keskiviikko 4. marraskuuta 2020

Suolinkainen - kanoja kalvava sisäloinen

Miksi en viskaa kanoille jyviä maahan tai pehkuun nokittavaksi?

Suolinkaisten ja maabakteerien takia.

Kanat kuopsuttavat maasta paljon kaikkea, mutta en tahdo ehdoin tahdoin lisätä maasta nokittavan määrää. Kana joka ei käytä huussia losauttaa ulosteensa maahan ja ihan vaikka siihen samaan kohtaan josta just kohta nokkii ruokaansa.

Maa- ja ulosteperäiset bakteerit eivät ole hyväksi kenenkään suolistolle. Tässä artikkelissa keskityn kanojen tyypillisimpään sisäloiseen Suolinkaiseen Ascaridia galli. Kanojen suolinkainen ei tartu ihmiseen, mutta runsas määrä loisia heikentää kanan vointia, aiheuttaa ripulia, laskee munantuotantoa ja hidastaa kasvua.

Aikuinen suolinkainen on vaalea pitkä matonen, joka elää ja munii kanassa, tyypillisesti ohutsuolessa. Suolinkaisen munat poistuvat kanasta ulosteen kautta ja maasta nokitusta ruuasta seuraava kana saa munat suuhunsa ja suolinkaisen elinkierto jatkuu, madotuksesta huolimatta. 

Suolinkaisia on tyypillisesti kanoilla, joilla on pääsy ulkoiluun tai joiden tiloihin kuljetaan ulkokengillä. Kanalintu kestää suolinkaisia verraten hyvin, mutta toki voimakas loisinvaasio verottaa munivan tai kasvavan voimia liikaa.

Miten tunnistaa tartunta?

Mistä suolinkaistartunnan sitten tunnistaa? 

Laihtumisesta, aneemisesta olosta, munantuotannon laskusta tai ihan ulosteessa näkyvästä ohuesta valkoisesta matosesta. 

Myös veriset ja vetiset ulosteet voivat olla merkki joko loistartunnasta tai bakteerien aiheuttamasta ripulista. 

Myös ulkoloiset, stressi tai ruokinnan muutokset voivat aiheuttaa ripulia. Siksi kanojen ulosteita on syytä tarkkailla säännöllisesti. Uloste kertoo paljon suoliston ja eläimen hyvin- tai pahoinvoinnista.

Kanan perssulkien ei tulisi koskaan olla sottaiset vaan siistin siliteltävän pehmoiset ja puhtaat. Sotku kertoo aina jostain poikkeavasta. Lisää ulostejuttuja löydät TÄSTÄ

Onko syytä hysteriaan jos löydän kakasta matosia?

Ei. 

Hyvällä hygienialla, ennakoinnilla ja kakkakikkareitten tarkkailulla tilanne pidetään hallinnassa.

Madotus vai ei?

Selvä suolinkaistartunta (matoja ulosteessa) kannattaa hoitaa matolääkkeellä ja samaan aikaan siivota pehku ja haravoida ulkotarha erittäin huolellisesti. 

Madotus hoituu Flubendatsol lääkeainetta sisältävillä valmisteilla, esimerkiksi reseptivapailla Axilur tableteilla tai Flubenol Vet -tahnalla.

Annostuksesta on useampaa koulukuntaa ja minäkin olen saanut kahdet erilaiset ohjeistukset. Toimivimmaksi tavaksi olen todennut seuraavan:

Annostelen Axilur tabletteja kanan painon mukaan. 250mg Axilur tabletti on tarkoitettu 5kg painoiselle koiralle/kissalle, puolikkaan tabletin annan Maransin tai Araucanan kokoiselle 2,5-3,5kg kokoiselle kanalle. 1/4 osa tabletti palttiarallaa kiloiselle kotkolle, hautovalle tai nuorisolle jyrskytän tablettia vieläkin pienemmäksi muruseksi.

HUOM: Kysy ja toteuta aina vain eläinlääkärin antamaa ohjeistusta eläinten lääkinnässä.

