munien odotus on pitkä. Rodusta riippuen tipunen aloittaa muninnan vasta 4-9kk iässä.

Milloin?

Kevät on kanamyynnin sesonkia ja silloin monessa paikassa myydään ei oota. Keväällä muninnan aloittava nuori kana olisi pitänyt hautoa talven aikana ja kasvattaa pakkasilla lämpölamput turvanaan. Toki moni kasvattaakin, mutta nämä kanat ovatkin sitten monella tarpeen omaan parveen jatkajiksi tai sitten ne on jo varattu kevään korvalla.  

Varaamalla kanansa hyvissä ajoin, varmistaa, että saa sitä rotua mitä mieliikin. Ajoissa voi olla jopa tammi-helmikuulla, kasvattajasta ja rodusta riippuen. Se milloin kanaset pääsevät muuttamaan sovitaan yleensä kelien ja tilojen mukaan. Toki kanojen ulkotarhan tulee olla valmiina ennen kanojen hakua ja muutkin tykötarpeet ja ruokinta valmisteltuna. Myyjältä saat parhaat ohjeet juuri sinun kanojen ruokinnasta, tarpeista ja tavoista.

Syksyllä kesäkanoja ja ylisuuria parvia karsitaan ja kelvollisia kanoja on tarjolla yllin kyllin. Syksyllä on ostajan markkinat ja mukavia kanoja voi saada lähes puoli-ilmaiseksi tai jonkun toisen kesäkanoille voi tarjota talvipaikan. Mikäli sinulla on kanoille ympärivuotinen paikka, niin syksy on erittäin varteenotettava kanaostosten ajankohta!

Mitä kannattaa kysyä?

Kanaa ostaessa tulisi siitä saada selville ainakin ikä, terveys ja alkuperä. Mielellään myös rotu tai sekarotuisesta mitä mahdollisia rotuja kanan verissä virtaa. Rotu vaikuttaa kanan kokoon, munintaan, hautomahalukkuuteen, kylmänkestävyyteen ja jopa terveyteen. Erilaisia rotuja on Suomessakin pitkälti toista sataa ja niihin kannattaa tutustua etukäteen, jotta löytää omiin tarpeisiinsa ja haluihinsa soveltuvat kotkottajat.

Lue lisää eri roduista: rotuesittelyt

Alkuperällä on merkitystä myös. Onko kana kuoriutunut myyjän kanalassa vai onko se heittopussikiertolaisena kuopsutellut jo useammassakin paikassa. Kanaharrastajapiireissä on ikävä sivujuonne, jossa varsinkin halpoja ja hauskan näköisiä kanoja ostellaan/otetaan harkitsematta ja seuraavan hauskemman löytyessä laitetaan entiset kiertoon.

Myös tuotantokanaloista ”pelastettuja” tehareita tuntuu kiertolaisina kulkevan paljonkin. Ostamalla kiertolaisen tulee tukeneeksi kierrätystä, aivan kuin koirien pentutehtaassakin. Vaikka sydän sanoisi, että kiertolainen täytyy pelastaa loppuelämän kotiin, niin toivottavasti järki kuiskaa, että pelastamalla tämän mahdollistat seuraavien kiertolaisten sisääntulon, ja seuraavien ja seuraavien ja…

Iällä on merkitystä. Rodusta riippuen kana aloittaa muninnan 4-9kk ikäisenä ja munii rotutyypillisesti 2-4 vuotiaaksi asti. Myös vanhemmat kanat munivat joskus ja jouluna, mutta niiltä ei kennon täytettä voi odottaa samaan tahtiin kuin nuoremmilta. Vanhemmilla kanoilla taasen saattaa olla paikkansa parvessa hautojina ja keinoemoina. 

Kanan ikä, luonne ja kesyys selviää myyjältä kysyttäessä. Jos ei selviä, niin on ehkä syytä ottaa askel taaksepäin ja katsastaa joku muu myyjä.

Mistä kana pissii ja muita tarkastettavia aiheita

Kun on muuton aika tarkasta kana. Tai pyydä myyjää näyttämään kuinka se tarkastetaan. 

Olennaista on katsoa kanan silmät ja nokka, näyttävätkö ne terveiltä ja puhtailta? Vuotavat, turvonneet tai räkäiset sieraimet ei saa olla. Osa kanojen sairauksista on tarttuvia ja osa on hoidettavia. Kanojen sairaudet tai loiset eivät ihmiseen tartu, mutta eläimen kannalta sairaana tai loisten kuppaaman muuttaminen on liian rankkaa.

 
Sairas eläin ei muuta! Sairaus ja muuttostressi ovat varmoja kuolemanlaukauksia.

Tarkasta jalat, ovatko kynnet soveliaan pituiset ja suomut siistit ja tiivisti kiinni jalassa? Kuivat ja harottavat jalkasuomut kertovat loisista. Ei kannata ostaa kanan mukana salamatkustajia.

