Näytetään tekstit, joissa on tunniste leivonta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste leivonta. Näytä kaikki tekstit

maanantai 9. tammikuuta 2017

Resepti: gluteenittomat rieskat -VIERASKYNÄ

Gluteenittomat bataatti-chiarieskat

Minä, Siltajoen Sirkuksen tirehtööri olen onneton kokki ja suuri herkkujen ystävä. Yhtälö, joka tulee kalliiksi ellei ole onnistunut haalimaan kokkaavia ystäviä. Mutta minäpä olen! 

Suositun herkkublogin Terveelliset herkut kirjoittaja Tiina kävi viime kesänä pienen poikansa kanssa katselemassa maalasimiljöötämme ja pyöräytti mukaan tarttuneista munista ihanan näköisiä leipäsiä. Kokeileppas huviksesi, nämä gluteenittomat ja vegaaniset rieskat sopivat ihan perusruisleivän pupeltajallekin.


Leipästen ohje:

  • 2,5 dl bataattisosetta
  • 1 dl mantelimaitoa (tai esim. riisi-, cashew-, kookosmaitojuomaa)
  • 1 rkl chiansiemeniä
  • 3 rkl oliiviöljyä
  • 1 rkl psylliumia
  • 1 dl tattarijauhoja (myös spelttijauhot toimivat)
  • ripaus suolaa

Kuori ja paloittele bataatti, keitä se kypsäksi ja soseuta. Käytä 2,5 dl bataattisosetta ja lisää sekaan maito ja loput ainekset. Taikina jää löysäksi, joten nostele lusikalla leivinpaperin päälle uunipellille haluamasi kokoisia rieskoja. Painele rieskat lusikan avulla (voit käyttää tässä myös tilkkaa vettä) n. sentin paksuiksi ja paista 225 asteessa n. 8 minuuttia, rieskan koosta riippuen.


Tarjoa lämpimänä, esim. kasvisten ja viiriäisten- tai kananmunien kera.

HUOMAATHAN: jos käytät spelttijauhoja eivät leipäset enää ole gluteenittomia, eivätkä näin ollen sovellu keliaakikoille. 

Koko jutun pääset lukemaan Tiinan blogista tästä 

                                                                                                    
    

Tilalta suoraan

Hyvinvoivien ja monipuolista ruokaa nokkivien lintujen munat maistuvat ja keltuainen on kirkas ja värikäs. Hyvistä raaka-aineista syntyy parempaa ruokaa, vaikka minä olenkin se poikkeus, joka vahvistaa säännön ;)  
  

Pysyykö sinulla soppakauha kädessä oikein päin? Olisitko halukas keksimään nokkoslettuja idearikkaampia reseptejä munista tai linnuista? Otahan yhteyttä ja tuumaillaan: marianne.hautsalo@gmail.com



torstai 21. heinäkuuta 2016

Erään mansikkakakun tarina

Miehelläni oli synttärit tässä eräänä heinäkuisena päivänä. Aina, aina hän toivoo synttäriksi mansikkakermakakkua. Perinteistä, ei mitään krumeluureja, mansikkakakkua. Minä en ole mikään leipurimestari, enkä varsinkaan innostu mistään peruskakkujen pyöräyttelyistä. Monena vuonna kakku on käytykin lusikoimassa anoppilassa. Tänä vuonna ajattelin olla hyvä vaimo, koska mies on useampana iltana pitkän työpäivän jälkeen auttanut minua purkamaan ja rakentamaan mutavellin keskellä uusinta kanatarhaa. Kuten tiedätte, hyvä vaimo ei tarvitse olla jos aviomies ei ole ylimaallisen hyvä aviomies. Mutavelli rakentaminen illalla yhdeksän jälkeen on minusta jo ylimaallisen upeaa. Melkein mansikkakakun arvoista.

Kakun kuva pöllitty ihan ilman lupaa täältä
Synttäripäivänä aika, tuo hupeneva luonnonvara, vain jotenkin luiskahti kaikenmaailman juttuihin ja muistin kakkuaikeeni vasta kun huomasin miehen auton kököttävän jo pihassa. Lapset sentään olivat jo koittaneet siivota eteistä ja keittiötä. Mansikat sentään olin kerännyt nokkosten valtaamalta mansikkamaaltani ain sateiden välissä, joten sohvalla mököttävä mies melkein uskoi, että: "ollaan ihan just koht'sillään saatu sun yllätys valmiiksi". Lopulta mies painui jatkamaan taistelua valokatteiden kanssa, joista minä olin onnistunut rikkomaan yhden kun pitikin äkkiseltään siirtää yhtä väärin mitatun tukitolppan paikkaa. Voin kertoa näin luottamuksellisesti, että tukitolppaa ei kannata siirtää irrottamatta ko kohdalla olevaa valokatetta ENSIN. Ainakaan ei kannata koittaa irrottaa valokatetta vain yhdestä kulmasta ja näyttää lapsityövoimalle kuinka tikapuilla työnnetään sitä tukitolpan kohdalla olevaa valokatteen kulmaa ylemmäs. Niin, niin, minä sitten onnistuin saamaan valokatteen rikki keskeltä -kysymys johon en pystynyt vastaamaan kyseisenä iltana.