Veteen sekoitettuna kanat helposti jättävät lääkkeen hörppimättä, joten minulle helpointa on ottaa matokakkija kiinni, avata hellästi nokka, sujauttaa tabletin osa kurkkuun, nokka kiinni ja hörppy vettä päälle. 

Toistan lääkityksen 3 peräkkäisenä päivänä. Ja koska kana oppii inhoamaan pakkolääkitystä jo kerrasta, niin lääkkeen jälkeen kannattaa samalla sylittelyllä antaa jotain ylimaallisen ihanaa herkkua: jauhelihaa, keitettyä munaa tai muuta kanasen lempiruokaa.

Meillä lääkittiin viime syksynä parvellinen nuorisoa. Onneksi olivat lääkitsemisen alkaessa jo suht käsikesyjä, mutta silti siitä kiinniottamisesta syntyi hurjaa hulabaloota. Tuolloin minulla oli tuubillinen Nutriplussaa käden ulottuvilla ja tyrkkäsin sitä hulisijan nokkaan lääkkeen jälkiruuaksi. 

Toisena lääkitsemispäivänä hulabaloo helpotti kun ensimmäiset hoksasivat, että tuubistaa saa hömpsyt lääkkeen jälkeen. Kolmantena päivänä lääkitsijän vieressä olikin jonoa ja polvelle tunkua, kun jokainen olisi halunnut tupla-annokset lääkettä ja Nutriplussaa. 

En tiedä oliko koko parvella loisia vai ei, mutta näin tarpeelliseksi madottaa kaikki kasvavat, eikäpä käsittelyharjoituksesta ja herkkujakelustakaan haittaa ollut, kun sillä saimme otettua aimoharppauksen ihmiseen luottamisessa ja keskinäisessä kommunikaatiossa. Se kun nuori lintu hypähtää polvelle, katsoo silmiin ja juttelee juttujaan, vaikkakin vain herkun toivossa, niin onhan se nyt ihanaa ja liikuttavaa.

Pääsääntöisesti en madota tai lääkitse "varmuuden vuoksi", vaan vain oireilevan yksilön, josta olen havainnut tai varmaksi tulkinnut loisia. Joskus sitten saattaa olla syytä lääkitä koko parvi. Näitä syitä tehostavat esimerkiksi kylmä ja kostea kesä, jonka aikana monet bakteerit ja loiset oikein riehaantuvat kasvamaan. 

Muutto, muutos rutiineissa tai sulkasato/haudonta ovat myös asioita jotka madaltavat linnun vastustuskykyä ja näin ollen lääkityksellä voidaan poissulkea loisten verottava vaikutus ja lisätä linnun hyvinvointia. 

Kuitenkin lääkkeeseen tarttuminen pitäisi aina olla harkittua ja mikäli lääkeainetta et ole aiemmin käyttänyt on syytä kysyä neuvoa eläinlääkäriltä.

Jutussa mainittu Nutriplussa on lääkkeenomainen valmiste, joka on tarkoitettu tehokkaaksi energia- ja vitamiinipommiksi heikkokuntoiselle eläimelle. Hyvinkin pieni tippa riittää tehostamaan linnun vointia ja kissallekin riittää muutaman sentin puserrus tahnaa, eli hyvin tujua tavaraa. Eikä ollenkaan huono tuubi pitää eläinten lääkekaapissaan.

Avainasemassa ennaltaehkäisy

Hygienian tehostaminen madotuksen aikana ja sen jälkeen on olennaisessa asemassa suolinkaiskierteen katkaisemiseksi. Mikäli pehkua ja ulkotiloja ei siivota, nokkivat kanat maasssa hyvin säilyviä suolinkaisen munia lisää ja kierto jatkuu.

Puhtaat ruoka-astiat ja automaatit, joihin lintujen uloste ei pääse, ovat ensiarvoisen tärkeitä torjunnassa. Aloittaessani kanahommia sain kokeneemmalta neuvon, jota olen sittemmin pitänyt nyrkkisääntönä: astian tulee olla niin puhdas, että siitä pystyisi itsekin hörppäämään. 

Eli huolellinen hygienia!