Tarkasta pylly. Onko pylly puhdas ja iho siisti? Kurainen pylly kertoo mahdollisista ripuliongelmista. Ripulia voivat aiheuttaa jotkin ruoka-aineet, mutta myös sairaudet. 

Ulkoloiset kerääntyvät pyllysilmän, eli kloaakin ympäristöön ja takapuolen höyhenien tyveen tai pyrstön sulkiin. Tarkasta iho ja höyhenet pyllyn ympäristöstä huolellisesti. 

Vastuullinen myyjä on kanat tarkastanut ja mahdolliset loiset häätänyt jo hyvissä ajoin ennen myyntipäivää, mutta ei vara venettä kaada. 

Siltajoella linnuille tehdään kerran kuukaudessa rutiinitarkastus. Muuttajat syynätään aina muutama päivä ennen muuttopäivää ja vielä ennen kuin lintu pakataan uuden ihmisensä matkaan. Samalla opastan ostajaa miten tarkastus tehdään. Säännöllisillä tarkastuksilla mahdollisiin loisiin tai oireisiin päästään puuttumaan ennen kuin ongelma on hallitsematon.

Hauska sattumus oli kun maatiaiskanani Peruna oli muuttamassa uuteen kotiin ja pidin häntä sylissä ja selostin uudelle omistajalle Perunan edesottamuksia, niin yht´äkkiä Peruna nostaa pyrstönsä ja pyllistää, että ”Katto nyt miten puhas peräsin”. Riitti meillä ihmisillä siinä naurua, että tainnut tulla kurkittua pyrstön alle tiuhaan tahtiin. 

Peruna on muuten tämä kana, josta kloaakinhoitojuttu kertoo.

Mistä?

Kanoja on myytävänä niin kasvattajilla, maatiaisten säilyttäjillä kuin harrastajillakin. Kun olet päättänyt mitä rotua haluat, voit etsiä kyseisen rodun kasvattajia Munanetistä, Facebookin myynti/osto ryhmistä tai kyseisen rodun ryhmistä, Tori.fistä tai kyselemällä tutuilta.

Tässä blogissa julkaistujen kanarotuesittelyjen kasvattajat ovat tunnettuja ja luotettuja kasvattajia, joille eläinten hyvinvointi, terveys ja rodunomaisuus ovat tärkeitä aiheita. Uskallan heitä suositella lämpimästi.

Mitä lähempää pystyt kanasi noutamaan sen parempi sinulle ja kanoille. Matkustus on aina eläimelle ihmetys, pitkä matka isompi ihmetys ja jännitys. Lähellä sijaitsevasta kanailijasta on hyötyä myös sinulle: saat kysellä ja oppia ja luot mahdollisesti elinikäisen kanakaverisuhteen. Minulla yksi tällainen kanakaveruus johtaa tänä kesänä alttarille asti. Kipittelen kaasona iki-ihanan kanakaverini edellä ja varmistan, että tätä morsiota ei ryöstetä ;)

Mihin hintaan?

Kanojen hintaan vaikuttaa rotu, ikä, sukupuoli ja kasvattaja. Tuotantokanaloiden poistoeriä on silloin tällöin saatavissa muutamalla eurolla per kana. Hinta tuntuu halvalta ja kulut nousevatkin kun tuotantokonetta aletaan ruokkia eläjäksi. Poistokanat ovat nimensä mukaisia: tuotannosta poistettavia raaskuleita. Yleensä nämä tuhansien lajiyksilöiden parvissa elävät ovat erittäin arkoja ja pelokkaita, eivät heti kättelyssä niitä ihania leppoisia pihamaan koristuksia. Pikkuisen vaivaa ja osaamista käyttäen näistäkin saa uskollisia ystäviä, jotka kiittävät hoidosta runsaalla muninnalla.

Kasvattajilla ja kotikanaloitsijoilla kananuorikoiden hinnat vaihtelevat noin 20-40€ tienoilla. Munivat kanat hieman enemmän. Harvinaisemmissa roduissa muniva kana voi maksaa jopa 50-70€ ja onpa esimerkiksi puhdasrotuisissa näyttelytasoisissa kanoissa 150€ hintojakin. Eli ilmaisten omien munien takia tähän harrastukseen ei kannata haksahtaa!

Mitä muuta pitää muistaa?

Lemmikkikanakin on lainsäätäjän näkökulmasta tuotantoeläin ja kananpitäjän pitääkin rekisteröityä.  

Tästä löydät juttua rekisteröitymisestä

Tässä vielä Eviran muistilista kanojen hankkimisesta.

Näistäkin artikkeleista voi olla hyötyä valmistautuessasi auvoiseen kanailijan elämään:

Kanarotuesittelyt 
Miten suunnittelen ulkotarhan
Tarvitsevatko kanat kukkoa?

5 munintaan vaikuttavaa seikkaa

Kanojen ulkoloiset - tarkastus, hoito ja ehkäisy

Tutkittuja ja käytännön tositoimissa testattuja tuotteita, tukiruokia, rehuja ja oppaita löytyy Siltajoen Siilosta.