maanantai 7. maaliskuuta 2022

Kana nokkii toisen sulkia - mitä teen?


Sulkien nokkimiseen voi olla monta syytä. Syihin on hyvä puuttua, ennen kuin nokittava on nakuna.

Kanojen tapa osoittaa hellyyttää ja huolenpitoa on sukia toistensa sulkia, eritoten kaulan ja kasvojen alueen sulkia. Osittain nokan lähellä olevissa sulissa voi olla ruokajäämiä, joita hellyydenosoittaja tarkkoo pois, mutta pääsääntöisesti tämä on sitä millä kanat ja kukot osoittavat toisilleen: ”olet minulle tärkeä, minä pidän sinusta huolta”.

Toisinaan huolenpito voi mennä yli ja hoidettavalta toverilta nypitään sulkia. Varsinkin kuvan kaltainen hetki kun uudet sulat työntyvät ihosta esiin ”piikkeinä” voi innostaa hoitajaa poistamaan epäilyttävän näköiset piikit. Kierre on valmis ja hellyyden kohteesta tulossa nakukaula.

Tällaista käytöstä voi koittaa hillitä laittamalla nokittavalle kaulaan ns fritsurätti, vaikka vanhasta sukasta leikattu tuubihuivi tai jokin muu hyvin paikoillaan pysyvä suoja, joka estää nokkijaa hoitamasta. Tokihan huivi ärsyttää ja ihmetyttää ja saa varmasti osakseen poistoyrityksiä, mutta jo viikonkin paikallaan oleva suoja auttaa sulkia kasvamaan takaisin.

Kuvituskuva netistä

Tekemisen puutetta 

Toinen syy parvitoverin sulkien nyppimisille voi olla tylsyys, joka eritoten valtaa pitkän ja pimeän talven jälkeen kun sisätiloissa on kökötetty jo ihan riittämiin. Tylsyyttä ja tekemisen puutetta ehkäistään mielekkäällä tekemisellä ja virikkeillä. 

Lue vinkkejä virikkeistä: tästä

Kolmas, ja kun ajoissa puuttuu, niin helposti hoidettavissa oleva syy, on ravitsemus.

Ravitsemus kuntoon

Kalkin ja proteiininpuute voi aiheuttaa sulkien syömistä. Kasvavat ja munivat kanat tarvitsevat paljon kalkkia niin sulkien kasvatukseen kuin munankuorien muodostukseen.

Parhaiten kalkki on munivien lintujen aineenvaihduntaan imeytyvässä muodossa munankuorissa. Eli kuivatut ja murskatut munankuoret tarjoillaan takaisin kanasille. Omien munien kuoret eivät pelkästään riitä, ja eräs Tirehtööri kerääkin erään pienen kylän leipurien ja ravintoloiden munankuoret, kuivattaa ne pahvilaatikoissa uuninpankolla ja sitten murskaa kanaisille nokittaviksi. Toki parvilla on tarjolla myös kalkkikiveä, mutta nokkaan häipyy mieluummin juurikin munankuoret.

Kuoret kuivataan ja murskataan siksi, etteivät kanat saisi niistä raa´an munan makua ja oppisi nokkimaan omia muniaan rikki.

Kalkki yksin ei riitä!

D-vitamiini vaikuttaa kalsiumin imeytymiseen ja kalsiumia kanat tarvitsevat munankuorien lisäksi omiin luihinsa ja sulkien kasvattamiseen. Joten varmista D-vitaminointi viimeistään nyt kun kesän vitamiinitankkauksesta on monta kuukautta aikaa. Kesällä kanatkin saavat D-vitamiinin auringonsäteistä, jos pääsevät aurinkoon ulkoilemaan. Talvella D-vitamiini täytyy nokkia tai hörppiä.