Kostea ja hapan on hyvä kasvualusta monelle pöpölle ja mörriäiselle. Pehkun pitäminen kuivana ja ulkotarhan maan muotoilu niin, että kosteus valuu nopeasti pois ovat parhaat ennaltaehkäisevät toimet. 

Muita tarpeellisia toimenpiteitä: 

Ulosteiden kaapiminen tasoilta ja orren alta sekä ulkotarhan haravoiminen riittävän usein vähentävät ulosteperäisten bakteerien kasvua ja suolinkaisen munia. 

Pehkun jälkikompostoiminen riittävän korkeassa lämpötilassa, jotta munat ja bakteerit kuolevat. 

Ulkotarhojen kalkitseminen tai tuhkan levittäminen vuosittain nostaa maan PH-arvoa, jolloin elinolot bakteereille vaikeutuvat. Jauhemainen puutarhakalkki soveltuu kalkitsemiseen ja on kanoille vaaratonta, kunhan ei nyt ihan suoraan nokkiin pölyttele. Saman asian ajaa tuhka. Kalkita voi kerran pari vuodessa.

Siltajoella ulkotarhojen pintaa lisäksi vaihdetaan vuosittain. Lapioin noin 5-10cm kerroksen pois ja tuon tilalle hiekkaista soraa. Tonttimme on tiukkaa savikkoa, joten puutarha kiittää kakkaisenhiekan lisäyksestä ja hyvin kompostoituneen pehkun tujauksista.

Olen myös erään paikallisen eläinlääkärin kanssa tehnyt suolinkaisista epätieteellistä tutkimusta kuinka pelkkä kauraruokinta 4-7 päivän ajan saa tartunnan oireet kuriin ja kanan kunnon silminnähden kohoamaan. Teesimme on, että kuorimaton kaura sisältää sen verran paljon kuitua, että kuitu työntää mukanaan suolistosta pois suolinkaisen munia ja kun uloste kerätään huolellisesti pois, niin tartunnan kiertoa saadaan merkittävästi hillittyä. 

Mutta kuten sanottua, tutkimus on täysin epätieteellinen, otanta hyvin pieni ja muut vaikuttavat olot vakioimattomat. Kuitenkin suosittelen lämpimästi kaurakuureja, jotka ovat nopein ja turvallisin tapa rauhoittaa ripaskapyllyn varpusparvia. Muista suolistoa ja terveyttä tukevista ruoka-aineista voit lukaista TÄSTÄ

 

Jutussa mainituista aiheista löydät lisätietoa näistä artikkeleista:

Kanojen ja viiriäisten tukiruuat 

Kanojen ulkoloiset - oireet, tarkistus ja ennaltaehkäisy

Kana ei ole vesilintu - sateelta suojaaminen

Pehkun välityhjennys 

 






3 kommenttia:

  1. Kysymys: oletko pitänyt pitkää "karenssia" madotuksen jälkeen eli kuinka pitkään pidät taukoa munien käytöstä madotuksen jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Flubenatsolista ei ole munien syönnille mitään varoaikaa. Madotetun eläimen lihansyönnille on 6vrk varoaika. Eli ei, en ole pitänyt varoaikoja madotusten jälkeen, mutta tyypillisesti jos olen kanoja lääkinnyt, niin kerään munat 1-2vrk ajan ja keitän ne takaisin ko porukalle syötäväksi, ihan sillä että lääkitykseen on johtanut jokin syy ja yleensä se syy on kanan voimia verottava. Kun saavat (mahdollisia lääkejäämiä sisältävät) munat takaisin syödäkseen, niin se on jo hyvä tujaus voimien palauttamiseen.

      Ruokamuniksi en myy lääkittyjen munia, lääkkestä riippuen 7-28vrk ajan, mutta omaan käyttöön olen pistellyt poskeeni aina varoaika muniakin. Mutta en tietenkään neuvo muita tekemään niin.

      Poista
  2. En tiennytkään kuinka vaarallista ja riskialtista jyvien heitto maahan voi olla��lopetan välittömästi jyvien heiton maahan��❤

    VastaaPoista