Mies asentamassa valokatteita, tytär tekemässä salaattia ja poika vatkaamassa sokeria ja munia. Hyvinhän tämä edistyy. Tosin munat täytyi käydä hakemassa naapurin kesäkahvilan myyntitiskistä, koska tajusin vasta päivällä, että meillähän ei ole kuin samana päivänä munittuja munia. Tuoreet munat eivät vatkaannu, eivät sitten millään. Kokeiltu on! Onnekseni olin toimittanut Perttulan Tilan kesäkahvioon meidän kanasten ja viiriäisten munia myyntiin ja onnekseni ehtoiset emännät eivät olleet kaikkia munia ehtineet myydä. Joten yhden kennon takaisinveto mahdollisti kakkuaikeet. Tosin näitäkin munia sai vatkata kunnon tovin, eikä pelkästään siksi, että meidän sähkövatkaimesta on se toinen hyrrä tippunut lattialle ja eräs leipuri astunut sen päälle. Vaan mikäpä siinä, kun teini kerta jaksaa repiä huumoria munien vatkaamisesta kakku toisensa jälkeen.

Munat, sokerit -hoidossa. Enää vain jauhot ja leivinjauhe. Simsalabim meillä on tiskikonekeiju hävittänyt kaikki pikkulusikat. Ihan kaikki. Ihan häviksiin. Siinä sitten tyttären kanssa äppäiltiin, että minkähän verran on teelusikallinen ruokalusikassa. Kun saatiin jokin käsitys, niin huomataan, että tämä ruokalusikkahan ei mahdu tuonne pieneen leivinjauhepurkkiin. Uutta lusikkaa kehiin. Ei mahdu sekään. Lopulta löytyy eväsrasian retkilusikka, jolla saadaan ujutettua leivinjauhetta ulos purnukasta ja kotvasen sihtailun jälkeen olen tyytyväinen jauheen määrään ja ripottelen sen hellästi muna-sokeri vaahtoon. Vaahton??? Leivinjauhehan sekoitetaan jauhoihin, jotka kiltisti odottavat mittakupissaan ihan tuossa vieressä. Alan puhista ja puuhkuttaa, jauheita ei saa enää vaahdosta pois eikä jauhopeukaloni ole niin suvereeni, että keksisin salamana vaihtoehtoratkaisun, varsinkaan kun vatkautuvia munia on enää kaksi jäljellä (kävi toki mielessä suurentaa annosta kaksinkertaiseksi). Lopulta en keksinyt muuta kuin viskata uuden annoksen jauhetta jauhojen sekaan ja sitten kaikki pölisevä valkea massa vaahtoon. Syteen tai saveen, näillä mennään!

Tällä aikaa tytär on öljynnyt vuuan, sen isomman, koska mystisesti se pienempi oli mennyt kaapissa rikki. Korppujauhoja vuuan korppujauhottamiseen meillä ei takuu varmasti ole ja käskenkin tyttären laittaa kaurahiutaleita "ne on melkein sama". Johon tytär puuskahtaa, että: "kun mää isona muutan omaan kotiin, niin sitten kerrankin leivon ohjeiden mukaan!"  Jään miettimään puuskahdusta, että kyllä, ohjeista voisi olla iso apu poikkinaisen jauhopeukalon kanssa.