Hyvä nyrkkisääntö D-vitaminoinnin tarpeelle on t-paita kelit: silloin kun ulkona voi puuhailla t-paitasillaan, niin aurinkosta saa riittävästi D-vitamiinia ihon kautta. Kun iho pitää kelien mukaan peittää, niin silloin ei aurinko armas riitä myöskään D-vitamiinin lähteeksi. Tämä nyrkkisääntö koskee myös sulkaisia ja karvaisia suomalaisessa ilmastossa asuvia, käyttivät he t-paitaa tai ei.

Kaiken ruuansulatuksen avuksi lintuset tarvitsevat kivipiiraan pikkukiviä. Sorainen hiekka on parasta, jolloin jokainen parven ikään ja kokoon katsomatta löytää oikean kokoista murikkaa ja sirua kulloiseenkin tarpeeseensa.

Myös proteiinivaje voi olla syynä sulkien nyppimiseen. Munat ovat proteiinipitoista tuotosta ja munija tarvitsee hyvälaatuista proteiinia äheltääkseen maukkaita mulkeroita pesäntyhjentäjän iloksi.

Rehuissa on eroja. Teolliset rehut ja ruokintasuositukset ovat optimoituja tehokanojen tuotannolliseen munitukseen. Tuotannollisesti olennaisinta on saada mahdollisimman halvoin kustannuksin mahdollisimman paljon munaa myyntiin. Käytännössä tämä tarkoittaa, että teharit munia paukuttavat (lähes ravitsemuksesta riippumatta) sen mitä jalostuksella on saatu aikaiseksi. Tämä näkyykin sitten niissä ”tuotantopoistoissa” sulattomuutena, haaleina helttoina ja heikkoina munankuorina.

Koti- ja lemmikkikanoja ei toivottavasti pidetä halvan munan vuoksi, vaan eläimille tarjotaan hyvää elämää. Mikä ravitsemuksellisesti tarkoittaa riittävää proteiinin saantia ja silloin tällöin myös herkkuja, eikö vain?

Minun näkemykseni ja kokemukseni on, että eritoten voimakkaasti munivat rodut hyötyvät proteiinilisistä. Tehareitten eloa ja oloa voi olennaisesti parantaa tarjoamalla monipuolista ja ravinteikasta ruokaa, jossa rehu on vain yksi osa-alue.

Pienet rodut, vähän munivat tai maatiaiset monesti voivat hyvin ”kevyemmälläkin” appeella. Varsinkin suomalaiset maatiaiset tuntuvat olevan mainioita munijoita viljavoittoisella ruokinnalla, eivätkä kaipaa niin paljon valoa ja lämpöäkään muniakseen, kuin jotkut toiset rodut. Pohjoisen ilmastomme ”jalostama”, vähään tyytyväinen rotu.

Maukkaita ja linnuille sopivia proteiininlähteitä ovat:

  • herne
  • härkäpapu
  • apila
  • nokkonen
  • kuivatut hyönteiset purkista tai tuoreet hyönteiset suoraan puutarhasta
  • erilaiset siemenet, esim auringonkukan ja öljyhampun
  • erilaiset pähkinät
  • raejuusto, jauheliha, keitetyt ja murskatut munat

Huomaathan kuitenkin, että myyntimunia munivia lintuja ei saa asetusten mukaan ruokkia eläinperäisellä proteiinilla, mikä on elintarviketurvallisuutta ja -teollisuutta palvele asetus, ei kanaa sekasyöjänä palveleva varotoimi.

Vapaana pihalla viipottaessaan kanathan laiduntavat hyvin paljon vihreää, tonkivat maasta maukkaita matoja, öttiäisiä ja harventavat hyttysparvia, sekä käyvät käsiksi marjapensaiden, omenien, kirsikoiden ja ruusunmarjojen antimiin. Eli koko luonnon vitaminiini-, hiven- ja kivennäisainekattaus parhaimmillaan nokan ulottuvilla, virikkeistä ja mielekkäästä tekemisestä puhumattakaan. Olispa aina kesä!

Aiheesta lisää:  

Kivipiira on osa linnun ruuansulatusjärjestelmää

5 parasta kanojen joululahjaa: herkkuja ja virikkeitä 

Herne kanojen ruokinnassa

Kanojen ja viiriäisten tukiruuat ja vitamiinit 

 

Oliko jutusta hyötyä? Haluaisitko jakaa sen muidenkin kanalailijoiden iloksi oman kanalasi tai profiilisi somessa, kiitos :)

Tai onko sinulla jostain aiheesta paljon tietoa ja kokemusta, haluaisitko kirjoittaa Vieraskynä tekstin tänne muidenkin iloksi ja opiksi? 

Ota yhteyttä yhteistyökuvioista: marianne@siltajoensirkus.fi



perjantai 18. helmikuuta 2022

Rotta - uhka tipuille, rakenteille ja elintarvikkeille



Rotat ovat tehokkaasti levinneet liki jokaiseen maailmankolkkaan ihmisen mukana, Kanailijalle ne yleensä tulevat ikävä kyllä tutuksi ennemmin tai myöhemmin, kanaloiden ja ulkotarhojen luodessa rotille erinomaisen elinpiirin.
 
Ensimmäiset merkit kutsumattomista vieraista tahtovat näkyä rehunkulutuksessa, kun automaatti tyhjenee normaalia nopeammin, tai munia alkaa häviämään, tai kun näkyy rotan jätöksiä tai rottien tekemiä rakennustöitä, kuten pureskelujälkiä rakenteissa, tunneleita, reikiä. Onpa joillain ensimmäiset havainnot kutsumattomista vieraista tehty vasta kun tipuja tai viiriäisiä löytyy tapettuina ja kenties osin syötyinäkin.
 
Sen lisäksi, että rotta ei ole se toivotuin vieras, se voi olla potentiaalinen vaaratekijä tuhotessaan rakenteita, aiheuttaen oikosulkuja tulipaloineen. Rotta voi myös levittää mukanaan tauteja ja loisia, syödä munia ja tappaa tipuja. Suurin riski kohdistuu tuohon rakenteiden tuhoamiseen, kun vastaantulevat sähköjohdot saavat armotta kyytiä ja onpa noita ajoneuvopalojakin ollut tihulaisten jäljiltä.
 
Ennaltaehkäisy on tässäkin parasta!
 

Miten ennaltaehkäistä?

Ei kasata tavaravuoria tontille ja pidetään varsinkin eläinsuojan seinustat siisteinä, niin tavaroiden kuin kasvillisuudenkin osalta. Näin luodaan avointa tilaa, jota rotta luontaisesti välttelee.
 
Ei jätetä ruokia talttahampaiden ulottuville, eikä heitellä ulkona maahan ruokaa sen enempää mitä kanat kerralla syövät.
 
Eritoten rehujen säilytyksessä tulee olla huolellinen. Muoviset, kannelliset säilytysastiat paitsi pitävät rehun kuivana, myös talttahampaat loitolla.
 
Myös kompostointi tulee tehdä suojatuissa paikoissa. Siltajoella pehkun kompostointi hoituu ulkotarhoissa, joiden verkko on kaivettu maan sisään. Talousjätteet kompostoidaan umpinaisessa muovikompostorissa.
 
Kanalan rakenteiden verkottaminen hidastaa kulkua, mutta verkon tulisi olla riittävän tiheää ja vahvaa (kanaverkko ei rottaa pidättele), seinien/lattian saumojen pellittäminen hidastaa jo paremmin. Yleensä rottien kulkuaukot muodostuvat juuri siihen lattian ja seinän väliseen saumaan tai nurkkiin, joista on helpoin pääsy seinän läpi. Avoin tuuletuskanava on sekin suosittu kulkureitti, mutta nehän kannatta tukkia jo pikkulintujenkin takia.
 
Rotta toki halutessaan syö itsensä vaikka betonista läpi, mutta esteiden kanssa "murtoyrityksiin" ehtii paremmin reagoida.
 