Tällaisia kakkujahan minä tekisin, jos... Oikean tekijän löydät täältä
Kun on riidelty, että kuka saa nuolla kupin ja kaapimen saadaan lopulta taikinamössö uuniin. Tässä vaiheessa ulkona sataa ja mies on valokatteiden päällä litimärän näköisenä ja erittäin hankalassa ja vaarallisessa asennossa. Keksin, että salaatin ja täytekakun kanssa voisi tarjota kaljan. Kaljapa on kaupassa. Arvioin, että ehdin pyörähtää kaupassa sillä aikaa kun kakku kuuliaisesti paistuu uunissa. Tokaisen aikeeni ääneen, johon tytär esittää kovaäänisen vastalauseen. Tytär on ainut joka meillä muistaa vahtia uunissa olevia paistikkaita. Männä vuosina jopa palohälytin on jouduttu siirtämään keittiöstä muihin huoneisiin kun tapani kokata on very well done. En siis lähde kauppaan ennen kuin kakku tulee uunista. Sillä välin voidaan siis vatkata kerma. "Tehdäänkö tästä kermavaahtoa vai sellaista kaupan kermavaahtoa?" -Kysyy vatkausmestari. Ehdin hätiin sillä sekunnilla kun kerma on alkanut muuttua voiksi... Tämäkin on ihan normimeininki meidän leipomusmeiningeissä, joten ette varmaan enää kovin soimaa miksi mies ei saa kermakakkujaan joka vuosi.

Lopulta singahdan kauppaan ja synttäriyllätystä päästään lapioimaan (ruokalusikoilla) suuhun ilta yhdeksän aikaan. Paljon onneaa vaan, paljon onneaa vaan, paljon onneaa aviomies ja kiitos taas tästäkin ulkotarhasta!

Tällainen kakku me olisi tehty, jos sankari tykkäisi pitseistä. Varmana ois tehty! Kinuskissa ainakin teki.

torstai 18. helmikuuta 2016

Allergisille sopivaa?

Jotkut kananmuna-allergikot voivat käyttää viiriäisenmunia saamatta allergia-oireita.

Viiriäisenmunan aukaisu terävällä veitsellä
Allergikon viiriäisenmunakokeilut tulisi aloittaa aina ensin ihotestillä: raakaa munaa sivellään hieman kyynärvarren sisäpuolelle tai kyynärtaipeeseen. Mikäli oireita ei ilmene vuorokauden sisään, voidaan munaa varovasti sivellä huulille. Mikäli oireita ei nytkään ole ilmennyt vuorokauden kuluessa, voidaan siirtyä pienen palan pureskeluun. Vakavasti allergisten ja mahdollisia hengitysoireita saavien tulee toistaa jokainen testausvaihe ja seuraavaan vaiheeseen voidaan siirtyä vasta kahden oireettoman testin jälkeen. 

Ensimmäisellä maistelukerralla riittää munan pureskelu, ja mieluummin pois sylkäisy kuin nielaisu ja mahdollisten nielu-oireiden aikaan saaminen. Kehotan hyvin allergisia suureen varovaisuuteen! Yksin ollessa ei tule uusia ruoka-aineita kokeilla.

Myytävänä on erityisiä viiriäisenmunasaksia, joilla munan rikkominen käynee kätevästi. Minun keittiössäni jo pelkän purkinavaajan löytäminen on haaste, joten ei lisää vempeleitä, kiitos! 

Leikkaankin viiriäisenmunat terävällä veitsellä niin että viillän munan terävän kärjen pois ja kaadan munan sisällön kulhoon. Viiriäisenmunan kuori on niin hauras, että jos sitä koittaa rikkoa samaan tapaan kuin kananmunaa, kopauttamalla kulhon reunaan, niin taikinasta tulee hyvin, hmm, kalkkipitoista ja ruuan suutuntumasta turhan rouskuvaa. Terävällä veitsellä homma sujuu siististi!

Allergisoivaa?

Minulla on teoria, jonka mukaan teollista rehua syövien lintujen munista saadaan enemmän allergisia reaktioita kuin rehutonta ruokaa syövien lintujen. Teollisten rehujen sisällöt vaihtelevat tuotantoeristä toisiin, riippuen kulloisenkin hetken viljojen ja raaka-aineiden maailmanmarkkinahinnnoista. Teolliset rehut sisältävät ja/tai voivat sisältää tyypillisesti mm: soijaa, kauraa, härkäpapua, vehnää, ohraa ja/tai eläinperäistä valkuaista. Jolloin allergeenit voivat vaikuttaa munijan ravinnon kautta myös munan syöjään. Tämä on toistaiseksi vain teoria ja perustuu hyvin pieneen otantaan. 

Kuvitelmissani on testata lähipiirini allergisilla ja erittäin allergisilla aikuisilla ja lapsilla teoriani paikkansapitävyyttä. Otan erilleen pienen viiriäisparven, joka ei saa yhtään murusta teollista rehua. Vaan tulee elämään pelkillä ”oikeilla” ruuilla: siemenet, viljat, kasvikset, hedelmät, marjat, herneet ja monimuotoiset maan matoset ja muut öttiäiset toimivat viiriäisten ravintona ja munien rakennusaineina. 

Nähtäväksi jää kuinka ihmiskokeideni tulee käymään ;)