Verkottamisessa ja tilkitsemisessä kannattaa huomioida että rotta mahtuu parin sentin raosta.
 
Ennen kaikkea, ennalta ehkäisevä loukutus joka syksy on syytä tehdä, ihan varmuuden vuoksi.
 

Mitä tehdä jos epäilee rottia?

Kätevä keino todentaa yöllinen liikenne on joko virittää riistakamera, tai ripotella jauhoja reiteille joissa olettaa rottien käyvän. Papanat ovat varma merkki läsnäolosta, mutta silloin ollaan torjunnassa jo myöhässä.
 
Vanha sanonta, että kun näet yhden rotan, on niitä kymmenen piilossa, pitää aika hyvin paikkaansa. Mitä kesymmäksi rotat käyvät, sitä pidempään ne ovat todennäköisesti tontilla pyörineet eivätkä enää pelkää ihmisen läsnäoloa.
 
Loukut ovat myrkytön vaihtoehto joita jokainen voi hankkia varastoon valmiiksi, jolloin ne ovat heti käden ulottuvilla kun niitä tarvitaan.
 
Uuden säädöksen mukaan rotanmyrkkyjä ei enää kuluttaja saa ostaa, vaan myrkyn hankintaan tarvitaan kasvinsuojelulupa.
 
Kolmas vaihtoehto on käyttää ammattimaista tuholaistorjujaa, jotkin kotivakuutukset korvaavat torjunnan tai osan siitä.
 
Loukkuja on elävänä pyytävää, perinteistä metallista räpsää sekä muovisia erimallisia hetitappavia loukkuja. Suosittelen hankkimaan erilaisia loukkuja, jokaisella loukkumallilla on omat etunsa ja ne sopivat erilaisiin paikkoihin. Lisäksi osa tuntuu olevan paremmin ottavia kuin toiset, ja tämä voi vaihdella ihan paikoittain. 
 
Muovinen, tunnelimainen on kätevä sijoittaa seinän viereen jossa epäilee liikehdintää olevan.
 
Tässä yksi esimerkki, joka on myös turvallinen käyttää.

Perinteiset avomallit voi asettaa myös kulkuaukon läheisyyteen, tai sijoittaa johonkin hämärämpään paikkaan syötteineen.
 
Syöttinä houkuttelevia ovat mm.maapähkinävoi, suklaa, kissan märkäruoka, pähkinät ja ennen kaikkea se tuttu eväs jota rotta on tottunut varastamaan.
Rotta karttaa aluksi kaikkea uutta, joten saalista saadakseen suuria muutoksia kannattaa välttää.
 
Loukkuja asetettaessa tulee huomioida ettei niihin pääse käsiksi kanat eivätkä muut eläimet, räpsämallinen loukku voi olla kanallekin kohtalokas.
 
Jos on erityisen helläsydäminen, löytyy markkinoilta myös elävänä pyytäviä loukkuja, kuten vaikkapa tämä:
 
Kiinnisaatuja tosin ei kotinurkkiin kannattane vapauttaa, tai sama kööri on kohta tontilla takaisin.
 
Samainen loukku on muuten erinomaisen hyvä karanneen lemmikkijyrsijän, kuten vaikkapa hamsterin kiinniotossa 😃 

Joka tapauksessa loukkuja kannattaa olla useita, eri paikkoihin asennettuina, ja syöttejäkin kannattaa kokeilla erilaisia, mikä parhaiten toimii. Loukkuja voi pitää tyrkyllä vaikka ympäri vuoden, vaikkei ylimääräistä liikennettä näkyisikään, kunhan välillä tarkastaa toimivuuden ja uusii tarvittaessa syötit.
 
Kanailijalle ennaltaehkäisy ja tarkkailu on se paras lääke. Varustautuminen ennakkoon oikein välinein mahdolliseen rottasotaan on paljon pienempi hinta kuin löytää kanalansa rakenteista rottien kairaamia kulkureikiä saatikka tapettuja tipuja.